Viimeiset Runebergintortut testissä ennen "The Päivää"!

Minä syön ruuneni aina pohjasta aloittaen, jos en syö sitä lusikalla!

Huomenna se vihdoin on... Runebergin päivä! Ja saa syödä torttua ihan virallisesti! 😋
Aikas vähän on tullut torttuja testailtua. Ei ole osunut vastaan sellaisia, mitä ei aikaisemmin olisi tullut maisteltua. Niin himoissani torttuihin en kuitenkaan ole, että aina ruunen vastaan tullessa sellaisen ostaisin ja söisin!

Ensin sämpylää, sitten torttua!

Lidlin ruuneja olemme joskus aikaisemminkin maistaneet. Jotenkin muistelin niiden olevan ihan hyviä, joten testiin meni. No joo, ihan perusjees minun mielestäni, mutta Beibe ei ollut niinkään vakuuttunut. Makua olisi saanut olla enemmän meidän molempien mielestä. Aika vaisuksi jäi tämä ruune kaiken kaikkiaan. Ei jatkoon!

Lidlin tortussa hilloa on myös sisällä!

Mutta... sitten tapahtui jotain aivan uskomatonta! Löysin sellaisia runebergintorttuja, missä ei ollut säilöntäaineita kuin hillossa. Lisäksi niiden valmistukseen ei ollut käytetty palmuöljyä, eikä mitään muunneltuja tärkkelyksiä. Tortut olivat säilytettu pakastettuina ennen myyntiä, mutta tämä varmaan oli ihan välttämätöntä säilyvyyden ja sesonkiin valmistautumisen takia.

Kaiken tämän lisäksi tortut olivat aikas hyviä! Hieman rouvimpaa suutuntumaa ja karvasmantelimaisempaa makua olisin vielä kaivannut. Mutta tämä oli hyvä ruune ja toivottavasti näitä piisaa vielä huomenna kaupassa, kun pääsen töistä. Tällä tortulla on kunniakasta juhlistaa kansallisrunoilijaamme!

Tämä torttu on Elosen leipomon valmistama!

Täytyy kyllä myöntää, että tälläinen ruunensyönti alkaa hieman tökkimään. Voi olla, että tämä tortuntestaus oli viimeinen lajiaan. Beibe jo eilen kieltäytyi kahvittelemasta kanssani, jos ostan ruunet meille kaupasta!

Hyvää huomista Runebergin päivää kaikille ja nauttikaahan hyvät torttukahvit!

Viikkonäkymiä 2/52 ja lisää Runebergin torttuja!

VIIKKO 2

Torstai 11.01.2018  klo 15.30, pilvistä,  pakkasta -4.

Tällä viikolla on ollut kaunista. Siis todella kaunista! Koko viikon on ollut pientä pakkasta ja ilman kosteus on kiteytynyt puihin tehden niistä aivan ihanan näköisiä. Illan pimeydessäkin puut ovat näkyneet vaaleina tummuutta vasten.

Varsinkin asuintaajamissa ja kaupungissa, puut olivat ihanan pörröisiä. Kyllähän niissä täällä meilläkin kuuraa oli, mutta ei niin paljon.

Ihanaa, kun on ollut pientä pakkasta, mutta ei ole juurikaan viimaa ollut. Loistavia ulkoilukelejä ja ollaankin käyty yhdessä kävelyllä. Beibe kävi pilkillä ensimmäisen kerran tänä talvena ja minä olen lumikenkäillyt.

Lisää tälläistä talvea meille kiitos!

Ja sitten torttuihin:

Tytär ja vävy poikkesivat viikolla ja heillä oli tuliaisina, ei enempää ja vähempää kuin, ruuneja! Kahden eri leipomon tuotoksia, Sinuhen ja Fazerin.

Fazerin ruunehan voitti minun torttutestini pari vuotta sitten. Sinuhet olivatkin ihan uusi tuttavuus. Niitä emme olleet aiemmin makustelleet.

Tällä kertaa ruuneja oli siis neljä suuta testaamassa ja maut jakaantuivatkin aikaslailla iän mukaan. Beibe ja minä pidimme enemmän Fazerin tortusta. Niin koostumuksen, kuin maunkin osalta. Tässä tortussa oli sitä mantelirouheen tuomaa purutuntumaa, mistä me pidämme. Torttu oli rouheisuudestaan huolimatta kostea. Hyvä torttu meidän mielestämme!

