Päivien viemää...

 

Harmaa... se on kyllä päivien teema. On pimeää ja kylmää. Jotenkin apeaa. Lunta on tullut hieman, niin että voi sanoa sitä olevan. En tiedä, onko sitä niin paljon, että virallinen ensilumen määritelmä olisi täyttynyt.

Vielä viime viikolla kanatkin ulkoilivat ja varsinkin nuoremmat kanat olivat ihan sujut ensilumen kanssa. Vaikka osa niistä ei lunta koskaan ollut nähnytkään. Ne hengailijat ympäri pihaa ja kuopsuttelivat lumista maata. 

Kukko Jyväkurkku hoksasi, että lintulaudan
alle on pudonnut herkkuja ja johdatteli rouvat
apajille. Käpytikka ei näköjään kanoja hätkähdä.

Sen verran kovia pakkasia on nyt kuitenkin viime päivinä ollut, että laitoin kanalan luukut kiinni ja kanat "sisäruokintaan". Katsotaan jos lauhtuu vielä jossain vaiheessa, niin päästän niitä taas ulkoilemaan. Tuntuu aina niin kurjalta pitää niitä sisällä koko pitkän talven.

Vuoden aikana on taas kertynyt aika kasa
kynttilän jämiä.

Olen potenut jo useamman viikon lievää apaattisuutta. En oikein jaksa innostua mistään. Kaikki tekeminen tuntuu jotenkin turhalta. Ärsyttävää tälläinen olotila!

En ole käynyt missään, eikä meilläkään juuri kukaan käy. Päivät ovat yksinäisiä. No, töissä olen käynyt kerran tai kaksi viikossa ja kaupassa, sekä apteekissa. Siinä se sosiaalisuus sitten on. Eipä ole oikein edes missä käydä.

Tälläisiä kuplakynttilöitä sulattelin jämistä.

Pikku puhastelua olen kuitenkin yrittänyt tehdä. Sulattelin kaikki kertyneet kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi. Tilasin jo keväällä kuplakynttilämuotit ja niitä nyt sitten tein. Tuli kivoja! 

Tuo pienempi muotti on kyllä vähän turha. Kynttilä on niin pieni, että se palaa tosi nopeasti. Voisi jossain vaiheessa tilata vaikka "kiinakaupasta" lisää erilaisia muotteja. Kynttilöiden valaminen on mukavaa puuhaa!

Takkatulen ääressä on ainakin tullut istuttua!

Päivät kuluu jotenkin samalla kaavalla. Nukun tosi paljon, noin yhdeksän tuntia joka yö. Heräilen, kun herään, kuitenkin 7-8 välillä. Kelloa en laita herättämään, jos ei ole työpäivä tai jotain aamumenoa.

Herättyäni laitan takkaan valkeat ja päästän koiran pissalle. Yleensä kissa tulee samalla oven avauksella sisälle. Sitten ruokin nämä kaksi edellä mainittua ja itseni.

Pikku-Omppu on rohkaistunut kovasti ja 
uskaltaa jo ruokkia marsuja.

Aamupalan jälkeen lähden hoitamaan ulkoelukat, eli lampaat, kanit ja kanat. Niille ruuat ja jos on hyvä ilma, niin lampaat vien päiväksi ulkoilemaan. Sitten lähden yleensä koiran kanssa pienelle kävelylle, jotta se saa tehtyä isomman tarpeensa. Sitten haen lisää polttopuita, lämmitän lisää pirttiä ja hörpin kahvia. Sitten syön jossain vaiheessa, juon lisää kahvia ja siivoilen, sekä lämmitän taloa.

Beibe tulee kotiin ja taas juodaan kahvia. Sitten Beibe touhuaa omiaan, minä teen yleensä ruuan tässä vaiheessa, syödään, hoidan elukat, katson telkkaria ja menen nukkumaan aikaisin, kun en keksi enää mitään tekemistä. 

Koska olen perjantait ja lauantait pääosin töissä, en ole suunnitellut näillä näkymin meneväni lähiseudun joulumyyjäisiin myymään. Paitsi yksiin, josta kerron postauksen lopussa.  

Parina edellisvuonna olen pitänyt täällä kotona kranssi- ja tallipuotia, jossa myin itse tekemiäni havukransseja ja muita käsitöitä. Nyt en ajatellut pitää sellaistakaan. 

Yhden satsin mehiläisvahalevyjä tilasin ja 
rullailin kynttilöiksi.

Minulla oli kovakin joulufiilis jo loka-marraskuun vaihteessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että menetin sen johonkin. Odotan kyllä joulua ja sitä, että lapsenlapset tulevat mummulaan. Mutta muuta jouluista minulla ei sitten olekaan tiedossa. Moneen vuoteen ei ole ollut yksiäkään pikkujouluja, joten tuskin tulee kutsua mihinkään tänäkään vuonna.

