Suuntana omavaraisuus 2021, osa 7; uusia tuttavuuksia ja kokeiluja Leppämäessä!

 

Hei hulinaa ja hyvää heinäkuuta kaikille! Kuumuutta on piisannut täällä Itä-Pirkanmaalla ja se on kyllä kieltämättä vienyt mehut Leppämäen emännästä ja vähän isännästäkin. 

Minähän olen kesätöissä kauppapuutarhalla ja työpäiväni vietän kasvihuoneissa, taimistolla ja pellolla. Helle ottaa koville, kun siinä joutuu koko päivän olemaan. Kotona sisätilat ovat olleet kultaa, koska meillä on kuitenkin ihan suhteellisen viileätä.
Beibe sen sijaan saa viettää viileässä pääosan työpäivästään, mutta hän on nyt aikaisessa vuorossa ja menee joka päivä töihin jo aamu viiteen. Joten aikaiset herätykset taas puolestaa rasittavat häntä. Ei ole vanhaksi tulemista!

Kuusenkerkät keräsin pakkaseen, koska en vain
ehtinyt niitä silloin keittelemään siirapiksi.
No, se onnistuu talvellakin!

Oli niin tai näin, mutta aika on kuitenkin taas Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9, julkaiseen suuri joukko omavaraisuutta harjoittavia, siitä haaveilevia tai muuten vaan kestävämmästä elämäntavasta ja omatoimisuudesta kiinnostuneita bloggaajia postauksen. Kuukauden aihe on päätetty etukäteen ja sen lisäksi kertoillaan kuulumisia, sekä mahdollisten suunnitelmien toteutumisesta. 

Olin kissavahtina tyttären perheen Pasi-kissalle.

Muutama vuosi sitten istuttamani tuurenpihlaja
kukki parin kukan voimin ensimmäistä kertaa.

Suuntana omavaraisuus postaussarjan ovat monta vuotta sitten kehittäneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He ylläpitävät myös Facebookin puolella Omavaraisuutta bloggareille-ryhmää. 

En edes tiedä mitä mössöä pastan seassa tällä
kertaa on. Salaatitkin ovat olleet kuvan
tapaisia koko kesän.

Aiemmat tämän vuotisen Suuntana omavaraisuus -postaussarjan kirjoitukseni löydät alle laittamistani linkeistä. Aiempien vuosien postaukset löydät tunnisteilla; suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö.

Olen kerran ehtinyt kalaan Pajulanjärvelle.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Hankittiin muruille trampoliini käytettynä
naapurista.

Tämän kuukauden aiheina oli kuulumisten lisäksi kertoa, onko tänä kesänä kokeilussa jotain sellaista, mitä ei ole ennen kasvattanut. Tai jotain muuten vaan uutta elämässä!

Johtuen työstäni kauppapuutarhalla, Leppämäessä
on kesäkukkaa enemmän kuin vuosiin!

Olen tehnyt orvokeista pikkukimppuja sisälle.

Minulle tämä kesä on ollut aikas kova koitos, niin henkisellä, kuin fyysiselläkin tasolla. Olen joutunut kahden opiskeluvuoden jälkeen palaamaan työelämään ja se on vienyt minulta taas voimia, sekä tuonut takaisin voimakkaita kipuja. On ollut ihan hyvä muistutus minulle, että minähän todellakin lähdin opiskelemaan ammatillisella kuntoutustuella, mitä nyt ei ihan pikkuvaivoihin saa. 

Kesäruokaa!

Heinätkin on ladossa!

Koska olen ollut niin hemmetin kipeä ja väsynyt päivittäin töiden jälkeen, kotihommat ovatkin sitten jääneet retuperälle. Ja sekös puolestaan käy nupin päälle! Niin hyvin kuin esimerkiksi kasvimaahommat lähtivät käyntiin hyvissä ajoin keväällä, ne sai totaalisen topin sitten kun sain kouluni päätökseen ja ansityöt alkoivat todenteolla. 

Oman maan satoa!

