perjantai 29. tammikuuta 2021

Koulussa luonnonkosmetiikkaa oppimassa, sen näyttöön tuskastumista ja vähän asuntolaelämästä!

 

Mun punkka asuntolassa. Jaa tämän huoneen
toisen opiskelijan kanssa. Mutta nyt näillä 
jaksoilla ei olla yhtäaikaa, joten huone on 
mun yksityiskäytössä!



Taas on yksi kouluviikko takana ja uusi kurssi alkoi jälleen. Tällä kertaa vuorossa oli hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla ja sen sisältö on lähinnä luonnonkosmetiikan valmistus, niitä koskeva lainsäädäntö ja se, miten luonnosta saatavilla yrteillä ym. voidaan tuottaa hyvinvointia. 




Minulle luonnonkosmetiikka ja hoidot, missä niitä käytetään, ovat olleet vieraita asioita. En ole kovinkaan paljon käyttänyt ostettua luonnonkosmetiikkaa, koska en juurikaan muutenkaan nykyään käytä kosmetiikkaa. Perusrasvalla mennään, meikkaaminen vähenee jostain syystä aina vain ja hiukset pesen shampoolla, enkä käytä hoitoainetta. Joskus suhautan hiuslakkaa tai laitan muotoiluvaahtoa, mutta hiusten pidentymisen vuoksi, niidenkin käyttö on vähentynyt ja hiusdonitsin käyttö lisääntynyt.


Jos en ole luonnonkosmetiikkaa käyttänyt, niin en ole kyllä sitä hirveästi tehnytkään. Saippuaa olen tehnyt joitakin satoja ja jonkin verran mehiläisvahapohjaisia salvoja kehäkukasta ja pihkasta. Muutaman kerran jotain jalkakylpysekoituksia ja ihokuorinta-aineita sokerista ja suolasta. Kerran jotain voidepaloja, mutta siinä se sitten olikin. Ja nyt sitten pitäisi tästä aiheesta tehdä helmikuun lopulla näyttö. Help!


Meidän kimpassa tekemää ruususaippuaa.



Minulla on kyllä ollut jotain ajatuksia siitä, mitä voisin näyttöön tehdä. Yhden saippuan teinkin, mutta se ei onnistunut. Tai kyllä sillä itsensä pesee, mutta se unohtui minulla muottiin liian kauaksi aikaa ja se ei enään leikkautunut nätisti. Eli ihan käytettävää saippuaa, mutta ei lohkeilun takia käy näyttööni.


Mutta nyt kun tämä kurssijakso alkoi, minua alkoi epäilyttämään se, että onko ne tuotteet "ihan tyhmiä" joita ajattelin näyttööni tehdä. Lisäksi mietin, että ovatko ne tarpeeksi vaativia. Pitäisi tietysti muistaa, että meitä on sellaisiakin opiskelijoita kurssilla, joilla ei ole luonnonkosmetiikan valmistuksesta edes tälläistä kokemusta, kuin minulla. Ja perusteistahan me lähdetään. Periaatteessa ei tarvitsisi keksiä mitään uutta tuotetta, eikä kohderyhmää. Näytön voisi tehdä ihan perustuotteilla. Vaatimuksena on vain tehdä kolme tuottetta; joko tuoteryhmänä tai -perheenä. Esimerkiksi riittäisi kolme erilaista voidepalaa.


Koska minä olen minä, stressinpojan synnytän tästäkin! Ja tietysti haluaisin keksiä jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. Niinpä huomaankin, että olen taas kaivanut suunnitelmieni kanssa itseni syvään kuoppaan ja siellähän nyt sitten ollaan. 


Täältä Osaran mäeltä on hulppeat näkymät!



Minulla on kaikki edelliset näytöt menneet niin järkyn hyvin, että olisihan se nyt "kurjaa" saada K5:sta huonompi!

Vaikka minulla on ollut sellainen periaate, että pääasia kun läpi pääsee. Mutta jotenkin hyvä koulumenestys on tehnytkin minusta vaativamman itseäni kohtaan. Ja se vähän ärsyttääkin, koska minun tutkintoni on perustutkinto ja ei tarvitsisi kyllä "täydellinen" oppilas olla. 


Mikään luksuskämppähän tämä asuntola ei ole!