Talikakkusia olen jo muutamia tehnyt linnuille.
Näiden tekeminen on tosi kivaa!

Ehkä tämä mieli tästä piristyy. Tai sitten ei. Mutta ensi viikoksi on jotain kivaa tiedossa, kun tyttärellä on viikon loma. Olemme suunnitelleet, että tekisimme päiväretken jonnekkin. Katsotaan nyt, mitä keksitään. 

Tosi kiva päästä käymään ihan missä vaan, kun kaiket päivät on täällä kotona pääasiassa ihan yksin elukoiden kanssa. Vaikka viihdynkin hyvin itseni kanssa, niin rajansa kaikella. 

Mauri viettää aikansa lähinnä takan kyljessä!

Täytyisi keksiä taas jokin hyvä idea, mitä alkaisi toteuttamaan ja puuhaamaan, mutta tuntuu kaikki ideatkin olevan hukassa. Ei huvita käydä lenkillä, ei mitään. 

Tervasaippuoita myyjäisiin.

Onneksi on luvassa edes nämä yhdet joulumyyjäiset, josta jo aiemmin mainitsin. Lupauduin menemään myyjäksi jo aikaisin syksyllä ja hieman jotain olen niihin saanut valmistettua. Saippuoita tein paria erilaista, muutaman kranssinkin pyöräytin, niitä kynttilöitä valoin ja rullailin ja sukkia olen kutonut.

Näihin puolikransseihin laitoin koristeeksi
käpyjä ja sulkia.

Toivottavasti jotain edes menisi kaupaksikin. Ja jos ei mene, niin laittelen sitten joululahjapaketteihin näitä.

Myyjäisiin on tulossa useita myyjiä, joten varmasti itsekin tulee tehtyä ostoksia. 

Tulipa tästä alakuloinen postaus! Mutta tällaista tämä nyt vain on tällä hetkellä. Ei oikein lähde! Mutta hei, jos olette liikkeellä täällä päin tulevana lauantaina, niin tulkaahan moikkaamaan joulumyyjäisiin. Yhteystiedot löytyy alla olevasta kuvasta.

Pieni pannukakku valurautapannulla

 

Pannukakku jos mikä on herkkua! Nykyään vaan, kun ollaan Beiben kanssa kahdestaan, sitä tulee harvemmin tehtyä. Kokonaisesta pellillisestä tulee ihan liikaa meille kahdelle. Toki pannari on hyvää lämmitettynäkin, mutta juuri uunista tulleena se on kuitenkin parasta.

Niinpä minä olen alkanut tekemään pannaria meille valurautapannulla. Siitä tulee juuri hyvä määrä kahdelle, pari palaa molemmille. 

Laita voi sulamaan kuumalle pannulle.

Erityisen hyvää pannarista tulee, kun laittaa pannun kuumenemaan uuniin heti, kun laittaa uunin päälle. Sitten kun taikina on valmis ja tekevöitynyt, pannu uunista, voinokare pannuun sulamaan ja taikina sulaneen voin päälle. Näinhän englantilaiset tekevät yorshire puddinginsa. Pannari lähtee heti paistumaan ja turpoamaan kuumalla pannulla.

Yksi asia, mikä minulla tuottaa "ongelmia" tässä hommassa on se, että en meinaa ikinä muistaa pannun olevan kuuma. Ei ole ollut meinaan yksi tai kaksi kertaa, kun olen jo ehtinyt pikkuisen ottamaan kahvasta kiinni. No, nopeasti on muistunut mieleen, että "ai niin joo, tämähän on juuri ollut uunissa!"

Miksei pannari onnistuisi muissakin paistinpannuissa, kuin valurautaisissa. Kahvan vaan pitää sitten olla kuumuutta kestävä!

Kaada taikina pannulle.

PANNUKAKKU VALURAUTAPANNULLA, 2-4 annosta

• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 1 rkl sokeria
• hyppysellinen suolaa
• teelusikan kärjellinen leivinjauhetta
• 2 dl maitoa
• 1 rkl voita

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Laita valurautapannu uuniin kuumenemaan. 

Mittaa kulhoon kaikki kuivat aineet ja sekoita. Riko kananmuna joukkoon, mittaa ja lisää maito. Sekoita ainekset vispilällä sekaisin tasaiseksi massaksi ja anna turvota noin 30 min.

Ota pannu kuumasta uunista. Laita sille voi sulamaan ja anna sen voin levitä kauttaalleen pannulle. 

Sekauta vielä taikinaa ja kaada se kuumalle pannulle. Laita välittömästi uuniin ja paista noin 30 min.

Tarjoile herkku lämpimänä haluamasi hillon kera. Ja miksei nokare kermavaahtoakin menisi!

Pannu uuniin!

