Rakkautta ja maan antimia: rakentelu

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakentelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. marraskuuta 2022

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 11; omavaraistelijan erikoistaidot!

Marraskuu ja käsillä on tämän vuoden toiseksi viimeinen Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostaus. Näin se aika vaan vierähtää!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja -toimisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kukin tahollaan yhtä aikaisesti postauksensa, jonka aihe on sovittu etukäteen.

Suuntana omavaraisuus -postaussarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He patistelevat meitä kirjoittamaan, kokoavat meidän postauksien linkit yhteen ja mainostavat yhteispostaussarjaa muissa somekanavissa.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan edellisten vuosien postaukset löytyvät seuraavien tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö ja omavaraisuus. Vuoden 2022 postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

Marraskuun aiheena on erityistaidot omavaraistelussa. Siitä, onko minulla ja Beibellä jotain erityisiä taitoja, jotka helpottavat omavaraisemmassa elämäntavassa tai haluaisimmeko oppia jotain uusia taitoja, pääset lukemaan ihan kohta. Mutta ensin hieman kuulumisia.

Kalaa ei tarvitse koskaan yksin perata!

Nyt vähän tulikin tenkka poo! Aloin ihan tosissani miettimään, että etenikö meidän omavaraistelu mitenkään lokakuussa? Eipä ihan hirvittävän paljon kyllä sen saralla tapahtunut mitään. No, Beibe sai luvan siivota hieman polttopuita naapurien mailta kaapelityömaan jäljiltä. Lähinnä paksuja oksia ja sen sellaista. Oli siinä pari oikein puunrunkoakin, mutta ei mitenkään hirveän paljoa. Mutta metsättömän pienviljelijän on oltava kiitollinen rippusistakin.

Keittiön kaapit sai inventoitua
ja siivottua.

Kasvimaiden ja syyskylvöjen eteen eivät ole hommat edenneet oikeastaan yhtään. Hyvän alkudraivin jälkeen tulin flunssaan ja sitä kesti kaksi viikkoa. Enkä ole vieläkään täysin terve. Sitkeää on! Sitten tuli Beibekin kipeäksi ja ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan vaakatasossa. Nukkuen!

Myös kanala on siivottu talvea varten.

Alennusmyynneistä ostin muutaman uuden pensasmustikan ja hortensian, jotka odottavat istuttamistaan. Ja yhden luumupuunkin, 'Victorian', hommasin. Harmittavasti ei ollut enempää muita lajikkeita, koska haluaisin muutaman luumupuun lisää. Tämän luumupuun olen sentäs saanut maahan.

Sadon lisäksi pensasmustikoista
saa syksyisin silmäniloa!

Pari tammeakin löysimme taimialeista törkeän halvalla. Beibe on pitkään himoinnut metsätammea, joka juuristoon on ympätty tryffelin rihmastoa. Kesällä katselimme ja meinasimme ostaakin, mutta tarjolla olevat taimet olivat aivan rutikuivia ja hinta oli kuitenkin lähes 70 euroa. Emme halunneet ottaa riskiä, että taimi oli saanut vaurioita.

Sitten löysimme tryffelitammen taimen hintaan 16,90 € ja pitkään himoitsemani punatammen hintaan 14,90€. Kyllä syksyn taimialet on loistava tapa hankkia uusia kasveja ja tehdä mahtavia löytöjä.

No, toivotaan pitkää ja leutoa syksyä, jotta saisin kaikki asiat ulkona tehtyä ennen lumien tuloa. Niin, ja iso kasvihuonehan on vielä tyhjentämättä...

Lokakuussa saatiin vielä paljon syötävää,
niin meille ihmisille, kuin eläimille.

Mummun ja papan murut olivat yhden kokonaisen viikonlopun mummulassa ja kyllä meillä oli kivaa. Silloin ei mitään isoja hommia tehdä, vaan nautitaan yhdessä olosta.

Leivottiin pipareita ja pikku-Omppukin kaulitsi niin hienosti taikinaa! Saunottiin, ulkoiltiin ja katsottiin leffoja.

Voi rakkaus! Hihat käärittynä ja
ammattimainen ote!

Käytiin naapuripitäjän "lelukaupassa", kuten muksut sitä nimittävät. Hippeläisen kauppa Luopioisten Rautajärvellä on oikea lasten ihmemaa ja miksei aikuistenkin. Vaikka meidänkin lapsenlapset ovat vaikka missä supermarketeissa ja ostoskeskuksissa käyneet, tämä pieni sekatavarakauppa on ihan heidän lempparinsa.

