Rakkautta ja maan antimia: kotikanala

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotikanala. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Suuntana omavaraisuus 2024, osa 1: Suuret suunnitelmat!

Vuosi 2024 otti heti alkuun luulot pois ja jäädytti lähes koko Suomen. Täällä itä-Pirkanmaalla olemme saaneet "nauttia" kunnon talvipakkasista ja Leppämäen mittari okin painunut alimmillaan -31 asteeseen.

Vanha koivu halkeaa aina kovilla
pakkasilla.

Pakkasherran paukutellessa pirttimme nurkkia ja tulen poksautellessa tulipesissä puita, on kuitenkin jo aatokset vahvasti tulevassa kasvukaudessa. Ensimmäiset kylvöt on tehty ja muutamaa eri chililajiketta pääsi jo multiin.

Versotushommatkin lähti jo käyntiin ja ensimmäisenä laitoin herneitä kasvamaan. Kohta saadaan ihania herneenversoja salaatteihin, pestoksi ja herneenversokeitoksi .

Koska on myös vuoden 2024 ensimmäinen sunnuntai, on aika aloittaa jälleen uusi kausi Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjaa. Monesko vuosi tämä onkaan, kun omavaraisuudesta kiinnostunut blogiyhteisö näitä yhteispostauksia kirjoittaa? En muista, mutta monta vuotta on menty yhdessä Tsajut-blogin Sadun luotsaamana ja Korkeala-blogin Heikin taustalla komppaamana!

Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana alusta asti. Voinkin ylpeänä todeta, että tämä rakas blogini on varmasti yksi vanhimpia omavaraisuusblogeja Suomessa. Rakkautta ja maan antimia täyttää tänä vuonna 10 vuotta! En olisi uskonut blogia perustaessani siitä tulevan näin pitkäikäistä harrastusta.

Viime vuosina postaustahti on hidastunut. Mutta on ollut ihana huomata, että vanhoja postauksiani käydään silti ahkerasti lukemassa.

Vuoden ensimmäiseen postauksen aiheena on on suunnitelmat. Suunnitelmien edistymistä/edistymättömyyttä olisi tarkoitus seurata kirjoituksissa kuukausittain. Myös esittelyt kirjoitusten takana olevista henkilöistä on aina paikallaan!

Minä ja Beibe, hieman yli 50-kymppiset. Olleet yhdessä kohta 30 vuotta ja asuttaneet tätä meidän pientä vajaan 2 hehtaarin ranchiä kohta 24 vuotta.

Meillä on tytär ja kaksi ihanaa lastenlasta. Kuukuna ja Omppu vilahtelevatkin välillä postauksissa.

Sijaintimme on III-vyöhykkeellä, itä-Pirkanmaalla, Kangasalan Kuhmalahdella. Rakastamme asua täällä!

Omavaraistelumme on aika ruokakeskeistä. Viljelemme kasviksia ja meillä on kaksi kasvihuonetta. Olemme istuttaneet hedelmäpuita, sekä marjapensaita, jo täällä olleiden lisäksi.

Sienestämme, marjastamme, kalastamme ja Beibe metsästää pienriistaa. Hyödynnämme myös villivihanneksia ja muita luonnonkasveja, niin ravinnoksi, kosmetiikkaan, koristemateriaaleiksi, kun lankojen värjäämiseen.

Meidän ekosysteemiin kuuluu myös eläimiä. Kasvatamme erittäin pienimuotoisesti lampaita, kaneja ja kanoja. Ne ovat meille lemmikkejä, mutta myös lihan, villan ja kananmunien tuotantoon.

Meillä on myös akvaario, marsuja ja kohta 18-vuotta täyttävä Lakritsa-kissa.

Leppämäen pieni tölli on rakennettu vuonna 1929 ja sitä on laajennettu silloisen täällä asuneen perheen tarpeita ajatellen. Viimeisin "elintasosiipi", jossa sauna, sekä pesuhuone on tehty 1994. Eli samana vuonna, kun me ollaan alettu oleen yhdessä!

Talo lämpiää pääasiallisesti puilla. Ainoastaan vessa, eteinen ja pesutilat ovat patterien ja lattialämmityksen varassa.

Polttopuiden suhteen olemme olleet omavaraisia lähes täysin. Omalta tontilta ollaan kaadettu harkiten puita. Jonkin verran ollaan saatu käydä tekemässä esimerkiksi sähkölinjojen alta kaadettuja, sekä peltojen reunamilta raivattuja puita. Pari kertaa olemme ostaneet polttopuita tai maksaneet ilmaisten puiden kuljettamisesta.

Vuoden alku on kovien pakkasten lisäksi ollut järkyttävän kalliin pörssisähkön aikaa. Ja meillähän on (tietysti) se pörssisähkö!

Olemmekin arvostaneet puilla lämpiävää taloamme sisäsaunoineen. Toki tällainen elämäntyyli on hyvin kotiin sitovaa. Mutta niin on omavaraisteleva elämäntapa yleensäkin. Varsinkin jos on kotieläimiä.

Tämä on hauska kuva Lakritsasta ja Beibestä. Ihan kuin tässä olisi joku keskustelu käynnissä!

Tästä päästäänkin ensimmäiseen tämän vuoden suunnitelmista. Olemme varovaisesti miettineet aurinkopaneelien hankintaa. Nyt saattaisi olla mahdollisuus sellaisten hankintaan kohtuullisella hinnalla. Olemme olleet sitä mieltä, että meidän sähkönkulutuksella (vuonna 2023 8 800 kWh) paneelit eivät tule koskaan maksamaan itseään takaisin. Mutta saimme houkuttelevan tarjouksen, johon on ehkä pakko tarttua!

Joulusaunaan menossa!

Toinenkin iso suunnitelma liittyy taloon. Se on keittiöremontti.

