sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Mitä kuuluu, kukkuluuruu!


Ostin ennen joulua Clas Ollsonilta tuollaiset pienet
tuikkumökit ja ledituikut niihin. Ostan nykyään tosi
harvoin mitään sisustus- tai muutakaan sälää. Mutta
nämä jotenkin puhuttelivat minua ja sopivat hienosti
alkovin hyllylle.


Eräs ystäväni lähetti minulle viestiä ja oli huolissaan siitä, että onko meillä kaikki hyvin. Minä kun yleensä olen tosi aktiivinen julkaisemaan blogipostauksia ja instassakin pistän kuvaa tulemaan melkein päivittäin. Yleensä postaustahtini on ollut 1-3 postausta viikossa. Nyt on tahti hiipunut kummankin somekanavan osalta.

Viikolla oli yhtenä aamuna pakkasta. Oli kyllä nättiä!


Mutta kaikki on ihan hyvin! Uusiutunutta flussaa lukuunottamatta. Olen joskus päättänyt, että en ala selittelemään ja puolustelemaan sitä, jos postaustahti hidastuu tai blogin päivittämiseen tulee pidempiä taukoja. Blogini ei ole kuitenkaan kaupallinen ja minulla ei ole velvollisuutta tuottaa tekstiä kenellekkään maksutaholle.
Mutta onhan se nyt kuitenkin sitten ihan mukava käydä uskollisille blogiystäville kertomassa, että hyvissä voimissa ollaan, vaikka postauksia ei niin usein tulekkaan.

Sain veljeltäni Japanista suklaata rotanvuoden
kunniaksi.



Syy tähän hidastuneeseen postaustahtiin on aikas pitkälle opiskelukiireet. Yritän epätoivoisesti saada edes pari yto -ainetta valmiiksi ja osaamispisteet niistä kirjatuksi ennen talvilomaa. Lisäksi olen valmistellut yhden valinnaisen näyttöä. Pidän sen parin viikon päästä ja olen ilmoittanut, että haluan senkin arvostelluksi ja kirjatuksi ennen lomaa. Minulla on opiskelujen suhteen suunnitelmia, mutta kerron niistä sitten jos/kun ne toteutuvat.

Niskat on koko ajan ihan sikajumissa koneella kökkimisestä ja flunssassa
olosta.

Sain Beibeltä todella myöhästyneeksi syndelahjaksi
tälläisen kivunlievittäjän. On kyllä ollut tarpeen!


Joten koneella on tullut istuttua ihan kyllästymiseen asti! Mieluusti istuisin tänne blogiin kirjoittamassa, mutta kun se ei valitettavasti edestä opintojani. ='D

Kävin tyttären ja Kuukunan kanssa vähän kruisailemassa
Plantagenissa.


Olen ollut tosi väsynytkin noiden yto -aineiden pänttäämisestä. Tuntuu turhauttavalta, kun niihin panostus pitäisi olla tosi suurta, vaikka niistä saatavat osaamispisteet on tosi vähäisiä. Esim. fysiikka ja kemia. Siitä saa 2 osp ja olen joutunut monta iltaa etsimään netistä tietoa Si -järjestelmästä, sähkö -ja lämpöopista, kemiallisista ilmiöistä tulevassa ammatissani ja alkuaineista. Ja tehtävät palautettuani, joudun vielä suorittamaan tentin, joka on ensi viikolla. Voi että, kun saisin sen edes tyydyttävästi läpi, että pääsisin siitäkin.

Pari viikkoa sitten tehtiin kahden koulukaverin kanssa
muutama värikokeilu koulun ulkoluokassa.

Tässä on langat verihelttaseitikkiliemessä.

Ja tässä porisee avotulella tattisekoitusliemi.

Verihelttaseitikistä tuli ruosteen punaista ja tattisekoituksesta
sammaleen vihreätä.


Olen tehnyt ruotsin lähtötasotestin ja varmaan läpäisin sen. Mutta nyt pitäisi vielä tehdä jokin esim. mainos ruotsiksi, kääntää jokin alan lehtikirjoitus, tehdä ohjaus ruotsinkielellä ja oli siinä jotain muutakin. Tästä vaivasta saa sitten 1 osp:n.

Käytiin kilpailevalla koululla tutustumassa heidän tyyliin
opiskella.

Vierailun päätarkoitus oli käydä katsomassa heidän käsittely-
tilojaan, koska meillä sellaiset on perustamatta ja tehtävä
on sysätty meidän luonnonvaratuottajaopiskelijoiden
harteille.

