Marjasinikuusamat täynnä marjoja!

 

Joitakin vuosia sitten olimme vierailemassa Lepaan puutarhamessuilla. Siellä oli sinä vuonna tosi paljon taimistoja myymässä tuotteitaan. Blomqvistin taimiston pisteellä oli huippuhyvä tarjous silloin juuri uutuuksina markkinoille tulleista marjasinikuusamista. En enään muista mitä taimet maksoivat, mutta se oli sellainen "ota kolme taimea x-hintaan".

Mutta sen muistan, että lajikkeita oli useita ja kun ei näistä kasveista ollut mitään "hajua", oli tosi vaikea valita mitkä kolme valkattaisiin. Ihan mutu-tuntumalla siis valinta tehtiin.

Jännästi sitten sattuikin niin, että kaikki valitsemamme pensaat tekevät eri mallisia ja makuisiakin marjoja. Lisäksi ne kypsyvät hieman eri aikaan. Hyvä säkä kävi siis!

Vaikea sanoa, johtuuko eri aikaan kypsyminen lajikkeesta, vai siitä että kasvavat paikassa, missä saavat hieman eri lailla aurinkoa toisiinsa nähden. Toisaalta, keskimmäisenä ollut pensas kypsytti marjansa ensimmäisenä, aurinkoisemmassa paikassa toisena ja varjoisimmassa oleva viimeisenä.

Ensimmäiset marjat alkoivat kypsymään heinäkuun alussa ja viimeinen on nyt parhaimmillaan.

Tämän nimi onkin aikas sanahirviö:
'Bakcharsky Ljubilejnaja'

Vanha sanonta sanoo, että "kuusama kuiskii kuolemaa". Tarkoittaen sitä, että kaikki kuusamat ovat myrkyllisiä. Paitsi tämä jalostettu marja- eli makeasinikuusama. Monilla keskustelupalstoilla olikin alkuun paljon väittelyä siitä, että voiko tämänkään marjoja syödä ja monet olivat sitä mieltä ettei voi. Mutta ihan huoletta voi, koska näissä ei ole myrkkyä. Mutta muistakaa, että ette mene syömään tai maistelemaan muiden kuusamien marjoja. Meillä luonnossahan kasvaa lehtokuusama, jonka marjat ovat mehukkaan näköiset, mutta tappavan myrkylliset. Sanovat kyllä, että marjat ovat kitkerän makuisia. 

Parina vuonna aikaisemmin meidän pensaat ovat tehneet muutamia marjoja. Ja ne on menneet pääosin lintujen nokkiin. Maistuvat meinaan rastaille ja harakoille paremmin kuin hyvin! Joten jos itse haluaa näitä herkkuja syödä, pensaat pitää suojata verkolla tms.

Onhan nämä nyt hauskan näköisiä ja vähän 
härskinkin! ='D

Uusimmassa Kotipuutarha lehdessä olikin juuri juttua marjasinikuusamista ja niiden kasvattamisesta. Jutussa luki, että pensaat eivät maistu jäniseläimille. Tarkoittaen metsäjänistä, rusakkoa ja kaneja. Älkää nyt sitten vaan uskoko tätä, vaan verkottakaa pensaanne talveksi. Meidän pensaat meinasivat mennä rusakon kitaan heti ensimmäisenä talvena, koska olin jo silloin kuullut tälläisen legendan. Kyllä ainakin rusakot vetävät pensaat talvella nassuunsa heti kun silmä välttää. Jos oksakin on kasvanut verkon silmästä, niin aivan varmasti se syödään. Eli suojatkaa pensaanne! 

En tiedä mistä tälläinen luulo tai tieto on peräisin, ettei marjasinikuusamapensaat maistuisi jäniksille. Mutta meillä ainakin maistuu, enkä uskalla yhtään jättää niitä suojaamatta. Olisi kiva kuulla, onko jollain teillä lukijoista kokemusta tästä. 

Tämä lajike kypsyi ensimmäisenä ja minusta
on parhaimman makuinen. Harmi, että juuri
tämän nimilappu on lähtenyt irti ja hukkunut.

Tämä ensimmäisen talven rusakoiden pensaiden syöminen taisi meillä hieman myöhästyttää sitä, että pensaat tulivat satoikään näin monen vuoden kuluttua istuttamisesta. Mutta tänä kesänä pensaat tekivät ison sadon. Olemme syöneet marjat oikeastaan suoraan pensaista. Hieman keräsin ja tein marjarahkaa. Mutta varmaan pari litraa/pensas saatiin marjoja.

