Syyskylvöt tehtynä ja muutama kukkasipulikin meni maahan!

Pimeydessä, ulkona tehdyt muistiinpanot. Vielä kun ne
pysyisivät tallessa kevääseen!

Olen vuosia vannonut syyskylvöjen nimeen. Varsinkin porkkanan ja palsternakan osalta. En ole oikein koskaan saanut niistä hyvän kokoista satoa keväällä kylvettynä, mutta syyskylvöt ehtivät kasvamaan kivan kokoisiksi.

Vaikka ajallisesti olin aiemmin syyskylvöjä touhuamassa
kuin edellisinä vuosina, pimeyden turvin niitä silti tein.

Tänä syksynä keskitin syyskylvöt pitkälti vanhan lasikasvihuoneen ympäristöön. Oli vähän suunnitteilla kunnostaa kasvilavoja sen ympäriltä tänä syksynä. Mutta ei kyllä nyt pystynyt, ei sitten millään. Aika ja jaksaminen ei riitä ja tuleehan niitä syksyjä sitten tulevaisuudessakin.
Vakavasti sanottuna, kunnostustarpeita olisi, koska maa on alkanut kasvihuoneen yläpuolelta valumaan ja painaa hieman jo kasvihuonetta. Samaten kasvihuonetta kiertävä istutusallas alkaa olemaan uusimisen tarpeessa. Myös kasvihuoneen vieressä oleva vanha lämpölava on aikas laho jo, mutta näillä mennään nyt ainakin ensi kesä.

Istutin samoja vanhoja tuttuja syyskylvettäviä kuin aina ennenkin. Palsternakkaa ja porkkanaa meni kasvihuonetta ympäröivään lavaan. Saas nähdä miten palsternakka itää, koska siemenet olivat toissa kesäisiä ja itsekasvatettusta palsternakasta. Palsternakkahan itää kaikkein parhaiten tosi tuoreista siemenistä.

Porkkanaa istutettuna spiraaliin!

Osa porkkanan siemenistäkin oli jo ohittanut parasta ennen. Mutta kylvin niitä tyliin "määrä korvaa laadun"!
Porkkanaa meni montaa eri lajia. Lasikasvihuoneen ympäristön lisäksi ihan varsinaiselle kasvimaalle muutamaan eri lavaan. Luulisi edes osan niistä itävän.

'Aleksandran' istukassipuleita

Kylvin myös persiljaa, persiljajuurta, mustajuurta, kaurajuurta, retiisiä, paria eri salaattia, tilliä ja salaattisipulia. Ja tietysti valkosipulit menivät maahan. Vanhaa tuttua 'Aleksandraa' istutin kasvimaalle yhteen isoon lavaan.

Iso lava täynnä valkosipulia.

Olen tämän valkosipulin nimeen vannonut oikeastaan koko valkkarin kasvatusurani ajan. Mutta... koska liha on heikko houkutuksille, menin ja ostin Hankkijalta paria lajiketta lisää. Olivat niin hyvän kokoisia istukassipuleita, että en voinut vastustaa. Toisaalta, helppohan ne on sitten syömällä hävittää, jos eivät mieluiseksi osoittaudu.

Tämä oli oikein luomua!

Ensi vuonna sitten maistellaan onko näistä 'Aleksandran' haastajaksi!

Menin ja ostin jo aikaa sitten joitakin kukkasipuleita. Löysin sellaisia vähän erikoisempia laukkoja, joita ei ehkä enään sipulialennuksien alettua enään olisi tarjolla.

Laukkoja istutin perhospenkkiin. Saas nähdä, ovatko yhtä
sinisiä livenä kuin kuvassa!

Pinkkejä idän sinililjoja!

Nää kirjopikarililjat ovat ihania!

Yleensä en osta yhtään kukkasipuleita normaaliin hintaan. Mutta oli niin hauskan näköisiä laukkoja, että ne oli saatava.
Istutin ne kesällä tekemääni perhospenkkiin ja toivottavasti ne talvehtivat hyvin. Olisi voinut vielä jotain kevätkukkijaa siihen hankkia, mutta tuleehan näitä syksyjä tulevaisuudessakin. Onhan se kiva istuttaa jotain uutta vuosittain.

