Omppu ja Kuukuna tekevät talikakkusia

 

Kun lapsenlapset tulevat mummulaan yökylään, yritän keksiä heille aina jotain mukavaa ja helppoa tekemistä. Molemmat muksut tykkäävät kovasti puuhata kaikenlaista, mutta eivät vielä jaksa keskittyä mihinkään pitkäkestoiseen hommaan.

Tarkkaa hommaa!

Teen jatkuvasti itse talikakkusia linnuille. Ostan kyllä talipalloja valmiinakin, mutta olen huomannut lintujen pitävän näistä itse tehdyistä enemmän.

Edullisemmaksihan itse tehdyt eivät tule. Mutta ne ovat nopeita tehdä vaikka työpäivän jälkeen. Mitään kovin vaativaa en ainakaan minä jaksa enää iltaisin puuhata ja talikakkuset ovat juuri sopivan pieni puhde niin aikuisille, kuin lapsillekin.

Vuorotellen laitetaan aineksia.

Rasvana käytimme 500 g kookosrasvaa. Lorautin pari ruokalusikallista rypsiöljyä rasvan joukkoon. Se pitää kookosrasvan hieman pehmeämpänä ja pikkulintujen on helpompi kakkusia nokkia.

Sillä välin kun rasva oli sulamassa kattilassa puuhellalla, muksut laittelivat kuivia aineita lusikoilla muotteihin. Minä olin katkonut saksilla ripustusnarut jo aiemmin valmiiksi muotteihin. Käytimme hamppunarua, joka maatuu luonnosta, jos sattuu sinne jäämään.

Hyvältä näyttää. Ei ole kovin paljoa mennyt 
ohi muottien.

Kuivina aineksina meillä oli maapähkinöitä, kuorittuja auringonkukan siemeniä, kuivattuja nokkosensiemeniä ja  kuivattuja puolukoita. Aikas herkullisen kuuloiset ainekset!

Mummu kaataa kuuman rasvan.

Muksut laittoivat vuorotellen aineksia muotteihin niin, että ne olivat noin puolillaan. Sitten minä kaadoin sulan kookosrasvan muotteihin.

Näistä kahdesta on tullut kyllä
sellaisia pelleilijöitä, että!

Vietiin kakkuset ulos kovettumaan.

Vietiin tarjottimella oleva kakkusmuotti jäähtymään ja kovettumaan ulos tuhkaämpärin päälle. Samalla lähdettiin porukalla ulkoilemaan siksi aikaa, kun kakkuset olisivat kovettuneet niin paljon, että saisimme ne muoteista ulos ja ripustettua lintujen nautittavaksi.

Parin tunnin kuluttua ne olivat 
valmiit irroitettaviksi muoteista.

Muksujen mielestä kakkuset
tuoksuivat herkulliselta!

Kyllä mummua nauratti, kun muksut nuuskivat kakkusia. Heidän mielestään ne tuoksuivat herkullisilta! Eivät kuitenkaan haukanneet paloja niistä. Benja koirahan on monesti hyppinyt puissa roikkuviin talikakkusiin ja syönyt ne. On kuulemma kakka luistanut koiralla hyvin!

Ripustettiin niitä omenapuuhun.

Sekä lintulaudalle. Kuukuna 
ylettyi vielä nuuhkimaan niitä!

Kiva ja helppo homma oli tehdä talikakkusia muksujen kanssa. Mukavaa oli ripustella niitä paikoilleen ja jäädä seuraamaan hieman kauempaa lintujen herkuttelua.

Kakkuset maistuivat hyvin linnuille!

Ei montaa päivää mennyt, kun kaikki kakkuset oli syöty. Hyvä juttu, koska nyt voikin tehdä taas uuden satsin puihin ripustettavaksi!

Päivien viemää...

 

Harmaa... se on kyllä päivien teema. On pimeää ja kylmää. Jotenkin apeaa. Lunta on tullut hieman, niin että voi sanoa sitä olevan. En tiedä, onko sitä niin paljon, että virallinen ensilumen määritelmä olisi täyttynyt.

Vielä viime viikolla kanatkin ulkoilivat ja varsinkin nuoremmat kanat olivat ihan sujut ensilumen kanssa. Vaikka osa niistä ei lunta koskaan ollut nähnytkään. Ne hengailijat ympäri pihaa ja kuopsuttelivat lumista maata. 

Kukko Jyväkurkku hoksasi, että lintulaudan
alle on pudonnut herkkuja ja johdatteli rouvat
apajille. Käpytikka ei näköjään kanoja hätkähdä.

Sen verran kovia pakkasia on nyt kuitenkin viime päivinä ollut, että laitoin kanalan luukut kiinni ja kanat "sisäruokintaan". Katsotaan jos lauhtuu vielä jossain vaiheessa, niin päästän niitä taas ulkoilemaan. Tuntuu aina niin kurjalta pitää niitä sisällä koko pitkän talven.