Itse teen usein valurautapannupannarin (vitsi, mikä sanahirviö!) puuhellan uunissa. Meidän valurautapannu mahtuu sinne juuri ja juuri. Nyt kovilla pakkasilla puuhellassa on melkein jatkuvasti tuli, niin pannukakku kypsyy siellä ihan itsestään, samalla kun teen muuta ruokaa ja lämmitän vettä, sekä pirttiä.

Ja nauti! 

Maistuuko Sinulle pannukakku? Viikonloppunahan voisi vaikka taas sellaisen pyöräyttää! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ikuinen tuli

 

15.1.2021, klo 9.00, -28 astetta.

Pakkaset saapuivat Leppämäkeen! Mutta onneksi on lunta, niin ei tarvitse putkien jäätymisen kanssa pelätä, niin kuin monena menneenä talvena aiemmin.

Pistetään vähän pienhiukkasta ilmaan!

Itse pidän kovasti tälläisestä lumisesta pakkastalvesta. Nautin kovasti luonnon kauneudesta ja värien pehmeydestä ja vähyydestä. Näkymät ulkona ovat rauhoittavia ja jotenkin tyhjiä. Vaikka kyllähän luonnosta paljon yksityiskohtia löytyy talvellakin. Ne eivät vain pompi silmille samaan tapaan kuin ehkä muina vuodenaikoina.

Meidän pakkastalven ohjelmistoon kuuluu samaa, kuin kaikkina muinakin talvina aiemmin. Talon lämmitystä ja polttopuiden kantamista. Tälläinen koronan aiheuttama poikkeustila ei näy meidän elämässä tässäkään tapauksessa.

Aamun ensimmäisiä toimia on laittaa valkeat!

Leppämäen pieni, reilu 100 neliöinen tölli lämpiää puilla. Meillä on puuhella keittiössä, takka olohuoneessa ja pienempi takka makuuhuoneessa. Lisäksi myöhemmin rakennetussa "elintasosiivessä" on saunan puulla lämpiävä kiuas.

Kovilla pakkasilla tännekkin laitetaan pesällinen
palamaan, vaikkei saunottaisikaan.

Yläkerrassa meillä oli alkuaikoina myös pieni takka. Mutta se oli huonokuntoinen ja purettiin ensimmäisten talvien jälkeen pois. Oikein kovilla pakkasilla, ollaan yläkerran perimmäiseen huoneeseen laitettu sähköpatteri päälle. 

Monesti ollaan mietitty, että ylöskin uusi tulipesä hankittaisiin. Hyvin ollaan kuitenkin tarjettu ilman sitäkin nämä talvet. Tytär, joka majaili yläkerrassa kotona vielä asuessaan, voisi olla toista mieltä!

Mauri ei ole niin hotdog!

Sähkölämmitystä on sen verran, että vessassa on pieni patteri ja pesuhuoneessa lattialämmitys. Ulkoeteisessä myös pidetään talviaikaan patteria pienellä lämmöllä, koska se tasoittaa eteisen ja pesuhuoneen välistä lämpöeroa. Kun eteisessä on lämpöä, pesuhuoneen lattialämmityskään ei posota täysillä koko ajan.

Kovemmilla pakkasilla lämmitämme sisäsaunaa ja se osaltaan vähentää lattialämmityksen ja eteisen sähkönkulutusta. Pyykkikonekin pyörii saunapäivinä, joten pyykit kuivuvat näppärästi saunan jälkilämmössä.

Kuumaa kaalikeittoa lämmikkeeksi!

Talvella pitää olla joka päivä kotona. Vaikka meidän pirttissä ei nurkista vedä, se kyllä kylmiää, ellei sitä lämmitetä päivittäin. Varsinkin alkutalvella, kun ei ole lunta maassa ja on tuulisia päiviä.

Makkarin söpö tulipesä!

Se onkin mielenkiintoinen ilmiö, että kovemmilla pakkasilla tuntuu lämpö talossa pysyvän paremmin. Ehkä johtuu siitäkin, että talon keskellä oleva palomuuri saavuttaa pitkän lämmityskauden aikana peruslämmön, minkä joka päiväinen lämmittäminen on siihen tuonut.

Kyllähän taas "vanha kansa" on aina sanonut, että suojalla lämpö karkaa talosta ulos. En ole tälle sanonnalle mitään selitystä löytänyt. Jos joku tietää, kertokoot minulle!

Mauri siellä, missä tuli!

Aamut alkavat sillä, että puuhellaan laitetaan tuli. Jopa ihan varhaisimmillakin aamuilla tehdään näin, jos ollaan vaikkapa töiden jälkeen menossa käymään jossain. Pesällisen, pari ehtii aamulla polttamaan ja talossa pysyy pieni peruslämpö.

Meidän puuhella ei varaa lämpöä  mutta luovuttaa sitä tehokkaasti. Näin se tasaa huoneiden lämpöä. 

Olemme vuosien varrella oppineet sitä käyttämäänkin. Siinä on vipu, millä saa ohjattua lämpöä uuniin tai suoraan levyihin. Lisäksi vetoa säätämällä, pesässä puut palavat tosi pitkään hehkuen ja puuta ei kulu kovin paljon. 

