Näytetään tekstit, joissa on tunniste Flunssa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Flunssa. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. syyskuuta 2021

"Helppoa kuin omenasoseen teko"!

 



Päivitin sanonnan "helppoa kuin heinänteko" satokauteen sopivammaksi. Tosin, en ole koskaan ymmärtänyt tuota vanhaa väittämää heinänteon helppoudesta. Koska se ei sitä todellakaan ole!



Voin kuitenkin luvata, että "helppoa kuin omenasoseen teko" pitää sanontana täysin paikkansa. Koska tämän helpompaa tapaa säilöä syksyn omenasatoa ei ole. Tämä valmistuu lähes itsestään!



Koska suurin osa Leppämäen omenapuista on vielä niin nuoria, etteivät tuota satoa, olemme saaneet hakea Beibe keskimmäisen siskon mökiltä punakaneleita. Puu on Beiben nuorimman siskon parisenkymmentä vuotta sitten istuttama ja tänä vuonna se teki upean sadon lähes virheettömiä omenia. 

Ihanan väristä hedelmälihaa!


Omenia on tullut niin paljon, että niitä on kelkottu tunkiolle kottikärrykaupalla. Puu on ollut todella tuottoisa, yli tarpeenkin.
Me olemme hakeneet sieltä muutamaan otteeseen Ikean kasseilla omppuja ja olemme puristaneet niistä tuoremehua pakkaseen ja pistipä Beibe siiderinkin käymään. Ja minä olen tehnyt useamman satsin ihanaa omenasosetta!


Jos et omista omenaporaa, lohko vain karan
ympäriltä. Mene vähän hedelmää hukkaan,
mutta säästää vaivaa. Meillä lampaat ja kanat
syövät perkuujätteet.


Olen jo vuosia tehnyt omenahillon uunissa, koska se vain on niin kätevää! Sen voi jättää uuniin ihan ittekseen, eikä tarvitse vahtia ja sekoitella koko ajan. Olenpa laittanut joskus jopa kesäkurpitsaakin uuniomenahilloon.


Minulla tuli hieman liian täyteen kattila, mutta
hetken uunissa oltuaan, kansi meni kyllä päälle!


Mutta tämähän ei nyt ole hilloa, vaan sokeritonta sosetta! Hillot minulla on vielä tekemättä. Enkä kyllä edes tiedä, viitsinkö tehdäkkään, koska tämä sose on niin hyvää. Olen syönyt sitä puuron kanssa, laittanut jogurttiin ja käyttänyt tuorepuuroon. 


Kuoretkin hautuvat pehmeiksi ja ne soseutuvat
ihan tasaiseksi.


Olen ollut tosi kovassa flunssassa viikon verran ja silti jaksoin tätä tehdä. Kovin homma oli omenoiden lohkominen, mutta hissuksiin välillä leväten, homma hoitui. Omput muhisivat uunissa ittekseen ja minä lepäsin sillä välin. Todella helppoa omenasoseen tekoa siis!



OMENASOSE UUNISSA

  • 2 kg omenoita lohkottuina, siemenkota poistettuna
  • 0,5 dl vettä
Pese omenat roskista ja lohko ne siemenettömiksi. Omenoita ei tarvitse kuoria.
Laita omenalohkot uuninkestävään kattilaan tai uunivuokaan ja lisää tilkka vettä. Jos omenat ovat tosi mehukkaita, vettä ei ehkä tarvita. 
Anna omenoiden hautua 150 asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Kansi kattilan tai uunivuuan päällä edesauttaa hautumista ja omenat eivät pääse kuivumaan.

Kun omenat ovat kauttaaltaan pehmenneet, soseuta tasaiseksi. Jäähdytä ja pakkaa rasioihin tai pusseihin. Sose säilyy jääkaapissa noin viikon verran. Iso satsi kannattaa siis pakastaa!


Punakanelista tulee kauniin värinen sose!

