Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurpitsa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurpitsa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. joulukuuta 2020

Kurpitsalaatikko ja paahdetut kurpitsan siemenet

 

Uuniin menossa kera voinokareiden!



En tehnyt tänä jouluna sitten kuitenkaan joululaatikoita itse. Beibe toi "saarioisten äitinä" meille valmiit laatikot tehtaanmyymälästä parin euron yhteishintaan. 

Mutta rosollin, waldorfinsalaatin ja sienisalaatin teen. Tuon waldorfin teen muuten lantusta, kuten joskus aiemminkin. Jos ohje kiinnostaa, sen löydät  täältä

Yhden jouluisen laatikon sitten kuitenkin tein. Nimittäin kurpitsalaatikon. Minulla on ollut koko syksyn kolme öljykurpitsaa kypsymässä keittiön ikkunalaudan alla. Nämä on niitä Leppämäkeläisiä sisustuselementtejä!😆

Kaksi olisi vielä jäljellä!


Kurpitsalaatikosta tulikin hyvää! Beibe sanoi sen maistuvan kurpitsapiiraalta ja se on kyllä totta. Siinä on aikas lailla samat aineet, kuin kurpitsapiiraan täytteessä. 

Mutta tuollaiset makeat laatikot sopivat muihin joulun makuihin. Ja sitä paitsi, kurpitsalaatikko on mielestäni hyvä  kotimainen vaihtoehto bataattilaatikolle. Vaikka sekin on herkullista!


Hyvältä näyttää ja maistuukin!


KURPITSALAATIKKO

  • n. 1,5 kg kurpitsaa puhdistettuna
  • 2 dl (kuohu)kermaa
  • 2 kananmunaa
  • 1/2 dl (kuusenkerkkä)siirappia
  • n. 1-2 tl suolaa
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl pomeranssinkuorta
  • 1/2 tl neilikkaa
  • 1/2 tl muskottia
  • voinokareita vuokien voiteluun ja laatikoiden päälle
  • korppujauhoja laatikoiden päälle

Kuori, puhdista ja kuutioi kurpitsa. Ota siemenet talteen ja paahda ne myöhemmin.
Voit käyttää ihan mitä kurpitsaa vain. Toisista tulee sakeampi sose, joten voit joutua lisäämään keitinvettä.
Keitä kurpitsakuutiot soseeksi noin desissä vettä. Tarkkaile, ettei kurpitsasose kuivu liikaa ja pala pohjaan. Sekoittele välillä ja voit joutua lisäämään vettä. Sose saa olla löysähköä. Keittoaika noin 20 min. 

Anna soseen jäähtyä ja lisää siihen kerma, siirappi, kananmunat ja mausteet. Maista ja mausta lisää, jos tarve vaatii.

Kaada sose voideltuihin vuokiin, ripottele päälle korppujauhoja ja laita vielä muutamia voinokareita.

Paista 175 asteessa noin tunti, kunnes laatikko on saanut hyvän värin pintaansa. Syö sellaisenaan tai lisukkeena. Mainio laatikko joulupöytään!


Kurpitsansiemeniä ei todellakaan kannata heittää menemään, vaan paahtaa ne uunissa tai pannulla. Maistuvat ihanasti hieman popcorneilta!





PAAHDETUT KURPITSANSIEMENET

  • n. 2 dl kurpitsansiemeniä
  • 1/2 dl öljyä
  • suolaa
mausteita maun mukaan, esim. cayennepippuria, chiliä, mustapippuria, jeeraa. Voit maustaa ihan vain suolallakin!

Puhdista siemenet kurpitsan rihmastosta ja huuhtele limaisuus pois vaikka lävikössä hieroen. Kaada siemenet kulhoon ja lisää öljy, sekä mausteet.

Kaada siemenet paistopellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia. Sekoittele siemeniä useaan otteeseen paahtamisen aikana. Varo, etteivät pala! 

Minä käytän paljon tälläisiä kestoleivinpapereita.
Nämä ovat ruokateollisuudesta paistouunien
viiraa, joka on poistettu käytöstä. Mutta 
kestoleivinpapria kyllä myydään ihan 
vähittäistavarakaupoissa.



