Päiväreissu "etelään"

 

Joskus sitä löytää itsensä seisomasta 
maissia syövän pandan vierestä!

Tyttärellä on viikon loma ja olimme suunnitelleet käyvämme jossain pienellä päivän reissulla kahdestaan. Ilman lapsia!

Toinen toistaan herkullisemman näköisiä munkkeja!

Yksi paikka missä minä olen aina halunnut lähteä käymään, on elämystavaratalo Kasvihuoneilmiö. Olen nähnyt siitä monia blogipostauksia ja seuraan heidän instatiliään. Olen myöskin kuullut sen olevan hyvin erikoinen paikka. Joten sinne siis kohdistimme auton nokan!

Todella herkullinen kana-pekonitortilla ja 
bataattiranskalaiset.

Koska matkamme kulki Loimaan ohi, oli ihan pakollinen pysähdys tehtävä sinne ja lounastaa Munkkiksella .

Minun on pitänyt lähteä siellä käymään ihan varta vastenkin. Mutta jossain vaiheessa se oli niin suosittu paikka, että heidän herkkumunkkejaan tultiin jopa jonottamaan. Munkit loppuivat joka päivä kesken, ennen virallista sulkemisaikaa.

Voi nam!

Tytär oli käynyt Munkkiksella kaverinsa kanssa ja kehui munkkeja herkullisiksi. Ja nyt alkuhuuman pitkät jonot olivat jo historiaa ja me olimme ainoat asiakkaat paikassa. 

Koska olimme nälkäisiä, tilasimme heidän listaltaan ruuat. Minä nautin kana-pekonitortillan bataattiranuilla herkkulisukkeineen ja tytär otti kanakorin. Molemmat ruuat olivat tosi hyvät!

Olimme ruuista niin ähkyt, että ostimme munkkeja mukaan kotiin viemisiksi. Minä kaksi erilaista ja tytär neljä. Voin kertoa, että oli hieman valinnan vaikeutta!

Kiva ja erilainen, pieni paikka erittäin mukavalla ja hyvällä palvelulla!

Tällaista valkohaita olisin voinut harkita jopa
hankkivani, jos olisi "hieman" isompi koti!

Mahat pinkeinä lähdettiin ajamaan kohti Kasvihuoneilmiötä. Google Mapsi ohjasi meitä jotain pikkuisia sorateitä ja jossain vaiheessa iski hieman epäilyskin, että ollaankohan ihan oikealla suunnalla. Mutta kummasti taas kerran löydettiin perille!

Olin jotenkin kuvitellut paikan hieman erilaiseksi ulkoapäin. Nuhjaantuneen näköinen varastorakennus, vierellään iso kasvihuone. Paikka oli ihan ison valtatien kupeessa. 

Päivä jolloin olimme liikkeellä, oli erittäin sumuinen ja harmaan nuhjuinen. Se ehkä vielä lisäsi näkymän rytöisyyttä.

Farmaripatsas lehmäpatsaineen. Kuka tarvitsee?
Enivan?

Mutta joo. kuulemani huhut kyllä pitivät paikkansa. Paikka oli todella erikoinen. Emme koskaan olleet käyneet vastaavassa. Emme oikein tienneet, oliko erikoisuus hyvä vai paha!

Kuninkaallinen kattaus!

Koristekana

Koko paikka oli täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä tavaroita. Juuri sellaisia, mitä luulet tarvitsevasi, mutta et kuitenkaan tarvi.

Puutarhapatsaita oli ihan kaikkeen makuun! Valtavan kokoisista, ihan pieniin. Ja niin muuten oli sisustuspatsaitakin!

Kasvihuoneen puoli oli mielestäni hieman nukkavieru. Pölyä oli hieman pinnoilla ja katossa kiipeilevien kasvien päällä. Muutenkin siellä oli hämärää, mutta ehkä se olikin tarkoitus. Luoda viidakkomaista tunnelmaa, tai jotain.

Tavara oli pääsääntöisesti sellaista uutta-vanhaa. Ja hirmu kallista! Meille tuli mieleen parikin asiaa paikasta. Minä heti mietin sitä, että kuinka valtavasti tämän paikan yrittäjällä on rahaa kiinni näin suuressa varastossa tavaraa. Yhdessä mietimme, että Kasvihuoneilmiö on enemmänkin sellainen ihmettely ja katselupaikka, kuin paikka jossa tehdään ostoksia.

Heidän nettisivuillaan mainostettiin kovasti joulua. Mutta aikas suppeasti kuitenkin oli joulukoristeita tarjolla. Minä tykkään ostaa joka vuosi uusia kuusenkoristeita ja ajattelin täältä löytäväni jotain erikoisia. Mutta enpä sitten löytänyt.