Kyllähän sitä puukko haavassa kääntyi, kun katseli mitä
kaikkea ihanaa toisen koulun kollegat olivat tehneet. Ja
opetettuna!

Aikas tyylikas keruutuotekalenteri. Jonkun oppilaan tekemä.


En tiedä, olenko turhaa ruikuttava tyhmä, mutta minulle sanottiin silloin haastatteluissa, että pystyn mahdollisesti hyväksi lukemaan sen, että olen ollut työelämässä yli 30 vuotta ja minulla on edelleen voimassa oleva työsopimus. Lisäksi olen toiminut työsuojeluasiamiehenä aikoinani 10 vuotta ja ollut ammattiosaston varapuheenjohtaja. Olen tehnyt myös kaikenlaisia itsearviointeja ja opiskelu- ja urasuunnitelman juuri ennen koulun alkua tämän ammatillisen kuntoutuksen ja ammatinvaihdon takia. Mutta nämäpä eivät merkkaa mitään, vaan on kuulemma hyvä, että "olen saanut oppia näistä asioista" ja joudun suorittamaan työelämässä osaamisen ja urasuunnittelemisen ja kuluttamaan näihinkin jaksamistani ja aikaani. Tämä tarkoittaa opiskelua ja tenttimistä esim. siitä mitä työsopimuksessa täytyy lukea ja itsearviointeja siitä missä olen hyvä. En edes enään viitsi sanoa, mitä mieltä olen käymäni koulun tavasta kohdella oppilaitaan!

Saatiin alkovi remppakin vihdoin valmiiksi.

Kyllähän täällä nyt kelpaa konetta hakata!

Täytyy jossain vaiheessa ottaa parempia kuvia. Sellaisia, mihin ei ole unohtunut
välipala karjalanpiirakka kirstun päälle! ='D

Hyvä Marketta! Saatat pärjätä työelämässä!


Näitä minä olen sitten täällä tehnyt. Tuijottanut moodlesta videoita, miten hakea töitä ja minkälaisia työaikamuotoja on. Ja näitä ei voi edes ohittaa, kun ei sitten pääse tehtävissä eteenpäin. Näin hyvin opinnot yksilöidään!

Tälläinen hauska Eko-Lady oli siellä toisessa koulussa.

Heija Sverige! Tein ruotsin tasotestin. Kyllä on unohtunut
toinen kotimainen!



Kaikista suurin kiukku on siinä, että joudumme kuluttamaan kallista opiskeluaikaa mielestäni kohtuuttomasti näihin tehtäviin ja niihin koulukin panostaa ihan sikana. Mutta luontoalan opetusta ei saada minkäälaista ja sen osalta päivät on kuin murmelina. Ollaan nyt yritetty pähkiä puoli vuotta, että miten tämä luontoalan opiskelu nyt hoidettaisiin. Osa on jo lähtenyt kolutussopimuspaikkoihin, jotta saisivat edes jotain hyödyllistä aikaan. Yksi on jo antanut periksi ja lopetti ja toinen vaihtaa koulua.

Oon hankkinut uusia ruukkuja kaktuksille ja mehikasveille.
Unohdin ihan tämän 'Whale tail' anopinkielen ja
sille jäi uusi ruukku hommaamatta.



Jotenkin ajattelin, että opintoni ovat hyvin ulos- ja luontoon suuntautuvia. Mutta ulkoilut on jääneet tosi vähälle ja en ole jaksanut tai ehtinyt edes mitään luontoon liittyvää lukemaan tai opiskelemaan. Vapaa-ajat on mennyt kyllä näppäimistöä hakaten. Sitäkin ajattelen, että tämä koulustressi ja jatkuva sisällä istuminen varmaan osaltaan vaikuttaa tähän jatkuvasti kipeänä oloon. En enään yhtään ihmettele opiskelijoiden valittamista loppuun palamisesta!

Yllätys, yllätys! Sain luettua kirjan kolmessa päivässä!
Oli ihan viihdyttävä dekkari, vaikka aikas ennalta arva-
tava loppu. Mutta teki hyvää mennä hetkeksi mielikuvi-
tus maailman pauloihin ja unohtaa koulutehtävät.
"I'll be back!"

Hommasin siis uudet silmälasit ja aurikolasit. Molemmat
monitehoina ja totuttelu on mennyt tosi hyvin. Nyt kelpaakin
lukea, kun näkee taas!



Mutta onneksi muuten elämään kuuluu hyvää! Kuukuna käy säännöllisesti mummulassa ja hän on sellainen päivän piristys että! Ei paljon koulumurheet paina, kun tän pikkupojan kanssa touhuaa.

