maanantai 26. syyskuuta 2022

Pitkästä aikaa kursseilla!

 



Eipä ole tullut sitten koulun loppumisen käytyä millään kädentaitokurssilla. Eli yli vuoteen! No, eipä niitä ihan hirveästi ole ollutkaan, kiitos "kylle te tiedätte". 

Viime helmikuussa kävin viikonlopun mittaisen intialaisen päähieronnan kurssin, mutta mitään muuta ei sitten olekkaan tullut opiskeltua.




Pari viikkoa sitten ilmottauduin ihan ex tempore Luopioisissa, Hilma ja Olga käsityökeskuksessa järjestettävälle syyskranssikurssille. 

Kyllähän minä kransseja osaan "vääntää". Mutta tämä tehtiin hieman erilaisella tekniikalla ja litteälle vaneripohjalle. Minä olen tehnyt lähinnä havukransseja pajukehikoille. Ja oli minulla tälle parin tunnin päiväkurssille osallistumiselle ihan sellainenkin syy, kuin tylsistyminen. Työttömän päivät tulevat väkisinkin hieman pitkiksi, vaikka kotonakin hommia olisi niin paljon kuin tehdä ehtisi. Mutta mukava touhuta seurassa välillä!




Kranssissa käytettiin sammalta, mitä kiinnitettiin vaneripohjaan ohuella sidontalangalla paksu kerros. Tarkoituksena oli saada reilusti pulleutta kranssiin. 

Sitten siihen kiinnitettiin rautalangalla koristeita. Minä valitsin punaisia marjoja, käpyjä, mustia ruusunkielukoita ja käpyjä.




Kranssista tulikin mielestä tosi onnistunut! Minä en ole kovin taitava sommittelussa ja siksi olinkin iloinen kranssin ilmeestä.

Mukava kurssi arkipäivänä, mukavien ihmisten kera!




Kansalaisopiston karstaten ja kehräten villasta lankaa -kurssille ilmottauduin jo monta kuukautta sitten. Minullehan kävi niin "klassisesti", että annoin kaikki lampaanvillani perinnejousiharrastajalle, joka teki niistä ampumataulun täytteen. Ja sitten heti muistaakseni seuraavana päivänä ilmottauduin kehräyskurssille. Just!


Karstaamista olinkin koulussa kokeillut.

Viikonlopun aikana oli tarkoitus kokeilla lampaanvillan kehräämistä eri tekniikoilla. Lähinnä erilaisilla värttinöillä ja rukilla. Osalla kurssilaisista oli omat rukit mukanaan ja he olivat kokeilleet kehräämistä jo aiemmin. Minä en ollut kuin koulussa kokeillut värttinällä kehräämistä ja se ei silloin sujunut ollenkaan. Kurssille en ottanut omaa värttinääni, enkä karstojakaan mukaan. Lähdin vain ihan avoimin mielin ja eväskassi mukanani!

Värttinällä kehrääminen sujuikin nyt ihan hyvin!

Kurssilla opeteltiin käsikartojen käyttöä. Se onkin aikas haastavaa! Mutta opettajalla oli mukanaan myös kaksi eri kokoista karstamyllyä, joilla sai isonkin määrän villaa karstattua aikas nopeasti. Eipä tullut niistä kuvaa otettua.


Koulussa en tosiaan päässyt yhtään sujuksi käsivärttinän kanssa. Mutta ilmeisesti siitä jokin lihasmuisti jäi, koska nyt se sujui tosi hyvin. Sain "lypsettyä" villaa hyvin ja sain tehtyä ohutta ja tasaista säiettä. Oli kiva onnistua!


Ensimmäisenä päivänä tosiaan harjoittelin käsivärttinänkäyttöä ja karstasin kaikki opettajalta ostamani villani kahteen kertaan. 
Toisena päivänä kokeilin jalalla pyörittettävää värttinää. Se olikin hauska peli! Sellaisen voisin ajatella itellekkin hankkivani. Tai siis, jos Beibe tekisi minulle sellaisen!


