Rakkautta ja maan antimia: remontti

Näytetään tekstit, joissa on tunniste remontti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. marraskuuta 2022

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 11; omavaraistelijan erikoistaidot!

Marraskuu ja käsillä on tämän vuoden toiseksi viimeinen Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostaus. Näin se aika vaan vierähtää!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja -toimisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kukin tahollaan yhtä aikaisesti postauksensa, jonka aihe on sovittu etukäteen.

Suuntana omavaraisuus -postaussarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He patistelevat meitä kirjoittamaan, kokoavat meidän postauksien linkit yhteen ja mainostavat yhteispostaussarjaa muissa somekanavissa.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan edellisten vuosien postaukset löytyvät seuraavien tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö ja omavaraisuus. Vuoden 2022 postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

Marraskuun aiheena on erityistaidot omavaraistelussa. Siitä, onko minulla ja Beibellä jotain erityisiä taitoja, jotka helpottavat omavaraisemmassa elämäntavassa tai haluaisimmeko oppia jotain uusia taitoja, pääset lukemaan ihan kohta. Mutta ensin hieman kuulumisia.

Kalaa ei tarvitse koskaan yksin perata!

Nyt vähän tulikin tenkka poo! Aloin ihan tosissani miettimään, että etenikö meidän omavaraistelu mitenkään lokakuussa? Eipä ihan hirvittävän paljon kyllä sen saralla tapahtunut mitään. No, Beibe sai luvan siivota hieman polttopuita naapurien mailta kaapelityömaan jäljiltä. Lähinnä paksuja oksia ja sen sellaista. Oli siinä pari oikein puunrunkoakin, mutta ei mitenkään hirveän paljoa. Mutta metsättömän pienviljelijän on oltava kiitollinen rippusistakin.

Keittiön kaapit sai inventoitua
ja siivottua.

Kasvimaiden ja syyskylvöjen eteen eivät ole hommat edenneet oikeastaan yhtään. Hyvän alkudraivin jälkeen tulin flunssaan ja sitä kesti kaksi viikkoa. Enkä ole vieläkään täysin terve. Sitkeää on! Sitten tuli Beibekin kipeäksi ja ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan vaakatasossa. Nukkuen!

Myös kanala on siivottu talvea varten.

Alennusmyynneistä ostin muutaman uuden pensasmustikan ja hortensian, jotka odottavat istuttamistaan. Ja yhden luumupuunkin, 'Victorian', hommasin. Harmittavasti ei ollut enempää muita lajikkeita, koska haluaisin muutaman luumupuun lisää. Tämän luumupuun olen sentäs saanut maahan.

Sadon lisäksi pensasmustikoista
saa syksyisin silmäniloa!

Pari tammeakin löysimme taimialeista törkeän halvalla. Beibe on pitkään himoinnut metsätammea, joka juuristoon on ympätty tryffelin rihmastoa. Kesällä katselimme ja meinasimme ostaakin, mutta tarjolla olevat taimet olivat aivan rutikuivia ja hinta oli kuitenkin lähes 70 euroa. Emme halunneet ottaa riskiä, että taimi oli saanut vaurioita.

Sitten löysimme tryffelitammen taimen hintaan 16,90 € ja pitkään himoitsemani punatammen hintaan 14,90€. Kyllä syksyn taimialet on loistava tapa hankkia uusia kasveja ja tehdä mahtavia löytöjä.

No, toivotaan pitkää ja leutoa syksyä, jotta saisin kaikki asiat ulkona tehtyä ennen lumien tuloa. Niin, ja iso kasvihuonehan on vielä tyhjentämättä...

Lokakuussa saatiin vielä paljon syötävää,
niin meille ihmisille, kuin eläimille.

Mummun ja papan murut olivat yhden kokonaisen viikonlopun mummulassa ja kyllä meillä oli kivaa. Silloin ei mitään isoja hommia tehdä, vaan nautitaan yhdessä olosta.

Leivottiin pipareita ja pikku-Omppukin kaulitsi niin hienosti taikinaa! Saunottiin, ulkoiltiin ja katsottiin leffoja.

Voi rakkaus! Hihat käärittynä ja
ammattimainen ote!