Olenkin vähän huolissani siitä, että huomatessani pärjääväni hyvin tällä alalla, olenkin tullut entistä kriittisemmäksi itseäni kohtaan. Ja juuri kun olin oppinut olemaan armollisempi itselleni, olenkin taas alkanut vain olemaan ankarampi. Nyt pitäisi vaan kattoa itteään peiliin ja sanoa, että jo se, kun läpäisee jonkin kurssin hyväksytyksi, sen pitäisi riittää. Että se on ihan hyvin, oli numero mikä tahansa!


Mutta kyllä täällä nyt iltaruokansa kokkaa!


No, olen huomannut myös sen, että minä käyn joka näyttöön ja kurssiin läpi tietynlaisen prosessin. Ensin olen ihan että jee, sitten alan miettimään tehtävien turhuutta ja vaikeutta, sekä sitä, etten selviä. Sitten jossain vaiheessa keksin, että näinhän minä sen teen! Innostuneena valmistelen ja käyn pari epäilyn notkahdusta ja alamäkeä läpi. Loppujen lopuksi kaikki menee hyvin ja olen itsekin sitä mieltä, että hyvin mä vedin! Nyt minulla on varmaan ne epäilysten alamäet menossa.


Kummasti tää olkkari aina näyttää kuvissa
viihtyisämmältä, kuin todellisuudessa onkaan!



Mutta tämän luonnontuotteilla hyvinvoinnin tuottamisen kurssin ensimmäinen viikko oli kiva! Joka päivä käytiin muutama tunti teoriaa läpi joko aamusta tai illasta. Aika paljon oli ihan yleistä jutustelua omista kokemuksista ja kyseltiin opelta paljon meitä mietityttäviä asioita.

Tiistaina aloitettiin sitten tuotteiden valmistus. Osa halusi kokeilla saippuantekoa, osa alkoi pihkasalvan valmistuksesta. 

Minä tein saippuaa kolmen muun oppilaan kanssa. Kehitimme ihan omaa reseptiä, joten jouduimme siihen laskemaan lipeän määrää rasvojen mukaan ja sitten veden määrää lipeän määrän mukaan.

Saippuaan laitoimme kehäkukkaa, sekä juhannusruusun terälehtiä oliivi- ja hamppuöljyyn uutettuna. Koviksi rasvoiksi laitoimme kaakaovoita ja kookosrasvaa. Laitoimme vielä hieman hunajaakin.

Ristimme saippuan "Jumalattaren ruususaippuaksi" ja kuukauden kypsymisen jälkeen pääsemme kokeilemaan, onko se niin jumalaista.


Tälläisistä ihan perusohjeista alettiin omia 
ohjeita muokkailemaan.



Minä en ole koskaan tehnyt mitään voiteita ja sellaisen teko kiinnosti kovasti. Teimme vaahdotettua vartalovoidetta, minkä raaka-aineina olivat sheavoi, kaakaovoi, kookosöljy, macadamia- ja saksanpähkinäöljyt. Tuoksuöljyksi valitsimme laventelin.

Voiteesta tuli aivan ihanaa ja yllätyimme kaikki, kuinka helppoa se oli valmistaa! Kovat rasvat vain sulatettiin vesihauteessa, lisättiin öljyt ja annettiin jäähtyä jääkaapissa. Kun seos oli jähmettynyt selkeästi, lisättiin eteerinen laventeliöljy ja vaahdotettiin sähkövatkaimella. Voide purkkeihin ja eikun käyttöön! Vedettömänä tälläinen vartalovoide säilyy tosi hyvin.


Vaahdotettu vartalovoide näyttää ihan 
valkosuklaavanukkaalta.

Saisiko olla purkki vartalovoidetta?

Keskiviikkona tehtiin taas pienellä porukalla hommia. Kokeiltiin shamppoopalan tekoa. Sehän nyt tehdään samaan tapaan kuin saippua, mutta hieman rasvoja, sekä öljyjä muuttamalla. Laitettiin esimerkiksi risiiniöljyä shamppoopalaan. Lisäsimme massaa lisäksi merisuolaa, jotta siitä tulisi hoitavampaa.

Kuukauden kuluttua päästään kokeilemaan meidän omaa shampoota. Minun hiukseni tulevat yleensä ihan klähmäiseksi palashampoista ja päänahka kuivuu. Saas nähdä, mitä tämä meidän omakehittämä shampoopala tekee!


