keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Chilitahna

 

Tämän satokauden viimeiset chilit!


Tyhjensin kasvihuoneen jo aikoja sitten. Mutta puolikypsiä chilejä oli vielä kellarinrapussa ja ne piti käyttää hyödyksi jotenkin ennen kuin alkaisivat pilaantumaan. Edellisessä postauksessa kerroinkin tehneeni osasta chilisatoa sweet chili kastiketta . Sitä meillä onkin kulunut pullotolkulla ja olempa antanut sitä pullolliset tyttären perheelle, sekä parille kaverillekkin. Nyt halusin tehdä jotain muuta lopuista chileistä.

Pohdinnassa tuli taas some apuun ja löysin eräästä instapostauksesta vinkin chilipyreestä. Viestillä sain ohjeenkin. Ja mikä parasta, ohje oli hyvin helppo ja yksinkertainen!


Ekalla kerralla tein ihan ohjeen mukaan. Ohjeesta tulee pieni purkillinen, noin 2 dl tahnaa. Koska chilejä oli vieläkin jäljellä, tein seuraavan satsin kaksinkertaisena. Sainkin loput chilit näin tuhottua tahnaksi!



CHILITAHNA


  • 250 g chilejä paloina
  • 0,5 dl (oliivi)öljyä
  • 0,5 dl sokeria
  • 2 tl suolaa
  • 1 rkl (omenaviini)etikkaa

Laita kaikki ainekset kattilaan. Anna kiehua hiljalleen noin 20 min, kunnes chilit ovat pehmenneet. Soseuta, purkita kuumana puhtaaseen purkkiin ja käytä sellaisenaan tai ruuanlaitossa.

Itse käytin ihan tavallista väkiviinaetikkaa, sekä rypsiöljyä molemmilla kertaa. Tahnaa olen käyttänyt pastakastikkeisiin ja pitsoihin, sekä tacotäytteisiin. On muuten hyvää!

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Sweet chili kastike

 

'Penis' chilien värisuora parin vuoden takaa. Tänä vuonna ei ollutkaan kuin punaista kasvamassa.



Meillä on lähes tulkoot aina jääkaapissa sweet chili kastiketta. Sitä on näpppärä käyttää maustamiseen ruuanlaitossa. Patoihin, wokkeihin, maustamaan kastikkeita ja tietysti dippailuun. 

Beibe, joka ei käytä ketsuppia ruuissaan, tykkää laittaa sen sijasta sweet chili soossia. Minähän holvaan ketsuppia makaroni- ja pastaruokiin kuin pahainen kakara! Mutta silloin kun syön nuudeleita, sweet chili kastike on parempi vaihtoehto kuin ketsuppi.


Tämäkin kuva parin vuoden takaa. Tänä vuonna ei tullut satoa kuin ehkä puolet tästä. Ihan tarpeeksi kuitenkin.



Tänä syksynä havahduin taas kerran siihen asiaan, että tätähän voi tehdä itsekkin! Olen jo joskus vuosia, vuosia sitten lukenut jostain ruoka-asioita koskevasta kirjasta, että tätä kannattaa tehdä itse, mutta aina unohdan.

No, sitten luin kanssabloggaaja Hannan instapäivityksestä, että hän oli keitellyt sweet chili kastikketta syksyn sadosta ja koko asia tuli taas mieleen. Kaikki pitäisi aina kirjoittaa ylös, että muistaa sitten myöhemmin!

Hannan kanssa viestiteltiin, kun kyselin häneltä reseptiä. Teki kuulemma netistä löytyneitä ohjeita yhdistelemällä ja fiilistellen. Niinpä minäkin sitten netin syövereitä selaamaan. Löysinkin hyvän perusohjeen Ruokasurffausta -blogista . Sen verran muutin ohjetta, että laitoin kastikkeeseen hieman enemmän chiliä, mitä ohjeessa oli. Käytin myös omia 'Aleksanda' valkosipuleita, joissa yksi kynsi on varmasti tuollaisen yksikyntisen valkosipulin kokoinen. Etikkana käytin ihan tavallista väkiviinaetikkaa.


Näyttää ihan siltä miltä pitääkin. Myös itse tehtynä!



Olin kyllä katsonut kotona olleesta pullosta, että mitä se on niin sanotusti syönyt. Eihän siinä oikeasti ole muuta kuin vettä, etikkaa, sokeria, suolaa ja chiliä. Sekä happamuuden säätöaineita ja säilöntäainetta. Thats simple, eikä tosiaan mitään rakettitiedettä. Kotitekoiseen en tietenkään käyttänyt mitään lisäaineita.