Käytiin naapuripitäjän "lelukaupassa", kuten muksut sitä nimittävät. Hippeläisen kauppa Luopioisten Rautajärvellä on oikea lasten ihmemaa ja miksei aikuistenkin. Vaikka meidänkin lapsenlapset ovat vaikka missä supermarketeissa ja ostoskeskuksissa käyneet, tämä pieni sekatavarakauppa on ihan heidän lempparinsa.

Myynnissä siellä on kaikkea tarpeellista ja vielä enemmän tarpeetonta. Mutta siellä on sellaisia parin euron pieniä leluja, millaiset muksut saavat valita ja ovat niihin enemmän kuin tyytyväisiä.

Kauppiaat ottavat lapsiasiakkaat aina ihanan tuttavallisesti vastaan ja juttelevat heidän kanssaan. Nauratti, kun Kuukuna kertoi kuinka hän katselee YouTubesta legon kokoomisvideoita ja kauppiasrouva kuunteli kiinnostuneena pienen pojan juttuja.

Valinnat näyttävät olevan selvät!

Vähän ehkä teki mieli ostaa!

Sienestämässä ehdin ennen flunssautumistani käymään muutaman kerran. Suppilovahveroita on lähimetsässä ihan mukavasti. Eipä silti, kuivattuja suppiksia on kyllä kaapissa ihan tarpeeksi talven varalle.

Mauri inhoaa sienestystä. Se on
liian hidastempoista kökkimistä
sen mielestä.

Minulle tarjottiin työkeikkaa viime kesäiselle työpaikalleni. Keittiöhommia parina päivänä viikossa. Niitä nyt käyn sitten tekemässä ainakin toistaiseksi. Yhtään en taas tiedä, mitä tässä tekisi. Lähtiskö opiskelemaan vai mitä. Minulla olisi kuulemma jokin opinnollistamis mahdollisuus käytettävänäni. Eli opiskella jokin osatutkinto työkokeilumuotoisesti. Mietin jotain hoiva-alan tutkintoa luontoalan tueksi. Katsotaan nyt. On minulla yksi kiva juttu tulossa, mutta siitä myöhemmin. Eikö olekin ärsyttäviä tällaiset teaserit!

Mun ehkä lempparit Raudanmaalla!

Työpaikalla oli kovat halloweenkemut
asiakkaille.

Mutta nyt niihin erikoistaitoihin! Me molemmat ollaan sellaisia, että vähän kaikki kiinnostaa. Ja kaikenlaista on kyllä tullut kokeiltuakin. Minä varsinkin olen sellainen, että käyn kaikenlaisia kursseja ihan vain uteliaisuuttani, enkä kyllä yleensä niiden kurssien jälkeen enää oppimaani tee. Olen käynyt esimerkiksi tuohityökurssin, pärekoppia olen opetellut tekemään, savitöitä useampaankin kertaa, olen parkinnut kalannahkoja ja naudan taljan ja viimeisimpänä kävin kokeilemassa miten villaa kehrätään rukilla langaksi . Olen tehnyt pajusta vaikka mitä, sekä koivunrisuista lintuja ynnä muita. Vuosia tein lasista kaikenlaista, tiffany- ja lyijylasitöitä, sekä lasinsulatusta. Koruja ym. Olen jopa käynyt puhaltamassa lasia yhdellä viikonlopun kurssilla. Ja mitään en osaa kunnolla!

Näyttää paremmalta kuin on. Talja jäi tosi
koppuraksi ja reunat kipristyivät.
Mutta telkkuhuoneen alkovissa reunoihin
ei kompastu. Talja on parkittu aivoilla, kananmunan keltuaisella, öljyllä ja
viimeistelty vielä pajuparkilla. Sen
muokkaamista voisi vielä jatkaa jos
viitsisi.

Mutta esimerkiksi saippuoita teen itse, sekä kynttilöitä eri tekniikoilla. Teen myöskin erilaisia mehiläisvahapohjaisia salvoja itse. Nämä kaikki nyt ovat aikas yksinkertaisia tehdä.

Mehiläisvahapohjaista salvaa
kuiville jalkapohjille.