Väkisinkin aloin miettimään sitä, että me voimme olla jossain vaiheessa samanlaisen "ongelman" edessä, kuin Beiben sisko. Jos kaikki istuttamamme omenapuut tuottavat edes silloin tällöin samanlaisen sadon, kuin tämä yksi ainut punakanelipuu, taidamme olla pulassa!

lauantai 30. joulukuuta 2017

Arkikuvia 38/52

VIIKKO 38

"Sekasorto!"

Täällä on oltu taas kipeitä! Flunssanperkele iski jälleen viime viikonloppuna ja viikko onkin sitten mennyt makkurissa. Tiistai ja keskiviikko meni ihan melkein vaakatasossa. Veto oli ihan pois, pää räkää täynnä ja kova yskä. Torstaina sitten alkoi tuntumaan siltä, että elämä ehkä voittaa. Tosin Beibe ilmoitti, että hänellä on alkanut kurkku kipeytymään. Että kiva, kiva!
Kuinkahan tämän syksyn oikein käy meidän osalta? Ollaankohan flunssakierteen kourissa jatkuvasti? Paska, suoraan sanottuna! Ollaan oltu molemmat useamman viikon jo kipeinä. Aina välillä olo paranee, kunnes uusi virus iskee kimppuun!
No, kämppä onkin sitten sen mukaisessa kunnossa, kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa hoitaa kuin pakolliset hommat. Eli lähinnä elukat! Ärsyttää, kun jää sienestämiset sun muut pihanlaitot. Kasvimaalla olisi vielä satoa korjattavana ja lavoja pitäisi laittaa syyskylvökuntoon.

Mutta ihan sama, kyllä tästä jossain vaiheessa lähdetään uuteen nousuun. Ja ainakin mieltä piristää, kun on tiedossa jotain kivaa viikonlopuksi. Siitä sitten varmaan tulee postausta jossain vaiheessa ensi viikolla! Ja meikäläisellä on onneksi pari pekkasvapaata viikonlopun päälle. Mukava miniloma tiedossa!

Kivaa viikonloppua teille kaikille!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulunviettoa Leppämäen tapaan!

Koululaisilta ostettu kranssi ulkosaunan ovessa!

Niin ne joulupyhät sitten olivat ja menivät! Miten tässä näin kävi! Niinkuin minä niitä odotin! Lähinnä ylimääräisten vapaiden takia, mutta kyllä minulla oli ihan joulufiilistäkin tänä vuonna.

Tonttu evakossa tappajakoirilta!

Ihania hyvänjouluntoivotuksia olitte edellisten postausten kommentteihin meille jättäneet. Kiitoksia niistä!



En ole juurikaan blogimaailmassa surffaillut joulunpyhien aikana. Instaa tuli päiviteltyä kyllä ahkerasti ja kuvia joulunvietostamme sinne laiteltua.


Aattona olimme Beiben kanssa ihan kahdestaan iltaan saakka. Aamusta haimme kuusen sisään ja koristelimme sen.



Se oli näyttänyt lumisena metsässä ihan hyvältä. Mutta aikas ränkky sen sitten kuitenkin oli! Koristeltuna siitä tuli kuitenkin kaunis ja ihana tuoksuhan siitä pirttiin saatiin!




Maurikin kierteli kuusta ja tarkisti lahjatarjonnan! =D

Aatto kului puuhastellen. Elukoita hoidellen ja ruokkien, saunaa lämmitellen ja viimeisiä lahjoja paketoiden.
Beibe savusti lohta ja siikaa kodassa joulupöytään.

Merkkari ja Punkkari saivat aattoaamuna jättiporkkanan!

Mauri vahtii, ettei Beibe pääse livahtamaan ilman sitä mihinkään!

Tosin, ei se oikein ulkonakaan viihtynyt!
Joulukalat valmistumassa!


Kyllä luonto hemmotteli meitä oikein kunnolla! Saatiin valkoinen joulu ja aurinkokin paistoi. Aivan ihana ilma!
Aaton vastaisena yönä kyllä kävi aikas myteri ja piha oli ihan täynnä koivunrisuja. Onneksi tuuli kuitenkin tyyntyi aamua kohden!