Puulämmitys on oma taiteenlajinsa!

Jos molemmat ollaan pois päiväseltään, takkaan laitetaan tuli vasta iltapäivästä. Jos Beibellä on iltavuoro, tai minä olen kotona opiskelemassa, olohuoneen takkaan laitetaan valkea jo päivällä. Näin se ehtii tasaamaan lämpöä paremmin iltaa ja yötä vasten.

Makuuhuoneen takkaa ei pikkupakkasilla välttämättä lämmitetä päivittäin. Niin kauan kuin sielu sietää kylmään sänkyyn mennä, säästellään puita. Rakkaus lämmittää, vaikka iän myötä kasvaa mukavuuden halukin. Ja varmaan kylmänsieto vähenee. Herkemmin vuosi vuodelta tuli palaa myös makkarin takassakin!

Aurikokin paistelee, mutta matalalla on!

Puulämmitteisessä talossa asuvan pitää olla kotona viihtyvää tyyppiä! Me olemme ja meille tälläinen asumismuoto sopii hyvin. Nautimme edelleen puun rätinästä ja poksahtelusta takoissa. Minä pidän puuhellalla ruuanlaitosta ja siinä samalla meidän käyttövesi lämpiää. Meillähän on sisä- ja ulkosaunoilla puilla lämmitettävät vesipadat. Mutta sisällä vettä lämpiää hellalla samalla, kun pirttikin.

Tulee välillä tiskattuakin hellalla lämminneellä vedellä, vaikka meillä tiskikonekin on. Ja keittiöön, sekä vessaan saadaan hanastakin nykyään kuumaa vettä.

Puut talomme lämmitykseen olemme pääasiassa saaneet omalta tontiltamme. Kaadamme harkiten puita ja niistä Beibe tekee traktorilla pyöritettävällä sirkkelillä ne klapeiksi. Tämä on kovaa, aikaa vievää hommaa! Mutta eikös sitä sanota, että polttopuut lämmittävät moneen kertaan. Puuta kaadettaessa, pilkkoessa, liiteriin heitellessä, sisälle kannettaessa ja vielä takassa poltettaessa.

Maalle asumaan halajavan on mietittävä tämä tarkkaan: "Onko minusta olemaan talviaikoina kaiket päivät kotona?" Lehtien, median ja somen luomat idylliset kuvat antavat puulämmityksestä romantisoitua kuvaa. Ja kyllä, onhan se romanttista istua hörppimässä kahvia takkatulen lämmössä. Mutta jos et kanna puita pirttiin ja lämmitä, palelet! Puulämmityksellä elelevän on oltava toimelias.

Aina jos haluaa olla pois kotoa päivänkin pidempään, tarvitset jonkun kotivahdin pirttiäsi lämmittämään.

Meillekin joskus on sanottu, että muuttakaa nyt talviksi johonkin muualle asumaan. Voi herran jestas! Ja että, miksette laita sähköpattereita huoneisiin, jotta elämänne ei olisi niin työlästä. 

Ei meidän elämä ole työlästä. Ja tuleehan pyllynsä nostettua sohvannurkasta ainakin sen verran, että hakee liiteristä polttopuita sisälle.

Mikäs tässä maatessa. Villasukat jalassa
ja takkatuli humisee!

Kyllä me aiotaan puulämmityksellä "kitua" niin kauan, kuin vain fyysisesti ollaan siinä kunnossa, että puita pystytään tekemään ja niitä kanniskelemaan sisälle takkaan. Ja hillotaan sähkössä säästämämme rahat vaikka (villa)sukan varteen!

Suuntana omavaraisuus 2020, osa 4; hygienia omavaraisuudessa

Raekuurot eivät ole olleet harvinaisia viime aikoina!

Eipä voinut sattua "parempaa" ja ajankohtaisempaa aihetta huhtikuun postaukseen kuin hygienia! Tämän kummallisen poikkeusajan henki on ollut puhtaus ja terveys. Koronakriisin aikana ihmisten tietoisuuteen on tuotu sellaista kummallista ja uutta asiaa, kuin käsien pesu. Minua tämä on kovasti ihmetyttänyt! Mutta tietysti kun on ollut elintarviketeollisuudessa ja henkilöstöravintoloissa koko ikänsä muille ruokaa laittaen, käsien pesu ja henkilökohtainen hygienia on ollut itsestään selvyys.

Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten viettävä meidän piha on!

Aika on siis joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavan #suuntanaomavaraisuus -yhteispostauksen aika! Joukko omavaraisuusbloggareita ja muita, jotka ovat kiinnostuneita ekologisemmasta ja kestävämmästä elämästä, julkaisevat yhdessä postauksen, jossa on tarkoitus kertoa kuulumisiaan. Myös käsitellä ennalta annettua aihetta, mikä nyt tosiaan sattui osuvasti tälle kuukaudelle.

