Yö teltassa!

Ohjeet teltan kasaamiseen. Huvittaa tuo, että purkamiseen
ohjeistetaan tekemään päinvastoin kuin kasaaminen.

Koulun Kestävällä tavalla toimimisen -tehtävissä on yhden yön retkihaaste. Nämä Moodle -tehtäväthän ovat kuulemma sellaisia, että niitä ei välttämättä kaikkia tarvitse tehdä. Voi tehdä, jos haluaa. Mutta minä olen niitä kyllä yrittänyt tehdä ja palauttaa, koska minun Ketaton kurssini on jäänyt hieman vajavaiseksi kevään aikana Osarassa etäopiskelun takia. Olen ajatellut optimistisesti, että kun teen ahkerana tyttönä näitä verkossa annettuja tehtäviä, kuittaan niillä ehkä puutteeni vaikkapa siinä suunnistuksessa. Taitaa olla toiveajattelua, mutta koskaan ei voi tietää!

Ei muuta kuin telttaa pystyyn!

Olin kyllä koko kevään ajatellut ottaa härkää sarvista ja oikein suunnitella jonkinlaisen yön yli retken. Mutta kun on ollut vähän kaikkea!

Hyvinhän kasaaminen sujuu!

Alkukeväästä oli Kuukunan sydänoperaatio ja sitten Neelan syntymä. Nämähän vaikuttivat meihin niin, että meillä ei siis ollut mahdollisuutta elukka- ja kotivahteihin.

Koska Beibe tulli töllistelemään touhujani, nakitin
hänet kuvaajaksi.

Sitten olikin jo taas koulua lähiopetuksena ja se toi omat kiireensä. Keväällä muutenkin linnut lauloivat yötä päivää ja eihän silloin kukaan ulkona nukuttua saa. Ja seuraavaksi tuli hyttyset, polttiaiset ja paarmat. Seli, seli!

No, sitten kun olin suunnitellut ajankohdan olevan retkihommille sopiva, isäni sairastui ja kuoli. Tämä vei sen verran voimia ja aikaa, että retkeily ei tullut mieleenkään.

Vanhana telttailijana kuitenkin kasaus sujuu ihan kuin
ei mitään!

Kaikki nämä edellä mainitut kuitenkin taitaa olla tekosyitä! Kyllähän meillä nyt teltan pystyyn saa ihan minne vaan. Ja eikä se nyt olisi ollut kuin järjestelykysymys mennä vaikka ihan lähimetsään yön yli retkelle.

Huomatkaa keskittynyt ilme! ='D

Suurin syy saamattomuuteeni tämän koulutehtävän suhteen on ollut se, että minua ei voisi vähempää kiinnostaa ulkona nukkuminen. Ei siis kiinnosta ja toiseksi kaikki nämä vaivani ei kyllä tykkää yhtään kroppani maassa makuuttamisesta.

Sadesuoja päälle!

Mutta edellisenä viikonloppuna päätin, että nyt se tapahtuu. Me nukumme teltassa! Siis me, koska aioin pakottaa Beiben mukaani "nauttimaan" tästä ihanasta yöstä luonnonhelmassa. Eli meidän pihassa!

Tässä näkee tyypillisen työskentelyasentoni.

Kun ei kyykkyyn pääse, niin sitten ollaan selkä suorana!

Olen miettinyt tosi paljon sitä, että miten voin opiskella luontoalaa, kun en harrasta vaelluksia ja nuku ulkona. Jotenkin luontoihmisen streotypiaan kuuluu kiipeillä vuorilla, laskea koskea, maastopyöräillä, kerätä rinkkaansa kaikkien Suomen kansallispuistojen merkit ja mielellään käydä vähän ulkomaillakin eräilemässä. Ja kun minä en tee mitään näistä edellämainituista!

TaDaa!