Löysin myös monia ohjeita, joissa oli käytetty sipulia, paprikaa ja tomaattiakin, sekä inkivääriä. Koska meillä digataan juurikin tuosta kaupan perussoossista, ajattelin tekeväni ihan sitten vain sellaista. Ja voin kertoa, että toimi! Tein pariinkin eri otteeseen viimeisistä chileistä kastiketta. Ensin kaksinkertaisen satsin ja toisella kertaa kolminkertaisen annoksen. Nämähän eivät kestä kuin ehkä nippa nappa jouluun, jos sinnekkään. Mutta voisihan tätä ehkä tehdä osto chileistäkin. 


Sokeriahan kastikkeeseen tulee paljon. Eihän se muuten olisikaan makeaa chilikastiketta. Toisella kertaa korvasin puolet sokerista hunajalla. Olen kuullut, että koko määränkin voisi hunajalla korvata. Mutta meidän tämän vuotinen hunaja on niin kuivaa helteisestä kesästä johtuen, että se on jo kiteytynyt lohkeavaksi. Joten ajattelin sen sakeuttavan liikaa kastiketta. Pakkasin soosin pulloihin, niin olisi voinut käydä niin, ettei sitä olisi saanut niistä ulos. Mehän emme käsittele hunajaamme edes sen vertaa, että vaivaisimme sen. Haluamme, että se on mahdollisimman vähän käsiteltyä. Omaan käyttöön tulevan hunajan kyllä pakastamme. Näin se pysyy kiteytymättömänä käyttöön asti. Makuasioita nämäkin!


Minä käytin 'Jalaneno' chilejä omaan kastikkeeseeni. Taisi joukkoon livahtaa muutama 'Penis' chilikin. Molemmat ovat kuitenkin sellaisia miedohkoja chilejä, eikä kastikkeesta tullut ollenkaan liian vahvaa.





SWEET CHILI KASTIKE n. 6 dl


  • 4-6 chiliä, lajike vapaa valintainen oman maun mukaan
  • 2-4 valkosipulinkynttä
  • 1 dl etikkaa (tavallista, punaviini, omenaviini tai mitä sattuu olemaan)
  • 2 dl sokeria
  • 4 dl vettä
  • 1 rkl karkeaa suolaa
suurustamiseen:
  • 2 rkl maizenaa
  • 0,5 dl vettä

Poista chileistä kanta ja siemenet. Pilko ne pienemmiksi.
Kuori ja pilko valkosipulinkynnet. 
Laita chilit, valkosipuli, etikka, sokeri, vesi ja suola tehosekoittimeen ja sekoita niitä, kunnes chilit ja valkosipulit ovat hienontuneet ihan pieniksi. Voit tehdä tämän kulhossa ja sauvasekoittimellakin.

Kaada seos kattilaan ja keitä hiljalleen 5-10 minuuttia. 
Valmista vedestä ja maizenasta suurus ja lisään se nauhana seokseen koko ajan sekoittaen. Anna kiehua vielä pari minuuttia.

Annostele sweet chili kastike kuumana puhtaisiin lasipulloihin tai purkkeihin. Säilytä viileässä ja käytä kaikenlaiseen maustamiseen tai dippailuun. 

Itse tehty chilisoosi maustaa ihanasti nachovuuan!


perjantai 8. lokakuuta 2021

Herkullinen ja helppotekoinen kinuski-puolukkapiirakka

 




Minä rakastan puolukkaa! Se on minusta sellainen oikean marjan makuinen. Vispipuuroa, rahkaa, tuorenektaria, ruispuolukkapuuroa... ai että!

Ja puolukkaahan on metsät väärällään. Olenkin käynyt pariin otteeseen keräämässä niitä. Pari ämpärillistä on kerättynä ja olen tehnyt niistä survosta, omenan kanssa hilloa, laittanut pakkaseen ja kuivannutkin niitä kuivurissa. Tuota kuivaamista en kyllä suosittele, koska ne kestää kuivua ikuisuuden!





Muutamia viikkoja sitten törmäilin useammassakin paikassa somessa helpon kinuski-puolukkapiirakan ohjeeseen. Sen lisäksi, että ohje on älyttömän helppo, piirakka on tosi hyvää! Tämä maistuu niillekkin, joiden mielestä puolukka on ihan liian hapanta.


