Näytetään tekstit, joissa on tunniste syntymäpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syntymäpäivä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. joulukuuta 2022

Valon neito, joka pimeydessä vaeltaa!

 



Elämme erikoisia aikoja! Mutta elämä rullaa eteen päin, maailman outoudesta huolimatta. Taas on Lucian päivä ja minä vuotta vanhempi.

Minulla on ollut tapana kirjoittaa postaus aina syntymäpäivänäni. Niinpä teen nytkin, kynttilän valossa! Koska sähkön hinta on tätä kirjoittaessa yli 70 senttiä kilowatti. Joten pitää vain tyytyä kynttilä(kruunun) valoon.

Syntymäpäiväpostauksia on vuodesta 2014 ja jos vanhenemiseni ajatukset kunakin vuotena kiinnostaa, löydät postaukset Lucia-tunnisteella.


Päässäni oleva hattu on jo 33 vuotta vanha.
Sain sen täyttäessäni 18-vuotta erältä
silloiselta ystävältäni.


Viime vuonna oli jonkinlainen etappi saavutettu elämässä, kun täytin 50-vuotta. Nyt en edes kutsunut ketään kahville. No, kävimme Beiben kanssa edellisenä viikonloppuna syömässä ja elokuvissa. Mutta kun "the Päivä" osui tiistaille ja sattuipa samaiselle päivälle vielä kunnon talvimyrsky lumipyryineen, en halunnut ketään vaivata ajelemaan tänne meille.

Pienen täytekakun pyöräytin meille iltapäiväkahville. Koska tuo sähkön hinta on aivan mahdoton, ajattelin paistaa kakkupohjan puuhellan uunissa. Kyllä täytyy myöntää, että sisäinen babuskani paukutteli essun nyörejä, kun kakkupohja onnistui lämpömittarittomassa uunissa. Pyhimyksen lisäksi minusta löytyy näköjään babuska!


Hyvin onnistuu leivonta puuhellan uunillakin!


Olenhan minä kyllä sukua ihan oikealle babuskalle. Isäni äiti, jota pikku-mummuksi kutsuttiin pienen kokonsa vuoksi, teki kaiken ruuan ja leivonnaiset puuhellalla. Myös anoppini leipoi paljon puu-uunissa. Nämä molemmat taitavat naiset avasivat uunin luukun, laittoi kätensä sisään ja arvioivat lämpötilaa. Ilmeisesti olen itsekin nyt tarpeeksi vanha omatakseni tämän taidon. Tai sitten tuo korkea sähkönhinta saa löytämään itsestään uusia taitoja!

Nyt syntymäpäiväni paistoin kaksi joululimppua taas puuhellan uunissa. Ihan vain kokeillakseni, oliko kakkupohjan paisto puhdasta säkää. Ei ollut! Limput onnistuivat täydellisesti.


Limpuista tuli täydelliset!


Beibe on iltavuorossa, niin saan olla "pyhyyteni" kanssa ihan kerallani. Yksi ystävä soitti päivällä ja toinen poikkesi pikaisesti tuomaan joulumuistamisia työmatkallaan. Mutta siinäpä se!

Kävimme etukäteen juhlistamassa synttäreitäni
Kangasalla Trattoria Pazzissa. Otettiin
antipasto-annos alkupaloiksi.



Minulla oli suunnitelmana lähteä yksikseni hieman hummailemaan Tampereelle. Lumimyrsky sotki suunnitelmat. Mutta ei se mitään. Menen joku toinen päivä. Parempi siirtää menoaa, kun kerran pystyy. Että voi sitten juhlistaa tuleviakin syntymäpäiviään.


Minä söin pasta carbonaran pääruuaksi.
Beibe söi kuhaa sahramirisotolla.


Elämä on ihan yhtä hyvää edelleen näin 51-vuotiaana. Töitä teen vähän ja olen kotona paljon. Kysyinkin Beibeltä tänään, että ottaako häntä päähän, kun "lorvin vaan kotona". Ei kuulemma pänni, koska kämppä on lämmin, kahvit keitetty ja ruoka laitettu. Palvelu kuulemma pelaa hyvin, kun olen kotona! =D


Salted caramel pannacotta oli taivaallista!