Siemenet poksuvat uunissa ja se kuuluu asiaan. Voit paahtaa niitä myös paistinpannulla koko ajan sekoitellen.

Anna siementen jäähtyä. Tarjoile ihan minkä vaan kanssa lisukkeena. Tai napsi suoraan pellilltä, koska nämä ovat niin hyviä!

Tässä kurpitsalaatikkoa, pulled porkia ja 
paahdettuja kurpitsansiemeniä.





lauantai 22. elokuuta 2020

Satoa pukkaa ja varastot täyttyvät!




Olen hävettävän vähän postannut siitä, mitä meidän kasvimaalle ja kasvihuoneelle kuuluu! Jotenkin omavaraistelu itse kasvatetun ruuan suhteen on niin itsestään selvää meille, että sitä ei edes pidä mitenkään kiinnostavana. Hauska juttu sinänsä, koska juurikin omavaraistelu on ollut aina blogini peruskivi.


Ollaan oltu lähes omavaraisia polttopuistamme
tämän 20 Leppämäkivuoden aikana


Muutenkin postaaminen on hieman vähentynyt. Ihan siitä syystä, että en ehdi! Koulu on taas alkanut, kotityöt vievät aikaa ja tietysti ihana isovanhemmuus. Beibekin on vielä vuorotteluvapaalla, joten haluan viettää aikaa kotona ollessani mahdollisimman paljon hänen kanssaan.

Parisuhdeaikaa kalassa!

Rouva veti tällä kertaa isoimman ahvenen!


Tämän kesän piti olla hiljaisempi kasvimaan ja kasvihuoneen osalta. Olin suunnitellut, että en laita juuri mitään kasvamaan kumpaankaan. Mutta sitten tuli "K" ja kotoilu lisääntyi. Kasvamaan päätyi sitten molempiin kohteisiin ihan normi setti.

Mauri viettää paljon aikaa kasvihuoneella meidän kanssa.



Onnistumisia on tullut, mutta myös epäonnistumisia. Tälläinen tasapaino on ollut aina minun viljelyharrastuksessani. Olen myös oppinut sen, että kaikki on hyvä pitää maltillisena, koska silloin vain yksinkertaisesti ehtii huolehtimaan kaikesta. Edes joten kuten!

Lounastarpeita kasvimaalta ja -huoneesta.


Kulunut viikko on mennyt satoa syödessä, korjatessa ja säilöessä. Kouluviikko on taas edessä ja nyt kypsynyt sato on säilöttävä ennen sitä.
Tomaatteja kypsyy loppuhuipennuksena enemmän kuin ehdimme tuoreeltaan syömään. Olenkin pariin otteeseen keittänyt sosetta pakkaseen. Kaupassahan tomaattimurska ei mitään maksa, mutta pakkohan oma sato on säilöä. Ja onhan oma aina omaa!

Tomaatit kannattaa kaltata murskaa varten!

Kyllä näistä neljään ateriaan pohjan saa!


Kurkku on ollut pettymys! Pakkanen vei itse kasvatetut taimet ja ostin kolme tainta Tokmannilta. Nehän eivät ole satoa tehneet kuin alle kymmenen kurkkua koko kesänä. Yleensä noinkin pienestä taimimäärästä saa yltäkylläisesti kurkkua.
Avomaankurkku epäonnistui taas. En vain jostain syystä osaa sitä kasvattaa. Mutta taas ensi vuonna aion sitä laittaa!

Basilikaa on tullut paljon ja siitä tein pakastimeen
basilikatahnaa.

Se on hyvää keitettyyn pastaan sekoitettuna. Vähän
parmesania pintaan, niin jo vot!


Syyskylvöt menivät pieleen kaikki! Pinaatit alkoivat itämään helmikuussa lämpimän jakson aikana ja senhän tietää, miten niille sitten kävi.
Porkkanoista yksi penkki onnistui, mutta se on sellaista pientä ja lyhyttä lajiketta. Sellaista naposteluporkkanaa, mistä ei oikein talveksi ole.
Palsternakkaa saadaan yksi kappale. Tai, juuresta ei ole vielä tietoa, mutta ainakin lehdet ovat komeat. Ensimmäinen vuosi piiiiitkään aikaan, kun emme ole palsternakasta omavaraisia. Se on vähän sellainen juures, mitä ei tule kaupasta ostettua.

