Lutra lutran jäljillä!

 

Saukko oli tullut naapurin rajaa kulkevaa
ojaa pitkin.

19. ja 20. päivien välisenä yönä tuiskutti lunta ja silloin oli ollut saukko eli lutra lutra liikkeellä. Voipi olla, että se oli liikkunut tuiskun turvin, tai sitten ihan aamusta. Me huomasimme jäljet vasta päivällä.

Sieltä se oli tullut!

Jäljet menevät pellon yli kohti
meidän kasvimaata.

Nämä eivät ole saukon jälkiä, vaan rusakon,
joka on kaivellut hangen alta syötävää.

Voi että, kuinka hienoa on, että saukko käy meidän pikku lammella! Se on siis käynyt ainakin kerran aikaisemmin. Voisi vaikka olettaa, että se on sama saukko, koska reitti on sama. Ja huomasimpa sellaisenkin asian, että se on vieraillut melkein samaan aikaan tammikuussa. Olen postannut vuoden 2018 vierailusta tammikuun 27.päivä. Siinä postauksessa on oikein kuviakin saukosta. Huonoja, mutta kuvia kuitenkin! 

Mutta nämä ovat saukon kaivuujälkiä
lammen rannalla.

Tässä näkee, kuinka se on tuosta lammen
reunasta kaivellut. Naapuri näkyy
tuolla pellon takana.

Saukon edellisestä todistetusta vierailusta voit käydä lukemassa tästä linkistä. 

Saukko oli pompotellut myös kasvimaalla.

Kasvimaalla saattaa olla myös vesimyyriä.
Ne liikkuvat katteiden alla ja kaipa saukko
oli niiden jälkiä haistellut.

Saukko oli kaivellut lammen matalassakin
päässä.

Nyt kävelin lumikengillä pellolla seuraillen sen jälkiä. Hanki oli tosi upottavaa paikkapaikoin ja saukko oli ikäänkuin uinut hangessa. Voi hitsi, kun olisi kiva päästä näkemään se joskus!

Sitten se oli jatkanut matkaa lammasverkon läpi
kohti pellon rajaojaa.

Olisi kiva päästä näkemään, miten se kulkee
syvässä hangessa!

Hauskat "uimisjäljet"!

Mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen pelkkiin jälkiinkin. Jotenkin se kertoo siitä, että olemme saaneet luotua monimuotoisuutta omalle tontillemme. Jopa niin paljon, että saukkokin arvostaa lampeamme mahdollisena ruokailupaikkana.

Saukko kulkee ojia pitkin, jos vain mahdollista.

Seuraavana aamuna ennen kouluun lähtöä, kävin Maurin kanssa pissalenkillä. Huomasin, että saukko oli todellakin mennyt metsän läpi seuraavalle ojalle ja jatkanut sitä pitkin, ties kuinka kauaksi. Tästä on kuitenkin lähimmille järville ja isommille laskuojille vähän matkaa. Toivottavasti ei ainakaan auton alle jää, jos valtatien yli aikoo kulkea.

Meidän pellolta se oli lähtenyt naapurin
kapean metsäsaarekkeen läpi, kohti
seuraavaa ojaa.

Oletko sinä nähnyt koskaan saukkoa luonnossa tai löytänyt sen jälkiä?

Lumen tasapainoilua tolpannokassa!

Sysipatterin luontopolku Kuhmoisten Päijälässä

 

Meillä alkoi olemaan "pientä" tylsistymistäkin jo Beiben kanssa pitkien joulunpyhien aikana. Oltiin kyllä otettu niin rennosti, että alkoi jo riittämään! Mietittiin kovasti, että mihin voitaisiin lähteä käymään. Johonkin sellaiseen paikkaan, missä ei olisi ihmisiä ja mihin ei olisi ihan hirvittävän pitkä matka.

Päijälän pirtillä on tullut käytyä Beiben sukujuhlissa joskus aikanaan.

Sitten muistin, että Kuhmoisten Päijälään oli tänä kesänä valmistunut uusi luontopolku. Siitä ei kauheasti ole ollut yleisesti "meteliä". Mutta minulla oli "sisäpiirin" tietoa, kun entinen luontoalan valkkuni on ollut tässä hankkeessa mukana ja luokkakaverin on siellä käynyt patikoimassa.

