Akvaariorakkautta!

 

Jalusta on muuten hyvä, mutta on jotenkin
hieman valjun näköinen ja matala.

Niinhän siinä sitten kävi, että jäin potemaan hirveää akvaariokuumetta sen jälkeen kun kävin ystäväni Päivin kanssa Tampereen Lemmikkimessuilla syksyllä. Olen nimittäin tuijottanut joka päivä Tori.fi:stä käytettyjä akvaarioita. 

Altaan mallailua Kallaxin päälle.

Akvaarioitahan on myynnissä käytettyinä vaikka kuinka paljon. Ongelmana (jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa) oli se että, ei löytynyt sopivan kokoista, sopivan matkan päästä. 

Olin meinaan ajatellut sijoittavani akvaarion yläkerran ns. harrasteluhuoneeseen ja se asetti tiettyjä rajoituksia.

Tässä akvaario on saanut jo kasvit ja vesi on
vielä sameaa. 

Ensinnäkin meidän vanhan talon lattiat eivät välttämättä kestä satojen kilojen painoista vesiallasta. Varsinkin yläkerrassa sillä seinällä, jolle akvaarion ajattelin, on jo kaksi kirjahyllyä. Niistä painoa tulee jo jonkin verran. 

Ne hyllyt olivatkin sitten se toinen rajoittava tekijä. Olin meinaan ajatellut, että akvaario tulee niiden väliin. Joten sen piti olla mitoiltaan sellainen, että mahtuu siihen. 

Oikeastihan yläkerta ei todellakaan ole paras mahdollinen paikka altaan sijoitukselle. Ohjeet akvaarion sijoittamiseen on, että se pitäisi olla sellaisessa paikassa, missä se on mahdollisimman lähellä vesipisteitä. No, ei ole kyllä meillä nyt. Mutta kummasti saa porrastreeniä, kun vesisankojen kanssa rappuja ramppaa!

Murujen kanssa kalaostoksilla! Kuva on tyttären ottama.

Etsiskelin myös sellaista allasta, joka olisi myytävänä jonkinlaisen jalustan tai lipaston kanssa. Koska minulla ei ollut mitään alustaa valmiina olemassa tulevalle akvaariolle, enkä halunnut uusia kalusteita ostaa.

Taistelukala liikkuu akvaarion kaikissa
vesikerroksissa.

Koska asioiden on tapana järjestyä aina jossain vaiheessa, niin järjestyi tämä akavaarioasiakin. Sattui niin kivasti, että myyntiin tuli 70 litrainen allas jalustoineen 8 kilometrin päässä meiltä. Käsittämätöntä! Ei meinaan ole itsestään selvyys että täältä maaseudulta löytyy näin läheltä ikinä yhtään mitään.

Kaloja on tosi vaikea kuvata!

Myynnissä ollut akvaario ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Lasit olivat naarmuuntuneet ja silikonit oli uusittu epäsiististi. Mutta hinta oli kohdillaan ja kauppaan kuului valaisin, sekä suodatin. Joten kuumeissani ostin sen.

Akvvario ei ole työläs hoitaa. Mutta kyllä sekin
tarvitsee päivittäistä ja viikottaista hoivaa. Päivittäin
pitää kalat ruokkia monta kertaa päivässä. Ja tietysti
tarkkailla niiden kuntoa. Kerran viikossa vaihdan osan
vedestä ja puhdistan suodattimen. Kerran kuukaudessa
"imuroin" pohjasoran. Näin pientä allasta pitää hoitaa
enemmän kuin isompia.

Vaikka itse allas oli edullinen, niin kokonaisuudessaanhan akvaarion perustaminen tuli maksamaan aikas paljon. Tuijotettiin Beiben kanssa tyhjää akvaariota jalustallaan ja tultiin siihen tulokseen, että sen jalusta oli jotenkin liian matala. Meillä oli Ikean Kallax-hyllykkö, missä minulla oli joskus ollut levysoitin ja lp-levyt. Se sattui olemaan juuri niin pitkä, että akvaario mahtui sen päälle. Otimme hyllykön alta pyörät pois ja ostimme siihen kaapit ja laatikot. Ne maksoivat yhteensä noin 80 euroa.

Taistelukalat ovat todella kesyjä. Tämä
meidänkin tulee syömään kädestä ja on 
vähän liikaakin mukana viikkosiivouksissa.