Teimme tänne muuttaessamme teimme pikaisen keittiöremontin, koska täällä ei oikein edes ollut kunnon keittiöö.

Voitto, Pirpana ja Veikeä

Ajateltiin silloin, että tehdään kunnolla sitten muutaman vuoden päästä. Nyt ollaan menty silloin rempatulla köökillä kohta 24 vuotta!

Olivia

Jäi silloin muinoin avaamatta lattia ja se on kylmä. Eristeenä on todennäköisesti samaa olkea, mitä oli eteisen lattian eristeenä.

Kuukauden munintatauon jälkeen saamme taas omien kanojen munia!

Beibe olisi halunnut tehdä keittiörempan jo edellisenä kesänä. Mutta minä toppuuttelin. Ei huvittanut sitten yhtään! Nyt vaan ollaan tilanteessa, että se remppa on pakko tehdä.

Kanit ovat saaneet lämmintä vettä juotavakseen.

Haluisin sellaiset vanhan näköiset, puusepän valmistamat kaapistot. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa naapuripitäjän puuseppään yhteyttä, että ottaisiko hän urakakseen. Meillehän ei kovin montaa kaappia/laatikostoa mahdu, koska se edellä mainittu vessa vie tilaa keittiöstä.

Ihanan kalliita kananmunia tuleekin!

Itse sain neuvoteltua itselleni uuden työsopimuksen. Teen lyhyempää työviikkoa ja olen perjantait vapaalla.

Kudoin välipäivien lomallani elämäni ensimmäiset kuviovillasukat!

Alan viettämään perjantaisin minäpäiviä, joina keskityn itseeni ja itselleni tärkeisiin asioihin. Kuten juurikin tähän omavaraisteluun!

Punalappulohta ja -paprikaa, muut kasvikset omia pakastimesta ja kellarista.

Toki tämä lyhennettyä työaika vaikuttaa ansiotuloihin. Mutta toisaalta haluan tehdä asioita oman elämäni eteen, enkä ostaa kaikkea. Haluan leipoa leipää, kasvattaa kaikkea ja hoitaa eläimiä. Tokihan näitä kaikkia teen työpäivinäkin, mutta on ihanaa kun on yksi ylimääräinen, kokonainen päivä käytettävissä näihin hommiin.

Vaniljajäätelöä umpioitujen omenalohkojen kanssa.

Olen myöskin saanut olla mummu hävettävän vähän. Joten aion myös mummuilla enemmän tänä vuonna ja käyttää vapaa-aikaani lastenlasten kanssa.

Puuhellan uunissa paistettu hävikkibanaanikakku.

Löysin lisäksi erittäin mielenkiintoisen koulutuksen, johon ajattelin ilmoittautua. Perinnesaunottajakoulutukseni päättyi ja onnistuneesti siitä valmistuin. Nyt mieli halajaa lisää oppia ja tämä minua kiinnostava koulutus sopisi nykyiseen viriketoiminnanohjaajan työhöni, sekä tukisi luontoalan- ja perinnesaunottajan opintojani.

Itse leivottuja sämpyjä!

Saapi nähdä, miten aika taas riittää kaikkeen! Mutta olen ajatellut, että en olisi "muualla" töissä tulevana kesänä. Tekisin jotain yritykseni nimissä ja keskittyisin tähän omavaraisteluun.

Kohta saadaan itse kasvatettua vihreää ruokapöytään!

Kasvimaalle laitan tuttuja vihanneksia ja juureksia. Porkkana, palsternakka ja valkosipuli onkin jo syyskylvettyinä.

Ajattelin kokeilla joitain kukkia ym. talvikylvettynä. Eli kylvää potteihin ja laittaa lumella peitettyinä odottelemaan kevättä.

Laitoin 4 eri chiliä ja 2 paprikaa kasvamaan.

Kasvihuoneisiin tulee taas tutut kurkut, tomaatit, paprikat ja chilit. Myös yrttejä, kuten basilikaa. Olemme ihastuneet basilikatahnaan, joka on pestotyyppistä. Se sopii ihanasti pastan kera ja vaikka uunilohen kuorruttamiseen.

Inkiväärinjuurakot pistin vesiastiaan juurtumaan ja astian kylppäriin lattialämmityksen päälle. Pitäisi alkaa tekemään juurta, joten lähtevät nopeammin kasvamaan. Vinkin sain instasta.

En yleensä tee mitään suunnitelmia paperille tms. Menen "vanhan kaavan" mukaan. Eli niin kuin olen aina tehnyt ja sitten fiiliksen mukaan.

Ehkä pitäisi suunnitella, koska välillä lähtee kylvöt lapasesta, eikä kaikki mahdu mihinkään!

Ruokinnalla on ollut tunkua.

Meillä on alkanut vierailemaan töyhtötiainen!

En myöskään ikinä kirjaa ylös kylvämiäni lajikkeita. Joten en koskaan muista mikä oli onnistunut ja mikä ei. Ehkä pitäisi olla säntillisempi näissä asioissa, mutta nääh. En jaksa olla niin tarkka.

Takassa paistettua piharusakkoa leivällä.

Meidän pitäisi myös miettiä mihin laitamme perunat tänä vuonna. Olemme kasvattaneet samassa paikkaa pottuja nyt useamman vuoden ja nyt viime syksyn perunoissa on ruttoa.

Puuhellalla valmistuu rusakkoliemi ja -pata.

Kasvimaalle on tulossa muutoksia. Taas! Pyöritän sitä tyyliin joka vuosi. Siksi varsinaista vuoroviljelyä ei ole kauheasti ehtinyt tulemaan.

Mutta taistelen edelleen juolavehnäongelman kanssa. Se on pahasti luikerrellut kasvilavoihin ja niistä on todella paha sitä kitkeä. Joten jotain teen. Mutta mitä, se on vielä epäselvää.