Tytär himoitsi tällaisia koira/kissan sohvia.

Luonnollisen kokoinen roomalainen sotilas...

Meidän hankinnat Kasvihuoneilmiöstä jäivät pieniksi. Tytär osti kanirasian ja minä pupupalapelin. Molempien hankinnat menevät eräälle pienelle tytölle, joka rakastaa pupuja.

Paperinuket olivat ihania ja toivat oman
lapsuuden mieleen.

Samoin kiiltokuvat. Meinasin ostaa nämä
vihannekset!

Koska olimme vieläkin ihan tupaten täynnä lounaastamme, joimme vain kahvit Kasvihuoneilmiössä. Tarjolla olisi ollut munkkeja, muffineita ja muutakin kastettavaa.

Mites olisi tällainen tarjoilija-pariskunta?

Kahvin jälkeen lähdimme takaisin kotia kohti. Mapsi ohjasi meitä nyt hieman eri reittiä takaisin. Mutta pääasia oli, että Urjala oli matkan varrella ja Makeistukussahan piti käydä tekemässä namiostoksia.

Munkkiksessa oli kiva poiketa. Kasvihuoneilmiö oli odotukseeni nähden pettymys. Mutta parastahan oli tyttären kanssa vietetty aika ja meillä oli kiva reissu kahdestaan.

Ja vaikka ostokset jäivät maltillisiksi, otatin kuvan itsestäni poliisikameralla. Jään odottelemaan, kuinka hintava kuva siitä tuli!

Tämmöiset herkkumunkit lähti minun matkaani.
Beibe oli iltavuorossa ja täytyy myöntää, että
en meinannut malttaa odottaa häntä kotiin yhdessä
maistelemaan munkkeja.

Onko Sinulle Munkkis ja/tai Kasvihuoneilmiö tuttuja paikkoja?

Kahvilla/kaakaolla Kirkkoharjun näkötornin kahviolla

 

Opasteet koulun pihan vieressä.

No niin! Vihdoin päästiin katsastamaan uusi Kirkkoharjun kahvila . Meidänhän piti mennä tyttären ja murujen kanssa siellä käymään jo viime viikolla, mutta kun minä otin osumaa jäisen pihatien kanssa , jäi sitten menemättä.

Kiire oli pikkumiehellä kahviolle!

Tällä viikollahan alkoi sitten se k-sulku ja kaikki kahvilat, sekä ravintolat myyvät ainoastaan ulos herkkujaan. Ei annettu sen häiritä ja päätettiin silti lähteä paikka katsastamaan.

Valikoimaa ei ollut hurjan paljoa, mutta
kaikki sitäkin herkullisemman näköisiä.

Kuukunakin oli niin odottanut tätä reissua ja häntä harmitti silloin menneellä viikolla tosi paljon mummun kaatuminen. Kun seuraavana päivän vihdoin tyttären perheen taloyhtiön huoltofirma oli tullut hiekoittamaan pihaa, poika oli heti sanonut, että "nyt me päästään kahville, kun mummu voi tulla niin, ettei sitä satu!"

Isommille kahvit yläkaiteella ja pienemmälle
kaakao alakaiteella.

Pojallahan olisi normaalisti ollut päikkypäivä, mutta nyt poika piti vapaapäivän. Hän oli katsellut keittiön ikkunasta moneen otteeseen, että koska se mummu oikein tulee.

Näkötorni on kahvilaa vastapäätä.

Kesäaikaan tai lauhemmalla ilmalla olisimme voineet vaikka kävellä muksujen kanssa kahviolle tyttäreltä. Mutta vierailupäivälle sattui vielä raikas pakkassää, joten päätimme mennä autolla. 

Kahviolle tai näkötornille mennessä autolle löytyy pysäköintipaikka Kirkkoharjun koulun pysäkointipaikalta tai Pirtin pihasta. Me jätimme auton nyt koulun viereen.

Pulla maistuu!

Pysäköintipaikalta pitää kävellä koulun pihan läpi ja siinä sitten onkin jo opasteet. Kävelytie ylös oli tosi hyvin aurattu ja hiekoitettu. Meillä päinhän satoi kymmenisen senttiä lunta edellispäivänä ja vähän jännättiin, että onko tietä aurattu. Mutta olihan se!

Ompulla oli omat eväät mukana.