Mutta sitten se rukilla kehräys... huoh! Tuli kyllä heti sellainen olo, että tämä ei ole minun hommaani. En saanut muuta kuin hirveätä, epätasaista sykkyrää aikaiseksi.


Näytti niin helpolta, kuin pari kurssilaista hurruutteli tunti tolkulla menemään ohutta ja tasaista säiettä. Ja ite hyvä kun sai pari kierrosta rukkia pyöräytettyä.


Sitkeästi pari tuntia harjoittelin. Vaikkei se sen kummemmin kyllä sujumaan alkanut! Ajattelin, että ehkä siitäkin jokin muistijälki kehoon jää ja jos joskus toiste kokeilen, niin ehkä sujuu sitten jo paremmin. Kuka tietää!


Itse en ole mikään kova neulomaan tai kutomaan. Joten periaatteessa en tälläisellä täysvillalangalla mitään tekisikään. Mutta minulla on halu oppia ja kokeilla kaikenlaista. Vaikka en sitten enään koskaan moista tekisikään. 
Tietysti sekin, kun itsellä on lampaita, niin on kiva tietää koko prosessi lampaasta valmiiksi langaksi. 


Sitä mietin siinä villaa karstatessani, että se voisi olla se minun juttuni. Tuottaa valmiiksi karstattua villaa niille jotka haluavat siitä lankaa kehrätä. Mutta ne karstamyllyt vaan on tosi hintavia. Isommasta saa maksaa tonnin verran. Jätetään asia hautumaan...

Kahden päivän tulos. Kolme nyttyrää
yksinkertaista säiettä. Ei näistä paljon
jälkipolville ole kerrottavaa!

Oletko Sinä kokeillut kehräämistä?


lauantai 24. syyskuuta 2022

Nuotiopaikka nollabudjetilla ja miten Ambomaa liittyy asiaan.

 

Nuotiopaikan avajaiskahvit!

Meillä on ollut pihassa rytöisen näköinen paikka, joka ollaan haluttu siistiä nuotiopaikaksi. Tälle paikalle on kipattu vuosia hiekkakasoja, mitä on tarvittu hiekoitukseen ja pihan tasaamiseen ym. Paikka on kuitenkin aika keskeisellä paikalla heti siinä, mistä oikeastaan meidän ydinpiha alkaa. Joten se on vähän pistänyt omaan silmään epäsiistiltä.

Tytär ja vävy tulilla.

Mietittiin ensin, että onko vähän tyhmää tehdä nuotiopaikka pihaan. Kun meillä kuitenkin on ihana kota, missä pääsee ihan katon alle makkaraa paistamaan ja nokipannukahvit keittelemään. Mutta kyllä kuitenkin taivasalla tulistelu on kivaa ja isoon pihaan mahtuu lisää erilaisia toimintoja. Onhan pikkumurujenkin kanssa helppoa ja nopeaa tulet tuikata nyt tuohon notskipaikalle.

Murut paistavat makkaraa!

Kaikki tarvittava nuotiopaikan tekoon löytyi jo valmiiksi kotoa. Beibe tasoitti vanhan hiekkakasan jämät traktorin perälanalla. Paikalla olevan ison kiven päälle tuotiin pihan perällä ollut vanha kaivonrengas ja se täytettiin osittain hiekalla. Ihan siitä syystä, että kivi sisällä peittyi ja että nuotio palaisi hieman korkeammalla ja näin saisi ilmaa paremmin.


Kahvin keittoon tietysti piti saada jokin tellinki ja se tehtiin olemassa olevista raudoista. Beibe porasi renkaan sisällä olevaan kiveen reijän ja siihen lyötiin vanha kiviporanterä. Beibe taivutteli vielä harjateräksestä koukun, jota saa laskettua tai nostettua tarpeen mukaan.

Näkymä talolta päin...,

... tieltä päin...

... ja talolle päin.

Taustalla näkyy kota ja ulkohuussi.