Tein syksyllä viimeisestä kesäkurpitsasta feikkiananasta. Tässä se on menossa punalapulla ostettuun appelsiinirahkaan.

Mehiläisiä meillä on kolme pesää ja ei ole tarkoitus lisätä, jos kaikki selviävät talvesta. Näissä on ihan tarpeeksi meille. Niin hommia kuin hunajaakin.

Olen tehnyt pikkulinnuille taas talikakkusia!

Yksi uuhi on tiineenä ja karitsoita odotetaan keväällä.

En ole vielä päättänyt, haudonko kananmunia tipuiksi tänä vuonna. Osa kanoista alkaa olemaan iällä, joten uutta verta tarvittaisiin parveen.

Kaninpoikasia varmaan teetän, koska kaninliha on meistä maukasta.

Tein joulun alla depyyttini joulupukkina!

Näillä ajatuksilla vuoteen ja kasvukauteen 2024. Kiva päästä lukemaan kanssabloggaajien suunnitelmia!

Tehtiin muruille dinobongausrata lammashakaan!

Hyppää mukaan omavaraisempaan elämään meidän kanssamme ja tule seuraamaan vuoden 2024 Suuntana omavaraisuus postauksia!

maanantai 7. elokuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 8; kotitarvekalastus, kotitarve-eläimet, säilöntä ja yksi asia, minkä muuttaisin omassa omavaraistelussa

Elokuu... onko se kesäkuukausi vielä, vai syyskuukausi? Siitä ollaan montaa eri mieltä. Minulle se on sellainen molempien välimuoto. On yleensä vielä lämmintä, mutta ilmassa alkaa olemaan sitä kuuluisaa syksyn tuntua.

Oli miten oli, niin käsillä on kuitenkin elokuun ensimmäinen maanantai ja kuukausi on jo pitkällä. Käsillä on myös Suuntana omavaraisuus- yhteispostaussarjan kuukauden postaus ja ennalta sovitut aiheet lukevatkin otsikossa.

Kello 9 aamulla joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggaajia julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa. Omani lopusta löydät linkit tämän kuukauden postaukseen osallistuvien blogipostauksiin.

Suuntana omavaraisuus-postaussarja, sekä omavaraisuusbloggaajien yhteisö on Tsajut-blogi Sadun ja Korkeala-blogi Heikin perustama ja ylläpitämä. Me muut vaan kirjoitamme postauksemme ja lähetämme linkit, jotta muut saavat ne liitettyä omiin postauksiinsa. Toki vähän osallistumme ideointiin ym.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukset löydät tunnisteiden omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö -takaa.

Tämän vuoden postausten linkit ovat alla:

Ennen varsinaisia aiheita, tuttuun tapaan hieman kuulumisia! Minä jäin 4.6:tta kesälomalle (lue:työttömäksi) ja minulla oli työtä tiedoksi elokuusta jouluun. No, nyt ne työt sitten alkoivat! Kun tämä postaus ilmestyy, olen aloittanut uuden työni varhaiskasvatuksen virikekerhojen, sekä perhekerhojen ohjaajana eräässä päiväkodissa. Hupsista keikkaa, niin se aika söi pitkänkin loman!

Beibe sen sijaan on vielä pari viikkoa kesälomalla. Ehkä hän keksii itselleen jotain tekemistä päiviksi, kun rouva on töissä. 😊

Elämä heinäkuussa oli vauhdikasta. Murut olivat paljon mummulassa, mikä olikin tosi kivaa. Tehtiin kaikenlaista. Vanhoja juttuja, kuten ankaraa saunomista. Jotain uuttakin aina keksittiin. Pääasiassa kuitenkin ihan sellaista mukavaa yhdessä oloa.

Saunan lämmitys on ihan parasta!

Mekin kävimme paljon lähireissuja, niin yhdessä kuin erikseenkin. Oltiinpa jopa yksi yö pois kotoakin, kun kävimme hääpäivää viettämässä Keuruun seudulla .

Kaikki lähiseudun taidenäyttelyt, sekä kesäkahvilat on tullut luuhattua läpi. No, jokunen jäi käymättä hieman kauempaa. Mutta taas tuli todettua, että kyllä tälleen kesäisin omalla lähiseudulla on paljon hienoja käyntikohteita ja nähtävää.

Kuhmalahden Suojan taidenäyttely Art Suoja.

Jonkin verran ollaan käyty keräämässä marjoja. Vadelmaa, mustikkaa ja hillaa. Kahta edellä mainittua pitäisi kerätä vielä lisääkin. Ainakin vadelmaa on puskat väärällään lähistön hakkuuaukeilla. Mutta nyt on ollut todella sateista ja poimintakelejä ei ole ollut.

Sieniäkin on alkanut putkahtelemaan. Minähän en esimerkiksi kantarelleja juurikaan löydä metsistä, mutta onneksi niitä on ollut omalla tontilla. Ollaan paistettu leivänpäälle, tehty piirasta ja keittoa, sekä kastiketta. Saas nähdä, miten jaksaa touhuta, kun työpäivät alkavat taas viemään suurimman osan ajasta.

Kasvimaalta ollaan saatu satoakin kivasti. Yrttejä, kurkkua, porkkanaa, sipulia ym. Valkosipulit ovat minulla nostamatta vielä ja ne täytyykin sieltä pikapikaa korjata.

Kesäkurpitsat eivät jotenkin tee muuta kuin pelkkää lehteä. Muutama oma ollaan saatu syödäksemme. Mutta eiköhän ne taas aktivoidu, kun on luvattu lämmintä.

Kantarellipiirakkaa ja porkkanasalaattia

Lasikasvihuoneen kurkut ja chilit voivat hyvin. Kun taas ison huoneen tomaatit jurovat. En ole oikein koskaan saanut satoa onnistumaan mielestäni hyvin tuolla kennohuoneessa. Rikkakasvit ja tuhohyönteiset viihtyvät siellä erinomaisesti. Hyötykasvit eivät niinkään.

