Rakkautta ja maan antimia: Leppämäki

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Leppämäki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Suuntana omavaraisuus 2024, osa 1: Suuret suunnitelmat!

Vuosi 2024 otti heti alkuun luulot pois ja jäädytti lähes koko Suomen. Täällä itä-Pirkanmaalla olemme saaneet "nauttia" kunnon talvipakkasista ja Leppämäen mittari okin painunut alimmillaan -31 asteeseen.

Vanha koivu halkeaa aina kovilla
pakkasilla.

Pakkasherran paukutellessa pirttimme nurkkia ja tulen poksautellessa tulipesissä puita, on kuitenkin jo aatokset vahvasti tulevassa kasvukaudessa. Ensimmäiset kylvöt on tehty ja muutamaa eri chililajiketta pääsi jo multiin.

Versotushommatkin lähti jo käyntiin ja ensimmäisenä laitoin herneitä kasvamaan. Kohta saadaan ihania herneenversoja salaatteihin, pestoksi ja herneenversokeitoksi .

Koska on myös vuoden 2024 ensimmäinen sunnuntai, on aika aloittaa jälleen uusi kausi Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjaa. Monesko vuosi tämä onkaan, kun omavaraisuudesta kiinnostunut blogiyhteisö näitä yhteispostauksia kirjoittaa? En muista, mutta monta vuotta on menty yhdessä Tsajut-blogin Sadun luotsaamana ja Korkeala-blogin Heikin taustalla komppaamana!

Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana alusta asti. Voinkin ylpeänä todeta, että tämä rakas blogini on varmasti yksi vanhimpia omavaraisuusblogeja Suomessa. Rakkautta ja maan antimia täyttää tänä vuonna 10 vuotta! En olisi uskonut blogia perustaessani siitä tulevan näin pitkäikäistä harrastusta.

Viime vuosina postaustahti on hidastunut. Mutta on ollut ihana huomata, että vanhoja postauksiani käydään silti ahkerasti lukemassa.

Vuoden ensimmäiseen postauksen aiheena on on suunnitelmat. Suunnitelmien edistymistä/edistymättömyyttä olisi tarkoitus seurata kirjoituksissa kuukausittain. Myös esittelyt kirjoitusten takana olevista henkilöistä on aina paikallaan!

Minä ja Beibe, hieman yli 50-kymppiset. Olleet yhdessä kohta 30 vuotta ja asuttaneet tätä meidän pientä vajaan 2 hehtaarin ranchiä kohta 24 vuotta.

Meillä on tytär ja kaksi ihanaa lastenlasta. Kuukuna ja Omppu vilahtelevatkin välillä postauksissa.

Sijaintimme on III-vyöhykkeellä, itä-Pirkanmaalla, Kangasalan Kuhmalahdella. Rakastamme asua täällä!

Omavaraistelumme on aika ruokakeskeistä. Viljelemme kasviksia ja meillä on kaksi kasvihuonetta. Olemme istuttaneet hedelmäpuita, sekä marjapensaita, jo täällä olleiden lisäksi.

Sienestämme, marjastamme, kalastamme ja Beibe metsästää pienriistaa. Hyödynnämme myös villivihanneksia ja muita luonnonkasveja, niin ravinnoksi, kosmetiikkaan, koristemateriaaleiksi, kun lankojen värjäämiseen.

Meidän ekosysteemiin kuuluu myös eläimiä. Kasvatamme erittäin pienimuotoisesti lampaita, kaneja ja kanoja. Ne ovat meille lemmikkejä, mutta myös lihan, villan ja kananmunien tuotantoon.

Meillä on myös akvaario, marsuja ja kohta 18-vuotta täyttävä Lakritsa-kissa.

Leppämäen pieni tölli on rakennettu vuonna 1929 ja sitä on laajennettu silloisen täällä asuneen perheen tarpeita ajatellen. Viimeisin "elintasosiipi", jossa sauna, sekä pesuhuone on tehty 1994. Eli samana vuonna, kun me ollaan alettu oleen yhdessä!

Talo lämpiää pääasiallisesti puilla. Ainoastaan vessa, eteinen ja pesutilat ovat patterien ja lattialämmityksen varassa.

