tiistai 25. syyskuuta 2018

Suppiskausi korkattu ja etikkamarinoidut suppilovahverot



Suppiskausi on avattu vahvasti! En olisi uskonut, että niitä jo löytyisi. Ja että näin paljon! Osa oli jo mennyt ihan ylikasvaneiksi.

Olin perjantaina ihan loppu työviikon jälkeen ja en jaksanut siivota kotia, en sitten millään. Kysyin Beibeltä, jaksaisiko hän lähteä kanssani vähän kuikuilemaan lähimetsään sieniä. Jaksoi hän, ja niin me mentiin metsään.

Pari tuntia oltiin metsässä ja tultiin illan hämärtyessä takaisin. Minä olin entistä väsyneempi, mutta silleen kivalla tavalla. Kyllä metsä vaan parantaa!

Saalistakin saatiin! Muovikassillinen suppilovahveroita. Ja tiedättekö? Oli pakko lopettaa niiden kerääminen, kun ei ole mitään järkeä kerätä, kun kuivuriin ei mahdu määräänsä enempää! Uskon, että niitä nousee vielä lisää, vaikka joku toinenkin paikalle keräämään menisi.

"Taas kämppä haisee sienille. Phyi!"

Olen hankkinut kuivurin, mutta teen siitä postauksen joskus myöhemmin. Testailen sitä ensin ja kerron sitten kokemuksiani!

Koska on mukavaa tehdä suppiksista jotain muutakin kuin vain kuivailla niitä talvenvaralle, etsin ohjeen jonka sain keittiökollegaltani Terhiltä viime syksynä. Silloinhan en suppiksia saanut löytänyt kuin ihan vähän. Mutta kuitenkin sen verran, että ohjetta testasin ja hyväksi havaitsin.


Olen joskus kertonutkin, että ollaan Beiben kanssa sellaisia myöhäisherännäisiä sienten syönnissä. Ja nämä pikkelöidyt sienet ovat hieman "hard corea" meikäläisen suuhun. En niitä ihan tuollaisenaan purkista suoraan pysty syömään. Koska se sienen suutuntuma! =O Argh!
Mutta nämä toimi tosi hyvin talvisten lihakastikkeiden ja -patojen lisukkeena. Kirpsakan etikkainen maku piristi tuhteja ruokia hyvin ja Beibe tykkäsi näistä tosi paljon. Ja myönnän kyllä itsekin näitä ruokien lisukkeena halukkaasti syöneeni!



ETIKKAMARINOIDUT SUPPILOVAHVEROT


  • puoli litraa pieniä suppilovahveroita
  • 1 dl etikkaa
  • 2 dl vettä
  • puoli dl sokeria
  • 1 rkl suolaa
  • 1 tl sitruunapippuria
  • 1 tl viherpippuria

Kiehauta liemen ainekset keskenään. Lisää suppikset liemeen ja kiehauta muutama minuutti. Purkita kuumana.
Anna maustua muutama päivä ja nauti syksyisten patojen ja kastikkeiden kanssa.


Tähän kannattaa käyttää ne kaikkein pienimmät ja kauneimmat suppikset. Ne pysyvät mukavan napakakoina ja muodossaan säilykkeenä.
Minä käytin tällä kertaa ihan väkiviinaetikkaa. Mutta edelliskerralla käytin valkoviinietikkaa. Ei ole niin nokon nuukaa.
Samoin pippureita voi vaihdella sen mukaan, mitä kotoa löytyy. Olen esim. käyttänyt shcetchuanin pippuria, jota sain veljeltäni Japanin tuliaisina. Nyt tein säilykettä ihan ohjeen mukaan.

Kyllä syksy on ihanaa aikaa! Menkäähän metsään!

10 kommenttia:

  1. Hassu säilöjä lukee taas ohjetta innostuneena.... mutta kun en yhtään tykkää mistään etikkaisista säilykkeistä. Pahus!
    Tuollaiset purkit olisi niin kauniita, ja suppiksia tosiaan on pilvin pimein.
    No, kaikkea ei voi saada. Meillä mennään siis kuivurimallilla jälleen, ja kannan viimevuotisia, joita on kolme isoa keksipurkillista vielä jäljellä, isälleni syötäväksi.....

    Metsä on parasta!! Ja kuten viisaasti sanoit: parantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi pahus! Sun täytyy säilöä ihan säilömisen ilosta ja antaa vaikka työkavereille. Tai sitten vaan opetella tykkäämään etikkasäilykkeistä! ='D

      Suppiksia on nyt tulossa ihan älyttömästi. Jos vain tätä syksyä riittää!

      Poista
  2. Vaikea kuvitella miltä etikkasienet maistuvat! Uskon, että hyviä, sillä monet kehuvat. Itse syön sienet kastikkeena, sienisalaattina ja piirakan täytteessä. Tosin ne ovat melkein aina kaupan sieniä kun en oikein tunne tapauksia ja en edes löydä niitä metsästä! Puuttuu kuulemma sienimoodi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne maistuvat kirpeiltä! Eivät mielestäni ole mitään herkkua pelkiltään syötynä. Mutta juurikin syksyisten pata- ja kastikeruokien lisukkeena mainiota!

      En ole mikään huippusienestäjä! Löydän niitä tutuista paikoista ja olen ihan fiiliksissä, jos jostain vieraasta paikasta. En edes uskalla mennä syvälle metsään, koska pelkään eksyväni! ='D

      Poista
  3. Ihana kun olet löytänyt tällaisen saaliin. Tuo etikkainen säilyke on niin hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sienestämisessä on sellainen lapsekas löytämisen ilo!

      Poista
  4. Mä löysin koulun metsäretkellä kivasti suppiksia (nyt kun olen sen viimein opetellut tunnistamaan...). En itse hirveästi sienistä välitä, mutta keräsin äitiäni ajatellen. Paistoin niistä nesteen pois ja laitoin pakkaseen. Oli kyllä hiukan hölmö fiilis, kun se reilu litra, puolitoista, kutistui kahdeksi minimaaliseksi purkilliseksi... No, parempi sekin kuin ei mitään. Ja oli mukavaa niitä keräillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, toi muovikassillinen suppiksia meni kuivattuna sellaiseen kolmen litran lasipurkkiin! =O

      Kuivaa suppiksia ja jauha niitä suolan kanssa. Tuollainen sienisuola tuo umamia ruokiin ja korostaa ruoka-aineiden omia makuja. Eikä maistu sienelle kuitenkaan ruuissa.

      Sienestäminen on tosi kivaa! Likkasena kävin kummitädin kanssa sienessä. Vaikka niitä en syönytkään. Mutta karvarouskun opin silloin pienenä tunnistamaan ja myrkkysieniä. Oikein odotan, että saan Kuukunalle opettaa kaikkia tuollaisia taitoja!

      Poista
  5. What can you make out of these mushrooms? Are they being seasoned in the jar? Thanks for the share, have a fantastic rest of your day. Keep up the posts.
    World of Animals

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I dry and to pickle mushrooms. I make some soups and pies of them. We have good mushroomseason this autumn here in Finland.

      Poista