Marsut Punkkari ja Merkkari herkuttelevat kasvattamillani auringon-
kukan versoilla.

Tämän postaussarjan luojat ovat Tsajut -blogin Satu ja Korkeala -blogin Heikki. Kiitos heille siitä, että jaksavat pyytettömästi meitä muita luotsata! <3

Puista putoava vesi tehnyt hienoa taidetta lumen pintaan.

Minun tämän vuotiset Suuntana omavaraisuus -postaukset löydät alla olevista linkeistä. Kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukseni löydät tunnisteiden omavaraisuus ja suuntana omavaraisuus takaa.

Osa 1
Osa 2
Osa 3

Mennään ensin niihin kuulumisiin. Myöntää täytyy, että on ollut aikas poikkeavaa elämää! Minä olen ollut koko maaliskuun kotona ja yrittänyt opiskella. Minun piti vaihtaa koulua ja aloittaa lähiopiskelu viikolla 12. No, kaikkihan sen tietää, mitä sitten tapahtui!

Etäopiskelupiste!

Minun koulun vaihtoni kyllä on toteutunut, mutta etänä. On ollut aikas pyristelyä, kun ei ole mitään hajua uuden koulun opiskelutyylistä. Sain sentäs tunnukset ym., joten olen saanut jotain tehtäviä tehtyä ja palautettuakin. Mutta yhtään ei ole tiedossa, millaisella aikataululla tehtäviä pitää tehdä ja palauttaa. No, ehkä se tästä selviää!

Mustarastaita on ollut Leppämäessä useita koko maaliskuun.
Saamme iltaisin ja aamuisin nauttia niiden laulusta.

Muutenhan meille kuuluu pelkästään hyvää! Tippi -lammas pyöräytti kolme pässikaritsaa ja aika kuluu niitä ihmetellessä kummasti. Ovat hauskoja otuksia ja kunhan kelit lämpiävät, saavat alkaa ulkoilemaan äippänsä kanssa.

Lumisateellahan ei voi mennä katokseen suojaan, vaan
pitää seistä rääkätyn oloisina kastumassa portilla.

Tämä kaveri on saanut paljon faneja Instagramissa.

Kaninpoikasia ei ollut suunnitelmissa, mutta luonto päätti toisin. Kaveriltani hakemani kanit päättivät yhdistyä korkeiden aitojenkin yli. Niinpä meillä on nyt 5, kieltämättä törkeän suloista, kanivauvaa.

Onhan nämä nyt söpösiä tässä vaiheessa!

Yksi käytti tilaisuuden hyväkseen, kun emo ruokailee ja
syöksyi maitohuikalle.

Katsotaan nyt, tuleeko vielä kanantipujakin, vaikka niitäkään ei pitänyt haudotuttaa. Kun nyt tämä koronakriisi jatkaa minun kotona oloani, laitoin ostoilmoituksen orpingtonin munista. Jos joku minulle sellaisia myy, laitan hautomakoneen päälle.

Yhden lumiukon ehdin tekemään ihan maaliskuun alussa.

Esikasvatukset eivät ole vielä laajentuneet. Tosin laitan kyllä vielä viime tipassa tomaatinsiemeniä multaan. Koska korona ja kotoilu! Ei pitänyt niitäkään kasvatella, mutta en voi heittää tätä aikaa hukkaan. Joten näin tässä nyt sitten kävi!

Kymmentä eri lajia laitoin itämään. Pari taimea jokaista
olisi tarkoitus laittaa kasvihuoneeseen. Siemenet ostin
jo viime kesänä alennusmyynnistä.

Itse en kovinkaan paljon ole tästä poikkeustilanteesta stressannut. Isästäni on pientä huolta, koska hän on jo yli 70 -vuotias ja perussairas.
Kuukuna oli sydänoperaatiossa Helsingissä viikko takaperin ja kaikki sujui hyvin. Hänen takiaan olemme Beibe kanssa yrittäneet olla liikkumatta ylimääräisiä, jottei vaan saataisi tartuntaa.
Toki tyttäremme on viimeisillään raskaana, että kyllähän meillä tässä näitä "varottavia" läheisiä on!

Tässä tyttären ottamassa kuvassa, Kuukuna on tullut juuri
sydänoperaatiosta.

Mutta Beibe oli talvilomalla ja hänellä on ollut vapaapäiviäkin useita. Ihmiset ensin hamstrasivat ruokaa ja töitä riitti elintarviketeollisuudessa. Nyt on kaapit ilmeisesti täynnä, koska ainakaan valmisruoka ei vedä. En valita, olemme olleet paljon yhdessä ja ulkoilleet hirmuisesti.

Maaliskuussa juhlistettiin Kuukunan 2-vuotissynttärit, Beiben 50-vuotispäivät ja täyttipä vävykin 25-vuotta.

