Kukuunan kanssa Ponimaassa

Mummu uittaa!

Kuukuna olin mummulassa viettämässä juhannusta ja menoa piisasi. Mutta kävimme myös hieman Leppämäen ulkopuolellakin, esimerkiksi uimarannalla parina päivänä.

Vaikka pojalle riittää virikkeitä ihan näissä mummulan nurkissakin, on silti kiva käydä poikkeilemassa lähiseutujen matkailukohteissa. Ihan vaikkapa vain kannatuksen vuoksi, jotta maaseutu pysyy elävänä.

Ponimaa Eräjärvellä on lapsille ja lapsenmielisille oiva vierailukohde. Siellä on paljon eläimiä, leikkipaikkoja ja ... no kaikkea!

Ponimaan rakennus on vanha koulu.

Meikäläisen makuun sitä "kaikkea" on vähän liikaakin, koska minä en sellaisesta sekavasta romuromantiikasta pahemmin välitä. Minua oikeastaan alkaa hieman ahdistamaan sellainen ulos raahattu tavaramäärä.

Mutta minä taidan olla mielipiteideni kanssa vähemmistöä, koska Ponimaa on todella suosittu, pidetty ja se on saanut somearvosteluissa paljon kehuja.

Lapsethan tälläisestä tuntuvat tykkäävän. On paljon leluja (joista osa rikkinäisiä), pieniä mökkejä ja majoja, sekä mystisiä koloja, missä leikkiä. Olemme käyneet Ponimaassa muutamana kesänä ja yritän aina suhtautua sinne rakennettuun ympäristöön lapsen silmin.

Mielestäni eläinten määrä oli edelliskesästä vähentynyt ja se sellainen tavarapaljous lisääntynyt. Ja jotenkin eläimet "hukkuvat" romujen sekaan. Marsutkin olivat "siellä jossain" takana ja monelta ne saattoivat jäädä näkemättä. Myös paljon tyhjiä häkkejä oli pitkin pihoja.

Kuukunaa ei eläimet juurikaan kiinnostaneet. No, hänen kotona on koira ja kissa, toisessa mummulassa kissa ja meillä noita muitakin eläimiä. Mutta sentäs lehmä, ankat ja kalkkuna poikaa hieman kiinnostivat. Ja karvaton Klonkku -kissa oli pojan mielestä söpö. "Miau on pöpö!" poika sanoi.

Vierailumme Ponimaassa kesti noin 2 tuntia ja suurimman osan ajasta mummu ja pappa istuivat vahdissa ja poika leikki leluilla. Leikkimökit on lapsille mitoitettu ja Beibekin kaksimetrisenä ei niihin mahtunut pojan kanssa touhuamaan. Lisäksi mökkien ympäristö oli niin täynnä tavaraa, ei niihin muutenkaan olisi mahtunut.
Olisin kaivannut enemmän penkkejä tai vastaavia leikkipaikkojen läheisyyteen. Nyt oli istuttava lähinnä maassa tai jossain leikkimökkien rapuilla.

Ponimaahan on sisäänpääsymaksu 10 euroa/hlö. Sylilapset pääsevät ilmaiseksi. Sisäänpääsymaksulla saa viipyä vaikka koko päivän.
Alue on aidattu ja siellä liikkuu vapaana hurja määrä erilaisia koiria ja kissoja, sekä pari aasia. Muut eläimet ovat aitauksissaan.
Kahviovaunusta voi ostaa kahvia, pullaa, jäätelöä ja muita herkkuja, sekä virvokkeita.

Vaikka oma suhtautumiseni on tosi ristiriitainen paikkaa kohtaan ja mielestäni se vaatisi paljon siivoamista ihan jo turvallisuudenkin takia, lapset paikasta tykkäävät. Ja tosi monet aikuisetkin!
 Aion tiukkapipoisuudestani huolimatta jatkossakin ainakin kerran kesässä poiketa lapsenlapsieni kanssa Ponimaassa. Onhan se nyt kuitenkin kivaa, että täällä meilläkin päin on jokin tälläinen vierailukohde.