Akvaarion alle leikkasimme vanerin, jonka petsasin samalla värillä kuin hylly on. Petsi maksoi noin 10 euroa. Ajattelin, että koska väkisinkin vettä roiskuu huoltotoimissa, niin vaneri suojaa hyllyn pintaa ja on siistimpi kuin joku vahakangasliina.

Taiteilija-minäni iski ja maalasin vesiväreillä
taustan akvaarioon. Tosin Kuukuna sanoi, että
kaupan taustat olivat hienompia, kuin mummun
tekemä. Ja hän sanoi tämän ennenkö oli edes
nähnyt minun maalaamaani! ='D

Akvaarion perustaminen ei ole mitään hätähousun hommaa. Ja sehän ei ole ollenkaan hyvä juttu silloin kun on hirveä hinku ja kuumeilu saada "kaikki mulle heti ja nyt!"

Ensin pitää laittaa altaaseen hiekat, vedet ja suodatin kierrättämään vettä. Kasvit pitää tietysti hommata ja istuttaa. Altaaseen pitää saada toimiva mikrobisto, jotta tulevat kalat viihtyvät siellä. Ihannehan olisi, että olisi saanut jo "käynnissä" olevasta akvaariosta vettä uuteen. Mutta koska sellaista mahdollisuutta ei ollut, piti uusia vesiä kypsytellä ainakin viikko ennen kalojen hankintaa.

Tuo keraaminen "No fishing"- kyltti on ollut
minulla yli 30 vuotta!

Koska minulla ei tietystikkään ollut kasvejakaan akvaarioon vanhastaan, niin nekin piti ostaa. Kalliita olivat nekin, totta kai! Mutta meikäläinen pihinä jakoi melkein kaikki ostamani kasvit useampaan taimeen ja sain aikas hyvän kasvuston altaaseeni. Kasveihin meni noin 50 euroa.

Valkoinen hiekka oli tosi isoa raekooltaan.
Monnisten viikset voivat vaurioitua, kun ne
pöyhivät pohjasta ruokaa ja hiekka on liian isoa.

Minulla oli plääni saada akvaario valmiiksi joulunpyhiksi, jotta pikku-murujen kanssa voitaisiin sitä sitten ihailla. Olin sopinut tyttären kanssa, että käytäisiin kaupassa yhdessä jouluksi ja samalla kalakaupoilla. Omppu ja Kuukuna "pistivät parastaan" ruokakaupassa ja oltiin ihan varmoja, ettei eläinkauppaan menosta tulisi yhtään mitään.

Mutta kappas kehveliä! Ilmeisesti lemmikkikaupassa asiointi oli himpun verran mielenkiintoisempaa, kuin ruokaostoksilla olo. No, en kyllä yhtään ihmettele. Eipä pyhien alla ruokaostoksilla olosta kukaan tykkää!

Tästä näkymästä kasvit ovat jo kasvaneet kovasti.

Alustukseksi vielä sen verran, että minullahan on ollut akvaarioita lähes koko elämäni. Ensimmäisen 20 litraisen altaan sain joskus alle kymmenen vanhana. Sitten säästin itse 60 litraiseen altaaseen, joka minulla olikin monta vuosi kymmenet. 

Kun alettiin olemaan Beiben kanssa yhdessä, meillä oli tämä minun 60 litrainen, Beiben reilu 100 litrainen ja ostettiin vielä yhteinen 200 litrainen. 

Myimme kaikki akvaariot pois, kun muutimme tänne Leppämäkeen. Sitten jossain vaiheessa ostimme juurikin ystävältäni Päiviltä ja hänen mieheltään ihanan kulma-akvaarion. Meillä oli silloin vielä oman kaivon vesi ja akvaarion hoito kävi tosi hankalaksi. Muutaman vuoden päästä myimme altaan pois. Nyt on oltukin sitten noin 10 vuotta ilman akvaariota.

Kaloja on ollut kaikenlaisia. Kultakaloja, miljoonakaloja, platyjä, monneja ja monnisia, lehtikaloja, kaikenlaisia levänsyöjiä ja pohjantonkijoita jne. Mutta taistelukalat on olleet sellaisia, mitä meillä on aina ollut ja sellainenhan piti nytkin saada.

Tässä näkee, kuinka naarmuinen allas on.