Lisäksi kasvimaalla tuli tappioita, kun kirpat vetivät nassuunsa kaikki upeat kaalintaimeni. Muutama hassu siellä reikäisenä sinnittelee. 

Kovasti olin kattanutkin lavoja oljella, sekä kitkenyt urakalla juolavehnät ynnä muut pois. Todetakseni vain, että siellähän ne rehottavat taas! Ison kasvimaan pitäminen on ainakin näissä puitteissä ihan koko päivä hommaa. Jossain vaiheessa jo ajattelin, että tämä on viimeinen prleen kesä, kun edes yritän. Ja jos tästä lähin olen aina kesäisin töissä, niin en todellakaan ehdi ja jaksa näitä hommia enään.

Kuumaa on piisannut! 

Beibe on onneksi hoitanut kalaa meidän
ruokapöytään.

Näitä syviä vesiä on kahlattu ennenkin ja aina olen sieltä noussut. Tänä kesänä raskaan työn lisäksi voimia on vienyt tämä järjetön helle ja verta imevien hyönteisten jättisuuret määrät. 

Ulkona on ollut hyttysten vuoksi lähes mahdotonta ollut tehdä mitään kymmentä minuuttia kauemmin. Olen tehnyt itse kaiken maailman ekologisia hyttyskarkoitteita ja todennut ne ihan tehottomiksi. Ei ole kaupankaan myrkyt riittäneet hyttysiin. Saunassa ollaan oltu kuin entisajan kapakassa. Ihmeellisesti hyttyssavut tuoksuvat siltä, kuin joskus muinoin sai röökiä vetää ravintoloissa. 

Keräsin pariin otteeseen kuivuriin
Valamonruusun terälehtiä.

Kovasti käytiin keskustelua Thermacell-laitteesta ja sen haitallisuudesta pölyttäjille, sekä vesieliöille. En ole ottanut itse selvää kovinkaan paljon laitteessa käytettävistä myrkyistä, mutta olen kyllä laitetta meillä käyttänyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kyllä ihmiselläkin on jokin oikeus ulkona olla! 
Minua on suorastaan raivostuttanut joidenkin ihmisten kommentit, että pitäisi ripustaa linnunpönttöjä tai tehdä elinympäristöstään monimuotoisempi. Näin on minulle sanottu, käymättä meillä! Olenkin toivottanut epäilijät meille tervetulleiksi ja luvannut keittää kahvit, jotta saavat nauttia kahvittelusta ulkona, vaikkapa meidän paviljongissa istuen. Voisivat samalla katsella, kuinka paljon lintuja pesii kymmenissä ripustamissamme pöntöissä, talon vuorilaudoituksen alla ja jopa aitan oveen jääneessä sammalkranssissa. Lupasin jopa ottaa, sisältä käsin, aikaa kuinka kauan pystyvät olemaan ulkona. Voidaan sitten yhdessä katsella meidän tontin monimuotoisuutta ikkunoista!

Mansikkamehua janojuomaksi helteisiin.

Tosiaankaan en muista täällä Leppämäessä vietetyistä 21-vuodesta toista näin pahaa hyttyskesää! Ja kun hyttyset hieman alkoivat vähentyä juhannuksen jälkeen, tulivat paarmat. Voi morjens! Ja koska on kuumaa, ne lentävät iltamyöhään. 

Muistattekos muuten parin vuoden takaista uutista Ruotsista, kuinka siellä eräät alueet uhkasivat tulla elinkelvottomiksi kesäaikaan valtavien hyttysmäärien vuoksi, koska valtiolla ei ollut enään varaa myrkyttää niitä helikopterein? Yrittäjien elinkeinot menivät ja ainoastaan vanhimmat alueella asuneet ihmiset eivät niin paljon kärsineet hyttysistä, koska olivat tulleet immuuneiksi niiden pistoksille. 

