Ihania eläimiä Tampereen lemmikkimessuilla!

 

Kattokaa nyt tota naamaa! <3

Menneenä viikonloppuna Tampereen messukeskuksessa eli tutummin Pirkkahallissa järjestettiin Lemmikki-messut . En ole koskaan aiemmin käynyt kyseisillä messuilla, vaikka monesti on tehnyt mieli lähteä. Nyt ajattelin, että pyydän ystävääni Päiviä mukaan ja mennään söpöjä eläimiä ihastelemaan.

Tätä pupu sai paijata!

Minua ja Päiviä yhdistää lähes elinikäisen ystävyyden lisäksi se, että meillä molemmilla oli muksuina kaiken kirjava eläinjoukko lapsuuden kodeissamme. Päivillä oli koiria, kissoja, seeprapeippoja, kani ja akvaarioita. Minulla oli marsuja, kissa ja akvaarioita. Muistan, kun oltiin ulkona jyrsijöittemme kanssa ja taskurahoillamme käytiin ostamassa silloisesta Tampereen lintu- ja akvaariokaupasta kaloja. Siihen aikaan lapsillekkin myytiin eläimiä ja ylpeästi käveltiin kalapussi kädessä pitkin Hämeenpuistoa uuden akvaarioasukin kanssa.

Onhan nämä hermeliinikanit aikas söpösiä, vaikka
isojen rotujen ystävä olenkin.

Lapsuuden jälkeen minulla on ollut elukkaa koirasta, kalkkunoiden ja ankkojen kautta lehmiin. Niitä akvaarioitakin on ollut monta ja marsujakin lukuisia. Päivillä on ollut kissoja, koiria, akvaarioita ja jopa papukaija. Nykyään hänellä on yksi koira ja pari kissaa.

Käärmeistä me molemmat pidetään! Tämä 
valkoinen käärmes oli hieno,

Vierailimme messuilla viimeisenä päivänä eli sunnuntaina. Meinasimme ensin hankkia liput ennakkoon. Mutta lähempi tarkastelu osoitti, että ne olisivat tulleen huimat 0,50 € edullisemmiksi, kuin ovelta ostettuna. Joten, emme sitten ostaneet lippuja ennakkoon. 

Pysäköinti maksoi 8 €. Moovy-sovelluksella sen hinta olisi ollut 6 €. Joka tapauksessa, molempi hinta on aivan ryöstöä! En voi käsittää, että messupysäköinti on näin, suoraan sanottuna, HELVETIN KALLISTA! Monesti laskenkin, että paljonko tulee pääsylippu ja pysäköinti maksamaan normihinnalla. Ja kiinnostukseni messuihin hieman riippuukin tästä. Joskus Beibe saa lippuja työpaikkansa kautta joillekkin messuille alennettuun hintaan, niin ei tuo pysäköinti sitten kirpaise niin kovin.

Tämäkin käärme oli aivan huikean kauniin
värinen!

Messuilla oli kani- ja rottanäyttelyitä, koirien agilitynäytöksiä ja kissanäyttelyt. Nämä meitä ei niinkään kiinnostaneet, eikä myöskään tapahtuman luennot. Meitä kiinnosti ainoastaan päästä näkemään erilaisia eläimiä ja mahdollisesti juttelemaan niistä.

Tämä akvaario oli sellainen, missä oli jatkuva
virtaus.

Esterataa suorittavia kaneja oli hauska seurata. Kun itselläkin noita kaneja on ollut monia, en voi kuin ihmetellä kuinka paljon aikaa ja työtä kanien omistajat ovat tehneet, jotta ovat saaneet opetettua kaninsa hyppäämään niin hienosti esteradat. Kivaa katseltavaa! 

Akvaariota himoitsen edelleen kotiin!

Erilaisia kanirotujakin oli aikas hyvin esillä. Belgianjättejäkin oli muutamia ja minulle uusiakin rotuja, kuten esimerkiksi belgianjänis . Kääpiöroduista suosikkini on hermeliini, joka on sellainen lyhytkorvainen, noin marsun kokoinen, pieni kani.

Papukaijojakin olisi päässyt silittämään,
mutta jono oli pitkä.

Me molemmat tykätään käärmeistä. Joskus ollaan kumpikin harkittu joskus viljakäärmeen hankkimista. Mutta onneksi on jäänyt vain aikeeksi ainakin minulla. Jos meillä ei meinaa mäyräkoirakaan tarjeta vetoisessa vanhassa talossa, voisi tuollaisella eksoottisella käärmeelläkin tulla vilu.

