Kuukuna ja Omppu kokkaa: Vaahtokarkkitikkarit

 

Valmiita vaahtokarkkitikkareita!

Viime viikolla poikkesin töistä tullessani moikkaamassa pikku muruja. Ompun kanssa selailtiin erästä kirjaan, jonka olivat lainanneet kirjastosta. Siinä oli kaikenlaisia helppoja ohjeita itse tehtyihin herkkulahjoihin. Omppu näytti minulle kuvaa vaahtokarkeista, suolatikuista ja suklaasta tehdyistä "tikkareista", jotka oli koristeltu strösseleillä. Muksut olivat tulossa viikonloppua viettämään mummulaan ja lupasin Ompulle, että näitä kokkailtaisiin sitten yhdessä. Mummulta löytyikin kaikkia aineita jo valmiiksi mummulasta.

Ja niin me niitä tehtiinkin sitten ja hyvin onnistuin jo kokkailu Ompultakin. Kuukunahan on jo ihan mestari, mutta pikkusisko tulee hyvää vauhtia perässä. Olipa mukavaa puuhaa taas pitkästä aikaa!

Vaahtokarkkitikkareihin tarvitset:

• vaahtokarkkeja
• suolatikkuja
• suklaata valintasi mukaan
• strösseleitä

Aineosien määrät riippuvat ihan siitä, kuinka

paljon tikkareita teet. 

Paloittele suklaa kippoon ja sulata se joko
mikroaaltouunissa varovaisesti muutama 
sekunti kerrallaan tai vesihauteessa
liedellä.

Paina suolatikut varoivaisesti vaahtokarkkiin.

Pöytää vasten tämä sujuu helposti. Tikku
menee tosi helposti poikki.

Tämä sujui hienosti myös Ompulta!

Ta daa!

Sitten tikkari kastetaan sulaan suklaaseen.

Sitten sitä pyöräytetään strösselissä.

Tikkarit laitetaan vaikkapa tarjottimelle,
jossa on leivinpaperi päällä. Annetaan olla
niin kauan, kuin suklaa on kovettunut.

Ompulta sujui tämäkin!

Hienosti menee!

Koska oltiin malttamattomia, tuotiin tarjoitin
ulos viileään ja siellä suklaa kovettuikin
nopeasti ja päästiin maistelemaan.

Hyviä tuli!

 

Vaahtokarkkitikkareita oli mukavaa tehdä muksujen kanssa ja tämä sujui tosi kivasti myös Ompun kanssa, joka on 2,5-vuotias. 

Nyt ollaankin oltu kaikki, mukuloita myöten koronassa ja karanteenissa. Mutta kyllä tämä tästä ja tautikin tuntuu jo taipuvan sopivasti viikonlopuksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja pysykäähän terveinä!

Lammashaan jäälyhtypolku ja dinobongaus!

 

Uusi satsi jäätymässä!

Jostain luin (en muista mistä) sellaisen idean, että joku äiti oli piilotellut kotipihalle leikkidinosauruksia, joille oli laitettu heijastimet kaulaan. Pimeän tultua perheen lapset olivat sitten etsineet niitä taskulamppujen valossa. No, tämähän mummuhan oli heti ihan "Wau!" Tämä ideahan piti ihan välttämättä toteuttaa!

Pulkka on ollut kovassa käytössä jääharkkojen
ja lyhtyjen kuskaamisessa talolta pellolle.

Kuukuna on nykyään kova dinofani ja tietää monien dinosaurusten nimet. Omppukin dinoista tykkää ja matalalla äänellä söpösti murisee niillä leikkiessään. Tyttö saa vauvan äänensä niin matalaksi, että ajattelin hänet ilmoittaa kurkkulaulukurssille! 😂

Elintarvikevärit näyttävät hienoilta 
veteen kaadettuina!

Niin kuin mikään ei täällä Leppämäessä tapahdu nopealla aikataululla, niin eihän tämä dinosaurusjuttukaan. Suurin ongelma oli se, ettei minulla ollut niitä dinoja. Tytär aikanaan piti myös kovasti dinosauruksista, mutta kaikki hänen vanhat dinolelut olivat lähteneet kiertoon jo vuosia, vuosia sitten. Joten, piti hommata ensin ne dinot!