Suolashampoopala


Kaverin kanssa tehtiin myös hoitoainepaloja hiuksille ja ihan vartalon iholle tarkoitettuja voidepaloja. Hiustenhoitoainetta emme kumpikaan olleet aiemmin tehneet, mutta minä olen joskus voidepaloja tehnyt. 

Voidepaloihin meillä vähän lirvahti vaniljajauhetta liikaa. Saas nähdä, jääkö sitä iholle ruskeina pilkkuina. Mutta koulussahan näitä asioita on hyvä harjoitella.

Hoitoainepala hiuksille

Pieniä voidepaloja vartalolle.



Torstaina meillä oli yrttiterapeutti Henriette Kressin lääkeyrttikurssi. Hän on erittäin arvostettu yrttitietoudessaan ja kirjoittanut monta kirjaa yrteistä ja niiden käytöstä. Olen käynyt kerran aikaisemmin hänen kuukautisia ja vaihdevuosia koskevalla luennolla. Hänen tyylinsä on omanlainen ja humoristinen. Ja tietoa löytyy!

Koko päivä menikin siinä pyllyn päällä istuessa ja käytännön opetusta ei luentopäivään liittynyt. Mutta tulihan sukkaa kudottua yhden varren ja kantapään verran kurssipäivän aikana.



Osarassa satoi tosi paljon viikon aikana lunta, niin kuin suuressa osassa muutakin Pirkanmaata. Joka ilta silti kävin pienillä kävelylenkeillä. Illat ovat hieman pitkäpiimäisiä asuntolassa ja minun on vaikea olla ns. tekemättä mitään täällä. Kotona kyllä saatan hetken suvereenisti maata sohvalla torkkumassa tai lukemassa kirjaa, mutta täällä on vaikea  rauhoittua. Nyt en ole kuin yhtenä iltana käynyt opetuskeittiöllä, mutta en siellä tehnyt muuta kuin luin kosmetiikkaa koskevia kirjoja. Yhtenä iltana maseroin, eli uutin kamomillaa öljyyn kämpillä. Olen hieman tehnyt kirjallisia tehtäviä näyttöjä koskien, mutta jotenkin ei jaksaisi ihan ympäri pyöreitä päiviä opiskellakkaan. Illat menevät siis pitkälti niin, että käyn pikku kävelylenkillä, laitan ruokaa, keittelen kahvia, hakkaan tietokonetta ja iltaisin luen kirjaa ennen nukkumaan menoa. Loppuviikosta alkaa jo koti-ikävä painaa!

Kämpän takapihalla talvinen
tunnelma!

Autoa on pitänyt käydä pöykystä kaivamassa.


Loppuviikosta olinkin ihan yksin koko kämpässä, joten ihan sai olla tarpeeksi ittensä kanssa. On ihan mukavaa, jos on joku kämppis paikalla, koska on mukava jutella iltaisin jonkun kanssa ummet ja lammet. 

On meillä sellaisiakin viikkoja ollut, että tässä pienessä kämpässä on yhtä aikaa ollut 6. Silloin kyllä päät kolisee yhteen ja keittiöön, sekä suihkuun saa varata vuoroja. Tässä kämpässä on yhteensä kolme makkaria ja 8 vuodepaikkaa. Ei korona etäisyydet ole mahdollisia täällä!

Otan monesti kotona tehtyä ruokaa
mukaani.


Perjantaina meillä olikin sitten vuorossa asiaa jalkojen hoitotuotteista. Ja niitä sitten valmistettiinkin ja tietysti tarkistettiin, miten meidän keskiviikkona tehdyt tuotteet jaksoivat ja otettiin niitä pois muoteista.

Jalkakylpypommimassaa

Massa paineltiin muotteihin
kovettumaan.



Kiva, mutta pitkän tuntuinen kouluviikko on taas ohi ja ihana lähteä kotiin pariksi päiväksi! Ensi viikolla minulla onkin kädentaidonkurssi ja tämä hoivakurssi jatkuu sitten sitä seuraavalla. Mutta nyt ensin nautitaan kotona olosta tämä viikonloppu. 

Komea täysikuu iltalenkillä!


sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Lutra lutran jäljillä!

 

Saukko oli tullut naapurin rajaa kulkevaa
ojaa pitkin.

