Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 3. helmikuuta 2020

Suuntana omavaraisuus 2020; puhteet ja esikasvatukset.


Tammikuun 18. päivä.


Hei vaan, se on helmikuu! On ollut kyllä ennätyslauha alkuvuosi, mutta toisaalta en ole sitten kuitenkaan sitä niin pahana pitänyt. Rakastamani talvi sai mahdollisuutensa, mutta petti minut. Joten, ei tarttis enään tulla!

Olen hieman lajitellut värjäysaineksiani.


Mutta tuli kuitenkin! Ainakin lunta saimme ja sitä sitten tuli niin paljon, että Beiben piti oikein lumilinko kaivaa esiin.

Siellä jossain lumipöllyn sisällä on Beibe ja traktori!


Tässä sitä kuitenkin ollaan taas "Suuntana omavaraisuus" -postauksen äärellä. Postaussarja on Tsajut -blogin Sadun ja Korkeala -blogin Heikin ideoima ja ylläpitämä. Kiitokset heille, kun jaksavat kuukaudesta ja voisipa jo sanoa, että vuodesta toiseen luotsata aikasmoista bloggaajaporukkaa!



Rakkautta ja maan antimia on ollut menossa mukana alusta saakka. Joten kolmas vuosi on meneillään ja edellisten vuosien tämän sarjan postaukseni löytyvät suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa. Tuttuun tapaan laitan linkit muiden osallistuvien omavaraistelevien tai muuten vaan kestävämmästä elämäntanvasta kiinnostuneiden bloggaajien tämän kertaisiin postauksiin omani loppuun. Alta olevasta linkistä voit käydä lukemassa tämän vuotisen postaussarjan ensimmäisen osan.

SUUNTANA OMAVARAISUUS 2020 OSA 1; Ketä, missä, miksi ja mitä suunnitelmia?



Yleensä tammikuu on mennyt niin, että käydään pilkillä, mettällä, lumikenkäilemässä ja muutenkin liikuskellaan luonnossa. Taloa lämmitetään ja huolehditaan eläimistä. Syödään edellisen satokauden antimia ja yritetään selvitä pakkasista. Sellaisia sydäntalven touhuja.



No, taloa on lämmitetty tietysti, mutta ei sellaista "ikuisen tulen pitoa" tulipesissä ole tarvittu. Se etu tässä leutoudessa on ollut, että polttopuita on mennyt todellakin paljon vähemmän, kuin normitalvena. Mikä sen määritelmä nyt sitten nykyään onkaan!

Vähäiseltä näyttää, mutta toinen puoli liiteristä on
ihan täynnä!


Kovasti on vielä kaikenlaista pakastimissa ja kellarissa säilöttyinä. Lihaa, juureksia, säilykkeitä ja perunaakin on jäljellä. Ainut sellainen meille tärkeä on loppunut ja se on sipuli. Sato oli runsas, mutta koko jäi tosi pieneksi viime kesänä. Valkosipulia puolestaan on vielä reilusti.

Onko fritatta tuttu ruoka? Se on sellainen pastamunakas.
Erittäin hyvä tähderuoka!


Beibe kävi kerran pilkillä, mutta sitten jäät sulivat pois. Minä olen sairastellut flunssan perkelettä, että minulta jäi se pilkkireissu väliin. Nyt taas on jonkinlaista jääpeitettä järvissä.

Talvella saattaa olla aikaa haaveilulle!

Lumikengät sainkin ottaa naulasta, kun viikonloppuna satoi lisää lunta. Oli kivaa käydä samoilemassa lähipellolla ja-metsässä. Mä niin rakastan lumikenkäilyä!

Saas nähdä oliko tämä samalla kauden aloitus ja lopetus!


Muutenkin minulla on ulkoilut olleet tosi vähissä opiskelukiireiden kanssa. Onhan se vähän kornia, että luontoalan opiskelija ei ulkoile! Mutta ehkä sitten joskus kun valmistun...
Olen yhtä näyttöä työstänyt ja sen aion suorittaa tässä ihan parin viikon sisään. Aiheena "Hyvinvoinnin tuottaminen eläinten avulla" ja sen teen täällä kotona ihan harjoituksena tulevaisuutta ajatellen. Se on sitten toinen juttu, miten se sujuu!