Madagaskarin sihisevä torakka

Vaikka käärmeistä pidetäänkin, kaikki ötökät ovat nou, nou! Kaikki millä on enemmän kuin 4 jalkaa, nostaa hieman karvat pystyyn ja tuovat kehoon puistatuksia. Mutta silti kiinnostuneena kuuntelimme, kun meille esiteltiin Madagaskarin sihiseviä torakoita . Näytillä oli kolme torakkaa, Matti, Teppo ja Seppo, joista yhtä esittelijä piti kädellään. Hän kertoi, että torakat tuntiessaan olonsa epämiellyttäväksi, päästävät sihisevää ääntä, josta ne ovat nimensäkin saaneet. Ne eivät kuulemma osaa purra, eivätkä pistää, joten ne ovat lemmikkeinä ihan turvallisia. Minä jopa uskaltauduin silittämään torakkaa ja se ei kyllä tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. En ehkä olisi silti ottanut sitä kädelleni. Mutta hämähäkkiin en kyllä uskaltaisi koskea, Beibe on joskus Virossa silittänyt isoa lintuhämähäkkiä. Tuntui kuulemma ihan pehmeältä.

Kiharakarvainen kesyrotta.

Rotat ovat jotenkin kiehtovia mielestäni. Kesyrotat, ei ne villit versiot, jota meilläkin kanalasta loukutetaan aika-ajoin.

Beiben siskolla oli joskus kesyrottia, jotka meilläkin oli joskus hoidossa. Olivat hauskoja tapauksia!

Tällä kissalla on järeä alaleuka, Oikea 
leijonakuningas!

Kissapuolella meitä kiinnosti Maine Coon -kissarotu. Ihania, isoja kissoja. Päivillä tälläinen kotoaan löytyykin. Axe, jolla alkaa jo olemaan ikää. Beiben siskolla on myös yksi tämän rotuinen jätti.

Tähän elukkarotuun pääsinkin tutustumaan
kesätöiden merkeissä viime kesänä.

Isoista eläimistä näytteillä oli ainoastaan alpakoita. Minä en niistä niinkään välitä, mutta Päivin mielestä ne ovat söpöjä.

Minä olisin kaivannut marsuja, mutta niitä ei ollut lainkaan sunnuntaina esillä, ainoastaan lauantaina. Harmitti ihan vietävästi, koska marsut ovat aivan lemppareitani. Meinasi aikuinen nainen taantua melkein itkupotkuraivari-tasolle!

Afrikkalainen kääpiösiili

Olihan esillä kyllä monia eläimiä, sellaisiakin mihin ei ennen ollut päässyt tutustumaan. Messuilla oli väljästi heti aamusta vierailijoita, joten pääsimme hyvin juttelemaan esittelijöiden kanssa. Kävimme hyvää keskustelua esimerkiksi siileistä ja niistä torakoista.

Teimme molemmat hyviä messuostoksia, kuten koirille nameja, puruluita ja kissoille ruokaa. Jyrsijöille minä olisin kaivannut enemmän messutarjouksia. Mutta olen jotenkin niin tottunut siihen, ettei niille ole tarjolla yleisesti mitään ihmeellistä. Eläinkauppojenkin tarjonta on yleensä aika vaisua.

Mutta ihan kivat messut oli ja voisin joskus toistekkin lähteä vastaaville. Jäi kiva fiilis, vaikka ne marsut puuttuivatkin. Jotenkin sitä ihan lapseksi melkein muuttui kaikkien näiden ihanien eläinten keskellä!

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!

Marjasinikuusamat täynnä marjoja!

 

Joitakin vuosia sitten olimme vierailemassa Lepaan puutarhamessuilla. Siellä oli sinä vuonna tosi paljon taimistoja myymässä tuotteitaan. Blomqvistin taimiston pisteellä oli huippuhyvä tarjous silloin juuri uutuuksina markkinoille tulleista marjasinikuusamista. En enään muista mitä taimet maksoivat, mutta se oli sellainen "ota kolme taimea x-hintaan".

Mutta sen muistan, että lajikkeita oli useita ja kun ei näistä kasveista ollut mitään "hajua", oli tosi vaikea valita mitkä kolme valkattaisiin. Ihan mutu-tuntumalla siis valinta tehtiin.

