Kuulumisia, asioita, juttuja...

 

Hunajat on lingottu ja talviruokinta aloitettu.
Tehtiin uusi jaokekkin. Toivotaan hyvää talvi-
menestystä molemmille pesille!

Tällä ollaan, ihan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa! Bloggaustahti on ollut blogihistoriani hitainta tänä kesänä. Toki olen ollut ihan aktiivinen muissa somekanavissa, kuten instagramissa. Mutta tänne ei ole tullut kirjoiteltua mitään.

Minulta jäi jopa ottamatta osaa Suuntana omavaraisuus yhteispostaukseen, joka on omavaraisuusbloggareiden kerran kuussa julkaistava yhteispostaussarja. Tästä sainkin kyselyjä, että olenko lopettanut sarjaan kirjoittamisen ja yleensäkin koko bloggaamisen, kun postauksia ei ole pitkään aikaan tullut.

Maailman rakkaimmat!

Ehdin vähän käymään marjassakin!

En ole lopettanut, kumpaakaan! En ole vain yksinkertaisesti ehtinyt. Ja onko tämä nyt sitä "kuuluisaa" hidastamista, kun olen vähentänyt tekemisen määrää elämässäni. Ihan omasta ja myöskin olosuhteiden pakosta.

Käytiin vierailulla Kangasalla Arboretum
Frickissä.

Kesäkurpitsaa on tullut syötyä paljon!

Olin oikeastaan koko heinäkuun aivan puhki! Työni kauppapuutarhalla oli himpun verran raskasta pitkään jatkuneiden helteiden ja vaivojeni johdosta. Ei ole vanhaksi tulemista, kun en näköjään enään kuumaa kestä. Kun aamusta iltapäivään olin kasvihuoneilla ja pelloilla töissä, minulta meni loppupäivä kotona oikeastaan elimistöäni viilentäessä ja kipujen kanssa kärvistellessä. Olin kaiket illat tosi vetämätön ja huonovointinen. Työni puutarhalla oli kuitenkin ihan fyysistä, vaikka olinkin paljon asiakaspalvelussa. Mutta siinä ei sen viileämpää ollut, vaikkei nyt niin rehkimään joutunut. Meillä ei oikeastaan ollut mitään viileämpää paikkaa, missä olisi voinut hieman hengähtää työpäivän aikana. Kylmällä vedellä kasteltu lippalakki ja paitapusero antoivat hetken helpotusta paahteeseen. Mutta vain hetkeksi.

Villivadelmat ovat olleet surkean pieniä!

Jostain aina tulee satoa!

Olin hieman lamaantunutkin siitä, etten todellakaan jaksanut tehdä kotona oikein yhtään mitään työpäivien jälkeen. Kaikki omat kasvimaahommat jäivät tekemättä ja Leppämäen kasvimaa ei ole ollut koskaan näin retuperällä. Kaikki keväällä tehty työ sen eteen on mennyt hukkaan ja paksuista pahvi- ja olkikatteista huolimatta ohdakkeet, rönsyleinikit ja se kirottu juolavehnä rehottavat. Välillä on vähän itkettänytkin, että kun ei ole jaksanut ja pystynyt siellä mitään tekemään.

Lampaat voivat hyvin!

Kyllähän sekin on ollut tosi juttu, että ei noilla järkkyhelteillä kukaan olisi tuolla kasvimaalla ihmeitä pystynyt tekemään. Paitsi aikaisin aamulla, mutta kun silloin olin töissä. Tai illalla myöhään tai yöllä, mutta kun piti nukkuakkin, kun piti mennä töihin.

Helteiden lisäksi minä tulin tosi kipeäksi työstäni, joten senkin vuoksi piti levätä paljon, jotta pystyin kesän työtäni tekemään.

Ja jos nyt vielä jotain syitä haetaan, niin ne ovat hyttyset. Niitä meinaan tänä kesänä on riittänyt! Niitä on ollut aivan järkyttäviä määriä, että ei oikein ole itsekkään pystynyt sitä käsittämään.