Kuukunalla oli suuret ennakkoluulot piirakasta, koska hän tiesi, että puolukka on liian hapanta. Mutta niin vaan söi silti koko palan.

Omppu ei happamasta hätkähdä!



Piirakan juju on kondensoidusta maidosta tehty kinuski. Sitähän saa nykyään ihan valmiinakin ostettua, ainakin isommista marketeista. Minulla oli kotona sitä ihan keittämätöntä. Siitä saa tehtyä kinuskia keittämällä purkkia veden peitossa hiljaisella lämmöllä 3-4 tuntia. Purkki pitää antaa jäähtyä kunnolla ennen avaamista.





Kinuskin lisäksi täytteeseen ei tulekkaan muuta kuin puolukoita. Ja pohjakin on tosi simppeli muropohja. Ainahan voi oikaista siinäkin ja tehdä piirakka valmiista pohjasta. Sitten tämä on vielä helpompi valmistaa!


Joku on ehtinyt ottamaan maistipalan ennen kuvaamista!



KINUSKI-PUOLUKKAPIIRAKKA


  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 prk karamellisoitua kondensoitua maitoa
  • 3-4 dl puolukoita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa kuohkeaksi. Lisää kananmuna joukkoon ja vatkaa voimakkaasti sekaisin.
Sekoita eri kulhossa vehnäjauho ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseos massaan ja sekoita lastalla käännellen sekaisin.

Painele taikina tasaisesti voideltuun piirakkavuokaan. Pistele pohja haarukalla. Paista pohjaa 175 asteessa 15 minuuttia. 
Ota pohja uunista ja levitä kinuski sille. Ripottele puolukat tasaisesti kinuskin päälle. 
Paista piirakkaa vielä noin 25 minuuttia. 
Piirakka on parhaimmillaan jäähtyneenä tai täysin kylmänä.





Meidän perheessä kukaan ei ole laktoosi-intolerantikko. Joten olen voinut tehdä piiraan kondensoidusta maitokinuskista. Laktoosittomana sitä ei taida kaupoista löytyä.
Olen kuitenkin kokeillut tehdä piirakan kondensoidusta kookosmaidosta. Tein siitä samalla tavalla kinuskia purkkia keittämällä, kuin tavallisestakin kondensoidusta maidosta.
Kondensoitu kookosmaito sakeni myös, mutta ei siitä ihan niin paksua kinuskia tullut. Mielestäni se on myöskin paljon sokerisemman makuistakin.
Piirakassa kookoskinuski imeytyi vähän pohjan läpi. Mutta ihan hyvä piirakka sekin oli ja syötyä tuli.

Kookoskinuski alkoi hieman palamaan reunoilta samalla paistoajalla.



Vegaanisen piirakasta saa tosiaan vaihtamalla maitokinuskin kookoskinuskiin, pohjan voin kasvismargariiniin ja jättämällä kananmunan pohjasta pois.


Tässä on kyllä yksi meidän perheen uusi marjapiirakka suosikki. Näitä onkin mennyt monta tämän syksyn aikana!





Mikä on sinun suhteesi puolukkaan? Onko lemppari, vai inhokki?



maanantai 4. lokakuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 10; Leppämäen rakennukset ja rakennusprojektihaaveet

 




Se on syksy nyt! Kesä tuli ja meni ja hyvä niin. Allekirjoittanut ainakin odottaa jotenkin syksyn syvenemistä ja talvea. Mennyt kesä oli minulle raskas ja jotenkin elän nyt sellaista lamaantumisen vaihetta. Ei oikein mikään huvita, hommiin ei saa tartuttua ja jaksaminenkin on vähän sitä sun tätä. Vaikka kerrankin minulla olisi aikaa vaikka muille jakaa! 

Olen ollut työttömänä pari kuukautta. Yksi lupaava työ kuivui kokoon, kun sieltä ei sitten otettukaan enään mitään yhteyttä, vaikka niin oltiin into piukeena tälläistä "moniosaajaa" palkkaamassa. 

No, en kyllä itsekkään perään kysellyt! Jotenkin kun on tässä omia asioitaan  viimeiset vuodet hoidellut ja yrittänyt saada itseään terveemmäksi ja opiskella uutta ammattia, ei vaan enään jaksa olla tyrkky.