19. ja 20. päivien välisenä yönä tuiskutti lunta ja silloin oli ollut saukko eli lutra lutra liikkeellä. Voipi olla, että se oli liikkunut tuiskun turvin, tai sitten ihan aamusta. Me huomasimme jäljet vasta päivällä.

Sieltä se oli tullut!

Jäljet menevät pellon yli kohti
meidän kasvimaata.

Nämä eivät ole saukon jälkiä, vaan rusakon,
joka on kaivellut hangen alta syötävää.

Voi että, kuinka hienoa on, että saukko käy meidän pikku lammella! Se on siis käynyt ainakin kerran aikaisemmin. Voisi vaikka olettaa, että se on sama saukko, koska reitti on sama. Ja huomasimpa sellaisenkin asian, että se on vieraillut melkein samaan aikaan tammikuussa. Olen postannut vuoden 2018 vierailusta tammikuun 27.päivä. Siinä postauksessa on oikein kuviakin saukosta. Huonoja, mutta kuvia kuitenkin! 

Mutta nämä ovat saukon kaivuujälkiä
lammen rannalla.

Tässä näkee, kuinka se on tuosta lammen
reunasta kaivellut. Naapuri näkyy
tuolla pellon takana.

Saukon edellisestä todistetusta vierailusta voit käydä lukemassa tästä linkistä

Saukko oli pompotellut myös kasvimaalla.

Kasvimaalla saattaa olla myös vesimyyriä.
Ne liikkuvat katteiden alla ja kaipa saukko
oli niiden jälkiä haistellut.

Saukko oli kaivellut lammen matalassakin
päässä.

Nyt kävelin lumikengillä pellolla seuraillen sen jälkiä. Hanki oli tosi upottavaa paikkapaikoin ja saukko oli ikäänkuin uinut hangessa. Voi hitsi, kun olisi kiva päästä näkemään se joskus!

Sitten se oli jatkanut matkaa lammasverkon läpi
kohti pellon rajaojaa.

Olisi kiva päästä näkemään, miten se kulkee
syvässä hangessa!

Hauskat "uimisjäljet"!

Mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen pelkkiin jälkiinkin. Jotenkin se kertoo siitä, että olemme saaneet luotua monimuotoisuutta omalle tontillemme. Jopa niin paljon, että saukkokin arvostaa lampeamme mahdollisena ruokailupaikkana.


Saukko kulkee ojia pitkin, jos vain mahdollista.

Seuraavana aamuna ennen kouluun lähtöä, kävin Maurin kanssa pissalenkillä. Huomasin, että saukko oli todellakin mennyt metsän läpi seuraavalle ojalle ja jatkanut sitä pitkin, ties kuinka kauaksi. Tästä on kuitenkin lähimmille järville ja isommille laskuojille vähän matkaa. Toivottavasti ei ainakaan auton alle jää, jos valtatien yli aikoo kulkea.

Meidän pellolta se oli lähtenyt naapurin
kapean metsäsaarekkeen läpi, kohti
seuraavaa ojaa.

Oletko sinä nähnyt koskaan saukkoa luonnossa tai löytänyt sen jälkiä?

Lumen tasapainoilua tolpannokassa!


torstai 21. tammikuuta 2021

Back to school ja tavaran hävittämistä kirppiksellä!

 

Taas on viikko mennyt ilmaisten kouluaterioiden
parissa.


No niin, opiskelut ovat pyörähtäneet käyntiin tällä viikolla. Hieman kangerrellen, mutta kuitenkin! Minulla piti alkaa lähiopetus jo viikko takaperin erityisryhmien ohjaaminen luonnossa -jaksolla, mutta se kutistuikin opettajan sairastuttua yhteen Teams -palaveriin ja yhteen lähipäivään sijaisopen kotitilalla. Joten oikeastaan voisi sanoa koulun alkaneen vasta tällä viikolla, kun alkoi lähijakso. 

Meikäläisen opiskelumotivaatio on hieman hakusessa, koska tälle erityisryhmien jaksolle ei sitten ennakkotiedoista poiketen osallistunutkaan minun lisäkseni ketään muuta. En nyt sitten tiedä, saanko mitään opetusta erityisryhmien ohjaamiseen, vai teenkö näytön jollain lailla räpeltäen. On minulla jo suunnitelmia, mitä näyttöön teen, mutta kokemustahan minulla erityisryhmien ohjaamisesta ole toissa kevään työkokeilua enempää. Silloinhan olin Luonto kuntouttaa -hankkeessa ja pikkuisen sain pintaraapaisua. Mutta en todellakaan tiedä asiasta juuri mitään. Saas nähdä nyt, saanko mitään sparrausta asiaan. Vai teenkö vain näytön hataralta pohjalta. Työharjoitteluakin minulle väläyteltiin. Mutta mistä minä nyt sellaisen hommaan, kun jakso on jo alkanut. Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin koko jutusta!