Polttopuiden suhteen olemme olleet omavaraisia lähes täysin. Omalta tontilta ollaan kaadettu harkiten puita. Jonkin verran ollaan saatu käydä tekemässä esimerkiksi sähkölinjojen alta kaadettuja, sekä peltojen reunamilta raivattuja puita. Pari kertaa olemme ostaneet polttopuita tai maksaneet ilmaisten puiden kuljettamisesta.

Vuoden alku on kovien pakkasten lisäksi ollut järkyttävän kalliin pörssisähkön aikaa. Ja meillähän on (tietysti) se pörssisähkö!

Olemmekin arvostaneet puilla lämpiävää taloamme sisäsaunoineen. Toki tällainen elämäntyyli on hyvin kotiin sitovaa. Mutta niin on omavaraisteleva elämäntapa yleensäkin. Varsinkin jos on kotieläimiä.

Tämä on hauska kuva Lakritsasta ja Beibestä. Ihan kuin tässä olisi joku keskustelu käynnissä!

Tästä päästäänkin ensimmäiseen tämän vuoden suunnitelmista. Olemme varovaisesti miettineet aurinkopaneelien hankintaa. Nyt saattaisi olla mahdollisuus sellaisten hankintaan kohtuullisella hinnalla. Olemme olleet sitä mieltä, että meidän sähkönkulutuksella (vuonna 2023 8 800 kWh) paneelit eivät tule koskaan maksamaan itseään takaisin. Mutta saimme houkuttelevan tarjouksen, johon on ehkä pakko tarttua!

Joulusaunaan menossa!

Toinenkin iso suunnitelma liittyy taloon. Se on keittiöremontti.

Teimme tänne muuttaessamme teimme pikaisen keittiöremontin, koska täällä ei oikein edes ollut kunnon keittiöö.

Voitto, Pirpana ja Veikeä

Ajateltiin silloin, että tehdään kunnolla sitten muutaman vuoden päästä. Nyt ollaan menty silloin rempatulla köökillä kohta 24 vuotta!

Olivia

Jäi silloin muinoin avaamatta lattia ja se on kylmä. Eristeenä on todennäköisesti samaa olkea, mitä oli eteisen lattian eristeenä.

Kuukauden munintatauon jälkeen saamme taas omien kanojen munia!

Beibe olisi halunnut tehdä keittiörempan jo edellisenä kesänä. Mutta minä toppuuttelin. Ei huvittanut sitten yhtään! Nyt vaan ollaan tilanteessa, että se remppa on pakko tehdä.

Kanit ovat saaneet lämmintä vettä juotavakseen.

Haluisin sellaiset vanhan näköiset, puusepän valmistamat kaapistot. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa naapuripitäjän puuseppään yhteyttä, että ottaisiko hän urakakseen. Meillehän ei kovin montaa kaappia/laatikostoa mahdu, koska se edellä mainittu vessa vie tilaa keittiöstä.

Ihanan kalliita kananmunia tuleekin!

Itse sain neuvoteltua itselleni uuden työsopimuksen. Teen lyhyempää työviikkoa ja olen perjantait vapaalla.

Kudoin välipäivien lomallani elämäni ensimmäiset kuviovillasukat!

Alan viettämään perjantaisin minäpäiviä, joina keskityn itseeni ja itselleni tärkeisiin asioihin. Kuten juurikin tähän omavaraisteluun!

Punalappulohta ja -paprikaa, muut kasvikset omia pakastimesta ja kellarista.

Toki tämä lyhennettyä työaika vaikuttaa ansiotuloihin. Mutta toisaalta haluan tehdä asioita oman elämäni eteen, enkä ostaa kaikkea. Haluan leipoa leipää, kasvattaa kaikkea ja hoitaa eläimiä. Tokihan näitä kaikkia teen työpäivinäkin, mutta on ihanaa kun on yksi ylimääräinen, kokonainen päivä käytettävissä näihin hommiin.

Vaniljajäätelöä umpioitujen omenalohkojen kanssa.

Olen myöskin saanut olla mummu hävettävän vähän. Joten aion myös mummuilla enemmän tänä vuonna ja käyttää vapaa-aikaani lastenlasten kanssa.