Ulkohuussit

Reitti on merkitty sinisin pallukoin puihin.

Luontopolun esittely oli sellainen, että ajattelin sen minulle sopivan. Näillä taipumattomilla kulumapolvilla ei ihan mihin tahansa kivikkoon lähdetä kiipeämään!

Jäätynyt vesi nousi hienosti maasta ylös!

Luontopolustahan ei netistä paljoakaan tietoa löytynyt. Wikipediasta ainoastaan pieni artikkeli, jossa esiteltiin luontopolkua. 

Reittiä on rakennettu Luonnossa liikkuen Päijälässä -hankkeen ja Maaseudun vesuriryhmän tuella. Lähtöpaikka on Päijälän Pirtin pihassa, jossa on todella paljon pysäköintitilaa. Pirtin vieressä on myös ulkohuussi.

Harjun päällä oli penkki levähdystä varten.

Luontopolku on 2,6 kilometrin mittainen rengasreitti, joka kulkeen noin 1,6 km metsässä ja noin 1 km hiekkatietä takaisin lähtöpaikkaansa pirtille.

Polku lähtee pirtin nurkalta mänty- ja kuusimetsään ja nousee pitkittäisharjulle. Polku tässä osiossa oli helppokulkuista, ihan tavallista metsäpolkua. Harjun päällä hieman kivikkoisempaa, mutta kulku ihan helppoa silti.

Poluilla oli paikka paikoin märkää, mutta 
polun sivustasta pääsi kyllä hyvin.

Harjulta lähdettiin alas kohden suota, jossa tuli ensimmäiset ja oikeastaan, ainoat haasteet. Polun merkinnät loppuivat suon reunaan ja siitä oli sitten mentävä yli vähän kuin vaiston varassa. Huomasin, että suohon oli tökitty muutama rima ja yhdessä puunnäreessä oli sininen nauha. Joten oletimme olevamme oikealla reitillä.

Ja oltiinhan me! Ei tuo suokohta ollut montaa kymmentä metriä. Mutta jos ei olisi ollut jalassa kunnon varrellisia ja vedenpitäviä vaelluskenkiä, se olisi ollut ylittämätön paikka. Tai märät sukat ja jalat! 

Vaikka olikin pakkaspäivä, suo ei ollut jäässä vielä. Talvemmallahan jäätä pitkin sitten pääseen kyllä!

Suolla oli pieni metsäsaareke, jossa oli penkki. Meillä oli termarikaffeet mukana ja pari suklaakonvehtia. Ihanaa nauttia kahvit näin luonnonkeskellä ja kuunnella hiljaisuutta. Sitähän tuolla oli, kun ei edes linnut laulaneet.

Yhdellä kohtaa polkua oli sähkölinja.

Luonnontaidetta!

Kahvittelun jälkeen mentiin taas" heittämällä" suon yli, takaisin metsäpolulle. Suon jälkeen metsäpolkua ei enään ollutkaan kovin pitkälle, kun jo saavuttiin hiekkatielle. Polku tulee Kohisevan talon kulmalle ja siitä käännytään oikealle. 

Tieltä pääsee katsomaan koskea ihan rannasta.

Tie kulkee hetken matkaa kosken kanssa rinnan. Onko tämä nyt Leppäkoski vai Kohisevan koski, en ole varma. 

Kosken kupeeseen on rakennettu myös uimapaikka. Uudet ja siistit pukukopit, pieni laiturinpätkä ja penkki. 

Vesi näytti ruskean turpeiselta, mutta kuitenkin kirkkaalta. Uimalaiturin rappuset näkyivät selvästi veden läpi. Ei silti kyllä houkuttanut yhtään pulahtaa!

Sysipatterin luontopolku on saanut nimensä siitä, että alueella on hiilen eli sysin polttopaikka. Luontopolku oli mielestämme tosi kiva ja miellyttävä kulkea vaihtelevinen maastoineen. Polun varteen oli pystytetty 15 opastetaulua, joissa kerrottiin paikallisesta luonnosta ja sen kasvistosta, sekä eläimistöstä. Myös hieman alueen historiaa.