Pensaathan kasvavat 1,5-2 metriä korkeiksi ja leveiksi. Meidän pensaat ovat vasta vajaan metrin korkuisia. Olen istuttanut ne reilun metrin välein ja se on ehkä vähän liian tiheästi. Jos hankitaan lisää näitä, pitää istuttaa ne hieman pidemmällä välillä.

'Honey Bee'

Marjat maistuvat mustikalta, jossa on vivahteita muidenkin marjojen mausta. Facessa oli moitintaa siitä, että tämän hunajamarjaksikin kutsutut marjat olisivat kirpeitä ja karvaita. Kyllä, alkuun ne ovatkin. Mutta jos malttaa ja pystyy ne lintujen nokkimiselta suojaamaan, niin ne jatkavat kypsymistään vielä parikin viikkoa sen jälkeen, kun ovat saaneet värinsä. Joten, jos sinun makeasinikuusaman marjat ovat kirpeitä, malta odottaa vielä ainakin viikko, niin johan on maku muuttunut. Tämäkin erittäin hyvä tieto oli kerrottu Blonqvistin taimiston instasivuilla.

Toki marjoissa on luontaisia makueroja. Kuukuna ja Omppu ovat kovia syömään kaikenlaisia marjoja. Maistatin marjoja kaikista kolmesta pensaasta, niin Omppu varsinkin oli hyvin kriittinen maistaja. Hän ei pitänyt kuin reunimmaisen pensaan marjoista, kun sai itse valita. Kävi kyllä maistamassa kaikista, mutta palasi aina reunimmaiselle pensaalle ahmimaan.

Tiukka maisteluraati työsään!

Ehkpä tulevina vuosina voisi kokeilla hillon tekoa, laittaa marjoja pakkaseen ja tehdä mehua. Ainakin kaikki nämä meillä olevat lajikkeet ovat samalla tapaa värjääviäkin kuin metsämustikka. Joten marjaviineihin näillä saa kivaa väriä. 

Kiva ja helppohoitoinen marjapensas. Ja tosi satoisa, sitten kun alkaa tuottamaan! Näistä lupaillaan jopa 5 kiloa marjoja per pensas.

Mukavasti näistä sitten siirrytään ensin metsämustikoihin ja sitten pensasmustikoihin. Nämä pidentää kesän marjaomavaraisuutta kivasti.

Onko Sinulla marjasinikuusamaa kasvamassa? Mitä pidät siitä?

Herkullinen ja helppotekoinen kinuski-puolukkapiirakka

 

Minä rakastan puolukkaa! Se on minusta sellainen oikean marjan makuinen. Vispipuuroa, rahkaa, tuorenektaria, ruispuolukkapuuroa... ai että!

Ja puolukkaahan on metsät väärällään. Olenkin käynyt pariin otteeseen keräämässä niitä. Pari ämpärillistä on kerättynä ja olen tehnyt niistä survosta, omenan kanssa hilloa, laittanut pakkaseen ja kuivannutkin niitä kuivurissa. Tuota kuivaamista en kyllä suosittele, koska ne kestää kuivua ikuisuuden!

Muutamia viikkoja sitten törmäilin useammassakin paikassa somessa helpon kinuski-puolukkapiirakan ohjeeseen. Sen lisäksi, että ohje on älyttömän helppo, piirakka on tosi hyvää! Tämä maistuu niillekkin, joiden mielestä puolukka on ihan liian hapanta.

Kuukunalla oli suuret ennakkoluulot piirakasta, koska hän tiesi, että puolukka on liian hapanta. Mutta niin vaan söi silti koko palan.

Omppu ei happamasta hätkähdä!

Piirakan juju on kondensoidusta maidosta tehty kinuski. Sitähän saa nykyään ihan valmiinakin ostettua, ainakin isommista marketeista. Minulla oli kotona sitä ihan keittämätöntä. Siitä saa tehtyä kinuskia keittämällä purkkia veden peitossa hiljaisella lämmöllä 3-4 tuntia. Purkki pitää antaa jäähtyä kunnolla ennen avaamista.

Kinuskin lisäksi täytteeseen ei tulekkaan muuta kuin puolukoita. Ja pohjakin on tosi simppeli muropohja. Ainahan voi oikaista siinäkin ja tehdä piirakka valmiista pohjasta. Sitten tämä on vielä helpompi valmistaa!

