Naattipesto harvennusporkkanoista ja Ruuan pelastajat Yle Areenassa.

Koska tulen kasvimaahommissani jälkijunassa joka asiassa, harvensin syyskylvetyt porkkanat vasta nyt. Tai miten sen nyt ottaa, kun porkkanat kuitenkin oli kylvetty jo syksyllä!
Mutta harventaa ne kuitenkin piti ja muutamia ihan syömäkokoisiakin sieltä löytyi. Harmittavasti osa porkkanoista on alkanut tekemään kukkavartta. Joten, niistä ei syötävää tule, eikä kyllä siemeniäkään, koska olivat hybridisiemenistä kylvetty.

Olin muutama viikko sitten katsellut Areenasta neliosaisen hävikkiruokaohjelman Ruuan pelastajat . Siinä Laivakokin matkassa -ohjelmasta tuttu Anne Lundberg ja entinen Strömsökokki Paul Svensson etsivät keinoja ruokahävikin vähentämiseen.

Yhdessä jaksossa he tekivät pestoa porkkanan naateista ja lanseerasivat siitä oikein kaupallisen tuotteen.
Eihän naattipesto mikään uusi keksintö ole. Netti on väärällään erilaisia vesioita porkkanan ja esimerkiksi punajuuren naateista tehdyistä pestoista.

Tuo ohjelma sai kuitenkin minut kokeilemaan porkkanan naattipestoa. Tein sen kaikista pienimmistä harvennusporkkanoista naatteineen. Ainoastaan naattien kovat varret jätin pois pestosta, koska ne olivat päässeet jo puutuman. Onneksi minulla on vielä kasvamassa keväällä kylvettyä porkkanaa. Jospa ne saisin harvennettua hieman aikaisemmin, jotta voisin käyttää pestoon ihan koko kasvin.

HARVENNUSPORKKANAPESTO

• Käteen sopiva nippu pieniä harvennusporkkanoita naatteineen
• Reilu kourallinen nokkosen lehtiä
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 3 rkl sitruunan mehua
• (raastettua sitruunan kuorta)
• n. 2 dl öljyä (minä laitoin rapsiöljyä)
• 100 g pinjansiemeniä paahdettuna
• 1 1/2 dl raastettua parmesanjuustoa
• suolaa ja rouhittua mustapippuria maustamiseen

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla, varo polttamasta. Laita siemenet kuumalta pannulta vaikkapa lautaselle jäähtymään. 

Pieni valkosipulin kynnet hieman pienemmiksi. Leikkaa huuhtaistut harvennusporkkanat naatteineen muutamaan osaan ja laita tehosekoittimeen nokkosenlehtien ja valkosipulin kanssa. 

Pyöräytä aineksia hieman pienemmäksi ja lisää joukkoon sitruunan mehu (ja kuori).  Laita paahdetut pinjansiemenet koneeseen, anna pyöriä ja lorota öljy nauhana joukkoon koneen pyöriesssä. Voit itse tarkkailla, haluatko vahvempaa, vaiko notkeampaa pestoa. Säätele silloin vahvuutta öljyn määrällä.

Raasta parmesanjuusto ja lisää se pestoon. Sekoita. Maista ja mausta pippurilla ja suolalla. Nauti pastan, keksien ja juuston, leivän, salaatin, tai ihan minkä kanssa vain haluat!

Pinjansiementen sijaan voit käyttää cashewpähkinöitä tai auringonkukansiemeniä. Nokkosen sijasta voit käyttää tuoretta pinaattia tai tuoreita/pakastettuja herneitä.

Koska ajatuksena on, että porkkanastakin käytetään kaikki osat, kannattaa tehdä pesto muutenkin aineksista, mitä kaapeista löytyy.

Jos haluat peston vegaanisena, jätä parmesanjuusto pois. Tai käytä oluthiivahiutaleita umamin maun saamiseksi. Maistelin kyllä pestoa ilman parmesaniakin ja se maistui hyvältä ilmankin. Ehkä hieman lisää suolaa ja sitruunamehua, niin ei välttämättä parmesania tarvitse laittaakkaan.

Me söimme pestoa heti välipalaksi kahvitellessamme suolakeksien ja briejuuston kanssa. Hyvää kuin mikä!

Päivälliseksi söimme sitä pastan kanssa. Kahden hengen pasta-annokseen laitoin 6 ruokalusikallista pestoa. Tämähän nyt on makuasia, joten kannattaa maistella kuinka paljon on tarpeeksi pestoa.