Mietinkin tätä itsekin ihan vakavasti. Onko minulla mitään mahdollisuuksia ajatellakkaan minkäälaista yritystoimintaa tänne, jos kesät alkavat tulevaisuudessa olemaan näin hyttystäyteisiä!

Ruotsin hyttysinvaasioista pääset lukemaan tästä .

Kesäkuu oli hyttyssavun tuoksuinen!

Omppu mummun ahomansikka paikalla!

Jätetään valitus sikseen ja mennään niihin kokeiluihin, mitä Leppämäessä on tänä kesänä tehty. No, oikeastaan osa kokeiluista on istutettu jo muutamia vuosia sitten, mutta alkavat tekemään nyt satoa.

Yksi tälläinen kokeilu on ollut marjasinikuusamat, jotka ostettiin joitakin vuosia sitten Lepaan puutarhamessuilta. 

Kolme pensasta, jotka ovat kolmea eri venäläistä lajiketta. Koska olen ylipäänsä todella huono pitämään kasvien nimilappusia tallella, niin en näidenkään nimiä tähän hätään löytänyt. Josko löydän ikinä!

Marjasinikuusamat kypsyivät kesäkuun lopulla.

Nämä pensaa on pakko suojata verkolla heti loppukesästä, koska maittavat rusakoille enemmän kuin hyvin. Meidänkin pensaat on pariin otteeseen parturoitu. Sen vuoksi ne varmaan vasta nyt tekivät ensimmäisen kerran kunnolla marjaa. 

Toiseksi, marjat maistuvat linnuille erittäin hyvin! Aikaisempina vuosina olen päässyt pari marjaa maistamaan ja sitten ne onkin mennyt parempiin nokkiin. Meidän monimuotoisuudessa kun asustaa suuret joukot erilaisia rastaita. Nehän ei niitä hyttysiä syö, mutta kaikki viljellyt marjat kyllä kelpaa!

Niinhän sitä kävi tänäkin vuonna, että linnut söivät suurimman osan marjasinikuusaman marjoista. Parista pensaasta kävin aamuisin hakemassa puurooni ihania, isoja mustikalle maistuvia vitamiini pötkylöitä. Kunnes eräänä päivänä töistä tullessani näin rastaan lentävän pensaasta marja suusta. Viimenen marja... Josko ensi kesänä sitten olisin taas hieman viisaampi, enkä luottaisi luonnon hyvyyteen!

Hauskoja pötkylöitä!

Toinen pitkäaikainen kokeilu, joka on istutettu vielä aikaisemmin, on kiinanlaikkuköynnös, jota minikiiviksikin kutsutaan. Meidän laikkuköynnös on kotimaista lajiketta nimeltään 'Annikki', jonka ostin heti sen tultua markkinoille. Istutin sen meidän kanalan oven pieleen ja siinä se on tähän päivään asti saanut rauhassa kasvaa. 

Kiinanalaikkuköynnös kanalan oven pielessä!

'Annikki' on sellainen laikkuköynnös, joka ei tarvitse toista laikkuköynnöstä pölytykseen. Monta vuotta epäilin, että näinköhän mahtaa olla, kun ei se koskaan ole kukkinut, saati hedelmää tuottanut. Viime kesänä siinä oli pari kukkaa ja hedelmää, mutta hedelmät taisi pudota pois, koska en niitä enään syksymmällä löytänyt.

Lupaus isosta sadosta!

Mutta tänä kesänäpä 'Annikki' kukki ihan valkoisenaan ja nyt se on täynnä raakileita. Olisiko se vain ollut liian nuori aiempina kesinä tuottamaan hedelmää? Tai sitten paikka on jotenkin epäsuotuisa sille? Mistä näistä tietää! Joka tapauksessa jään innolla seuraamaan, että miten noi hedelmät tuosta kehittyvät. Koska olen istuttanut laikkuköynnöksen juurella olevaan penkkiin kesäkukkaa, sekin saa vettä säännollisesti. Muutenkin kanalalla tulee käytyä monta kertaa päivässä, niin hedelmien kehitystä tulee seurattua. Voin sitten kertoa teille ainakin sen, että minkälaiselle elukalle ne maistuvat!