Perinnesaunottajaopinnoistani vielä sen verran, että kesken ovat. Toimintasuunnitelma edelleen tekemättä, sekä oma pohdintani itsestäni perinnesaunottajana. Ja tietysti vihdonnan näyttö. Mutta nämä pitäisi tehdä syyskuun loppuun, joten eiköhän tästäkin valmista tule. Yksi työkeikkakin on tilattuna erääseen tapahtumaan.

Mennäänpä aiheisiin! Minä olen säilöjänä hyvinkin sellainen perinteinen. Teen ihan perushilloja, sekä mehuja. Olen kokeillut vuosien aikana kaikenlaisia eri makuyhdistelmiä, mutta ne ihan tavalliset mansikka-, omena-, sekä vadelmahillot vaan tekevät parhaiten kauppansa. Koska syömme hilloja kohtuullisen vähän, lähinnä puuron, lättyjen ja pannukakun kera, ei niitä tule keiteltyäkään valtavia määriä.

Nyt olen tehnyt hieman mansikka-vadelmahilloa, raparperihilloa, sekä hilloa metsävadelmista, johon puristin nesteeksi limeä. Ihan vaan koska sattui olemaan pari limeä.

Höyrymehua ollaan keitetty pari satsia. Ensimmäinen satsi oli pakastimen tyhjennysmehu, josta tulikin huippuhyvää. Toisessa satsissa oli 'Huvimaja' kirsikkapuun kirsikoita ja mustikkaa, sekä metsävadelmaa, pari litraa kumpaakin. Hyvää tuli tästäkin mehusta. Kuukunahan kutsuu höyrymehuja kellarimehuiksi, koska niitä säilytetään kellarissa. 😆

Mitäs muuta meillä säilötään, kuin hilloja ja mehua? Etikkasäilykkeitä tulee tehtyä jonkin verran. Yksi mitä tehdään joka kesä paljon, on kesäkurpitsarelissi. Ohjeen löydät täältä! Ohje on napattu Viherpihalehdestä vuosia sitten ja yleensä muutan sitä niin, että laitan siihen paprikaa ja jätän pois piparjuuren, sekä inkiväärin. Huippu hyvää!

Toinen vakisäilyke meillä on etikkamarinoidut suppilovahverot. Silloin kun suppiksia löydetään... Ohjeen löydät täältä. Ohje on saatu entiseltä työkaverilta ja hän sanoi ohjeen sopivan myös pienille kantarelleille. Itse en ole kokeillut kuin suppiksille ja ne ovat herkkua talven pata- ja kastikeruokien kanssa.

Etikkaliemeen tulee säilöttyä toki avomaankurkkuja, sekä kurpitsapikkelsiä. Vaikka emme pidä kurpitsapikkelssistä sellaisenaan, on yksi yllättävä ruoka, jonka kanssa se on herkullista. Se on meinaan fetasalaatti! Ihan siis sellainen tavallinen kreikkalainen salaatti kurkulla, tomaatilla ja salaatilla. Kokeilkaa ja hämmästykää! Linkin takaa löytyy pikkelssin ohje!

Omat kurpitsat ovat ihan pieniä ja nähtäväksi jää, saadaanko satoa niistä. Mutta halloweenin jälkeen kaupat ovat väärällään sikahalpoja kurpitsoja, joista sitten viimeistään voi tätä tehdä.

Hapatuksia tulee tehtyä jonkin verran. Kurkkuja hapattelen, jos satoa tulee. Olen hapattanut koivunmahlaakin ja se on ihan kelpo juoma. Hapankaalia teen joskus. Joitain villiyrttejäkin olen hapatellut.

Mutta yksi postaukseni on sellainen, jonka google yleensä tarjoaa ensimmäisenä, kun kirjoitat selaimeen hapatetut pavut . Tämä postaus on blogini yksi suosituimmista ja täytyy kyllä myöntää, että hapatetut pavut ovat todella herkullisia ja tekemisen arvoisia.

Umpiointiurani on alkutaipaleellaan. Tämä säilömisen muoto on sellainen, mitä haluan tehdä enemmän. Olen oikeastaan umpioinut tomaattikastikkeita, omenalohkoja ja nyt viimeisimpänä purkillisen kirsikoita sokeriliemessä. Niitä en ole vielä maistanut, joten en osaa onnistumisesta sanoa mitään.

Mutta tomaattikastikkeet onnistuvat loistavasti ja säilyvät yli vuoden, jos eivät tule aiemmin syötyä. Samoin omenalohkot olivat herkkua!

Kalaa haluaisin umpioida. Viime talvena ei vaan saatu pilkittyä särkeä niin paljoa kerralla, että olisi moinen urakka kannattanut aloittaa. Olen myös kytännyt tarjouksista muikkua, jota voisi savustaa ja umpioida öljyyn. Ehkäpä vielä jonain päivänä!

Kirsikat umpioitumassa

Tästä pääsimmekin mukavasti aiheeseen kotitarvekalastus. Sen suhteen olemme ihan harrastelijoita. Emme käytä verkkoja, emmekä muitakaan pyydyksiä. Asumme sen verran kaukana kaikista järvistä, että pyydyksillä kalastaminen olisi liian vaivalloista.

Mutta viehekalastamme kylläkin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Jiggailua, sekä ihan vaan virvelillä lippoja ja muita härpäkkeitä käyttäen. Emme uistele, koska se on tylsää!

Saaliina on yleensä ahventa ja joskus haukea. Pyrimme pitämään kohdekalan ahvenena, koska se on maukasta ja monikäyttöistä. Hauki on vähän sellainen, että se tuhoaa aina vieheen siihen iskiessään. Ei tule halpaa kalaa, kun yksi hyvä kuva maksaa noin 10 euroa.