Paistoin pastan lisäkkeeksi isommat harvennusporkkanat pannulla öljyssä pyöritellen. Kun porkkanat olivat saaneet väriä, lisäsin pannulle mausteeksi nokareen voita, hieraisin kämmenessä pari kuivattua salvian lehteä pieneksi ja ripottelin ne porkkanoille. Pieni liraus kuusenkerkkäsiirappia ja hieman suolaa ja pippuria, ja kas, ravintolatasoinen pasta oli valmis nautittavaksi. Beibe halusi vielä annokseensa hieman pieneksi pilkottua kylmäsavulohta. Täytyy sanoa, ettei se ainakaan makua pahentanut!

Suosittelen katsomaan Areenasta tuon neliosaisen Ruuan pelastajat. Siinä on muitakin mainiota hävikkiruokavinkkejä. Kuten esimerkiksi siemennäkkäriä kahvinporoista!
Ja kokeilkaa naattipestoa. Se on herkkua!

P.S. Porkkana kerää nitraattia naatteihinsa, kuten monet muutkin juurekset. Naattisesonkin on kuitenkin niin lyhyt Suomessa, että tuskin naattipeston nauttiminen muutaman kerran kesässä on kuolemaksi.
Lisäksi omasta maasta kerätyty varhaisporkkanat ovat torjunta-aineettomuutensa vuoksi turvallisia käyttää. Varmista siis kaupasta/torilta ostaessasi, onko porkkanoita ruiskuteltu pellolla jollain torjunta-aineilla.

Askeleemme omavaraistelussa 6/2018. Etenee... etenee!

Riimunnarut ovat jääneet työttömiksi. Laidunkausi on avattu!

Moi taas ja terveisiä täältä Leppämäen työleiriltä! Nyt on sellaista haipakkaa näitten hommien kanssa, että on pakotettava itsensä lepäämään ja nukkumaan. Minulla on "onneksi" ollut taas noita käsi- ja nivelvaivoja kropassa, että on pakko ollut vähän kuunnella kehon jaksamista. Se on rajallista, vaikka pää jaksaisi kuinka!

On maltettava nauttia esim. siitä, että lumme kukkii jo lammella!

On ollut vähän ristiriitaisia mietteitä näitten kelien suhteen. On ihan liian kuumaa hommien tekoon ja kuivuuskin on piinaavaa.
Mutta toisaalta, kaikki kasvaa niin upeasti! Kunhan vain jaksaa kastella tarpeeksi... Meillä ei ole koskaan ollut esimerkiksi pavut noin pitkällä kasvussa. Laitoin ne toukokuun alkupuolella ihan siemenenä maahan ja ne alkaa kukkimaan ihan tuota pikaa.

Pavut ja perunat kasvavat kilpaa!

Samoin osa perunoista kukkii ja osa virittelee kukintaa. No, ne kyllä olivat esikasvatuksessa sisällä. Joten ne saivat muutenkin vähän varaslähtöä kesään.

Hommasin pari okan taimea. Ne tekevät myös syötävän mukulan.

Laidunkausi on elukoilla alkanut. Hehku-lehmä ja lampaat Tippi ja Napero ovat olleet tarhassa yötä jo viikkoja. Mutta nyt likat pääsivät oikein vihreellekkin.

Se on vähän niin ja näin, nauttivatko auringonpaahteesta, kuumuudesta ja verenimiöistä. Meille on nimittäin paarmatkin jo ilmestyneet. Mutta me ihmiset ajatellaan niin, että pakkohan elukoiden on  nauttia. Sillä onhan nyt kesä!

Likat "nauttivat"!

Kanojen ullkonapitokielto loppui ja luukut avattiin. Osa porukasta on ihan jee! Mutta osa vaan hautoo ja ihan tyhjää kaikenlisäksi.

Meidän kanala. I love it! <3

Talvi-kana on jo vanha eukko, eikä muni. Mutta se on elävä hautomakone, joten laitoin omien orppien munia kymmenisen sen alle. Emme ole kiireiltämme ehtineet munia läpivalaisemaan ja kohta niiden pitäisi jo alkaa kuoriutumaankin. Ihanaa, että kana hoitaa tiput, eikä itse tarvitse juurikaan tikkua ristiin sen suhteen laittaa.

Onhan meillä kymmenen konehaudottua tipua. Niitä ollaan kuskailtu päivisin ulos. Luin joskus Maatalousoppi -nimisestä kirjasta, että kanantipuista kasvaa terveitä ja vahvoja, jos ne saavat auringonvaloa. Jos tämä pitää paikkansa, nämä tiput kasvavat pitäjän vahvimmaksi. Niin paljon aurinkoa ja ulkoilmaa ne ovat saaneet!