Villasukkia kudon ihan suvereenista, kunhan niissä ei raitoja erikoisempia kuvioita ole. Kyllä minulta jonkilainen puserokin onnistuu, ei kyllä välttämättä mitään hienoa kaarrokeneuletta.

Omppu halusi vaaleanpunaiset
sukat.

Kuukuna taas keltaiset valkoisilla
raidoilla.

Osaan keritä lampaan ja leikata sorkat, piikittää lääkettä erilaisiin eläimiin, olen kokeillut kengittämistä, osaan valjastaa hevoselle erilaisia valjastuksia ja tietysti satuloida sen.

Osaan teurastaa kukon, lampaan, kanin ja naudankin teurastuksissa olen ollut mukana. Osaan myös jollain tapaa leikata ruhot lihoiksi.

Osaan, ainakin teoriassa, viljellä kaikenlaista. Syötävää ja ei syötävää. Osaan pilkkoa puita, sytyttää tulipesän, tehdä ruokaa avotulella, osaan opettaa kanantipuja kanan tavoille. Osaan kaikenlaista tarpeellista, mitä ei oikeastaan tule edes ajateltua tehdessään.

Tässä pelataan muistipeliä!

Yksi asia mitä kuitenkin osaan kaikkein parhaiten ja pidän sitä erityistaitonani, on se että osaan tehdä erittäin hyvin ruokaa. Olen joutunut tilanteisiin, missä minun on pitänyt lounaskokin virassa tehdä ilman reseptejä lounaspuffa täyteen ruokaa. On vain kerrottu ruuan nimi, esimerkiksi teriyaki kana, mikä on pitänyt tehdä laktoosittomana ja gluteenittomana. Ja minä olen tehnyt.

Katsotaan mitä kaapeista löytyy...

... Ja tehdään lasagne!

Rakastan kotona tehdä ruokaa! Olen kiinnostunut raaka-aineista ja siitä mitä niistä voi tehdä. Mielestäni se on ihan hyvä ottaen huomioon, että kasvattaa itse osan raaka-aineista. Tuleepahan kaikki käytettyä mitä kasvattaa!

Itse kasvatettujen karitsoiden paisteja.

Joista tuli herkullista stifadoa!

Pidän erityistaitonani sitä, että osaan yhdistellä erilaisia makuja sitä sen enempää miettimättä. En halua itse syödä "pahaa" ruokaa ja minulle ruoka on enemmän kuin ravintoa. Se on nautinto. Joka ikinen päivä!

Teen aina ruokaa, myös meille kahdelle.
Vaikka olemme kaksin, joka päivä syödään
kunnon ruoka. Emme harrasta voileipä-
kahvi aterioita!

En harrasta juurikaan mitään kikkaluja kokkailujeni suhteen, vaan tekemäni ruoka on sellaista perus kotiruokaa. Osaan kyllä paistaa pihvin, mutta yleensä me syömme ihan tavallista ruokaa. Mikä se tavallinen nyt sitten onkaan...

Voissa paistetut ahvenfileet, perunat
ja itse leivottua leipää.

Ruuanlaiton suhteen on ihan sama kuin kaiken muunkin. Vain ruokaa tekemällä oppii sitä tekemään. Pitää olla rohkea kokeilemaan ja yhdistelemään. Näin toimien välttyy hävikiltäkin.

Ruuanlaitto siis olkoon minun erityistaitoni!

Puuhella on välillä tupaten täynnä!

Beibe taas on taitava ratkaisemaan ongelmia ja tekemään kaikenlaisia korjauksia, sekä jopa työkaluja. Hänellä on mieletön taito esimerkiksi tutkia ja katsella miten jokin kone toimii ja vaikka tehdä itse samanlainen.

Olen monesti harmitellut, kun olen ollut tekemässä jotain ja minulta on puuttunut jokin työkalu. Ei ole mennyt kauaakaan, kun Beibe on tullut ja sanonut, että "Kokeiles tota!" Hän on välillä sellainen Pelle Peloton, että oikein pelottaa!