Meillä on Beiben perikunnan vene yhdellä järvellä. Sen lisäksi meillä on itsellä vähän isompi vene moottorilla ja traileri. Niinpä pääsemme sillä oikeastaan mihin järvelle vaan, kunhan on hyvä veneenlaskupaikka. Tietysti pitää olla kalastusluvat kunnossa!

Talvella pilkimme. Taas kohdekalana ahven. Meillä on kyllä nykyään tietoa eräästä siikajärvestä ja olemmekin saaneet pilkillä siikaa jonkin verran. Mukavaa vaihtelua, mutta ei se ahventa voita!

Kalat syömme yleensä ihan vaan voissa paistettuna. Mutta joskus leivitettyinä jauhoilla tai vaikkapa juustonaksuilla.

Joskus jauhamme ne lihamyllyllä tai yleiskoneella massaksi ja teemme kalapullia. Nekin tekevät hyvin kauppansa!

Eri järvien ahvenet ovat ihan eri värisiä.
Näissä ei ole juurikaan ahvenelle
tyypillisiä raitoja.

Kotitarve-eläiminä meillä on tällä hetkellä kanoja, ankkoja, kaneja ja lampaita. Näistä saamme munia ja lihaa. Sivutuotteina villaa, höyheniä, taljoja, sekä kalloja ja luita ym. askarteluihin ja taideprojekteihin.

Kotitarve-eläinten pito ei ole edullista ruuantuotantoa. Lisäksi siihen lukeutuu mukaan byrokratiaa. Helpommalla saisi lihansa kaupasta ja halvemmallakin. Ja tietty metsästämällä.

Olemmekin vähentäneet omaa lihantuotantoa pois ainakin isoista eläimistä. Nautojen pito lihaksi on niin vaikeaa, että se ei oikeastaan kannata millään muotoa pienesti. Sikoja meillä ei koskaan ole ollutkaan, mutta niidenkin pitoa ollaan päästy näkemään lähipiirissä.

Joten meillä ei kauheasti syödäkään nautaa ja sikaa nykyään. Joskus ostan niitä punalaputettuina kaupasta. Koska ruokahävikin torjunta on lähellä sydäntäni.

Lampaan pidossa pätee samat ilmoitusvelvollisuudet ym. kuin naudoissa ja muissakin elukoissa. Mutta meille lampaat ovatkin lähinnä lemmikkejä ja karitsoita lihaksi ei ole läheskään joka vuosi. Tänä vuonna tosin on.

Lampaanliha me leikkaamme paisteiksi ja osa lihoista jauhetaan kotona jauhelihaksi. Osa lihoista viedään purkitettavaksi ja purkkiliha onkin tosi säilyvää ja kätevää käyttää esimerkiksi leivänpäällä tai uusien perunoiden kanssa syötynä.

Karitsoiden kanssa oli lähes 3 kuukauden
tuttipullorumba, kun niiden emä
menehtyi.

Kaneja meillä on taas vuosien jälkeen niin, että niitä olisi aikomus muutama teurastaa syksyllä. Kaninliha on vähärasvaista ja sellaista kanan ja sianlihan sekoitusta maultaan.

Kani on edullinen kotitarve-eläin. Kaninlihan tuottaminen on varmaan kaikkein kannattavinta omavaraisuutta ajatellen. Kesäaikaan kanit syövät luonnosta ilmaiseksi saatua rehua. Isosta kanista saa parikin kiloa lihaa, mikä on paljon. Meidän kanit ovat belgianjättejä ja maatiaiskaneja, sekä niiden sekoituksia.

Ankkojen kohtaloa vielä mietitään. Lihaksi niitä ajateltiin alunperin, koska ankkojen pitäminen talviaikaan on niin hankalaa. Ovat sellaisia vedellä läträäjiä ja paskalla sotkioita että. Ankanmunat vaan on todella hyviä leivonnassa ja näyttäisi siltä, että kaikki meidän 4 ankkaa olisivat akkoja.

Viimeisenä voisi miettiä, että mikä olisi sellainen asia, minkä muuttaisin omassa omavaraistelussani? Se onkin vaikea juttu! Ehkä kasvimaa; sen sijainti ja perustamien erilailla. Olen kokeillut kaikenlaisia vaihtoehtoja. Niin suoraan maassa kasvattamista kohopenkeissä, sekä lavoissa. Aina vaan hemmetin juolavehnä ja ohdakkeet valtaavat viljelykset. Ei auta kattamiset pahveilla tai muillakaan. Ehkäpä kaivauttaisin maan pois ja toisin uudet mullat. En tiedä. Tämä sininen savi on vaikea viljelyalusta.

Mutta näillä mennään ja en ala kyllä mihinkään rajuihin toimiin enään. Ennemmin vaikka lopetan koko kasvimaatouhut!

Joka vuosi oon heittämässä kuokan
nurkkaan. Sitten kun on sadonkorjuun aika,
olen onneni kukkuloilla!

Tällaisia mietteitä näin elokuuhun. Käykäähän lukemassa muiden kirjoituksista kuulumiset ja kuukauden aiheisiin liittyviä juttuja.

Elokuu

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/mita-haluaisin-osata-ja-kesan-raksakuulumiset

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/ankat-ja-kanat-suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/07/kotitarpeilun-suuret-ilot.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-8.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelo-asioita-kalastuksesta-ja-elukoista

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-kotitarve-elaimet/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/08/unelmana-omavaraisempi-elama-mita.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/oman-sadon-sailonta-ja-sadeveden-keruuta-vihdoinkin-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/08/07/elokuu-23-evasta-koko-talven-varalle/

Kanat ja ankkulit joutuivat sisätiloihin
lintuinfluenssan takia.

Mukavaa kesän loppua ja syksyn alkua kaikille!