Tältä näyttää ihminen, joka on päntännyt koko illan
fysiikkaa ja kemiaa!


Tämän kertaisen postauksen aiheina oli puhdetyöt ja esikasvatukset. Meillä puhdetyöt ovat sellaisia ns. harrastuksia, mitä ei kauheasti satokauden aikaan ehditä tekemään. Eli kaikenlaista näpräämistä, millä ei välttämättä ole mitään tekemistä omavaraisuuden tai sen tavoittelemisen kanssa.

Meillä syödään parina aamuna viikossa tuorepuuroa.

Pakkasessa on vielä omasta pihasta kerättyjä ahomansikoita
ja pensasmustikoita.


Jonkin verran kallo- ja luutöitä ollaan tehty. Beibe teki muutaman kallotrofeen tilauksesta. Yksi trofee meni nuorelle metsästäjälle, joka oli kaatanut uransa ensimmäisen hirven. Siihen liitettiin mukaan hirven kaataneen luodin hylsy.




Tällä hirvellä on alkanut sarvien pudotus. Enpä ole ennen
moista nähnyt. Olisi kiva tietää, mitä tässä prosessissa
oikein tapahtuu.


Minulla on ollut pari luujuttua tekeillä, mutta kun aika ei meinaa riittää niiden tekoon. Olen väkästellyt kynttilänjalkaa ja unisiepparia. Katsotaan nyt, mitä niistä tulee. Minulla nämä prokkikset tuppaavat olemaan sellaisia ns. ikuisuusprojekteja!

Näistä pitäisi tulla unisieppari.


Kaktuksiin olen multia ja purkkeja vaihdellut. Meillä ei enään juurikaan muita huonekasveja ole kuin kaktuksia ja anopinkieliä.

Rakastan kaktuksia! <3


Olen myös lukenut kaiken opintomateriaalin ja asiakirjojen lisäksi dekkareita. Hommasin moniteho(mummo)lasit ja kyllä nyt kelpaa!
Olen myös kutonut sukkia, mikä taisi olla entisaikojenkin puhdetyö näin vuoden pimeimpään aikaan.

Harvinainen pötkötyskuva!


Beibe osti syksyllä Kuukunalle pienen, käytetyn sähkömönkijän. Sitä hän on rempannut ja tuunannut koko alkuvuoden. Siihen tuli hienot hiilikuitukuvioiset teippaukset katteisiin ja runko, sekä säleiköt maalattiin kirkkaan punaiseksi. Nyt vaan etsitään pientä moottoripyöräkypärää, jotta Kuukuna saa kesällä pärtsäillä pitkin peltoja.



Ilmoittauduin jo syksyllä kalannahan parkitsemiskurssille, mikä alkoi nyt tammikuussa. Yksi teoriapainoitteinen kurssikerta on jo takana. Saimme ohjeet, mitä tarvitsemme seuraavia kertoja varten. Yksi niistä on kalannahat ja olenkin miettinyt, mistä saisin sellaisia. Kalatiskiltä varmaan sitten viime tingassa, kun kalaan ei pääse.

Nämä on opettajan kurssille näytiksi tuomia nahkoja.

Kaikkea kivaa niistä voisi tehdä, jos vaan osaisi!



Tyttären kanssa vuokrattiin kirppispöytä pariksi viikoksi, joten molemmissa talouksissa on ankara tavaran hävittämisvimma.

Vie mennessäs...

... tuo tullessas! Oon ostellut Kuukunalle näitä nuppi-
palapelejä. Ne on nyt suosiossa. Tämä oli kiva ruoka-
aiheinen!


Meillä on jotenkin ollut viimeisen vuoden aikana erilaista elämää, kuin yleensä. Minun opiskeluni ja meidän isovanhemmuus ovat muuttaneet elämänrytmiämme tosi paljon. Asioiden tärkeysjärjestys on jotenkin muuttunut ja tietoisuus siitä, että kaikkeen ei vaan pysty repeämään, on lisääntynyt.

Kävin tyttärellä ihastelemassa uuden äitiyspakkauksen
kuoseja.

Oli kyllä mummun mieleen!

Tämä pikkumuru on ollut vähän flunssainen!