Nää oli jänniä! 

Ja nämä! Ihania "hiuslaukkoja"!

Jotenkin olen hieman ihmeissänikin siitä, että olen jo kylvöt tehnyt. Yleensä teen niitä vasta joskus marraskuun puolella, kun maan pinta on jo hieman jäätynyt. Otsalampun valossa, lumen sataessa niskaan ja sormet ihan jäässä. Nyt kaikki on kylvetty, mitä pitikin.
Nooh, onhan kasvimaalla lavoja kunnostamatta kevättä varten. Mutta joo, täytyy olla armollinen itseään kohtaan ja kehua, kuinka reipas olen ollut tänä syksynä.

Maanantaiaamuna olikin sitten jo tämän näköistä!

Naattipesto harvennusporkkanoista ja Ruuan pelastajat Yle Areenassa.

Koska tulen kasvimaahommissani jälkijunassa joka asiassa, harvensin syyskylvetyt porkkanat vasta nyt. Tai miten sen nyt ottaa, kun porkkanat kuitenkin oli kylvetty jo syksyllä!
Mutta harventaa ne kuitenkin piti ja muutamia ihan syömäkokoisiakin sieltä löytyi. Harmittavasti osa porkkanoista on alkanut tekemään kukkavartta. Joten, niistä ei syötävää tule, eikä kyllä siemeniäkään, koska olivat hybridisiemenistä kylvetty.

Olin muutama viikko sitten katsellut Areenasta neliosaisen hävikkiruokaohjelman Ruuan pelastajat . Siinä Laivakokin matkassa -ohjelmasta tuttu Anne Lundberg ja entinen Strömsökokki Paul Svensson etsivät keinoja ruokahävikin vähentämiseen.

Yhdessä jaksossa he tekivät pestoa porkkanan naateista ja lanseerasivat siitä oikein kaupallisen tuotteen.
Eihän naattipesto mikään uusi keksintö ole. Netti on väärällään erilaisia vesioita porkkanan ja esimerkiksi punajuuren naateista tehdyistä pestoista.

Tuo ohjelma sai kuitenkin minut kokeilemaan porkkanan naattipestoa. Tein sen kaikista pienimmistä harvennusporkkanoista naatteineen. Ainoastaan naattien kovat varret jätin pois pestosta, koska ne olivat päässeet jo puutuman. Onneksi minulla on vielä kasvamassa keväällä kylvettyä porkkanaa. Jospa ne saisin harvennettua hieman aikaisemmin, jotta voisin käyttää pestoon ihan koko kasvin.

HARVENNUSPORKKANAPESTO

• Käteen sopiva nippu pieniä harvennusporkkanoita naatteineen
• Reilu kourallinen nokkosen lehtiä
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 3 rkl sitruunan mehua
• (raastettua sitruunan kuorta)
• n. 2 dl öljyä (minä laitoin rapsiöljyä)
• 100 g pinjansiemeniä paahdettuna
• 1 1/2 dl raastettua parmesanjuustoa
• suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, varo polttamasta. Laita siemenet kuumalta pannulta vaikkapa lautaselle jäähtymään. 

Pieni valkosipulin kynnet hieman pienemmiksi. Leikkaa huuhtaistut harvennusporkkanat naatteineen muutamaan osaan ja laita tehosekoittimeen nokkosenlehtien ja valkosipulin kanssa. 

Pyöräytä aineksia hieman pienemmäksi ja lisää joukkoon sitruunan mehu (ja kuori).  Laita paahdetut pinjansiemenet koneeseen, anna pyöriä ja lorota öljy nauhana joukkoon koneen pyöriesssä. Voit itse tarkkailla, haluatko vahvempaa, vaiko notkeampaa pestoa. Säätele silloin vahvuutta öljyn määrällä.