Joku on ehtinyt ottamaan maistipalan ennen kuvaamista!

KINUSKI-PUOLUKKAPIIRAKKA

• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 prk karamellisoitua kondensoitua maitoa
• 3-4 dl puolukoita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa kuohkeaksi. Lisää kananmuna joukkoon ja vatkaa voimakkaasti sekaisin.

Sekoita eri kulhossa vehnäjauho ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos massaan ja sekoita lastalla käännellen sekaisin.

Painele taikina tasaisesti voideltuun piirakkavuokaan. Pistele pohja haarukalla. Paista pohjaa 175 asteessa 15 minuuttia. 

Ota pohja uunista ja levitä kinuski sille. Ripottele puolukat tasaisesti kinuskin päälle. 

Paista piirakkaa vielä noin 25 minuuttia. 

Piirakka on parhaimmillaan jäähtyneenä tai täysin kylmänä.

Meidän perheessä kukaan ei ole laktoosi-intolerantikko. Joten olen voinut tehdä piiraan kondensoidusta maitokinuskista. Laktoosittomana sitä ei taida kaupoista löytyä.

Olen kuitenkin kokeillut tehdä piirakan kondensoidusta kookosmaidosta. Tein siitä samalla tavalla kinuskia purkkia keittämällä, kuin tavallisestakin kondensoidusta maidosta.

Kondensoitu kookosmaito sakeni myös, mutta ei siitä ihan niin paksua kinuskia tullut. Mielestäni se on myöskin paljon sokerisemman makuistakin.

Piirakassa kookoskinuski imeytyi vähän pohjan läpi. Mutta ihan hyvä piirakka sekin oli ja syötyä tuli.

Kookoskinuski alkoi hieman palamaan reunoilta samalla paistoajalla.

Vegaanisen piirakasta saa tosiaan vaihtamalla maitokinuskin kookoskinuskiin, pohjan voin kasvismargariiniin ja jättämällä kananmunan pohjasta pois.

Tässä on kyllä yksi meidän perheen uusi marjapiirakka suosikki. Näitä onkin mennyt monta tämän syksyn aikana!

Mikä on sinun suhteesi puolukkaan? Onko lemppari, vai inhokki?

Hyytelöä karpaloista ja ihanat karpaloposset!

 

Minä en tänä syksynä karpalosuolle ole ehtinytkään, mutta Beibe kävi niitä keräämässä litran verran. Joku oli jo ehtinyt vakkarisuolle ennen häntä, mutta ihan riittämiin meille tuo litra on. Pakkasessa on muutamia rasioita edellisvuotisia, joten hyytelöksi nämä tämän vuotiset jalostin. Hyytelöä meillä kuluukin ja viime vuotiset herkut ovatkin jo syöty. 

KARPALOHYYTELÖ

• 1l karpaloita 
• 1dl vettä
• 5dl hillosokeria

Keitä karpaloita vedessä, kunnes ovat pehmenneet. Siivilöi kuoret pois ja lisää mehuun hillosokeri. Keitä hiljalleen noin viisi minuuttia. Kuori vaahto pois ja kaada puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Karpalohyytelö on herkullista pataruokien ja lihakastikkeiden lisukkeena.

Kuorimäski kannattaa käyttää leivontaan tai puuroihin. Itse kuivaan mäskin uunissa tai kuivurissa, jauhan ja siivilöin jauheeksi. Käytän tätä marjajauhetta tuorepuuroihin, jogurtin seassa ja jopa saippuamassaan olen sitä laittanut kuorivaksi ainesosaksi. Mutta selvää on, että hukkaan mäskiä ei heitetä!

Keskimmäinen on karpalosaippuaa. Siinä karpalorouheen
lisäksi myös vaaleanpunaista kosmetiikkasavea, nokkosen-
siementä ja karpalo -tuoksuöljyä. Vasemmanpuoleinen 
saippua on avocadoöljysaippuaa ja tuo ruskea on 
tervasaippuaa.

Otin hyytelönkeitosta pienen määrän karpalomehua sivuun ja pyöräytin meille herkkujälkkärit. Posset tehdään yleisemmin sitruunan mehusta. Olen tehnyt niitä myös veriappelsiinin ja -greipinkin mehusta. Myös puolukkaposseja meillä on nautittu. 