Puukolla naputtelin reijät osittain jäätyneisiin
lyhtyihin ja kaadoin vedet niistä.

Dinosaurusten piti olla sellaisia kookkaampia, jotteivat ne hukkuisi maastoon ja että niihin pystyisi heijastimet kiinnittämään. 

Dinosaurusten hankkiminen tuntuikin lähtevän onnistuneesti vauhtiin, kun löysin pari isoa yksilöä kierrätyskeskuksesta yhden euron kappalehintaan. Mutta sitten tyssäsi! Isoja dinoja ei löytynyt kirppiksiltäkään yhtään. Toristakin katselin, mutta joko niistä pyydettiin "maltaita", jopa 100 euroa, tai sitten ne olivat niin kaukana, että postitus olisi ollut kallista. Köyhänä, työttömänä mummuna, en ollut valmis hirmuisia rahamääriä dinojen hankkimiseen käyttämään. 

Jäälyhdyt olivat todella kauniita lumisessa ja 
pimeässä pakkasmaisemassa.

Muutenkin ajattelin, että dinojen pitää löytyä käytettyinä. En halunnut ostaa niitä uutena, enkä käytetyistäkään maksaa isoja summia. Tehtävä alkoi tuntumaan lähes mahdottomalta!

Maitopurkkeihin tehdyistä harkoistakin
tuli kivoja lyhtyjä!

Sitten laitoin Kuhmalahden kirppisryhmään faceen kyselyn dinoista ja sitä kautta sainkin ihan ilmaiseksi useita dinoja. Sitten vielä kyläilyreissu Beiben siskolle poiki muutamia lisää. Ja kas, minulla olikin toistakymmentä isoa dinosaurusta kasassa. Kaksi lentoliskoa ostin naapuripitäjän kaupasta, mutta ne maksoivat vain vähän yli kolme euroa kappale. Pakko-ostos, koska kyllähän nyt lentoliskot piti myös olla!

Seuraava etsinnän kohde oli heijastimet. Kummasti niitäkin sitten nurkista löytyi, mutta jouduin kuitenkin ostamaan heijastinteippiä rullan, jotta sain merkattua joka dinon. 

Heijastinteipin lisäksi jouduin tietysti ostamaan hirvittävän määrän kynttilöitä. Kustannuksia tuli siis elintarvikeväreistä, parista lentoliskosta, heijastinteipistä ja kynttilöistä. Rahaa meni ehkä 50 euroa...

Hommahan lähti sitten ihan lapasesta, kun keksin tehdä dinoradan meidän lammashakaan. Ja kun pelto on iso ja dinoja kuitenkin vähänlaisesti niin isolle alueelle, piti keksiä jotain lisää. Koska sillä viikolla kun murut olivat tulossa mummulaan yökylään oli reippaat pakkaskelit, sain idean jäädyttää jäälyhtyjä ja -harkkoja ämpäreihin ja tyhjiin maitotölkkkeihin.

Viikon verran jäädytin lyhtyjä vähäisiin nurkista löytämiini ämpäreihin. Osan värjäsin elintarvikevärillä ja osan jätin kirkkaiksi. Ihan kovimpien, yli 20 asteen pakkasten paukkuessa, sain pari satsia lyhtyjä per vuorokausi. Loppujen lopuksi niitä tuli hieman yli 50. 

Hirveä homma, mutta kyllä oli kivaakin! Irroittelin lyhtyjä ämpäreistä ja kuskasin niitä lammashakaan pulkalla ja ahkiolla. Välillä sain Beiben avukseni ja hän oli kyllä ihan yhtä innoissaan mukana touhussa.

Kuukuna ihmettelmässä lyhtypaljoutta!

Muksut olivat tulossa meille lauantaina. Mutta minun piti edellisenä iltana tehdä "kenraaliharjoitus" ja laitoin kaikkiin lyhtyihin kynttilät palamaan. Dinosaurukset heijastimineen olin sijoittanut osaan polkua. Voi hitsi, kun näytti niin hyvältä!