Yksi osapäivätyö minulla on, mistä pidän  hulluna. Olen vetämässä yhtä harrastekerhoa kerran viikossa kehitysvammaisille. Kerho on kokkikerho ja hirmu mukavaa touhua. Tälläisiä töitä kun saisikin tehdä enemmän!


Kokkikerholaisten kanssa tehtiin pizzoja
käyttäen tortillalättyjä pohjina.



Aloitetaan kuulumisilla tämän kuukauden suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan lokakuun postaus. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisemmasta elämäntavasta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kello 9 aamulla yhtäaikaisesti postauksensa, jonka aihe on annettu etukäteen. Tämän kuukauden aiheena on tosiaan rakennukset ja rakennusprojektihaaveet. Ja tietysti voi aina kertoa ne kuulumiset ja suunnitelmien edistymiset. Satoasiathan kiinnostavat myös aina!


Vielä on ollut lämpimiä päiviä 
ulkona kahvitteluun. 



Rakkautta ja maan antimia -blogin Suuntana omavaraisuus 2021 aiemmat postaukset voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Edellisten vuosien postaukset löytyvät tunnisteilla omavaraisuus, suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja ja blogiyhteisö.


Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 7

Osa 9


Suuntana omavaraisuus sarjat ovat Tsajut-blogin Sadun ja Korkeala-blogin Heikin yhdessä kehittämä blogisarja ja he meitä muita luotsaavat tässä kirjoittamisessa.

Muiden bloggaajien tämän kuukauden postauksiin löydät linkit tuttuun tapaan oman postaukseni lopusta.


Käytiin Kuukunan kanssa katsomassa Ryhmä Hau 
elokuva. Oli vähän turhan pitkä ja jännäkin 
3,5-vuotiaalle.



Aika on kulunut pitkälti ulkoillen, marjastaen, sienestäen, lankoja värjäillen ja kotona möllöttäen. Kasvihuone tuli yhtenä viikonloppuna tyhjättyä ja pestyä. Siellä ei oikeastaan ollut kuin muutamia tomaatteja, pari kurkkua ja aikasmoinen setti chilejä. Tomaatit olin latvonut jo elokuun alussa, joten ne ehtivät kypsyttämään satonsa, eikä tarvinnut tuoda sisälle vihreitä tomaatteja kypsymään. 


Beibe pesee harjalla ja minä huuhtelin perässä.



Porkkanastakin saimme yllättäen satoa monia kiloja! Olin viime syksynä kylvänyt siemenet lavaan ja sen jälkeen en ollutkaan niille tehnyt mitään. Paitsi oltiin kesällä vähän suoraan syötäväksi haettu.

No, kun menin siivoamaan lavaa, niin sieltähän nousi ihan kivan kokoista porkkanaa ihan hyvä määrä. Kiva juttu! Niitä ollaankin nyt syöty tuoreeltaan ja loput ryöppään pakkaseen keittoja varten.





Valkosipulit nostin jo aikaa sitten. Olin varma, että olivat jo alkaneet aukeemaan, mutta onneksi vain muutama oli auennut. Valkosipuleista osa pitäisi vielä istuttaa maahan takaisin, mutta odottelen ilmojen kylmenemistä.

Tavallisesta sipulista tuli huono sato. Loppukesän märkyys mädännytti osan suoraan lavoihin. Mutta kyllä nämä säilyneet varmaan lähemmäksi joulua riittävät. Toisaalta, istutin ensimmäiset istukassipulit muistaakseni huhtikuussa kasvihuoneeseen ja olemme koko kevään, sekä kesän syöneet omaa sipulia. Joten, ehkä keskellä talvea ostettu edullinen kotimainen sipuli on ihan sallittua käyttää.


Purjot kasvatin itse siemenestä. Ne ovat vielä kasvulavoissa. Enkä kyllä pidä kiirettä niiden korjaamisella, koska niitä ei pikku pakkanen pilaa. 


Kesäkurpitsaa ollaan saatu syödäksemme koko kesä. Ollaan syöty niitä niin ahkerasti, että pakkaseen niitä ei sitten riittänytkään yhtään. Se ei kyllä haittaa yhtään!

Talvikurpitsaa tuli kolme isoa möllykkää yhdestä taimesta. Niistä riittääkin ainekset moneen sosekeittoon, sämpylätaikinoihin ja jos vaikka leipaisisi kurpitsapiiraankin. Viime vuonna tein jouluksi kurpitsalaatikkoa ja se oli tosi hyvää!





