Puun päivä! Ja juttua rakkaudesta puihin!

Leppämäen pihakuusi

Puun päivä on vuosipäivä, jolloin yksilöitä ja yhteisöjä kehotetaan istuttamaan puita. Suomessa Puun päivää vietetään 27. syyskuuta, Vesan päivänä. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun.
Monissa muissa maissa Puun päivää vietetään jo maaliskuussa. Käsittääkseni tämäkin teemapäivä on lähtöisin Yhdysvalloista. Niinkuin vähän kaikki muukin!

"Piilossa" kyynelkoivun alla! =)

Kaupungit, koulut, päiväkodit, yhdistykset ym. osallistuvat Puun päivään istuttaen puita. Kouluilla ja päikyissä opetellaan tunnistamaan eri puulajeja. Jotkin taimistot ovat lähteneet mukaan tarjoamalla puuntaimia tarjoushintaan.
Hyötykasviyhdistys on heittänyt oman haasteensa päivään. Päivää voi viettää esim.:

• istuttamalla ystävyyden tai yhteisöllisyyden puun.
• viettämällä ulkoilupäivää metsässä.
• järjestämällä puupolun tai tunnistuskisan.
• valitsemalla kauneimman tai merkityksellisimmän pihapuun.
• osallistumalla metsiensuojeluun esimerkiksi ostamalla palan ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä.

Koivukuja meidän pellolla. Ja tietysti Mauri!

Minä rakastan puita! Ja Beibe myös! Surukuusi taitaa olla meidän molempien suuri rakkaus, mutta olemme avoimia kaikille puulajeille. Varsinkin kotimaisten metsäpuiden erikoismuodoille. Olemmekin istuttaneet tontillemme useita sellaisia; lepistä koivuihin ja pihlajiin. Tänäkin vuonna olemme istuttaneet monta ja monta puuta. Joten aiomme viettää Puun päivää vain ihaillen jo istuttamiamme puita.

Tammenlehtileppä

Visatervaleppä

Pilaritervaleppä, pylväspihlaja, kartiotammi ja pari pylväshaapaa

Meidän puurakkautemme on syntynyt erilaisissa elinympäristöissä. Beibe on kotoisin maalta. Hän on asunut aivan metsän reunassa ja viettänyt metsissä paljon aikaa lapsena ja nuorena. Hän on tottunut metsässäkulkija. Metsä ja puut ovat kuuluneet hänen elämäänsä aina.

Hän myös tekee kaikki meidän polttopuut. Puilla on myös tämä erittäin tärkeä rooli meille. Meidän pieni talo lämpiää pääasiallisesti puilla. Myös molemmissa saunoissamme on puukiuas. Valmistamme, varsinkin talvella ruuan puuhellalla ja myös savustukseen puuta tarvitaan. Kaikkien näiden työntäyteisten puulämmitysvuosien jälkeen, en ole kyllästynyt tuijottamaan takkatuleen. Tai nuuskimaan juuri sahatun puun tuoksua.

Savustuslepät pinossa

Minä olen syntyisin kaupungista. Puistot puineen ovat olleet minun leikkikenttäni lapsena ja nuorena. Kerrostalojen luoman pienilmaston turvin, kaupungeissa kasvoi valtavia tammia, lehmuksia ja vaahteroita.
Mukulana otettiin Barbi-nuket koreihin ja lähdettiin puistoon leikkimään. Nurtsilla istuttiin jonkin ison puun alla. Joskus meillä oli marsut ja kanit mukanamme. Ja tietysti evästä!
Syksyllä kerättiin tammenterhoja ja syötettiin niitä oraville. Kaupunkilaiskakaroiden huveja!

Ajaessani ensimmäistä kertaa Leppämäen pihaan, kaksi valtavaa koivua talon läheisyydessä oli ensimmäinen asia mitä huomasin. En ollut eläissäni nähnyt mitään näiden koivujen kaltaista!
Nämä ikivanhat koivut ovat pihassamme vieläkin. Joskus myrskytuulilla hieman pelottaa, josko ne kaatuvat rakennusten päälle.

Iso koivu liiterin takana!

Varsinkin talon päädyssä olevan kallion päällä kasvava koivu joskus huolettaa. Se on niin lujasti ankkuroitunut kallioon, että se kaatuessaan vie varmaan koko kallion ja talonkin mukanaan!

Silti tämä koivu on meille rakas! Se alkaa vihertämään ensimmäisenä keväällä ja syksyllä se on viimeisenä lehdessä. Joskus kun joudumme luopumaan näistä kahdesta koivuvanhuksesta, se tulee olemaan kova paikka meille!

Leppämäkeen muutettuamme, nautiskelin pitkään ajatuksella, että nämä kaikki puut tontilla on meidän. Tunsin itseni jotenkin etuoikeutetuksi ja henkisesti rikkaaksi. Isot, vanhat puut ovat vanhan pihapiirin etu. Tälläisiä ei saa ihmisikänä kasvatettua!