Raasta parmesanjuusto ja lisää se pestoon. Sekoita. Maista ja mausta pippurilla ja suolalla. Nauti pastan, keksien ja juuston, leivän, salaatin, tai ihan minkä kanssa vain haluat!

Pinjansiementen sijaan voit käyttää cashewpähkinöitä tai auringonkukansiemeniä. Nokkosen sijasta voit käyttää tuoretta pinaattia tai tuoreita/pakastettuja herneitä.

Koska ajatuksena on, että porkkanastakin käytetään kaikki osat, kannattaa tehdä pesto muutenkin aineksista, mitä kaapeista löytyy.

Jos haluat peston vegaanisena, jätä parmesanjuusto pois. Tai käytä oluthiivahiutaleita umamin maun saamiseksi. Maistelin kyllä pestoa ilman parmesaniakin ja se maistui hyvältä ilmankin. Ehkä hieman lisää suolaa ja sitruunamehua, niin ei välttämättä parmesania tarvitse laittaakkaan.

Me söimme pestoa heti välipalaksi kahvitellessamme suolakeksien ja briejuuston kanssa. Hyvää kuin mikä!

Päivälliseksi söimme sitä pastan kanssa. Kahden hengen pasta-annokseen laitoin 6 ruokalusikallista pestoa. Tämähän nyt on makuasia, joten kannattaa maistella kuinka paljon on tarpeeksi pestoa.

Paistoin pastan lisäkkeeksi isommat harvennusporkkanat pannulla öljyssä pyöritellen. Kun porkkanat olivat saaneet väriä, lisäsin pannulle mausteeksi nokareen voita, hieraisin kämmenessä pari kuivattua salvian lehteä pieneksi ja ripottelin ne porkkanoille. Pieni liraus kuusenkerkkäsiirappia ja hieman suolaa ja pippuria, ja kas, ravintolatasoinen pasta oli valmis nautittavaksi. Beibe halusi vielä annokseensa hieman pieneksi pilkottua kylmäsavulohta. Täytyy sanoa, ettei se ainakaan makua pahentanut!

Suosittelen katsomaan Areenasta tuon neliosaisen Ruuan pelastajat. Siinä on muitakin mainiota hävikkiruokavinkkejä. Kuten esimerkiksi siemennäkkäriä kahvinporoista!
Ja kokeilkaa naattipestoa. Se on herkkua!

P.S. Porkkana kerää nitraattia naatteihinsa, kuten monet muutkin juurekset. Naattisesonkin on kuitenkin niin lyhyt Suomessa, että tuskin naattipeston nauttiminen muutaman kerran kesässä on kuolemaksi.
Lisäksi omasta maasta kerätyty varhaisporkkanat ovat torjunta-aineettomuutensa vuoksi turvallisia käyttää. Varmista siis kaupasta/torilta ostaessasi, onko porkkanoita ruiskuteltu pellolla jollain torjunta-aineilla.

Marskin jänistä, ohje Satokauden ruokaa -kirjasta!

Tyttären leipomat voisilmäpullat itsenäisyyspäivän kaffeelle!

Meillähän teurastettiin loput viime kesäisistä lihakanin poikasista pari viikkoa sitten. Jotenkin sitä haluaisi tehdä tälläisestä lihasta, minkä eteen on tehnyt itse töitä alusta asti, jotain arkiruokaa spesiaalimpaa. Muutenkin kani on tuntuu perusnautaa, sikaa ja broitsua "erikoisemmalta".
Toki ollaan syöty kaninlihaa ihan pastakastikkeen ja lasagnen muodossa. Ihan sellaisenaankin ollaan kanin koipia liemessä hauduteltu.

Hankin vuosi takaperin Susanna Haaviston ja Samuli Karjulan Satokauden ruokaa -kirjan. Tosi mielenkiintoinen kirja, missä ruokaohjeiden lisäksi on paljon historiaa suomalaisen ruokakulttuurin ja ruuan tuottamisen kehityksestä. Myös yksittäisten raaka-aineiden historiaa ja käyttötarkoituksia avataan.