Perunat ovat myöskin vielä maassa. En osaa arvioida yhtään, kuinka paljon sieltä kellariin piisaa. Istutimme perunat tosi myöhään, toukokuun lopulla. Alkukevät oli täällä itä-Pirkanmaalla niin kylmä ja märkä, että pelkäsimme mukuloiden mätänevän kylmässä savimaassa. Istuttamisen myöhäistäminen osoittautuikin hyväksi ideaksi ja olemme saaneet syödäksemme hyvät määrät perunaa.

Enkä kyllä vieläkään pidä kiirettä loppujen pottujen kanssa, koska kellari on aika lämmin. Meidän keltsu on talon alla ja se on ihan hyvä säilytykseen. Mutta se lämpiää kesällä kovin ja syksyisin viileneminen kestää kauan.


Viinirypäleet tekivät hyvän sadon.
'Zilgat' syötiin ja mehustettiin
jo aiemmin. Nämä 'Beta' rypäleet
puristettiin tuoremehuksi.



Mehua on keitetty jonkin verran ja varsinkin omenamehua on puristettu. Meillä ei vielä omat puut juuri tuota, vanhaa 'Antonovkaa' lukuun ottamatta. Mutta saimme hakea Beiben siskon mökiltä punakanelia ja siitä olemme puristaneet tuoremehua pakkaseen. 

Mietin tilaavani ensin hanapakkauksia mehulle. Mutta sitten me päädyimme pakastamaan mehut jo vuosia käytössä olleisiin pakastuspulloihin, sekä pestyihin maitotölkkeihin. Jotenkin tuntui turhalta ostaa yli euron maksavia hanapusseja, vaikka niissä mehu olisi pastöroituna säilynyt huoneenlämmössä. 

Ehkäpä vielä pitää setti puristaa noista antonovkista. Niistä vaan ei tule ihan niin hyvää mehua, koska ovat vielä raakoja. Nehän säilyvät kellarissa pitkälle kevääseen. Ja hillohan niistä tulee aivan mielettömän herkullinen!


Syksyn teurastuksetkin on vielä tekemättä. Pitää odotella kelien kylmenemistä. Meiltä lähtee yksi uuhikaritsa eloon ja kaksi teurastetaan. 

Kukkonuorikoita on kymmenkunta, joten "broilerin"lihaa saadaan pakkaseen parin vuoden tauon jälkeen. Kaupasta en siipikarjanlihaa osta kuin joskus harvoin, jos sitä saa punalaputettuna.


10 kukkoa olisi aikomus teurastaa.



Mennääs sitten niihin rakennuksiin! Leppämäessä asuintalo on pieni, vuonna 1929 rakennettu tölli. Se on ollut alunperin ihan pieni, keittiön ja tuvan mökkerö, jota on sitten silloisen perheen kasvaessa laajennettu. Viimeisin "elintasosiipi" eli pesuhuone ja sauna, on valmistunut 1995. 

Talo alkaisi olemaan auttamatta uuden ulkoverhouksen tarpeessa. Samoin pesutilat sisällä kaipaisivat päivitystä, kuten keittiökin. Nämä ovat ehkä sellaisia varovaisia projektihaaveita, tosin aika mittavia ja hinnakkaita.


Eihän tämä meidän tölli mikään satulinna ole,
mutta ajaa asiansa.



Tontilla on pieni ulkosauna, joka ollaan remontoitu. Ulkovuorausta entrailtiin aikanaan ja sauna on maalattukin useampaan otteeseen näiden yli 20 vuoden aikana. Beibe teki uudet ikkunat itse saunaan. Ulkosauna on meille rauhan tyyssija ja rentoutumisen paikka. Se on käytössä ympäri vuoden, ehkä ihan kovimpia pakkasjaksoja lukuunottamatta.

Ulkosaunan vieressä on Beiben rakentama patakatos. Koska purettiin saunan sisällä oleva kiinteä pata, tarvittiin jokin paikka, missä lämmittää pesuvedet. Saatiinkin yhdeltä kaverilta hänelle tarpeeton saunan pata ja sen ympärille katos sitten rakentui.

Ulkopata on ollut kovalla käytöllä. Siinä lämpiää talvella eläimille vettä. Siihen on vaihdettava sisäpata, jossa keitellään puhdistettavia kalloja. 

Kesäisin lämmitämme padalla päivittäin vettä itsemme peseytymistä varten. Padan vierellä on laakea kivi, jossa on kiva seistä itseään pesten. Ulkona peseytyminen on meille arjen luksusta!