Iso mänty ulkosaunan takana.

Olemme paljon kaataneet puita tontiltamme. Olemme todella harkitsevaisesti ja maltilla harventaneet isoja puita. Niitä kun ei saa sitten takaisin!

Huonokuntoisia olemme poistaneet polttopuiksi. Joskus olemme ihan oman tontin puista sahauttaneet lautojakin. Kaikki kaadetut puut ovat menneet jotenkin hyötykäyttöön. Ihan pihapiiristä minä olen kuitenkin halunnut kaikki koivut pois. Tuo iso koivu kallion päällä pitää huolen siitä, että haravoitavaa silti riittää. Mutta Beibe on halunnut säästää leikkimökin takana olevan riippakoivun. No, sallittakoot se hänelle!
Pihassa on silti iso kuusi, muutama tammi, mäntyjä,  katajia ja erilaisia hedelmäpuita. Että ihan tarpeeksi puita kuitenkin.

Takapihan isot katajat.

Vaikka meidän tontilla on monta ihanaa puuta, aika-ajoin ihastelen meidän lähistöllä kasvavia kahta puuta. Toinen on jättimäinen haapa, joka kasvaa naapurin puolella. Se näkyy upeasti ilta-auringon osuessa siihen. Näin syksyllä, kun sen lehdet ovat keltaiset, auringon viimeisten säteiden osuessa siihen, näyttää kuin haapa olisi liekeissä. Upea!

Voi, kun olisit minun! <3

Toinen valtava vanhus kasvaa meidän tontin toisella puolella, kunnan metsässä. Aina koiralenkillä käyn sitä ihastelemassa. Se on ihan jättimäinen kuusi!

Siellä se on!

Kuusivanhus, tämän metsän kiistaton kuningas!

Mauri mittasuhteita näyttämässä!

Kukkuu!

Vanhus on tyylikkäästi harmaantunut!

Kuusen syleilyssä! En ole kaatunut, jos joku niin luuli! ='D

Ihmisethän ovat kautta aikojen uskoneet, että puilla on sielu. Kuolleiden läheisten on uskottu jatkavan elämäänsä jossain heille tärkeässä puussa. Tästä aiheesta on tehty eräs hyvä elokuvakin. Kannattaa katsoa, jos saatte käsiinne sen jostain.

Puiden on jopa uskottu heräävän henkiin öisin. Nousevan juurilleen ja lähtevän liikkeelle. Onhan kirjallisuudessa ja elokuvissa metsiä kuvattu mystisiksi ja jopa pahoiksikin paikoiksi. Mikä kumma siinä onkin, että pimeä metsä on pelottava paikka!

Mauri on ihan kypsänä kameratelineen vahtina! ='D

Jotkut väittävät, että kun korvan painaa puun kylkeen, kuulee sen "puhuvan". Melkein joka kerta näiden kahden jätin kohdatessani, olen yrittänyt kuunnella onko niillä jotain asiaa. Mutta minulle ne eivät ole koskaan avautuneet!

Nämä kaksi jättipuuta ovat kuitenkin sellaisia, joiden edestä olisin valmis osoittamaan mieltäni. Ja ehkäpä uhmaamaan metsäkonetta, köyttämällä itseni kettingillä niiden runkoon!

Rakkautemme puihin ei rajoitu pelkästään niiden ihailuun ja vaalimiseen ulkona. Puut näkyvät meillä jonkin verran sisustuksessa, kirjoissa mitä luemme ja jopa elokuvissa mitä katsomme.
Monet kotimaan reissumme ovat suuntautuneet sellaisiin paikkoihin, joissa tiedämme olevan jonkin mielenkiintoisen arboretumin tai puiston. Harvoilla ulkomaanreissuilla on ollut ihanaa nähdä puistoissa sellaisia puulajeja, mitä meillä Suomessa ei tapaa.

Metsiä sanotaan maapallon keuhkoiksi. Ilman metsiä maapallo kuolisi.
Puilla on paljon muitakin parantavia ominaisuuksia. Puun halaamisen sanotaan eheyttävän rikkoutunutta ihmismieltä. Lääkärit ovat puhuneet siitä, että pitäisi määrätä metsäretkiä "lääkkeeksi" potilaille.

Minulle puut ja metsä tuovat turvallisuuden tunnetta. Isot vanhat puut tuovat pysyvyyttä elämään. Vaikka päivän aikana olisi tapahtunut mitä tahansa mullistavaa, puut seisovat järkähtämättä elämän myllerryksestä välittämättä.
Metsä on temppeli, niinkin joku viisas on sanonut. Kyllä metsällä on rauhoittava vaikutus ainakin minuun. Hektistä ja meluisaa tehdastyötä tekevänä on mieltä puhdistavaa lähteä kävelemään metsään. Tai marjastamaan tai sienestämään. Lisäksi on ihanaa, että metsään pääsee ihan pihapiiristä!

Hyvää Puun päivää kaikille! Ja muistakaa, että puut voivat elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman puita!