Edellinen tälläinen iso elämänmuutos tyttären kotoa poismuuton lisäksi on ollut aikanaan hevosista luopuminen. Vuosia olleet rutiinit yhtäkkiä jäivät pois ja piti rakentaa uusia rutiineja. Silloin tämä omavaraistelu oikein kunnolla puhkesi kukkaan.



Olen vuosien varrella huomannut, että rutiinit ovat hyväksi ihmiselle. Tottuminen siihen, mitä tehdään mihinkin aikaan päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta. Kun näitä vuosia olleita rutiineja joutuu syystä tai toisesta muuttamaan, on hukassa pitkään. Minä koen tätä eksyneisyyden tunnetta kovasti, varsinkin kun opiskelu on ollut sitä rataa, että siellä ei ole mitään rutiineja. Etsin koko ajan keinoja, millä saan luotua itselleni pohjaa ja rutiineja, sekä päästä edistämään opintojani. Koululta ei sitä tukea saa.



Nyt on sellainen aika, että pitää hieman himmata näitä kotihommia hetkeksi ja antaa aikaa muutokselle. Sellaiselle, josta saan taas voimia ja taitoja kehittää omavaraistelua uuteen loistoon. Luoda itsestäni monitaitoista luontoalan osaajaa ja uutta ammattia itselleni.



Ei sillä, että tätä lopettamassa oltaisiin! Mutta pikkusen hidastan entisestään, jotten polta itseäni loppuun. Olen kaiken purnaamiseni ja valittamiseni alla kuitenkin ihan älyttömän innoissani tästä opiskelustani ja minulla on kaikenlaisia ideoita tulevaisuuden suhteen luontoalla. Haluan rauhan kehittää itseäni ja sallia itseni oppia uutta. Ja tarvitsen luvan itseltäni, läheiseni sen on minulle jo ajat sitten suoneet! <3



Tämä tarkoittaa sitä, että kaninpoikasia ei ole näillä näkymin keväällä tulossa. Samoin taidan jättää kanojen konehaudonnat väliin. Tämän tipuasian kanssa vielä painin!



Lampaiden suhteen on niin, että Tippi karitsoi maaliskuussa, jos kaikki menee hyvin. Jos olisin sallinut itseni jo syksyllä nähdä, että tämä tötöily koulun suhteen ei tule paremmaksi muuttumaan, en olisi lammasta astuttanut. Jotenkin vain toivoin, että koulutus paranee alun jälkeen ja en joutuisi sen suhteen murehtimaan.



Mutta muuten eläinmääriä ei ole tarkoitus kasvattaa. En voi kasata kaikkea työtä Beiben harteille, kun minä joudun niin paljon tekemään kouluasioita, Voi olla, että joudun olemaan jonkin verran pois kotoakin jatkossa.



Joten, sen suhteen esikasvattelutkin jäävät maltillisiksi. Hei, hyvä sanoa näin helmikuussa, kun kausi vasta alkaa! Mutta tarkoitus olisi hieman vähentää kasvimaalle istutettavien määrää. Ja kasvihuoneetkin on tarkoitus jättää vajaalle teholle. Lasikasvarin ympäristö tarvitsisi hieman korjaamista, kun maa-ainekset sen yläpuolelta on alkaaneet sortumaan. Jos malttaisi jättää kasvihuoneen kasveitta, nyt olisi sen korjaamiselle hyvä aika.

Tänä talvena ei ole tarvinnut lumia pudotella kasvihuoneen katolta.


Olen tehnyt kuitenkin aikas mittavat syyskylvöt, joten ei ihan hirveän montaa lavaa kasvimaalla edes tyhjänä ole. Se, miten kylvöt talvehtivat tälläisen leudon säätilan vallitessa, jää nähtäväksi. Paikkaillaan sitten keväällä!

Saas nähdä, miten mehiläiset selviävät tälläisestä leudosta,
mutta kosteasta talvesta.


Olen ajatellut loppuihin lavoihin istuttaa aikas pitkälle perunaa ja kehäkukkaa. Ne molemmat ovat sellaisia, mitä tarvitsen talvella. Molemmat ovat myös vähään hoitoon tyytyviä. Perunoita nälkää tyydyttämään ja kehäkukkia kuivattuina kosmetiikan ja teesekoitusten tekoon.