Olen varannut vielä lisää siitosmunia ja ne toivottavasti tulevat ensi viikolla postitse. Näin saan uutta verta parveeni.
 Nämä omien kanojen tiput myyn mahdollisuuksien mukaan. Näissä on kyllä hienoja värejä, mutta en halua kauheasti sisäsiittoisuutta. Että, jos jotakuta orpingtonit kiinnostavat, niin täällä olisi!

Kaneilla on poikaset taas. Ellalla 7 ja Jadella 2. Niissäkin on oma hommansa. Heinää täytyy niittää ja vettä kuluu runsaasti.
Vielä muutama viikko ja sitten ne voi erottaa emoistaan. Siitäkin liikenee pari siitosparia myyntiin, koska ovat erisukuisia.

Pikku-pupuja!

Kasvispuolella ollaan omenapuita hommattu lisää. Pari ostettiin puutarhamessuilta ja sain Beibeltä yhden äitienpäivälahjaksi. Ne ovat vielä istuttamatta, mutta niille on onneksi paikat tiedossa!

Sain vielä tyttäreltä äipänpäivälahjaksi makeapihlajan, joka on myös istuttamatta. Paikka sillekkin on katsottuna. Joten, ei tässä mitään hätää ole!

Niin paljon istutettavaa!

Mua niin ärsytti, kun noi kädet alkoivat vihoittelemaan. Nyt kun olisi ollut tälläinen kevät ja alkukesä! No, nyt kun lääkekuuri puree ja kesäloma on alkanut, olen panostanut ihan kybällä kasvimaalle. Tai no, olen minä vähän muutakin tehnyt, kuten saunonut ja käynyt parissa lähimatkailukohteessa. Mutta on se vaan jännää, kun saa käyttää kaiken aikansa tänne kotiin ja itteesä, saa ihan mielettömästi aikaiseksi! Ollaan niin nautittu Beiben kanssa siitä, kun saadaa painaa menemään ja olla väsyneitä illalla saunanlauteilla kylmä juoma kädessä!

Tiesittekö, että päivänliljan nuput ovat syötäviä?

Hommattiin vähän lisää lavakauluksia ja muutamia vielä mahtuisi lisää. Kovin homma on ollut maan kattamisessa pahvilla, sanomalehdillä ja oljella. Olemme mallanneet lavat niin, että ruohonleikkuri kuitenkin mahtuu väleihin, jos peittäminen pettää.
Ja kokemuksesta tiedämme, että tuleehan ne rikkikset katteiden läpi. Mutta ei tuo kate huonoa tee tuolle savijankolle. Voi olla, että tuossa on joskus niin viljava multa, että lavaviljelyn saa unohtaa! Niin varmaan... ='D

Silmä lepää tässä näyssä!

Syksyllä kylvetyt palsternakat ovat jo isoja!

Saas nähdä onnistuuko punajuuri tänä vuonna. Epäilen...

Syyskylvettyä porkkanaa, jee!

Valkosipulit ovat komeita, perunakin ihan jees tuolla takana!

Itsekylväytynyttä violettia hernettä.

Kesäkurpitsaa sen kaveriksi!

Eli kasvimaahan on panostettu, niinkuin uhottiinkin. Mutta miten kasvihuone? Vanhassa lasihuoneessa on muutamia tomaatteja, pari kurkkua, meloneita paria laatua ja ostettuja ja itsekasvatettuja paprikoita.
Olen näiden lisäksi hommannut muutaman amppelitomaatin, kun halvalla sain pikkutaimia. Ne ovatkin parissa viikossa kasvaneet niin isoiksi, että yhdessä on jo raakileita ja muutkin kukkivat.
Yksi onnneton amppelichili minulla on kasvarissa myös. Se on aikas pieni, mutta jos kesä jatkuu tälläisenä, se kyllä ehtii isoksi ja tuottavaksi. Näin minä haluan uskoa!

Mutta uusi kasvihuone on tilattuna ja toivottavasti ehtii tulemaan loman aikana, jotta kerettäisiin se kasaamaan. Beibe on traktorilla kärrännyt pohjalle mursketta ja tilattiin isompi kasvari, kuin oli alunperin ajatus. Mutta kun "halvalla" saatiin!

Vähän pelottavaa on, että sinnekkin tulee vielä taimia hankittua tälle kesälle. Juhannuksen jälkeen on just sopivasti taimialet!

