 |
| Kuusi meidän ulkosaunan takana |
Sitähän ei sovi kiistää, että meillä suomalaisilla on kiinteä suhde metsään. Suomalaisia kutsutaan "metsäläisiksi" ja vaikka kiihtyvän kaupunkilaistumisen myötä olemme vieraantuneet metsässä kulkemisesta, kaipuu metsään on meissä sisäsyntyistä.
Kansallispuistoissa liikkumisesta onkin tullut suositumpaa kuin koskaan. Niissä pääsee liikkumaan luonnossa ja metsissä turvallisesti, merkityillä poluilla ja evästellä nuotiopaikoilla. Ilman eksymisen ja petojen pelkoa!
Reitin voi valita oman kuntonsa tai mielihalunsa mukaan. Lapsien ja liikuntarajoitteistenkin onnistuu saada luontoelämyksiä kansallispuistoissa.
Kansallispuistot ovat valtion omistama alue, jonka käyttö kansallispuistona on säädetty lailla. Vaatimuksena alueen merkitys yleisenä luonnonnähtävyytenä, tai muuten luontotuntemuksen lisäämisen tai yleisen luontoharrastuksen kannalta.
Suomessa on 40 kansallispuistoa ja niihin pääset tutustumaan vaikkapa Luontoon.fi -sivustojen kautta.
 |
| Vanha pihakoivu puuliiterin takana. |
Me asutaan ihan metsän reunassa. Me käydään periaatteessa joka päivä metsässä. Ja se on tosi hienoa!
Olenkin monesti ajatellut, että en varmaan selviäisi tästä elämästä edes tän verran järjissä, jos en olisi puiden ympäröimä. Rakastan puita ja saan niistä tosi paljon voimaa! Puut lohduttavat ja niissä on jotenkin sellaista pysyvyyttä ja rauhaa.
 |
| Haviseva haavikko naapurin puolella ja meidän Surullisten kuusien metsä. |
Beibe harrastaa metsästystä ja hän on kokenut eränkävijä. Minä menen syvemmälle metsään koiran kanssa lenkkeilläkseni, valokuvatakseni sekä sienestyksen ja marjastuksen vuoksi.
Mutta minä en todellakaan ole hyvä luonnossa liikkuja! Sen vuoksi onkin ihanaa, että on tuollainen "turvallinen" lähimetsä, johon voi lähteä halutessaan ilman suurempaa eksymisen pelkoa! ='D
27. syyskuuta, Vesan päivänä, vietetään puun päivää. Olen pari vuotta sitten kirjoittanut postauksen, jossa kerron rakkaudestani puihin ja minulle tärkeistä puista. Postauksessa kerron myös tarkemmin puun päivästä ja miten sitä voi viettää. Postauksen voit käydä lukemassa tästä .
 |
| Tälläinen vaaleanpunamarjainen pihlaja istutettiin kesällä. |
Yle luonnolla on Mennään metsään -kampanja. Sen tavoitteena on kannustaa ihmisiä menemään metsään, suojelemaan jokamiehen oikeuksiamme ja saada ne Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.
 |
| Kauan himoitsemani tuurenpihlaja muutti meille myös! |
Merkitsemällä metsäkäyntisi ajalla 24.9.- 07.10., osoitamme metsän ja jokamiehen oikeuksien olevan tärkeitä meille suomalaisille.
Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle pääsevät vain sellaiset perinteet, jota kansalaiset oikeasti käyttävät ja arvostavat. Joten nyt on toimittava!
 |
| Pallokuusi pääsi asumaan kodan nurkalle. |
Tästä pääset merkitsemään metsäkäyntisi. Sivuilta pääset näkemään, missä on metsäilty eniten ja voit myös tulostaa itsellesi Mennään metsään -diplomin.
 |
| Samoin pallokuusi "Mörkö" lähti mukaan piiriin! |
Instagramissa voi laittaa kuvan itselle tärkeästä puusta tunnisteella #minäjamunpuu. Olen itsekin laittanut kuvan minulle tärkeästä pihakoivustamme. Se seisoo vankasti talon kulmalla, kallioon ankkuroituneena. Jo ihan sen takia olin ihan valmis muuttamaan aikanaa Leppämäkeen!