Lehdet ovat hauskat. Ihan kuin olisi maalia
niihin roiskunut.

Yhtä "juttua" minun on pitänyt kokeilla useampana vuonna, mutta aina se on jäänyt. Nyt tuli kuitenkin valmis taimi vastaan Hankkijalla ja ostettavahan se oli. Nimittäin maapähkinä!

Maapahkinä

Maapähkinähän ei ole varsinaisesti pähkinä, vaan se on hernekasvi. Se kukkii keltaoranssein kukin ja kukista muodostuu palot, jotka painuvat maan alle. Kyllä! Sinne pitäisi sitten muodostua pullea palko, jonka sisällä on 2-3 maapähkinää.

Pähkinöiden pitäisi olla kypsiä noin 5 kuukauden kuluttua kukkimisen alkamisesta. Voipi siis olla, että Leppämäen kesä loppuu kesken tämän kokeilun suhteen. Olisi ehkä pitänyt istuttaa taimi isoon ruukkuun, jonka olisi saanut sisälle syksyn uhatessa. 

Mutta samapa tuo tässä muutenkin katastrofaalisen huonossa viljelykesässä, jos yksi maapähkinä ei onnistu! 

Kukat ovat ihan tuolla alhaalla maan rajassa.

Onneksi kuitenkin tomaatit kasvavat ja ollaan muutama oma jo saatu maisteltua. Kurkkuakin tulee omiksi tarpeiksi kivasti. Paprikat ja chilitkin näyttävät ihan hyvältä sadon suhteen ainakin tässä vaiheessa kesää.

Perhospenkki

Ollaan yrittetty erilaisilla toimilla parantaa pölyttäjien asemaa meidän pienellä ekosysteemillä. Meillähän on tällä hetkellä oma mehiläispesäkin ja jaokkeeseen on kuningatar tilattu. Viime vuonna jaokkeestahan kuoli emo, joten jouduimme yhdistämään jaokkeen takaisin toiseen pesään.

Mehiläisiä ei vaan meidän tontin kukissa ja puissa näy. Emme ymmärrä missä ne käyvät ruokaansa keräämässä, kun niitä ei ole missään. Yhdessä pesässä näin keskikesällä on kuitenkin 60 000 mehiläistä ja enemmänkin!

Kyllä ne kuitenkin hyvin voivat, kun hunajaakin tuntuisi tulevan. Tämäkin voi muuttua, koska jos luonnon kukinta on näiden helteiden myötä nopeasti ohi, mehiläiset voivat alkaa syömään itse keräämäänsä satoa. 

Syrikät talonseinustalla

Jos meidän pihan tarjoilut eivät omille pörriäisille kelpaa, niin kimalaisille ja perhosille senkin edestä. Meillä on vuosi vuodelta lisääntynyt kimalaisten ja perhosten määrä. Olemme jättäneet ojan pientareita niittämättä, jotta luonnon kukat saisivat kukkia ja siementää. Lisäksi olen hankkinut ja istuttanut vuosittain lisää monivuotisia pensaita, jotka ovat joidenkin perhosten toukkien ravintokasveja. Kuten syreenejä, jotka ovat syreeniperhosen toukan ravintokasvi. 

Joka vuosi laitan tilliä oikeastaan vaan ritariperhosen toukkia varten. Olen aivan innoissani aina, kun löydän niitä tillikasvustoista!

Perhoset tykkäävät niistä kovasti!

Toukokuun alussa oli Rustassa myynnissä syyssyrikän taimia. Tästä pääsemmekin viimeiseen tämän kesän uutuuteen ja kokeiluun. Ostin tohkeissani yhden kaikkia värejä. Tai ainakin niin kuvittelin, kunnes kotona huomasin kahden olevan valkoisia ja minulta oli jäänyt se kaikkein pinkeimmän värinen ottamatta. Näin siinä käy, kun on liian innoissaan, että tarkkaavaisuus pettää!