Nauratti eläinkaupassa, kun Kuukunalla ja mummulla kävi kalamaku ihan yksiin. Olin ajatellut, että hommaan esimerkiksi parven neontetroja ja sen taistelukalan uuteen akvaariooni. Kun Kuukuna katseli kaloja, hän heti sanoi neontetrojen olevan hienoja ja että niitä otettaisiin. Taistelukaloihin hän ihastui myös heti. Minä olin jo etukäteen käynyt katsomassa valikoimaa ja emmin kahden erivärisen välillä. Kuinka ollakkaan, Kuukuna katseli myös näitä kahta taistelukalaa. Valitsimme musta-valkoisen ja valko-sinisestä jälkimmäisen mummulan akvaarioon. Olemme vieläkin pojan kanssa tyytyväisiä valintaamme!

Omppuakin kiinnosti kalat, mutta eläinkaupan puput ja marsut taisivat kuitenkin kiinnostaa likkaa enemmän!

"Benjan-kallo ja pandamonninen syömässä
ruokatablettia. Tässä uutta pienijakoisempaa
hiekkaa.

Akvaarioon tuli siis pandamonnisia, miljoonakaloja, neontetroja, kirsikkabarbeja ja taistelukala. Kalojen hinnaksi tuli noin 130 euroa. Lisäksi ostin tietysti ruokaa kaloille, vedenparannusainetta, ravinnetta vesikasveille, juurakon, Kuukunan valitseman keraamisen "Benjan-kallon", haavin ja leväraapan. Näihin meni vajaat 100 euroa.

Minulla oli saatua akvaariohiekkaa, mutta vaihdoin sen vielä siitä syystä, että en pitänyt valkoisesta hiekasta. Lisäksi sen raekoko oli vähän liian isoa, joten ostin vielä 8 kiloa hiekkaa hintaan 17 euroa.

Eli, vaikka akvaario oli varusteineen hankintahinnaltaan edullinen, silti kaiken kaikkiaan akvaarion perustamiseen meni rahaa noin 500 euroa. Mutta kaikki harrastukset maksaa ja olen niin rakastunut tähän pieneen vedenalaiseen maailmaan. Jään monta kertaa päivässä istuskelemaan sen ääreen ja tuijottelemaan kalojen touhuja. Rakastan!!!

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 11; omavaraistelijan erikoistaidot!

 

Marraskuu ja käsillä on tämän vuoden toiseksi viimeinen Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostaus. Näin se aika vaan vierähtää!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja -toimisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kukin tahollaan yhtä aikaisesti postauksensa, jonka aihe on sovittu etukäteen.

Suuntana omavaraisuus -postaussarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He patistelevat meitä kirjoittamaan, kokoavat meidän postauksien linkit yhteen ja mainostavat yhteispostaussarjaa muissa somekanavissa.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan edellisten vuosien postaukset löytyvät seuraavien tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö ja omavaraisuus. Vuoden 2022 postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Osa 9

Osa 10

Marraskuun aiheena on erityistaidot omavaraistelussa. Siitä, onko minulla ja Beibellä jotain erityisiä taitoja, jotka helpottavat omavaraisemmassa elämäntavassa tai haluaisimmeko oppia jotain uusia taitoja, pääset lukemaan ihan kohta. Mutta ensin hieman kuulumisia.

Kalaa ei tarvitse koskaan yksin perata!

Nyt vähän tulikin tenkka poo! Aloin ihan tosissani miettimään, että etenikö meidän omavaraistelu mitenkään lokakuussa? Eipä ihan hirvittävän paljon kyllä sen saralla tapahtunut mitään. No, Beibe sai luvan siivota hieman polttopuita naapurien mailta kaapelityömaan jäljiltä. Lähinnä paksuja oksia ja sen sellaista. Oli siinä pari oikein puunrunkoakin, mutta ei mitenkään hirveän paljoa. Mutta metsättömän pienviljelijän on oltava kiitollinen rippusistakin.

Keittiön kaapit sai inventoitua
ja siivottua.

Kasvimaiden ja syyskylvöjen eteen eivät ole hommat edenneet oikeastaan yhtään. Hyvän alkudraivin jälkeen tulin flunssaan ja sitä kesti kaksi viikkoa. Enkä ole vieläkään täysin terve. Sitkeää on! Sitten tuli Beibekin kipeäksi ja ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan vaakatasossa. Nukkuen!

Myös kanala on siivottu talvea varten. 