Myynnissä siellä on kaikkea tarpeellista ja vielä enemmän tarpeetonta. Mutta siellä on sellaisia parin euron pieniä leluja, millaiset muksut saavat valita ja ovat niihin enemmän kuin tyytyväisiä.

Kauppiaat ottavat lapsiasiakkaat aina ihanan tuttavallisesti vastaan ja juttelevat heidän kanssaan. Nauratti, kun Kuukuna kertoi kuinka hän katselee YouTubesta legon kokoomisvideoita ja kauppiasrouva kuunteli kiinnostuneena pienen pojan juttuja.

Valinnat näyttävät olevan selvät!

Vähän ehkä teki mieli ostaa!

Sienestämässä ehdin ennen flunssautumistani käymään muutaman kerran. Suppilovahveroita on lähimetsässä ihan mukavasti. Eipä silti, kuivattuja suppiksia on kyllä kaapissa ihan tarpeeksi talven varalle.

Mauri inhoaa sienestystä. Se on
liian hidastempoista kökkimistä
sen mielestä.

Minulle tarjottiin työkeikkaa viime kesäiselle työpaikalleni. Keittiöhommia parina päivänä viikossa. Niitä nyt käyn sitten tekemässä ainakin toistaiseksi. Yhtään en taas tiedä, mitä tässä tekisi. Lähtiskö opiskelemaan vai mitä. Minulla olisi kuulemma jokin opinnollistamis mahdollisuus käytettävänäni. Eli opiskella jokin osatutkinto työkokeilumuotoisesti. Mietin jotain hoiva-alan tutkintoa luontoalan tueksi. Katsotaan nyt. On minulla yksi kiva juttu tulossa, mutta siitä myöhemmin. Eikö olekin ärsyttäviä tällaiset teaserit!

Mun ehkä lempparit Raudanmaalla!

Työpaikalla oli kovat halloweenkemut
asiakkaille.

Mutta nyt niihin erikoistaitoihin! Me molemmat ollaan sellaisia, että vähän kaikki kiinnostaa. Ja kaikenlaista on kyllä tullut kokeiltuakin. Minä varsinkin olen sellainen, että käyn kaikenlaisia kursseja ihan vain uteliaisuuttani, enkä kyllä yleensä niiden kurssien jälkeen enää oppimaani tee. Olen käynyt esimerkiksi tuohityökurssin, pärekoppia olen opetellut tekemään, savitöitä useampaankin kertaa, olen parkinnut kalannahkoja ja naudan taljan ja viimeisimpänä kävin kokeilemassa miten villaa kehrätään rukilla langaksi . Olen tehnyt pajusta vaikka mitä, sekä koivunrisuista lintuja ynnä muita. Vuosia tein lasista kaikenlaista, tiffany- ja lyijylasitöitä, sekä lasinsulatusta. Koruja ym. Olen jopa käynyt puhaltamassa lasia yhdellä viikonlopun kurssilla. Ja mitään en osaa kunnolla!

Näyttää paremmalta kuin on. Talja jäi tosi
koppuraksi ja reunat kipristyivät.
Mutta telkkuhuoneen alkovissa reunoihin
ei kompastu. Talja on parkittu aivoilla, kananmunan keltuaisella, öljyllä ja
viimeistelty vielä pajuparkilla. Sen
muokkaamista voisi vielä jatkaa jos
viitsisi.

Mutta esimerkiksi saippuoita teen itse, sekä kynttilöitä eri tekniikoilla. Teen myöskin erilaisia mehiläisvahapohjaisia salvoja itse. Nämä kaikki nyt ovat aikas yksinkertaisia tehdä.

Mehiläisvahapohjaista salvaa
kuiville jalkapohjille.

Villasukkia kudon ihan suvereenista, kunhan niissä ei raitoja erikoisempia kuvioita ole. Kyllä minulta jonkilainen puserokin onnistuu, ei kyllä välttämättä mitään hienoa kaarrokeneuletta.

Omppu halusi vaaleanpunaiset
sukat.

Kuukuna taas keltaiset valkoisilla
raidoilla.

Osaan keritä lampaan ja leikata sorkat, piikittää lääkettä erilaisiin eläimiin, olen kokeillut kengittämistä, osaan valjastaa hevoselle erilaisia valjastuksia ja tietysti satuloida sen.

Osaan teurastaa kukon, lampaan, kanin ja naudankin teurastuksissa olen ollut mukana. Osaan myös jollain tapaa leikata ruhot lihoiksi.

Osaan, ainakin teoriassa, viljellä kaikenlaista. Syötävää ja ei syötävää. Osaan pilkkoa puita, sytyttää tulipesän, tehdä ruokaa avotulella, osaan opettaa kanantipuja kanan tavoille. Osaan kaikenlaista tarpeellista, mitä ei oikeastaan tule edes ajateltua tehdessään.

