Olen varmaan vuoden verran haaveillut aloittavani Bokashi-kompostoinnin. Bokashista voit lukea täältä ja vaikka täältä . Facessa olevat voivat liittyä Bokashi-ryhmään ja hankkia tietoa ja lukea kokemuksia sitä kautta. Useissa blogiessakin on jaettu kokemuksia moisesta touhusta.
Jokatapauksessa, Bokashin idea on, että keittiöjätteitä voi kompostoida hajuttomasti ihan sisätiloissa. Tosin siitä ei ihan valmista tule, mutta sen voi sekoittaa jälkikompostoitumaan vaikkapa parvekelaatikkoon tai kasvilavaan. Ei tarvitse edes omistaa maata. Näppärää, eikö?
Jo aikaa sitten kyselin veljeltäni, joka asuu suuren osan vuodesta Japanissa, oliko hän törmännyt Bokashiin siellä. Bokashihan tulee Japanista. Hän oli kyllä ihmetellyt, ettei Tokiossa taloyhtiöissä ole biojätteille keräysastiaa. Epäili, että olisiko ihmisillä tälläiset kompostorit asunnoissaan? Luinkin sitten myöhemmin jostain, että esim. Lontoossa ja Tokiossa on järjestetty viranomaisten toimesta Bokashin vastaanottoa niille, joilla ei ole mahdollisuutta sitä käyttää itse. Järkevää!
No, nyt minä olen sitten vihdoin tilannut meille Bokashi-aloituspakkauksen Hyötykasviyhdistykseltä . Yritin ensin tilata sitä Viidakkotohtorilta , mistä olisin saanut sen pari kymppiä halvemmalta. Mutta jostain syystä en onnistunut tekemään tilausta heidän nettikaupassaan. Vaikka loin tunnukset ja kirjauduin sisään, tilaustani herjattiin kokoajan jostain eri syistä. Joten hermo meni ja tilasin muualta! En kestä yhtään tuollaisia hankalia nettikauppoja ja onneksi valinnan varaa löytyy!
Viikko meni ja nyt on kompostiämpärit Leppämäen keittiön nurkassa. Beiben kommentti asiaan oli, että "Menit sitten tilaamaan sadan euron ämpärit meille!" Tunnetustihan me suomalaiset rakastamme ämpäreitä ja olemme valmiita vaikka jonottamaan niiden eteen tunti tolkulla. Joten, minusta ei ollut yhtään ihmeellistä maksaa parista ämpäristä satasta!?! Ja onhan noissa ritilävälipohjat ja hanat! 😆
Tässä Bokashi-huumassani olen unohtanut yhden seikan: meillä kun ei juurikaan tule kompostoitavaa keittiöjätettä! Hedelmien kuoret ja karat menee, sitruksien kuoria lukuunottamatta, kaneille ja marsuille ja Lillikselle. Sitrusten kuoret olen kuivannut sytykkeiksi. En nyt ihan hirveästi voi niitä sytykkeinä kehua, mutta kyllä ne jotenkin toimivat.
 |
| Meidän kompostiämpäri roskiskaapissa. Tyhjennetään ulos, viimeistään kun alkaa haisemaan! |
Juuresten kuoret menevät taas Hehkulle. Vihanneksista jäävät jutut syövät kanit ja marsut. Jos meiltä ihmisiltä jää jotain ruokaa, mikä on todella harvinaista, sen syö kanat ja Mauri. Oikeastaan meiltä ei mene kompostiin kuin pari teepussia/päivä, sipulin- ja valkosipulin kuoret ja joidenkin sellaisten kuoret, mitä ei voi elukoille syöttää, kuten punajuuri. En ole kananluita tms. laittanut kompostiin, etteivät houkuttelisi rottia ja hiiriä komposteille. Meillä kun ei ole lämpökompostia, vaan ihan sellaiset kylmät muovikompostorit. Tuonne Bokashiin voi laittaa myös kanan/broilerin luita.
Kyllähän meillä tulee kahviporoja, mutta niiden osoite on sieniviljelmäni. Jotka nekin ovat sisustamassa kivasti meidän pikku keittiötämme!
 |
| Siinä ne nyt on sulassa sovussa: sieniviljelmät ja Bokashit! |
Sienirihmastot olen tilannut Helsieneltä ja Hyvinvoinnin Tavaratalosta . Ekalla kerralla tilasin aloituspakkauksen ämpäreineen. Sainkin pari satoa ensimmäisestä ämpärillisestä. Otin töistä ruokalasta toisen ämpärin ja siihen Beibe teki samanlaiset reijät kuin alkuperäisessäkin. Jaoin alkuperäisen ämpärin rihmaston puokkiin kahteen ämpäriini ja jatkoin kahvinporojen lisäilyä. Ja kas, saatiinkin molemmista "kasvattamoista" pari satoa osterivinokkaita. Olivatkin herkullisia voissa paistettuina sipulin kera ja laitoinhan niitä purjopiiraaseenkin .
Jäi tuossa piiraspostauksessa vastaamatta Vivin kommenttiin, jossa hän pyysi avaamaan hieman kahvinporoviljelmiäni. Joten, tässä tulee selitystä! Tilaamani sienirihmastot laitoin ämpärin pohjalle. Sinne lisätään kahvinporoja, kunnes rihmasto on peitossa.
 |
| Suodatinpussitkin voi laittaa joukkoon revittyinä! |
Odotellaan muutama päivä, jotta rihmasto alkaa kasvamaan ja peittää porot. Sitten voi alkaa lisäilemään taas kahvinporoja. Malttaa aina toppuutella lisäilyjään, että rihmasto ehtii kasvamaan porojen päälle. Tässä tulee kahden "kasvattamon" kätevyys esiin. Voi kätsysti lisäillä vuoron perään molempiin ja rihmasto ehtii pysymään vauhdissa mukana!
 |
| Tässä näkee, että rihmasto on alkanut kasvamaan porojen alta. |
 |
| Sen pitää olla tuollaista valkoista ja puhtaan näköistä nukkaa. |
Kun ämpärit ovat täynnä, niin jossain vaiheessa ämpäreissä olevista reistä alkaa tuppaamaan ulos sienirypäs. Siinä vaiheessa reikien peittona olevat hengittävät teipit poistetaan.
Rihmastoa voi kayttää uudestaan. Poistaa vain osan ja alkaa lisäilemään taas poroja. Teepussitkin kävisivät kasvatusalustaksi. Minulla kävi parin kasvatuskerran jälkeen niin, että ämpäreissä alkoi kuhisemaan pieniä kärpäsiä. Sellaisia banaanikärpäsen näköisiä. Joten heitin rihmastot menemään ja tilasin uudet. Kymmenen euroa maksoi sienirihmasto ilman ämpäriä.
Eihän tämäkään nyt varmaan kannattavaa touhua ole, mutta saahan tästä taas pientä mielenkiintoa elämäänsä ja iloa itsekasvatetuista sienistä.
Tässäpä tämä noin lyhykäisesti, lisää voi käydä lukemassa vaikkapa tuolta Helsienen nettisivuilta.
Katsotaan nyt, saanko raavittua mitään jätettä Bokashi-ämpäreihini. Voihan niitä sitten käyttää vaikka booliämpäreinä kesäjuhlissa, jos ei muuta!