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Suuntana omavaraisuus 2023, osa 6; Luonnon monimuotoisuus omavaraistelussa, sekä lannoitus ja torjunta

4.6.2023

Kesä on tullut! Tosin välillä on hieman vaikea sitä uskoa, koska kesäkuu toi tullessaan kylmyyden ja jopa räntäsateita itä-Pirkanmaalle.

Kesähommat kuitenkin etenee, vaikka olisi kuinka kylmä. Jotenkin tuntuu, että luonto tykkää tällaisista ilmoista, vaikka viljelykasvit ja kesäkukat eivät niinkään.

Minäkin toisaalta pidän näistä viileistä ilmoista, koska ei ole hyttysiä. Heti kun pikkuisenkin oli lämpimämpää, niin johan olivat verenimijät liikkeellä. Pieni "piristävä" räntäsade kesäkuun ensimmäisenä päivänä karkoitti hyttysen pois.

Akvaario on myös oma ekosysteemissä
ja monimuotoisena lajistoltaan
voi hyvin.

Kesäkuun ensimmäinen maanantai tarkoittaa taas sitä, että on aika julkaista uusi Suuntana omavaraisuus -postaussarjan kirjoitus. Kello 9 aamulla tuttuun tapaan iso joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggareita julkaisevat kirjoituksensa yhtä aikaisesti. Postauksen aihe/aiheet on päätetty etukäteen ja kesäkuun aiheina on monimuotoisuus ja luonnonmukainen lannoitus, sekä torjunta.

Suuntana omavaraisuus -postaussarja on pyörinyt täällä blogistaniassa jo useita vuosia. Sarjan alullepanijat ovat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . Suuri kiitos näistä vuosista ja tämän kirjoittajaryhmän koossa pitämisestä ja kirjoittamaan patistelemisesta kuulu heille!

Rakkautta ja maan antimia-blogin sarjan aikaisempien vuosien postauksia voit etsiä tunnisteilla; omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö.

Vuoden 2023 sarjan postauksiin löydät linkit alta.

Laitan muiden osallistujien tämän kuukauden postausten linkit tämän omani loppuun!

Tomaatit, paprikat ja chilit
muuttomatkalla
kasvihuoneeseen.

Koska tapana on aina kertoa hieman kuulumisia ja omien omavaraisteluun liittyvien hommien edistymisestä, niin aloitan niillä.

Minun ansiotyöni loppui niin sanotusti suvivirren tahtiin. Olin kevätlukukauden henkilökohtaisena koulunkäynninohjaajana yläasteikäiselle oppilaalle. Koska työni oli määräaikainen, niin se loppui siitä syystä. Hain työlleni jatkoa ja samoihin aikoihin, kun tämä postaus tulee julkaisuun, olen työhaastattelussa entisellä työpaikallani. Minulle tarjottiin myös toista työtä, joka on pienten lasten parissa. Olen nyt kahden tulen välissä ja en oikein tiedä mitä tekisin. Ajattelin, että käyn molemmat haastattelut ja pyydän mietintäaikaa, jos yleensäkin valinnat kohdistuvat minuun.

On tämä hurjaa, kun tällaiselle yli 50-vuotiaalle mummelille tarjotaan töitä. Ilmeisesti olen onnistunut hyvin verkostoitumisessani ja ollut "oikeanlaisten" ihmisten kanssa tekemisissä.

Joka tapauksessa, kävi miten kävi ja päädyn mihin ratkaisuun tahansa, niin nämä molemmat työt alkaisivat vasta elokuussa. Joten kesän työt on auki ja olenkin ilmoittautunut työttömäksi.

Muistaminen ihanilta
työkavereilta!❤

Perinnesaunottajan opintoni jatkuvat edelleen ja tulevana lauantaina 10.6, Saunan päivänä, meidän opiskelijajoukko kokoontuu Jämsän saunakylään. Siellä järjestämme pari teemasaunaa ja vihdomme ihmisiä. Tervetuloa sinne siis!

Alueelle on pääsymaksu 10 euroa, jolla pääsee saunomaan alueen kaikkiin savusaunoihin. Mukaan uikkarit, pyyhe ja tossut. Lapset alle 16-vuotta saunovat ilmaiseksi. Alueella suihkut ja kahvio.

Itsekin aion tehdä jokusen hoitavan vihdonnan Saunan päivänä Jämsässä, jotta saan merkintöjä niistä. Montaa en jaksa päivän aikana tehdä, koska ovat aika fyysisiä tehdä.

Muutenkin meitä opiskelijoita on paikalla reilu 10 ja meidän tekemät vihdonnat ja vihtapesut ovat ilmaisia, vink, vink. Joten jos tulette paikalle, niin kannattaa etsiä perinnesaunottajaopiskelijat käsiinne.

Vihdassa koivua, leppää, pajua
ja pihlajaa.

Beiben kesäloma alkaa vasta heinäkuun lopulla, joten hän on ihan normisti töissä. Sillä välin minä "lomailen" ja haen töitä. Aion kyllä tehdä hommia täällä kotonakin. Kuukuna ja Omppukin ovat kovasti kyselleet, että koska voisivat tulla "kahdeksi yöksi" mummulaan. Että eiköhän sekin tässä kohta puoliin onnistu!

Eläimistä sen verran, että Tippi-uuhihan sai neljä uuhikaritsaa. Oikein mallikelpoinen mamma on hän ja karitsat ovat oikein reippaita. Ovat kasvaneet kovasti ja syövät jo laitumelta ruohoa, sekä tallissa rehua. Niiden suhteen menee hienosti!

Kanien kanssa on ollut sitten sitä epäonnea. Nöpö-kani synnytti yli kymmenen poikasta, jotka kaikki menehtyivät. Nöpö ei tehnyt ollenkaan pesää ja synnytti poikaset pitkin poikin karsinaa. Joten ne kaikki kylmettyivät ja osaa Nöpö oli syönytkin.