Penkit tehtiin viime kevättalvella meidän pihasta kaadetusta männystä. Se kaadettiin melkein vastapäätä nykyistä paikkaansa. Vähän siitä vielä irtoaa pihkaa pyllyyn, joten pitää käyttää alustaa ahterin alla.

Beibe tekee tarkkaa työtä!

Mutta mitä Ambomaalla on tekemistä nuotiopaikan kanssa? No, se on tyttären antama nimitys tuolle kaivonrenkaalle. Kaivonrengas oli alunperin talon edessä silloin kun Leppämäkeen muutettiin. Arosen vanha rouva oli ilmeisesti pitänyt siinä kesäkukkasia. Koska se oli silloisen kasvimaani tiellä, rengas siirrettiin toiseen paikkaan ja aluksi siinä minäkin pidin kesäisin kukkia.

Koukku kahvipannulle tehty vanhasta kivi-
poranterästä ja harjateräksestä.

Yhtenä kesänä sain ajatuksen hienosta kivikkopuutarhasta, jonka sitten kaivonrenkaaseen toteutinkin. Se ei oikein menestynyt ja kasvit kuolivat yksi kerrallaan. Kerran tytär sitten kysyi minulta, että "Kasvaako tuolla sun Ambomaassa mitään?" Kyllä me naurettiin! Kuvaus sopi hyvin kuolleeseen kivikkopuutarhaani paremmin kuin hyvin.
Ainakin me jo keski-iän ylittäneet muistamme Nigerian sisällissodan , joka tunnettiin Biafran nälänhätänä. Puhuttiin Biafran ambomaalaisista ja televisiossa näytettiin nälkiintyneitä lapsia. Sitä en tiedä, mistä 1995 syntynyt tyttäreni oli moisesta kuullut ja osasi yhdistää huonosti menestyneen kivikkopuutarhani kuolemaan ja kurjuuteen.


Vakava asia ja en tiedä, onko fiksua nauraa. Mutta siitä lähtien kaivonrengasta on meillä kutsuttu Ambomaaksi. Ennen nuotiopaikkaa se toimitti yrttipenkin virkaa. Yrtit menestyivät siinä ihan yhtä huonosti kuin ne kivikkokasvitkin. 
Rengas oli vuosia peittyneenä pajuangervopuskaan ja nyt sen vuoro on toimia meidän nuotiopaikkana. Hyvin se onkin sitä virkaa toimittanut näinä parina kertana, mitä ollaan sen äärellä tulisteltu.


Mukava projekti ja mikä parasta, kaikki tarpeet olivat valmiina ja mitään ei tarvinnut ostaa. Uskon, että tulemme viettämään monet kivat kotipihan retket Ambomaan äärellä makkaraa paistaen ja kahvia juoden.

perjantai 9. syyskuuta 2022

Kuukuna ja Omppu kokkaa: Vaahtokarkkitikkarit

 

Valmiita vaahtokarkkitikkareita!

Viime viikolla poikkesin töistä tullessani moikkaamassa pikku muruja. Ompun kanssa selailtiin erästä kirjaan, jonka olivat lainanneet kirjastosta. Siinä oli kaikenlaisia helppoja ohjeita itse tehtyihin herkkulahjoihin. Omppu näytti minulle kuvaa vaahtokarkeista, suolatikuista ja suklaasta tehdyistä "tikkareista", jotka oli koristeltu strösseleillä. Muksut olivat tulossa viikonloppua viettämään mummulaan ja lupasin Ompulle, että näitä kokkailtaisiin sitten yhdessä. Mummulta löytyikin kaikkia aineita jo valmiiksi mummulasta.
Ja niin me niitä tehtiinkin sitten ja hyvin onnistuin jo kokkailu Ompultakin. Kuukunahan on jo ihan mestari, mutta pikkusisko tulee hyvää vauhtia perässä. Olipa mukavaa puuhaa taas pitkästä aikaa!


Vaahtokarkkitikkareihin tarvitset:
  • vaahtokarkkeja
  • suolatikkuja
  • suklaata valintasi mukaan
  • strösseleitä
Aineosien määrät riippuvat ihan siitä, kuinka
paljon tikkareita teet. 