Vuoden aikana on taas kertynyt aika kasa
kynttilän jämiä.

Olen potenut jo useamman viikon lievää apaattisuutta. En oikein jaksa innostua mistään. Kaikki tekeminen tuntuu jotenkin turhalta. Ärsyttävää tälläinen olotila!

En ole käynyt missään, eikä meilläkään juuri kukaan käy. Päivät ovat yksinäisiä. No, töissä olen käynyt kerran tai kaksi viikossa ja kaupassa, sekä apteekissa. Siinä se sosiaalisuus sitten on. Eipä ole oikein edes missä käydä.

Tälläisiä kuplakynttilöitä sulattelin jämistä.

Pikku puhastelua olen kuitenkin yrittänyt tehdä. Sulattelin kaikki kertyneet kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi. Tilasin jo keväällä kuplakynttilämuotit ja niitä nyt sitten tein. Tuli kivoja! 

Tuo pienempi muotti on kyllä vähän turha. Kynttilä on niin pieni, että se palaa tosi nopeasti. Voisi jossain vaiheessa tilata vaikka "kiinakaupasta" lisää erilaisia muotteja. Kynttilöiden valaminen on mukavaa puuhaa!

Takkatulen ääressä on ainakin tullut istuttua!

Päivät kuluu jotenkin samalla kaavalla. Nukun tosi paljon, noin yhdeksän tuntia joka yö. Heräilen, kun herään, kuitenkin 7-8 välillä. Kelloa en laita herättämään, jos ei ole työpäivä tai jotain aamumenoa.

Herättyäni laitan takkaan valkeat ja päästän koiran pissalle. Yleensä kissa tulee samalla oven avauksella sisälle. Sitten ruokin nämä kaksi edellä mainittua ja itseni.

Pikku-Omppu on rohkaistunut kovasti ja 
uskaltaa jo ruokkia marsuja.

Aamupalan jälkeen lähden hoitamaan ulkoelukat, eli lampaat, kanit ja kanat. Niille ruuat ja jos on hyvä ilma, niin lampaat vien päiväksi ulkoilemaan. Sitten lähden yleensä koiran kanssa pienelle kävelylle, jotta se saa tehtyä isomman tarpeensa. Sitten haen lisää polttopuita, lämmitän lisää pirttiä ja hörpin kahvia. Sitten syön jossain vaiheessa, juon lisää kahvia ja siivoilen, sekä lämmitän taloa.

Beibe tulee kotiin ja taas juodaan kahvia. Sitten Beibe touhuaa omiaan, minä teen yleensä ruuan tässä vaiheessa, syödään, hoidan elukat, katson telkkaria ja menen nukkumaan aikaisin, kun en keksi enää mitään tekemistä. 

Koska olen perjantait ja lauantait pääosin töissä, en ole suunnitellut näillä näkymin meneväni lähiseudun joulumyyjäisiin myymään. Paitsi yksiin, josta kerron postauksen lopussa.  

Parina edellisvuonna olen pitänyt täällä kotona kranssi- ja tallipuotia, jossa myin itse tekemiäni havukransseja ja muita käsitöitä. Nyt en ajatellut pitää sellaistakaan. 

Yhden satsin mehiläisvahalevyjä tilasin ja 
rullailin kynttilöiksi.

Minulla oli kovakin joulufiilis jo loka-marraskuun vaihteessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että menetin sen johonkin. Odotan kyllä joulua ja sitä, että lapsenlapset tulevat mummulaan. Mutta muuta jouluista minulla ei sitten olekaan tiedossa. Moneen vuoteen ei ole ollut yksiäkään pikkujouluja, joten tuskin tulee kutsua mihinkään tänäkään vuonna.

Talikakkusia olen jo muutamia tehnyt linnuille.
Näiden tekeminen on tosi kivaa!

Ehkä tämä mieli tästä piristyy. Tai sitten ei. Mutta ensi viikoksi on jotain kivaa tiedossa, kun tyttärellä on viikon loma. Olemme suunnitelleet, että tekisimme päiväretken jonnekkin. Katsotaan nyt, mitä keksitään. 

Tosi kiva päästä käymään ihan missä vaan, kun kaiket päivät on täällä kotona pääasiassa ihan yksin elukoiden kanssa. Vaikka viihdynkin hyvin itseni kanssa, niin rajansa kaikella. 

Mauri viettää aikansa lähinnä takan kyljessä!

Täytyisi keksiä taas jokin hyvä idea, mitä alkaisi toteuttamaan ja puuhaamaan, mutta tuntuu kaikki ideatkin olevan hukassa. Ei huvita käydä lenkillä, ei mitään. 