Puuhellan uunissa paistettu hävikkibanaanikakku.

Löysin lisäksi erittäin mielenkiintoisen koulutuksen, johon ajattelin ilmoittautua. Perinnesaunottajakoulutukseni päättyi ja onnistuneesti siitä valmistuin. Nyt mieli halajaa lisää oppia ja tämä minua kiinnostava koulutus sopisi nykyiseen viriketoiminnanohjaajan työhöni, sekä tukisi luontoalan- ja perinnesaunottajan opintojani.

Itse leivottuja sämpyjä!

Saapi nähdä, miten aika taas riittää kaikkeen! Mutta olen ajatellut, että en olisi "muualla" töissä tulevana kesänä. Tekisin jotain yritykseni nimissä ja keskittyisin tähän omavaraisteluun.

Kohta saadaan itse kasvatettua vihreää ruokapöytään!

Kasvimaalle laitan tuttuja vihanneksia ja juureksia. Porkkana, palsternakka ja valkosipuli onkin jo syyskylvettyinä.

Ajattelin kokeilla joitain kukkia ym. talvikylvettynä. Eli kylvää potteihin ja laittaa lumella peitettyinä odottelemaan kevättä.

Laitoin 4 eri chiliä ja 2 paprikaa kasvamaan.

Kasvihuoneisiin tulee taas tutut kurkut, tomaatit, paprikat ja chilit. Myös yrttejä, kuten basilikaa. Olemme ihastuneet basilikatahnaan, joka on pestotyyppistä. Se sopii ihanasti pastan kera ja vaikka uunilohen kuorruttamiseen.

Inkiväärinjuurakot pistin vesiastiaan juurtumaan ja astian kylppäriin lattialämmityksen päälle. Pitäisi alkaa tekemään juurta, joten lähtevät nopeammin kasvamaan. Vinkin sain instasta.

En yleensä tee mitään suunnitelmia paperille tms. Menen "vanhan kaavan" mukaan. Eli niin kuin olen aina tehnyt ja sitten fiiliksen mukaan.

Ehkä pitäisi suunnitella, koska välillä lähtee kylvöt lapasesta, eikä kaikki mahdu mihinkään!

Ruokinnalla on ollut tunkua.

Meillä on alkanut vierailemaan töyhtötiainen!

En myöskään ikinä kirjaa ylös kylvämiäni lajikkeita. Joten en koskaan muista mikä oli onnistunut ja mikä ei. Ehkä pitäisi olla säntillisempi näissä asioissa, mutta nääh. En jaksa olla niin tarkka.

Takassa paistettua piharusakkoa leivällä.

Meidän pitäisi myös miettiä mihin laitamme perunat tänä vuonna. Olemme kasvattaneet samassa paikkaa pottuja nyt useamman vuoden ja nyt viime syksyn perunoissa on ruttoa.

Puuhellalla valmistuu rusakkoliemi ja -pata.

Kasvimaalle on tulossa muutoksia. Taas! Pyöritän sitä tyyliin joka vuosi. Siksi varsinaista vuoroviljelyä ei ole kauheasti ehtinyt tulemaan.

Mutta taistelen edelleen juolavehnäongelman kanssa. Se on pahasti luikerrellut kasvilavoihin ja niistä on todella paha sitä kitkeä. Joten jotain teen. Mutta mitä, se on vielä epäselvää.

Tein syksyllä viimeisestä kesäkurpitsasta feikkiananasta. Tässä se on menossa punalapulla ostettuun appelsiinirahkaan.

Mehiläisiä meillä on kolme pesää ja ei ole tarkoitus lisätä, jos kaikki selviävät talvesta. Näissä on ihan tarpeeksi meille. Niin hommia kuin hunajaakin.

Olen tehnyt pikkulinnuille taas talikakkusia!

Yksi uuhi on tiineenä ja karitsoita odotetaan keväällä.

En ole vielä päättänyt, haudonko kananmunia tipuiksi tänä vuonna. Osa kanoista alkaa olemaan iällä, joten uutta verta tarvittaisiin parveen.

Kaninpoikasia varmaan teetän, koska kaninliha on meistä maukasta.

Tein joulun alla depyyttini joulupukkina!