Minä en ole koskaan käynyt harjulla. Tytär on käynyt lenkkeilemässä siellä ja olihan sieltä hulppeat näkymät. Pitää kyllä tulla uudestaan kesäaikaan ihan vaikka ulkoilemaan. Jotenkin on vain vaikeata lähteä täältä Kangasalan maaseudulta tuonne keskustaan luontoilemaan. Mutta pitää varmaan hieman laajentaa näkemystään kotikaupungistaan.

Lämmintä kaakaota!

Kuukunalla oli tosi kiire ylös. Kaakao ja pulla poltteli pienen miehen mielessä! Maltettiin kyllä jäädä toviksi katselemaan, kun kävelytieltä näkyi Lahdentielle ja siellä meni rekkoja. Myös harjun alle rakennettiin uutta kerrostaloa ja nosturi nosti tavaraa sen katolle. Ai että poika oli innoissaan!

Mutta kyllä minun ja tyttärenkin nenään ihan kuin olisi jo matkalla kahvi tuoksunut!

Pakollinen selfie! ='D

Kahviolle päästiin ja eikun herkkujen ostoon. Hauskasti kahvion edessä oli pieni pöytä, missä termari ja mukeja. Siitä sai ostaa euron hintaan kuumaa mehua. 

Kahvila on aika pieni, mutta terassille mahtuu normioloissa
monta pöytää.

Kahviolla oli ohjeistettu, että yksi seurue kerrallaa sisälle. Sieltä pääsi myös ostoksiensa kanssa toisesta ovesta ulos. Joten kohtaamisia ovellakaan ei muiden asiakkaiden kanssa tullut.

Alaspäin olikin mukava "rullailla" masut
täynnä pullaa!

Kahvio oli pieni ja tosi siisti. Tytär sanoikin, että tuoksuu ihanan uudelta! Vitriinissä oli tarjolla kahta eri kakkua ja paria eri suolaista. Lisäksi oli tiskillä pullaa. Ihan riittävät valikoimat mielestäni! Otimme kierrepullaa ja porkkanakakkua. Meille "isoille" kahvit ja Kuukunalle lämmin kaakao. Syömään herkkumme menimme terassin kaiteen ääreen. Ja kylläpä maistui hyviltä!

Harjulle pääsee myös rappusia pitkin, mutta
niillä ei ole talvikunnossapitoa.

Juteltiin muiden asiakkaiden kanssa, jotka kaikki olivat todella tyytyväisiä siihen, että Kirkkoharjulle oli vihdoin saatu kahvila. Eräskin nainen, joka oli koiransa kanssa poikennut virvokkeelle, sanoi toivoneensa jo 15 vuotta kahvilaa harjulle.

Pari iäkkäämpää rouvaa tulivat myös kahville ja ihastelivat muruja. Kehuivat kovasti, että Kuukuna oli ollut reipas, kun jaksoi tänne mäen päälle ihan itse kävellä. Omppuhan tuli äitinsä kantorepussa matkustaen.

Nämä rouvat olivat hauskoja ja he harjoittelivat selfieiden ottoa. Jäi tosi kiva fiilis tästä kohtaamisesta!

Kahvila on todella tervetullut lisä Kangasalan matkailu- ja kahvilatarjontaan! Aioin kyllä jatkossakin vierailla täällä ja tuoda Beibenkin kanssani kahvittelemaan. Tiedä tosiaan, vaikka ihan lenkkeilemäänkin tänne innostuisi!

Visit Kangaslan nettisivuilta löytyy hyvät ohjeet pysäköintiin ja linja-autolla saapumiseen. Tuolta aiemmin laittamasta kahvilan omien nettisivujen linkistä löytyy tarkemmin avoinnaoloajat. Ne saattavat muuttua näinä aikoina tiuhaankin. Joten kannattaa ne tarkistaa ennen vierailua!

Kirkkoharjun kahvila

Yhteys:

info@kirkkoharjunkahvila.fi

Puh: 050 5516554

Pysäköinti:

Kirkkoharjun näkötornille ei pääse autolla. Pysäköinti Pirtin parkkipaikalla (os. Tapulintie 6), tai Tarpilankujan pysäköintialueelle (Kirkkoharjun koulun lähettyvillä).

Piipahdus Hiedanrannassa!

Alikulkutunnelin hienoa taidetta!

Minulle tuli kutsu auton ratin turvatyynyn takuukorjaukseen ja minäpä vein sen sitten Tampereen Lielahdessa olevaan korjaamoon huoltoon. Tämä tapahtui ennen tätä koronahässäkkää.
Minulla oli huoltopaikan valinnassa sellainen pieni "oma lehmä" ojassa, että ajattelin käydä huollon aikana tutustumassa Hiedanrantaan . Se on vanha kartano- ja tehdasympäristö, mistä ollaan elvyttämässä Tampereen kaupungin uutta kulttuuriympäristöä. Samalla sinne rakennetaan uusia asuintaloja ja luodaan työpaikkoja. Kuulostaa suorastaan paratiisilta!