Kirja on ollut meillä (vessassa!) lähinnä sellainen luku- ja katselukirja, mutta olen joitakin reseptejä kokeillut ja hyväksi todennut. Pari viikkoa sitten ollessani "istunnolla" muistin kirjassa olevan jänisruokaohjeen Marskin jänis. Sitäpä me sitten tehtiin itsenäisyyspäivän juhla-ateriaksi, mutta jänis vaihtui itsekasvatettuun kaniin.

Lounaaksi syötiin suomalaista perinneherkkua eli jauhelihapitsaa!

Netistä en löytänyt mitään tietoa Marskin jänis -nimisestä ruuasta. Eikä siitä kyllä kirjassakaan ohjetta enempää kerrota.
Kirjassa kyllä on oma kappaleensa jäniksestä ja siinä hieman kerrotaan jäniksen- ja rusakon metsästyksestä, eroista ja levinnäisyydestä. Myös kaninkasvatuksesta ja citykaneista on mainintaa.
Resepti kirjaan on saatu Suomen Metsästysmuseolta. Jos tulee siellä poikkeiltua jossain vaiheessa, voisi vähän kysäistä, tietäisikö siellä kukaan ruuan tarinaa.

Ohje on suoraan kirjasta Satokauden ruokaa.

MARSKIN JÄNIS ( 4 annosta, isosta kanista 6-8 annosta )

• 1 jänis tai kani nyljettynä ja paloiteltuna
• suolaa
• mustapippuria
• 3 porkkanaa
• 3 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 50g voita
• 100g pekonia
• 2rkl tuoretta timjamia hienonnettuna tai 2tl kuivattuna
• noin 4dl vettä
• 2rkl balsamietikkaa
• 2 laakerinlehteä
• 1dl kermaa
• 2rkl persiljaa hienonnettuna

Paloiteltu jänis huuhdotaan ja kuivataan hyvin. Palat suolataan ja pippuroidaan. Porkkanat pilkotaan suupaloiksi, ja sipulit ja valkosipulit kuoritaan ja hienonnetaan.
Puolet voista kuumennetaan pannussa ja jäniksen paloihin paistetaan kullanruskea pinta parissa erässä.

Reidet ja koipi

Etujalat ja koipee

Fileet

Lihat nostetaan uunipataan. Pannuun lisätään loput voista ja pekoni, jonka annetaan hieman ruskistua. Porkkanat ja sipulit lisätään pannulle, paistetaan sekoitellen hetki ja maustetaan suolalla, pippurilla ja timjamilla.

Kasvikset kipataan pataan lihojen päälle. Pannu kuumennetaan ja siihen kaadetaan vesi ja balsamietikka, jotka kuumennetaan samalla sekoittaen pannun pohjia myöten, jotta siihen tarttuneet maut saadaan talteen. Liemi kaadetaan pataan ja lisätään laakerinlehdet.
Pata nostetaan 200-asteiseen uuniin ja lämpö alennetaan heti 150-asteeseen. Pata peitetään kannella tai foliolla noin puolen tunnin  kypsennyksen jälkeen ja annetaan ruuan kypsyä vielä noin tunnin verran. Pata otetaan uunista ja sinne lisätään kerma ja sekoitellaan hieman. Pata pannaan uuniin vielä noin puoleksi tunniksi ilman kantta.

Ruoka asetellaan tarjoiluastiaan ja viimeistellään hienonnetulla persiljalla. Tarjoillaan kuumana esimerkiksi keitettyjen perunoiden kanssa.

Minä join ruuan kanssa alkoholitonta IPA olutta.

Beibellä oli savuolutta.

Jälkkärinä oli kermassa haudutettua leipäjuustoa lähisuolta kerättyjen lakkojen kera.