Tässä pelataan muistipeliä!

Yksi asia mitä kuitenkin osaan kaikkein parhaiten ja pidän sitä erityistaitonani, on se että osaan tehdä erittäin hyvin ruokaa. Olen joutunut tilanteisiin, missä minun on pitänyt lounaskokin virassa tehdä ilman reseptejä lounaspuffa täyteen ruokaa. On vain kerrottu ruuan nimi, esimerkiksi teriyaki kana, mikä on pitänyt tehdä laktoosittomana ja gluteenittomana. Ja minä olen tehnyt.

Katsotaan mitä kaapeista löytyy...

... Ja tehdään lasagne!

Rakastan kotona tehdä ruokaa! Olen kiinnostunut raaka-aineista ja siitä mitä niistä voi tehdä. Mielestäni se on ihan hyvä ottaen huomioon, että kasvattaa itse osan raaka-aineista. Tuleepahan kaikki käytettyä mitä kasvattaa!

Itse kasvatettujen karitsoiden paisteja.

Joista tuli herkullista stifadoa!

Pidän erityistaitonani sitä, että osaan yhdistellä erilaisia makuja sitä sen enempää miettimättä. En halua itse syödä "pahaa" ruokaa ja minulle ruoka on enemmän kuin ravintoa. Se on nautinto. Joka ikinen päivä!

Teen aina ruokaa, myös meille kahdelle.
Vaikka olemme kaksin, joka päivä syödään
kunnon ruoka. Emme harrasta voileipä-
kahvi aterioita!

En harrasta juurikaan mitään kikkaluja kokkailujeni suhteen, vaan tekemäni ruoka on sellaista perus kotiruokaa. Osaan kyllä paistaa pihvin, mutta yleensä me syömme ihan tavallista ruokaa. Mikä se tavallinen nyt sitten onkaan...

Voissa paistetut ahvenfileet, perunat
ja itse leivottua leipää.

Ruuanlaiton suhteen on ihan sama kuin kaiken muunkin. Vain ruokaa tekemällä oppii sitä tekemään. Pitää olla rohkea kokeilemaan ja yhdistelemään. Näin toimien välttyy hävikiltäkin.

Ruuanlaitto siis olkoon minun erityistaitoni!

Puuhella on välillä tupaten täynnä!

Beibe taas on taitava ratkaisemaan ongelmia ja tekemään kaikenlaisia korjauksia, sekä jopa työkaluja. Hänellä on mieletön taito esimerkiksi tutkia ja katsella miten jokin kone toimii ja vaikka tehdä itse samanlainen.

Olen monesti harmitellut, kun olen ollut tekemässä jotain ja minulta on puuttunut jokin työkalu. Ei ole mennyt kauaakaan, kun Beibe on tullut ja sanonut, että "Kokeiles tota!" Hän on välillä sellainen Pelle Peloton, että oikein pelottaa!

Meillä on monta ja monta ruohonleikkuria, sekä moottorisahaa jotka ovat tulleet meille niin, että Beibe on saanut ne toimimattomina ilmaiseksi joltain ja korjannut ne. Samoin lapsenlapsien mönkijät on saatu tai ostettu pikkuvikaisina tai toimimattomina ja Beibe on ne korjannut.

Meidän nuotiopaikka on Beiben suunnittelema
ja tekemä.

Meillä onkin Beiben kanssa sanaton sopimus siitä, että minä pidän meidät ruuissa ja hän meidän elämän muuten toimivana. Se on toiminut meidän parisuhteessa ja "ekosysteemissä". Toki minäkin osaa jotain pieniä korjaustoimia tehdä ja Beibelläkin on ruuanlaittotaitoa. Mutta se tekee meillä, joka parhaiten osaa. Meillä ei ole tarvetta kilpailla toistemme kanssa osaamisistamme. Ja toki on paljon sellaisia asioita, joita tehdään yhdessä ja molemmat osataan.

Tämä meidän patakatos on Beiben
taidonnäyte.

Tietysti sitä aina haluaisi oppia lisää kaikenlaista. Yksi asia mitä haluaisin oppia, olisi soittamaan ukulelea. Ehkä vielä joskus....

Kesällä Beibe rakensi meille
ulkin eli ulkohuussin. Se on jo
valmis ja pitäisi siitä tehdä oma
postaus.

Mutta mitähän erikoistaitoja muilla yhteispostaukseen osallistuneilla bloggaajilla onkaan? Niistä pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä!

Marraskuu 2022

Tälleen koirat ovat parhaimmillaan. Nukkuvina!