Mitkään vaatteet, karkoitteet tai myrkyt eivät ole auttaneet. Olemme käyttäneet paljon parjattua Thermaceliä, mutta ei sekään ole tähän hyttysmassaan tuonut kuin ihan paikallista apua. Sen kantosäde nyt ei ole niin suuri ja meillä ei ole siihen mitään kantopussia. Joten jo ihan hyttysten takiakin on hommia jäänyt tekemättä. Ja niitä piisaa muuten yhä edelleen iltaisin! Olen reakoinut niiden pistoksiin todella voimakkaasti tänä vuonna ja iho on aivan kuin hapolla roiskittu. Niin se polttelee!

Isä ja poika; Kamu ja Mustis!

Jossain vaiheessa jo ajattelin, että nyt loppui tämä koko räpellys täällä kotona, kun aina näköjään työt muualla vievät voimat kotihommilta. Ja sitten on koko ajan luontokin pistää hanttii, minkä ehtii! No, nyt kun on viileämpää, mielikin on virkeämpi. Mutta kyllä monia ajatuksia on taas päässä pyörinyt. Välillä tuntuu siltä, että taas luiskahdin siihen elämään, mistä pyrin pois. Minusta oli kuitenkin jotenkin luontevaa mennä töihin heti opiskelujeni loppusuoralla. Ehkä opiskeluaika oli kullannut muistoja, koska nopeasti tajusin kuinka muualla tehty työ vei kaiken ajan kotitöiltä ja myös voimat. Yhdistettynä vielä näihin luonnonvitsauksiin.

Kävin katsomassa taidenäyttelyn Luopioisissa
Mikkolan navetalla.

Minulta kyseltiin kesällä, että voisinko pitää jotain kursseja tai luonnosta saatavaan hyvinvointiin liittyviä juttuja. Jouduin kieltäytymään, koska ei ollut aikaa ja jaksamista. Monena viikkona olin kuusikin päivää töissä, niin ei siinä paljon muuta tehty. 

Purin aitan ovesta kuivuneen tuijakranssin ja
tein samaan pohjaan uuden pietaryrtistä.

Ihanan pullukka!

Vaikka kesä töissä oli raskas, tykkäsin työpaikastani ja työkaverit olivat ihan huippukivoja. Opin todella paljon uusia juttuja puutarhan- ja kasvien hoitoon liittyen. Sain lisää uutta ja arvokasta työkokemusta. Silti mietin, että kuinka järkevää on väsyttää itsensä näin ja vieläpä huonolla korvauksella. Puutarha-alan palkkaushan on todella surkeata työn raskauteen nähden. No, huomasin kyllä raa'asti, että eivät asiakkaat ole valmiita maksamaan kesäkukista, tai heille valmiiksi kerätyistä mansikoista. Puolentoista euron kukastakin pitäisi saada alennusta ja mansikat ostetaan kuitenkin ennemmin sieltä, missä ovat ulkomaalaiset, vielä huononpi palkkaiset poimijat ne keränneet. Rankka ala kaikinpuolin!

Läksiäislahja puutarhan työkavereilta! <3

Pietaryrtillä värjättyä lampaanvillalankaa.

Työt tosiaan loppuivat heinäkuun lopussa ja tässä on vietetty työttömän huoletonta elämää viimeiset pari viikkoa. Aika paljon on saanut koneella kyllä istua tekemässä työnhakusuunnitelmia. Mutta muuten olen levännyt, tehnyt pihahommia, säilönyt ja käynyt kalassa Beiben kanssa. 

Ekaa päivää työttömänä ja onnellisena kalassa!

Valtava ampiaispesä savustusmökissä!

Ja hakenut töitä ja olenpa työpaikan taas saanutkin. Haastattelussa kävin ja ihan varma ei vielä ole, koska työt alkavat.  Työsuhde on 1-3 kuukautta, todennäköisesti kestää pari kuukautta.  Se sopii hyvin minulle! 

Onnea on oma sato!

Ja lapsenlapset! <3

Mutta jännästi helpotti jotenkin ihan hirmuisesti oloa, kun on töitä tiedossa ja silti ne eivät ala ihan vielä. Saan tässä nyt olla vielä hetken ja hengähtää!