Lisäksi luotopolku oli helppokulkuinen ja miellyttävän lyhyt. Vaikka minulla on liikeradoissani rajoitteita, selvisin ihan hyvin vaikeistakin paikoista. Polveni ovat juuri nyt niin huonossa kunnossa, että minusta ei ole kovin pitkiä polkuja vaeltelemaan. Joten on mukavaa, että tälläisiä lyhyempiäkin vaihtoehtoja löytyy!

Kuulin, että luontopolulle ollaan rakentamassa pitkospuita ensi kesänä, ainakin suolle vaikeisiin paikkoihin. Kun ne ovat valmiit, luontopolulla pärjäisi vaikka lastenlasten kanssakin!

Meidän kahvikupeista jäi hauska naama penkkiin!

SYSIPATTERIN LUONTOPOLKU

Päijäläntie 12, Päijälä, Kuhmoinen

Piispainkokous

 

Juuri kun pääsin Beibelle harmittelemasta sitä, että en ole yhtään piispaa nähnyt lähimetsässä, törmäsinkin kokonaiseen piispojen joukkoesiintymään siirtotallin takana olevassa purukasassa.

Kyseessähän ei oikeasti ollut kirkollisesta kokouksesta, jossa piispat päättävät tärkeistä seurakuntia koskevista asioista. Eikä oikeista piispoistakaan ollut kyse, vaan mielestäni paljon mielenkiintoisimmista asioista eli sienistä.

Kyseessä on sieni nimeltään piispanhiippa . Kun kuvia sienestä katsoo, on tosi helppo päätellä, mistä sieni on nimensä saanut. Englanniksi sienen nimi on 'elfin saddle' eli tontun satula. Joo-o, voisin allekirjoittaa myös tämän nimen.

Piispanhiippa on kaksi- tai monikolkkalakkinen sieni. Väriltään ruskea ja pinnaltaan sileä tai kurttuinen. Jalka ontto, lakkia vaaleampim vaaleanruskea tai sinipunertavaan vivahtava.

Kasvaa laholla puuaineksella, kannoissa, lahorungoissa, kuorikasoissa ja myös paljaalla maalla. Suosii kulo- ja paloalueita.

Pohjoista-Suomea lukuunottamatta, yleinen koko Suomessa. Kasvaa syysmyöhällä usein talven tuloon asti.

Piispanhiipoilla taitaa tänä syksynä olla suotuisat olot, koska olen somessa nähnyt niistä runsaasti kuvia. Itse olen näitä purukasassa kokoustavia piispoja ennen nähnyt tälläisen kaksi kertaa aiemmin lähimetsässämme. 

Piispanhiippa on korvasienen sukulainen ja usein sitä erheellisesti luullaankin vuodenajoista sekaisin menneeksi korvasieneksi. Korvasieni, sekä huhtasieni ovat molemmat kevätsieniä. Piispanhiippa ja mustamörsky taas syksyllä ilmaantuvia. 

Wikipedia väittää piispanhiipan kuuluvan maljasieniin. Vähän tätä hämmästelin, koska taas sienikirjat kertovat korvasienen sukulaisineen kuuluvan kotelosieniin. Näin muistaakseni sienineuvojakurssillakin opetettiin. Tällä tiedolla tavallinen sieniharrastaja nyt ei välttämättä mitään tee. 

Mutta sillä tiedolla tekee, että piispanhiippa on ruokasieni. Koska kyseessä voi olla pohjanpiispanhiippa, joka sisältää samanlaisia vesiliukoisia myrkkyjä kuin korvasienikin, piispanhiipoille suositellaan samanlaista käsittelyä, kuin korvasienillekkin. Eli runsaassa vedessä ryöppäystä kaksi kertaa noin 5 min, hyvin ilmastoidussa tilassa. Sienet huuhdellaan ryöppäysten välillä ja ryöppäysvesi vaihdetaan välillä. Sitä ei saa käyttää ruuanlaitossa!

Täällä  kehutaan hiippasoosin olevan parasta ikinä!

Itse en aio piispoja syödä. Kokoustakoon purukasassa ihan rauhassa. Mutta mukava ja mielenkiintoinen sienilöytö yllättävässä paikassa ihan kotipihassa!