Teams -istunnot aloittivat koulunkäynnin.


Kädentaidoissa osaamisen ja ohjaamisen jakso oli nyt tällä viikolla. Sillekkään minulla ei ollut kovin suuria odotuksia. Tiedossa oli kananmunakennoista paperimassan valmistusta. Tehtiin siitä ihan koristepaperia ja jotain kippoja tms. Mitä nyt kukakin halusi kokeilla. Sitten tehiin vanhoista tapeteista ja kierrätyspaperista pusseja ja rasioita. Ei siis mitään järisyttävää!


Silputuista, liotetuista ja keitetyistä kananmunan-
kennoista tehdään paperimassaa teho-
sekoittimella.

Sitten massa laitettiin johonkin astiaan runsaan
veden kanssa ja sitten massaa nostettiin kehyksellä,
johon oli pingoitettu hyttysverkko. Vesi valui ver-
kosta läpi ja massa jäi tasaisena verkkoon.


Kehys kumottiin sanomalehtien päälle
laitetulle kankaalle ja paineltiin ylimääräistä 
vettä pois. Kehys poistettiin ja paperin päälle 
laitettiin toinen kangas ja lisää sanomalehtiä.

Paperia voi koristella vaikkapa silkkipaperin
paloilla.

Tässä näkee, kun luokkakaveri on juuri 
nostamassa viiraa altaasta ja paperimassaa
on jäänyt viiralle.

Kun papereista on imeytynyt sanomalehtiin liiat
vedet, ne laitettiin kankaineen päivineen kuivumaan.
Kun ne olivat kuivunee, ne lähtivät kankaista irti.


Pitää nyt vain miettiä, miten suoritan tästä näytön. Kaksi viikkoa on sitten vielä tätä kädentaidot -jaksoa ja viimeisellä pitäisi näyttö suorittaa. 

Näyttö pitäisi siis olla vähän kuin jokin kädentaidot kurssi. On tosi vaikea toteuttaa, koska missä minä nyt jonkin kurssin vedän. Ja mitä sen pitäisi sisältää? Argh! Tässä on nyt pähkimistä ja ei tältä kurssilta mitään uusia vinkkejä tai oppeja taida saada.


Taiteltiin myös rasioita kansineen.


A4:sen kokoisesta paperista saa yhden isomman
ja kaksi pienempää rasiaa.

Opeteltiin myös pussien taittelun tekniikkaa.

Minä tein pari rasiaa paperimassasta ihan
kokeilumielessä. Takana näkyy luokkakavereiden
paperimassapäitä.


Ensi viikolla minulla alkaa hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla. Se käsittää luonnonkosmetiikan ja siitä minulla on vähän ennakkotietoa, että ne jotka ovat sen käyneet, ovat tykänneet kovasti. Olen pitänyt kovasti tämän opettajan muista kursseista, joten uskon asiaa, sekä oppia tulevan ja paljon!

Tätä on myös kolmen viikon jakso ja siitäkin sitten viimeisellä näyttö. Minulla on jotain pientä jo tehtynäkin, koska olen jo näyttöä suunnitellut. Lisäksi olen tilaillut netistä materiaaleja, koska ne pitää itse kustantaa. Ettei sitten tule yllätyksenä ja kauhea kiire! Olisihan se hyvä, jos vaikka iltaisin ehtisi täällä koululla jotain väkästelemään valmiiksi.


Välillä on ollut opintojen kanssa
hieman tuollainen olo!