Meiltä kävi Ahlmanin luontopuolelta jossain vaiheessa luokkakavereita Hiedanrannassa tutustumassa ja kartoittamassa mahdollisia yhteistyökuvioita, mutta minulla oli silloin joku muu projekti. Ja suoraan sanottuna minulla on niin pitkä matka sinne, että en välttämättä ole mistään sinne sijoittuvasta kouluprojektista kiinnostunut. Mutta muuten kyllä kiinnostaa!

Hiedanrannassa on ollut kaikenlaisia kulttuurisia tapahtumia, konsertteja ym. Siellä on myös yhteisöllistä viljelytoimintaa Syötävän puiston ja Kelluvan puutarhan muodossa.

Risuaitaa ja kasvihuoneita.

Kasvihuoneiden lasit olivat upeasti kuvioituja.

Lavatarha.

Kelluva puutarha.

Keskellä aluetta on talkoovoimin rakennettu sauna-alue.

Vanhat tehdasrakennukset ovat täynnä kauniita graffiteja. Rakennuksissa on käsityöläisten työpajoja ja kaikenlaista muutakin toimintaa.

Alue on tosiaan vanhaa Lielahden kartanon aluetta, jonka Finlaysonin omistaja osti joskus muinoin kesä- ja vapaa-ajan huvilakseen. Sittemmin alueella on ollut selluloosan valmistusta. Hiedanrannan historiasta pääset lukemaan tästä .

Selluloosateollisuuden synkkänä perintönä lahden pohjassa on jättimäiset määrät nollakuitua, joka on käsittääkseni estänyt/hidastanut massiivisen asuintalojen rakennushankkeen. Sitä ei voi sieltä kaivaa ihan miten sattuu, koska pelätään, että koko Näsijärvi samenisi ja voisi tapahtua jotain kamalaa kuidun lähdettyä pohjasta liikkeelle.
Nollakuidulle yritetään kehitellä kaikenlaisia käyttömahdollisuuksia ja ihan yleensäkin sitä, miten se saataisiin pohjasta pois. Nollakuituun voi tutustua esimerkiksi tästä linkistä .

Onneksi vanha kartanorakennus on vielä kunnossa ja sieltä löytyy Kartanokahvila Mielihyvin, mikä on Sopimusvuori ry:n ylläpitämä, kuntouttavaa ja työllistävää toimintaa tukeva, voittoa tavoittelematon kahvio. Oikein viihtyisä paikka ja täynnä ihania, herkullisia leivonnaisia tarjolla edulliseen hintaan.

Tämä satsi maksoi 5.30e.

Lielahden kartanon päärakennus.

Hiedanrannassa vierailupäiväni oli tosi sateinen maaliskuun päivä ja siellä ei juurikaan muita näkynyt, satunnaisia lenkkelijöitä lukuun ottamatta.
Kovasti vanhojen kartanoalueen talojen kimpussa näkyi raksamiehiä. Joten kyllä niitä ainakin kunnostetaan johonkin käyttöön.
Alue ei tähän aikaan vuodesta ollut mitenkään edustavimmillaan, mutta osaan kyllä kuvitella sen kesäisenä tapahtumien mekkana. Täytyy yrittää vierailla siellä tulevana kesänä. Nythän ajelen siitä ohi, kun kouluni vaihtui Hämeenkyröön.

Portinvartijan asunto.

Pellon takana, vähän kauempana itse "pääalueesta" on varmaan maailman hienoin navetta. Sitä kunnostetaan monitomitiloiksi, mihin tulee liikunta- ja harrastustiloja, sekä vuokrattavia tiloja esim. kokoustiloiksi. Tästä linkistä pääset katsomaan vanhan navetan kuvia ja lukemaan sen historiasta.
Itse en viitsinyt tai oikeastaan jaksanut enään sinne kävellä, koska vettä satoi ja minun oli jo kylmäkin. Joku toinen kerta sitten!

Tampereen kaupungilla on kyllä alueen suhteen kyllä niin paljon suunnitelmia, että saas nähdä, meneekö tuottavuus kaikenlaisen viihtymisen ja tapahtumien mahdollistamisen edelle. Mutta ainakin vielä paikka näyttää menevän hyvään suuntaan!

Näkymää syötävään puutarhaan.