Paloittele suklaa kippoon ja sulata se joko
mikroaaltouunissa varovaisesti muutama 
sekunti kerrallaan tai vesihauteessa
liedellä.

Paina suolatikut varoivaisesti vaahtokarkkiin.

Pöytää vasten tämä sujuu helposti. Tikku
menee tosi helposti poikki.

Tämä sujui hienosti myös Ompulta!

Ta daa!

Sitten tikkari kastetaan sulaan suklaaseen.

Sitten sitä pyöräytetään strösselissä.

Tikkarit laitetaan vaikkapa tarjottimelle,
jossa on leivinpaperi päällä. Annetaan olla
niin kauan, kuin suklaa on kovettunut.

Ompulta sujui tämäkin!

Hienosti menee!

Koska oltiin malttamattomia, tuotiin tarjoitin
ulos viileään ja siellä suklaa kovettuikin
nopeasti ja päästiin maistelemaan.

Hyviä tuli!
 

Vaahtokarkkitikkareita oli mukavaa tehdä muksujen kanssa ja tämä sujui tosi kivasti myös Ompun kanssa, joka on 2,5-vuotias. 

Nyt ollaankin oltu kaikki, mukuloita myöten koronassa ja karanteenissa. Mutta kyllä tämä tästä ja tautikin tuntuu jo taipuvan sopivasti viikonlopuksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja pysykäähän terveinä!

maanantai 5. syyskuuta 2022

Suuntana omavaraisuus, osa 9; Ekologisuus omavaraistelussa

 

Aamunäkymät alkavat olemaan syksyisen utuisia!



Syksy on täällä ja se kyllä putkahti ihan yhdessä yössä! Vaikka olenkin vanhemmiten tullut enemmän syksy- ja talvi-ihmiseksi ja olen iloinen helteiden väistymisestä, en voi kieltää tuntevani pinetä haikeutta kuitenkin. Varsinkin kun kesä oli täynnä töitä ja en lomaillut yhtään.

Nyt kun ei ole montaa lammasta, laitumilla
riittää syömistä ja kesäkurpitsat kukoistavat 
vieläkin. Kuva on kyllä elokuun alusta, mutta
meillä ei ole vielä ollut pakkasta, vaikka 
läheltä on pitänyt.



Kuukauden vaihtumisessa on parasta se, että joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggareita julkaisevat yhtäaikaisesti postauksen ennalta sovitusta aiheesta. Ja tietysti kertoilevat omia kuulumisiaan.

Tästä kuukausittain ilmestyvästä yhteispostaussarjasta on tullut ihan tapa. Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana ihan ensimmäisestä postauksesta lähtien. Muutamana kuukautena näinä vuosina olen joutunut jättämään osallistumiseni väliin ja se on tuntunut ihan pahalta. Niin tärkeä tämä juttu on minulle!

Olen kerännyt hieman laventelia kuivumaan.



Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki aikanaa tämän yhteispostaussarjan laittoivat alkuun ja perustivat omavaraistelijoille oman facebook-ryhmän. He meitä muistuttelevat ja kannustavat joka kuukausi kirjoittamaan. Kiitos tämän ryhmän aktiivisuudesta kuuluu heille! 💗

Edellisten vuosien yhteispostaussarjan postaukseni löydät tunnisteiden takaa: omavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö, suuntanaomavaraisuus. Tämän vuoden postauksiin linkit alla.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8


Pensasmustikoita tuli tänä vuonna tosi vähän!


Syyskuun aiheina on ekologisuus omavaraistelussa. Hävikin minimointia, kestävällä tavalla toimimista ja pienimuotoista vaihdantataloutta. Nämä kaikki asiat ovat tärkeitä omavaraisemmassa elämäntyylissä ja ehkäpä jopa itsestään selvyyksiä. Arvoja, joita kohti varmasti kaikki omavaraistelijat pyrkivät.