Vaikka marras tarkoittaakin kuolevaa, ei anneta pimeyden masentaa. Kaikkea hyvää teidän marraskuuhunne ja hei, kohta on joulu!

lauantai 24. syyskuuta 2022

Nuotiopaikka nollabudjetilla ja miten Ambomaa liittyy asiaan.

Nuotiopaikan avajaiskahvit!

Meillä on ollut pihassa rytöisen näköinen paikka, joka ollaan haluttu siistiä nuotiopaikaksi. Tälle paikalle on kipattu vuosia hiekkakasoja, mitä on tarvittu hiekoitukseen ja pihan tasaamiseen ym. Paikka on kuitenkin aika keskeisellä paikalla heti siinä, mistä oikeastaan meidän ydinpiha alkaa. Joten se on vähän pistänyt omaan silmään epäsiistiltä.

Tytär ja vävy tulilla.

Mietittiin ensin, että onko vähän tyhmää tehdä nuotiopaikka pihaan. Kun meillä kuitenkin on ihana kota, missä pääsee ihan katon alle makkaraa paistamaan ja nokipannukahvit keittelemään. Mutta kyllä kuitenkin taivasalla tulistelu on kivaa ja isoon pihaan mahtuu lisää erilaisia toimintoja. Onhan pikkumurujenkin kanssa helppoa ja nopeaa tulet tuikata nyt tuohon notskipaikalle.

Murut paistavat makkaraa!

Kaikki tarvittava nuotiopaikan tekoon löytyi jo valmiiksi kotoa. Beibe tasoitti vanhan hiekkakasan jämät traktorin perälanalla. Paikalla olevan ison kiven päälle tuotiin pihan perällä ollut vanha kaivonrengas ja se täytettiin osittain hiekalla. Ihan siitä syystä, että kivi sisällä peittyi ja että nuotio palaisi hieman korkeammalla ja näin saisi ilmaa paremmin.

Kahvin keittoon tietysti piti saada jokin tellinki ja se tehtiin olemassa olevista raudoista. Beibe porasi renkaan sisällä olevaan kiveen reijän ja siihen lyötiin vanha kiviporanterä. Beibe taivutteli vielä harjateräksestä koukun, jota saa laskettua tai nostettua tarpeen mukaan.

Näkymä talolta päin...,

... tieltä päin...

... ja talolle päin.

Taustalla näkyy kota ja ulkohuussi.

Penkit tehtiin viime kevättalvella meidän pihasta kaadetusta männystä. Se kaadettiin melkein vastapäätä nykyistä paikkaansa. Vähän siitä vielä irtoaa pihkaa pyllyyn, joten pitää käyttää alustaa ahterin alla.

Beibe tekee tarkkaa työtä!

Mutta mitä Ambomaalla on tekemistä nuotiopaikan kanssa? No, se on tyttären antama nimitys tuolle kaivonrenkaalle. Kaivonrengas oli alunperin talon edessä silloin kun Leppämäkeen muutettiin. Arosen vanha rouva oli ilmeisesti pitänyt siinä kesäkukkasia. Koska se oli silloisen kasvimaani tiellä, rengas siirrettiin toiseen paikkaan ja aluksi siinä minäkin pidin kesäisin kukkia.

Koukku kahvipannulle tehty vanhasta kivi-
poranterästä ja harjateräksestä.

Yhtenä kesänä sain ajatuksen hienosta kivikkopuutarhasta, jonka sitten kaivonrenkaaseen toteutinkin. Se ei oikein menestynyt ja kasvit kuolivat yksi kerrallaan. Kerran tytär sitten kysyi minulta, että "Kasvaako tuolla sun Ambomaassa mitään?" Kyllä me naurettiin! Kuvaus sopi hyvin kuolleeseen kivikkopuutarhaani paremmin kuin hyvin.

Ainakin me jo keski-iän ylittäneet muistamme Nigerian sisällissodan , joka tunnettiin Biafran nälänhätänä. Puhuttiin Biafran ambomaalaisista ja televisiossa näytettiin nälkiintyneitä lapsia. Sitä en tiedä, mistä 1995 syntynyt tyttäreni oli moisesta kuullut ja osasi yhdistää huonosti menestyneen kivikkopuutarhani kuolemaan ja kurjuuteen.

Vakava asia ja en tiedä, onko fiksua nauraa. Mutta siitä lähtien kaivonrengasta on meillä kutsuttu Ambomaaksi. Ennen nuotiopaikkaa se toimitti yrttipenkin virkaa. Yrtit menestyivät siinä ihan yhtä huonosti kuin ne kivikkokasvitkin.

Rengas oli vuosia peittyneenä pajuangervopuskaan ja nyt sen vuoro on toimia meidän nuotiopaikkana. Hyvin se onkin sitä virkaa toimittanut näinä parina kertana, mitä ollaan sen äärellä tulisteltu.