Benja nauttii lumesta!




Leppämäki ei ole kuitenkaan maineensa veroinen (oli se maine millainen tahansa), ellei täällä kasva chiliä. Olenkin kylvänyt 16 eri lajiketta chilejä ja paprikoita. Osa niistä onkin jo kivasti taimeentuneet ja koulinta-aika on ihan näillä näppäimillä.
Osa siemenistä oli niin vanhoja, ettei ne todennäköisesti edes idä. Mutta laitoin kuitenkin, jotta voin sitten vanhimpia siemeniä heittää pois.

Kohta koulitaan!


Muut esikasvatukset saavat vielä odottaa. Seuraavana on vuorossa tomaatit, joita laitan ehkä jokusen kymmenen taimea kasvamaan. Katsotaan nyt. Ostin Plantagenin poistosta viime kesänä aikas paljon tomaatinsiemeniä vielä tietämättömänä tämän kevään suunnitelmista. Niissä taisi kuitenkin lähes kaikissa olla niin paljon itämisaikaa jäljellä, että eivät vanhene ensi kevääseen mennessä.



Keväämmällä laitan ehkä maissia ja kurpitsoja, Papuja unohtamatta! Maltilla, hieman kaikkea, että nyt kuitenkin ruuissa pysytään.



Vaikeata on sovittaa tätä tämän hetkistä elämää tähän omavaraisteluun, kun ei oikein tiedä mihin tie vie. Mutta se on varmaa, että vaikka saatan hetkellisesti kulkea sen mukana pois päin, palaan aina takaisin omavaraistelun pariin!



Mutta hei, mitenkäs muilla? Käykääpä lukemassa alla olevista linkeistä. Onkin taas paljon bloggareita lähtenyt mukaan kirjoittamaan kuulumisiaan!



Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-2/
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/02/unelmana-omavaraisempi-elama-kylvot.html
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2020/02/omavaraisuutta-vuonna-2020-osa-2.html
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2020/
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/02/esikasvatus-vai-valmiiit-taimet.html
Ku ite tekee http://www.kuitetekee.com/2020/02/02/suuntana-omavaraisuus-puhdetoita-ja-kevaan-kylvojen-suunnittelua
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/02/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-2.html
Urban farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2020/01/yhteiskirjoitussarja-kylvovalmistelut.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/02/helmikuun-yhteispostaus-2020.html
Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu-2020/
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/02/muistojen-murusia.html
Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2020-kylvo,-esikasvatus-&-puhdetyot
Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2020/02/suuntana-omavaraisempi-elama-tyoleirin.html
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/01/suuntana-omavaraisuus-2020-puhdehommia.html
Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3757
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1109
Rouva Yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/2020/02/helmikuisia-hommia.html




35 kommenttia:

  1. Sinulla on siellä aina monta rautaa tulessa että onkin hyvä vähän hellittää nyt. Sinulla on nyt edessä toisenlaista tietä kuljettajana. Mutta hyvä on tietää että aina voi palata. Onnistuneita opiskeluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että elämä on niin lyhyt ja kaikenlaista kivaa on niin paljon! ='D

      Poista
  2. Wau! On kyllä niin kauniisti tehty kallo, että jäin jumiin sen kuvaan ja ihastelemaan. Teilläkin on nyt kivan lumisen näköistä. Ihanaa kun on taas lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beibestä on kyllä kehkeytynyt oikein taitava noiden kallotrofeiden kanssa. Minulta ne eivät ihan noin hyvin onnistu, mutta yritystä on! ='D

      Lunta on kyllä kivasti, eikä ne sulaneet pois, vaikka satoi vettä perään oikein huolella.

      Poista
  3. "Onhan se vähän kornia, että luontoalan opiskelija ei ulkoile!" Heh, aivan samaa mietin silloin, kun itse tusasin niitä opintojen juttuja, näyttöjä jne sisätiloissa... No, en ole mikään kovin ahkera ulkoilija muutenkaan, mutta silloin se oikein pisti kyllä silmään erityisesti!!