Muutamia mukavia paikkoja ihan tässä "nurkilla"!

Usein tulee nähtävyyksien ja matkailun osalta lähdettyä "merta edemmäs kalaan". Kotipaikkakunnan ja lähipitäjien nähtävyydet, näyttelyt, kesäkahviot, sun muut joutuvat yleensä unohdetuiksi. Ehkäpä juuri siksi, että ovat ihan liian lähellä ja tutuissa paikoissa. Jotenkin sitä ajattelee, ettei niistä saa irti mitään elämyksiä. Monesti kuulee itsensä sanovan, että: "Tuollakin pitäisi joskus käydä!"
Ollaan Beiben kanssa yritetty harrastaa tälläistä lähimatkailua jo useamman vuoden. Monesta paikasta on tullutkin sellaisia vakkarikohteita, jossa poiketaan monta kertaa kesässä. Mutta monta sellaista paikkaa tässä muutamien kymmenten kilometrien säteellä on vielä jäljellä, missä ei olla käyty laisinkaan. Tai ainakaan moneen vuoteen. Siinäpä meillä sarkaa loppukesäksi ja tulevillekkin kesille!

Vehkajärven kesäkahvio on meidän vakiokohde ollut jo vuosia. Ehkä kerran viikossa tai kahdessa käydään nykyään siellä sumpeilla.

Vehkajärven kesäkahvila on Vehkajärven Nuorisoseuran ylläpitämä kahvio, joka toimii kesäaikana Vehkajärven vanhalla koululla.

 Kesäkahvion tarkoitus on toimia kylän yhteisenä olohuoneena, tarjota itse leivottuja herkkuja, sekä suolaisia, että makeita. Kesäkahvio työllistää paikallisia alaikäisiä nuoria ja on siten tärkeä ponnahduslauta nuorille työelämään. Myös meidän tytär on ollut töissä kesiksellä.
Kesäkahviolla leivotaan päivittäin niin makeita ja suolaisia leivonnaisia. Jäätelöä ja limsaa löytyy myös ja pientä elintarvikekioskitoimintaa on kahviolla.

Kahvion yhteydessä on pieni kirppis ja yleensä siellä on myös taidenäyttelyitä.

Kangasalaan liittymisen myötä, kesäkahvion tulevaisuus on ollut joka kesä vaakalaudalla. Vanha koulu on ollut jo jonkin aikaa myynnissä.
Kesäkahvio on auki joka päivä 12-19 muistaakseni elokuun alkuviikoille.

Toinen mahtava kesäkahvio löytyy Sahalahden Keljosta. Aittakahvila Annasta olen postannut ennenkin ja ollaan ihan vallan ihastuttu paikkaan.

Itse talo on jo nähtävyys. Kahvion puoleisessa päädyssä on sisustettu huoneisto tyyliin "Ihan kuin siellä asuttaisiin vieläkin".

Kahvio on isossa pirtissä, missä on ihana tunnelma. Tarjottavat on pääosin itse tehtyjä, mutta sieltä saa myös jäätelöä ja limonaadia. Mukaan ostettavaksi on usein kakkuja ja sämpylöitä. Myös kortteja ja käsitöitä on vaihtelevasti myynnissä.

Kesäaikaan talon toisessa päässä on pidetty näyttelyitä. Tänä vuonna mennään, milläs muulla teemalla kuin Suomi 100 -vuotta.

Näyttelyssä on mielenkiintoisia tavaroita, lehtiä, kirjeitä ja ihan kaikkea menneiltä vuosikymmeniltä. Esineet pääsevät upeasti esille vanhan talon huoneissa.

Talon kummitushuone on myös avattu ja on osana näyttelytiloja. Talon renki on riistänyt henkensä tässä kyseisessä huoneessa ja sielu on jäänyt vaeltamaan. Huone oli suljettu varastotilaksi tapauksen jälkeen ja ollut lähinnä varastona.

Talon omistajat eivät ole kuitenkaan renkiä nähnyt, eikä hän meillekkään näyttäytynyt.