Mukava projekti ja mikä parasta, kaikki tarpeet olivat valmiina ja mitään ei tarvinnut ostaa. Uskon, että tulemme viettämään monet kivat kotipihan retket Ambomaan äärellä makkaraa paistaen ja kahvia juoden.

maanantai 6. joulukuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 12; mitä kapinetta ilman elämä olisi vaikeampaa ja millaisia käsitöitä Leppämäessä puuhastellaan?

Niin siinä sitten kävi, että tämä vuosi on kulunut jo joulukuuhun saakka. Joten, on aika vuoden viimeisen Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjan postauksen. Voi hyvänen aika sentään!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat tahoillaan postauksen, jonka aihe on päätetty jo aiemmin.

Olen tehnyt ihan sikamonta havupalloa ja -kranssia myyntiin ja lahjoiksi.

Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarja on ollut voimissaan vuosia omavaraisuusbloggareiden keskuudessa. Omavaraistelijoiden blogiyhteisöä luotsaavat Tsajut.blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki. Nöyrimmät kiitokset heille, että ovat taas vuoden jaksaneet kannustaa meitä kirjoittamaan postauksia ja koota meidän linkkejä somen aiheuttamista hankaluuksista huolimatta. Minulla esimerkiksi Facebook ei anna julkaista blogiini liittyviä linkkejä, koska sen mielestä esiinnyn "jonain toisena henkilönä" ja jaan haitallista sisältöä. Toisaalta tämä hieman harmittaa, koska en pysty jakaamaan blogijuttujani muissa somekanavissa. Mutta toisaalta, ihan sama! Hyvinpähän Te lukijat löydätte tänne muutenkin. Kiitos siitä Teille!

Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukseni löydät tunnisteilla; yhteispostaus, blogiyhteisö, omavaraisuus ja tietysti suuntanaomavaraisuus.

Linkit tämän vuotisiin postauksiin löydät alta ja muiden bloggaajien postauslinkit tuttuun tapaan oman postaukseni lopusta.

Ja iloksemme voin ilmoittaa, että Suuntana omavaraisuus sarja jatkuu vuonna 2022! Aiheina tulee olemaan mielenkiintoisia asioita, kuten kasvisten/eläinten kasvatus, teurastus, omavaraistelijan erityistaidot ym. Ai että, kyllä onkin varmasti mielenkiintoisia postauksia ja huikeita tietopaketteja tulossa mukana olevilta bloggaajilta!

Katkenneella harmaalepällä on mukavaa
tasapainoilla!

Mutta palataan kuitenkin vielä hetkeksi tähän kuluvaan vuoteen. Ensimmäisenä vähän kuulumisia! Meillehän kuuluu edelleen hyvää. Päivät menevät omalla painollaan ja Leppämäkeenkin on saatu kunnon pakkastalvi. Sehän tietää taas sitä, että omat menot suunnitellaan pirtin lämmittämisen mukaan. Aamulla ensimmäisenä laitetaan tulet tulipesiin ja varsinkin puuhellassa palaa lähes ikuinen tuli. Ollaankin syöty taas lähes päivittäin jotain ihanaa uuniruokaa! Yksi hyvä sesonkiherkku, ruusukaali, on muhissut uunissa ainakin kerran viikossa. Jos ajattelisit, että kermassa hautuneet ruusukaalit hivesivät sinun makuhermojasi, käy nappaamassa ohje tästä !

Lähiruokaa naapuripitäjä Pälkäneeltä.
Ei maksettu mainos!

Luntakin on muutamia senttejä, mutta auraushommiin ei sentäs vielä olla jouduttu. Mitä nyt vähän luutaa on saatu rappusille näyttää, mutta siinä lumihommat ovatkin sitten olleet. Beibe kyllä jo laittoi lumiketjut traktoriin. Kerrankin ajoissa! Yleensä niiden kanssa on tuskailtu vasta silloin kun on jo olleet hanget korkeat nietokset.

Ketjujen laiton yhteydessä piti ottaa
Hehku-tontun kanssa kalenterikuvia!

Minä olen "sluibaillut" kotona. Paria avointa työpaikkaa hain marraskuussa, mutta kumpikaan ei tärpännyt. Joten olen istunut yrittäjyyden etäluennoilla ja miettinyt, että pitäisiköhän yrittää. 😄 Tuntuu kuitenkin siltä, että mitä enemmän tietoa yrittäjyydestä taas saan, sitä enemmän olen sitä mieltä että ei yrittäjyyttä. Olenhan joskus 2000-luvun alkupuolella käynyt oikein koulutuksenkin yrittäjyyteen. Silloin kyllä tuli selväksi, ettei kannata.