Jännästi sitten sattuikin niin, että kaikki valitsemamme pensaat tekevät eri mallisia ja makuisiakin marjoja. Lisäksi ne kypsyvät hieman eri aikaan. Hyvä säkä kävi siis!

Vaikea sanoa, johtuuko eri aikaan kypsyminen lajikkeesta, vai siitä että kasvavat paikassa, missä saavat hieman eri lailla aurinkoa toisiinsa nähden. Toisaalta, keskimmäisenä ollut pensas kypsytti marjansa ensimmäisenä, aurinkoisemmassa paikassa toisena ja varjoisimmassa oleva viimeisenä.

Ensimmäiset marjat alkoivat kypsymään heinäkuun alussa ja viimeinen on nyt parhaimmillaan.

Tämän nimi onkin aikas sanahirviö:
'Bakcharsky Ljubilejnaja'

Vanha sanonta sanoo, että "kuusama kuiskii kuolemaa". Tarkoittaen sitä, että kaikki kuusamat ovat myrkyllisiä. Paitsi tämä jalostettu marja- eli makeasinikuusama. Monilla keskustelupalstoilla olikin alkuun paljon väittelyä siitä, että voiko tämänkään marjoja syödä ja monet olivat sitä mieltä ettei voi. Mutta ihan huoletta voi, koska näissä ei ole myrkkyä. Mutta muistakaa, että ette mene syömään tai maistelemaan muiden kuusamien marjoja. Meillä luonnossahan kasvaa lehtokuusama, jonka marjat ovat mehukkaan näköiset, mutta tappavan myrkylliset. Sanovat kyllä, että marjat ovat kitkerän makuisia. 

Parina vuonna aikaisemmin meidän pensaat ovat tehneet muutamia marjoja. Ja ne on menneet pääosin lintujen nokkiin. Maistuvat meinaan rastaille ja harakoille paremmin kuin hyvin! Joten jos itse haluaa näitä herkkuja syödä, pensaat pitää suojata verkolla tms.

Onhan nämä nyt hauskan näköisiä ja vähän 
härskinkin! ='D

Uusimmassa Kotipuutarha lehdessä olikin juuri juttua marjasinikuusamista ja niiden kasvattamisesta. Jutussa luki, että pensaat eivät maistu jäniseläimille. Tarkoittaen metsäjänistä, rusakkoa ja kaneja. Älkää nyt sitten vaan uskoko tätä, vaan verkottakaa pensaanne talveksi. Meidän pensaat meinasivat mennä rusakon kitaan heti ensimmäisenä talvena, koska olin jo silloin kuullut tälläisen legendan. Kyllä ainakin rusakot vetävät pensaat talvella nassuunsa heti kun silmä välttää. Jos oksakin on kasvanut verkon silmästä, niin aivan varmasti se syödään. Eli suojatkaa pensaanne! 

En tiedä mistä tälläinen luulo tai tieto on peräisin, ettei marjasinikuusamapensaat maistuisi jäniksille. Mutta meillä ainakin maistuu, enkä uskalla yhtään jättää niitä suojaamatta. Olisi kiva kuulla, onko jollain teillä lukijoista kokemusta tästä. 

Tämä lajike kypsyi ensimmäisenä ja minusta
on parhaimman makuinen. Harmi, että juuri
tämän nimilappu on lähtenyt irti ja hukkunut.

Tämä ensimmäisen talven rusakoiden pensaiden syöminen taisi meillä hieman myöhästyttää sitä, että pensaat tulivat satoikään näin monen vuoden kuluttua istuttamisesta. Mutta tänä kesänä pensaat tekivät ison sadon. Olemme syöneet marjat oikeastaan suoraan pensaista. Hieman keräsin ja tein marjarahkaa. Mutta varmaan pari litraa/pensas saatiin marjoja.

Pensaathan kasvavat 1,5-2 metriä korkeiksi ja leveiksi. Meidän pensaat ovat vasta vajaan metrin korkuisia. Olen istuttanut ne reilun metrin välein ja se on ehkä vähän liian tiheästi. Jos hankitaan lisää näitä, pitää istuttaa ne hieman pidemmällä välillä.