Posset ovat yksinkertaisuudessaan nero jälkiruoka! Niihin ei montaakaan ainesosaa tarvita ja silti ne ovat juhlallinen jälkkäri. Ehkä happamuudessaan kuitenkin enemmän aikuisten, kuin lasten mieleen. Netti on väärällään erilaisia posseohjeita, mutta tässä minun karpaloinen versio.

KARPALOPOSSET

• 2dl kuohukermaa
• 0,5dl sokeria(tai maun mukaan)
• 1dl karpalomehua(makeuttamatonta)
• 2rkl sitruunamehua

Kiehauta kuohukerma sokerin kanssa. Ota pois liedeltä ja lisää karpalo- ja sitruunamehut. Kaada jälkiruokamaljoihin ja anna hyytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. 

Me nautittiin posset tällä kertaa ihan sellaisenaan. Mutta vaikkapa nokare turkkilaista jogurttia sopisi hyvin possen kera.

Marjaneuvojakoulutus ja treffi-ilta Tampereella

Taas mennään!

Näitä koulupostauksia tulee alvariinsa, kun elämä on nyt tätä! Minulla on monta lähiviikkoa peräkanaa ja olen vain viikonloput kotona. Olen kiitollinen, että minä sain keväällä asuntolapaikan, koska nyt syksyllä aloittaneille niitä ei ole kaikille riittänyt. Minulla on kuitenkin edestakainen matka melkein 200 km, joten opiskelu kotoa käsin olisi ollut aikas raskasta.

Tämän viikon ohjelmassa oli marjaneuvojakoulutus. Tämä koulutus on osa meidän kestävällä tavalla toimimisen opintoja ja kuuluu luonnontuntemukseen. Neuvojatenttejä ei ole pakko suorittaa, mutta kasvituntemukseen täytyy osallistua.

Opella oli huoneessaan kukkiva raatokukka ja hän toi sen
meille näytille.

Tosi kaunis kukinto, mutta tosiaan haisi mädäntyneelle
lihalle. Houkuttelee raatokärpäsiä pölyttäjäkseen.

Viikko painottui pitkälti teoriaosuuksiin, missä opeteltiin kotimaiset syötävät ja myrkylliset luonnonmarjat. Myös ravintosisällöt, käyttö, kasvupaikat, lainsäädäntö myynnissä ja valmisteissa opeteltiin. Paljon oli kalvosulkeisia, mutta myös hirmu hyviä keskusteluja open ja muiden opiskelijoiden kanssa. Vaihdettiin paljon kokemuksia ja tietoa toisillemme, mikä oli hirmu mukavaa.

Asuntolassa piti illallinen itse laittaa. Lounas on aina
koulun puolesta.

Vaikka olen kiitollinen asuntolapaikastani, kyllähän minä mieluummin kotoa koulua kävisin. Mutta tämä viikko minulla oli oikein luxuxviikko, koska minulla ei ollut kämppiksiä seuranani kuin yksi yhtenä yönä. Ei sillä, minulla on mukavat kämppikset, mutta ainahan sitä tälläinen vanha ihminen tykkää olla isekseen! ;'D

Oravalla on ollut oikein mässäilyt!

 Koska teorian lisäksi meidän pitää tunnistaa kasveja marjoineen ihan livenäkin, parina päivänä vietimme osan koulupäivästä metsässä. Me keräsimme kaikki neuvojakorttiin tulevat kauppamarjat ja myrkkymarjat ihan kasveina kouluun ja teimme niistä kasvinäyttelyn.

Horsmakiitäjän toukka poseerasi meille!

Koulun autossa asianmukaisesti maskit naamalla!

Mustakonnanmarja. Tappavan myrkyllinen!

Lillukka; kasvi, sekä marja!

Keväinen villiyrttineuvojakoulutus antoi kyllä hyvän pohjan kasvituntemukselle, koska osa näistä nyt tunnistettavista marjakasveista oli myös villiyrttitentissä. Lisäksi kun itse on ollut mukana etsimässä kasveja luonnosta, oppii löytämään niitä muiden kasvien seasta. Muutenkin, kun saattaa olla se kohde kasvi näköislajin vieressä, tulee sellaista näkömuistia siitä, miltä kasvit näyttävät kasvupaikoillaan.

Hain voimaa koulun pihan isolta tammelta!