2 -vuotiaana ei vanheneminen vielä ahdista!

Ei ahdista viiskymppistäkään, kun puitteet ja ruoka
synttäripäivänä ovat mieluisat!

Beibe on kaatanut muutamia puita ja halkonut ne haloiksi. Minä olen raivannut pellolta harmaaleppää ja saanut samalla harjoitusta raivaussahan käyttöön.

Mahlaakin valuttelin, mutta sitten ilmat kylmenivät ja tulo lakkasi. Mutta sen verran saimme, että nostimme maljan keväälle.

Mahlamaljat!

Kasvihuoneessa olen sen verran puuhaillut, että kääräsin sontaa kasvualtaisiin. Aion vielä hieman uutta multaa niihin laittaa.

Kaksi vuotta palanutta lantaa!

Vähän uutta multaa vielä kasvualustaan, niin se on sitten
siinä!

Kasvimaalla en ole tehnyt mitään. Maakin on uskomatonta kyllä vielä jäässä ja kasvilavojenkin multa on ihan koppuraa. Vadelmat sentäs suorin kuolleista versoista ja -oksista.

Benja on "auttamassa"!

Minun on pitänyt monta vuotta lisätä vadelmaa, koska
se on minun lempimarjani. Mutta kun ei vaan ole ehtinyt
tai saanut aikaiseksi.

Mitenkäs meillä tämä hygienia sitten toimii? Ensimmäsenä tulee mieleen eläimet. Niiden kanssahan ollaan koko ajan tekemisissä sonnan kanssa. Käsihygienia on ihan ehdotonta!
Käsiä pestään aina, kun ollaan tekemisissä eläinten kanssa. Minä en ole koskaan teettänyt salmonellatestejä kanoistani. Aina kun pitelen kananmunia, pesen käteni. Nuolen kuitenkin kakkutaikinat kiposta, joten...

Sain hankittua Saara Kuhan himoitun saippuakirjan. On
todella hyvä kirja! Suosittelen lämpimästi, jos saippuanteko
lipeästä ja öljyistä kiinnostaa.

Lisäksi meillä pidetään ulkovaatteita ulkoeteisessä, joilla työskennellään elukoiden kanssa. Kenkiä, pipoja, hanskoja ja takkeja ei tuoda sisälle, siistimpien vaatteiden sekaan.

Mehiläisetkin selvisivät talvesta ja kävivät puhdistus-
lennolla. Onneksi kakkivat pesälaatikon päällekkin,
jotta nähtiin tapahtuma. Mehiläiset ovat siistejä. Ne eivät
kaki pesään ja siivoavat talven aikana kuolleet
kaverinsakin ulos pesästä.

Yritämme myös pitää eläinten asumukset perussiisteinä. Kuivikkeita lisätään ja pehkuja vaihdetaan tarpeen vaatiessa. Koska käsittelen eläimiäni paljon, ei ole kivaa, että elukat ovat sontaisia. Ja eihän se ole nyt kivaa eläimellekkään!

Lötkö -kani taitaa kuulostella, joko se kevät ulkona tulee!

Lötkö on siisti kani ja tekee tarpeensa yhteen nurkkaan.
Olen laittanut sinne laatikon, jotta se on helppo siivota!

Meillä ei myöskään elukat juoksentele ihan missä vaan. No, tyttären perheen koiran takia ei meillä ole edes kanat enään vapaana pihassa. Mutta silloin, kun vielä oli, niillä ei ollut mitään asiaa sontimaan esimerkiksi kasvimaalle. Kummasti ne oppivat, missä päin pihaa saa olla, kun niitä jaksoi vaan hätistää aluksi pois.

Benjalla on tapana istua aina jalan päälle. Onhan sukka
helpompi pestä kuin matto, jos pyllyyn on vaikka
vähän kakkaa jäänyt!

Eläinten rehut me säilytetään kannellisissa tynnyreissä. Niitä on meillä muovisia ja peltisiä. Kanalassa on paksusta vanerista lehty rehuloota. Näin vältetään hiirten ja rottien pääsy likaamaan ja syömään rehuja.

Vihreillä 200 litran tynnyreillä haetaan eläimille kauraa
läheiseltä tilalta. Sinisillä muovitynnyreillä sitä viedään
karjasuojiin. Tynnyrit ovat kierrätettyjä ja niissä on
ollut tomaattimurskaa ja kapriksia elintarvike-
teollisuuden käyttöön.

Puimalan katolta johdetaan vedet sulaan aikaan 1000 litran, hanalliseen säiliöön. Sadevedellä on näppärä pestä eläinten ruoka- ja juoma-astioita ja puutarhavälineitä. Tämän kuluneen talven aikana tämä pesupiste on ollut lähes koko ajan käytössä. Jotain hyötyä tästä leudosta talvesta on ollut!

Puimalan edusta sulaa viimeiseksi meidän tontilla. 