Pupsi on myös astutettu Huppelilla ja parin viikon päästä olisi sen vuoro poikia. Nähtäväksi jää, onnistuuko sillä äitiys paremmin.

Molemmat meidän kaneista ovat ensikertalaisia ja sekin voi hyvinkin vaikuttaa siihen, miten emonvaistot heräävät.

Pupsi ja Huppeli

Ankkavauvat eivät ole enään todellakaan mitään pieniä! Ne ottivat ihan järkyn kasvupyrähdyksen ja alkavat jo vaihtamaan untuviaan suliksi. Niillä on tosi kova kasvutahti ja sotkemisen määrä lisääntyy suhteessa kokoon. Onneksi asuvat tallissa ja päivisin ulkoilevat tarhassa.

Uusi kukkokin on muuttanut Leppämäkeen. Kukko Tulitukka tuli meille Beiben siskon tuttavalta ja orpington on sekin rodultaan. Parivuotias herra on tämä ja se on väritykseltään sellainen punertavaan vivahtavan vaalean ruskea. Buff-väristä olin etsiskellyt, eli sellaista ihan vaalean ruskeaa, mutta tämä kyllä kelpaa meidän sekaväriseen parveen.

Jännä on kyllä ollut käydä kanalassa, kun ei kukko tule päälle. Tulitukka tulee aina seisoskelemaan viereeni, mutta katselee vain mitä se emäntä puuhaa tai onko eukolla jotain herkkuja. Vaikuttaa kukko oikein kivalta!

Kanaparvihan pääsi kesäkuun ensimmäinen päivä, kuten ankatkin, ulkoilemaan pihalle. Päivisin ovat tarhassa, mutta jos ollaan kotona, niin saavat hengata pitkin pihoja. Tosin ankkoja en vielä vapaaksi päästä. Ovat sen verran villejä!

Mutta kanat ovat niin nauttineet! Juoksevat pitkin pihoja, käyvät katselemassa marjapuskien alta matoja, paistattelevat päivää rakennusten seinustoilla ja ottavat multakylpyjä siellä täällä.

Kukko Tulitukka

Kasvimaahommat ovat edelleen vaiheessa. Voipi olla, että jäävätkin osaltaan vaiheeseen, mutta se on sitten niin.

Iso kasvihuone on tomaattia ja paprikaa täynnä. Penkeissä kasvaa myös sipulia, persiljaa ja latva-artisokkia. Lasihuoneelle en ole vielä tehnyt mitään, mutta sinne menee kurkut, vesimelonia ja chilejä.

Kesäkukkia olen ostanut alennusmyynneistä ja muutamia hävikkikukkiakin olen löytänyt edullisesti. Kun oli kahtena kesänä kauppapuutarhalla töissä ja kesäkukkia sai ostaa henkilökuntahintaan, jotenkin kynnys maksaa kesäkukista nousi. Mutta samalla kyllä tuolla työskennellessäni rakkaus kesäkukkiin kasvoi niin vahvaksi, että pakko niitä on hommata ja paljon.

Marketat rivissä!

Beibe on tehnyt polttopuita ja lisää pitäisi tehdä. Meillä ei ole ollut koskaan Leppämäki aikoina näin vähää polttopuita liiterissä!

Onhan tässä taas hommaa jos kaikenlaista. Pikku hiljaa tehdään, vaikka kesä on kiireen aikaa. Tuntuu, että koko ajan pitäisi olla keräilemässä jotain luonnosta. Kaikki kasvaa sellaisella kohinalla, että ei taas perässä pysy.

Olen kuitenkin saanut kuivattua ihan mukavan määrän voikukanlehtiä marsuille ja kaneille talveksi. Ja lisää kuivaan tietysti koko ajan.

Kuusenkerkkiä olen myös kuivannut. Nyt suunnitteilla on yrttien, kuten lipstikan, mäkimeiramin ja mintun kuivaaminen. Minttua tarvitsen ruuan lisäksi noissa saunotushommissani.

Nokkosta kuivuriin ja
ryöpättynä pakkaseen.

Monimuotoisuus omavaraistelussa, mitä se voisi tarkoittaa? Meillä se tarkoittaa pienen alle 2 ha ranchimme monimuotoista luontoa ja sen ympäristöä. Olemme omilla toimillamme yrittäneet säilyttää luonnollisuuden ympärillämme. Kasvisto on monilajista ja osaltaan siihen on auttanut niittäminen, sekä laidunnus. Tästä hyödymme me itse, koska voimme kerätä villiyrttejä itsellemme ja kotieläimillemme. Asumme kaukana isoista teistä ja ympärillämme on metsää, sekä luomuviljelyssä olevaa peltoa.

Monilajistoisesta kasvistosta hyötyvät myös monet hyönteiset, eläimet ja linnut. Näitä kaikkia onkin meidän tontillamme paljon. Pikkulintuja pesii tonttimme ja naapuruston metsien lahopuissa, sekä linnunpöntöissä.

Hyönteisiä on paljon. Kotieläimet houkuttelevat niitä omalta osaltaan. Hyönteiset houkuttelevat taas puolestaan lintuja.

Ihmiset ihmettelevät perhosten puutetta. Meillä on koko kesän paljon erilaisia perhosia. Monesti unohdetaan sellainen asia, että perhosia ei saa pelkästään lisättyä kukkaniityillä tms. Pitää olla myös perhosten toukkien ravintokasveja. Esimerkiksi nokkosperhosen toukalle nokkosia, ritariperhosen toukalle putkikasveja, kuten karhunputkea, porkkanaa tai tilliä, sitruunaperhosen toukalle korpipaatsamaa jne.

Olemme istuttaneet lisää eri aikaan kukkivia syreenejä, koska ne ovat syreenikiitäjän toukan ravintokasveja. Myös aikuiset syreenikiitäjät ruokailevat yöllä syreenin kukkien medellä.