Siihen se tulee!

Chilintaimia kasvatin itse. Ehkä vähän liioittelin, koska meillä on nyt noin 40-50 chiliä. En ole edes tarkkaa lukua ottanut, mutta kymmenen sinne tai tänne!

Viime vuonna chilit meni vähän persiilleen, kun oli niin kylmä. Tämä vuosi näyttää hyvältä lämmön suhteen. Ellei vielä tule se kuuluisa takatalvi. Viimeistään juhannuksena...

Ja sitten vähän hilii!

Muutenkin Leppämäessä ollaan panostettu hyötyyn istutuksissa. En minä sillä, etteikö kesäkukistakin olisi hyötyä! Mutta jotenkin olen halunnut laittaa kesäkukkalaatikoihin juurikin noita chilejä, sekä yrttejä. Ja kukkivathan nekin!

Narsistinen Marketta-istutus, riippatimjami ja chilejä harson alla.

Meillä on ollut perinteisesti aina kukka-amppelit aitan rapulla. Beibeltä kysyin hänen hyväksyntänsä siihen, että ostaisin mansikka- ja tomaattiamppelit siihen tänä vuonna. Olisi ehkä pitänyt hankkia kaksi mansikka-amppelia, mutta nyt mennään näin. Syystä, että minulla iski piheys taimistolla!

Kauniitahan nämäkin ovat, eikö vain?

Aitanpäätyyn on jo istutettu yrttejä ja lisää tulee!

Minttuja ja timjamia on jo laitettu.

Talveen ollaan alettu varautumaan tekemällä kerppuja elukoille. Joitakin on jo kuivumassa ja nämä lämpimät, tuuliset ilmat ovatkin kuivattaneet kerput jo lähes kuiviksi. Perjantaina illalla niitä tehtiin ja nyt ne ovat ihanan vihreitä ja rapisevia.

Pajukerppuja

Laitettiin ne ensin puruvarastoon roikkumaan ja jatkosäilytykseen ne menevät sitten tallinylisille. Tein myös mäkimeiramikerppuja muutaman, kun harvensin kasvustoja. Luulisi niidenkin maittavan elukoille.

Beiben tekemä potkukelkka kesäkäytössä! ='D

Villiyrttikauden alku meni vähän niinkuin ohi meiltä. Nokkosta ryöppäsin pakkaseen ja yhden satsin ehdin keittämään kuusenkerkkäsiirappia. Mutta kun on ollut niin lämmintä ja paljon hommia, luonto kasvaa niin hurjaa vauhtia, ettei vaan pysy kyydissä mukana!

Koska kuusenkerkkäkausi meni jo, ajattelin tehdä itse giniä katajan kerkistä. Tämä nyt on tälläinen kokeilu. Mutta viime vuonna tein kuusenkerkkälikööriä "lääkkeeksi" ja se oli tosi hyvää... eikun tehokasta?!?
Onhan katajallakin kaikenlaisia hyviä terveysvaikutuksia ja niinpä minä kerkät upotin likoomaan pullolliseen "Jormaa".
Kunhan siellä uiskentelevat kuukauden päivät, keittelen sokerisiirapin ja yhdistän ne, toivottavasti, jumalaiseksi juomaksi, mitä sitten talven kylminä ja pimeinä iltoina nautitaan Beiben kanssa takkatulen ääressä.

Tinktuuraa tulossa!

Tälläistä tänne; kuumaa, työntäyteistä ja kiireistä, ihanaa elämää!  Tämä postaus on osa omavaraisuus-bloggareiden joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina julkaistavaa joukkopostaussarjaa. Voit käydä lukemassa muiden omavaraistelijoiden touhuista alla olevista linkeistä!

Turvallinen näky; halkopino! <3

Mukavaa kesää teille kaikille lukijoille. Nyt nautitaan tästä ihanasta kesästä!

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/06/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://kiireetonelama.blogspot.com/2018/06/omavaraista-elamaa-lintujen-kasvatus.html

https://olipakerranarki.blogspot.com/2018/06/askeleemme-omavaraisuudessa-aina-ei.html?m=1

https://mrssinn.blogspot.com/2018/06/kuivuutta-muttei-kurjuutta-so-dry-but.html

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/06/kuulumisia-tuvan-pihapiirista.html?m=1

Yksi yö jouluun!

Ihanaa, että meillä on ollut yksi vapaapäivä ennen jouluaattoa! Monesti ollaan oltu iltavuorossa aatonaattona. Ei siinä oikein ehdi virittäytymään jouluaaton tunnelmaan, kun on töissä iltamyöhään.