Sytykeruusuja kananmunakennoista.

Mutta kun toisaalta kiinnostelisikin kovasti pitää jotain helppoja kädentaitoihin ja luontoon liittyviä kursseja. Kuitenkaan minulla ei ole niin suuria suunnitelmia ja ideoita, että pystyisin itseni kokopäiväisesti yrittäjänä elättämään. Nii-in, en jaksa alkaa suuria lainoja ottamaan ja investoimaan enään tällä ikää. Olen vuosikymmenet "juossut rahan perässä", niin nyt olisi aika vähän hidastaa.

Vuoden viimeisenä työpäivänä kokkikerhossa pidettiin pikkujoulut. Muita pikkujouluja ei sitten olekkaan.

Joten, katselen mitä tästä tulee ja etsiskelen samalla jotain itselleni sopivia töitä. Ei meinaa vaan tupata löytymään sellaisia, mitä pystyisin ja mitä täältä asti kannattaisi lähteä tekemään. Bensan hinta on niin järkyn korkealla, että pitäisi saada ihan hyvä korvaus työstä, jotta työnteko kannattaisi.

Pidän joulun alla muutamina päivinä
tallipuotia, jossa myyn havukransseja ja
-palloja, sekä mehiläisvahakynttilöitä ym.
tekemiäni juttuja.

Omavaraistelu on edennyt taas sen verran, että sain kuin sainkin syyskylvöt tehtyä. Pikku pakkasessa kylvin porkkanan- ja palsternakan siemenet. Muuta en sitten tänä syksynä kylvänytkään. Keväällä aikaisin laitan taas retiisiä ja salaattia, sekä ehkäpä persiljaa ja pinaattia isoon kasvihuoneeseen.

Tämä Beiben minulle joskus tekemä
lyhty on aivan ihana! Kynttilä näköjään vaan
on aivan vinossa!

Saimme viime keväiset karitsat teurastettua ilmojen kylmettyä. Otimme niistä pari takakoipea pakkaseen, jotka aiomme paistaa uunissa tai palvata. Fileet ja hieman paistia otettiin myös sellaisenaan syötäväksi tai stifadolihoiksi. Mutta loput pistin Beiben siskon lampaan- ja sianlihojen kanssa kimppaan ja veimme ne purkitettavaksi. Molemmat saatiin parisenkymmentä purkkia itsekasvatetusta lihasta tehtyä "nötköttiä". Ihan mielettömän hyvää!

Eläimen lopetus tapahtui muutaman metrin
päässä lampolan ovesta kotipihassa.

Parin päivän riiputus ja sitten paloiksi!

Taljat kuskasin muokattavaksi ja ne tulevat takaisin matkahuollon kautta sitten joskus keväällä. Minulta tuli 2 raakataljaa ja tein vaihtokauppaa Beiben siskon kanssa hänen neljästä raakataljastaan. Vaihdoin ne moneen kiloon itse tekemääni omenahilloa. Kauppa se on mikä kannattaa! Toivottavasti taljat onnistuvat, niin saan muutaman niistä laittaa myyntiin.

Suolasin taljoja viikon verran, ennen kuin
vein ne muokattavaksi. 2-3 kg karkeaa
suolaa/talja. Muutaman päivän suolaantumisen
jälkeen lisäsin suolaa.

Muutenhan ollaan elelty hiljaiseloa. Aika kuluu arkisissa askareissa. Beibe käy töissä ja minä pidän "pirttiä pystyssä".

Olen leiponut leipää todella paljon. Ihan taikinajuurenkin tein ja sitä olen ruokkinut. Taas kerran vaan törmäsin siihen ongelmaan, että meillä on niin kylmää ja vetoista, ettei juurileivonta meinaa onnistua. Juuri "asuu" aktiivisen aikansa puuhellan kyljessä ja leipätaikinat nostatan pesuhuoneessa lattialämmityksen päällä. Taikinakulhon päällä pidän vauvan kylpyvannaa! #elämäävanhassatalossa 😂

Välillä vuokaleipää ja välillä sämpylöitä.

Murujen kanssa ollaan vietetty mahdollisimman paljon aikaa. Kuukuna on kova yökyläilemään ja sehän on pelkästään kivaa! Lämmitetään saunaa ja katsellaan leffoja asianmukaisten herkkujen kera.

Sainpa olla mukana heidän päikyn vanhempainyhdistyksen järjestämässä tapahtumassakin muksujen kanssa. Mukavaa yhdessä touhuamista!