    Sulla on koko ajan vaikka mitä puuhaa siellä. Mä en pystyisi noin paljon touhuamaan ja samalla viemään opintoja eteenpäin. Mutta sä taidat olla luontainen touhupeppu ja multitaskaaja! Ja sun kiinnostukset on niin moneen suuntaan. Musta on tosi ihanaa, kun oot tuollainen innostunut touhuaja! Koita nyt kuitenkin hetkeksi hengähtää ja keskittyä vähän vähempään määrään asioita, ihan vain ettet polta itseäsi taas loppuun! Uusi vauvelikin siellä kohta ottamassa oman huomionsa, niin jaksat sitten hänestäkin nauttia. ♥ Onneksi noihin muihin juttuihin voi sitten palata taas, vaikka hetkeksi pistäisikin niitä osittain jäähylle.

    Kaikkea hyvää sinne! ♥

    PS. Minäkin ihastelin hienosti tehtyä kallotyötä. On toi sun Beibekin kyllä ihan taiteilija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on ihan pakko mennä iltaisin myöhään seisomaan tuonne ulos pimeään, kun niin kyrsii! =') Oon ihan purjeessa noiden ytojen kanssa, kun ei meinaa taidot riittää ihan niihin aineisiin, saati jumankauta kaiken maailman tiedostojen liittelemisiin sinne sun tänne. Joka opella on erilaiset tyylit ja ohjelmat. Meinaa mennä hermo ihan väkisin!

      Olisin kyllä tosi innostunut tekemään kaikkea, mikä ihan oikeasti liittyisi luontoalaan ja tähän luonnonvaratuottajan hommiin. Ehkäpä tää tästä kevään tullen. Sillä mä nyt yritän puristaa noi ytot niin pitkälle kuin suinkin ja syksyllä sitten taas jatketaan.

      Oon kyllä ollut koko aikuiselämäni aikas puuhakas. Monta rautaa on tulessa ja sekin välillä ärsyttää. Miksen voi vaan olla! ='D

      Kuukuna elää haastavaa ikää! "Minä ihan itse, olenhan kaksi vuotta" laulaa Sari Kaasinenkin yhdessä lasten laulussa. Ja minä olen nyt jotenkin no no. Tai oikeastaan me molemmat mummut! ='D Pappa ja vaari kyllä kelpaa! Ja tosiaan parin kuukauden päästä sieltä se pikku prinsessakin syntyy. Taas mummua viedään! <3

      Beibellä on kyllä taiteellista silmää ja taitoakin. Minä rypistelen perässä jotain räpeltäen! ;'D

      Poista
  4. Siellä on sentään ollut lunta, täällä on kiskottu kenkiä mutavellistä, kun maa ei enää jaksa imeä jatkuvien vesisateiden määrää :P On kyllä erikoinen talvi. Kukat puskee mullasta ja silmät kutiaa siitepölystä jo tammikuussa.

    Katsoin jäkäläpussikuvaa ja odotin historiikkia muinaislöydöstä, jäkälää 1909 :D mutta olikin 190 g :D

    Tsemppiä opintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tosiaan viikko sitten satoi noin 20 senttiä lunta. Oli kyllä ihan tervetullutta! Kuraa ja mutaa on täälläkin saatu sietää.

      Tiäkkö, mä kattoin kans tota kuvaa, että mitähän mä oon oikein siihen pussiin kirjoittanut! ='D

      Poista
  5. Ensimmäistä kuvaa katsellessa mietin, että teillä on yhtä surkea talvi kun täälläkin, vaan eips ollutkaan, onnistuit jymäyttämään! Opiskelu on varmasti raskasta, mutta toivotaan että kaikki oppimasi sitten korvaa sen vaivan. On nuo kalannahat ja niistä tehtävät työt komeita, jos nuo kallotkin ovat lähellä sydäntä!.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukavaa, että lunta satoi! Muutenhan talvi on ollut täällä muutamaa pientä lumijaksoa lukuunottamatta ensimmäisen kuvan kaltainen.

      Tiesin, etten helpolla pääse opintojeni kanssa. Mutta yllätyksenä tuli kuitenkin tämä tiimioppimalli, yrittäjyyden tuputtaminen ja projekteihin patistaminen. Juuri tänään sanoin meidän valmentajille, että olen jäänyt kaikista projekteista pois, koska kaikki päiväni menevät noihin ytoaineiden tankkaamiseeen ja tenttimiseen.