Kesällä huomasin Kuukunan usein koivun alla paviljongissa istuskellessamme, tuijottavan lumoutuneena riippakoivun tuulessa heiluvia pitkiä oksia. Ai että, ensi kesänä hän jo koivussa kiipeilee!
 |
| Koivu ja paviljonki kuvattuna yläkerran ikkunasta |
Beibe laittoi riippumaton meidän pihatammien väliin kesällä ja Kuukunan kanssa maattiin siellä ja katseltiin, kuinka tammet tekivät katon meidän päällemme. Luonnon oma "mobile" kiinnosti poikaa kovasti!
 |
| Kesällä kerran tammien alla riippumatossa! <3 |
Viime viikonloppuna hän katseli ja kuunteli kiinnostuneena kuinka tuuli havisutti haavan lehtiä. Hän yleensä nukkuukin meillä ulkona todella hyvin. Ajattelenkin, että puut tuudittavat häntä turvalliseen uneen.
 |
| Koivuryhmä meidän aitan takana |
Yle on esittänyt paljon mielenkiintoisia ohjelmia suomalaisesta metsästä ja luonnosta. Niitä olemme Beiben kanssa katselleet Areenasta aina ajan salliessa. Tässä muutamia vinkkejä:
Elävät puut on neliosainen sarja, jossa raotetaan puiden salaista maailmaa. Tykättiin kovasti tästä huumorilla sävytetystä, täynnä mielenkiintoista asiaa olevasta sarjasta.
 |
| Löysin upean käävän lähimetsästä! <3 |
Metsien kätkemä -sarjassa esitellään suomalaisen luonnon elämyksiä ja nähtävyyksiä. Tässä sarjassa esitellään esimerkiksi Lohjalla elelevä Paavolan tammi . Haluaisin jossain vaiheessa tätä ihan julkkikseksikin tullutta puuvanhusta käydä katsomassa Beiben kanssa, jolle tammi on tärkeä puu. Hän on kotoisin Tammi -nimiseltä tilalta ja hänen oma nimensäkin liittyy tammeen.
 |
| Aivan upeat värit! Tietääkö joku, mikä kääpä tämä on? |
Tarinoita metsästä on sarja lyhyitä tarinoita suomalaisen metsän kauneudesta, vanhan luonnon monimuotoisuudesta ja esittelee metsän asukkeja. Näitä muutaman minuutin tarinoita ehtii katsomaan vaikka koska!
 |
| Kokokin oli mahtava! |
Samoin Minä ja mun puuni on Areenassa sarja lyhyitä tarinoita ihmisille tärkeistä puista. Täältä voi käydä katsomassa kuvia ja lukemassa ihmisten kertomia tarinoita heille tärkeistä puista.
 |
| Rakastan myös meidä isoa pihakuusta! <3 |
Mitä puut ja metsä sinulle merkitsee? Käytkö metsässä sienestämässä, marjastamassa, liikkumassa luonnossa vai muuten vaan hengailemassa? Ja arvostatko jokamiehen oikeutta? Olisi kiva kuulla teidän mietteitä!
Hieno kirjoitus, kiitos Marketta! Olen niin samaa mieltä: puut ja metsät - aivan välttämättömiä koko maapallolle siinä kuin omalle terveydelle (myös mielen-). Hyötyliikuntaa, marjastusta, sienestystä, puiden halailua ja tuijottamista, tuuli ja puiden kohina... Ankkuri olemassaoloon. P.S. Ihanaa, että Kuukunen selvästi jo samoilla linjoilla!
