Joulu tuli ja meni!

 

Pidin kolmatta vuotta Hehku-tontun joulu-
kalenteria instassa ja facessa.

Ensin sitä odotetaan kuukausi tolkulla ja sitten se on yht'äkkiä ohi. Tältä tuntui jotenkin tänä vuonna joulunpyhät menevän. Olihan tämä tosi lyhyt aika tänä vuonna, kun aatto osui jo lauantaille. Ei oollut kuin pidennetty viikonloppu.

Kuhmalahden kyläkaupan pihassa on puhelinkoppi.
Siellä ei enään puhelinta ole, mutta tonttu tai
joulupukki pitää kuumaa linjaa siellä aina
joulunaikaan.

Ulkosaunalla oli taas oma joulukuusi.

Tyttären perhe tuli aatonaattona, kuten muinakin vuosina. Joulumme alkoi siis jo silloin. Kahviteltiin, saunottiin, syötiin myöhään ja nukuttiin. Siinäpä se!

Muksut availivat mummulaan "eksyneet" lahjansa ja oli tosi rauhallista meno. Ei siis meininkiä yhtään!

Tämän näköistä oli meidän mäellä joulunpyhinä.

Beibe lämmittää jouluaaton saunaa.

Myrskylyhdyt valaisivat pihaa.

Kun Mäyrävuoren sirkus lähti kotiin aattona iltapäivästä, me Beiben kanssa lähdettiin viemään kynttilä haudalle ja katsomaan Kuhmalahden kirkonkylälle tien varteen sytytettyjä valoja.

Nyt oli ainakin lunta riittämiin joulutunnelman
aikaan saamiseksi.

Tänä jouluna ei pahemmin kattailtu pöytää. Syötiin siellä missä 
mahduttiin ja Kuukuna kokosi lahjalegojaan samalla aterioiden.

Hyvää oli silti, vaikka kauniit kattaukset puuttuivatkin!

Aattoilta menikin sitten ihan televisiosta elokuvia tuijottaessa, herkkuja syödessä ja hieman glögiä, sekä viiniä siemaillessa.

Omppu-tonttu huolehti marsujen ruokkimisesta.

Benja nautti vapaana olosta ja runsaasta
lumimäärästä.

Meidän joulukuusi oli silleen "venäläistyyppisesti"
koristeltu. Vain julkisivun puolelta! Lapset saivat 
sen koristella ja siitä tuli sitten tollainen.

Joulupäivä otettiin ihan rennosti. Minä lueskelin kirjaa ja Beibe kävi lähimetsässä liukulumikenkä retkellä. Nukuin jopa päikkärit!

Vaikka olenkin ollut viime aikoina vaan kotosalla, niin tälläinen mitään tekemätön päivä oli silti erittäin tervetullut.

Vehkajärven kirkossa oli joulukuusi valaistuna.

Hautausmaa oli täynnä kynttilöitä.

Toisaalle haudattujen muistoksi!

Muutenkin koko joulunpyhät menivät ilman stressiä. Ei ollut hienoja joulukattauksia. Jouluateria syötiin ihan arkiastioista ja riisipuurotkin aattoaamuna oli "Saarioisten äitien" tekemää. 

Aattoiltana poltettiin jätkänkynttilä pihassa.

Eteisen lipaston asetelma; huonemänty ja 
ledikynttilä.

Beiben kanssa katseltiin aattona elokuvia. Kuten
Areenasta hyvä dokumentti Tina Turnerista.
Syötiin samalla tuunattuja roiskeläppiä!

Meillä oli pieni kinkku, jonka paistoin aatonaattona. Siitä oli joulupäivänä jäljellä pieni sirkama, joka Beiben kanssa juhlallisesti jaettiin. Muutenkin jouluruuat menivät hyvin tänä vuonna ja niitä ei tarvitse syödä viikko tolkulla.

Ulkosaunan kynttelikkö joulupäivänä.

Ja toinen  pöydällä. Beibe on tehnyt molemmat
kyntteliköt.

Kynttilöitä on poltettu urakalla joulunpyhinä.

Tapaninpäivänä Beibe saksi joulukuusen ja vei oksat elukoille nakerrettavaksi. Vaikka kuusi oli kaadettu keskiviikkona ja saanut hyvin vettä, se varisti neulasiaan. Joten, ajattelimme siivota sen jo pois. Olihan meillä ollut muksujen koristelema muovikuusi yläkerrassa jo monta viikkoa.

