Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

maanantai 12. syyskuuta 2016

Hämmentävän upeat ihmishahmot Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella!


Beibe on koko kesän kärttänyt, että meidän on pakko käydä katsomassa Ron Mueckin näyttely Tampereella. Moni hänen työkaverinsa on sen nähnyt ja kehunut teoksia upeiksi. Jotenkin vaan tämä aika vaan meinaa lipua käsistä, mutta saatiin kuitenkin järkättyä käynti näyttelyssä.


Niille, jotka eivät ole koskaan kyseisestä jampasta kuulleetkaan, voitte käydä lukemassa hänestä vaikkapa täältä . Mutta sen verran kerron, että taiteilija on tullut kuuluksi todella aidon näköisistä ihmispatsaista. Ne ovat niin toden tuntuisia, että odottaa niiden liikahtavan tai alkavan hengittämään. Hiukset, ihokarvat, kynnet ja jopa suonikohjut ovat aivan uskomattoman realistisen näköisiä.



Ron Mueck on onnistunut vangitsemaan teoksiinsa upeasti hetken. Hän on tallentanut teoksiin tunnetiloja. Hetkeen pysähtyneitä eleitä ja ilmeitä.
Teoksien koot vaihtelevat luonnollisesta pieniin ja ihan jättisuuriin. Kuten esim. nelimetrinen vastasyntynyt tyttövauva.
Teoksia on katsottava läheltä ja jokapuolelta. Itsellä ainakin tunnetilat teoksia tutkiessani vaihtelivat suuresti. Ihailua, innostusta, pelkoa, kauhua ja hämmennystä. Kaiken kaikkiaan näyttelyn jälkeen olo oli todella hämmentynyt!
Ihmiset ovat kokeneet näyttelyn ja teokset tosi eri tavoilla. Jättivauvaa kierrellessämme, minulle ja Beibelle tuli hieman sellanen yök-olo. Näyttelyä oli tulleet katsomaan porukka nuoria äitejä vauvoineen. Naiset kiersivät taas vauvaa hymyssä suin ja ihaillen sitä. Välillä kuului sellaisia ihailevia "Voih!" -huokailuja. Heille juuri syntynyt, verinen vauva napanuorineen oli hieman ajankohtaisempi juttu kuin meille!
Eräs työkaverini oli käynyt näyttelyn katsomassa alle parikymppisen tyttärensä kanssa. Äiti oli tykännyt kovasti, mutta tytär ei. Tytön mielestä näyttely oli ollut outo, sellainen creepy!
Näyttelyssä oli yksi malliteos, mitä sai koskea. Siitä saisi käsityksen, miltä teokset tuntuvat. Paljon kuvaa näyttelyä se, etten meinannut uskaltaa koskea malliteokseen. Pelotti oikeasti, miltä se tuntuu!

Malliteos, jota sai koskea. Jos uskalsi!

Uskaltauduin kuitenkin koskemaan ja se tuntui ihan kylmältä iholta. Jaiks! Ihan uskomatonta! Miten joku voi osata tehdä jotain noin aidon näköistä ja tuntuista!
Näyttelyssä on 10 Mueckin teosta. Lisäksi siellä pyöri dokumentti Mueckista ja yhdessä huoneessa oli kuvia ja video teosten tekemisestä. Todella mielenkiintoista!
Näyttely on todellakin näkemisen arvoinen. Minä ainakin näin jotain sellaista, minkä tulen varmasti muistamaan koko lopun elämääni. Teokset tekivät niin suuren vaikutuksen minuun ja myös Beibeen.
Näyttely on avoinna 16.10:ttä saakka. Eli jos on Tampereelle kulkua, ottakaa aikaa vierailuun Sara Hildenin taidemuseoon ja käykää katsomassa jotain todella vaikuttavaa! Sara Hildenin taidemuseon aukioloajat ja lisää tietoa näyttelystä löytyy täältä . Taidemuseohan sijaitsee Särkänniemessä, ihan Näsinneulan juurella.

Broilerkäsittelijää ja kanaharrastajaa kiinnosti erityisesti tämä teos!

Minulle tämä oli toinen vierailu tässä museossa. Olen käynyt joskus kakarana koulun kanssa siellä. Beibe ei ollut käynyt Sara Hildenissä ennen.
Näyttelyn katsottuamme, kävimme kahvilla Cafe Sarassa.


Koska ilma oli aurinkoinen, kiertelimme vielä museon ulkoalueella ja katselimme siellä olevia teoksia.




Vaikka olen asunut elämäni ensimmäiset 20 vuotta lähellä tätä museota, on koko Sara Hilden ollut minulle ihan tuntematon. Kuten olen joskus aiemminkin sanonut, ei nuorena kiinnosta mikään tälläinen ja ainakaan lähihistoria. Nyt kuitenkin tiedän, kiitos Wikipedian, kuka tämä nainen oli.




Ulkona olevista teoksista varmaan löytyi museon sisältä tietoa, mutta me ei enään jaksettu lähteä takaisin. Joten tyydyttiin vain ihailemaan niitä ilman tietoa.





Ulkona oli yksi, tamperelaisille oikein taas ajankohtainenkin teos: Ruuhkaratikka.


Mulla olis sellanen muistikuva, ettei se ole aina ollut tuollaisessa lasikopissa. Teininä näes käytiin röökillä museon liepeillä. Nää oli niitä huudeja, ettei kenenkään meidän vanhemmat todellakaan tulleet tänne. Hyi meitä nuoria!



Mutta vielä kerran: Menkää ihmeessä katsomaan Ron Mueckin näyttely. Se on hieno!

8 kommenttia:

  1. Ou mai gudness! Ei ole kyllä sellainen näyttely johon mut saisi...Mulle vähän liikaa... :D

    VastaaPoista
  2. Ohhoh...olipas omituinen, mutta samalla mielenkiintoinenkin näyttely.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostava näyttely. Harmi, ettei nyt ole aikaa lähteä Tampereelle.

    VastaaPoista
  4. Harvoin innostun mistään taiteesta, mutta tämä vois olla kiinnostava. Nyt vähän harmittaa että Tampere on niin kaukana..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä sellainen näyttely, ettei taiteesta onneksi tarvitse edes ymmärtää mitään!

      Poista