Meillä on monta ja monta ruohonleikkuria, sekä moottorisahaa jotka ovat tulleet meille niin, että Beibe on saanut ne toimimattomina ilmaiseksi joltain ja korjannut ne. Samoin lapsenlapsien mönkijät on saatu tai ostettu pikkuvikaisina tai toimimattomina ja Beibe on ne korjannut.

Meidän nuotiopaikka on Beiben suunnittelema
ja tekemä.

Meillä onkin Beiben kanssa sanaton sopimus siitä, että minä pidän meidät ruuissa ja hän meidän elämän muuten toimivana. Se on toiminut meidän parisuhteessa ja "ekosysteemissä". Toki minäkin osaa jotain pieniä korjaustoimia tehdä ja Beibelläkin on ruuanlaittotaitoa. Mutta se tekee meillä, joka parhaiten osaa. Meillä ei ole tarvetta kilpailla toistemme kanssa osaamisistamme. Ja toki on paljon sellaisia asioita, joita tehdään yhdessä ja molemmat osataan.

Tämä meidän patakatos on Beiben
taidonnäyte.

Tietysti sitä aina haluaisi oppia lisää kaikenlaista. Yksi asia mitä haluaisin oppia, olisi soittamaan ukulelea. Ehkä vielä joskus....

Kesällä Beibe rakensi meille
ulkin eli ulkohuussin. Se on jo
valmis ja pitäisi siitä tehdä oma
postaus.

Mutta mitähän erikoistaitoja muilla yhteispostaukseen osallistuneilla bloggaajilla onkaan? Niistä pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä!

Marraskuu 2022

Tälleen koirat ovat parhaimmillaan. Nukkuvina!

Vaikka marras tarkoittaakin kuolevaa, ei anneta pimeyden masentaa. Kaikkea hyvää teidän marraskuuhunne ja hei, kohta on joulu!

maanantai 4. lokakuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 10; Leppämäen rakennukset ja rakennusprojektihaaveet

Se on syksy nyt! Kesä tuli ja meni ja hyvä niin. Allekirjoittanut ainakin odottaa jotenkin syksyn syvenemistä ja talvea. Mennyt kesä oli minulle raskas ja jotenkin elän nyt sellaista lamaantumisen vaihetta. Ei oikein mikään huvita, hommiin ei saa tartuttua ja jaksaminenkin on vähän sitä sun tätä. Vaikka kerrankin minulla olisi aikaa vaikka muille jakaa!

Olen ollut työttömänä pari kuukautta. Yksi lupaava työ kuivui kokoon, kun sieltä ei sitten otettukaan enään mitään yhteyttä, vaikka niin oltiin into piukeena tälläistä "moniosaajaa" palkkaamassa.

No, en kyllä itsekkään perään kysellyt! Jotenkin kun on tässä omia asioitaan viimeiset vuodet hoidellut ja yrittänyt saada itseään terveemmäksi ja opiskella uutta ammattia, ei vaan enään jaksa olla tyrkky.

Yksi osapäivätyö minulla on, mistä pidän hulluna. Olen vetämässä yhtä harrastekerhoa kerran viikossa kehitysvammaisille. Kerho on kokkikerho ja hirmu mukavaa touhua. Tälläisiä töitä kun saisikin tehdä enemmän!

Kokkikerholaisten kanssa tehtiin pizzoja
käyttäen tortillalättyjä pohjina.

Aloitetaan kuulumisilla tämän kuukauden suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan lokakuun postaus. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kello 9 aamulla yhtäaikaisesti postauksensa, jonka aihe on annettu etukäteen. Tämän kuukauden aiheena on tosiaan rakennukset ja rakennusprojektihaaveet. Ja tietysti voi aina kertoa ne kuulumiset ja suunnitelmien edistymiset. Satoasiathan kiinnostavat myös aina!

Vielä on ollut lämpimiä päiviä
ulkona kahvitteluun.

Rakkautta ja maan antimia -blogin Suuntana omavaraisuus 2021 aiemmat postaukset voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Edellisten vuosien postaukset löytyvät tunnisteilla omavaraisuus, suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö.

Suuntana omavaraisuus sarjat ovat Tsajut-blogin Sadun ja Korkeala-blogin Heikin yhdessä kehittämä blogisarja ja he meitä muita luotsaavat tässä kirjoittamisessa.