Omavaraisteleva elämäntyyli on mielestäni myös luonnon kunnioittamista ja se että toimii ekologisesti ja kestävällä tavalla, tukee tätä. Mutta mitä esimerkiksi me teemme näiden asioiden eteen?


Laitoin astereita kasvamaan ruukkuun ja nämä
ovat niin nättejä!


Vuonna 2014 kirjoitin postauksen Olenko lihaani?!? . Siinä heitin ajatuksen siitä, että jos kaikkien lihattomien kuukausien ja muiden teemaviikkojen ym. sijasta vietettäisiinkin vaikkapa Kasvata itse ruokasi-kuukausi, kesä tai vastaava. Herättelisikö sellainen huomaamaan puhtaan ruuan tärkeyttä ja lisäämään arvostusta?


Tälläinen kaveri oli kelluskelemassa ämpärissä
eräänä aamuna.

Murut ihmettelevät huussin ovessa olevaa
"tukevaa hämähäkkiä" eli ristihämähäkkiä.

Ruokahävikki ja sen vähentäminen tai jopa ihan kokonaan poistaminen on minun sydämen asia. Olen työskennellyt koko ikäni jollain tapaa ruuan parissa ja sieluani särkee se, kuinka paljon ruokaa heitetään hukkaan.

Ehdin säilömään kurkkuja pariinkin otteeseen.

Kesäkurpitsat ja tomaatit omakasvatteja.

Ruokahävikin mukana menee roskiin järjetön määrä työtunteja ja turhaan elettyjä elämiä. Vuonna 2017 postasin aiheesta Miksi ruokaa heitetään roskiin? . Aihe on taas, jos ei aina, ajankohtainen vuosittain vietettävän Hävikkiviikon takia. Sitä vietetään tänä vuonna 12.9:ttä alkaen.

Kehäukka

Kangasala-talon Kimmo Pyykkö-museon
upea Hevoset-näyttely.

Edellä mainitussa postauksessa kirjoitin myös hyönteisravinnosta. Sarkastisesti heitin ajatuksen siitä, että jos hyönteisravinto ottaa ns. tuulta purjeisiin, aletaanko kehittämään jonkinlaista broilersirkkaa. Ja kappas kehveliä! Sellaistahan ollaan maailmalla jalostamassa. Katsoin Yle Areenasta dokkarin Syötävät hyönteiset ja siinä kerrottiin jalostettavan sirkkoja, jotka kasvavat nopeammin ym. Että näin! 

Lepaan puutarhanäyttelyssä puita halaamassa
ja vähän muutakin!

Syrikät ovat perhosten suosikkeja!

Olen edelleen kaiken tämän ruokaan liittyvän keskustelun keskellä sitä mieltä, että markkinoille tulevat uudet innovaatiot eivät poista ruuan tuotannon ongelmia. Vaan vanhat pitää ensin hoitaa kestävälle tasolle ja lopettaa länsimainen ruuan ylituotanto. 

Kotilon tekemää taidetta!

Karviasvispipuuroa

Olisiko sitten kuitenkin ruuan omavaraistelussa hieman ratkaisua näihin asioihin? Itse kasvatettua ruokaa kasvattaa yleensä ilman myrkkyjä ja muita luontoa rasittavia tuotteita välttäen. Ja raaka-aineita arvostaa ja ne käytetään huolella hyödyksi.


Itse kasvatettua ruokaa!

Vanha kärttyäijä; Lakritsa <3

Onko muuten meissä omavaraistelijoiden porukassa ketään, joka kasvattaa esimerkiksi sirkkoja tai jauhopukintoukkia? Joko omaksi ravinnoksi tai kotieläimilleen. Olisi mielenkiintoista kuulla!
Tai jos jollain blogini lukijoista on kokemusta hyönteisten kasvattamisesta ruuaksi, jättäkää kommenttia.

Korjaamatta jäänyt minttu oli varsinainen 
pörriäis- ja perhosmagneetti kukkiessaan.

Omavaraista ruokaa!