Minä tein ohjeen ihan noudattaen kirjan ohjetta. Koska kasvatettu kani on isompi ja siinä on enemmän lihaa kuin metsäjäniksessä tai rusakossa, lisäsin veden määrän noin 8 desiin. Kermaa laitoin kanssa koko purkin (2dl) ja pekonia koko paketin (140g). Inhoan sellaista, että jääkaappiin jää jotain paketin ja purkin jämiä!

Ruoka onnistui tosi hyvin ja oli herkullista! Oli ilo tehdä ruokaa, minkä useat ainesosat olivat itsekasvatettuja. Kani, porkkanat, sipulit, valkosipulit ja laakerinlehdet olivat "omaa tuotantoa".

Ostin keväällä laakeripuun Ikeasta ja se on hengissä vieläkin!

Ruuan kanssa syömämme perunat olivat omasta maasta. Lisukkeina oli vielä lähimetsästä kerätyt suppilovahverot pikkelöityinä ja kaverilta keräämistämme mustaherukoista tehtyä hyytelöä. Kun ruokaa tekee tälläisistä aineksista, puuhellan uunissa hitaasti haudutellen, samalla kun talo lämpiää, tuntuu se maistuvan entistä paremmalle!

Ei maistunut hassummalta töissä eväänäkään!

Porkkanakakkumuisteloita ja resepti arkistojeni kätköistä!

Tässä joitakin aikoja sitten, lupasin leipoa porkkanakakkua. Tytär ja vävy olivat tulossa käymään ja he molemmat pitävät porkkanakakusta paljon. Itsekin siitä pidämme, mutta jostain syystä sitä tulee harvemmin tehtyä.

Yhtenä päivänä töissä keittiöllä tiskatessani, aloin miettimään koska olisin ensimmäisen kerran syönyt porkkanakakkua. Lapsuudessani sitä ei koskaan kotona eikä mummuloissa tarjottu. Enkä muistanut, oltiinko sitä edes leipuriopintojeni aikana tehty. Varhaisimmat porkkanakakkumuistoni liittyivätkin aikaan, kun olin Finlaysonin työmaaruokalassa keittiöapulaisena vuosina 1989-91. Siellä porkkanakakkua leivottiin asiakkaille ja muistelin olleeni vähän skeptinen moista "rehukakkua" kohtaan. Siihen kun laitettiin suolaista juustoakin kuorrutteeksi! Kuvittelin sen aivan toisenlaiseksi, mitä se sitten todellisuudessa olikaan.

Suoritin pientä muistelukalluppia porkkanakakkuaiheesta työtovereiden keskuudessa. Tuloksena oli, että ei monikaan meikäläisen ikäisistä ja vähän nuoremmista muistanut porkkanakakkua lapsuudestaan. Tosi moni ei osannut sanoa, koska sitä olisivat ensimmäisiä kertoja syöneet. Mutta monella oli samanlainen "mutu", ettei heidän lapsuudessaan sitä olisi leivottu. Mutta kaikki olivat sitä mieltä, että ameriikasta kyseinen carrot cake on joskus Suomeen rantautunut ja näinhän se taitaa olla.

Minulla oli sellainen muistikuva, että siellä Finkalla se kuorrute olisi tehty sulatejuustosta, eikä tuorejuustosta. En yleensäkkään muistanut, olisinko koskaan ostanut tuorejuustoa kaupasta ennen 90 -lukua. Siltä ajalta muistan Creme Bonjourit, joita syötiin Tuc -suolakeksien ja viinirypäleiden kanssa. Silleen fiinisti! 😆

Toiset olivat sitä mieltä, että olivat aina syöneet porkkanakakkunsa tuorejuustokuorrutteisena. Mutta eivät kuitenkaan muistaneet varmaksi.
Sen verran löysin tietoa, että Philadelphia -tuorejuustoa alkoi saamaan kaupoista 1990 -luvun alussa. Hovi Tuorejuustoja on saanut 100 gr pakkauksissa 80 -luvulla ja 1986 ne on muuttuneet Creme Bonjoureiksi.