Muiden bloggaajien tämän kuukauden postauksiin löydät linkit tuttuun tapaan oman postaukseni lopusta.

Käytiin Kuukunan kanssa katsomassa Ryhmä Hau
elokuva. Oli vähän turhan pitkä ja jännäkin
3,5-vuotiaalle.

Aika on kulunut pitkälti ulkoillen, marjastaen, sienestäen, lankoja värjäillen ja kotona möllöttäen. Kasvihuone tuli yhtenä viikonloppuna tyhjättyä ja pestyä. Siellä ei oikeastaan ollut kuin muutamia tomaatteja, pari kurkkua ja aikasmoinen setti chilejä. Tomaatit olin latvonut jo elokuun alussa, joten ne ehtivät kypsyttämään satonsa, eikä tarvinnut tuoda sisälle vihreitä tomaatteja kypsymään.

Beibe pesee harjalla ja minä huuhtelin perässä.

Porkkanastakin saimme yllättäen satoa monia kiloja! Olin viime syksynä kylvänyt siemenet lavaan ja sen jälkeen en ollutkaan niille tehnyt mitään. Paitsi oltiin kesällä vähän suoraan syötäväksi haettu.

No, kun menin siivoamaan lavaa, niin sieltähän nousi ihan kivan kokoista porkkanaa ihan hyvä määrä. Kiva juttu! Niitä ollaankin nyt syöty tuoreeltaan ja loput ryöppään pakkaseen keittoja varten.

Valkosipulit nostin jo aikaa sitten. Olin varma, että olivat jo alkaneet aukeemaan, mutta onneksi vain muutama oli auennut. Valkosipuleista osa pitäisi vielä istuttaa maahan takaisin, mutta odottelen ilmojen kylmenemistä.

Tavallisesta sipulista tuli huono sato. Loppukesän märkyys mädännytti osan suoraan lavoihin. Mutta kyllä nämä säilyneet varmaan lähemmäksi joulua riittävät. Toisaalta, istutin ensimmäiset istukassipulit muistaakseni huhtikuussa kasvihuoneeseen ja olemme koko kevään, sekä kesän syöneet omaa sipulia. Joten, ehkä keskellä talvea ostettu edullinen kotimainen sipuli on ihan sallittua käyttää.

Purjot kasvatin itse siemenestä. Ne ovat vielä kasvulavoissa. Enkä kyllä pidä kiirettä niiden korjaamisella, koska niitä ei pikku pakkanen pilaa.

Kesäkurpitsaa ollaan saatu syödäksemme koko kesä. Ollaan syöty niitä niin ahkerasti, että pakkaseen niitä ei sitten riittänytkään yhtään. Se ei kyllä haittaa yhtään!

Talvikurpitsaa tuli kolme isoa möllykkää yhdestä taimesta. Niistä riittääkin ainekset moneen sosekeittoon, sämpylätaikinoihin ja jos vaikka leipaisisi kurpitsapiiraankin. Viime vuonna tein jouluksi kurpitsalaatikkoa ja se oli tosi hyvää!

Perunat ovat myöskin vielä maassa. En osaa arvioida yhtään, kuinka paljon sieltä kellariin piisaa. Istutimme perunat tosi myöhään, toukokuun lopulla. Alkukevät oli täällä itä-Pirkanmaalla niin kylmä ja märkä, että pelkäsimme mukuloiden mätänevän kylmässä savimaassa. Istuttamisen myöhäistäminen osoittautuikin hyväksi ideaksi ja olemme saaneet syödäksemme hyvät määrät perunaa.

Enkä kyllä vieläkään pidä kiirettä loppujen pottujen kanssa, koska kellari on aika lämmin. Meidän keltsu on talon alla ja se on ihan hyvä säilytykseen. Mutta se lämpiää kesällä kovin ja syksyisin viileneminen kestää kauan.

Viinirypäleet tekivät hyvän sadon.
'Zilgat' syötiin ja mehustettiin
jo aiemmin. Nämä 'Beta' rypäleet
puristettiin tuoremehuksi.