Omavaraistelussa yksi tärkeä asia on myös se, että käytetään sitä mitä on tarjolla. Tällä tarkoitan ruuan lisäksi kaikenlaista rakentelua ja koppulointia. Mitään ei heitetä menemään ja sehän tarkoittaa sitä, että kaikki nurkat on täynnä jotain laudanpätkää ja sen sellaista. 
Tämä välillä ärsyttääkin, kun joka paikka on "tarpeellista romua" täynnä. Mutta heitäppäs jotain menemään, niin viimeistään seuraavalla viikolla sitä olisit tarvinnut.

Eräjärveläisen Mia Sirenin taidetta Vihasjärven
vanhalla koululla.

Tyttären tekemä kirsikkapiirakka.

Aika usein me omavaraistelijat asummekin sellaisissa paikoissa, että jos jotain tarvitset, niin kaupat on kaukana hakea uutta. Siksi on hyvä olla omissa nurkissa materiaalia!
Onhan jo tietysti se, että asutaan vanhassa talossa, eikä olla uutta asumusta rakennettu, mielestäni jonkilainen ekologinen teko jo itsessään. Vaikka välillä ollaan mietitty, että helpommalla oltaisiin päästy, jos oltaisiin tämä nykyinen vino tölli purettu ja rakennettu uusi tilalle. Mutta ei elämän kai ole tarkoituskaan olla helppoa, vaan tyydyttävää. Vai mitä?

Kuhmalahden Taidepappilan Taiteiden yö-
tapahtuman boolimalja.


Vaihdantataloutta haluaisin toteuttaa elämässäni enemmänkin. Mutta meillä ei ole tässä lähellä oikein ketään, jonka kanssa vaihdettaisiin yhtään mitään. Olen kyllä facen omavaraisuusryhmissä, missä voisi vaihtaa vaikka kauden satoa. Mutta mielestäni ei ole järkevää ajella kymmeniä ja satojakin kilometrejä vaihtamaan vaikka kasviksia toiseen. Tai yhtään mitään.

Poikkesin Orivedellä olevassa Hörtsänän
arboretumissa.

Ahkeraliisat jaksaa kukkia!

Vaihdantatalous onkin jäänyt meillä aika vähälle. Kuivia heiniä olemme osittain hankkineet vaihtamalla hunajaan. Beiben siskon kanssa ollaan vaihdeltu elukoita päikseen. Viime syksynä vaihdoin lampaan raakataljoja omenahilloon. Tälläiset vaihdot ovat mieleisiä!

Elokuun lopussa vietettiin puunhalausviikkoa
ja Suomen luonnonpäivää.

Kuhmalahti Pulling tapahtumassa oli oikeitakin
hevosvoimia! Åfeltin työhevoset.

Olemme antaneet puupöllejä kaverillemme ja hän on vastineeksi tehnyt meille moottorisahataidetta. Olemme vaihtaneet myös omenia hunajaan. 
Vinkata saa, jos joku teistä elelee täällä Pirkanmaalla ja lähellä Kängasalaa. Mielelläni varsinkin kesäaikaa voisin jotain hyödykkeitä vaihtaa.

Karhunvattu tekee kohtalaisesti marjaa.

Elokuun viimeinen sunnuntai oli vielä näin
aurinkoinen.

Sitten niihin kuulumisiin? Meille kuuluu ihan perushyvää! Minulla loppui kesätyöt elokuun viimeinen päivä. Jatkosta ei ole tietoa, enkä ole mitään töitä hakenut. Katsellut olen vähän tietysti, kuten kunnon työttömän pitääkin. Mutta ei ole mitään mielenkiintoista tarjolla.

Syksyllä varjot pitenevät.

Kantarellikeittoa saaduista sienistä ja itse
leivottua leipää.

Mummun ja papan murut tulivat heti pariksi yöksi mummulaan, ja voi kuinka kivaa meillä oli. Olen hieman ollut harmissani, kun en ole jaksanut kesällä olla muksujen kanssa niin paljon kuin olisin halunnut. Mutta ehkä se yhdessä olon määrä ei korvaa laatua!