Nyt on pihasyreenien aika kukkia!

Monimuotoisuutta on omavaraistelijan kasvitarhassa. Harvoinpa omavaraistelija vain yhtä ravintokasvia viljelee, vaan erittäin monipuolisesti. Juureksia, vihanneksia, kukkasia ym. Eri aikaan kukkivia hedelmäpuita ja marjapensaita on usein paljon.

Ruusukvintteni kukassa.

Myös omavaraistelijan eläintenpito on monimuotoista. Usein on pidossa useita eläinlajeja, pieniä määriä kutakin. Kuten meilläkin. Muutama lammas, pari kania, joitakin kanoja, pieni parvi ankkoja. Sitten kissa ja kaksi marsua.

Monimuotoisuus kasveissa ja eläimissä pitää kasvustot, sekä laumat usein terveinä. Usein eri lajit hyötyvät toistensa läsnäolosta. Moni on varmasti kuullut puhuttavan kumppanuuskasveista. Ne torjuvat toistensa tuholaisia ja kasvitauteja. Esimerkiksi sipuli harhauttaa porkkanan tuholaisia ja toiste päin.

Eri eläinlajit syövät, pesivät ja etsivät suojaa eri kasvi- ja puulajeista. Siksi onkin tärkeää, että ei suosita pelkkää avaraa peltoa tai puistomaista pihaa. Vaan että tontilla on avaruuden lisäksi pensaita ja erilaisia puita.

Kukkapenkeillä ja kesäkukillakin on paikkansa omavaraistelija monimuotoisuudessa. Varsinkin loppukesästä, kun luonnonkukat alkavat olemaan kukkimisensa kukkineet, puutarhan viljellyt kukat ovat vaikkapa perhosille arvossaan. Sama pätee varhaisen kevään kukkiviin sipulikasveihin, kuten krookuksiin.

Uusi vadelmapenkki ja mehiläis-
pesät. Vadelmien tukipuut
on tehty meidän vanhan
sohvan runkopuista.

Meillä käytetään aika vähän kaupallisia lannoitteita. Torjunta-aineita ei juuri koskaan. Kumppanuus- ja karkottaja kasveja käytetään kasvimaalla. Tällaisia ovat esimerkiksi samettikukka ja kehäkukka.

Kirvoja kasvustoista poistan ihan suihkuttamalla vettä. Tai suihkuttelen nokkoskäytettä. Härmää olen torjunut liottamalla ruokasoodaa veteen ja tällä lioksella olen suihkuttanut kasvustoja.

Monestihan omavaraistelussa käy niin, että kun tauti tai tuholainen iskee, niin se voi olla kaput sadolle. Siksi onkin hyvä käyttää viljelykiertoa ja muutenkin yrittää ennalta ehkäistä tuhoja. Perunaa ja tomaattia ei kannata viljellä lähekkäin, sukulaiskasveina perunan rutto tarttuu tomaattiin. Tämä esimerkkinä.

Eläinten kanssa ennakointi on myös hyvä keino. Ruokinnalla ja hygienialla säästytään monilta vaivoilta. Liika ei kuitenkaan saa höösätä. Liika hoitokin voi sairastuttaa!

Tuholaisia vaikkapa kanalassa pystyy todella hyvin ehkäisemään kanalan oikeanlaisilla rakennusmateriaaleilla. Monella on ollut vaikeuksia kanapunkkien kanssa. Kanapunkki on rakenteissa elävä kanan ulkoloinen. Se mönkii rakenteiden rakosista öisin puremaan kanoja ja juomaan niiden verta. Kun kanalan rakenteet ovat sellaiset, että niissä ei ole rakoja, punkitkaan eivät pysty elämään kanalassa.

Kanojen kirppuja voi torjua kasveilla. Minttua esimerkiksi voi käyttää tuoreena tai kuivattuna kanojen munintapesien pehkuissa.

Olen tehnyt talvisin hakoja kuusen oksista kanalaan. Kuusella on desinfioiva vaikutus ja se raikastaa ilmaa. Kanat myös nokkivat silputtuja oksia.

Lampaille, lehmille ja hevosille voi kuusenhavuja antaa kaluttavaksi. Ennen vanhaan näin ehkäistiin ja karkotettiin matoja eläimistä. Katajakin käy, mutta sitä ei saa syöttää tiineille eläimille, jotteivat saa keskenmenoa.

Talon takana oleva kataja kukkii
komeasti.

Meillä on onni siinäkin, että meidän ympärillämme oleva luonto on monipuolista ja -muotoista. Löytyy peltoja, viljeltyä metsää, sekä monilajistoista, hoitamatonta sekametsää. On myös asutusta puutarhakasveineen. Vesistöjäkin löytyy muutaman kilometrin päästä ja ihan naapurustosta metsien laskuojia. Ja onhan meillä meidän oma pikku lampi, josta kuva postauksen alussa. Siellä asustelee jos jonkinmoista vipeltäjää. Välillä jokin vesilintukin siinä poikkeaa läpikulkumatkallaan. Kaloja siellä ei ole, emmekä ole niitä sinne halunneetkaan. Lammessa asuu paljon mantereita, sympaattisia liskoja. Olemme kuulleet, että kalat ja manterit eivät viihdy samassa lammessa.

Lasihuoneen vieressä kukkii
'Presidentti' pilarisomenapuu.
Takana 'Huvimaja' kirsikka, sekä
vielä pieni 'Punainen helminauha'
pilariomenapuu.

Nämä ovat taas sellaisia asioita, joista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Onneksi ei tarvitse yksin olla tämän asian kanssa, vaan meitä on monta kirjoittamassa omista kokemuksistaan. Käypä lukemassa alla olevista linkeistä muiden yhteispostaukseen osallistuneiden kirjoitukset!