Vähän kyllä jännitti, mitä murut tykkäävät polusta. Sitten kun vihdoin he tulivat mummulaan ja ilta alkoi hämärtymään, sanottiin heille, että mennään lammashakaan katsomaan "yhtä hienoa juttua"!

Kun päästiin pellon laitaan, Kuukuna sanoi "Wau! Onpas hienon näköistä!" Saattoi kyllä mummun silmäkulma kostua! 

Omppukin istui pulkassa tyytyväisenä ja katseli lyhtyjä. Kuukuna juoksi lyhdyltä toiselle ja kivaa oli. Mutta sitten kun päästiin sinne dinoalueelle, niin johan riemu repesi. 

Tämä dino oli joku nuijapää!

Poika juoksenteli otsalampun valolla dinoja etsien ja luetteli löytämiensä dinosaurusten nimiä. Joukossa oli myös yksi krokotiili. "Katso mummu, minä en pelkää yhtään tätä krokoa!" hän huusi. Tämä kyseinen krokotiili on ollut pitkään sisällä takan päällä, kun poikaa on suorastaan inhottanut se. Mutta täällä ulkona se olikin kiva!

Hurja lentolisko!

Vähän pitää saada koskeakkin!

Omppukin tuntui tykkäävän dinoista. Heti hän alkoi murisemaan, kun veikka näytti dinoja hänelle. 

Oli mukavaa seurata muksujen intoa, kun he etsivät dinosauruksia. Oli tosi monta tyrannosaurusta ja pitkäkaulaa. Kolmisarviakin taisi olla pari. Ja sitten sellaisia, mille ei nimiä keksitty tai tiedetty.

Ja tietysti leikkiäkkin pitää!

Ennen niin pelottava kroko olikin nyt kiva!

Seuraavalle viikolle oli luvatttu suojasäätä ja vesikelejä, lyhdyt tulisivat sulamaan. Koska niiden teossa ja koko tässä "projektissa" oli ollut niin kova homma, ajattelin että olisi kiva jos jotkut muutkin kävisivät  polun kiertämässä. Niinpä laitoin meidän asuinalueen whatsup-ryhmään viestin, että asukkaat ovat halutessaan tervetulleita katsomaan lyhtyjä ja etsimään dinoja. Ohjeistin, että pellolla ei ole lyhtyjen lisäksi muita valoja ja hieman epätasaistakin on. Mutta täällä maalaisillahan kaikilla on hyvä tasapaino ja otsalamput kasvaneet päähän talven ajaksi! Silti oli hyvä varoitella.

Muutama perhe olikin käynyt kiertämässä polun ja oli kuulemma ollut elämys. Tuli kyllä tosi hyvä mieli, että keksin jakaa tämän jutun naapureiden kesken. Eipä täällä maalla kovin paljoa tapahdu, varsinkaan lapsille!

Yöllä satoi lunta ja valoisaan aikaan piti tietysti käydä tekemässä huoltotoimia dinoille. Ne kun olivat saaneet lunta niskaansa!

Dinot piti puhdistaa lumesta!

Kuukunalle tämäkin tuntui olevan mieluista hommaa. Hän puhdisti huolella joka dinon lumesta ja sisko seurasi perässä koko ajan muristen!

Iltapäivällä vanhemmat tulivat muksuja hakemaan, niin pitihän polku käydä kiertämässä äidin ja iskänkin kanssa. Kuukuna toimi oppaana ja näytti heille, mistä dinoja löytyy. Voi rakkaus! 💓

Nyt tosiaan lyhdyt ovat jo sulaneet melkein kaikki. Mutta oli niin mukava tehdä tälläinen elämys muruille, että teen kyllä toistekkin. Vähän lupasinkin, että jos taas jossain vaiheessa tulee pitkä pakkasjakso, jäälyhty polku palaa dinosauruksineen Leppämäen lammashakaan!

Tein parit lyhdyt pihatienkin varteen!

Yle Areenassa on muuten ihan uusi podcast dinosauruksista. Oletko tiennyt, että linnut ovat dinosaurusten yksi sukuhaara?

Kuuntele Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/audio/1-51003508

Kuukuna kokkaa: Mummun retroruokaa Smetana(pahvi)kalaa

 

Ulkonäkö huono, maku hyvä!