Tänä vuonna emme liottaneet lipeäkalaa laisinkaan itse. Meillä oli vielä pala viime vuotista pakkasessa ja sen oli epäilyksestäni huolimatta ihan priimaa. Ulkona puuhastelun lomassa oli kiva käydä välillä syömässä lipeäkalaa valkokastikkeen kera. Siitä jos mistä tulee jouluntuoksu pirttiin!

Tontut tauolla! =D

Meidän jouluherkku! Jakaa kyllä mielipiteitä tämä lipeäkala!

Meillä oli tänä jouluna kolme joulukuusta. Niinkuin useana aiempanakin vuonna. Se minun valkoinen muovikuuseni, tavallinen kuusi pirtissä ja ulkosaunalla oli omansa.


Meistä on mukavaa, kun saunalla on oma kuusi. Se tuo jotenkin tunnelmaa joulusaunaan. Beibe haki kuusen saunalle omasta "mettästä" jo aatonaattona.
Koristeet ovat aina samat joka vuosi. Olen maalannut spraymaalilla ystäväni Päpän minulle joskus koiralenkillään keräämät isot kävyt. Ne sopivat kivasti saunan kuuseen. Tänä vuonna Beibe yllätti minut tekemällä foliosta tähden kuuseen ja laittoipa hän siihen valotkin!

Kuusen jalkana on kivi, mihin on porattu reikä.



Kaikki ulkoelukatkin saivat omat "kuusensa". Kanit ja kanat saivat isoja havunoksia kämpilleen. Lampaat ja Hehku saivat havuja tarhaansa. Tosin lampaille vein pienen kuusen niiden karsinaankin. Kovasti ne sitä tykkäsivät nakertaa.

Ella

Jade

Jade

Synkkä ja likat ihmettelevät kuusen oksaa.

Helmiina ja Talvi ovat uteliaita!

Hehkulle maittaa heinä paremmin kuin mitkään havut!

Tippi ja Napero!

Muuten elukat saivat suht normaalit ruuat jouluaattona. Hieman ekstra porkkanaa ja leipää. Kanat saivat joulupuuron jämät kiisseleineen. Hehkulle pari palaa tuoretta ruisleipää.
Luonnonlinnuille laitettiin pähkinöitä ja talipalloja.

Lampaiden jouluherkut!


Minua vaivasi flunssa joulunpyhät, mutta onneksi ei ihan vuoteen omaksi kuitenkaan vienyt. Pää on ollut tukossa ja kuiva, ärsyttävä yskä. Otinpa oikein parin tunnin päivätirsatkin olkkarin sohvalla. Enpä ole tainnut koskaan ennen jouluaattona päiväunia ottaa!

Hyasintit ovat olleet tosi tuoksuvaisia tänä vuonna!

Päivätorkkujen jälkeen olikin sitten jo joulusaunan aika. Ihanasti alkoi jo hämärtämään ja Beibe oli laittanut tulia pihaan. Voi että oli kaunista!

Ulkosauna ja patakatos jouluvaloissaan!

Saunareissulla kävin sytyttämässä kynttilän eläinten haudoille!

Saunottiin pitkään ja hartaasti. Me syömme yleensä jouluaterian vasta saunan jälkeen, koska täydellä vatsalla ei todellakaan jaksa saunoa!

Pukuhuoneen puolella oleva kynntelikkö valottaa löylyhuonetta.

Tein meille saunajuomiksi "drinksut", joihin tuli puolet ihan tavallista alkoholitonta glögiä ja puolet russiania. Jäisiä puolukoita vielä juoman joukkoon. On tosi hyvää!
Juomaan voi laittaa vodkaa tai vastaavaa, mutta jätin sen tällä kertaa pois.

Hieman ehkä "saatanallinen" tämä meidän juomakuva! ='D

Saunan jälkeen olikin sitten vuoro syödä! Tytär ja vävykin saapuivat ja menivät saunaan koiransa kanssa. Meillä oli jo niin kova nälkä, että aloittelimme ruokailun heidän saunoessaan.


Minun joulupöydässäni täytyy olla aina herneitä!