Eräs nuorempi opiskelijakaveri nukkui kevään jaksoilla ihan vain omasta halustaan ulkona teltassa asuntolan takapihalla. Hän sitä puhuikin, että oli hieman hämmästellyt, että luontoalan opiskelijoista löytyy paljon sellaisia, jotka eivät ramppaa kansallispuistoissa ja yövy kesällä ulkona.

Tuntuu kovalta!

Minähän olen todella paljon ulkona. En harrasta mitään varsinaista liikuntaa siellä, vaan liikuskelen ja luontoilen. Meiltä löytyy niin paljon lähiluontoa ihan kodin läheltä, että tuntuu hieman hassultakin lähteä johonkin kovin kauas luontoon liikkumaan. Mielestäni ei ole niin kestävällä tavalla toimimistakaan, jos ajelee autolla ympäri Suomea vain luonnossa liikkuakseen.

Kyllä tästä selvitään!

Kyllähän me ollaan jonkin verran nyt korona-aikaan käyty lähiseutujen luontokohteissa päiväretkillä. On ollut kyllä tosi kivoja reissuja eväineen! Ihania maisemia ja luontokokemuksia ollaan nähty ja saatu, kun kasvillisuus ym. on hieman erilaista kuin näissä kotinurkissa.

"Miten täältä pääsee pois?

Meillä on teltta. Kolmen hengen Halti, jonka Beibe on joskus vuonna "miekka ja kivi" hankkinut. Tytär on sillä joskus kavereiden kanssa nukkunut ulkona ja ompa se ollut kasattuna meidän aittaankin.
Ainakin yhtenä juhannuksena ollaan koko perhe anoppilassa siellä nukuttu, jopa useampi yö.

Jos yöllä tulee kylmä tai tuskia, ei ole pitkä matka kotiin!

Tehtävän annossa oli, että pitää itsenäisesti suunnitella retki. Valita leiripaikka, suunnitella reitti, sinne olisi hyvä mennä julkisilla tai vaikkapa kävelle, miettiä varustus ja mitä retkellä syötäisiin. Myös leirin pystytys piti hoitaa itsenäisesti ja kaikki muukin piti tehdä ihan itse, vaikka kaverin sai ottaa mukaan.

Yön pimeydessä otsalamppujen valossa kohti
yösijaa!

Minusta nämä kaikki toteutuivat! Tämä retki paikkoineen, reitteineen, varustuksineen ym. oli todella tarkkaan suunniteltu. ='D Lisäksi minä kasasin leirin ihan yksin. Se on sitten asia erikseen, mitä mieltä opettaja tästä on!

Pieni retkilamppu toimitti kattovalon virkaa!

Petivaatteet toin ihan sisältä meidän sängystä. Patjana meillä oli paksu petauspatja, mikä kuitenkin osoittautui ihan liian ohueksi. Olin katsellut kaupasta sellaisia paksuja makuualustoja, mutta ne olivat loppu. Tyttärellä olisi ollut ehkä lainata paksu ilmapatja, mutta en muistanut kysyä.

Otsalamput, pieni retkivalaisin, pullo itse tehtyä mehua, paljon vaatetta, ylimääräinen peitto ja villasukat. Siinä oli meidän yön yli retken varustus.

Pipokin minulla oli päässä, mutta se oli jo
hätävarjelun liioittelua!

Pahimmat pelkoni telttailussa oli ne, että en saisi unta, minulla olisi kipuja, linnut metelöisivät ja kukko alkaisi kiekumaan auringon noustessa.

Silmälasit turvassa roikkumassa.

Yllätyksekseni sainkin nukahdettua melkein heti. Olin ehkä stressannut koko päivän itseni väsyksiin miettimällä yötä ja telttailua.
Kylmäkään ei tullut, vaan päinvastoin kuuma. Kaksi ihmistä lämmitti yllättävän hyvin pikku kupoliteltan! Kosteutta sen sijaan yöllä riitti ja petivaatteet olivat kuin suoraan pesukoneesta tulleet. Nekin kyllä alkoivat kuivumaan auringon noustessa.