Näillä ajatuksilla vuoteen ja kasvukauteen 2024. Kiva päästä lukemaan kanssabloggaajien suunnitelmia!

Tehtiin muruille dinobongausrata lammashakaan!

Hyppää mukaan omavaraisempaan elämään meidän kanssamme ja tule seuraamaan vuoden 2024 Suuntana omavaraisuus postauksia!

maanantai 5. joulukuuta 2022

Suuntana omavaraisuus osa 12; Itselle tehdyn työn iloa!

Olen koko vuoden siunaillut näiden yhteispostausten alussa sitä, että kuinka nopeasti kuukausi aina vierähtää ja TAAS on aika uuden Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostauksen. Mutta hei, ihan oikeesti! Siis, joulukuu!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja omatoimisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat postauksen yhtäaikaisesti ennalta päätetystä aiheesta.

"Tää onnea on..."

Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarja on ollut voimissaan useita vuosia. Osa siihen osallistuneista on lopettanutkin bloggaamisen, mutta varmasti yhtä monta uutta blogia on tullut mukaan. On sitten myös meitä "dinosauruksia", kuten minä ja minun Rakkautta ja maan antimia-blogini, jotka ollaan oltu mukana ihan alusta asti. Ja ihan kovin montaa kirjoituskertaa ei ole väliin jäänyt. Tänäkin vuonna vain yksi!

Iloa on vanha talviomenapuu, jonka omenat
säilyvät kellarissa pitkälle talveen.

Tämän omavaisuuteen keskittyvän yhteispostaussarjan aikanaan keksivät Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Heitä on siis kiittäminen kaikista näistä vuosista ja siitä että edelleen pitävät meitä yhdessä ja kannustavat meitä kirjoittamaan. Satu myös joka kuukausi pyytelee meiltä muistamattomilta, että lähettäisimme postaustemme linkit hänelle, jotta hän sitten saa ne koottua yhteen paikkaan. Sieltä me kukin käymme ne kopioimassa ja liitämme ne omiin postauksiimme. Näin Te, rakkaat lukijamme, voitte käydä lukemassa helposti kaikkien kulloisenkin kuukauden postaukseen osallistuneiden kirjoitukset.

Onni ja ilo on karpalosuo lähiluonnossa.

Nämä linkit muiden kuukauden postauksiin löydät tuttuun tapaan tämän postauksen lopusta. Alta olevista linkeistä pääset lukemaan minun tämän vuoden Suuntana omavaraisuus-postaukset.

Teurastuspäivänä ei yleensä hymyilytä. Mutta
itsekasvatettu liha ruokapöydässä kylläkin.

Joulukuun aiheena on iloa tuottavat asiat omavaraistelussa. Mikä on se juttu, mistä nautit eniten ja mikä tässä touhussa on parasta? Mitkä ovat sellaisia asioita, mitkä saavat sinut onnelliseksi ja hymyn huulillesi?

Veriseitikillä värjätyt sukkalangat. =)

Minä valitsin tähän postaukseen vanhoja kuvia meidän omavaraistelevammasta elämäntavasta. Niitä katsellessani totesin, että saamme elää hyvin monipuolista elämää. Ja se ainakin sai minut hyvin iloiseksi ja tuntemaan onnea.

Onnen hetki onnen tyyssijassa eli kasvihuoneessa!

Kyllähän se, että elää tällaista työntäyteistä elämää, osoittaa tämän olevan meille iloa ja onnea tuottavaa. Ellei sitten ole jonkin sortin masokisti ja itseään inhoava. Vaikka kyllä sitä masokistin luonnettakin tässä tarvitaan pieni ripaus. Mutta tarkemmin ajateltuna, itseään ehkä sittenkin pitää enemmänkin rakastaa, kuin inhota. Kun kerran haluaa antaa itselleen tällaisen elämän. Näin ihanan!

(yhtä hymyä!)

Eihän omavaraistelu ole sellaista elämää joka hetki, kuten vaikkapa somessa sitä kuvataan. Ei tarvitse kuin katsoa ulkomaalaisten omavaraistelijoiden instagram reelssejä ja voi että, millaisia paratiiseja järjettömän suurine satoineen ja säilykevarastoineen niissä kuvataan. Kaikki onnistuu, kasvimaat ovat rikkaruohottomia ja hyvinvoivia eläimiä on joka lajia, mitä nyt kuvitella saattaa.