Nuoremmat suut taas pitivät enemmän Sinuhen ruunejen suutuntumasta. Minun ja Beiben mielestä nämä tortut olivat raakoja, kun taas nuoret pitivät tästä taikinamaisuudesta. Tortut olivat kosteita, mutta makua niissä ei ollut. Näin oli myös nuorten mielestä; suutuntuma hyvä, mutta muuten ruune oli mauton.

Että ottakaas nyt sitten selvää näistä testauksista! Heh heh!

Mutta ihan vakavasti otettuna, kyllä minua alkaa hieman hirvittämään näiden torttujen sisältämät lisäainemäärät. Ihan joka leipomon tortut alkavat olemaan niin prosessoituja ja täynnä palmuöljyä ja kaikkea keinotekoista, että alkaisin jo melkein kutsumaan niitä "Runebergin torttujen kaltaisiksi tuotteiksi"! Ei hyvä suunta ollenkaan tämä! =(

No, jos tässä muutamia torttuja vielä maistelisi. Alan kyllä olemaan niin sitä mieltä, ettei hyviä ruuneja saa kuin itse tehden. Ja näiden ostoruunejen lisäainemäärillä alan kohta loistamaan pimeässä!

Runebergin torttukausi avattu! Taas laitetaan torttua paremmuusjärjestykseen!

Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa vuosina 2015 ja 2016 tekemäni Runebergin torttutestit. Viime vuosi jäikin välistä. En muista miksi, mutta kyllä minä "tolppia" vuosi sittenkin söin.

Tänään hain töistä päästyäni kaupasta Ruunet minulle ja Beibelle. Olisi pitänyt lukea omat torttutestieni tulokset, koska en ikinä muista sitä, mitkä tortut ovat hyviä ja mitkä eivät. Saati sitten mitä torttuja yleensäkkin ollaan syöty. Tälläisten sesonkiherkkujen huono puoli onkin juuri siinä, että niitä syö ehkä sen kerta vuoteen. Ei oikein muista oliko torttu hyvä vai ei!
Ja sitten kun ei muista lukea edes omia testituloksiaan, niin vaara suureen pettymykseen on aina olemassa. Kuten tänään sitten kävi! Surkeaakin surkeampi torttu ja pettymys oli kova. Ihan melkein alkoi itkettämään!
 
Mutta oma vika, kun en tarkistanut testeistäni. Olen molempina testivuosina kyseistä torttua syönyt ja ihan yhtä huonoksi sen olen todennut tuolloinkin kuin tänäänkin.

Ja tämä pettymystorttu on....

LAITILAN LEIPÄ 2x80g

Tämä Runebergin torttu ei maistu Runebergin tortulle! Instagramiin laitoinkin kommenttiin, että jos olisin syönyt tätä silmät kiinni, en olisi sitä Ruuneksi tunnistanut. Maku makea, mutta maistui mauttomalta maustekakulta. Eli ei oikein miltään!
Suutuntuma oli myös mitään sanomatonta mössöä. Tortussa ei ollut mitään minun Ruunelta kaipaamaani rouheisuutta.

Edellisissä arvosteluissani koskien kyseistä Ruunea, olimme todenneet tämän olevan kuivaa. Nyt tortun ainut positiivinen puoli oli kosteus. Olisiko joku torttuvastaava lukenut testituloksiani?

Ihmeteltiin Beiben kanssa myös ainesosaluetteloa. Ei mahtanut Fredrika käyttää J.L: n torttuihin moisia aineita kuin palmu- ja palmuydinöljyä, soijalesitiiniä ja glyserolia.

Laitilan Leivän Ruune sai meiltä pisteitä asteikolla 1-5, yhden pisteen. Koska asteikko alkaa ykkösestä eikä nollasta.
Ja nyt lupaan muistaa, etten enään ensi vuonna tällä tortulla mieltäni pahoita!