Ammatin ja koulutuksen tuoma tietoisuus kaikista pöpöistä ja bakteereista, mitä voi eläinten jätöksistä tulla ihmisten ruokaan, on ollut syynä siihen, että yritetään pitää paikat siistinä. Ja sitä paitsi, minulla on periaate, että eläimet asuvat Leppämäessä ihmisten ehdoilla. Ei toisteppäin! Vaikka olisihan se idyllisen näköistä, kun eläimet kirmaisivat pitkin pihoja. Mutta pidän myös siitä, että meillä on muutamia kukkapenkkejä ja koristepensaita luonnon monimuotoisuutta lisäämään. Samaten marjapensaita ja hedelmäpuita. Niille saisi heittää hyvästit, jos lampaat hengailisivat miten sattuu. Sitä paitsi en pidä siitä, että joudun paskaa siivoamaan kotirapulta!

En haravoinut kuin ihan vähän syksyllä. Ei se ole yhtään
kivempaa keväällä! Mutta noi tammenlehdet pitää,
enimmät ainakin haravoida, koska ne eivät kovin helposti
maadu.

Kasvimaalla kastelemme kyllä sen vieressä olevasta lammesta. Mutta esimerkiksi salaatit, tomaatit, kurkut ja sellaiset, mitä saatetaan syödä kuumentamatta ja suoraan puskista, kastellaan kaivovedellä. Olkoonkin hätävarjelun liioittelua, mutta koska meillä juomavesi on kunnallistekniikan varassa, on kaivovesiä varaa käyttää kasteluun. Ja niiden vesi on puhtaampaa kuitenkin, kuin tuon lammen, jonka vesi kuivina kesinä menee kyllä aikas liejuiseksi.

Lampi vaan pysyy sitkeästi jäässä!

Esikasvatusvälineet ja muutenkin kaikki puutarhavälineet, sekä kasvilaatikot on hyvä pestä viimeistään, kun ne taas otetaan käyttöön uuden kasvukauden alettua. Pesemällä välineet, ehkäistään kasvitauteja ja -tuholaisia.

Chilit ja paprikat pitäisi koulia isompiin ruukkuihin.

Mites me ihmiset peseydytään? Meillä on kaksi saunaa; toinen talon yhteyteen aikanaan rakennetussa ns. elintasosiivessä ja toinen vanha ulkosauna, minkä olemme remontoineet.
Molemmissa saunoissa on puilla lämpiävä vesipata ja kiuas. Suihkua meillä ei ole, vaikka olemme sellaista nämä 20 Leppämäkivuotta olleet hankkimassa. Tulee vain mieleen, että tarvitaanko me sellaista sitten ihan tosissaan ollenkaan!

Sisäsaunan vesipata.

Sisäsaunaa emme juurikaan käytä, muulloin kuin talven kovien pakkasten aikaan. Sen kun lämmittää, niin saa koko talon lämpöä vähän tasattua. Sitä paitsi, on hyvä keskittää pyykkipäivä sisäsaunapäiviin, jotta pyykit kuivuvat tehokkaasti.
Kun pesuvesi lämpiää padassa, eikä suihkua ole, vedenkulutus pysyy kohtuullisena. 10 litran ämpärillisellä vettä pesee itsensä ihan komeasti!

Ulkosaunan kiuas, joka antaa niin ihanat löylyt!

Ulkosauna lämpiää usein monta kertaa viikossa. Vesipata on saunan ulkopuolella sille rakennetussa katoksessa. Kovillakin pakkasilla vesi lämpiää siinä pienelläkin määrällä puuta.
Kesäisin emme peseydy lainkaan sisällä, vaan lämmitämme ulkopadassa vettä ja peseydymme taivasalla padan vieressä. Onni on asua paikassa, mihin ei naapureista näy!

Ulkosaunan edessä oleva patakatos. Padan saimme
kaveripariskunnalta ja Beibe teki katoksen sen
ympärille. Kallio oli tuossa paikoillaan ja sitä
hieman tasailtiin muuraamalla irtokiviä.

Meillä pidetään siisteydestä ja puhtaudesta. Mutta ilman hysteriaa! Sekaista saa olla, muttei likaista. Se on meidän motto! Välillä tuntuu, että joka paikka on tavaraa, vaatteita, kirjoja ja nykyään lasten lelujakin täynnä. Mutta se että joka paikka on likainen, ei ole hyvä! Tälläisessä vanhassa puutalossa, jossa on puulämmitys, on pölyä ja roskaa koko ajan. Samaten kun ihmiset ja eläimet ramppaamat alvariinsa sisätilojen ja ulon väliä, on ihan mahdotonta pitää paikat koko ajan tip top. Mutta niin kauan kuin se ei itseä häiritse, on ihan hyvä olla armollinen itselleen.

Kaikkia kirjoja tarvitaan yhtä aikaa! On Kuukunan kirjat,
minun opiskelua ja harrastamisia tukevat kirjat ja Beiben
mehiläiskirjat.