Puuliiterinä meillä toimii vanha heinälato. Se on ollut tosi kätsy muuten, mutta sijainti logistiikkaa ajatellen vähän huono. Sirkkelöitävät puut on hieman hankala kuljettaa liiterille, mutta siitäkin on selvitty. 

Puuliiteriin olemme vaihtaneet uuden katteen. Saimme joskus purkaa kattopellit eräästä romahtaneesta puimalarakennuksesta.

Saimme myös hakea uutta, vanhaa seinälautaa itse purkaen eräästä purettavasta liiteristä. Saimme niillä uusittua etuseinän laudoista.

Liiteriä emme ole halunneet maalata, koska se on mielestämme kaunis tuollaisena kulahtaneena. Näyttää livenä paremmalta kuin kuvassa!





Vanha navetta purettiin pari vuotta sitten. Se oli tullut matkansa päähän oikeastaan jo silloin, kun tänne muutettiin. Ihmeesti se vaan pysyi pystyssä vielä parikymmentä vuotta lisää ja majoitti kaneja, kanoja, yhden lehmän ja pari hevostakin siellä ehti asua.

Haaveena, lähinnä minun, olisi saada joskus kesäkeittiösysteemi navetan perustusten paikalle. Olen istuttanut siihen ympärille kukkasia, hedelmäpuita  ja viimeiseksi siirsin pari ruusua kivijalan viereen. Harmittavasti sokkelit on aikanaan valettu todella huonosta betonista ja se on murentunut jo pahasti. Pitäisi tavallaan tehdä uudet perustukset, jos kesäkeittiötä tähän joskus halajaa.

Tein silloin joskus postauksen navetan purkamisesta ja sen voit käydä lukemassa tästä .


Näettekö katetun kesäkeittiön tässä? Minä näen!



Kaksiosainen lauta-aitta oli Leppämäessä tänne muutettaessa. Se on vähän etsinyt käyttöään, toimien lähinnä romuvarastona. Toisella puolella tytär joskus kesäisin nukkui kavereiden kanssa. Mutta itse en ole nukkunut siellä kuin yhden yön joskus juhannuksena. 

Toinen puoli onkin sitten täynnä kukkapurkkeja, kalastusvälineitä ja nykyään mehiläisten hoitotarvikkeita. On kyllä toisaalta hyvä, että on tälläinen tyhjä rakennus, missä voi säilyttää tavaraa. 


Aitan katto muuten pitäisi korjata, kun myrsky repi huopaa irti siitä.



Isoin rakennus tontilla on puimala-rakennus. Isompi puoli siitä on meidän kahden traktorin tallina. Siellä säilytetään myös työkaluja, Kuukunan mönkkärit ja vaikka mitä. 

Toiseen puoleen tehtiin aikanaan talli hevoselle. Siellä asui hevosten jälkeen meidän Hehku-kyyttö ja muitakin lehmiä, sekä kaneja.

Nyt pari talvea siellä on ollut meidän lampaat. Niille kyllä on hankittu aikanaan siirtotalli, mihin remontoitiin sisälle kolme kanikarsinaa ja lampaille oma puolensa. Kesällä siellä asuivat marsut, mutta muuten se on nyt ollut tyhjillään. Minulla oli jotenkin ajatus, että olisin hommannut taas lihakaneja, mutta ei ole tullut hommattua. Kummasti vaan tuonnekkin tilaan on tavaraa alkanut siirtymään!


Välillä kuva puimalasta takaapäin.

Siirtotalli puimalan vieressä. Ja heinälato/puuvarasto puimalan päädyssä.



Kanalahan tietysti meillä on ja se on naapurista ostettu, entinen ulkosauna. Se vedettiin kaivinkoneella paikoilleen ja nostettiin vanhojen ratapölkkyjen päälle. 

Saunan puoli rempattiin kanalaksi ja pukuhuone jäi huoltotilaksi. Sen ehkä voisi joskus vielä rempata viihtyisämmäksi ja toimivammaksi.

Kanala on pieni, mutta toimiva. Sen yhteyteen tehtiin iso ulkotarha ja sen jälkeen kanat eivät olekkaan Leppämäessä vapaana kulkeneet. Tyttären perheen koiralta pysyvät tuolla tarhassa turvassa ja ehkä hieman pedoiltakin, koska kanala on tontin laidalla. Ennen uutta kanalaa, kanat olivat vanhassa navetassa ja silmien alla keskellä pihaa koko ajan.