Tervasaippuoita myyjäisiin.

Onneksi on luvassa edes nämä yhdet joulumyyjäiset, josta jo aiemmin mainitsin. Lupauduin menemään myyjäksi jo aikaisin syksyllä ja hieman jotain olen niihin saanut valmistettua. Saippuoita tein paria erilaista, muutaman kranssinkin pyöräytin, niitä kynttilöitä valoin ja rullailin ja sukkia olen kutonut.

Näihin puolikransseihin laitoin koristeeksi
käpyjä ja sulkia.

Toivottavasti jotain edes menisi kaupaksikin. Ja jos ei mene, niin laittelen sitten joululahjapaketteihin näitä.

Myyjäisiin on tulossa useita myyjiä, joten varmasti itsekin tulee tehtyä ostoksia. 

Tulipa tästä alakuloinen postaus! Mutta tällaista tämä nyt vain on tällä hetkellä. Ei oikein lähde! Mutta hei, jos olette liikkeellä täällä päin tulevana lauantaina, niin tulkaahan moikkaamaan joulumyyjäisiin. Yhteystiedot löytyy alla olevasta kuvasta.

TSI: Jauhomatokakkuset linnuille

Kävin Hankkijalla hakemassa lampaille ja kanoille rehuja. Siellä tulee aina ajan kanssa katseltua kaikenlaista uutta tarjontaa, koska en kuitenkaan ihan alvariinsa siellä ramppaa.

Olen lintujen talviruokinnassa siirtymässä kuorimattomista auringonkukansiemenistä kuorittuihin, koska nykyään noita kuorittuja saa ihan kohtuu hintaan ja isoissa pusseissa. Hankkijalla oli hyvä tarjous juurikin noista kuorituista ja niinpä minä samalla tutkistelin muutakin tarjontaa linnunruokahyllyllä.
Ja mitä minä löysinkään! Uutuutena oli markkinoille tullut kuivatut jauhomadot. Ne olivat kaikenlisäksi sellaisia, mitä voi syöttää kesylinnuillekkin. Joten pari 500g pussia lähti mukaan lähinnä kanojen herkuiksi.

Kun pussin ottaa käteen,
näyttää että madot on eläviä.
Niin ne liikkuvat pussissa!😱

Kassalla myyjättären kanssa juteltiin noista matosista. Hän kertoi niitä kokeilleensa omalla lintulaudallaan ja aluksi pikkulinnut olivat niitä vähän kuin pelänneetkin. Mutta kun joku rohkea oli uskaltautunut maistamaan, niin johan oli alkanut kuhina.

Minä tosiaan ajattelin pääasiassa noita matoja kanoille herkkupaloiksi antaa. Mutta sain kyllä idean, millä voisin pikkulintujakin hemmotella. Nimittäin talikakkuset! Vaikka minulla on vielä pakastimessa useita Hehkun rasvasta sulatettuja tälipötköjä , talvi on vasta aluillaan ja mikään lisäruoka pikkulinnuille ei ole liikaa.

Ihmeen vähän ällötti!

Niinpä minä tein matokakkusia munkkirasvasta linnuille. Vaikka olenkin uhonnut, että yhtään talikakkusohjetta en enään blogiin laita, niin tämä on nyt niin spesiaali ja uusi raaka-aine, että pakkohan siitä on teille kertoa. Sitä paitsi, talikakkusohjeeni ovat yksiä blogini luetuimpia postauksia!

JAUHOMATOKAKKUSET

• kuivattuja jauhomatoja
• 2 pkt Sunnuntai munkkirasvaa (tai kookosrasvaa ja pieni loraus ruokaöljyä)
• silikonisia muffinssimuotteja tai vastaavia
• hamppu/sisal/pellava/puuvillanarua tai jotain muuta luonnossa hajoavaa

Sulata munkkirasva kattilassa. Laita jauhomatoja muotteihin. Minä laitoin 2 rkl jokaiseen ja se oli hyvä määrä tuon kokoisiin muotteihin.

Jos tarvetta, leikkaa narusta pieni pätkä ripustusnaruksi ja laita se muottiin ennen sulan rasvan kaatamista.

Kaada sulanut munkkirasva varovaisesti muotteihin. Jos naru tai toukat jäävät kovasti kellumaan, painele niitä lusikalla rasvan sekaan.

Ohjeen rasvamäärästä tuli
4

Anna matokakkusten kovettua huoneenlämmössä ainakin yön yli. Kylmässä ne kovettuvat nopeammin.

Minä tykkään käyttää tuota munkkirasvaa lintujen talikakkusissa, vaikka siinä onkin sitä parjattua palmurasvaa. Syitä on pari: se on puolet edullisempaa kuin kookosrasva ja siinä on valmiina öljyä. Joten siitä tehtävät talikakkuset ovat hieman pehmeämpiä ja niin linnuille kovilla pakkasilla helpompia nokittavaksi.