Kattokaa nyt näitä muruja!❤

Olemme käyneet paljon elokuvissakin Beiben kanssa. Kaupungin keskustassa olevassa kulttuuritalossa pyöritetään elokuvia silloin tällöin. Meiltä sinne on ihan kohtuullinen matka, joten Bondit sun muut kohuelokuvat, kuten Omerta 6/12 on katsottuna. Rakastetaan molemmat elokuvissa käyntiä!

Tästäkin elokuvasta pidin kovasti!

Suomen kädentaidot -messuillakin käytiin pyörähtämässä. Itselleni ostin korvakorut, hieman askartelutarpeita ja karkkeja yhteiseksi hyväksi.

Paljonhan siellä oli kaikkea kivaa ja taidokkaasti tehtyä käsityötä. Mutta myös paljon sellaista, mistä tuli mieleen sarjatuotantona valmistetut tuotteet. Itse ostan mieluiten sellaista, mikä tuntuu jotenkin henkilökohtaiselta. Niin itselle, kuin tekijällekkin.

Pitihän sitä vähän poseerata messuilla
esitteillä olevan lempibändin musavideoon
tehdyn Latelan Transitin vieressä.

Tästä päästäänkin kuukauden aiheisiin! Me ollaan Beiben kanssa kovin tekeväisiä. Aina on jotain keskeneräisenä. Minä olen lähinnä sellainen suurten linjojen tekijä, enkä kovin kekseliäs ja taitavakaan kädentaitojen suhteen. Piperrykset ja pikkutarkat työt eivät ole minun juttuni!

Mutta yksinkertaisia juttuja valmistan ja joskus saan hieman jonkinlaista taiteen tapaistakin aikaiseksi. Mutta mitään kuvioneuleita tms. minulta ei synny!

Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Vuosia tein lasitöitä; tiffany-, lyijylasi-, hiekkapuhallus-, ja sulatustöitä. Myös pajun- ja risunpunontaa touhusin. Siten on kokeiltu tuohitöitä, pärekopan valmistusta, savihommia, lasinpuhallusta ja kaikkea, mitä en edes muistakaan kokeilleeni. Eräs ihminen sanoi minulle kerran, ettei tiedä toista sellaista kuin minä, joka olisi käynyt niin paljon erilaisilla kursseilla.

Mutta mihinkään en ole hurahtanut täysillä, vaan aina kokeillut jotain uutta. Siksi varmaan en olekaan mitään taitoa oppinut silleen kunnolla. Paitsi noi lasityöt. Niitä oikein opiskelinkin lyhytkoulutuksina.

Haluaisin ehkä kuitenkin vielä oppia enemmän tekemään tekstiilitöitä. Ompelemaan yksinkertaisia vaatteita, kutomaan kirjoneuleita ja tulla enemmän sinuksi ompelukoneen kanssa. Joskus yritin, mutta turhauduin, kun en heti tajunnut ja vaatteen valmistuminen kesti niin kauan. Muistan, että yritin tehdä kauluspaitaa ja se tyssäsi napinläpiin. Ompelukone kyllä löytyy. Se pitäisi viedä vaan huoltoon.

Villapaidan osaan itselleni kutoa. Nuorena kutominen oli oikeastaan ainut tapa saada itselleen uusia vaatteita. Isälläni oli jokin ihme asenne, että vaatteiden osto muuta kuin tarpeeseen, oli rahan hukkaa. Mutta kun pyysin rahaa lankoihin, niihin hän antoi. Kaipa se oli jonkinlainen hyve hänen mielestään, että tyttölapsi osasi kutoa.

Minun kutomani villapaidat ovat mallia "laatikko". Olisi kyllä kiva kutoa sellainen hieno kaarrokekuviolla oleva pusero itselleen. Ehkäpä itse keräämillä kasveilla ja sienillä varjätyistä langoista. Ompelu ja kutominen... siinäpä haasteita tuleville vuosille!

Mehiläisvahakynttilöitä on tullut
rullailtua kymmenittäin!

Beibe taas on meistä kahdesta se kekseliäämpi ja taitavampi. Häneltä onnistuu melkein mikä vaan. Tosin valmistuminen saattaa kestää vuosia! Kuten meidän savustusmökki. Suunnitteluun meni 2 vuotta. Itse rakentamiseen ei tainnut kulua kuin päiviä.

Hänellä on taito tehdä vaikka puuttuva työkalu itselleen tai minulle. On kyllä kätevää elää noin taitavan ihmisen kanssa!

Minä taas olen vähän sellainen, että katselen ensin muiden tekemiä malleja ja niistä sitten sovellan. Mutta joskus minunkin pienissä aivoissani saattaa liikahtaa ja keksin itse jotain. Usein välähdykseni ovat ruokaan liittyviä ideoita. Ne asiat tulevat minulla jostain takaraivon sopukoista ihan itsestään. Joten, jos Beibe pitää minut tarvekaluissa, minä kyllä pidän hänet ruuissa!