Kukinnot ovat tosi kauniita läheltä katsottuna!

Syrikät istutin ruukkuihin, koska ajattelin talvettaa ne kellarissa. Niille kun luvataan menestymistä I-II vyöhykkeille ja Leppämäki on III:sta. Muutenkin meillä ei ole läpäisevää hiekkaista maata, jollaista syrikät suosivat. Vaan sinistä savea, joten yritän talvisäilytystä keltsussa. Syrikät ovat kyllä kasvaneet jo nyt tosi isoiksi, että täytyy varmaan ensi kesänä miettiä, josko ne istuttaisi kesäksi maahan ja kaivaisi sitten syksyllä ylös ja veisi kellariin. Katsotaan nyt sitten ensi keväänä, ovatko edes hengissä!

Sarin puutarhat -blogista luin aikanaan syriköistä ja niistä innostuin. Kuulin kyllä eräältä Hämeenkyrössä asuvalta tuttavaltani, että hänellä syrikkä talvehtii ihan maassa, hyvin lehdillä peitettynä.

Nokkosperhonen valkoisen syrikän kukinnossa.

Varsinkin alkuillasta, syriköissä on ihan hirveästi kimalaisia ja perhosia. Ei niitä suotta perhosmagneeteiksi kutsuta! Syyssyrikkää kutsutaan myös syyssyreeniksi ja se tuoksuukin ihanasti syreenille. Monta hyvää syytä siis hankkia niitä.

Minullahan nämä jo tosiaan ovat täydessä kukassa, koska ostin ne isoina taimina. Normaalistihan ne kukkisivat paljon myöhemmin.

Ompun kanssa uimarannalla.

Onneksi olen kuitenkin ehtinyt ja jaksanut olla murujen kanssa, vaikka työt ovat verottaneet voimia. Kuukunasta on tullut kova yökyläilijä ja hän jatkuvasti kyselee, että koska hän voisi taas tulla mummulaan yökylään. Hän perustelee yökyläilyn tarvetta sillä, koska hänellä on nyt kesäloma!

Kuukuna pötköttelee!

💗

Kunhan tämä kesä tästä elokuuksi vaihtuu ja minä jään työttömäksi (jos jään) ja Beibe kesälomalle, otamme varmasti muksuja yökylään. Tosin Omppu ei sitä niin arvosta. Hänelle oman äidin seura on sitä parasta. Voi tyttö-rukkaa, kun joutuu kohta päiväkotiin!

Kaksi peräkkäistä päivää vapaana töistä, niin sain
Beiben avustuksella jotain sentäs aikaiseksi
kasvimaalla. Näihin istutan vielä yrttejä tai 
jotain, etteivät jää paljaalle mullalle.

Mutta, mitähän muille bloggareille kuuluu? Heidän kuulumisistaan ja kokeiluistaan voi käydä lukemassa alla olevista linkeistä.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-mehilaiset/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/07/uusia-kokeiluja-omavaraistelun-suhteen.html

Kakskulma https://kakskulma.com/uuden-pihan-kasvatuskokeiluja/

Vyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/07/heinakuu-2021.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/tomaatit-vattumaalla-kokeilu.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/07/satokausi-alkoi.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-7/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/07/kokeiluja.html

Torpan tyttö https://torpantytto.com/2021/07/05/uusia-kasveja-ja-kokeiluja/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/07/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-7-uusia.html

Caramellia https://caramellia.fi/heinakuu2021/

MetsäHeini https://metsanheini.wordpress.com/2021/07/05/kesan-uudet-tuttavuudet/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21379

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/unelmana-omavaraisempi-elama-uusia.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/kokeiluita-ja-kokemusta-21/

Vyöhyke 5

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/07/05/7-heinakuu-uudet-kokeilut-kasvimaalla/

Töistä kukkasia kasvimaalle paikkaamaan 
menetettyjä kaaleja. Tässä kehäkukkaa.

Oikein ihanaa heinäkuuta teille kaikille!