Millaisia ajatuksia kuukauden aihe on muilta bloggajilta kirvoittanut? Ja mitä heille kuuluu ihan noin muuten vaan näin poikkeuksellisina aikoina? Käyhän lukemassa alla olevista linkeistä! Osallistuneita blogeja on taas tosi paljon, joten minä ainakin tiedän mitä luen kuluvan viikon aikana kouluhommieni lisäksi!

Kuukunan kulkuvälineet siistissä parkissa!

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-4/

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-hygienia/
Urban farming - Kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/04/hygienian-merkitys-puutarhailussa-ja.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/04/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-4.html
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/04/unelmana-omavaraisempi-elama-hygienia.html
Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/puhtaatpuhteet/
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/blog/karanteenikevat/
Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2020/04/06/vuoden-2020-tomaatit-ja-muita-hyotykasvien-taimia
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/04/hygienia-taimikasvatuksessa-ja.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/04/elettiin-ennenkin.html
Rouva Yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/04/hyvinvointia-ja-hygieniaa-luonnosta.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/04/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-4.html
Koivun juurella https://koivunjuurella.blogspot.com/2020/04/suuntanaomavaraisuus-sarja-hygienia.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/04/suuntana-omavaraisuus-2020-huhtikuu.html
https://caramellia.fi/huhtikuun-kuulumiset/

Pikku isäntä ihailee papan traktoreita eli "paappoja"! <3

Jos sinua kiinnostaa millä kasvuvyöhykkeillä mikäkin blogi vaikuttaa, alla on luettelo siitä!

Kasvuvyöhyke 1 

Omavarainen Jovela 

Ku ite tekee 

Laura eli Javis  

Kasvuvyöhyke 2 

Riippumattomammaksi  

Sarin puutarhat 

Pienenpieni farmi 

Urban Farming kaupunkiviljely 

Rouva yrttinen 

Kohti laadukkaampaa elämää 

Oma tupa, tontti ja lupa  

Kasvuvyöhyke 3 

Tsajut 

Kolmas luonto  

Koivun juurella 

Harmaa torppa 

Metsäläisten elämää 

Airot ulapalla 

Caramellia 

Rakkautta ja maanantimia  

Villa kotiranta 

Kasvuvyöhyke 4 

Puutarhahetki– suurien unelmien puutarhablogi  

Korkeala

Kasvuvyöhyke 5 


Sorakukka

Eihän tämä ole sotku, vaan sisustuselementti! ='D

Vielä lisäksi pari linkkiä bloggajien omiin yrityksiin, Käykäähän tutustumassa yrityksiin!

www.yrttipaja.fi

Yrttipaja on perheyritys, jonka valikoimasta löytyy kotimaiset, villeinä kerätyt ja luonnonmukaisesti viljellyt kasvit sekä niistä valmistetut maustesekoitukset, yrttiteet ja -kylvyt. 

Funktionaalisesta teesarjasta löytyy jotain päivän jokaiseen hetkeen: on piristävä aamutee, rentouttava iltatee, ruuansulatusta tukeva päivätee ja varsinkin nyt keväällä ajankohtainen detoxtee. 
🧂Maustesekoituksiakin on monta, vähän joka sortille ja makumaailmaltaan ne ovat paljon rikkaampia kuin ne perinteiset markettimausteet, jotka laahataan tänne merten takaa ja pakataan pieniin muovipusseihin.
Kylpytuotteista koivuinen saunatuoksu on oma suosikkini monikäyttöisyytensä vuoksi, sillä koivupussukasta saa ihanaa tuoksua löylyveteen, mutta yhtä hyvin se sopii vaikka jalkakylvyksi tai pesuveden/hiushuuhteen valmistukseen luontaisten saponiiniensa vuoksi.
Yksittäisistä yrteistä löytyy kaikki yleisimmät maustekasvit sekä monia itsehoitoon sopivia yrttejä kuten siankärsämöä, vadelmanlehteä, iisoppia, kamomillaa, kehäkukkaa, voikukan juurta..
 Sitten on tietysti meidän lippulaivatuote nokkonen, joka on suomalaista superfoodia parhaimmillaan! Sopii käytettäväksi mausteena, teenä, ruokien raaka-aineena, kosmetiikassa jne. 

https://www.puutarhastudio.fi/verkkokurssit

Puutarha Studiolla on puutarha-aiheisia verkkokursseja. Esimerkiksi Kuun vaiheet ja puutarhanhoito -verkkokurssi on etenkin näin kylvöjen ja puutarhatöiden aikaan erittäin ajankohtainen ja hyödyllinen.

Oikein ihanaa huhtikuuta kaikille! Pääsiäinen on kohta, joten herkuteltkaa mämmillä, suklaamunilla ja pashalla. Näin me ainakin täällä Leppämäessä aiomme tehdä!