Tapaninpäivän aamuna, joulukuusi sai lähteä
lampaiden, kanien ja marsujen jatkojalostukseen.

Tapanina kävimme kahdestaan elokuvissa katsomassa Whitney Houstonista kertovan elokuvan. Se oli ihana! Suosittelen kaikille kasarin teineille sitä. Ja varatkaa nenäliinoja mukaan! Minua ainakin herkisti kaunis musiikki, jota oli paljon elokuvassa. Tietysti myös liian aikaisin sammuneen tähden elämä.

Tapaninpäivänä käytiin elokuvissa katsomassa
Whitney Houstonin urasta kertova elokuva.
Rakastin tätä leffaa joka solullani! 

Elokuvan jälkeen vielä vähän mässäilyä
kebabrullan muodossa!

Vaikka meidän joulu ollut mitenkään kovin juhlava, oli silti kivat pyhät. Paljon lepoa ja yhdessäoloa tyttären perheen ja Beiben kanssa. Poikkesipa meillä muutamia ystäviäkin ohikulku matkallaan. Ihanaa!

Nyt on arki taas saapunut muutamaksi päiväksi ja Beibellä alkoi työt. Minä siivoan joulua pois ja ulkona sataa vettä.

Perjantaina on uudenvuoden aatto, mutta eipä ole mitään kemuja tiedossa. Sitä paitsi, Beibe on iltavuorossa töissä, joten yksin en viitsi hirveästi juhlia. 

Kylällä on aattona illalla ilotulitus, että jos sitä lähtisi kävellen katsomaan. Tai sitten en! Vaihtuu se vuosi ilman mitään juhlimisiakin. Voi että sitä on tullut vanhaksi ja laiskaksi juhlijaksi! ='D

MUOKS. Vaikka minä olen ollut siinä uskossa,että uudenvuoden aatto on perjantaina, niin oikeasti se onkin lauantaina. Kiitos Heli asian korjaamisesta!❤ 

Meikäläisen suunnitelmia moinen päivän vaihtuminen ei taida kuitenkaan muuttaa!😄

Hääpäivän reissu Tampereelle osa 1: 1900 -luvun alun nostalgiaa Hotelli Tammerissa

Tampereelle saavuttuamme kävimme kahvilla Keskustorin
kupeessa olevassa Valkoinen Puu -kahvilassa .

Meillä oli hääpäivä 24.7. ja se oli 16. järjestyksessään. Yhteiseloahan meillä on jo 26 vuotta. Mutta kesti 10 vuotta, ennen kuin naimisiin ehdittiin. Olemmekin nauraneet, että on hyvä kattoa, kuin katua. Tehdä jälkikasvu, ottaa yhteistä velkaa, tehdä vuorotöitä niin, että vain toinen vanhempi on kerrallaan kotona jne. Jos nämä kestää, kestää mitä vain!

Brita- ja kuningatarkakkua!

Ei vaan! Mutta meillä on ollut kuitenkin tapana juhlistaa hääpäiväämme aina jotenkin. Yleensä se on ollut jotain spessua tekemistä, astetta hienommassa ravintolassa syömistä tai pieni kotimaan reissu.

Tammerkoski ja hotellikin näkyy oikealla!

Jee! ='D

Olin kevään mittaan suunnitellut, että lähtisimme oikein muutamaksi päiväksi Mathildedalenin ruukkikylään ja Teijon kansallispuistoon . Mutta jossain vaiheessa minua alkoi mietityttämään taas pikku hiljaa lisääntyneet koronatartunnat. Beiben kanssa sitten mietittiin, että onko ihan välttämätöntä lähteä niin kauas, kun lähempääkin kivaa tekemistä löytyisi.

Hotelli Tammerin viehättävää sisustusta!

Niinpä me sitten lähdettiin Tampereelle. Ja vain yhdeksi yöksi. Näin se suunnitelmat muuttuu! Mietittiin, että yhdistetään reissuun muutamia meitä kiinnostavia asioita, kuten syöminen, elokuvissa käynti ja taide.
Toisaalta olikin hyvä, ettei reissu suuntautunut kauemmaksi, koska kulumapolveni alkoi vihoittelemaan paria päivää ennen reissua ja kävely oli hankalaa.