Näin unta siitä, että tein smetanaseitiä ja venäläistä lohta mummulassani. Siitä asti minun on tehnyt näitä molempia kalaruokia mieli ihan hirvittävästi.

Kaikki uuniruokien valmistus
lähtee vuuan voitelusta!

Seiti eli pahvikala, oli minun ruokavalioni perusta, kun muutin pois kotoa. Ostin oman asunnon 19-vuotiaana ja kaikkein pahimpaan aikaan ikinä! Asuntolainani korko oli aivan järkyttävä pankkikriisin aikaan. Nousi peruskorosta noin 14%:sta välillä jopa 27%:iin. Vaikka töissä kävinkin, niin rahat kyllä menivät lainanlyhennyksiin ja muihin asumisen kuluihin viimeistä penniä myöten.

Pahvikalaa ja tonnikalaa sai ennen EU:hun liittymistä ihan naurettavan halvalla! Tonnikalahiutaleita vedessä saattoi saada 10 prk 10 markalla ja pakasteseitiä 3 pkt 10 markalla. Niitä sitten makaronin tai riisin kanssa söin. Olin tosi köyhä ensiasunnonostaja, mutta söin kuitenkin ihan hyvin!

Yleensä paistoin seitiä vain pannulla ja söin sitä paistetun sipulin kanssa. Tämäkin oli todellista herkkua! Mutta tilipäivinä törsäsin purkkiin kahteen smetanaa ja tein pahvikalaa smetanalla. 

Sitten kalat suolataan...

...ja maustetaan. Kattokaa nyt 
tota suloista kättä!❤

Olenkin joskus miettinyt, että olisiko tämä "merellinen" nuoruuden ruokavalioni pelastanut minut lähisukuani vaivaavilta verenpainetaudeilta ja korkealta kolestrolilta? Diabeetestäkin äidin puolen suvussa on. Itselläni on vieläkin todella alhainen verenpaine ja kolestrolikin vain hieman koholla. Sokereiden kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. 

En nyt kumminkaan ole muuten elämässäni "jeesustellut" syömisteni kanssa. Kaikenlainen "mässy" on maistunut ja kuppiinkaan en ole sylkenyt.

Kuivattu tilli kasoina!

Vielä Beiben ja minun yhdessäolon alkuaikoina smetanakalaa tein useinkin. Hänhän ei sellaista juurikaan ollut syönyt. Pahvikala oli kuulemma meidän "rikkaiden kaupunkilaisten" herkku. Eihän syvällä maaseudulla sellaista ollut tainnut edes kauppa-autosta saada. Ja jos olisi saatukin, niin ei olisi ostettu. Koska heidän perheessään syötiin itsekalastettua kalaa. Voi noita "köyhiä" maalaisparkoja!

Sitruunapippurit ovat oikein taiten ripotellut!

Tyttären perhe oli tulossa loppiaisen viettoon ja Kuukuna puhkui energiaa, koska ei ole ollut päikyssä koko joulunpyhinä. Ajattelin, että nyt on hyvä tehdä smetanakalaa, kun tulee iso porukka syömään. Tosin vävy ei pidä seitistä. Mutta otin sen riskin, että smetana jalostaa pahville maistuvan kalan vävyn suun mukaiseksi!

Ja tosiaankin, mietin tämän ruokalajin valmistuksen olevan tarpeeksi yksinkertaista Kuukunan valmistettavaksi. Pikkuisen piti taas maustamista vahtia, koska poika on hanakka kippaamaan koko maustepussillisen ruokaan. 

Onkin ollut makoisia ruokia, nämä Kuukunan maustamat! Itse maustan aina niin varovaisesti. Mutta rajansa kuitenkin kaikella!

Sitruunamehua pullosta.

SMETANA(PAHVI)KALA

• 1 pkt (400g-500g) pakasteseitiä
• 1-2 prk smetanaa (purkin koosta riippuen)
• sitruunamehua
• sitruunapippuria
• kuivattua tilliä
• suolaa

Laita kalanpalat voideltuun vuokaan. Jos pakasteseiti on kokonainen blokki, palastele se annospaloiksi. 