Eli kolmea osatutkintoa olis nyt yhtäaikaa meneillään ja näytöt kaikista. Sitten vielä yhteisistä tutkinnon osista suoritan Työkyky ja hyvinvoinnin pakollista. Se on ihan naurettavaa hommaa! Tehtävät on tasoa "teini". Esimerkiksi, piti miettiä ehkäisymenetelmiä ja millaisia ominaisuuksia vaaditaan ihmiseltä, joka haluaa aloittaa parisuhteen. Muutenkin paljon seurusteluun liittyviä kysymyksiä. Otinkin opettajaan yhteyttä ja kysyin, että onko minun; 49-vuotiaan, yhden lapsen äidin, kahden lapsen mummun, joka on ollut saman miehen kanssa parisuhteessa 26-vuotta, pakko miettiä seurustelun aloituksen asioita. Kuulemma olisin saanut jättää sellaiset tehtävät tekemättä, mitkä koin "epämiellyttäviksi". Kysehän ei ollut siitä, ettenkö olisi seksistä ja seksuaalisuudesta pystynyt puhumaan, mutta koin nämä tehtävät iäkkäämmän aikuisopiskelijan aliarvioimiseksi ja halventamiseksi. Palautetta annoin ja se taisi olla yhtä tyhjän kanssa!

Kiukuspäissäni sitten heittäydyin alle parikymppisen rooliin ja tein kahden kuukauden tehtävät, kahta tehtävää lukuunottamatta, pois päivä järjestyksestä. No, toisaalta sain ne tehtyä, kun toiselta kurssilta liikenikin yllättäen aikaa. 


Hyvää tavaraa kaupan kirppiksellä!


Olin poissa yhden päivän koulusta, koska tyttärellä on Pirkan kirpputorikeskuksessa kaverinsa kanssa kirppispöytä vuokralla ja minäkin vein sinne tavaraa. Ajattelin ensin, että eihän meillä nyt niin hirveästi ole mitään. Kummasti sitä vaan löytyi kuitenkin noin 60 tavaraa poistettavaksi. Hieman vaatteita, mutta yleisesti ihan tavaraa.


Nyt on ilmeisen tarttuvana ilmiönä tämä kotona olevan tavaran poistaminen. Somessa on ollut monilla sellaisia 5 tavaraa/päivä -haasteita. Itse en halua sitouttaa itseäni mihinkään tuollaiseen. On tässä ihan tarpeeksi muutenkin kaikkea. Mutta kirppikselle voin niitä viedä kerralla enemmän myytäväksi pilkkahintaan.

Ei sillä, tykkään kyllä itsekin kierrellä kirppiksillä ja usein niistä jotain matkaan tarttuukin. Mutta juurikin haluaisin myydä tai vaikka lahjoittaa tavaroita jollekkin käyttöön. Minusta on ihan kamala ajatus heittää niitä roskiin! Se ehkä onkin minulla se suurin kynnys siihen, että en raaski tavarasta luopua. 


Mummulla oli ihan parasta seuraa kirpparipöytää
täyttämässä!


Minulla olikin ajatuksena ollut, että pitäisin kesällä aittakirppistä parina viikonloppuna meidän pihassa. Aloinkin katselemaan jo astiakaappeja ja liinavaatekaappeja sillä silmällä, että joko niistä jotain raaskisin pois laittaa. Paljon on sellaisia astioita, jota olen vain halunnut kerätä, koska pidän niistä. Samoin vanhoja verhoja ym. olen haalinut ajatuksella, että "jos joskus pidän puutarhajuhlat, ne ovat kivoja pöytäliinoja". No, ei ole ollut puutarhajuhlia, ei!

"Nälkä!", tuntuu Omppu sanovan. Ja kyllähän
sitä nyt sushilla pitää käydä kirppistelyn jälkeen.



Ihmeesti siihen tavaraan kiintyy. Mutta toisaalta olen alkanut saamaan ahdistustakin siitä, ettei mihinkään kaappiin mahdu mitään. Tytär sanoikin viisaasti, että eikös sitä vaikka voisi keittiössä olla tyhjäkin kaappi. Miksi kaikki kaapit pitää olla täynnä tavaraa?

Minulla on kesään asti aikaa sulatella asioita ja sitä, mistä tavaroista aoin luopua. Ajattelin, että mahdolliseen aittakirppikseeni voi kaveritkin tuoda jotain myyntiin, jos haluavat. Mutta katsotaan nyt, saanko laitettua kirppiksen pystyyn. Kesään on vielä niin paljon aikaa, että voin tulla katumapäälle! ='D


Omppu vetää vakavana riisiä ja persikkaa!


Kiinnytkö Sinä tavaroihin ja onko niistä vaikea luopua? Vain oletko sellainen, että kaikki turha rompe heti vain pois?