No words needed!

Ehkä kuitenkin se, että jokainen onnistuminen vaatii yleensä aika paljon työtä, taitoa ja vielä enemmän onnea, tuo sitä iloa. Luonto ja maa antaa, niiltä ei pelkästään oteta! Kun niitä kohtelee hyvin, ne antavat takaisin iloa elämään.

Tässä aurinkoisessa keväisessä kuvassa todellisuudessa
sataa vettä kaatamalla. Ilon aiheita nämäkin. Vesisade,
kevät ja toukotyöt!

On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun näkee siemenen kehittyvän taimeksi, kananmunan kuoriutuvan tipuksi, lampaan synnyttävän karitsoita, marjojen kypsyvän ja ympäröivän luonnon muuttuvan vuodenaikojen mukaan. Se tunne on todella voimakas. Sitä naurattaa ja itkettää yhtä aikaa. Pelkästä ilosta ja onnesta siitä, että saa olla osana sitä kaikkea. Rintaa puristaa, aivan kuin rakastuisi joka päivä, joka hetki palavasti, yhä uudelleen ja uudelleen.

Iloa tuottaa kotieläinten elämän seuraaminen.
R.I.P Synkkä-kukko!<3

Olen joskus jopa kyyneleet silmistä valuen syönyt jotain ruokaa, jonka raaka-aineet on olleet lähestulkoot itse kasvatettuja/kerättyjä/pyydettyjä. Ja koska ruoka on ollut lisäksi ihan järkyttävän hyvää!

Etupihalla kasvava Valamonruusu, joka ilahduttaa
kauniilla kukinnallaan, huumaavalla tuoksullaan
ja antamalla satoa ruusun terälehdillään.

Ilo ja onni elämään löytyy yleensä ihan arkisista asioista. Ja tulevat eteen ihan yllättäen. Erityisesti hymyn huulilleni tuo se, että asumme luonnon ympäröimänä. Iloa tuottavat asia huomaa usein ihan pihassa kävellessään. Ohi kulkeissaan saattaa huomata kukan puhkeavan kukkaan, kauniin perhosentoukan tai löytää herkkutatin. Ja voi sitä ilon määrää!

Vaikka pidänkin siitä, että pääsen välillä käymään elokuvissa, konserteissa, museoissa tai katsomassa jotain nähtävyyttä, silti nautin näitäkin enemmän vaikkapa saadessani seurata urosvesiliskojen parittelutanssia naaraan ympärillä meidän pihalammella. Keväällä hiivimme aina lammelle mennessämme sellaisesta suunnasta, ettei aurinko luo meidän varjoja lampeen säikäyttäen liskoja. Hiivimme siksi, koska liskot aistivat askelten tömähtelyt. Manterien parittelutanssi on niin kiehtovan kaunista, että voisimme maata vaikka kuinka kauan sitä katselemassa.

Ei voi olla kuin iloinen, että pääsee tällaisia asioita näkemään ja kokemaan.

Iloa tuottaa myös kaikenlaiset kokeilut. Vaikka
ne eivät onnistuisikaan. Tässä toissa kesän yksi
kokeiluista; maapähkinä, joka tuotti kaksi
pähkinää. Yksi siis molemmille!

Hymy väreilee huulilla väkisinkin silloin, kun haen meidän kellarista jotain itsekasvatettua ja säilöttyä. Rappusia talon alla sijaitsevaan kellariin laskeutuessani, luon katseita säilykepurkkeihin ja muistan, millainen kesä oli ja miten mikäkin kasvoi. Kellarin oven avatessani katson hyllyä, jossa on mehuja ja hapatettua koivunmahlaa. Rakkaudellinen tunne valtaa mieleni ja sieluni, kun valikoin juureskellarissa perunoita tulevaan ruokaamme. Puhdasta iloa!

Itse tehtyä ruokaa, pääosin itsekasvatetuista ja
-kerätyistä raaka-aineista. Ilon aihe tämäkin!