Alennusmyynneistä ostin muutaman uuden pensasmustikan ja hortensian, jotka odottavat istuttamistaan. Ja yhden luumupuunkin, 'Victorian', hommasin. Harmittavasti ei ollut enempää muita lajikkeita, koska haluaisin muutaman luumupuun lisää. Tämän luumupuun olen sentäs saanut maahan.

Sadon lisäksi pensasmustikoista
saa syksyisin silmäniloa!

Pari tammeakin löysimme taimialeista törkeän halvalla. Beibe on pitkään himoinnut metsätammea, joka juuristoon on ympätty tryffelin rihmastoa. Kesällä katselimme ja meinasimme ostaakin, mutta tarjolla olevat taimet olivat aivan rutikuivia ja hinta oli kuitenkin lähes 70 euroa. Emme halunneet ottaa riskiä, että taimi oli saanut vaurioita.

Sitten löysimme tryffelitammen taimen hintaan 16,90 € ja pitkään himoitsemani punatammen hintaan 14,90€. Kyllä syksyn taimialet on loistava tapa hankkia uusia kasveja ja tehdä mahtavia löytöjä.

No, toivotaan pitkää ja leutoa syksyä, jotta saisin kaikki asiat ulkona tehtyä ennen lumien tuloa. Niin, ja iso kasvihuonehan on vielä tyhjentämättä...

Lokakuussa saatiin vielä paljon syötävää, 
niin meille ihmisille, kuin eläimille.

Mummun ja papan murut olivat yhden kokonaisen viikonlopun mummulassa ja kyllä meillä oli kivaa. Silloin ei mitään isoja hommia tehdä, vaan nautitaan yhdessä olosta. 

Leivottiin pipareita ja pikku-Omppukin kaulitsi niin hienosti taikinaa! Saunottiin, ulkoiltiin ja katsottiin leffoja. 

Voi rakkaus! Hihat käärittynä ja
ammattimainen ote!

Käytiin naapuripitäjän "lelukaupassa", kuten muksut sitä nimittävät. Hippeläisen kauppa Luopioisten Rautajärvellä on oikea lasten ihmemaa ja miksei aikuistenkin. Vaikka meidänkin lapsenlapset ovat vaikka missä supermarketeissa ja ostoskeskuksissa käyneet, tämä pieni sekatavarakauppa on ihan heidän lempparinsa. 

Myynnissä siellä on kaikkea tarpeellista ja vielä enemmän tarpeetonta. Mutta siellä on sellaisia parin euron pieniä leluja, millaiset muksut saavat valita ja ovat niihin enemmän kuin tyytyväisiä. 

Kauppiaat ottavat lapsiasiakkaat aina ihanan tuttavallisesti vastaan ja juttelevat heidän kanssaan. Nauratti, kun Kuukuna kertoi kuinka hän katselee YouTubesta legon kokoomisvideoita ja kauppiasrouva kuunteli kiinnostuneena pienen pojan juttuja. 

Valinnat näyttävät olevan selvät!

Vähän ehkä teki mieli ostaa!

Sienestämässä ehdin ennen flunssautumistani käymään muutaman kerran. Suppilovahveroita on lähimetsässä ihan mukavasti. Eipä silti, kuivattuja suppiksia on kyllä kaapissa ihan tarpeeksi talven varalle.

Mauri inhoaa sienestystä. Se on 
liian hidastempoista kökkimistä
sen mielestä. 

Minulle tarjottiin työkeikkaa viime kesäiselle työpaikalleni. Keittiöhommia parina päivänä viikossa. Niitä nyt käyn sitten tekemässä ainakin toistaiseksi. Yhtään en taas tiedä, mitä tässä tekisi. Lähtiskö opiskelemaan vai mitä. Minulla olisi kuulemma jokin opinnollistamis mahdollisuus käytettävänäni. Eli opiskella jokin osatutkinto työkokeilumuotoisesti. Mietin jotain hoiva-alan tutkintoa luontoalan tueksi. Katsotaan nyt. On minulla yksi kiva juttu tulossa, mutta siitä myöhemmin. Eikö olekin ärsyttäviä tällaiset teaserit!

Mun ehkä lempparit Raudanmaalla!

Työpaikalla oli kovat halloweenkemut
asiakkaille.