Kesätyöntekijöiden läksiäiskakku.

Lämmityskausi on avattu!

Meidän tämän kesän sato yhtään mistään, on ollut pienempi kuin vuosiin. Mutta silti meillä on kurkkua säilöttynä ja tomaattikastikettakin umpioituna. Keittelin mansikka- ja kuningatarhilloja, joista on osa jo syötykin. Itse tehdyt hillot on niin herkullisia puuron kanssa! 
Marjoja ollaan syöty kilotolkulla ja pakastinkin pullottaa mansikkaa, mustikkaa ja metsävadelmaa. Ei voi olla kuin tyytyväinen!

Jänistämään menossa.

Cafe Metsä

Sen sijaan siihen en ole tyytyväinen, että me molemmat saatiin sitten kuitenkin se iso-K. Tässä nyt sitten podetaan kuumetta, lihassärkyjä, nuhaa, yskää ja kurkkukipua. Minä en sentäs ihan kovaa kuumetta saanut, 38 asteessa pyörii. Beibellä taas nousi niin korkealle, että kuumemittari ei enään näyttänyt. Onneksi laskikin nopeasti ja käväisi vain noin korkealla.

Jänistä ei saatu jänistysreissulla, mutta vähän
mustikoita kylläkin.

Oman maan perunat <3

Ei mitään hajua, mistä tauti saatiin. No, ollaanhan tässä vähän käyty tapahtumissa ja isolla kirkolla kaupoilla. Mutta jompi kumpi tai molemmat ollaan voitu "imuroitua" tauti työpaikoilta. Tullut mistä tullut, niin nyt podetaan pois. Kauan siinä meni, ennen kuin meille nappasi!
Naurettiin vaan, että ollaan niin samiksia, että sairastetaan koronakin yhtäaikaa!

Jätskiauto odottamassa.

Mauri ja Pirkko

Kasvimaahommat ovat kaikki kesken, mutta pienen sipulisatoni olen nostanut kuivumaan. Valkosipulitkin nostin jo elokuun alussa. Niitä tuli paljon, mutta koko jäi pieneksi.
Porkkanaa on vielä lavassa ja ne syödään sieltä suoraan. Samoin kyssäkaalit. Lehtikaalia minun piti alkaa korjaamaan ja kuivaamaan, mutta ne saa odottaa paranemistani. Saas nähdä, ehtiikö parsakaalit ja ruusukaalit tuottamaan sato. Nehän kyllä tykkäävät viileistä keleistä!
Kasvihuoneista ei enään satoa paljon tule ja niitä voisikin alkaa pikkuhiljaa tyhjäilemään. Meillä ei ole vielä pakkanen nipsaissut, vaikka lämpötila on öisin alhaalla käynyt. Saamme ainakin yhden öljykurpitsan ja siitä olen iloinen. Jätti- ja halloweenkurpitsat eivät tänä kesänä kasvaneet kunnolla. Syytä en tiedä.

Tässä on nuotiopaikka tekeillä.

Tässäpä tämä! Alla linkit muiden bloggareiden postauksiin. Varmasti mielenkiintoisia kirjoituksia luettavaksi!

Syyskuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/ekomaku/

Nina Sointu https://ninasointu.com/blog/kaverille-kanssa

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-9-ekologisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/09/siemenet-talteen.html

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/09/suuntana-omavaraisuus-osa-9-ekologisuus.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21706

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/maailma-meidän-jälkeemme

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/09/omavaraisuutta-vuodelle-2022-syyskuu.html

Varmuusvara https://varmuusvara.blogspot.com/2022/09/syyskuun-ensimmainen-maanantai.html

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16610

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/09/unelmana-omavaraisempi-elama-havikin.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/09/05/syyskuu-22-ekologisuus

Pirkko-kana väijyy murujen päärynöitä!

Oikein ihanaa syksyä kaikille lukijoille ja kanssabloggareille!