      Kalannahan parkkauskurssi on tervetullutta terapiaa kyllä tähän alkuvuoteen. Toivottavsti saan nahkoja hommattua, että muutaman nahan saisin valmiiksi kurssin aikana. Itehän en ommella osaa, mutta minulla on onneksi hyvä, ompelutaitoinen ystävä! =D

      Poista
  6. Ihastelen noita sinun töitäsi luista. Kiinnostaa kovasta nähdä mitä teet sitten kalannahasta. Mielenkiintoinen materiaali, joka muuten jää yleenäs ihan käyttämättä... suoraan kompostiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beibe meillä kuitenkin se luutyömestari on ja minä vaan kisälli! Mutta luu on kyllä kiehtova materiaali ja olisi kiva oppia sitäkin työstämään oikein kunnolla.

      Itse en varmaan mitään maata mullistavaa osaa nahkoista tehdä. Mutta puukontuppi olisi kyllä hieno!

      Poista
  7. Joskus tuntuu, että elämässä tulee helposti vauhtisokeaksi ja kasaa itselleen huomaamattaam ihan mahdottoman kuorman velvoitteita. Hidastamalla ja etäisyyttä ottamalla näkee paremmin sen kaiken turhan mitä kantaa mukanaan ihan huomaamattaan. Ihanaa ja hidasta kevättä sinne Leppämäkeen! Uusi rytmi ja uudet rutiinit ovat hyvästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että itsehän yleensä niitä vaatimuksia asettaa itselleen! Jotenkin sitä vain tottuu tekemään paljon ja sitten vaan haalii koko ajan lisää, eikä luovu mistään vanhasta.

      Ihanaa kevättä sinne teillekin!

      Poista
  8. Mä taidan olla vähän kateellinen Kuukunalle.. törky hienon mönkkärin saa! Ja sulle iso hatun nosto jos saat pidettyä kasvihuoneen kasvitta.. mä en tiedä miten itse selviytyisin samasta t. riippuvainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tälläisellä vanhalla motoristimummollakin sydän läikähtelee kaikenlaisille mopoille! Onneksi se on niin pieni, etten minä nivelrikkopolvineni taivu sillä ajamaan! ='D

      Nooh, se on helppo tässä kerskua, että en laita pikkukasvariin mitään. Onhan vasta helmikuu! Jonkinlainen addikti minäkin olen, kun hermostunkin jo vähän tuosta ajtuksestani! ='D

      Poista
  9. Mun mielestä kaikkien ajatustesi jälkeen ja puuhien, tuo on sitä armollista oikeaa omavaraistelua - ei mitään massatuotantoa vaan hellivää, omilla ehdoilla ja kuitenkin! Kaikkea kasvaa, eläimet nauttivat teidän hoidosta ja voivat hyvin, aikaa on edes hiukan mukavaan puuhaamiseen vaikka on rankkaa ihan varmasti. Mutta älä polta itseäsi loppuun, ole armollinen - koulu loppuu joskus ja pääset nauttimaat opeistasi ja toteuttamaan itseäsi! Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, että tehotuotantoa tämä ei todellakaan ole! Sitä olen nähnyt koko työelämäni ja kotona en sitä halua suorittaa.

      Koulu loppuu tosiaan aikanaan ja niin kuin vävyni sitä sanoikin, että se on vaan pari vuotta elämästä. Mutta jotenkin kun on jo tätä ikääkin jo, niin tulee välillä olo, että aika loppuu kesken!

      Poista
  10. 🤣Hiuksia nostattavia ovat oivallukset fysiikasta ja kemiasta😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartte enään ihmetellä Albert Einstein on hiustyylinsä luonut!