Edellisvuosien torttutesteihin pääset linkeistä. Nämä testitulokset pohjautuvat vain ja ainoastaan minun ja Beiben omaan makuun ja tottumukseen siitä, minkälaiselle Ruunen pitää mielestämme maistua. Makuja on monenlaisia ja jokainen tehkööt omat päätelmänsä maistamistaan tortuista.
Makutestini eivät ole kenenkään sponsoroimia.
Laitoin myös linkin Runebergin torttuohjeeseen, millä olen hyviä Ruuneja tehnyt!

Runebergin torttutesti 2015

Runebergin torttutesti 2016 n:o 1

Runebergin torttutesti 2016 n:o 2 ja 3

Runebergin torttutesti 2016 n:o 4, 5 ja 6

Runebergin torttutesti 2016 n:o 7 ja 8

Runebergin torttutesti 2016 n:o 9, 10 ja 11

Runebergin tortut itse tehden!

No niin, Ruunekausi on siis avattu! En tiedä kuinka montaa eri torttua tulen/tulemme maistamaan, mutta laittelen kyllä tänne omia arvosanojani syömistämme tortuista. Voi että, kun tänä vuonna leipomot olisivat satsanneet Ruuneihin ja ne olisivat herkullisempia kuin aiemmin.
Voi olla, että pitkien välimatkojen ja lähikauppojen pienten valikoimien vuoksi, joudun tyytymään sellaisiin torttuihin, joita olemme ennenkin maistaneet. Voihan olla, että ne ovat petranneet edellisistä vuosista. Aloitus ei kyllä hyvää torttua lupaa!

Vääksyn mylly ja Lauran kauppa. Ja hieman Aromipesäkokeiluja!

 Joitakin viikkoja sitten, kaverillani oli asiaa Vääksyn myllylle. Koska satuin olemaan silloin sairaslomalla, lähdin mukaan. Oli ollut puhetta siellä käymiselle ja nyt sitten tarjoutui tilaisuus.
Kaverini on kehunut useasti kyseisen myllyn tuotteita ja varsinkin heidän risottospelttiään.

Olin kyllä vakaasti ajatellut, etten kauheasti mitään osta. Mutta kuinkas sitten kävikään!
Mukaan lähti pari kiloa sitä risottospelttiä. Toisen pussin annoin tyttärelle, koska se on kuulemma hyvin proteiinipitoista. He kun siellä kuntosalilla käyvät vävyn kanssa rautaa vääntämässä!
Kaurahiutaleita ostin ison pussin, kaurasuurimoita, ruismannaa ja.... 10 kiloa vehnäjauhoja! Että silleen!

  Beiben sisko sarkastisesti kysyikin, ostokseni nähtyä, että: "Eikös sun pitänyt tyhjentää kuivakaapin sisältöä?" Heh heh! Kaikki muut mahtuivatkin kuivakaappiin, paitsi se vehnäjauhosäkki!

Vääksyssä kun oltiin, niin poikettiin Lauran kaupassa. Kaverini mukaan, kaupasta oli ollut juttuja sisustuslehdissä. Muistankin hämärästi jotain lukeneeni siitä.

No, onneksi poikettiin. On meinaan sellainen kauppa että! Siellä on vaikka mitä! Sisustustavaraa, käytettyä ja vanhaa tavaraa, nippeleitä, koukkuja, nappeja, lamppuja, tekstiilejä, vaatteita jne. jne.. Kesällä täytyy käydä uudemman kerran, jos ollaan siellä päin liikkeellä. Poiketkaa tekin ihmeessä, on tutustumisen arvoinen paikka! Ja varatkaa aikaa, koska kaupassa on niin paljon katseltavaa!

Minun matkaani lähti lintukoukku meidän ulkoeteiseen. Siihen tuli roikkumaan Maurin ja Lakritsan kuratassupyyhe. Olisi siellä ollut koira- ja kissakoukkujakin, mutta lintukoukku sopii hienosti eteisen tapettiin ja värimaailmaan! Kaverini oli kyllä sitä mieltä, että Mauri loukkaantuu moisesta lintujutusta! =D

Ostin myös kivan peltisen lehmätaulun. Pidin kovasti sen väreistä. Ajattelin laittavani sen, jo aikaisemmin hankkimani peltitaulun kaveriksi. Siinä on myös lehmä.
No, ilmeisesti tämä lehmä on hyväksi todettu malli, sillä kotiin päästyäni huomasin, että sama lehmähän se on molemmissa tauluissa. Vaikka taulut ovat ihan erilaisia muuten!
En antanut tämän pienen asian haitata elämääni, vaan ripustin ylpeänä peltilehmäni telkkuhuoneen seinään. Ja ne ovat hyvät yhdessä!