Pientä knoppitietoakin tuli kyseisestä kakusta. Keittiökollegani Terhi tiesi kertoa, että pimeyden prinssi Ozzy Osbourne rakastaa porkkanakakkua. Minähän tästä en ollut kuullutkaan, en juurikaan heidän perhe-elämästään tehtyä sarjaa aikanaan katsonut. Mutta kotona hieman guuglasin ja amerikkalaisilta nettisaiteilta löytyi paljon viittauksia Ozzyyn ja carrot cakeen. Jopa eräs jäätelöntekijä oli tehnyt jätskin, johon oli saanut innoituksen Ozzystä ja se sisälsi porkkanakakun paloja. Että tälläistä tietoa tällä kertaa!

Koska olin luvannut porkkanakakkua vääntää, ohje piti löytää. Ja niitähän oli taaskin netti väärällään, eivätkä juurikaan toisistaan eronneet. Joihinkin tuli enemmän mausteita ja toisiin appelsiinin tai sitruunan kuorta ja -mehua. Erimakuisilla tuorejuustoillakin kikkailtiin.
Kunnes muistin, että minulla saattaisi olla se Finlayssonin aikainen ohje tallessa jossain kotona. Ja niinhän se löytyi ja sen mukaan kakkuni väänsin. Eihän se paljon poikennut netistä löytämistäni ohjeista, mutta oli ihana tehdä kakku ohjeella, mikä sisälsi paljon hyviä muistoja.
Puolitin ohjeen, kuorrutetta lukuun ottamatta, ettei kakkua tarvitse koko viikkoa syödä. Vaikka porkkanakakkuhan on sellaista, että paranee vain vanhetessaan! Teille laitan ohjeen kokonaisena.
Me teimme Finkalla kakkua piirakkamaisena. Siis sellaisena ohuena, taikina isolle pellille levitettynä. Ohjeen määrästä tulee kuitenkin sellainen lasagnevuuallinen paksumpaa kakkua ja sellaisena minä ainakin pidän siitä.
Kuorrutteeseen lisäsin hieman raastettua sitruunankuorta ja -mehua. Ja kuorrute todellakin tehtiin sulatejuustosta! Ohjeessa kehotettiin käyttämään Viola -sulatejuustoa tai vastaavaa. Minä käytin Olympiaa. Perinteikäs sulatejuusto sekin!

 PORKKANAKAKKU (-PIIRAKKA)

4 munaa
4 dl sokeria
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
4 tl kanelia
4 dl vehnäjauhoja
6 dl hienoksi raastettua porkkanaraastetta
200 g sulatettua voita

Kuorrutus:

100 g sulatejuustoa, esim. Olympia
3 dl tomusokeria
60 g voita tai margariinia (huoneenlämpöistä)
2 rkl sitruunan- tai appelsiinin mehua ja raastettua kuorta maun mukaan
pähkinärouhetta kakun pintaan maun mukaan

Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Munavaahtoon yhdistetään vuorotellen ja varovaisesti sekoitellen, keskenään sekoitetut kuivat aineet, porkkanaraaste ja sulatettu voi.
Seos kaadetaan voideltuun tai leivinpaperoituun lasagnevuokaan tai korkeareunaiseen vuokaan. Paistetaan 200 asteessa noin 25-30 min. Kokeillaan kypsyyttä tulitikulla kakun keskeltä.

Vatkaa kuorrutteen sulatejuusto, tomusokeri ja rasva vaahdoksi. Levitä jäähtyneen kakun päälle. Ripottele kuorrutteen päälle pähkinärouhetta. Nauti iso pala antaumuksella!

Vastaavia kakkujahan voi tehdä muistakin juureksista ja mukuloista. Olen tehnyt tälläisiä kakkuja ainakin maa-artisokasta , kesäkurpitsasta 
ja kurpitsasta .
Linkeistä pääset ohjeisiin. Kaikki kakut ovat herkullisia ja kokeilemisen arvoisia!

Touhukas viikonloppu; osa 1! Kivat jutut eli jäniskaato, syyskylvöt, valko- ja kukkasipulit maahan, vinkut pulloon ja rentoutumista kynttilän valossa!