Hotelliksi valitsimme Tampereen keskustan kupeessa olevan Hotelli Tammerin . Se on yksi Suomen vanhimmista hotelleista ja me molemmat olemme aina halunneet siellä käydä.

Hotelli on rakennettu v.1929 ja se on sisustukseltaan ja hengeltään yhä kuin aikamatka niihin aikoihin.

Käytävillä ja hississä oli kuvia hotellin eri aikakausista ja vaikutusvaltaisista vieraista. Myös tarinoita vieraista ja tapahtumista.

Muistan, kun sorsalammella luisteltiin!

Hotellissa oli yöpynyt filmitähtiä ja valtioiden päämiehiä. Hotellin erikoisuutena oli aikanaan ollut se, että joka huoneessa oli omat wc- ja kylpytilat. Tämän ajan hotelleissa se ei ollut yleistä, vaan majoittuneille oli yhteiset tilat peseytymiseen ja tarpeiden tekoon. Miettikääs, jos nykyäänkin hotelleissa olisi yhteiset saniteettitilat!

Hotelli oli sisältä pienempi, kuin olin kuvitellut! Itsehän olen asunut Tampereella pari vuosikymmentä ja Tammerin ohi mennyt varmaan tuhansia kertoja. Mutta koskaan en ollut aiemmin siellä sisällä käynyt. Se on kuitenkin ollut aina arvokkaan ja hintavan oloinen hotelli. Sellainen, missä rahvas ei majoitu!

Mutta nyt majoittui! Olin varannut meille ihan sellaisen perushuonetta asteen paremman. Yksi yö maksoi 181 euroa. Olin toivonut, että meillä olisi parivuode ja se toive olikin toteutettu.

Muuten huone oli ihan perus. Ei mitään ihmeellisiä kikastuksia ja aikas pieni. Mutta se ei meitä haitannut, koska emme siellä aikoneet aikaamme viettää, vaan lähteä hieman kaupungille kiertelemään.

Vessänpönttö oli niin söpö!

Kylpyhuoneen kalusteet olivat vanhanaikaisen näköisiä. Vessakin huuhdeltiin ketjusta vetämällä ja käsienpesualtaan hanassa oli kylmä ja lämminvesi erikseen. Kuitenkin kalusteet olivat ulkonäostään huolimatta uudella tekniikalla ja ekologisia vedenkäytön suhteen.

Pakollista pötköttelyä ennen kaupungille lähtöä.

Huoneesta kivat näkymät Koskipuiston suuntaan.

Hotelleissa on parasta sängyt! Ja tietysti aamupala...

Olin hieman pettynyt, ettei itse hotellin ravintolasta saanut ruokaa. Mutta onneksi alakerrassa oli Bistro Tammer, missä saimme syödäksemme.

Oli pakko maistaa kesän hittidrinkkiä Aperon Spritziä.

Bistron ruoka oli ihan perushyvää! Minä söin lohta ja tilli-
perunoita jokirapukastikkeella.

Me tulimme Tampereelle linja-autolla. Veimme auton tyttärellemme Kangasalle. Olisimme päässeet jopa ihan kotoa perille asti bussilla. Mutta emme olleet paluuajasta varmoja, joten oli varmempaa tehdä näin. Kangasalle kuitenkin busseja kulkee tunnin välein. Kun taas Kuhmalahteen pari kertaa päivässä!
Hotellilla olisi ollut kyllä pysäköintimahdollisuuskin. Mutta ajattelimme, että on kätevämpää olla autotta. Meillä oli seuraavalle päivälle suunnitelmia mennä Finlaysonin alueen taidetta katsomaan ja olisimme joutuneet auton siirtämään sinne ja maksamaan lisää pysäköintimaksuja.

Emme ole käyneet elokuvissa sitten koronarajoitusten tultua voimaan. Leffaan on ollutkin ikävä! Kävimme katsomassa Näkemiin Neuvostoliitto , mikä olikin ihan hauska.
Elokuvavalikoima teattereissa on aikas rajattu. Mitään ulkomaalaisia hittielokuviahan nyt ei pyöri, mutta toisaalta se on hyvä mahdollisuus esim. kotimaiselle elokuvalle.