Kanojen muutosta uuteen kanalaa voit käydä lukemassa täältä .


Kanala tarhoineen.



Leppämäessä on kaksi kasvihuonetta: 6 neliön kierrätysmateriaaleista tehty lasihuone, jota vähän entrailtiin tänä kesänä ja muutaman vuoden ollut 24 neliöinen valmis kennolevykasvihuone. 

Lasihuone onkin ollut pari kesää tyhjillään, mutta katsotaan josko sinne ensi kesänä laittaisin chilit tai kurkut kasvamaan. Iso huone tuntuu joka kesä jäävän liian pieneksi!


Iso kasvihuone pellon laidassa.

Lasihuone on etupihalla.

Joskus vuosia sitten, isäni teki Beiben kanssa leikkimökin meidän tyttärelle. Jossain vaiheessa mökki muuttui meidän kolmen hevosen valjasvarastoksi. Kun hevoset lähtivät tontilta, minä remppasin mökistä itselleni muijaluolan. 

Leikkimökki ei ole talvilämmin, mutta kesäisin siellä nukun joskus päikkäreitä tai istuskelen kutomassa tai lukemassa sadesäällä. Harmittavan vähän sitä tulee käytettyä. Joskus haaveilen, että nukun siellä oikein yötäkin. Mutta kun toi kanala on tossa takana ja kukko kiekuu, niin hyvät unet eivät välttämättä ole taatut.

Leikkimökistä rempattu muijaluola.


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Leppämäessä on kota ja sen takana pieni savustusmökki. Kota on 12 neliöinen valmiskota, joka hankittiin häälahjarahoilla vuonna 2004. Kodan kasaamisen lisäksi, olemme itse valaneet sen perustan ja laatoittaneet lattian liuskekivellä. On ollut toimiva ratkaisu tämä! Kodan mukana tuli sellaiset puuritilät lattiaan, joita emme edes laittaneet sinne. Tuo liuskekivilattia on helppo lakaista roskista.


Syyspäivän valo on haastava valokuvien ottamiseen.



Alkuun käytimme kotaa lähes joka viikonloppu. Sitten tuli muutama välivuosi, ettei kodassa käyty juuri ollenkaan. Nyt lapsenlapsien ja luontoalan opiskelujen myötä, kota on taas herännyt "eloon" ja siellä tulee aika ajoin keiteltyä jopa iltapäiväkahvit.

Jossain vaiheessa suunnittelin jopa, että vuokraisin kotaa ihan ulkopuolisille. Ja siitä pääsemmekin hienosti seuraavaan rakennusprojekti haaveeseen. Eli ulkohuussiin!

Meillä oli navetan päädyssä ulkki, jota käytimmekin ahkerasti. Se oli ihan ehdoton vesi- ja viemäriremontin aikana, sekä niinä vuosina, kun kaivosta loppui vesi, eikä sisävessaa pystynyt käyttämään. Muutenkin, kun ulkona tekee hommia ja vaatteet ovat likaiset, oli kätevää poiketa tarpeillaan ulkissa.

Kun navetta purettiin, alkoi mietintä uuden ulkin hommaamiseen. Ja sitten mietin, että jos joskus kotaa vuokraisin tai siellä jotain tapahtumaa järkkäisin, olisi hyvä olla ulkohuussi sen vieressä.

Kun pidin loppukesästä myöhästyneet valmistujaiseni ja viisikymppisteni etkot, pyysin mahdollisiksi muistamisiksi rahaa. Sainkin ihan kivan pesäsumman ulkohuussia varten. Sillä saan itse pönttösysteemit, ulkokuori jää omakustanteiseksi.

Huussiprojekti on vieläkin ihan alkuvaiheessa ja ajatusasteella, koska emme halua mitään peruslautatönöä, vaan jostain hieman paremman näköisestä materiaalista tehdyn. Ja tietysti kun sitä aletaan sitten rakentamaan ns. omasta päästä, projekti voi kestää yllättävänkin kauan. Mutta mukavaa toisaalta, kun on jotain mitä suunnitella!


Pieni savustusmökki kodan takana.



Tälläisiä rakennuksia ja haaveita uusiin projekteihin meillä! Vanhoissa rakennuksissa riittää aina jotain koppuloitavaa väkisinkin, vaikkei niistä niin haaveilisikaan. 

Käykäähän lukemassa muiden postauksista heidän rakennusprojekteistaan ja -haaveistaan alla olevista linkeistä.


Vyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-10-helkan-herkkukoju/

Kakskulma https://kakskulma.com/tee-itse-sadevesiketjut/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/lokakuu2021/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/10/grillikatoksen-vuoro.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-10/

Caramellia https://caramellia.fi/lokakuu2021/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/10/rakennukset-ja-erilaiset-projektihaaveet.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/10/unelmana-omavaraisempi-elama-puutarhan.html

Vyöhyke 5

Korkeala https://www.korkeala.fi/viimeisin-rakennus-projekti/

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/10/04/lokakuu-21-kesan-rakennus-projektit/


Ja onhan meillä vielä koirankoppi. Se on tehty joskus meidän edelliselle koiralle, Tantalle.




perjantai 1. lokakuuta 2021

Kuivuneen kanervakranssin tuunaus

 

Ruskea kranssi ei oikein erotu ovesta.



Tein opiskeluaikanani koulun mailta keräämistäni kanervista kranssin muijaluolan oveen. Se on ollut jo pitkään kuivunut ruskeaksi ja aika säälittävän näköinen. Sitä olen nyt sillä silmällä katsellut ohikulkeissani, että oveen pitäisi tehdä uusi. Nyt vielä ei vaan ole oikein havukranssien aika ja näin aikaisin syksyllä tehty havukranssi ei välttämättä pidä neulasiaan koko talvea. Joten jotain muuta piti keksiä!

Koska muijaluolani on hieman "asenteellinen", oveen sopisi jokin hieman rouheampikin kranssi. Olen yleensä aina purkanut vanhat itselle tulevat kranssit ja käyttänyt pohjarinkulan, sekä mahdollisesti rautalangankin uudestaan. Vaikka kransseissa onkin maatuvia luonnonmateriaaleja, ei niitäkään sovi ihan kuinka vaan tuhlailla. 

Nyt päätin, että en pura kranssia ollenkaan, vaan suihkautan siihen hopeamaalia. Maali nyt ei välttämättä ole mikään ekologinen vaihtoehto, mutta joskus vain täytyy tehdä oman mieltymyksensä mukaan.


Näyttää hyvältä jo tässä vaiheessa!



Maalia ei tarvinnut lähteä mistään ostamaan, vaan spraypullo vannehopeaa löytyi omista varastoista. Sitä sitten ulkosalla kranssiin suhauttelin, annoin välillä hetken kuivua ja sitten vain uutta kerrosta vanhan päälle. 

Halusin maalia hieman pintaa syvemmälle, joten suihkutin ensin kranssin päältä päin ja sitten vähän niin kuin "vastakarvaan", jotta sain maalia myös varpujen tyveen. Muuten en ollut niin tarkka, koska ruskeaa sai jäädä näkyviinkin. Se teki mielestäni kivaa varjoa kranssin pohjaan. 

Kranssin takapuoleen en tietenkään maalia tuhlannut, koska sehän nyt tuli ovea vasten, eikä siten sieltä näy.





Kranssista tulikin parempi, mitä olin ajatellut! Vaikka olen henkeen ja vereen luonnonmateriaalien ystävä, kyllä minussakin se kiiltävälle perso harakka asuu. Kivasti kuitenkin maalattunakin kanervat näyttävät luonnollisilta, eivätkä niin muovisilta, kuin vähän pelkäsin.


Nyt erottuu!


Vaikka kranssi näytti hyvältä ovessa ihan pelkistettynä, jotenkin se kaipasi lisää koristelua. Ajattelin henkeen sopivan joku luu kranssin keskelle. Minulla olikin luonnosta löytämiäni ja puhdistamiani peuran tai kauriin selkänikamia. Joten kiepautin hopeaketjua sellaisen ympärille ja laitoin sen roikkumaan kranssin keskelle. No nyt miellytti silmää!







Minulla on ollut nyt jonkin aikaa sellainen saamattoman vetelä olo, enkä saa tartuttua sitten niin mihinkään toimeen. Tämä oli kiva ja nopea tuunaus ja piristi mieltä kovasti. Ja mikä parasta, kaikki tarvittava löytyi kotoa, eikä rahaa kulunut hankintoihin. Kanervatkin saivat vielä jatkoaikaa ainakin yhdeksi talveksi, eikä luontoakaan rasitettu enempää uusien keräämisessä. 


No nyt!

Pidätkö sinä kransseista? Ostatko valmiina vai teetkö itse?
Mukavaa viikonloppua kaikille!