Postaus sisältää pari kuvaa kuolleesta rusakosta. Jos epäilet kuvan järkyttävän sinua, älä selaa postausta eteenpäin!

Perjantaina syötiin dippivihanneksia televisiota katsoessamme. Nam!

Meillä oli pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, ettei millekkään päivälle ollut mitään suunniteltua tekemistä tai menoa. Ihan mahtavaa!
Sääkin suosi niin, että lumet sulivat ja pääsi tekemään rästiin jääneitä pihahommia. Lauantaina keli oli suorastaan keväinen!

Aurinko lämmitti niin, että vesi tippui räystäiltä!

Beibekin pääsi pitkästä aikaa Maurin kanssa jänismettälle. Pitkillä pojilla olikin onni myötä! Mauri oli ajanut loistavasti ja Beibe sai ammuttua rusakon.

Rusakko saa riippua pari päivää ennen nylkemistä!

Se olikin ensimmäinen pitkäkorva moneen vuoteen. Edellinen kaato Maurin ajosta oli vuodelta 2014 ja sekin oli Beiben veljen ampuma. Että ei niitä jäniksiä täällä ihan urakalla lahdata!

Kyllä Mauri on ollutkin poikki mettäreissun jälkeen! Se on nukkunut koko viikonlopun ja tassukin meni vähän rikki. Toivottavasti se paranee pian.

Siilä välin kun pitkät hilluivat jänisjahdissa, meikä on painanut istutushommia kuin viimeistä päivää. Lauantaina sain kuin sainkin tehtyä syyskylvöjä. Olin jo ihan varma, että ne jäivät tältä syksyltä. Mutta onneksi kelit lämpisivät ja maa suli. Huh huh!

Kylvin kannettomiin...

... lavoihin...

... ja vähän kannelliseen!

Lavoihin meni vähän kaikenlaista. Laitoin pinaattia, porkkanoita, persiljaa, palsternakkaa, persiljajuurta, retiisejä, mustajuurta ja kaurajuurta.

Kylvin myös nauriin siemeniä ihan kokeeksi. Ajattelin, että jos retiisitkin onnistuvat joten kuten syyskylvettynä, voisi nauriskin onnata. Jää nähtäväksi!

Harmittelin postauksessani Porkkanoita!  
sitä, että olin hukannut viime syksyiset muistiinpanoni kylvämistäni porkkanan siemenistä ja siemenpussitkin olivat menneet hukkaan. Kas kummaa, satuin meinaan löytämään kyseiset siemenpussit ja niissä oli vielä siemeniäkin jäljellä. Ha! Koska ne onnistuivat niin hyvin kesällä, kylvin nyt näitä samaisia siemeniä taas. Toivottavasti käy yhtä hyvin ensi kesänä!
Molemmat ovat hyvin varastointia kestäviä talviporkkanoita ja eivätkä ainakaan viime kesänä virittäytyneet kukkaan.

'St. Valery'

'Autumn King 2'

Vaikka ilma oli lämmin ja keväinen, karu totuushan on kuitenkin se, että pimeys tulee jo tosi varhain. Pihahommat oli lopettava jo viiden aikaan iltapäivällä, kun ei kerta kaikkiaan nää enään mitään.
Mutta ei se mitään! Toisaalta on kivaakin, että on pimeää. On välillä vähän niinkuin pakkokin relata. Ja mikäs sen ihanampaa onkaan, kuin ottaa kudin käteen, kuunnella radiota ja poltella kynttilöitä poismenneitä kunnioittaen.

Beibe lämmitti saunaa ja hörpittiin sumppia ja syötiin hyvin. Ihanaa oleilua, puuhakkaan ja kivan päivän päätteksi!

Saunan jälkeen katsottiin Areenasta Sadan vuoden talo ja minä tein meille alkoholittomat mansikka margaritat virvokkeiksi. Aah!

Sunnuntaina "rähinät" pihalla jatkuivat! Istutin vielä kannelliseen kasvilavaan kirppikseltä ostamani valkosipulin kynnet.