Uusi juttu meikäläisille oli nautiskelunäytökset. Eli sinne sai ostaa vaikkapa tuopin olutta mukaan. Pitihän sekin kokeilla, miltä tuntuu nauttia lonkero luvallisesti elokuvasalissa. Joskus nuorena on kyllä tullut pohjia otettua leffateatterissa ennen kaupungille lähtöä. Hyi minua!

Toinen kesän hittijuoma on Blanc olut. Sitruksinen ja
minun makuuni kyllä!

Jotenkin oli hämmentävä leffassa käynti! Siellä ei ollut juuri ketään muita asiakkaita vessoissa ja käytävillä. Yleensä on tottunut siihen, että siellä on aina ruuhkaa joka puolella. Hieman aavemainen tunnelma!

Iltapalaa Koskipuistossa!

Käytiin elokuvan jälkeen parilla kylmällä juomalla kahden eri ravitsemusliikkeen terassilla. Ilta oli tosi lämmin, vaikka olikin pientä sateen uhkaa.

Maalaisen junttirusketus!

Haimme Hesestä hampparit mukaan ja menimme istuskelemaan kosken rantaan. Nurmikoilla oli monia porukoita pitämässä hauskaa. Yllättävän paljon oli porukkaa liikkeellä, vaikka oli maanantai-ilta.
Muistelin siinä Beibelle, että en ole koskaan nuorena ollut istuskelemassa kosken rannalla. En juomassa, en syömässä! Silloin vuonna "miekka ja kivi" semmoinen ilkamointi oli jyrkästi kielletty, eikä puistojen nurmikoita saanut talloa. Jos yleisestä alkoholin juomisesta olisi kiinni jäänyt, olisi voinut vaikka putkan ovi heilahtaa. Kyllä ajat on muuttuneen!

Vielä yhet ja sitten takaisin hotellille!

Kun kävelimme takaisin hotellille, alkoikin satamaan. Hyvä ajoitus! Hotellin aulassa oli vierailijoita nautiskelemassa virvokkeita ja mekin ajattelimme vielä jotkin pienet yömyssyt ottaa. Beibe haki meille portviinit ja niitä nauttiessamme katselimme käytävällä olevia kuvia hotellista.

Naisten vessan sisustusta!

Jotenkin tästä hotellin sisustuksesta tuli minulle mieleen elokuva "Hohto". En olisi yhtään hämmästynyt, jos seinällä olevissa kuvissa olisi ollut mukana Jack Nicholson! Meinasimme, että lähdemme katsomaan, onko hotellissa huonetta 237, missä edellä mainitussa elokuvassa tapahtui kaikkea kamalaa. Mutta emme sitten jaksaneet, vaan lähdimme omaan huoneeseemme nukkumaan.

Nukahdettiinkin molemmat heti, mutta yöllä heräiltiin. Hotellissa oli hiljaista, yksi porukka tuli aamuyöstä ja hieman ilakoivat tullessaan. Mutta jotain muusta syystä ei uni maittanut. Sänky oli hyvä, että siitä kiinni ei ollut. Jossain vaiheessa sitten oli nukahtanut kunnolla ja heräsin peruuttavan auton piippaukseen. Hädissäni singahdin jo sänkystä ylös luullen, että joku tulee isolla autolla meille. Kunnes tajusin, etten ole kotona!

Aamupala tarjoiltiin hotellin hienossa salissa. Tunnelma siellä oli hieno! Kuvia ei päässyt salista ottamaan, koska aamiaisella oli kuitenkin aikas paljon väkeä.

Ainut kuvakulma, missä ei ollut muita hotellivieraita.

Aamupala oli aikas perinteinen. Inkiväärishotteja ja pikkusmoothiepulloja lukuun ottamatta tarjottavat olivat aikas tavalliset. Pekoni oli hyvää ja rapeata. Siitä pisteet!

Snapsilasissa siis inkiväärishotti! Ei viskiä, vaikka siltä
erehdyttävästi näyttääkin!

Hotelli Tammerista jäi hyvä fiilis! Kiva, vanhaa aikaa henkivä hotelli. Palvelu oli hyvää ja ystävällistä. Hintataso ehkä hieman kallis tavanomaiseen yöpymiseen, mutta hotellin sijainti hyvä. Voisin majoittua täällä toistekkin.

Matka jatkui Finlaysonin alueelle, mutta siitä toisessa postauksessa!