Lakritsa tuli aamulla katsomaan, että mitä ihmettä noi puuhaa!

Yllättävän helposti yö teltassa kuitenkin meni. En herännyt kuin ehkä sata kertaa! Kipuja oli olkapäässä, polvissa ja selässä. Beibellä oli ottanut lonkkiin ja selkään. Lisäksi kun hänellä ei ollut happikonettaan mukana teltassa, hänellä oli hengityskatkoksia. Hänellä kun on uniapnea.
Mutta tämä oli ihan mielenkiintoinen ihmiskoe. Näköjään näilläkin vaivoilla varustettu ihminen selviää hengissä, pienillä vaurioilla yön telttamajoituksesta.
Herkkuahan nukkuminen kovalla patjalla ei ollut, mutta ehkäpä paksummalla voisi kokeilla uudemman kerran.

Beibe singahti aamulla teltasta sisälle keittämään kahvia.
Ihan siis kahvinkeittimellä!

70-80 -luvuilla tuli paljon nukuttua teltassa. Telttailuhan oli ihan sitä sen ajan touhua! Kakarana mökillä ja mummuloissa yövyttiin aina kesäisin teltassa.
Tätä kyllä minäkin haluaisin omille lapsenlapsilleni jakaa. Muksuillehan kaikki tälläinen on elämystä ja olisi ihanaa ensi kesänä Kuukunan ja Ompun kanssa nukkua mummulassa öitä teltassa. Mutta se paksumpi patja on kyllä ensin hommattava!

Otus kaatoi Leppämäen vanhan matriarkan!

Rauduskoivun viimeinen leposija puuliiterin päällä!

Kyöstin päivän "otus" -myrsky iski Leppämäkeen syöksyvirtauksena. Olin juuri tullut kotiin kananhakureissulta ja saanut kahvikupin, sekä voikkarin naaman eteen, kun alkoi tapahtumaan. Kissa oli kyttäämässä sisäänpääsyä ikkunalaudalla ulkona. Se singahti yhtäkkiä johonkin ja samassa koira haukahti. Sen jälkeen näin vain sivusilmällä, selkäni takana ulkona tapahtui jotain.

Tytär sanoi, että liiteri on oikeastaan tunnelmallisen
näköinen lehväverhossaan!

Meidän pihatien päässä ennen taloa, on kolme mäntyä,
joista keskimmäinen katkesi.

Latva oli täynnä kukintoja ja ajattelin, että pitäisiköhän
lähteä hakemaan pullo viinaa ja tehdä tinktuuraa niistä!

Vaistomaisesti vedin pään hartioiden väliin ja toivoin parasta. Humina oli aivan kuin lentokone olisi laskeutunut pihaan ja talon päädyssä oleva iso rauduskoivu kaatui juuret ilmaan nousten. Pihatien varressa oleva mänty katkesi ja latva sinkoitui monen metrin päähän männystä.

Tästä näkee, kuinka lähellä
taloa puu oli!

Tuulen humina oli niin kova, että kaatuvista ja katkeilevista puista ei kuulunut sen yli mitään ääntä. Oli kyllä pelottavaa!
Hetki ensimmäisen syöksyvirtauksen jälkeen tuli toinen, mutta ei niin voimakas. Tämäkin kyllä sai kaikki puut taipumaan ihan luokille!
Kesti todella pitkään, ennen kuin uskalsin mennä ulos katsomaan myrskytuhoja. Kissakin onneksi oli pinkaissut auton alle turvaan ja singahti heti sisälle, kun oven avasin.

Lampailla on nyt herkuteltavanaan tuoretta koivun lehdestä!

20 vuotta sitten, kun ajoin ensimmäistä kertaa Leppämäen pihaan ja näin ihanan riippakoivun talon päätykalliolla, olisin voinut ostaa koko paikan ihan sen vuoksi. Minä rakastin tuota puuta ja tuntui ihan uskomattomalta, että sitä ei enään ole kalliolla.