Mausta kalanpalat suolalla, tillillä ja sitruunapippurilla. Lorauta sitruunamehua kalanpalojen päälle.

Levitä smetana kalanpalojen päälle ja paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Jos kalat ovat jäisiä uuniin laitettaessa, voi ottaa kauemmin.

Smetanakala on erinomaista perunamuusin kanssa!

Smetanan laitto tuotti hieman haastetta, kun
ei meinannut irrota lusikasta!

Tytär kuittaili, kun kannoin ruuat pöytään. "Onkin oikeaa värien ilotulitusta tämä ruoka!" hän sanoi. No, eihän ruoka todellakaan ole väreillä pilattu. Harmaata kalaa ja kokkareista smetanaa, sekä vaalean kellertävää perunamuusia. Mutta tämän kanssa syötiin ihanan oranssia porkkanaraastetta ja kaikille maistui. Paitsi Kuukunalle. Hän ilmoitti jo tehdessään, että ei aio syödä tätä, koska ei pidä kalasta. Eikä porkkanaraasteestakaan. Hän sitten söi muusin kanssa kylmää lenkkimakkaraa!

Lopussa kiitos seisoo ja kalat valmiita uuniin!

Ja vävynkin mielestä maistui ihan hyvältä! He aloittivat koko perhe vuoden vaihteesta herkkujen vähentämisen, niin jopa seiti kuulemma oli hyvän makuista. Hyvä niin!

Nam, nam!

Onko Sinulla joku lapsuuden tai nuoruuden retroruokamuisto tai lemppari, jota teet edelleen? Olisi kiva kuulla!

Kun "piipoauto"" mummulassa kävi!

Illalla Kuukuna söi makkaraa
mummulassa ihan tietämättömänä
mitä aamulla tapahtuisikaan!

Kuukuna on konemies henkeen ja vereen! Häntä kiinnostavat kaikki isot työkoneet, rekat, hälytysajoneuvot ja muut millä voi tehdä "hommii".

No mutta, mikäs mummulan
pihaan ajoi!

"Iiso Piipoauto peruuttaa!
Piip, piip, piip!"

Kiinnostus autoihin on ollut hänellä ihan sisäsyntyistä. Hän on saanut itse valita lelunsa ja usein ne ovatkin olleet traktoreita ja kuormureita. Pojalle onkin kertynyt aikas laaja valikoima rekkoja, poliisiautoja, tukkiautoja ja muita millä voi tehdä "hommii".

On siinä pojalla ihmettelemistä!

Beibe on purkanut viikkotolkulla meidän puimalan lattiaa, sorittanut sitä, laittanut stryroksit routaeristeeksi ja verkottanut lattian. Neljän viikon "puuhastelun" jälkeen oli aika valaa uusi lattia.

Koska yli 40 neliön lattiaan ei ollut mitään järkeä alkaa itse kuraa myllyllä pyörittämään, tilattiin 5 kuutiota valmista betonia lattiavalua varten. Näin säätettiin rahaa, aikaa ja ihan järjetön määrä työtä!

"Letku korkee!"

Kuukuna on jostain syystä ihastunut betoniautoihin. Hän on itse hiekkalaatikkoleikeissään tehnyt "piipoauton" laittamalla ämpärin leikkikuorma-auton lavalle. Ihailtavaa kekseliäisyyttä 2-vuotiaalta!
Mummu onneksi löysi hiekkaleikkeihin Plaston betoniauton ja se on ollutkin kovassa käytössä.

Pappa laittaa "piipoa" letkulla!

Kuukuna on jopa ehdottanut, että mummun käsivarteen tehtäisiin "piipotatu" eli betoniautotatuointi ja pojan mielestä papan pitäisi se piirtään! Voi luoja ton pojan juttuja!
Vaikka tämä mummu onkin valmis tekemään melkein mitä tahansa tuon kullanmurun eteen, en ehkä kuitenkaan aio ottaa kyseistä tatuointia. Tai no, never say never! ='D

"Iiiso piipoauto!"