Näitä edellä mainittuja toimintoja olen tehnyt syntymäpäivänikin aikana. Sen verran kävin liikkeellä, että hain paketin postista ja lähetin joulukortit. Lainasin yhden dekkarin kirjastosta, jonka pariin ajattelin illalla syventyä. 

Koristeltiin murujen kanssa yläkertaa
valkoinen överikuusi!


Jouluun on puoltoista viikkoa ja se kadoksissa ollut joulumielikin alkaa taas löytymään. Luntakin saatiin tänne itä-Pirkanmaalle. Kun sitä vihdoin alkoi satamaan, se ei sitten lakannutkaan ja lunta on nyt useita kymmeniä senttejä. Niin kuin taitaa olla koko Suomessa!

Jos on sähkönhinta korkea, niin on myös
auringonkukansiementenkin hinta!



Minulla on vielä kaksi pitkää työpäivää ennen joulua. Mutta koko jouluviikko on vapaana, joten nautin täydestä sydämestäni, että saan siivoilla rauhassa fiilistellä joulun tuloa. Jotain pientä ehkä leivon, teen rosollia ja jotain muuta pientä. Mutta valmiilla laatikoilla mennään. Koska Beibe ja tytär ovat "Saarioisten äitejä", he ovat hoitaneet joululaatikkopuolen tänä(kin) jouluna. En valita!

Näkymät pihapiirissä on kieltämättä kauniit!



Tyttären perhe tulee ainakin osaksi joulua tänne Leppämäkeen. Pikku-murut odottavat kovasti joulua ja Kuukunaa jännittää kovasti, mitä lahjoja hän saa. Omppukin oli ympyröinyt lelulehdestä lahjatoiveita. Vaikka en niin välitä joulun kaupallisuudesta, pidän lahjojen antamisesta. Lapsenlapsilleni haluan hankkia sellaisia leluja, joilla tiedän heidän leikkivän. Toiveet heillä ovat kuitenkin tosi maltillisia, ainakin vielä.

Kävimme murujen kanssa katosomassa elokuvissa
Mimmi Lehmä -elokuva.


Täytyy todeta, että ihan mukava syntymäpäivä, vaikkakin ihan arkinen. Ja vaikka kynttilän valossa olemisesta tykkään, taidan silti elää hieman kulutusjuhlaa ja sytyttää valot, että näen lukea tuota lainaamaani kirjaa.


Mukavaa viikkoa ja joulun odotusta teille!

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Täytekakku koiralle!

 


Mauri alkaa olemaan jo vanha koira. Se täytti jo 13-vuotta! Sillä alkaa olemaan iän tuomia vaivoja. Silmät ovat kaihista harmaat, kuulokin on huonontunut siitä valikoivasta kuulosta valikoimattomaan. Myös kaikelaisia patteja alkaa olemaan ympäri kehoa. Nestettä kertyy vatsaan ja kortisonilääkitys on joka päiväistä. Jalka ei enään nouse niin reippaasti ja hieman kompuroidaankin. Välillä huomaa, että sillä on kipuja.
Talvi oli koiran mielestä inhoittavin ikinä. Se ei ole koskaan talven kylmyydestä pitänyt, mutta lumileikit ovat olleet ennen mieluisia. Nyt nekään ei innostanut pakkaskautena. Remmilenkille piti suorastaan pakottaa ja jossain vaiheessa metsäänkään ei enään kiinnostanut lähteä. Onneksi nyt kevään tullen on taas ulkona olo maittanut ja hajut saaneet pappanakin innostumaan kiertelemään tonttia.


Joka vuosi olen jollain tapaa muistanut koiran syntymäpäivää. Joinain vuosina olen tehnyt maksalaatikko-nakkikakkuja, mutta yleensä koira on saanut jonkin lahjan. Puruluu hirven- tai hevosen nahasta on ollut mieleinen lahja. Maurihan on herkistynyt naudan ja sian proteiinille ja niitä se ei joka päivä ja suurissa määrissä kestä. Varpaiden välit menevät rikki, silmänympäryksistä lähtee karva, korvat alkavat vaikkuuntumaan ja iho hilseilee, sekä kutiaa. Mauri syökin erikoisruokaa ja meidän omavaraistelusta syntynyttä lampaan, kanin, sekä kanojen teurasjätettä, sekä kananmunia. 