Kuukuna tuli oiken maajussin lailla traktorilla
elukoita ruokkimaan.

Tää jätkä! <3 Mummu on ihan "samman" eli sammakon
näköinen! ='D


Kuukuna tykkää tehdä kovasti kaikkia ruokahommia. Yhtenä iltana puristettiin veriappelsiinimehua pojan kanssa. Kyllä suu meni muikeaksi, kun oli mehu niin hyvää!

On tää pikkumiehen touhuaminen niin hellyyttävää!

"Kuinkas paljon sitä mehua onkaan jo tullut?"

Ja kaikki mehu osui mukiin. Ihme!

Ai että, kun maistuu hyvältä!


Salaattiakin pilkottiin ja kyllä mummua hieman hirvitti se veitsen kanssa touhuaminen. Mutta kaikki sormet olivat tallella vielä kun päästiin syömään.

Onneksi äiti tuli vähän jeesaamaan pilkkomisessa.

Hienosti suurin osa salaattiaineista menee kulhoon.

Ja sitten ainekset sekaisin!


Olen monesti ajatellut sitä, että kuinka onnekas olen kun elämässämme on tuollainen pieni. Ja myöskin siitä, että minulla on ollut nyt niin paljon aikaa viettää hänen kanssaan. Vaikka nämä opiskeluun liittyvät vaikeudet tuntuvat tosi raskailta, olen kuitenkin ajatellut, että ne on tehty voitettaviksi. Mikään muu ei ole niin tärkeää, kuin tämä lapsenlapsi ja näin opiskellessani minulla on kuitenkin enemmän aikaa ja jaksamista olla hänen kanssaan, kuin minulla olisi entisessä työssäni.

Aloitin kansalaisopistolla kalannahan parkitsemiskurssin.
Nämä nahat ovat opettajan. Nyt pitäisi itse hankkia
muutama nahka ensi kurssikertaa varten työstettäväksi.


Olen aina tykännyt puuhata oman tyttärenikin kanssa, silloin kun hän oli pieni. Mutta silloin aika oli jotenkin rajallista. Nyt lapsenlapsen kanssa ottaa aikaa touhuamiselle ihan erilailla. Kun ei ole niitä lapsen arkeen liittyviä asioita hoidettavaksi yhdessä olon lisäksi.

Kuukuna kävi auttelemassa flunssan kourissa olevaa mummua.

Hän on niin kova poika touhuamaan!


Olemme olleet myös Beiben kanssa paljon yhdessä. Ihan kotosalla ja katselleet hirmu määrään elokuvia. Monesti istumme myös ihan olkkarin pöydän äärellä ja touhuamme omiamme. Olemme hyvin tyytyväisiä elämäämme ja toisiimme! <3

Beibe osti syksyllä työkaveriltaan ihan pienen sähkömön-
kijän Kuukunalle ja on sitä pikkuhiljaa kunnostanut.

Minulla on näitä kaikenlaisia luuprokkiksia kesken.



Kävimme taas pitkästä aikaa leffassa ja katsomassa Teräsleidit -elokuvan. Tykkäsimme siitä molemmat. Tsekkasimme vihdoin myös Konnitchiwa ravintolan, mikä on jo hetken ollut Kangasalla. Ihan perushyvä sushibuffee!

Oli kyllä hyvän mielen elokuva. Suosittelen! Ehkä olisi
saanut olla rohkeamminkin sellaista mummosekoilua. Mutta
hauska oli tälläisenäänkin.

Kiva, kun tullut kebabbipaikkojen ja pitserioiden lisäksi jotain
muutakin vaitoehtoa Kangasalle.

Tykkään ihan hirvittävästi näistä Kangasalan pysäköintitalon taideteoksista.
Itse hallihan on niin ahdas sisään- ja ulosmenoporteistaan, että ei meinaa auto
niistä taipua.


Elämässä on paljon hyviä asioita meneillään! Vaikka minusta tuntuukin, että käyn vain täällä blogissani vain purnaamassa kuinka syvältä toi meidän koulutussysteemi on, se on vain osa tätä elämää. Iso osa, mutta loppuen lopuksi hoidettavissa jotenkin. Ja olenkin ottanut sen suhteen asioita hoitoon. Sen sitten näkee, mitä siitä seuraa.

Ostin tälläisen kirsikkaoluen. On kyllä romattisen näköinen
tölkki. Ja oli ihan juotavaa, mutta en varmaan toiste osta.