VastaaPoistaJotenkin on niin ihanaa, kun asuu täällä maalla mettän reunassa. On niin helppoa poiketa tästä pihasta tuonne mettään. Ei tarvi nähdä asian eteen kauheata vaivaa!
PoistaKuukkis kyllä mielenkiinnolla seurailee puiden huminaa!
Juu, puut on ihania! Mä tykkään erityisesti vaahteroista, ne on kauniita. Myös haapa on lempipuitani, tykkään sen havinasta ja syksyllä se on myös aivan upean näköinen. Mun lähimetsä on tuo pikkuinen pläntti, siellä useimmiten käyn. Siellä vaan on nyt niitä saamarin hirvikärpäsiä, ne kyllä pilaa metsänautinnon. Yhdessä kivassa metsässä käytiin just äskettäin koulusta, sinne pitää kyllä mennä toistekin. Sellanen pieni kaupunkimetsä, suojeltu aivan ihana alue.
VastaaPoistaHauska sattuma, just äsken katselin koneeltani kolmannen osan tuosta Elävät puut-sarjasta. Se on tosi hyvä sarja kyllä, nimenomaan oppia ja huumoria. Oon suositellut sitä meidän luokassakin, oikeesti siitä oppii hyvin asioita.
Tuo kääpä saattaisi olla arina- tai kantokääpä. Näistä meillä juuri äskettäin oli koulussa. Upea on kyllä!
Ei muuta kun metsään vaan! ♥ Ihanaa, kun pikku-Kuukunakin tykkää puista.
Vaahteralla on myös paikkansa minun sydämessäni. Olenhan kaupunkipuistojen kasvatti. Mukulana liimailtiin vaahteransiemeniä "neniksi" ja syksyllä kerättiin vaahteranlehtiä maasta. Niitä sitten vesiväreillä värjätiin ja painettiin niillä kuvioita paperille. Vähänkö oli hienoja!
PoistaTuo kääpä oli tosi hieno ja oranssi raita loisti kirkkaana hämärässä metsässä. Täytyy guuggeloida sille nimi!
Täytyy kyllä vaalia ja pitää yllä Kuukkiksen mielenkiintoa!
Ihana tuo tuurenpihlaja! Täytyy jostain metsästää moinen omaankin pihaan.
VastaaPoistaPuut on hienoja ja kunnioitusta herättäviä. Itse tykkään erikoisista lehtimuodoista ja -väreistä. Oma aarteeni on kirjolehtivaahtera.
Koirien kanssa käydään metsässä joka päivä, ja just sanoin paremmalle puoliskolle, kun napsittiin metsästä kilokaupalla sikurirouskuja, että kyllä tämä meidän jokamiehenoikeus on upea juttu. Ilmaista ruokaa, raitista ilmaa, luonnonilmiöitä ja mielenrauhaa :-)
Pari kesää sitten ostin veljilleni 40 -vuotislahjoiksi Tuuret. Tuurenpihlajan löysi vuonna 1976 ruotsalainen Thor Nitzelius Koreasta ja se on nimetty hänen mukaansa. Koska veljeni ovat syntyneet tuon pihlajan löytövuonna, sellaiset heille hankin. Mutta en raaskinut silloin itselleni ostaa ja mieliteko jäi. Nyt Lepaan puutarhamessuilta se oli pakko hankkia, kun oli niin hyvän näköisiä taimia tarjolla.
PoistaMe olemme myös hankkineet jonkin verran kotimaisten metsäpuiden erikoismuotoja. Mutta kirjovaahtera puuttuu ja se kyllä himoituttaa! Me olemme tässä III-IV -vyöhykkeen rajamailla ja erikoisten vaahteroiden pärjääminen on vähän kiikun kaakun.
Meillä on kyllä yksi vanha pihavaahtera ja olen hankkinut tähkävaahteran, sekä hopea-verivaahteraristeymän. Nuo erikoisemmat ovat paleltuneet monena vuonna ja ovat iästään huolimatta ihan pikkuisia vielä.