Sattui taas lähiviikolle upeat ilmat! Parina päivänä vähän rippas vettä, mutta muuten oli ihan aurinkoista. Illat kyllä kylmenivät tosi nopeasti ja välillä oli mahtavat sumut.

Koulun lehmiä!

Koulun lampaita

Kävin monena iltana kävelylenkillä. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä lenkkeillyt koko kesänä. Jalat olivat kyllä tosi tukossa ja kipeät tästä kävelemisestä. Mutta oli ihan kivaa, koska täällä koulussa kesällä lenkkeilyt eivät ole kotihommista pois!

Nuudelia ja kasvispullia salaatilla ja paistetulla munalla.

Lenkkeilyn lisäksi iltoihin kuului työpajaluokassa istuminen ja marjojen pänttääminen. Minähän jotenkin lähdin vähän "soitellen sotaan", koska ajattelin marjat tuntevani. Mutta oli kyllä väärässä! Ei se riitä, että tuntee marjakasvin. Pitää osata tunnistaa pelkkä marja. Ihan siitä syystä, että jos epäillään jonkun keränneet vaikkapa jotain myrkyllistä syötävien marjojen joukkoon.

Marjanäyttely

Otin myös vastuulleni työpajaluokan lukitsemisen iltaisin. Tulikin monena iltana ihasteltua myöhään illalla kauniita auringonlaskuja ja pelloille nousevia sumuja. Illat alkavat olemaan tosi viileitä ja kosteita.

Aivan upea sumu eräänä iltana. Tuo tienvieruspelto laskee jyrkästi mäkeen ja
näyttää silti, että se on ihan tasainen. Niin täynnä sumua se on!

Vaikka olinkin asuntolassa yksin, nukuin silti tosi huonosti. Iltaisin väsytti ihan hirmuisesti ja silti en saanut unen päästä kiinni. Aina kun olin nukahtamaisillani, havahduin hereille. Tätä kun tapahtui tarpeeksi monta kertaa, olinkin sitten jo ihan hereillä. Sitten kun olin nukahtanut, heräilin pitkin yötä ja aamulla en meinannut päästä sängystä millään ylös. Tämä nyt näyttää olevan asuntolanelämän öiden kulku!
Loppuviikosta oli jaloissa hermosärkyjä, kiitos iltalenkkien. Tulikin luettua taas yksi romaani illan ja yön pitkinä tunteina. Hyvä puoli sinänsä, kun kotona ei oikein tule luettua muuta kuin tietokirjallisuutta.

Kävin joka aamu takapihalla venyttelemässä. Hieno pilvi
tervehti minua eräänä aamuna.

Aamupalajuustoon jäi yksi aamu muovi päälle! Tässä
huomaa just sen, että ei oikein olla hereillä aamuisin.

Keskiviikkona meillä oli teoriatentti marjoista. Minusta tuntui, että se meni ihan kohtuullisen hyvin, vaikka olinkin unohtanut pari tärkeää juttua. Mutta uskoin, että puolet on oikein ja kokeesta läpi pääsisin.

Lehtokuusama. Myrkyllinen!

Teoriakokeen jälkeen kävimme Lahden tyrnitilalla Jämijärvellä keräämässä tyrniä. Sai kerätä itselleen ihan rahamaksua vastaan tai sitten niin, että puolet antoi tilalle ja toisen puolen sai itselleen keruupalkkaa.

Tyrnitarhassa välimerellinen tunnelma!

Eri laijikkeet olivat eri värisiä!

Pari tuntia meni 1,5 kiloon!

Minä keräsin itselleni kotiin viemisiksi pienen ämpärin tyrniä. Se on aikas hankala marja kerätä ja käsissä olikin paljon piikkien pistojälkiä.
Happamiakin oli kuin mitkä! Lajikkeissa tosin oli eroja, niin maussa, kuin piikkisyydessäkin.

Eikä kastuttu, vaikka synkät pilvet kiertelivätkin!

Pitkiä ja yksinäisiä iltoja piristääkseni, pyysin Beibeä kanssani Tampereelle treffeille. Meillä kun oli molemmilla suht koht sama matka sinne.
Tavattiin Finlaysonin alueella ja menimme syömään Panimoravintola Plevnaan. Oli kyllä tosi mukavaa nähdä tällein syömisen merkeissä!

Beibellä possunleike ja minulla silakkapihvit.