Että täällä ollaan ahkerana ja toimeliaana koko ajan, vaikka postaustahti onkin hidastunut. Lupaan käydä kuulumisia kertomassa aina välillä!

Ruunekausikin on startattu, Tässä kaakaon kera.


Blogi on saanut muutaman uuden seuraajankin. Tervetuloa matkaan mukaan!

Benjalle herkku!

Ja Maurille perään!











torstai 23. tammikuuta 2020

Kultaako aika säämuistot?


Näkymä myrskyisälle Pajulanjärvelle itsenäisyyspäivänä
vuonna 2014


Muistatko millainen sää oli vuosi sitten? Mitenkäs viisi, tai peräti kymmenen vuotta sitten? Voisin vaikka väittää, että et muista! Ellei silloin, juuri jonain kyseisenä päivän ole tapahtunut jotain merkittävää elämässäsi.


Jouluksi vuonna 2014 satoi 10 cm lunta ja oli pikku-
pakkasta. Aloitin blogini pitämisen tämän vuoden
kesällä. Kuvien ottaminen lisääntyi paljon kyseisenä
vuonna.

Minäkään en muista! En edes viime vuotista säätä tänä päivänä. Mutta muistan esimerkiksi vuosien -94 ja -95 jouluaattojen kelin. Silloin oli molempien vuosien aattoina itä-Pirkanmaalla tosi kovat pakkaset ja lunta aikas paljon.
Muistan nämä joulut sillä, että -94 aloimme Beiben kanssa seurustelemaan ja se oli meidän ensimmäinen yhteinen joulu. Ajelimme aattona ensin viettämään aattoa appivanhempiemme luo ja sieltä minun vanhemmilleni. Illalla kun saavuimme omaan kotiimme Sahalahteen, söimme yöllä myöhään kahdestaan jouluateria ja olimme niin rakastuneita että. Pakkasta oli yli -30 astetta, mutta me lämmitimme toisiamme! ;'D
Tänä samaisena rakkauden vuonna, uusivuosi oli ihan vesisateinen ja tiet, sekä pihat ihan kamalalla kaljamalla. Olimme saaneet Beiben auton juuri korjaamolta kolaroinnin jälkeen ja pelkäsimme ryttäävämme sen heti uudestaan. Että kyllä sään vaihteluita on ollut silloinkin!

2015 on ollut alkuvuodesta lunta. Kummipoika Juhon kanssa
tehty valtava lumiukko!


-95 vuonna joulu oli meidän ensimmäinen isänä ja äitinä. Olimme jäädyttäneet ämpäreissä jäälyhtyjä ja laittaneet niitä pitkin taloyhtiön pihaa. Muistan, kun lähdin pilkkihaalari päälläni ja karvahattu päässä sytyttämään tuikkukynttilöitä niihin. Sytkäri ei toiminut pakkasessa ja näpit jäätyivät heti, kun yritti tulitikkua sytyttää. Pakkasta oli -34 astetta ja tuikut eivät palaneet lyhdyissä, kun oli niin hapeton ilma.

26. tammikuuta vuonna 2019 riitti lingottavaa!


Mutta sitten alkoi elämä olemaan niin hektistä, että en kyllä muista kuin joitain ihan satunnaisia päiviä sieltä täältä. Joitain myrskyjä ja sellaisia, mutta en välttämättä mitään tarkkoja lämpötiloja.

Helmikuun 2. päivä vuonna 2016. Ei huono!


Kunnes, saimme vuonna 2006 jouluna lahjaksi vuoden 2007 sääpäiväkirjan. Niinpä merkintöjä säästä, sen ilmiöitä, lumitilanteista, lämpötiloista ja kaikesta muustakin luontoon liittyvästä on merkkailtu ylös tästä vuodesta lähtien. Olemme hankkineet itse joka vuosi uuden kirjan. Joiltain päiviltä, varsinkin kesäaikaan, saattaa merkintöjä puuttua. Mutta sellainen yleinen kuva on kyllä siitä, millaista keliä on ollut milloinkin minä vuonna.

Aamulenkillä napattu kännyräpsy 27. tammikuuta vuodelta 2017


Jokin yksittäinen päivä ei suurta, yleistä kuvaa anna. Mutta ajattelin, että hauska kuitenkin katsoa millainen lämpötila on ollut Kuhmalahdessa minäkin vuonna 23. tammikuuta. Alkaen vuodesta 2007 tähän vuoteen asti. Lämpötilat ovat aamulämpötiloja.