Mutta nyt niihin erikoistaitoihin! Me molemmat ollaan sellaisia, että vähän kaikki kiinnostaa. Ja kaikenlaista on kyllä tullut kokeiltuakin. Minä varsinkin olen sellainen, että käyn kaikenlaisia kursseja ihan vain uteliaisuuttani, enkä kyllä yleensä niiden kurssien jälkeen enää oppimaani tee. Olen käynyt esimerkiksi tuohityökurssin, pärekoppia olen opetellut tekemään, savitöitä useampaankin kertaa, olen parkinnut kalannahkoja ja naudan taljan ja viimeisimpänä kävin kokeilemassa miten villaa kehrätään rukilla langaksi . Olen tehnyt pajusta vaikka mitä, sekä koivunrisuista lintuja ynnä muita. Vuosia tein lasista kaikenlaista, tiffany- ja lyijylasitöitä, sekä lasinsulatusta. Koruja ym. Olen jopa käynyt puhaltamassa lasia yhdellä viikonlopun kurssilla. Ja mitään en osaa kunnolla!

Näyttää paremmalta kuin on. Talja jäi tosi 
koppuraksi ja reunat kipristyivät. 
Mutta telkkuhuoneen alkovissa reunoihin
ei kompastu. Talja on parkittu aivoilla, kananmunan keltuaisella, öljyllä ja 
viimeistelty vielä pajuparkilla. Sen
muokkaamista voisi vielä jatkaa jos 
viitsisi.

Mutta esimerkiksi saippuoita teen itse, sekä kynttilöitä eri tekniikoilla. Teen myöskin erilaisia mehiläisvahapohjaisia salvoja itse. Nämä kaikki nyt ovat aikas yksinkertaisia tehdä.

Mehiläisvahapohjaista salvaa
kuiville jalkapohjille.

Villasukkia kudon ihan suvereenista, kunhan niissä ei raitoja erikoisempia kuvioita ole. Kyllä minulta jonkilainen puserokin onnistuu, ei kyllä välttämättä mitään hienoa kaarrokeneuletta.

Omppu halusi vaaleanpunaiset
sukat.

Kuukuna taas keltaiset valkoisilla 
raidoilla.

Osaan keritä lampaan ja leikata sorkat, piikittää lääkettä erilaisiin eläimiin, olen kokeillut kengittämistä, osaan valjastaa hevoselle erilaisia valjastuksia ja tietysti satuloida sen. 

Osaan teurastaa kukon, lampaan, kanin ja naudankin teurastuksissa olen ollut mukana. Osaan myös jollain tapaa leikata ruhot lihoiksi. 

Osaan, ainakin teoriassa, viljellä kaikenlaista. Syötävää ja ei syötävää. Osaan pilkkoa puita, sytyttää tulipesän, tehdä ruokaa avotulella, osaan opettaa kanantipuja kanan tavoille. Osaan kaikenlaista tarpeellista, mitä ei oikeastaan tule edes ajateltua tehdessään.

Tässä pelataan muistipeliä!

Yksi asia mitä kuitenkin osaan kaikkein parhaiten ja pidän sitä erityistaitonani, on se että osaan tehdä erittäin hyvin ruokaa. Olen joutunut tilanteisiin, missä minun on pitänyt lounaskokin virassa tehdä ilman reseptejä lounaspuffa täyteen ruokaa. On vain kerrottu ruuan nimi, esimerkiksi teriyaki kana, mikä on pitänyt tehdä laktoosittomana ja gluteenittomana. Ja minä olen tehnyt. 

Katsotaan mitä kaapeista löytyy...

... Ja tehdään lasagne!

Rakastan kotona tehdä ruokaa! Olen kiinnostunut raaka-aineista ja siitä mitä niistä voi tehdä. Mielestäni se on ihan hyvä ottaen huomioon, että kasvattaa itse osan raaka-aineista. Tuleepahan kaikki käytettyä mitä kasvattaa!

Itse kasvatettujen karitsoiden paisteja.

Joista tuli herkullista stifadoa!

Pidän erityistaitonani sitä, että osaan yhdistellä erilaisia makuja sitä sen enempää miettimättä. En halua itse syödä "pahaa" ruokaa ja minulle ruoka on enemmän kuin ravintoa. Se on nautinto. Joka ikinen päivä!

Teen aina ruokaa, myös meille kahdelle.
Vaikka olemme kaksin, joka päivä syödään 
kunnon ruoka. Emme harrasta voileipä-
kahvi aterioita!