Minäkin pistin sitä salaattiini ison kourallisen ja oli hyvää!

Olen kuivannutkin kaksi kuivurillista lehteä.

Saunaveteenkin on tuoksua antamaan laitettu!

Tässähän olisi voinut olla kyllä kaikki katastrofin ainekset ja pitää olla todella tyytyväinen, että kukaan ei loukkaantunut tässä rytäkässä. Liiterikin taisi säilyä kohtuullisen ehjänä puun äkkihyökkäyksestä sen katolle. Harjapelti on saanut osumaa, mutta muuten rakennus pysyi ehjänä.

Ihan kaikkea ei vielä pääse näkemään, koska puuta ei ole saatu pois kokonaan liiterin päältä. Me saimme tyttären perheen kerpputalkoisiin sunnuntaina ja Beibe on saanut yhden ison sivuhaaran vasta sahattua. Kyllä tässä hommaa piisaa. Ylimääräistä sellaista!

Liiteri sai peruukin!

Siinä on menossa kanille ja marsuille koivunoksia.

Mäntykään ei tehnyt katketessaan suuria vahinkoja. Yksi alppiruusu jäi sen alle ja siellä se vieläkin on. Katsotaan, onko se ihan menetetty, kun saamme latvan sen päältä pois. Mikkeli -alppiruususta katkesi yksi verso. Pienet vahingot siihen nähden, että metsäpuutarhassani on kymmenkunta rodoa.

Kerppuja kuivumaan!

Kyllä tämä tapaus taas osoitti, että pieni ihminen on ihan avuton luonnon myrskyjen edessä. Ei mitään voi, kun oikein alkaa tapahtumaan. Ei muuta kuin yrittää suojautua! Nöyränä pitää olla luonnonvoimien edessä.

Omppu osallistui kerpputalkoisiin nukkumalla toisen ison
rauduskoivun alla.

Nyt olenkin hullun raivolla tosiaan tehnyt elukoille kerppuja kuivumaan talvenvaralle. Kuivurikin on pöhissyt yötä päivää kuivaten koivunlehtiä teeaineksiksi ja ties miksi muuksi. Kuusenkerkkiä minun kyllä piti viikonloppuna kerätä. Mutta koivu tai kuusi, puu joka tapauksessa!

Pikkuoksat oksasahalla ja isommat sitten moottorisahalla.

Pitkistä oksista sai hienoja seppeleitä!

"Harmittavasti" minulle tuli kouluun lähtö kolmeksi päiväksi ja kuivatushommat katkesivat siihen. Koulussa on kyllä tällä viikolla mielenkiintoiset opinaiheet, mutta katkaisi nämä yllätykselliset kotihommat pahasti. Mutta aion koulusta palattuani vielä kuivata koivunlehteä lankojen värjäämistä varten. Niitä voikin ihan vaikka saunanlauteille levitellä kuivumaan, kun ei ole niin tarkkoja, kuin jos syötäväksi kuivaa.

Beibe teki nyt tyhjillään olevaan siirtotalliin
kuivatustelineet kerpuille.

En ole koskaan oikein välittänyt koivun mausta! Maistuu mielestäni ihan saunavihdalta. Mutta olen ilmeisesti aina maistanut hieskoivua ja tämä oli rauduskoivu. Yrttioppaan sanovatkin, että rauduskoivu on c-vitamiinipitoisempi kuin hieskoivu ja parempi aromiltaan. Se pitää paikkansa ja olenkin syönyt salaateissa vanhan matriarkan lehtiä. Eivät maistu yhtään vihdalta, vaan voimakkaalta salaatilta.
Koivunlehdet sisältävät nestettä kehosta poistavia aineita, mutta eivät kuitenkaa rasita munuaisia. Niinpä niiden käyttö on turvallista kohtuullisissa määrin.
Jalkakylpyinä helpottavat jalkojen turvotusta, sekä koivulehtivesi on oivallista huuhdetta hiuspohjalle ja vaaleille hiuksille.