Meillä jäi silloin hääpäivänreissullamme käymättä Finlaysonin Palatsipuistossa katsomassa siellä olevaa näyttelyä. Joten nyt kävelimme sinne teoksia katsomaan ja sulattelemaan runsasta ravintola-ateriaa.

Nämä "puuvillapuut" olivat hauskoja!

Tyrannosaurus Rex

Vasarahai

Oli mukava katkos kouluviikkoon ja puhuttiinkin, että voisi talvella joskus tehdä uudelleen treffit vaikkapa leffailun merkeissä.

Marjakuusi. Myrkyllinen!

Vehka, myrkyllinen.

Koiranheisi, myrkyllinen.

Torstaina meillä oli lisää marjojen tunnistusta ja valmistautumista marjojen tunnistustenttiin. Saimme myös aikaa valmistautua perjantaina olevaan neuvojaosuuteen.
Olimme keränneet koulun tyrnipensaista lehtiä, joita olimme hiostaneet ja kuivanneet. Teimme kaksi satsia ihan vertailun vuoksi. Toiset olivat hiostettu ennen kuivatusta ja toiset pelkästään kuivattu. Keittelimme lehdistä yrttiteet ja maistelimme makueroja. Aikas heinämäiselle ne maistuivat, mutta muiden yrttien kanssa varmaan menisivät. Tai ihan vaikka mustan tai vihreän teen joukossa. Tyrnin lehdissä on paljon kaikkea hyvää tekevää, kuten marjoissakin. Lehtien on sanottua ainakin saavan hevosien karvan kiiltämään!

Edessä hiostettu ja kuivattu, takana kuivattu.

Sama järjestys kuin edellä.

Iltapäivästä oli sitten se tunnistustentti. En ihan niin paljon sitä jännittänyt, kuin villiyrttitenttiä aikanaan. Silloin meinasin ihan oksentaa!
Tentti meni hyvin ja olin melko varma, että kaikki oli oikein. Jos vain olin muistannut laittaa jokaisen myrkkymarjan kohdalle vaaditun m -kirjaimen.

Tunnistustentti. Tässä vaiheessa en tiennyt. oliko kaikki
oikein.

Viimeisenä iltana lähdin kävelylle koulun rantasaunalle. Ilokseni lähitilan kyytöt olivat tienvieressä ja nuori karja lähti ihan seuraamaan minua. Onneksi kuitenkin pysyivät omalla puolella aitaa!

Ihanat kyytöt!

Lehmäkuiskaaja! ='D

Näkymä koulun mökkirannasta

Mökkitie

Koska meistä tosiaan tuli marjaneuvojia, meille kuului myös sitä neuvontaa. Jokainen otti vastuulleen esitellä yhden marjan. Sai myös kertoa jostain uskomuksista, myrkkymarjoista tai esimerkiksi marjojen käytöstä yleisesti.

Neuvojaosuuden esittelypöytiä. Tässä ruusunmarja.

Marja-aronia.

Minä valitsin karpalon. Kerroin karpalosta yleisesti ja sen käytöstä ruuanlaitossa, sekä säilönnässä. Puhuin lähinnä isokarpalosta, koska se on se tunnetumpi ja enemmän käytetty kuin pikkukarpalo.

Karpalo

Juolukka

Oli kyllä taas huippu viikko koulussa ja oppia tuli niin, ettei päähän meinannut mahtua. Maanantaina taas lähden kohti Osaraa. Minulla alkaa Luonnontuotteiden jatkojalostusta -kurssi. En pysty sitä nyt koko viikkoa  käymään, koska meillä on mahdollisuus suorittaa KeTaTon näyttö Seitsemisessä ja sinne lähden sitten keskiviikkoiltapäivästä. Siellä pitäisi sitten elää mökkiolosuhteissa muiden opiskelijoiden kanssa ja sekös minua hirvittää. Kaksi yötä kyllä niin epämukavuusasteellani, mutta ehkä se on sen arvoista, kun saa toisen pakollisen opinnonosan näyttöön osallistua.

Kataja

Niin ja sainhan minä sen marjaneuvojan tittelin. Nyt minä olen opetushallituksen hyväksymä villiyrtti ja marjaneuvoja. Voin kouluttaa ja kurssittaa muita näiltä osin ja ihan poimioitakin kouluttaa. Vielä parin viikon päästä sienineuvojakoulutus. Sen jos läpäisen, niin minusta tulee keruutuoteneuvoja. Hieno titteli!

Ei voi olla kuin tyytyväinen!