Mehua on keitetty jonkin verran ja varsinkin omenamehua on puristettu. Meillä ei vielä omat puut juuri tuota, vanhaa 'Antonovkaa' lukuun ottamatta. Mutta saimme hakea Beiben siskon mökiltä punakanelia ja siitä olemme puristaneet tuoremehua pakkaseen.

Mietin tilaavani ensin hanapakkauksia mehulle. Mutta sitten me päädyimme pakastamaan mehut jo vuosia käytössä olleisiin pakastuspulloihin, sekä pestyihin maitotölkkeihin. Jotenkin tuntui turhalta ostaa yli euron maksavia hanapusseja, vaikka niissä mehu olisi pastöroituna säilynyt huoneenlämmössä.

Ehkäpä vielä pitää setti puristaa noista antonovkista. Niistä vaan ei tule ihan niin hyvää mehua, koska ovat vielä raakoja. Nehän säilyvät kellarissa pitkälle kevääseen. Ja hillohan niistä tulee aivan mielettömän herkullinen!

Syksyn teurastuksetkin on vielä tekemättä. Pitää odotella kelien kylmenemistä. Meiltä lähtee yksi uuhikaritsa eloon ja kaksi teurastetaan.

Kukkonuorikoita on kymmenkunta, joten "broilerin"lihaa saadaan pakkaseen parin vuoden tauon jälkeen. Kaupasta en siipikarjanlihaa osta kuin joskus harvoin, jos sitä saa punalaputettuna.

10 kukkoa olisi aikomus teurastaa.

Mennääs sitten niihin rakennuksiin! Leppämäessä asuintalo on pieni, vuonna 1929 rakennettu tölli. Se on ollut alunperin ihan pieni, keittiön ja tuvan mökkerö, jota on sitten silloisen perheen kasvaessa laajennettu. Viimeisin "elintasosiipi" eli pesuhuone ja sauna, on valmistunut 1995.

Talo alkaisi olemaan auttamatta uuden ulkoverhouksen tarpeessa. Samoin pesutilat sisällä kaipaisivat päivitystä, kuten keittiökin. Nämä ovat ehkä sellaisia varovaisia projektihaaveita, tosin aika mittavia ja hinnakkaita.

Eihän tämä meidän tölli mikään satulinna ole,
mutta ajaa asiansa.

Tontilla on pieni ulkosauna, joka ollaan remontoitu. Ulkovuorausta entrailtiin aikanaan ja sauna on maalattukin useampaan otteeseen näiden yli 20 vuoden aikana. Beibe teki uudet ikkunat itse saunaan. Ulkosauna on meille rauhan tyyssija ja rentoutumisen paikka. Se on käytössä ympäri vuoden, ehkä ihan kovimpia pakkasjaksoja lukuunottamatta.

Ulkosaunan vieressä on Beiben rakentama patakatos. Koska purettiin saunan sisällä oleva kiinteä pata, tarvittiin jokin paikka, missä lämmittää pesuvedet. Saatiinkin yhdeltä kaverilta hänelle tarpeeton saunan pata ja sen ympärille katos sitten rakentui.

Ulkopata on ollut kovalla käytöllä. Siinä lämpiää talvella eläimille vettä. Siihen on vaihdettava sisäpata, jossa keitellään puhdistettavia kalloja.

Kesäisin lämmitämme padalla päivittäin vettä itsemme peseytymistä varten. Padan vierellä on laakea kivi, jossa on kiva seistä itseään pesten. Ulkona peseytyminen on meille arjen luksusta!

Puuliiterinä meillä toimii vanha heinälato. Se on ollut tosi kätsy muuten, mutta sijainti logistiikkaa ajatellen vähän huono. Sirkkelöitävät puut on hieman hankala kuljettaa liiterille, mutta siitäkin on selvitty.

Puuliiteriin olemme vaihtaneet uuden katteen. Saimme joskus purkaa kattopellit eräästä romahtaneesta puimalarakennuksesta.

Saimme myös hakea uutta, vanhaa seinälautaa itse purkaen eräästä purettavasta liiteristä. Saimme niillä uusittua etuseinän laudoista.