Vielä mahtuu, sekä tänne, että tallinylisille ja puruvarastoon.

Me saamme matriarkasta paljon hyödynnettävää eläinten ja ihmisten ruuaksi, värjäysaineita, ehkäpä risutöihin aineksia ja todella paljon polttopuita. Mutta olisimme suoneet sen jäävän pystyyn ja jatkamaan elämäänsä Leppämäen valtiattarena. Jäämme kyllä kaipaamaan sitä!

Kyllä kestää tottua näkymään!

Lammen iso hämähäkki!

Siellä se jossain väijyy osmankäämien seassa. Lumpeen
lehden vieressä on juuri suursukeltaja painumassa
pinnan alle.

Olen monesti kertonut postauksissani meidän lammesta. Se kaivettiin joitakin vuosia sitten vesi- ja viemäritöiden yhteydessä. Meidän tarkoitus oli tehdä siitä meille virkistäytymispaikka saunottelun jälkeen ja vedenottopaikka kasvimaalle.

Lammen vesi ei kuitenkaan kirkastu ja on aikas savista. Ei silleen kympillä huvita sinne pulahtaa! Tyttären koiraa ei moinen seikka haittaa ja se kyllä nauttii lammessa kylpemisestä.
Kasvimaan kastelussa lampi on ollut kyllä ihan ehdoton! Viime kesän kuivuudenkin vaivatessa, lammessa pysyi vesi koko kesän. Olemmekin varmoja, että lammessa on itsessään vesisuoni.

Toinen asia mikä ei veden sameuden lisäksi houkuta pulahtamaan lampeen, on siellä asustelevat pedot. Luonto on ottanut kyllä lammen täydellisesti haltuunsa ja siellä asustelee iso joukko kaikenlaisia pieniä vesipetoja.

Tai isoja, ainakin minun mielestäni! Suursukeltajien ja niiden, sekä sudenkorentojen toukkien lisäksi, lammellamme on asustellut vuosia rantahämähäkki. Ainakin yksi naaras ja olen joskus pienemmän koiraankin nähnyt.

Tätä tyyppiä pääsee harvoin näkemään. Olen nähnyt sen alkukeväästä ja nyt se on hengaillut osmankäämien seassa reilun viikon verran. Oliskohan tässä välillä ollut lisääntymishommia?

Tämä on siis rantahämähäkki eli raitarantuli . Olen virheellisesti luullut tätä vesihämähäkiksi , mutta se onkin ihan eri tyyppi.

Minullahan on pahanlaatuinen hämähäkkikammo. Samoin minua hirvittää yleisesti kaikki elukat, millä on enemmän kuin 4 jalkaa. Jalattomat menee ihan hyvin, kuten käärmeet.

Jotkin hyönteiset menevät ihan hyvin, kuten mehiläiset, kimalaiset, perhoset ja muut "söpöt" ötökät. Mutta hämikset ovat kyllä pahoja minun sietokyvylleni. Tätäkin postausta kirjoitan silleen kädet suorana, jotta olen mahdollisimman kaukana näytöstä. ='D On tää ihmismieli kummallinen!

Mutta onneksi uteliaisuus voittaa pelon ja sain otettua noita kuvia hämiksestä. Koska onhan se aikas hieno ja mielenkiintoinen elukka!

Harmittavasti kamerassa sattui olemaan lyhyt putki, joten saadaan tyytyä suurennettuun kuvaan.

Onko Sinulla ötökkäkammoa? Vai pelottaako kenties käärmeet, rotat vai peräti joku muu?

Viikkonäkymiä 23/52, täyttä laukkaa, kesäkuun kukkijoita ja Leppämäen vähäiset kesäkukkaistutukset!

Lauantai 9.6.2018, klo 9.00, tuulista, puolipilvistä, +10 astetta.