 Ja sitten takaisin niihin Vääksyn myllyn ryyneihin! Sain Beibeltä pitkään kinuamani 80- ja 90- lukujen arjen pelastajan: Aromipesän. Beiben töissä niitä myytiin henkilöstömyymälässä. Tosin sitten selvisi, että se oli muutaman hassun euron siellä halvempi, kuin muualta ostettuna.

Seuraava takapakkihan oli, ettei meillä ollut siihen sopivaa kattilaa. Kaikki minun ja Beiben noilla vuosikymmenillä hankkimamme kattilat olivat liian isoja. Tai sitten niissä oli sen muotoiset kahvat, etteivät ne sopineet pesään sisään. Aargh! Hiemanko ärsyttävää! Aromipesää mainostetaan niin, että sinne sopivat kaikki yleisimmät kattilamallit. Just joo! Ei meidän Hacmannit!
Seuraavalla kauppareissullani, minulla oli tarkat mitat Aromipesän sisämitoista. Varmaan taas aiheutin hämmennystä mittaamalla rullamitalla marketissa kattiloiden strategistisia mittoja, paperilappu kädessä. Ihan sama, mutta löysinkin, kuin löysinkin sopivan kattilan. Mari, kotimaista tuotantoa. Maksoi vähän reilut 20 euroa. Joku halpakopio "Mira" kattila, olisi ollut kympin halvempi, mutta ajattelin, että ostetaan nyt kunnon kattila. Saa sitten likka sen perinnöksi, sen Aromipesän kanssa!

Sopivan kattilan löydettyäni, alkoivat Aromipesäkokeilut. Ensimmäisenä tein kaurapuuroa, niistä ostamistani hiutaleista. Pistin pesän heti kovaan testiin ja halusin tietää pysyykö puuro lämpimänä aamuun saakka pesässä.
Illalla myöhään kiehautin puuroaihion ja yöksi pesään. Hiutaleita laitoin pussin ohjeen mukaan. No, aamulla klo 4.40, puuro oli valmista kyllä, mutta eihän se enään kuumaa ollut. Edes lämmintä! Joten tulihan todistettua, ettei pesä tälläiseen käyttöön ole hyvä. Lisäksi puuro oli hieman liian vetelää. Mutta kyllä sillä aamu käyntiin lähti!

Kannen ja kattilan väliin täytyi laittaa folio, koska kannessa oli höyryreijät.

Pesä klipseillä suljettuna.

Valmis kaurapuuro!

Seuraava kokeilu koski ruismannaryynejä. Spelttimannaa olen kokeillut aikaisemmin ja tietysti täysjyvämannaa. Ruismannaa en ollut koskaan maistanut.
Sattui niin, että jääkaapissa oli purkki kaakaokauramaitoa. Tein mannapuuron siitä. Taas kiehautin kauramaidon ja ryynit ja keitin sitä n. 5 min.. Sitten pariksi tunniksi pesään muhimaan.

 Muuten tuli hyvää, mutta taas vähän liian löysää. Eli tästä oppineena, Aromipesällä kun puuroa tekee, täytyy laittaa hieman enemmän ryynejä.
Viimeisin kokeiluni on ollut kokonaiset kaurasuurimot. Tarvitsin jotain keitettyjä jyväsiä täytettyjen paprikoiden täytteeseen.
Taas kiehautin hetken ryynejä ja kattila pesään. Parin tunnin haudutus ja ryynit olivat valmiit, ehkä vähän liiankin pehmeiksi menivät. Maistuivat ihan kaurapuurolle. Sitä täytyykin tehdä näistä, niin on vähän enemmän purtavaa puurossa!