Leppämäen supermarketin tarjontaa!


Suuri onnistuja on punajuuri! Olen useaan otteeseen kysellyt täällä blogissakin vinkkejä sen viljelyyn, kun en siinä koskaan onnistu. Nyt ilmeisesti on onnistumisen syynä se, että olemme kastelleet koko kesän lämminneellä vedellä. Raahasimme kasvihuoneen viereen 1000 litran säiliön, minkä olemme täyttäneet kaivovedellä. Beibe on tehnyt liittimen pumpulle, jotta olemme saaneet säiliöstä kastella letkulla kasvimaata. Muutenhan se olisi ollut kastelukannuilla aikas kova urakka. Oli punajuuren onnistumisen syy lämmin kasteluvesi tai jokin muu, olen tosi onnellinen tästä!

Silkkaa onnea!!!


Kesäkurpitsaa on tullut maltillisisesti. Se on ollut toisaalta mukavaakin, että ei ole tarvinnut ihan joka päivä sitä syödä. Olemme syöneet sitä kasviswokeissa, paistaneet pannulla öljyssä ja maustaneet soijalla, sekä jeeralla, tehneet tsatzikia ja vaikka mitä. Olen myös tehnyt siitä kesäkurpitsapikkelssiä ja kesäkurpitsabolognesea, jonka olen pakastanut. Kesäkurpitsaohjeita löytyy blogistani kesäkurpitsa -tunnisteen takaa.

Kesäkurpitsapikkelssiä


Talvikurpitsaakin taitaa tulla muutama! Kurpitsani kasvavat lampolan pehkukasan päällä ja siinä on riittänyt lannoitetta ja kosteutta. Nyt toivotaan, ettei yöhalloja vielä tulisi, vaan mollukat saisivat kasvaa kokoa.

Paistettua oman maan perunaa, vokattuja vihanneksia ja
kesäkurpitsapihvejä.


Valkosipuli onnistui, keltasipuli ei niinkään. Mutta kuitenkin syötiin koko kesä omaa sipulia, ihan toukokuulta asti. Joten ihan hyvin sitten kuitenkin meni, vaikka keltasipulia ei montaa kiloa talvisäilöön tulekaan.

Valkosipulit nostettuna

Osa ihan mahtavan kokoisiakin!

Keltasipulisato aika pieni, mutta sato kumminkin!


Hernettä, kyssäkaalia, lehtikaalia, muutama parsakaali, hyvin mangoldia, hieman papuja ja tosi paljon perunaa. Siinä se satokatsaus pääosin on! Siinä sivussa himppasen tilliäkin, mutta ne olivatkin pääasiassa ritareita varten, joita yksi löysikin ruokapöytään.

Ritariperhosen toukka! <3

Omenoita ei tule, mutta punaista viinimarjaa kylläkin. Keittelin niistä pari pientä satsia mehua ilman maijaa. Mäskin kuivasin marjajauheeksi, jota voi käyttää puuroihin, leivontaan tai vaikkapa jogurtin joukkoon.
Mustikkaakin sitten saimme, kun kotipihasta kerättyä nelisen litraa ja Beibe haki lähimetsästä toisen mokoman. Kaveripariskunta paljasti heidän ehtymättömät mustikkamaansa ja kävimme vielä keräämässä 8 litraa tyttären perheelle.

Tontilta ei ole koskaan tullut näin paljon mustikkaa!

Helppoa marjastamista, kun talolle on noin 50 metriä.



Lakkaa ja vadelmaakin ollaan kerätty hieman. Lakat syötiin osa tuoreeltaan ja osan keitin hilloksi.
Vadelmista keitin pikkuisen hilloa ja loput pakkaseen.


Järkyttävän hyvää! Leipäjuustoa kermassa haudutettuna ja
lakkahilloa päälle.