Me syötiin jo tänään riisipuuroa. Se on sen verran tuhtia ruokaa, että monesti jouluaattona ollaan oltu ihan ähkynä vielä jouluruokapöydässä aamuisesta riisipuurosta. Nyt ei ole sitä vaaraa!

Min söin sekametelisopalla, Beibe mustikkakiisselillä. Lälläri!

Tänään oli viimeiset tonttuilut. Pariin paikkaan oli lahjat viemättä ja kävipä niin hyvä tsäkä, että saatiin toisesta paikasta joulukuusikin.

Beiben siskon perheelle jätkänkynttilä lahjaksi!

Sytytysaineelle käyttis mukana! ='D

Tai, itehän me se mettästä haettiin, mutta lupa hakea saatiin.
Me ollaan vuosia haettu joulukuusi Beiben porukoitten mettästä. Perikunta myi metsän syksyllä ja kuusenhaku ei sieltä ole enään mahdollista. Meillähän on  joitakin taimia kasvamassa itelläkin, mutta ne ovat vielä ihan pikkasia.

Ulkosaunan kuusi on ihan omasta "mettästä"!

Ihastelin ja nuuskin kavereiden tuuheaa latvakuusta ja valittelin, että täytyy ettiä meidän pienestä metsästä joku kuusenränkky. Kaverit sanoivat, että senkus haette sieltä hakkuulta kuusenlatvan. Jos vaan lumen alta löydätte. Kummasti sitä flunnsainenkin saa hetkellisen piristysruiskeen moisesta. Eikun nasta laudassa kotiin, Beibe ja saha matkaan mukaan ja metsään kuusea hakemaan.
Löydettiinkin ihan kelpo yksilö, oikein kahdella latvalla! Nauroinkin Beibelle, että nyt on molemmille omat latvat. Ei tartte tapella! ='D
Ja mikähän siinäkin on, että ihan luvalla haettiin se kuusi, mutta silti oli ihan kuusivaras -olo! Luminen metsä, rämpiminen sahan kanssa ja silleen. Koko ajan odotin, että joku tulee ja kysyy, että milläs asioilla täällä liikutaan!

Se on ihan hyvä, kun sen koristelee!

Yksi asia mistä olen tosi iloinen, on tämä lumi! Vaikka se tuo taas omat haasteensa elämään. Kaiken tämän joulun juhlaan valmistautumisen ohella, on hoidettava ne jokapäiväiset asiat, kuten elukat ja talon lämmitys.

Turvallinen olo, kun liiterissä on paljon klapeja!

Munat kulkee ehjinä lintulaudalle menevien jyvien seassa!

Kaiken tämän hössötyksen keskellä ollaan muistettu jo poismenneitä läheisiämme. Käytiin viemässä Beiben porukoille kynttilä Vehkajärven hautuumaalle.

Tytär vie aattona kynttilän minun äidilleni samalla kun tulevat illaksi meille.

Kirkon ikkunasta näkyi ihanasti valaistu kuusi!

Olen ollut kieltämättä aikas poikki tämän flunssani kanssa. Ihme, vaikka olen niin kovasti lepäillyt! Tai sitten en... ='D

Mä rakastan näitä Kirsi -tuikkukippoja! Sain ystikseltä synttärilahjaksi muutaman lisää! <3

Olen kuitenkin ehtinyt vähän lepäämäänkin ja fiilistellyt tunnelmaa kuuntelemalla Enskaa ja polttelmalla kynttilöitä.
Otin järeät aseenkin käyttöön flunssan hoidossa. Se on takkatulen ääressä nautittu kuusenkerkkälikööri. Vapise flunssa!

Vanahn ajan flunssalääkettä!

Beibe on lämmitellyt ulkosaunaa meille ja minä keittelen rosolliin punajuuria ja porkkanoita. Radiossa soi joululaulut. Ihanaa!
Näin me aloitellaan ihan tosissamme joulunvietto ja blogi hiljenee myötämme joulunviettoon. Päivittelen täällä sitten joulun jälkeen pyhien touhuistamme, mutta Instassa varmasti päivittelen pyhinäkin jouluntapahtumia.

Ulkosaunan patakatos jouluvalaistuksessa!

Minä, Beibe ja koko elukkalauma haluamme toivottaa kaikille blogiystävillemme ja lukijoillemme ihanaa, rauhaisaa, rentouttavaa ja rakkauden täyteistä joulua!

Joulupukilla on vähän lunta silmissään! ='D