En harrasta juurikaan mitään kikkaluja kokkailujeni suhteen, vaan tekemäni ruoka on sellaista perus kotiruokaa. Osaan kyllä paistaa pihvin, mutta yleensä me syömme ihan tavallista ruokaa. Mikä se tavallinen nyt sitten onkaan...

Voissa paistetut ahvenfileet, perunat
ja itse leivottua leipää.

Ruuanlaiton suhteen on ihan sama kuin kaiken muunkin. Vain ruokaa tekemällä oppii sitä tekemään. Pitää olla rohkea kokeilemaan ja yhdistelemään. Näin toimien välttyy hävikiltäkin. 

Ruuanlaitto siis olkoon minun erityistaitoni!

Puuhella on välillä tupaten täynnä!

Beibe taas on taitava ratkaisemaan ongelmia ja tekemään kaikenlaisia korjauksia, sekä jopa työkaluja. Hänellä on mieletön taito esimerkiksi tutkia ja katsella miten jokin kone toimii ja vaikka tehdä itse samanlainen. 

Olen monesti harmitellut, kun olen ollut tekemässä jotain ja minulta on puuttunut jokin työkalu. Ei ole mennyt kauaakaan, kun Beibe on tullut ja sanonut, että "Kokeiles tota!" Hän on välillä sellainen Pelle Peloton, että oikein pelottaa!

Meillä on monta ja monta ruohonleikkuria, sekä moottorisahaa jotka ovat tulleet meille niin, että Beibe on saanut ne toimimattomina ilmaiseksi joltain ja korjannut ne. Samoin lapsenlapsien mönkijät on saatu tai ostettu pikkuvikaisina tai toimimattomina ja Beibe on ne korjannut. 

Meidän nuotiopaikka on Beiben suunnittelema 
ja tekemä. 

Meillä onkin Beiben kanssa sanaton sopimus siitä, että minä pidän meidät ruuissa ja hän meidän elämän muuten toimivana. Se on toiminut meidän parisuhteessa ja "ekosysteemissä". Toki minäkin osaa jotain pieniä korjaustoimia tehdä ja Beibelläkin on ruuanlaittotaitoa. Mutta se tekee meillä, joka parhaiten osaa. Meillä ei ole tarvetta kilpailla toistemme kanssa osaamisistamme. Ja toki on paljon sellaisia asioita, joita tehdään yhdessä ja molemmat osataan. 

Tämä meidän patakatos on Beiben 
taidonnäyte. 

Tietysti sitä aina haluaisi oppia lisää kaikenlaista. Yksi asia mitä haluaisin oppia, olisi soittamaan ukulelea. Ehkä vielä joskus....

Kesällä Beibe rakensi meille
ulkin eli ulkohuussin. Se on jo
valmis ja pitäisi siitä tehdä oma
postaus.

Mutta mitähän erikoistaitoja muilla yhteispostaukseen osallistuneilla bloggaajilla onkaan? Niistä pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä!

Marraskuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-ja-heinalaatikko/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin Puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/11/tunnistatko-erikoistaitosi-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-11-erityistaidot.html

Kakskulma https://kakskulma.com/shampoopala-ja-saippuaa-oman-pihan-kukista

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/?p=6057

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16733

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/erityisemäntätaijot

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/11/erityistaitoni-omavaraistelussa.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-11.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/11/07/marraskuu-22-omavaraistelijan-erikoistaidot/

Tälleen koirat ovat parhaimmillaan. Nukkuvina!

Vaikka marras tarkoittaakin kuolevaa, ei anneta pimeyden masentaa. Kaikkea hyvää teidän marraskuuhunne ja hei, kohta on joulu!

Lumihiutaleita paperipusseista

 

Olohuoneen isoa hiutaletta on vaikea kuvata,
kun edessä on ruokailuryhmä ja kattolamppu.

Jotenkin tänä syksynä on joulumieli päässyt hiipimään mieleen. Ei varmaan todellakaan johdu siitä, että ensimmäiset joulukonvehdit ja -krääsät saapuivat kauppoihin jo syyskuun lopulla. Myönnän kyllä, että heti ostin suklaata ja glögiäkin on jo juotu!

Mutta ehkäpä mieli on jotenkin iän myötä seestynyt ja tullut avoimemmaksi. Kyllähän joulunaika on ihanaa aikaa ja sen ei tarvitse olla kaupallinen. Jokainen tarvitsee elämäänsä kaikke kivaa ja hyvää. Ja jokainen tekee joulustaan juuri sellaisen, kuin haluaa. 