Liiteriä emme ole halunneet maalata, koska se on mielestämme kaunis tuollaisena kulahtaneena. Näyttää livenä paremmalta kuin kuvassa!

Vanha navetta purettiin pari vuotta sitten. Se oli tullut matkansa päähän oikeastaan jo silloin, kun tänne muutettiin. Ihmeesti se vaan pysyi pystyssä vielä parikymmentä vuotta lisää ja majoitti kaneja, kanoja, yhden lehmän ja pari hevostakin siellä ehti asua.

Haaveena, lähinnä minun, olisi saada joskus kesäkeittiösysteemi navetan perustusten paikalle. Olen istuttanut siihen ympärille kukkasia, hedelmäpuita ja viimeiseksi siirsin pari ruusua kivijalan viereen. Harmittavasti sokkelit on aikanaan valettu todella huonosta betonista ja se on murentunut jo pahasti. Pitäisi tavallaan tehdä uudet perustukset, jos kesäkeittiötä tähän joskus halajaa.

Tein silloin joskus postauksen navetan purkamisesta ja sen voit käydä lukemassa tästä .

Näettekö katetun kesäkeittiön tässä? Minä näen!

Kaksiosainen lauta-aitta oli Leppämäessä tänne muutettaessa. Se on vähän etsinyt käyttöään, toimien lähinnä romuvarastona. Toisella puolella tytär joskus kesäisin nukkui kavereiden kanssa. Mutta itse en ole nukkunut siellä kuin yhden yön joskus juhannuksena.

Toinen puoli onkin sitten täynnä kukkapurkkeja, kalastusvälineitä ja nykyään mehiläisten hoitotarvikkeita. On kyllä toisaalta hyvä, että on tälläinen tyhjä rakennus, missä voi säilyttää tavaraa.

Aitan katto muuten pitäisi korjata, kun myrsky repi huopaa irti siitä.

Isoin rakennus tontilla on puimala-rakennus. Isompi puoli siitä on meidän kahden traktorin tallina. Siellä säilytetään myös työkaluja, Kuukunan mönkkärit ja vaikka mitä.

Toiseen puoleen tehtiin aikanaan talli hevoselle. Siellä asui hevosten jälkeen meidän Hehku-kyyttö ja muitakin lehmiä, sekä kaneja.

Nyt pari talvea siellä on ollut meidän lampaat. Niille kyllä on hankittu aikanaan siirtotalli, mihin remontoitiin sisälle kolme kanikarsinaa ja lampaille oma puolensa. Kesällä siellä asuivat marsut, mutta muuten se on nyt ollut tyhjillään. Minulla oli jotenkin ajatus, että olisin hommannut taas lihakaneja, mutta ei ole tullut hommattua. Kummasti vaan tuonnekkin tilaan on tavaraa alkanut siirtymään!

Välillä kuva puimalasta takaapäin.

Siirtotalli puimalan vieressä. Ja heinälato/puuvarasto puimalan päädyssä.

Kanalahan tietysti meillä on ja se on naapurista ostettu, entinen ulkosauna. Se vedettiin kaivinkoneella paikoilleen ja nostettiin vanhojen ratapölkkyjen päälle.

Saunan puoli rempattiin kanalaksi ja pukuhuone jäi huoltotilaksi. Sen ehkä voisi joskus vielä rempata viihtyisämmäksi ja toimivammaksi.

Kanala on pieni, mutta toimiva. Sen yhteyteen tehtiin iso ulkotarha ja sen jälkeen kanat eivät olekkaan Leppämäessä vapaana kulkeneet. Tyttären perheen koiralta pysyvät tuolla tarhassa turvassa ja ehkä hieman pedoiltakin, koska kanala on tontin laidalla. Ennen uutta kanalaa, kanat olivat vanhassa navetassa ja silmien alla keskellä pihaa koko ajan.

Kanojen muutosta uuteen kanalaa voit käydä lukemassa täältä .

Kanala tarhoineen.

Leppämäessä on kaksi kasvihuonetta: 6 neliön kierrätysmateriaaleista tehty lasihuone, jota vähän entrailtiin tänä kesänä ja muutaman vuoden ollut 24 neliöinen valmis kennolevykasvihuone.