Ruuan jälkeen oli Beiben vuoro hieman korahtaa! ='D

Loppuilta menikin sitten lahjoja availtaessa ja koirien kähjäämistä katsellessa. Eipä sitä paljon muuta aattoiltaan tarvitakkaan!

Mauri sai vartissa irti paloja omasta kumilelustaan!

Ei tunnu mistään saavan mäyräkoiraa kestäviä leluja!

Illalla tosi myöhään kävimme vielä koirien kanssa kinkunsulatuslenkillä ja ihastelemassa kirkokylän kävelytielle sytytettyjä ulkotulia. Kuhmalahden yrittäjät talkooporukalla sytyttävät joulukirkonmenojen aikaan valtavan määrän ulkotulia koko kirkonkylän, noin kilometrin mittaisen kävelytien varteen. Se on tosi kaunis näky ja sitä monet käyvät ihastelemassa pitkienkin matkojen päästä.

Harmi, ettei kuviin saa tunnelmaa kuvattua hyvin!


Niin koirat, kuin ihmisetkin olivat kyllä ihan poikki ja valmiita nukkumaan.

Benja nukahti olkkarin lattialle...

... niin Mauri valtasi heti sen petin! =D
Kyllä me ollaan naurettu Maurille. Siitä varmasti koko joulun paras asia oli se, että Benjan vanha sänky jäi meille ainakin toistaiseksi. Benja kun sai pukilta uuden!

Joulupäivänä olikin sitten lisää vieraita tiedossa. Meillähän on perinteisesti juhlistettu isäni syntymäpäivää syömällä veljieni perheiden kanssa. Tänä vuonna oli vuoro syödä meillä ja asiaan kuuluu, ettei jouluruokaa ole tarjolla. Nyt menu sisälsi tortilloja ja tacoja lisukkeineen.





Helppo ruoka tehdä isollekkin porukalle. Tein jauheliha-paputäytteen ja broiler-maissitäytteen. Lisukkeina oli kasviksia, paria erilaista chiliä, kahdella eri vahvuudella olevaa tuunattua salsaa ja itse tehtyä guacamolea. En tajua ollenkaan sitä turkoosin väristä kaupan valmista, missä ei ole avocadoa laisinkaan!

Avocadokin näyttää pitkää nenää valmiille guacamolelle!


Olin ostanut jo aiemmin tukusta mielenkiintoisen aineksen, minkä ajattelin nyt avata, kun oli runsaasti syöjiä. Säilöttyä kaktusta! Olettekos koskaan maistaneet? Minä, eikä kukaan muukaan syöjistä olleet moista maistaneet.


Maistui miedosti suolakurkulle ja sopi ihan hyvin tälläiseen tex-mexruokaan lisäkkeeksi. Ei ollut edes kallis kokeilu. Maksoi muistaakseni 3-4 euroa. En tiedä, mahtaako tätä saada kaupoista. Keskon tukusta ostin tämän purkin.

Mielenkiintoinen kokeilu!


Toisen veljeni vaimo oli tehnyt todella herkullista täytekakkua, missä oli sisällä vadelmaa ja päällä salmiakin makuista kuorrutetta ja salmiakkivalkosuklaarouhetta.


Toinen veljeni tuli joululomille Tokiosta ja sain häneltä myöhästyneen synttärilahjan. Hän oli ostanut minulle Predator -hirviöfigurin. Se pääsi vessaan kaapin päälle katselemaan pyntyllä istujaa!


Koirat kävivät ylikierroksilla, kun ihmisiä oli niin paljon. Varsinkin Benjaa piti käydä riehuttamassa pihalla vähän väliä.






Mihin se pieni Juha-Tapion näköinen koiranpentu on kadonnut? Benja on jo 8 kuukauden ikäinen ja painaa 22 kiloa. Iso ja ihan sikaenerginen likka!


Onneksi sekin välillä rauhoittuu ja ne nukkuvat Maurin kanssa niin suloisesti. Nukkuva koira:paras koira!


Ja sitä mieltä taisi olla Lakritsakin, joka asui melkein koko joulun yläkerrassa!