      Poista
  11. Kalannahan parkitseminen! Ihan huikea juttu! En osaa edes kuvitella miten se tehdään. Mutta onhan se hienoa jos tuonkin raaka-aineen saa johonkin käytettyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aikas yllättynyt, että ainakin teoriassa kalannahan käsittely tuntui helpommalta kuin nisäkkään nahka. Mutta voi olla vaan tunne. Sen näkee sitten käytännössä, kun sen aika tulee! ='D

      Poista
  12. Miten tuo lumikenkäily onkin niin koukuttavaa! En olisi ikinä uskonut, että siihen voi hurahtaa, mutta niin vain kävi. Nytkin olisi mahtava keli lähteä tarpomaan pelloille, etenkin kun koirilla on hankikanto ja pääsevät mihin vain, mutta pitää päivystää työhommia vielä muutama tunti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä! En olisi kanssa ikinä voinut tajutakkaan, miten kivaa se on! Ehkä siinä on sen helppous. Varsinkin kun pääsee kotipihasta suoraan, ettei tarvitse sen kummemmin lähteä esim. autolla johonkin pidemmälle.

      Onneksi päivä on jo pidennyt, niin ehtii vielä hommienkin jälkeen kenkäilemään.

      Poista
  13. Polttopuiden vähäistä menekkiä olen minäkin tänä talvena kiitellyt, ja ylipäänsä sitä, ettei ole ihan naimisissa tarvinnut olla puuhellan kanssa. Sitä lystiä sai viimetalvena kokea tämänkin edestä.

    Todella taidokkaan näköistä työtä tuon kallon kanssa, vautsi! Olisi hieno taito oppia joskus tuokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä se elämää kuitenkin helpottaa, ettei ihan koko ajan tartte olla heittämässä pökköä pesään.

      Olis kyllä joskus kiva vaikkapa järjestää tuollainen kallokurssi. Sitten tulevaisuudessa...

      Poista
    2. Järjestäkää! Olen kärppänä paikalla, jos vaan aikataulu sallii :) Piti ihan tulla vielä tännekin vinkkaamaan jos et vastausta tuolta omasta blogistani enää huomaa. Tässä joku aika takaperin sattumalta huomasin, että Tampereella Tammelassa sijaitseva Lähiruokapuoti Lempi on alkanut järjestää kehruukursseja ja muitakin kursseja villan käsittelyyn liittyen :) Kannattaa käydä kurkkaamassa, ovat tosiaan olleet kiven alla täällä päin järjestettävät kehruukurssit, joten kiva kun tuolla on nyt alettu järjestää.

      Poista
    3. No ilman muuta ilmoittelen sitten, jos sellaisia on joskus tulossa!

      Jonkun lehtijutun huomasin tuosta Tammelan kahviosta. Täytyy käydä vaikkapa tutustumassa siellä sen toimintaan!

      Poista
  14. Meillä poltettavat puut loppui tänään ja nyt ollaankin pohdittu millaista määrää lähdetään hankkimaan.. Ainakin kelit näyttävät siltä että lämmityksen tarve ei ole yhtä suuri normaalisti.

    Tsemppiä kouluhommiin! Muista että sitkeys palkitaan ja että vielä tulee se päivä kun pääset nauttimaan työsi hedelmistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä puuta menee yleensä todella paljon. Onhan sitä nytkin mennyt ihan reippaasti, meillä kun ei juuri muulla taloa lämmitetä. Mutta kivahan se olisi, jos ei tarttis tehdä niitä niin paljon. On aikas kovvoo hommoo! =)

      Kiitos tsempeistä! "Sitä" päivää odotellessa! =D

      Poista
  15. You have a wonderful blog! The topics you write about are very close to me. Thank you for sharing your thoughts!

    I follow you through GFC! If you want, go to my blog :)

    MY NEW POST: I AM GLAD TO BE WITH YOU ♥

    VastaaPoista
  16. Hyvin tuttuja ajatuksia kiireestä ja siitä, ettei aika riitä kaikkeen. Onneksi aina voi ottaa hetken kevyemmin ja jatkaa sitten täydellä teholla. Tomaatin siemenet pysyvät kauan itävinä, kai kymmenenkin vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Mutta on tosi vaikeaa luopua edes hetkellisesti kivoista jutuista, jotka ovat määritelleet oman elämäsi kulkua. Kasvun paikka tämäkin!

      Poista
  17. Paljon kuuluu elokoloonne :) On kyllä hyvä että huomaa hiukan jossain jarrutella, kasaantuu muuten liikaa ja sitten ei jaksa mitään. Jaksamista uuden oppimiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä on paljon ja se on hyvä! Mutta kivaankin väsyy ja silloin on annettava itselleen armoa!

      Poista