Paprikoista tuli maukkaita ja laitoin kypsiä suurimoita myös jauhelihapihvien massaan. Ne syödään huomenna, joten en tiedä vielä miltä ne maistuu. Uskon, että hyvältä!

Tähän astisten kokeilujen pohjalta voin Aromipesästä sanoa sen verran, että kyllähän se passaa lisäkeryynien tms. hauduttamiseen. Ei mikään välttämätön hankinta, mutta ihan kelpo kapistus!
Mutta kun sen tarkoitus on säästää aikaa ja rahaa, kannattaa kuitenkin tarkistaa ennen sen hankintaa, että kotoa löytyy siihen sopiva kattila. Ei se muuten kovin edulliseksi tule!
Ja tietysti, meillä kun varsinkin talviaikaan tehdään ruoka puuhellalla, tulee mieleen koko Aromipesän tarpeellisuus. No, ei ainakaan tarvitse seistä hellan vieressä hämmentämässä!

Ituhippi!

Olen koko alkuvuoden idätellyt "kaikkea" syötävää. Enemmän ja vähemmän onnistuneesti!
Muutama vuosi sitten löysin kirpparilta muutamalla ekellä idätyssetin. Siitä se ajatus sitten lähti itämään! Hehe!

Jo silloin huomasin, ettei näistä lähiseutujen kaupoista löydy hernettä kummenpaa idätettävää. Ei edes mungpapuja. Joten, se taas tämänkin jutun ekologisuudesta, kun täytyy kauempaa haeskella!
No, niitä mungpapuja lähinnä olen tolla setillä idättänyt. Olen ostanut niitä kaupunkireissullani Ruohonjuuresta ja Citymarketista. Voi olla muistakin isoista marketeista niitä löytyy. Muttei ainakaan niistä S- ja K-marketeista missä minä olen käynyt, ole ollut näitä valikoimissaan.

Mungpaput ovat tosi hyviä ja nopeita idätettäviä. Olen ensin liottanut niitä yön yli ja sitten laittanut itämään. Parina päivänä kun muistaa, muutaman kerran vuorokaudessa niitä huuhtoa, niin saakin jo ituja mukuttaa. Ihan mukava lisä salaattiin tai ihan sellaisenaan! Maistuvat ihan herneelle.
Olen yrittänyt setissäni idättää myös kuorimattomia seesaminsiemeniä ja vihreitä linssejä. Seesaminsiemenet alkoivat itämään, mutta jotenkin alkoivat samalla käymään. Vaikka olin huuhdellut niitä ahkerasti. Samoin linssit alkoivat pilaantumaan. Molemmat olivat luomukamaa ja ihan tuoreitakin. En tiedä missä meni vikaan.

Herneen- ja sinapinversoja munakasrullan kera!

Perusruokahernettäkin olen yrittänyt idättää setissä, mutta sekään ei oikein ole toiminut. Joten pysyttelen mungpavuissa. Ne onnistuu aina!
Setilläni idättelen talviaikaan kanoillekkin kauraa ja ohraa. Kanat syövät idätetyn viljan paremmin, eikä tule hukkaa.
Yhtenä syksynä sain säkillisen ruista. Sitähän ei voi elukoille sellasenaan syöttää, mutta idätettynä voi. Joten pikku idätyssetti oli kovalla käytöllä, kun parikyt kiloo ruista sillä idätin!
Hernettä olen versoiksi kasvattanut. Talvella, pimeässä kasvanut herneenverso on todellista herkkua. Ihanan vaaleaa, mehukasta ja mureaa! Kokoajan minulla on hernettä kasvamassa, mutta jotenkin se on tosi hidasta itämään ja kasvamaan. Olen kasvattanut ruokaherneestä ja kasvatukseen tarkoitetuista siemenistä. Ihan yhtä hyvällä tai huonolla menestyksellä.

Mutta herneestä onneksi saa sitten kuitenkin ainakin pari "satoa", kun jättää versoon pari alimmaista lehteä, verso jatkaa kasvuaan. Kyllä se silti niin hitaasti kasvaa, että jos ihan omavarainen vihreästään haluisi näin olla, kaikki ikkunalaudat saisivat olla hernettä täysi.