Solmeilin makramee seinäamppelin
hievensarveen.

Mutta mikäpä on sellainen kapistus, mikä löytyy meidän taskusta lähes aina? Se on puukko! Ilman sitä on tosi vaikeaa tulla toimeen.

Minulla on sellainen taittoveitsi, mikä on turvallinen tälläisen kampura mummon kuljetella. Ja sen saa näppärästi avattuakin vaikka yhdellä kädellä, jos tarve vaatii. Olen saanut taittoveitseni joskus Beibeltä joksikin lahjaksi.

Beibellä taas on pieni, tupessa vyöllä kulkevä puukko. Sen puinen kahva on kulunut mukavan tuntuiseksi ja se on ollut Beibellä kauan.

Meitsin taittoveitsi!

Kotipuuhissa on aina tilanteita, missä pientä puukkoa tarvitaan. Pitää katkaista naru heinäpaalin ympäriltä, avata jokin säkki, katkoa tukikeppejä kasveille tai vuolla tuohuksia nuotion sytyttämiseen. Ihan kamalaa, jos on vaikka heittänyt housut pyykkiin, eikä ole muistanut vaihtaa puukkoa puhtaiden pöksyjen taskuun. Kun on puukko aina mukana, säästää monta askelta, kun ei tarvitse lähteä välineitä mistään hakemaan.

Täällä maalla asuessa ei välttämättä vaihda kotivaatteita esimerkiksi kauppaan tai kirjastoon mennessään. Monesti olenkin huomannut, että minulla on puukko taskussani kauppareissullani, tai Beibellä vyöllään. Jossain kaupungissa olisi jo varmaan hysteria valloillaan, jos joku puukon kanssa kauppaan "hyökkäisi".

Beiben pikkupuukko, joka on tosi hyvä veistopuukko.

Pakko kuitenkin mainita vielä yksi tuiki tarpeellinen varuste näin pimeään aikaan. Se on otsalamppu. Se lähes tulkoot kasvaa kiinni otsaan pitkän talven aikana. Koska maalla asuminen on muuten niin leppoisaa ja stressitöntä, pitäähän sitä joku heijari otsalla olla! 😉

Pitkään keväällä otsalampun otsalleen laittaa, vaikka sitä ei enään valaisuun tarvitsisikaan. Kuukausia kestänyt liikesarja lampun päähän laittamiseksi jää niin voimakkaasti lihasmuistiin, että siitä on vaikea päästä eroon. Pitkälle kevääseen on sellainen tunne, että ihan kuin jotain tärkeätä puuttuisi päältään. Monesti epäille jopa, että onko housut jalassa. Niin otsalampun käyttöön talven aikana tottuu!

Meillä molemmilla on ladattavat ja tehokkaat Ledlenser-merkkiset otsalamput. Saatiin ne joskus tyttären perheeltä joululahjoiksi ja on olleet kyllä hyvät.

Tässäpä meidän kuulumisia! Kohta on joulu ja se on ihanaa. Murut tulevat ainakin osaksi joulunpyhiä tänne mummulaan. Ennen joulua kuitenkin juhlin 50-vuotisyntymäpäiväni ihan hiljaisessa ja ylhäisessä yksinäisyydessäni. Juhlat pidin jo kesällä pienelle joukolle läheisimpiä ystäviä ja sukulaisia. Kummasti on väki vähentynyt ympäriltäni näiden viime vuosien varrella. Ehkäpä Beibe vie minut syömään tai jotain. Jos ei, sitten ollaan kotona. Se jää nähtäväksi.

Kohta viiskymppisen karvahattulook!

Nyt olen puuhannut Kuhmalahdella (toivottavasti) 11. joulukuuta oleviin joulumyyjäisiin makramee amppeleita, villasukkia, joitain koruja ym.

Kotona pidän pienta tallipuotia, johon olen tehnyt havukransseja ja -palloja. Jos ajelette täällä päin, tulkaa poikkeamaan!

Tallipuoti!

Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/12/askartelua.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-12/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=916

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/12/solis-26-kayttokokemuksia.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15999

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/6-luukku-unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvyvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/12/06/joulukuu-21-kuukauden-vempain/

Hehku-tonttu toivottaa hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ihanaa joulukuuta ja joulunaikaa Teille kaikille! Aatella, vuosikin vaihtuu ihan justiinsa. Ja oikein hyvää Itsenäisyyspäivää! Elämä joulukuussa on yhtä juhlaa!

Rakkautta ja maan antimia