Aittakahvila Anna on avoinna heinäkuun pe-su 12-18, elokuun la-su 12-18 ja syyskuu on kuulemma vielä mietinnässä.

Sahalahden vanha viljamakasiini on perinteinen kesänäyttelyiden pitopaikka. Usein ollaan käyty siellä katsomassa kansalaisopiston taidekurssien tarjontaa. Myös valokuvanäyttelyitä on ollut monia.

Tänä kesänä siellä on näyttely "Sahalahden kadonneet pankit ja puodit". Meitä näyttely kiinnosti ihan jo siitä syystä, että olemme molemmat asuneet Sahkussa. Erityisesti Pakkalan vanha Säästöpankin talo ja sen historia, koska minä muutin siihen  nuorna likkana 90 -luvun alussa. Beiben astuttua kuvioihin, perustimme pikku perheemme sinne ja asuimme yksiössäni monta onnentäyteistä vuotta.

Säästöpankin talo on nykyään hieman erinäköinen.

Samoin tien toisella puolen oleva Kauppayhtiön talo on muuttunut!

 Makasiinin alakerran esineistö keskittyikin juuri Pakkalan Kauppayhtiön ja Säästöpankin talojen historiaan. Niillä on ollut suuri merkitys aikanaan, koska Pakkala oli Sahalahden keskusta.

Viljamakasiinin yläkerrassa oli sitten esineistöä ja tarinaa Sahalahden muiden kylien kaupoista ja pankeista.

Vaikka mekin olemme kyläkauppojen aikakauden nähneitä, yllätyttiin kyllä siitä kuinka paljon Sahalahdessa on ollut kauppoja. Väkisinkin tuli mieleen, että miksi maailma on ajautunut tähän tilanteeseen, että ihmiset haluavat asioida vain suurissa kauppakeskuksissa.

Kuinka helppoa oli aikanaan asua Pakkalassa, kun kauppa oli naapurissa. Ihan silloin minunkin aikana. Kauppayhtiön talon puoti ei ollut enään silloin toiminnassa, mutta Nikkilän kauppa oli ja on yhä edelleen.

Näyttelyn on koonnut Sahalahtelainen Kari Elkelä ja se on avoinna vielä tämän viikon ke-pe klo 14-18 ja la-su 12-16.

Jälkeenpäin puhuimmekin siitä, kuinka valtavan työn ja vaivan nämä ihmiset ovat nähneet järjestäessään moista kahvila- ja näyttelytoimintaa. Monet tekevät sitä ihan päivätyönsä ohella. Arvostan todella! 

Vielä yhdestä paikasta haluan vinkata. Aittakahvila Annan reissulla poikkesimme kotimatkalla Violan puodissa . Se on pieni sisustuspuoti, joka on perustettu vanhan maalaistalon kivijalkaan.

Koko kesän olen katsellut työmatkoillani, että pitäisi ajaa sen kautta. Mutta aina on jäänyt poikkeamatta. Puoti kun ei ole ihan "tien vieressä", vaan sinne täytyy mennä varta vasten.
Puodissa on paljon sellaista romanttista tavaraa, Greengaten astioita ja tekstiilejä ja Jeanne D'arcin pesuaineita sun muuta. Ei ihan juuri sellaista minun tyylistäni kamaa. Myös joitakin kukkasia oli myynnissä.
 Löysin minä kuitenkin sieltä jotain. Ostin itselleni paikallisen nuoren, teini-ikäisen tytön tekemän kepparikynän, joita oli muuten Aittakahvila Annassakin myynnissä.

Lisäksi ostin mustaa kalkkimaalia ja mustaa vahaa. Tarkoitus olisi maalata niillä leikkimökin lasten kalusto, pöytä ja kaksi tuolia. En ole ennen kalkkimaalia kokeillut. Saas nähdä mitä tulee. Onhan se nyt niin trendikästä!

Violan Puoti on avoinna ainakin toistaiseksi joka päivä klo 12-18.

Kaikkien kohteiden osoitteet löytyvät postauksen linkeistä!