'Honey Bee'

Marjat maistuvat mustikalta, jossa on vivahteita muidenkin marjojen mausta. Facessa oli moitintaa siitä, että tämän hunajamarjaksikin kutsutut marjat olisivat kirpeitä ja karvaita. Kyllä, alkuun ne ovatkin. Mutta jos malttaa ja pystyy ne lintujen nokkimiselta suojaamaan, niin ne jatkavat kypsymistään vielä parikin viikkoa sen jälkeen, kun ovat saaneet värinsä. Joten, jos sinun makeasinikuusaman marjat ovat kirpeitä, malta odottaa vielä ainakin viikko, niin johan on maku muuttunut. Tämäkin erittäin hyvä tieto oli kerrottu Blonqvistin taimiston instasivuilla.

Toki marjoissa on luontaisia makueroja. Kuukuna ja Omppu ovat kovia syömään kaikenlaisia marjoja. Maistatin marjoja kaikista kolmesta pensaasta, niin Omppu varsinkin oli hyvin kriittinen maistaja. Hän ei pitänyt kuin reunimmaisen pensaan marjoista, kun sai itse valita. Kävi kyllä maistamassa kaikista, mutta palasi aina reunimmaiselle pensaalle ahmimaan.

Tiukka maisteluraati työsään!

Ehkpä tulevina vuosina voisi kokeilla hillon tekoa, laittaa marjoja pakkaseen ja tehdä mehua. Ainakin kaikki nämä meillä olevat lajikkeet ovat samalla tapaa värjääviäkin kuin metsämustikka. Joten marjaviineihin näillä saa kivaa väriä. 

Kiva ja helppohoitoinen marjapensas. Ja tosi satoisa, sitten kun alkaa tuottamaan! Näistä lupaillaan jopa 5 kiloa marjoja per pensas.

Mukavasti näistä sitten siirrytään ensin metsämustikoihin ja sitten pensasmustikoihin. Nämä pidentää kesän marjaomavaraisuutta kivasti.

Onko Sinulla marjasinikuusamaa kasvamassa? Mitä pidät siitä?

Piipahdus Suomen kädentaidot -messuilla.

Tää vihko oli hauska! Siinä oli pieniä sivuja, joita sai käännellä
sopiville teksteille oman mielialan mukaan.

Tänä vuonna Beibe otti meille työpaikaltaan edulliset rannekkeet Suomen kädentaidot -messuille. Viime vuonna ei käytykään, ei yhdessä, eikä erikseen. Ajateltiin, että nyt olisi kiva mennä vuoden tauon jälkeen.

Nää paperitähdet oli hienoja ja tykkäsin tosta seinä-
jutustakin.

Koska minä oli jo valmiina Tampereella, mentiin messuille eri matkaa. Ajattelin, että kyllähän nyt kahden aikaan perjantaina iltapäivällä pysäköinti onnistuu Pirkkahallin läheisyyteen. Mutta ei toivoakaan! Porukkaa lappasi sisään ihan katkeamattomana jonona edelleen.

Ryijyt on aina <3!

Mutta ei hätää! Ikean liepeille on järjestetty iso ilmainen etäparkki, mistä oli nyssekyyditys 15 minuutin välein itse "sotatantereelle".

Tätä messuilua mietiskelinkin bussissa istuessani. Onko tässä mitään järkeä? Lähteä ehdoin tahdoin osaksi joukkohysteriaa. Tönittäväksi ja tuupittavaksi. Mellakkavarusteet melkein tarvitsisi!

Pakollinen messupehmis.

Ehkäpä tämä valtaisa tapahtuma onkin juuri se syy. Onhan se nyt mahtavaa, kuinka paljon kädentaidot yhdistävät ja keräävät porukkaa ympäri Suomen kerran vuodessa Tampereelle. Monellehan tämä tapahtuma on lähes pyhiinvaellus ja ainut pakollinen tapahtuma vuodessa.

Oranssi oli messuteemana ja noi nahkaiset vauvan
töppöset oli aivan ihanat!

Nyt on kyllä niin retro ryijy!

Siis naisille! Miehillehän tuolla ei juurikaan ole tarjontaa. Ellet ole innostunut neulomisesta, virkkaamisesta, ompelemisesta, koruista ym. jutuista. Beibe oli ihan oikeassa, että nämä ovat naisten messut. Häntä ei huvittanut edes kiertää kaikkia halleja, koska minä olin ne jo kiertänyt ja kertonut mitä niissä oli tarjolla.