Johan kylmeni! Kuka valitti, että oli liian kuuma, tunnustakoot! No ainakin minä, mutta rajansa kaikella. Taas mentiin niinkuin äärilaidasta toiseen.

Hallaakin on ollut monena yönä ja toiveet jättimäisestä kesäkurpitsasadosta taitaa olla menneet kylmyyden myötä. Avomaankurkutkin ottivat kylmää ja ovat tosi kärsineen näköisiä.
Peitelty taimia on, mutta ei se sitten ole riittänyt. Ja kaiken lisäksi, kun ei ole aamuisin ehtinyt tarpeeksi ajoissa kasvimaalle ottamaan harsoja pois, niin jokapäiväinen myrskyäminen on katkonut osan taimista. PRKL!  Ei ketutukseen auta edes se, että "Alavilla mailla hallan vaaraa" on joskus valittu suomenkielen kauneimmaksi lauseeksi!

Vettä on satanut kuuroittain, mutta luonnolle näistä vesimääristä ei ole ollut mitään hyötyä. Meillä on 1000 litran vesisäiliö keräämässä puimalarakennuksen katolta sadevedet. Pönttöön tuli vettä 50 litraa. Joten ei se millilitroissa juuri mitään tee!
Sen verran aina satoi, että vaatteet kastuivat ulkohommissa ja tuli kylmä.

Jotenkin ajateltiin, että tämä kuivuus olisi ollut hyttysten surma. Mutta katin kontit! Nuo pikkaiset vesikuurothan saivat hyttyspopulaation ihan vallan riehaantumaan ja ulkonaolo on yhtä helvettiä.

No, tällästä tämä on, eikä näille sääilmiöille ja luonnolle vaan mitään voi! On vain yritettävä sopeutua, sinnitellä ja pelastettava mitä voi.

Mutta onneksi on jotain ilonaiheitakin! Vaikka pakkaset, kevätahava ja piinaava kuivuus ovat rankaisseet alppiruusuja, silti osa niistä jaksaa kukkia. Aina  vaan jaksan ihmetellä sitä, miten niin mitäänsanomattoman näköiset rankkupuskat voivat kukkia niin upein kukin.

Hups! Mikäs se siellä pyllistelee?!?

Kaimalikkakin kukki hienosti, vaikka teki sitä viime vuonnakin. Olen iloinen tuosta 'Marketta' -alppiruusustani. Narsisti, mikä narsisti!

'Marketan' kukinta alkaa olla jo ohi!

Pari rodoa vielä virittäytyy kukkaan ja ollaankin niitä kasteltu, sekä lannoitetta niille annettu. Minusta alppiruusun nuputkin ovat tosi söpöt!

Tämä pieni rodo on aivan hurmaava!

Jaksan myös hämmästellä sitä, miten paljon sitten loppuen lopuksi meidän vähäisissä kukkapenkeissä on kukkaa. Tosin niitä kukkioita rönsyilee kukkapenkkien ulkopuolellakin. Ja tuntuu, että ne voivat kaikkein parhaiten!

Kukkapenkin ängelmä on ihan kirvoissa!

Mutta itsekylväytyneet ovat reheviä tuossa laatoituksella!

Unikko kukkii hienosti ja eräs tuttavamme sanoikin, että unikoiden kukinta tietää sateita. Ja niin se taitaa olla pionienkin kanssa.
Niin meilläkin satoi viikolla, mutta eipä juuri merkittäviä määriä. Joten unikonkukat eivät hakkautuneet piloille.

Akileijat kukkivat ja nekin suurin osa kukkapenkin ulkopuolella! Täytyy ripotella siemeniä takaisin kukkapenkkiin, koska näyttäisi olevan sellaisiakin, mitkä ovat ihan erilaisia mitä olen aikanaan istuttanut.

Onko tämä nyt sitä Potanger -tyyliä?