Lasihuone onkin ollut pari kesää tyhjillään, mutta katsotaan josko sinne ensi kesänä laittaisin chilit tai kurkut kasvamaan. Iso huone tuntuu joka kesä jäävän liian pieneksi!

Iso kasvihuone pellon laidassa.

Lasihuone on etupihalla.

Joskus vuosia sitten, isäni teki Beiben kanssa leikkimökin meidän tyttärelle. Jossain vaiheessa mökki muuttui meidän kolmen hevosen valjasvarastoksi. Kun hevoset lähtivät tontilta, minä remppasin mökistä itselleni muijaluolan.

Leikkimökki ei ole talvilämmin, mutta kesäisin siellä nukun joskus päikkäreitä tai istuskelen kutomassa tai lukemassa sadesäällä. Harmittavan vähän sitä tulee käytettyä. Joskus haaveilen, että nukun siellä oikein yötäkin. Mutta kun toi kanala on tossa takana ja kukko kiekuu, niin hyvät unet eivät välttämättä ole taatut.

Leikkimökistä rempattu muijaluola.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Leppämäessä on kota ja sen takana pieni savustusmökki. Kota on 12 neliöinen valmiskota, joka hankittiin häälahjarahoilla vuonna 2004. Kodan kasaamisen lisäksi, olemme itse valaneet sen perustan ja laatoittaneet lattian liuskekivellä. On ollut toimiva ratkaisu tämä! Kodan mukana tuli sellaiset puuritilät lattiaan, joita emme edes laittaneet sinne. Tuo liuskekivilattia on helppo lakaista roskista.

Syyspäivän valo on haastava valokuvien ottamiseen.

Alkuun käytimme kotaa lähes joka viikonloppu. Sitten tuli muutama välivuosi, ettei kodassa käyty juuri ollenkaan. Nyt lapsenlapsien ja luontoalan opiskelujen myötä, kota on taas herännyt "eloon" ja siellä tulee aika ajoin keiteltyä jopa iltapäiväkahvit.

Jossain vaiheessa suunnittelin jopa, että vuokraisin kotaa ihan ulkopuolisille. Ja siitä pääsemmekin hienosti seuraavaan rakennusprojekti haaveeseen. Eli ulkohuussiin!

Meillä oli navetan päädyssä ulkki, jota käytimmekin ahkerasti. Se oli ihan ehdoton vesi- ja viemäriremontin aikana, sekä niinä vuosina, kun kaivosta loppui vesi, eikä sisävessaa pystynyt käyttämään. Muutenkin, kun ulkona tekee hommia ja vaatteet ovat likaiset, oli kätevää poiketa tarpeillaan ulkissa.

Kun navetta purettiin, alkoi mietintä uuden ulkin hommaamiseen. Ja sitten mietin, että jos joskus kotaa vuokraisin tai siellä jotain tapahtumaa järkkäisin, olisi hyvä olla ulkohuussi sen vieressä.

Kun pidin loppukesästä myöhästyneet valmistujaiseni ja viisikymppisteni etkot, pyysin mahdollisiksi muistamisiksi rahaa. Sainkin ihan kivan pesäsumman ulkohuussia varten. Sillä saan itse pönttösysteemit, ulkokuori jää omakustanteiseksi.

Huussiprojekti on vieläkin ihan alkuvaiheessa ja ajatusasteella, koska emme halua mitään peruslautatönöä, vaan jostain hieman paremman näköisestä materiaalista tehdyn. Ja tietysti kun sitä aletaan sitten rakentamaan ns. omasta päästä, projekti voi kestää yllättävänkin kauan. Mutta mukavaa toisaalta, kun on jotain mitä suunnitella!

Pieni savustusmökki kodan takana.

Tälläisiä rakennuksia ja haaveita uusiin projekteihin meillä! Vanhoissa rakennuksissa riittää aina jotain koppuloitavaa väkisinkin, vaikkei niistä niin haaveilisikaan.

Käykäähän lukemassa muiden postauksista heidän rakennusprojekteistaan ja -haaveistaan alla olevista linkeistä.