Kakun kokosin vuokaan ihan samaan tapaan
kuin ihmistenkin kakut!

Koska väistämättä yhteinen aika alkaa käymään vähiin, halusin tänä vuonna panostaa koiran synttäreihin tekemällä sille oikein kakun. Mauri itsehän ei varmaankaan tästä tajunnut yhtään mitään. Se olisi halulla syönyt ihan vaikka sitä maksalaatikkoa suoraan rasiasta. Koiralle herkun muoto on yhdentekevää, mutta itselleenhän ihminen tälläisiä juttuja tekee. Kuten minäkin nyt. Minä halusin tehdä koiralle kakun ja koirahan sen kyllä söi hyvällä ruokahalulla.

Tässä näkee vähän kakun mittasuhteita.

Valmiina kakku painoi noin 400 g.

Mitään sokeripommia en eläimelle halunnut tarjota. Halusin kuitenkin tehdä kakusta hieman sellaisen makean kakun näköisen ja suklaamoussekakkua imitoivan. Minulla on tallessa joskus vuosia sitten Ikeasta ostettu lasten leikkeihin alunperin tarkoitettu, pieni rengasvuoka. Olen tässä vuuassa ihan kyllä joskus leiponut yhden munan täytekakkupohjankin. Se siis soveltuu ihan oikeaankin leivontaan.


Kokosin kakun vuokaan kerroksittain. Pohjana käytin itse leipomaani vehnäsämpylää, jonka leikkasin kolmeen osaan. Vuorasin vuuan tuorekelmulla ja laitoin sämpylänsiivun pohjalle. Kostutin sämpylää kanaliemellä. 
Täytteen tein keitetystä kananmunasta ja laktoosittomasta kreikkalaisesta jogurtista. Joukkoon silppusin tuoretta persiljaa. Sehän tunnetusti raikastaa hengitystä!


Sämpyläsiivun päälle täytettä, toinen siivu sämpylää, kostutus, loput täytteet väliin ja viimeinen siivu sämpylää kostutettuna, kelmu tiiviisti kakun päälle ja jääkaappiin yön yli tekeytymään.
Seuraavana päivänä tein "suklaamoussen" kakun päälle. Siihen laitoin noin 70 g maksapateeta ja pari ruokalusikallista samaa jogurttia, kuin täytteeseen. Sekoitin ainekset hyvin keskenään ja levitin ne lastalla kakun päälle.
Koristeena käytin valmiita koiran kanakeksejä, sekä kanapullia, kuivattuja kanan sydämiä ja itse kuivaamiani ahvenen nahkoja. Kakku pienelle jalalliselle tarjoiluvadille ja tulipa siitä kaunis!


Tätä oli hauska suunnitella ja tehdä. Eikä se ollut edes vaikeata! Kakkua varten ei tarvinnut edes käydä kaupassa, vaan kaikki tarpeet löytyivät kotoa. Jos nyt koiralla riittää vielä elinvuosia, pitää ottaa kakunteosta tapa. Onhan tämä nyt ihmisen silmään kivempi, kuin se pelkkä maksalaatikko!


Valokuvien oton jälkeen oli tarkoitus antaa puolet kakusta Maurille ja säästää loput seuraavalle päivällä. Koska vieraita ei oltu kutsuttu, niin ei koko kakkua kerralla viitsisi syödä. 
Mutta sitten saimmekin yllätysvieraan kesken kuvausten ja sehän meni ihan mässäilyksi koko touhu, eikä kakkua jäänytkään rääpittäväksi.

"Onkos sieltä joku tulossa jaolle?"

"Hyvän näköinen kakku on, ei käy kiistäminen!"

"Lakritsahan se sieltä saapui ja siitäkin kakku
näytti herkulliselta."

"Joko saa aloittaa? Laku lipoo jo!"

Kakkua syötiin sulassa sovussa, eikä riitoja
tullut.

Kai se on tehtävä Lakritsallekkin oma kakku. Se 
täyttää 16-vuotta toukokuun lopulla.

Varmaan voisi maittaa jokin kalatäytteellä oleva
kakku. Vaikka tämäkin oli kissasta maittavaa!

Sinne meni koko kakku!


Kyllä oli molemmilla mahat pullollaan täytekakusta! Illalla tarjoiltiinkin molemmille sitten hieman kevyempi ateria. 😄