Tytär ja vävy lähtivät vävyn mummulaan ja loputkin vieraat pikkuhiljaa omiin koteihinsa jatkamaan joulupäivän viettoa. Maurikin sai vihdoin keskittyä Benjalta saamaansa kalkkunapururullaan häiriöttä.


Beiben kanssa katsottiin vähän erilainen Arska- ja jouluelokuva. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoi virheen tehneestä lennonjohtajasta ja siitä johtuneesta onnettomuudessa tyttärensä ja vaimonsa menettäneestä miehestä.

Jos joku ei vielä tiennyt, ollaan kovia Arska-faneja!

Mukava joulupäivä syömisineen ja seurusteluineen läheisten kanssa. Yksi asia, mistä olin tosi ihmeissäni, etten ollut syönyt kuin kaksi suklaakonvehtia koko jouluna!



Näissä tunnelmissa oli ihana mennä nukkumaan!



Tapaninvastaisena yönä olikin sadellut ainakin 10 senttiä lunta ja pakkastakin oli joitakin asteita. Oli alettava lumitöihin ja pirtin lämmitykseen. Ja siinä välissähän piti hörppiä glögiä minkä ehti!




Mitään ihmeellisiä suunnitelmia meillä ei ollut tapaninpäivälle. Olin luvannut ottaa Benjan meille siksi aikaa, kun tytär ja vävy menisivät vävyn toisessa mummulassa käymään. Likka saisi purkaa energiaansa lumipöykyissä juoksemisella.

"Crazy dog!"

Koska lunta oli satanut pyhien aikana niin paljon, ajattelin lähteä koiran kanssa lumikenkäilemään naapurin ja meidän pelloille. Vähän kyllä kieltämättä mietitytti yhdistelmä Benja ja lumikengät. Mutta ajattelin, ettei yrittänyttä laiteta.

"O-Ou!"

Mutta ennakko-odotuksista huolimatta, Benja oli ihan fiksusti. Ensin se vähän yritti näykkiä lumikenkien kärkiä, mutta kyllästyi siihen touhuun äkkiä. Minun piti varoa kovasti, etten astu kenkien pohjissa olevilla jääterillä sen tassuille.
Benja poukkoili kuin rusakko pitkin peltoa ja välillä väsyessään kulki minun kantapäilläni lumikenkien jäljissä. Sitten se keksi, että kun minä pysähdyin huilimaan, voi tulla istumaan lumikenkien päälle.

On se ovela!

Jos oli koira väsynyt meidän rämpimisen jälkeen, niin olin minäkin! Mutta kivaa oli ja tulipahan ulkoiltua.

Koiran lähdettyä omaan kotiinsa, minä keittelin kahvia meidän joululahjakeittimellä. Saatin tyttäreltä ja vävyltä uusi Moccamaster. Meidän vanhassa ei ole automaattista virran katkaisua. Nuoret olivat sitä mieltä, että tulevassa mummulassa pitää olla turvallinen kahvinkeitin. "Dementiakeitin", sanoi Beibe! Niin, mehän ollaan kuitenkin vielä ihan alle 50-vuotiaita molemmat!
No, nyt on hieno, kirkkaan punainen keitin ja hyvät, kuumat kahvithan sillä sai!



Kaikenlaista muutakin kivaa ja hyödyllistä saatiin joululahjoiksi. Kahvia, villasukkia, kirjoja, suklaata, raha-arpoja, glögiä, itse tehtyä granolaa, ym., ym..


Tuo lakritsikahvi on varmaan mielenkiintoisen makuista!

Ihan mahtavia kirjalahjoja!

Ihanat pyhät on nyt takana! Voi että, oli mukavaa! Teistä ei ehkä siltä vaikuta tämän postauksen luettuanne, mutta kyllä me ihan rentouduttiin ja levättiinkin. Tämä on vain meidän tyylimme rentoutua, koko ajan jotain puuhaten!


Nyt olisi kolme päivää töitä ja sitten taas juhlitaan vuoden vaihtumista. Ja mikä parasta, taas on yksi päivä ylimääräistä vapaata!