Tämän kesän puristuksen jälkeen olen pohtinut todella paljon sitä, että millaista olisi viettää yksi kesä ihan kokonaan niin, että tekisi vain näitä omia hommiaan täällä kotona.  Ilman työnhakua, joka tarkoittaisi myös ilman rahaa! Tätä ajatusta aion kyllä jalostaa talven aikana.

Mauri! <3

Serlachius museossa Jani Leinosen taidetta.

Opiskeluasioita olen myös miettinyt ja vähän mahdollisuuksia katsellut. Keväälle olisi yksi erittäin mielenkiintoinen koulutus, joka kyllä maksaa aika paljon. Mutta sitä harkitsen vakavasti!

Lisäksi kyselin TE-palveluilta mahdollisuutta saada lisäkoulutusta yrittäjyyttä ajatellen. Koska edelleen osa-aikainen yrittäjyys kiinnostaa. Kunhan saan tämän tulevan työni loppuun, katsotaan sitä sitten.

Ja tietysti Banksy!

Juupajoella Walleniuksen vapriikin taidenäyttely.

Joka tapauksessa olen huomannut, että minulle sopii tälläinen tapa tehdä töitä hyvinkin. Että olen vain pieniä pätkiä kerrallaan ja kokeilen eri juttuja. Jotenkin opiskeluista jäi uuden oppimisen palo ja haluan saada kokemusta eri hommista ja eri aloista. En nyt tässä tilanteessa haluaisi edes ottaa mitään vakituista kokopäivä hommaa vastaa. Nyt on sellainen tunne, että maailma on avoin ja pystyn tarttumaan erilaisiin mahdollisuuksiin, kun en ole pitkiä aikoja sitoutuneena mihinkään.

Vietiin kaverin tekemä pöllö 60-vuotislahjaksi.
On sahattu meidän pihakoivusta.

Taidetta Taide myllyllä Eräjärvellä.

Ei tämä kesä kuitenkaan ihan väsyneenä kivuissa kärvistelyyn, eikä asioiden vatvomisessa ole mennyt! Olen sitten kuitenkin tehnyt monen moista kivaa juttua. Olen käynyt yksin, sekä Beiben kanssa katsomassa monta taidenäyttelyä. Olen värjännyt vähän lankoja ja hoitanut kesäkukkia, joita tuli "pikkusen" hankittua työpaikkaetuna. 

Mehuhommiakin on tullut tehtyä!

Pikku purtilokin on päässyt vesille!

Olen saanut vähän aloitettua kukkapenkkien kunnostuksen. Minun perennapenkit pääsivät tosi huonoon jamaan uupumusaikanani ja niitä tuhoja olen alkanut korjaamaan. Kivaa, kun pihanlaitto taas kiinnostaa!

No words!<3

Ihania kesäiltoja!

Olen kyllä ihan vaan ollutkin. Ja lukenutkin olen pari romaania. Käynyt kirppiksillä ja lähiseudun ihanissa kesäkahvioissa. Suunnitellut asioita tehtäväksi, sitten joskus kun on aikaa ja jaksamista. 

Kuukunan ja Ompun kanssa olen viettänyt aikaa mahdollisimman paljon. Poikahan on nykyään kova yökyläilijä ja hän haluaa kovasti tulla aina mummulaan. Koska kuulemma mummulassa on kivaa, kun siellä on mönkkäreitä, karkkia ja kaakaota!

Muksut aloittivat molemmat päiväkotirumban taas, joten heilläkin on nyt omat kiireensä.

Ritarit nähty museokeskus Vapriikissa!

Kesään on mahtunut myös muutamat mukavat juhlat, kun ystävät ovat täyttäneet pyöreitä. Itsekin aion pitää pienet puutarhakemut. Juhlistetaan myöhässä valmistujaiseni ja vietetään viiskymppiset pois. Mukavampi näin kesäaikaan, kun sitten joulukuussa.

Ja aina jokin projekti meneillään!

Kiva, että olette jaksaneet käydä hiljentyneessä blogissani kuitenkin ahkerasti. Olenhan kirjoittanut monia hyviä postauksia säilönnästä ym. , jotka ovat joka vuosi ajankohtaisia. 

Mukavaa, että jaksoit lukea! Olisi kiva kuulla, miten Sinun kesäsi on mennyt!