Tämä valkoinen kerrottu on aivan ihana! <3

Ostin jokunen vuosi sitten eräästä taimienvaihtotapahtumasta Taatankurjenmiekan. Se onkin yllätys, yllätys, viihtynyt meillä ja alkaa virittäytymään kukkaan. On kaunis kuin mikä kukkiessaan!

Karhunvatukkakin kukkii komeasti. Ja tosi aikaisin! Ollaan sitä kasteltu, koska se tuppaa keväällä helposti kuivumaan.
Karhunvatukka on mielestäni kukkiessaan ihan köynnösruusun veroinen kaunotar. Aikainen kukinta saattaa luvata sitä, että marjatkin ehtisivät kypsyä tänä vuonna. Viime vuonna pakkanen ne vei.
Naapurin mehiläiset ovat ilmaantuneet auringon pilkahtaessa, karhunvatukan kukkiin pörräämään. Hyvä!

Hyvää satoa lupailee!

Vähäiset oli minun viime syksyiset sipulikukkaistutukseni. Mutta muutamia isojen laukkojen sipuleita istutin. Ne ovat nyt täydessä laukassa! ;'D

Näitä on kyllä ehdottomasti istutettava ensi syksynä lisää. On ne vaan niin komeita! Ja kun ovat vielä tuolla muiden kukkien keskellä ja ruusupuskissa, eivät niiden ränsistyneet, kellastuneet lehdetkään näy.

Mutta ei saa unohtaa kasvimaalla kukkivaan ruoholaukkaa. Se on ihan yhtä kaunis kuin nuo isommat serkkunsa!

Tämä yksilö on itse kylväytynyt lavan ulkopuolelle!

Helmiorapihlaja kukkii muutamalla kukkatertulla. Viime kesänä se ei kukkinut ollenkaan.
Sen juurella vuorikaunokit ovat ihan parhaassa kukassaan.

Olen myös hämmästellyt sitä, että valkoinen hanhikkipensas kukkii nyt jo. Yleensähän se on loppukesän kukkijoita.

Kurjenpolvet kukkapenkeissä aloittelevat kukintaansa. Lehtosinilatvat eivät vielä kukkapenkeissä kuki, mutta siemetäneet karkulaiset sen sijaan jo kukkivat.

Yksi projekti olisi kaivaa konnantatarkasvusto ylös ja siirtää se pihakeinun ympärille. Piti tehdä se jo viime syksynä, mutta aika vaan meni ohi. Sille olisi jo paikatkin kaiveltu valmiiksi.
No joo, ehkä sen tämän loman aikana saan tehtyä. Mutta en mene lupaamaan!

Olen ollut tänä kesänä pihi kesäkukkien suhteen ja panostanut enemmänkin hyötykasveihin. En minä sillä, etteikö kesäkukistakin hyötyä olisi! Mutta olen kuitenkin laittanut kukkalaatikoihin yrttejä, chilejä ja sen sellaista.

Joitain kesäkukkia kuitenkin ostin. Ihan vakkaria on, että laitan ulkosaunalle verenpisaroita ja ahkeraliisoja. Niitä tulee siellä ohimennen hoidettua ja menestyvät hyvin tuolla puolivarjoisalla paikalla. Sitä paitsi, Beibe tykkää verenpisaroista ja minä ahkeraliisoista. Joten molemmille jotain!

Minä rakastan tuota sydämen muotoista oksankohtaa ulkosaunan seinässä! <3

Kallion paviljongille olen laittanut ahkeraliisaa ja lankaköynnöstä. Valkoiset kukat mustassa ruukussa, näkyvät hyvin sieltä.

Ja sen verran minusta narsistin vikaa löytyy, että laitan aina Markettoja johonkin. Useasti niitä on meidän ulkorappusilla. Ja jos vain jostain kohtuuhintaisen runkomarken löydän, sellaisen asetelmaani hankin.

Narsisti-Marketan istutus! ='D

Että tälläistä kukintaa Leppämäessä!