Suurta iloa tuottaa luonto, joka on antelias, jos vain viitsii hieman nähdä vaivaa. Itselläni oli esimerkiksi niin kova "vattukiima" viime kesällä, että tunne vastasi suorastaan sitä tunnetta, kun on vastarakastunut johonkin henkilöön. Asia, eli tällä kertaa vadelmat, olivat lähes koko ajan mielessä ja kun pääsin töistä, oli pakko mennä metsään. Ei pystynyt kerta kaikkiaan olemaan erossa vattupusikoista!

En edes joka kerta poiminut vadelmia mitenkään suuria määriä. Välillä ihan seuraavan päivän tuoreeltaan syömiset. Mutta minulla oli kahvia mukana ja hengailin vadelmapusikossa. Huvinsa kullakin, mutta minä tunsin suurta mielihyvää ollessani vadelmapaljouden keskellä.

Omien mehiläisten tuottama, makea hunaja
saa väkisinkin hymyn huulille! Ja tietysti
oma, niin rakas mehiläistarhuri! <3

Iloa omavaraistelussa tuottaa sellainenkin asia, että tätä saa jakaa. Saa olla osa omavaraistelevaa blogiyhteisöä ja kirjoittaa omia kokemuksiaan omavaraisemmasta elämäntavasta.

Viime vuosina olemme olleet Beiben kanssa todella iloisia siitä, että meillä on ihanat lapsenlapset, joille me saamme jakaa tätä maalaismummulan elämää. Pienet lapset ovat kiinnostuneita suurinpiirtein kaikesta ja haluavat osallistua. Se, että kuinka kauan, niin jää nähtäväksi. Mutta nyt nautitaan ja iloitaan näistä pienistä apulaisista.

Ihana, iloa tuottava kesäkuva!

Parasta ja eniten iloa tuottavaa omavaraistelussa on jatkuva oppinen. Oman ruuan kasvattaminen, erilaisten taitojen kartuttaminen, eläinten kasvattaminen ja luonnon kanssa yhteydessä oleminen. Kaikista näistä oppii koko ajan uutta.

Jonkinlainen riippumattomuuden tunnekin tuo iloa. Vaikka ehkä se on jonkinlainen itse luotu harha, että oltaisiin muista ja yhteiskunnasta riippumattomia. Mutta tämä nykyinen maailmanmeno on sellaista, että mieleen on hiipinyt kaikenlaista. Mistä juurikin yksi ilta keskusteltiin Beiben kanssa. Että ei oltaisi uskottu, että pitää miettiä miten pärjää, jos tapahtuu sitä ja tätä.

Mutta tämä omavaraistelu on työtä, mitä tehdään itselle. Palkka tulee itse kasvatettuna ruokana ja muina tuotteina tai tarpeina. Itselle, ei kenellekään muulle. Olet väsynyt työstä, mutta omaksi hyödyksi tehdystä. Tämä jos mikä tuo iloa!

Väkisinkin alkaa hymyilyttämään, kun
katsoo tätä kuvaa!

Suuri ilon ja onnen aihe minun elämässäni on, että olen löytänyt rinnalleni elämänkumppanin, joka haluaa elää kanssani ja jakaa omavaraistelevan elämäntavan. Olen myös iloinen siitä, että vuonna 2000 näin silloisen Kuhmalahden kunnan tonttimarkkinatilaisuudessa ilmoitustaululle jätetyn, pienelle ruutupaperin palalle kirjoitetun talomyynti-ilmoituksen. Nappasin ilmoituksen ja lähdin katsomaan myytävää taloa. Illalla soitin Beibelle, joka oli viettämässä viikonloppua työkavereiden kanssa, että olen löytänyt meille talon ja seuraavana päivän menisimme keskustelemaan kaupoista. Ja niin me päädyimme tänne Leppämäkeen, mikä on meille maanpäällinen paratiisi ja jatkuva ilonaihe.

Joskus olen päässyt näkemään tällaisenkin
luontotapahtuman, kun sadat ja ehkä tuhannet
hämähäkinpoikaset kuoriutuivat meidän
ulkorappusilla.

Ihana päästä lukemaan muiden tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvien ilon ja onnen aiheista. Käy ihmeessä Sinäkin lukemassa! Linkit alla, olkaat hyvät!