Kaikkihan harrastukset tuppaavat mennä hifistelyksi, niin kuin tämäkin. Ostin kauppareissullani versojen kasvatusalustan. Lord Nelssonin vesiviljelyritilähässäkän! Joo-o, ihan siemenet ritilän päälle, vettä kaukaloon ja kun muistaa ahkeraan suihkutella, muutamien päivien päästä saa alkaa satoa korjaamaan.

Eihän se nyt ihan niin mennyt! Hernettä taas laitoin ja niitähän olisi saanut olla suihkuttelemassa ihan koko ajan. Liotinkin kyllä herneet, mutta silti.
Ensimmäinen setti ei itänyt ollenkaan, vaan pilaantuivat. Toisen setin laitoin oikeen kasvatukseen tarkoitetuista herneistä, ensimmäiset olivat ruokahernettä. Laitoin vettä kaukaloon niin paljon, että se tuli ritilänkin päälle ja herneet olivat koko ajan veteen kosketuksissa. Vaihdoin vettä joka päivä.
Kahden viikon päästä sain satoa. Ei mikään valtava menestys tämä versotussysteemi! Onneksi oli tarjouksessa, eikä maksanut kuin reilut 3 euroa! Taidan heittää vesilintua sillä! Ovat meinaan joutsenet saapuneet möykkäämään naapurin pellolle!

Eniten onnistumisen riemua olen saanut krassista ja sinapinsiemenistä. En ollut tiennytkään, että säilöntään käytettävät sinapinsiemenet käyvät versojen kasvatukseen. Nyt tiedän!

Minähän hamstrasin viime syksynä lähi-Salen kaikki sinapinsiemenet, kun niitä ei säilöntäaikaan meinaa kaupoista saada. Sekin on sellainen asia, mikä minun kallooni ei mahdu!  Sama on sahrami; pääsiäisenä ja jouluna kaupoissa ei maustehyllyistä sitä löydy! No, se on oma juttunsa se, mutta nyt idätetään!

Olen krassia ja sinappia versottanut pienessä multakerroksessa. Mutta onnistuvat ihan yhtä hyvin talouspaperillakin, kunhan vain paperi pysyy kosteana koko ajan.

Pääsiäisen aikaan minulla oli niitä kananmunan kuorissa kasvamassa. Olivat tosi kauniita! Laitoin myös mangoldin, punajuuren ja parsakaalin siemeniä munankuoriin, mutta ne eivät onnistuneet.

Auringonkukkaa on ollut versoksi kasvamassa. En ole kauhean innostunut ollut siitäkään. Kestää kauan itää ja syömistä tulee vaivaan nähden vähän. Kai minä olen vielä salmonellankin saanut kaupan päälle, kun ulkolaisia linnunsiemeniä olen versottanut! ='D

Punkkari ja Merkkari saa versoista jämät!

Joten näillä kokemuksilla taidan pysytellä mungpapuiduissa ja versotuksessa sinapinsiemenessä, krassissa ja herneessä. Jos jollain on jostain hyviä kokemuksia ja vinkkejä, otan niitä ilolla vastaan!

Vielä loppuun kuva Ikean idätyssetistä. Instagramissa oli jaettu kuvia siitä ja kehuttu toimivaksi. Tässä setissä on se etu, että se voi olla ihan pöydällä. Näin ituja muistaa paremmin huuhdella, kun eivät ole missään tiskikaapissa jemmassa. Ja Ikean setti on ihan kauniskin muotoilultaan!

Minähän olen nyt kaksi kertaa käynyt Tampereen Ikeassa sitä kyttäämässä, mutta sinne niitä ei ole tullut. PRKL! Tai oli tullut yksi erä, joka oli mennyt saman tien. Tosi ärsyttävää, myyjätkään eivät tienneet, koska niitä tulee lisää. Ei nyt ihan huvikseen viitsisi ajella siellä alvariinsa.
Olen ehkä tyhmä, kun tätä täällä mainostan. Kaikki tietysti ryntäävät Ikeaan ja minä jään taas ilman! No, otan riskin ja jos vaikka herra Ikea minulle lähettäisi kotiin yhden! ;'D

Onneksi kohta alkaa ulkona nurkat vihertämään ja saa versonsa kerätä sieltä!