Kermaista mustikkahuttua tuoreiden marjojen kera!


Sieniä syötiin elokuun alussa, mutta sitten kuivuus vei sienisadon. Nyt satelee ja ensi viikoksikin on luvattu epävakaista, joten ehkäpä sieniä vielä maasta pukkaa. Syytä olisikin, koska muutaman viikon päästä koulussa olisi sienineuvojakurssi, mille minäkin osallistun.

Haaparouskukolmoset!

Herkkutatteja ja jauhosieniä lammashaasta!

Haapa- ja karvarouskuja, herkku- ja punikkitatteja, sekä jauhosieniä.

Herkkutatit ja jauhosienet paistettu sipulin kanssa ja
joukkoon sulatejuustoa. Paahdetulle ruisleivälle ja
eikun ääntä kohden!

Kotipihan antimia!

Luonto on antanut hyvän villiyrttisadon, jota olisin voinut paremminkin hyödyntää. Nokkosen siementä olen kuivannut, sekä koulun kosmettiikkakursseja varten materiaalia, kuten ruusun terälehtiä, siankärsämöä, kanervakukkia, poimulehteä ym. Aika vaan ei meinaa kaikkeen riittää!

Siankärsämön kukintoja kuivuriin menossa.

Pietaryrttiä värjäykseen.

Nokkosen siementä!


Suuri pettymys on ollut hunajasato. Teimme jaokkeen kotipesästämme alkukesästä ja se näyttikin alkuun menestyvältä. Sitten sieltä kuoli kuningatar. Todennnäköisesti tapoimme sen itse hoitotoimenpiteitä tehdessämme. Hankimme sinne uuden emon, jota pesä ei hyväksynyt, vaan tappoivat sen.
Kotipesän emo taantui munimasta ja sinne annoimme pesän kasvattaa itse uuden kuningattaren. Se tuntuukin olevan hyvä emo ja munii hyvin. Jouduimme siis yhdistämään keväälle tekemämme jaokkeen takaisin kotipesään ja toivomme, että niistä tulisi yksi hyvin talvehtiva, vahva pesä.



Hunaja on tänä vuonna paljon kuivempaa ja tummempaa kuin viime vuonna.


Kesän oikukkuus on ollut oman yksi syy huonoon hunajasatoon ja mehiläisten kanssa oleviin ongelmiin. Toinen iso syy on kyllä ihan oma osaamattomuus!
Kesäkuu oli tosi kuuma ja kaikki kukinta oli parissa viikossa ohi. Sitten tuli kuukauden mittainen kylmä jakso parhaaseen satoaikaan. Mehiläiset eivät päässeet keräämään ja alkoivat syömään jo keräämäänsä hunajaa. Me saimme korjattua hunajaa noin 15 kiloa, kun edelliskesän sato oli noin 35 kiloa.
Yhden ja kahden pesän tarhaajien tappiot ovat aina suhteessa isommat, kuin niillä joilla on kymmeniä pesiä. Mutta emme halua kasvattaa pesien määrää kovin suureksi, koska niiden hoitamiseen kuluu kesällä sitten enemmän aikaa. Tarkoitus olisi, että pesämäärä olisi jatkossa noin 5 yhdyskuntaa. Tänä kesänä se ei sitten yrityksistä huolimatta lisääntynyt.

Kasvihuoneen vehreyttä!