No, se oli selvää, että kun kerran oli mahdollista ottaa poika mummulaan yökylään betoniautoa katsomaan, niin näin tehtiin. Kuukuna tuli sunnuntaina ja illalla ajeltiin papan kanssa traktorilla eli "paapalla" ja grillattiin makkaraa.
Aamulla betoniauton oli määrä tulla klo 8 ja herättelinkin poikaa ajoissa, jotta oltaisiin ehditty aamupuuro syömään ennen h-hetkeä.

Mutta betoniauto olikin ajoissa ja poika ei ehtinyt vetäisemään kuin nopean pussismoothien ja mukin maitoa. Ei ole ulkovaatteet menneet pojan päälle koskaan niin nopeasti kuin nyt, kun piti lähteä autoa ihmettelemään!

1,5 tuntia kesti betonin pumppaaminen ja tasoittaminen
autosta. Itse myllyllä pyörittäen se olisi kestänyt koko
päivän.

Mutta olihan se betoniauto iso ja hieman pelottavakin! Korkealle nouseva letku oli jännä ja välillä piti tulla mummun syliin katselemaan. Kun jännitys nousi liian kovaksi, käytiin välillä ruokkimassa eläimiä ja katseltiin kauempaa kun "piipoauto teki hommii".

Välillä rehunjakohommia jännitystä lieventämään!

Ja välillä piti käydä kurkkimassa!

Olihan se nyt aikas viritys ihan aikuisenkin silmissä!

Tunnin verran ihmeteltiin Kuukunan kanssa hommia ja sitten pojan tuli nälkä. Onneksi mummu oli ehtinyt puuron tehdä jo aamulla, joten banaani vain muusiksi kaurapuuroon ja ääntä kohden.

Ei tarvinnut tuputtaa yhtään!

Puuron jälkeen lähdettiin vielä ulos katsomaan betoniauton pesua ja sanomaan heipat "piipoautolle".  Kun auto oli lähtenyt pihasta, Kuukuna meni miesten kanssa pesemään saunalle työkaluja. Vesiletkun pitäminen on nyt niin kova juttu pojalle!

"Hei, hei piipoauto!"

Meillä oli oikein betonilattiamies tekemässä ja liippaamassa lattian. Hän on jo eläkkeellä oleva naapurimme, mutta tekee edelleen näitä hommia. Hän on ollut aikanaan tekemässä Koskikeskuksen lattioita, Taysin helikopteritasannetta ja vaikka mitä! Kyllä nyt tuli meidänkin puimalan lattia tehtyä sitten viimeisen päälle ammattilaisella!

Jätski maistui kasvimaalla istuskellen jännittävän aamun
päätteeksi!

Tytärkin tuli Ompun kanssa Kuukunaa kotiin hakemaan. Kyllä oli pojalla äidilleen kerrottavaa!
Omppu on alkanut jo olemaan hieman hereillä ja ihmettelee asioita silmät auki. Hänen kanssaan pystyy jo vähän seurustelemaan. Tyttö on niin suloinen! <3

Omppu-kulta!<3

En tiedä, kumpi oli väsyneempi tämän betoniautojutun takia; mummu vai Kuukuna! Mutta olihan se nyt mahtavaa, että minulla oli mahdollisuus ottaa poika meille betoniautoa katsomaan. Toivottavasti tälläisistä jutuista jää Kuukunalle hyviä lapsuudenmuistoja.

Poika on viime aikoina ronklannut ruuasta. Mutta nyt
meni jopa makaronilaatikon lihat! Taisi jännä päivä
tehdä nälän. Ja sehän se on paras mauste!

Illalla, kun lasten äänet oli vaienneet Leppämäessä, mummu ja pappa lämmitti saunan. Mutta ennen sitä, Beibe vielä kostutti betonivalun sumuttamalla vettä painepesurilla lattialle. Betoni tuli lattiaan reilun 10 cm kerros ja se saa kuivua useamman viikon ennen kuin sinne aletaan millään painavammalla ajelemaan. Viisaammat sanovat, että betonin kestää kuivua 1cm/vko.
Mutta nyt pari päivää valun jälkeen lattia ainakin näyttää hyvältä ja halkeamia ei ole tullut.

Kuvakulma näyttää, että tila olisi tosi pieni, Mutta se on
tosiaan 42 neliötä. Meidän kaksi traktoria ja lukematon
määrä roinaa säilytetään täällä.