2007    -20
2008    -6
2009    ei merkintöjä 
2010    -20
2011    -7
2012    -7
2013    -17
2014    -22
2015    -12
2016    -7
2017    -1
2018    -20   
2019    -6
2020    -5


Näkymä 23.01.2018 meidän pihakuusesta.


Tänä kyseisenä 23. tammikuuta, on ollut jonkin verran lunta joka vuosi. Joinain vuonna sitä on ollut ihan puolikin metriä. Joinain vuonna niin, että on saanut sanoa. Siis ihan vain kuura maassa.
Tänä vuonna meillä ei ole yhtään lunta! Eikä sitä ole missään tässä lähiseudullakaan. Ainakaan 50 kilometrin säteellä, mitä ajelen aikas aktiivisesti. Kuuleman mukaan, lumeton alue on paljon isompi!
Järvetkään eivät ole jäässä, joidenkin pikkujärvien erittäin ohutta jääpeitettä lukuun ottamatta. Isot järvet ovat olleet monta kertaa jäässä. Beibe on jopa pilkille päässyt! Mutta nyt lainehtivat vapaina.

2. huhtikuuta vuonna 2017 Pajulanjärvellä pääsi vielä pilkille.


Yleisesti vuosittain on ollut joko ennen tai jälkeen tälläisen pakkasjakson suojaisempi kausi. Se on ollut kuitenkin aikas normi, että lumipeite on sulanut monta kertaa talven aikana. Jotenkin sitä muistelisi, että lapsuudessa lumi tuli tyyliin viimeistään marraskuun lopussa. Ja suli sitten maaliskuun lopussa pois. Välillä olisi ollut joitain suojakausia, mutta että lunta olisi ollut koko talven.
Kyllä pitkäkestoisia pakkasjaksoja silti lähimenneisyyteenkin mahtuu. Vuosina 2010 ja 2012 on ollut koko tammi- ja helmikuun pakkasta. Välillä viikon mittaisia tosi matalien lämpötilojen jaksoja.

Pihakuusi aamulla 21. tammikuuta 2019.


Samoin järvien jääpeitteestä on samanlaiset mielikuvat! Kun järvet jäätyivät, jääpeite ei olisi sulanut vasta kuin myöhään keväällä. Kaikki Tampereen seudulla asuvat tietävät tämän nämä joka vuotiset arvuuttelut siitä, että koska Näsijärven Näsinselkä saa jääpeitteen ja koska se on vapaa jäistä.

Maaliskuun alussa vuonna 2016 pilkillä Pakojärvellä.

Olen itse ollut hieman ristiriitaisissa mietteissä tämän hetkisestä säätilasta. Kaipaan ihan hirvittävän paljon rakastamaani talvea. Mutta toisaalta olen jo niin tottunut leutoon säätilaan, että tänä aamuna ollut -5 asteen keli tuntui tosi kylmältä.
Olen ajatellut myös niin, että kaikki tämä on pois niiltä kovien pakkasten jaksoilta. Ja töllin lämmittämiseltä! Lisäksi on ollut helppoa eläinten suhteen, kun vedet ovat pysyneet eläinsuojissa sulina ja ei ole tarvinnut muutenkaan elukoiden pärjäämisestä murehtia. Nyt kun ei ole mitään isoja sorkka- ja kavioeläimiä, tarhakin on pysynyt ihan kohtuullisessa kunnossa.

Hehku ja Jonkka talvella 2015

Olen kuitenkin varautunut ainakin henkisesti siihen, että talvi vielä tulee. Joka vuosi on ainakin pakkasjakso tullut, vaikka on ollut erittäin vähälumisia talvia.
Mutta tulkoot vaan! Uskon kuitenkin, että viimeistään juhannuksen jälkeen kesäänkin päästään!

Löysin tälläisen talvikuvan 2000 -luvun alusta.  Tämä on otettu meidän ensimmäisten
Leppämäki vuosien aikana. Voisi olla ehkä 2005 tai siinä paikkein.
Kuvassa minä tyttären, sekä Pumpuli -lampaan ja
Tantta -koiran kanssa. 


Olisi tosi kiva kuulla, millaisia säämuistoja Sinulla on? Onko joku tietty päivä jäänyt mieleen juurikin poikkeuksellisen säätilanteen vuoksi?

Tältä näytti ulko-ovesta katsottuna
aamulla 23.1.2020 klo 9.00. Pakkas-
tä oli -5 astetta. 

Ennen autoon istahtamista näkymä
toiseen suuntaan. Iltapäiväksi tosin jo
luvattiin sadetta kaikissa olomuodoissa
ja lämpöasteita.