Yksi suuri havaintoni on ollut se, että kasvihuonetta voi käyttää sadon aikaistamiseen ja satokauden jatkamiseen. Kylvin aikaisin keväällä kasvihuoneeseen retiisiä, salaattia ja sipulia. Persiljaa laitoin myös, mutta satoa aloimme saamaan ensin kasvihuoneessa talvehtineista persiljoista. Keväällä kylvettyä persiljaa olen kuivannut niin itsellemme, kuin tyttären perheelle.
Retiisi onnistuin parhaiten ikinä! Laitoin sitä myös kasvimaalle ja kirpat söivät taimet heti. Kasvihuoneessa ei tuholaisia ollut ja vaikka ulkona satoi räntää, me haimme ihania, pulleita retiisejä sieltä.
Samoin lehtisalaatti menestyi huippuhyvin kasvihuoneessa ja alkoi tekemään sato tosi aikaisin. Söimme kasvihuonesalaattia pari kuukautta.
Pinaatti teki hyvän sadon myös kasvihuoneessa. Teimme palak paneeria keväällä ja voi että se maistui hyvältä! Kesällä teimme sitä sitten nokkosesta, kun siitä alkoi satoa saamaan.
Retiisiä ja salaattia olenkin kylvänyt uudet satsit parisen viikkoa sitten. Ne ovat itäneet tosi hyvin ja olen toiveikas syksyisestä sadosta.
Keltasipulia istutin kilon verran kasvihuoneeseen ja sieltä tuli aikainen ja runsas sato. Söimme koko alkukesän runsaasti sipulia kasvihuoneesta, kun sillä välin kasvimaalla sipulit olivat vasta lähteneet kasvuun.
Aion ensi keväänänkin laittaa kaikenlaista, hieman viileämmässä viihtyvää kasvista kasvamaan kasvihuoneeseen. Ihanaa, että näin saa satokautta pidennettyä molemmista päistä!

Kyssäkaali! <3


Vaikka päivät ovat olleet tosi lämpimiä, silti on havaittavissa syksyn merkkejä. Yöt ovat viileitä, sekä sumuisia ja varjot pitenevät.  Näitä merkkejähän tämä sadokorjuukin on. Ei sitä suotta puhuta syksyn sadosta!

Muutama parsakaalikin saatiin!

Millaista satoa Te olette saaneet? Onko kasvimaalla ollut onnistumisia, vai pelkkää epäonnea? Onko kellarit ja pakastin täynnä luonnonantimia, vai haetteko kaupasta sitten talven pimeinä pakkaspäivinä?
Olisi kiva kuulla kesän sadoistanne ja millä mielillä otatte lähestyvän syksyn vastaan?


perjantai 23. elokuuta 2019

Hei me latvotaan!


Nämä keitellään pakkaseen pastakastikkeeksi!


Kyllä se nyt vaan on todettava sellainen elämän realiteetti, että kesä alkaa olemaan ohi. Toisaalta olo on ihan nyyh, mutta toisaalta taas ihan jee!

Mitä vanhemmaksi tulen, pidän syksystä enemmän. Rakastan talvea ja syksy johdattaa minut lempeästi totuttaen siihen.
Pidän kyllä kaikista vuodenajoista, mutta tälläistä elämäntapaa viettävälle ihmiselle, syksy valmistaa talveen, joka on sitä rentoutumisen aikaa.
Minusta on ihanaa, että on selkeät vuodenajat. Näin voi esimerkiksi harrastaa kaikenlaista erilaista toimintaa. Vuodenajat mahdollistavat niin paljon kaikkea!

Nyt kyllä vähän harhauduin aiheesta, mihin alunperin pyrin. Nimittäin latvomiseen. Monissa blogiessa ja instatileillä on kuvia tomaateista, paprikoista, chileistä ja kurpitsoista, joiden kasvustot ovat täynnä raakileita, mutta sato ei vaan ota kasvaakseen ja kypsyäkseen.

Latvomaton...

... ja latvottu. Raakiletertun jälkeen jätetään vähän väliä
ja sittet nips vaan. Yksi lehti tai lehti pari on hyvä jättää,
jos ranka kuivuu katkaisun jälkeen.


Koska päivät alkavat lyhenemään ja valon, sekä lämmön määrä vähenemään, sadon kypsymistä voi yrittää nopeuttaa kasvustojen latvomisella.
Tämän tavan opin eräiltä ystäviltäni, jotka kesäkaudella kasvattivat ihan ammattimaisesti luomutomaattia. Heillä alettiin katkomaan kasvihuoneissa tomaattien latvoja elokuun puolen välin paikkeilla, jotta kasvustot keskittyisivät kypsyttämään raakileita. Ilman tätä latvomista, kasvustot jatkavat kasvamistaan ja tekevät uutta kukkaa, sekä raakileita niin kauan kuin pakkaset saapuvat.