Valkosipuli 'Alexandra'

Minulta jäi toissa kesältä yksi purjo korjaamatta kasvimaahan. Tänä kesänä se kukki ja siemenet alkovat itää kukinnossa.

Irroittelin ikku pikku taimet kukinnosta ja istutin ne aikas syvään kannelliseen kasvilavaan. Ei mitään hajua, mahtavatko selvitä talven yli. Mutta eipä tämä kokeilu mitään ota, jos ei annakkaan!

Keväällä kerron, miten purjovauvojen kävi. Luulen, että huonosti!

Ostin kesällä itselleni punalehtisen japanin vaahteran. Sain vielä toisen, keltalehtisen, tyttäreltä ja vävyltä nimipäivälahjaksi. Istutin ne ruukkuihin, koska ne eivät todellakaan taida täällä III-IV kasvuvyöhykkeellä talvehtia.
Ne ovat tiputtaneet kaikki lehtensä, joten ajattelin roudata ne kellariin talveksi. Olen vähän huono talvettamaan mitään, mutta kellari on tosi hyvä. Josko ne siellä selviäisivät, kunhan vain muistan ne sieltä ajoissa hakea valoon!

Kanalassa pari kanaa munii, joten päivittäin tulee kaksi munaa. Munia alkoi kertymään siihen tahtiin, että niistä piti jo jotain sapuskaa alkaa kehittelemään. Vaikka kyllähän me usein viikonloppuisin paistetaan munaa aamupalaleivälle.
Juopon kokin kasvispaistos 
on loistava ruoka, mihin "hukata" kananmunia. Sitä tulikin taas tehtyä ja hyvää oli! Teen sitä aikas usein, ainakin kerran kuussa.

Teki mieli myös leipoa jotain makeaa, mutta vehnäjauhot olivat loppu. Yritän välttää kaupassa käyntiä pyhäpäivisin ja kaapissa ei ollut kuin ohra- ja ruisjauhoja. Mieleeni juolahti mustikkakukko eli rättänä. Sitä sitten teinkin Marttojen ohjeella ja kun pakkasesta löytyi vielä vaniljajäätelön jämä sen kanssa syötäväksi, niin ai että!
Täytyy kyllä sanoa, että tuo rättänä on aikas tuhtia tavaraa ja se tuntuu kyllä vähästä!

Beibellä oli hieman vinkkuhommia. Hän pesi pulloja ja pullotti vielä iltasesta raparperivalkoviinin. Viinipulloja voipi vaikka sujahdella joululahjapaketteihin, kuka tietää!

Pullopesula!

On se kirkasta!

Juuri ennen pimeää, minä sain jo aikaa sitten ostamani kukkasipulit maahan. Eipä onneksi jäänyt viime tinkaan!
Minulla oli kolmea erilaista jättilaukkaa, kahta eri tulppaanilajiketta ja yksi pussi narsissisekoitusta. Maa oli kyllä yllättävän sula kukkapenkeissä ja sipulit menivät aikas helposti maahan.

Mutta kyllä isojen sipulien maahan kaivaminen sen verran kipeisiin käsiin otti, että hattua nostan niille, jotka useita satoja sipuleita ovat tänä syksynä taas istutelleet. Itellä meni ihan mehut noiden muutaman kymmenen istuttamiseen. Voipi olla kyllä, että viikonlopun muut hommat jo hieman kropassa painoi.

Siellä lepää!

Mutta kylläpä oli ihanaa, kun sai ajan kanssa puuhastella. Ilman mitään katkoksia! Vaikka kyläilyt sun muut ovat mukavia sijoittaa viikonlopuille, kyllä pitäisi saada enemmän mahdutettua tälläisiä "kotona puuhastelu" -viikonloppuja omaan aikatauluunsa.

Ei viikonloppu kuitenkaan ihan "ruusuisesti" mennyt. Pikkuisen tuli pieniä, harmittavia tuhojakin, mutta niistä toisessa postauksessa!