Katselin juuri aamukahvia siemaillessani telkkarista jotain ohjelmaa, missä näytettiin muoviroskan valtaamia merenrantoja. Meidän suomalainen luonto on kyllä jotain vertaansa vailla!
Upea postaus! Metsä ja puut ovat minulle hyvin rakkaita
VastaaPoistaIän myötä arvostan puita ja metsää aina vaan enemmän. Olen niin onnellinen, että olen aikanani kaupungista "eksynyt" tänne maalle asumaan. Vaikka ei se silloin nuorena ollut niin itsestään selvää, ettenkö takaisin kaupunkiin muuttaisi. =D
PoistaKylla se on nain etta puut ovat ihmeellisia ja meille kaikille ihan aarettoman tarkeita. Rakastan puita ja jo lapsena kiipeilin ihan jokaiseen puuhun mihin vain paasin, ja eritoten talon nurkalla olevaan pihlajaan. Metsassa kavely ja samoilu aina virkistaa mielta ja rauhoittaakin.
VastaaPoistaJuurikin ihmeellisiä!
PoistaMeille puut ovat tärkeitä myös siitä syystä, että me lämmitämme talomme puulla. Suurin osa klapeista tehdään oman tonttimme puista ja todella tarkkaan harkitsemme, mitä niistä kaadamme. Ison puun poistaminen on niin lopullinen ratkaisu, että uutta sellaista ei kasva ihmisikänä!
Mahtava postaus, mii like!!! <3
VastaaPoistaKiitos kaikista vinkeistä :) Täältä kirjavinkki; Puiden salattu elämä / Peter Wohlleben.
Metsä on meidän perheelle niin tärkeä ettei edes sanat riitä. Asumme niemessä, metsän keskellä ja joka päivä vietämme metsässä 1-3h koirien kanssa lenkkeillen, marjastaen, toivottavasti pian myös sienestäen kunhan siihen vähän perehdymme, eräillen sekä vaan nauttien luonnosta. Täällä on upeita käkkärämäntyjä ja ne onkin meidän mieluspuita <3
Nautitaan metsästä <3
Kiitos! <3
PoistaMinulla on tuo kirja ja olen sen lukenut. Siinä on mahtavasti tietoa puiden elämästä ja käyttäytymisestä. Mutta pikkusen jäi sellainen fiilis, että puita inhimillistettäisiin liikaa. Silti suosittelen kyllä myös tuon lukemaan!
Teillä on kanssa kyllä huikeat metsämaastot siellä liikkua! Ihan erilaista metsää, kuin meillä täällä. Meillä on tuota kuusikkoa-, koivikkoa-, ja haavikkoa. Ja paljon ihan sellaista melkein läpipääsemätöntä ryteikköä, kiitos hakkuiden ja hoitamattomien taimikoiden.
Mutta ihan mahtavat ulkoilumestat löytyy meilläkin tässä nurkilla. Ja hyvä että löytyy, koska meikäläinen on niin laiska liikkuja, että en minä lähtisi varmaan niinkään usein metsään, jos en pääsisi sinne pihastani!
Metsä on tärkeä minulle myös. Osa työstäni on juuri lähimetsässä, liikun metsässä mielelläni, koira tykkää metsäillä, sienet ja marjat löytyy metsästä, askarteluaineksia löytyy metsästä ja rauha löytyy metsästä <3 Puitakin on tärkeitä ja osa niistä on enää muistoissa mutta onneksi löytyy niitä uusia jänniä kun osaa katsella. Ihanaa viikonloppua <3
VastaaPoistaLähimetsä on tärkeä ja jos sellainen läheltä löytyy, ihan pienikin, siellä kannattaa poiketa. Ei metsän tarvi olla mikään hehtaarien aarniometsä, jotta sieltä löytyisi sen metsän fiilis. Se löytyy kyllä ihan pikkumetsästäkin!
PoistaMukavaa sunnuntaita sinulle! <3