Avomaalla latvat voisi katkoa jo aikaisemminkin

Rohkeasti vaan latvat poikki!


Tätä samaa latvomista olen toteuttanut myös muihin kasviksiin, kuten chileihin ja paprikoihin. Joskus ihan kyllä säälittää klimpsoa kaikki kukat ja ihan pienet raakileetkin pois ja jättää vain muutama hassu isompi kasvamaan ja kypsymään.
Mutta... jos näiden "muutaman hassun" kasvaminen on kestänyt pauttia rallaa kolme kuukautta ja nekään eivät vielä ole ihan kypsiä, ei ne kukkaset ehdi muutamassa viikossa kypsiksi chileiksi ja paprikoiksi kehittyä. Ellei jokin ihme tapahdu ja sellaista ei kyllä taida olla näihin päiviin vielä tapahtunut näillä leveysasteilla.



Kompostiin menee multa-ainesta!

Chileistä kukkalatvat pois vaan!

Sama paprikoista!


Olen katkonut kurpitsoidenkin rönsyjä. Joskus juttelin jollain puutarhamessuilla Jättikasvisyhdistyksen jäsenen kanssa. Hän antoi vinkkejä isojen kurpisoiden kasvattamiseen. Hän kehoitti katsomaan yhden rönsyn, jossa on vahvan ja terveen näköinen kurpitsan alku. Rönsy pitäisi katkaista jonkin matkaa kurpitsasta, ennen seuraavaa raakiletta. Näin kasvi käyttäisi kaiken energiansa tämän yhden mollukan kasvattamiseen.

Tähän spaghettikurpitsaan jätin muutaman mollukan.

Katsotaan, miten käy!

Tämä on jokin myskikurpitsa, nimeä en muista.

Kypsymistä odotellen!

Tämänkään kurpitsan nimeä en muista, mutta sen pitäisi
kyllä vielä isommaksi kasvaa. Saas nähdä miten käy!


Tätä kikkaa käytin esimerkiksi viime vuonna kasvattaessani jättikurpitsaa ja se toimi ihan hyvin. Mutta noiden tavallisten pummpujen kasvattamisessa en ole ollut ihan niin pedantti, vaan olen kyllä muutamankin raakileen jäättänyt per rönsy.

Kuukuna viime syksyn kurpitsakuvauksissa jättikurpan kanssa.


Mutta näin loppukesästä kannattaa kyllä rönsyt katkaista, etteivät kasvustot enään kuluta voimiaan uusien kukkien ja raakileiden tekemiseen. Kuten sanottu, kesä loppuu kuitenkin ihan kohta ja syksy saa.

Kasvihuonepuuma tomaattiviidakossa!



Meillä tomaatti-, chili- ja paprika sato tulevat jäämään odotettua pienemmiksi. Ei sillä, kyllä kaikkea tulee ihan kahden ihmisen tarpeiksi tuoreena syötävksi ja säilöttäväksikin.
Jotenkin meillä oli kuitenkin uuden kasvihuoneen potentiaalista suuremmat odotukset, kuin ne sitten olivatkaan.
Olimme pettyneet siihen, että kasvihuone 6mm kennolevyistään huolimatta ei varaa lämpöä juuri sen paremmin, kuin meidän lasihuone.

Emme laittaneet perustussoran alle styroksilevyjä, kuten ensin ajattelimme. Mietimme siitä mahdollisesti luontoon jäävää jätettä. Jos vaikka myyrät silppuavat sen tai jotain.
Stroksi olisi ehkä kuitenkin auttanut kasvihuonetta varaamaan lämpöä alku- ja loppukesästä. Mutta näillä nyt mennään ja kasvihuonetta emme ala lämmittämään. Meistä se ei vaan ole millään lailla ekologista ja sillä sähkön hinnalla ostetaan kyllä kotimaisia kasvihuonevihanneksia roppa kaupalla. Voi olla, että tämäkin mielipide muuttuu. Eihän tuollaisen tuhansia euroja maksaneen kasvihuoneenkaan hankkiminen ole millään lailla järkevää!