Yläkerran telkkuhuone sai ikkunaansa useita
erikokoisia hiutaleita. Löydätkö kuvasta
Lakritsa-kissan?

Koska olen taas ollut pääasiassa kotosalla, parin päivän työkeikkaa lukuunottamatta, innostuin kokeilemaan erästä jo parin vuoden takaista hittiaskartelua. Nimittäin paperipusseista tehtyjä tähtiä. Minä halusin kuitenkin niistä enemmänkin sellaisia kaksiulotteisia pulleita lumihiutaletta muistuttavia. 

Silloin kun olin lapsi, äidin kanssa tehtiin paperista lumihiutaleita ikkunoihin. Meillä oli myös aina jouluisin kartongista tehtyjä tonttuja ikkunoissa ja ovissa. Käytiin ostamassa silloisesta Tiimarista kartonkia ja niistä tontut askarreltiin. Ihania muistoja! 

Minulla sattui olemaan viittä eri kokoista paperipussia. Olen tilannut niitä Pakkaustukusta joulumyyjäisiä ym. varten. Jotkin askartelutarvikekaupat myyvät pienemmissä erissä, jos ei tarvitse näin paljoa. Pakkaustukun erät ovat aika isoja; 100 kpl ja 500 kpl.

Nämä olivat tosi helppoja ja kivoja tehdä! Minä halusin tehdä nämä niin, että ne voi säilyttää kasattuna ja käyttää uudelleen. Vaikka materiaalit ovatkin edullisia ja helppo kierrättää, halusin silti näiden olevan ilona ehkä seuraavinakin vuosina.

Jos haluat tehdä enemmän tähtimäisiä, vinkkejä pussien leikkaamiseen saat esimerkiksi täältä . Linkin ohjeessa tähdet tehdään niin, että niitä ei saa säilytettyä kasattuna.

Minulla oli 5 eri paperipussikokoa.

Paperipussiin levitetään liimaa kuvan 
osoittamalla tavalla. Minulla on tässä 
Erikeeperiä, mutta ihan tavallinen 
paperiliimapuikko on hyvä. Jopa parempi!
Minä vain en löytänyt omaani!

Huolehdi, että liimaat kaikki paperipussit
niin päin, että matalampi "huullos" on 
ylöspäin. Huolehdi myös siitä, että et
liimaa pussin suuta kiinni.

Pussien määrä riippuu paperipussin 
koosta. Isoja pusseja menee vähemmän,
pieniä enemmän. Pieniä meni minulla 11-13
ja kaikkein isoimpia 7-8. Kannattaa aina
välillä aukaista pusseja kesken liimauksen
ja katsoa miltä näyttää.

Minä kun tein hiutaleita, leikkasin muodot 
aikas pyöreinä ja jätin takareunan korke-
ammaksi.

Kannattaa kokeilla millainen malli itseä
miellyttää.

Jotta hiutale pysyy hyvin ryhdissään, kannattaa
liimata hieman vahvempaa paperia suikaleet
niihin kahteen pussiin, jotka tulevat hiutaleen 
aukaistessa vastakkain. Varsinkin isoimmat
pussin ovat kokoonsa nähden aika ohuita
ja tukipaperi on tarpeen.

Tässä leikkasin reunan ihan vain 
viistoon.

Tässä vähän kuvioitakin toiselle puolelle.

Kun pusseja on mielestäsi tarpeeksi, avaa
pussin hiutaleeksi ja kiinnitä yhteen 
klemmarilla, eli paperiliittimellä. 

Tämän näköisiä hiutaleita tuli erilaisilla
leikkauksilla. Kun ne on kiinnitetty 
klemmarilla, ne voi kääntää takaisin
kasaan ja säilyttää seuraavaa käyttö-
kertaa varten. Jos et halua säilyttää niitä,
voi liimata pussit yhteen ja tehdä rei'ittimellä
reijän ripustusnarua varten.

Pujotin valkoisen kalastajanlangan klemmarin
läpi ja ripustin hiutaleet ikkunoihin.

Näistä tuli kyllä kivoja!

En osaa kyllä sanoa, mikä näistä on
lempparini!

Tykkään kovasti tästä yläkerran telkku-
huoneen hiutaleryhmästä!

Onko Sinua jo vallannut joulumieli? Oletko jo askarrellut jotain? Ja oletko Sinä tehnyt näitä paperipussitähtiä tai -hiutaleita?