Laitoin matoja myös linnuille
hieman makupaloiksi. 

Enhän minä taaskaan mitään pyörää tällä ideallani keksinyt. Huomasin meinaan, että ainakin Puuilo myy jauhomatopähkinätalipötköä erittäin huokeaan hintaan.

Vein kanoille maistiaisia.

Jo vain kelpasi!

Vielä noista kuorimattomien ja kuorittujen auringonkukansiementen eroista. Siitä on taas ollut kovasti puhetta niin lehdissä, kuin radiossakin.
Minä olen aina pitänyt noita kuorittuja siemeniä ihan sikakalliina. Varsinkin, kuin meilläkin on pari ruokintapistettä, mistä toinen vetää noin 5 litraa siementä kerralla ja toinenkin pari litraa.
Mutta sitten ihan oikeasti koin herätyksen! Jotkut viisaammat olivat laskeneet, että kuorten osuus säkin tilavuudesta on 60-80%.  Koska kuori painaa suurin piirtein saman verran kuin siemen, kuorelle tulee hintaa aikas paljon!
 Joten, kuorituista kannattaa maksaa jopa kaksinkertainen hinta verrattuna kuorelliseen. Ja kyllähän siinä siivouksen määrässäkin säästää!
Sitä paitsi, kun ajattelee, että talitiainen syö päivässä noin 120 siementä, säästäähän sekin voimiaan ja energioitaan, kun ei tarvitse itse kuoria siemeniä.

Nyt vain hieman pelottaa, että millainen kuhina lintulaudoilla alkaa käymään, kun tirpat huomaa tarjonnan parantuneen entisestään!

Talipötköjä naudanrasvasta!

Kuka muistaa vielä postaukseni viime syksyltä, jossa kerroin tehneeni talipötköjä lampaan- ja kaninrasvasta? Niille jotka eivät muista ja asia kiinnostaa, voitte käydä lukemassa sen tästä linkistä .

Hehkun teurastuksen sivutuotteena jäi aikas määrä rasvaa. Se oli kuitenkin jo keski-ikäinen lehmä ja ehkäpä sillä oli "hieman" helposta elämästä ja korkeasta elintasosta johtuvaa rasvaakin.
Tämä rasva on kuitenkin niin stydiä kamaa, että sitä ei voi kyllä kaikkea meidän lihaa syöville eläimille syöttää. Osa kyllä jauhettiin leikkuu- ja teurasjätteisiin. Mutta sitä oli joka tapauksessa niin paljon, että jotain muuta sille piti keksiä.

Eräs entinen työkaveri, joka aikoinaan kävi teurastelemassa ihmisten elukoita, oli aina sanonut naudanrasvan olevan kaikista parasta lintujen talviruokintaan. Mikäs minä tätä väitettä olen kumoamaan. Ei ainakaan tälläinen koko elämänsä pienellä alueella elänyt ja ruokansa yhden pitäjän alueelta saanut lehmä, voi olla ekologisesti ajateluna huonompaa talviruokaa linnuille, kuin munkkirasvasta sulattamani pötkylät ja kakkuset. Niissä kun on sitä parjattua palmuöljyäkin! Sitä paitsi, nuo lampaan- ja kaninrasvasta tekemäni pötkylät kelpasivat nokittavaksi ja  menivät kyllä ns. kuumille kiville.

Joten sulatushommiin vaan! Olin kerännyt jo aikas pitkään tyhjiä maitotölkkejä. Onneksi! Olin pessyt niitä sitä mukaan kuin tyhjeni ja ajatuksenani oli niihin pakastaa omenamehua. Mutta mehut sitten menikin suurimmaksi osaksi ihan pakastuspulloihin ja tölkit jäivät käyttämättä. En ollut niitä ehtinyt hävittämään ja ne tulivatkin nyt enemmän kuin tarpeeseen.
Ripustusnaruiksi laitoin käytettyjä paalinarun pätkiä.

Vähän hirvitti tämäkin homma. Ajattelin, että oksennuksen partaalla taas sulatellaan. Ne lampaanransvathan haisivat tosi pahalle!

Beibe viritti kaasupolttimen ja kattilassa sitten rasvoja alettiin sulattamaan.
Mutta, ilmeisesti kurkunpää oli jo saanut kuluneiden päivien aikana tarpeekseen yökkimisestä. Ei haissut yhtään pahalle. Lähinnä pannulla paistettavalle pihville.

Viime talvena jäi puoli säkillistä maapähkinöitä, jotka sitten laitoin sulan rasvan joukkoon. Kyllä tulikin aikasmoinen määrä tiukkaa tavaraa lintujen energiaksi talven varalle!