Beibe oli ollut hieman toiveikaskin messujen suhteen, koska oli kuullut radiossa kerrottavan messujen yrittäneen lisätä kovien materiaalien määrää tänä vuonna. Mielestäni messuilla oli tänä vuonna  entistä enemmän kankaita ja lankoja.

Pappatunat! <3

Tälläisiä olen tehnyt joskus lasityöaikoinani ihan oikeille
tuikuille.

Tykkäsin noista koivunpölli jakkaroista.

Itse olisin toivonut tänä ilmastoahdistuksen aikana enemmän kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita. Kiva piristys oli muotinäytös kestävän kehityksen teemalla. Pidin kovasti solmioista tehdystä hameesta, mistä en valitettavasti kuvaa saanut.

Joitakin ideoita sentäs sain itseeni imettyä. Lähinnä noita luonnonmateriaaleista tehtyjä koristeideoita.
Ruokapuolella oli kyllä jotain opintoihin liittyviä luonnon raaka-aineista tehtyjä tuotteita. Mutta ei siellä mitään uutta ollut. Joka firmalla oli samantapaiset mehut, hillot, glögit ja marjajauheet. Maistiaisia tosin oli mielestäni muita vuosia enemmän ja se oli kivaa se! Ihastuin naapuripitäjän Marjatila Tyrnikan  marja-aronia glögiin. Sitä en nyt messuilta ostanut, koska ajan melkein päivittäin kyseisen yrityksen ohi. Haen sitä sitten suoraan sieltä.

Osaran pisteellä oli hienoja luonnonvaratuottajien tekemiä
tuohitöitä. Urputtajaopiskelija minussa taas heräsi
katkeroituneena. Meikäläisen piti itse hankkia tuotakin
taitoa!

Tollasia siellä opiskellaan. No, ollaanhan mekin kransseja
tehty, kun yksi meistä oppilaista opetti meitä.

Tämä oli tehty kaislasta tai vastaavasta. Oli mielestäni
hieno!

Kerrankin keskityin itseeni ikuisten joululahjaostosten sijaan. Ostin itselleni korvakorut, mekon ja noudin aiemmin Lankakissalta tilaamani alunan .

Käsintehtyä suklaata!

Monta asiaa jäi hieman kaivelemaan, mitä olisin itselleni vielä himoinnut. Mutta onneksi on nettikaupat, mistä voi jälkeenpäin ihanuuksia tilata.

Mua jäi kyllä harmittamaan, kun en ostanut tätä mekko. Olisin
halunnut mustana, mutta ei ollut minun kokoani. Mutta tämä
värikin olisi kyllä ollut kuitenkin ihan kiva.

Täytyy toivoa, että näitä tulee heidän nettikauppaansa
lisää. Kotona kävin heti katsomassa, mutta lehmä-
kuosilla ei ollut sielläkään.

Olihan meillä tosiaan rannekkeet, että koko viikonlopunhan tuolla olisi voinut viettää. Mutta kyllä minullekkin riitti tuo nelisen tuntia. Jalat olivat ihan soosina!

Kivoja pulloista tehtyjä tuikkualusia ja lamppu!

Etäparkkisysteemi toimi niin hyvin ja bussikuljetus oli helppo tapa päästä suoraan pääoven eteen, että aiotaan kyllä jatkossakin tätä tapaa suosia.

Tälläinen olisi myös kiva ulkona jollain seinällä!

Olitko Sinä kädentaitomessuilla? Teitkö hankintoja? Ja mitä pidit messuista noin yleisesti? Oilisi kiva kuulla! Ketään tuttuja en sattunut messuilla näkemään, vaikka monen tiesin siellä olevan.

Jalat olivat muutaman messutunnin jälkeen ihan pa...na!

Lepaa 19

Pakollinen maissilapset -kuva! ='D

Lepaan puutarhamessuista on tullut vuosien varrella sellainen tapahtuma, mihin ollaan varauduttu lähtevämme. Ne ovat lähinnä ammattilaisille suunnatut, mutta aina siellä jotain on meille "vakavasti" asiaa harrastavillekkin.

Ihana hyönteishotelli! <3

Tässä on kieltämättä puolensakkin, että messut ovat niin ammattimaiset. Voi ihan tylysti jättää ne alueet kiertämättä, mitkä ei tosiaan itseä kosketa tai kiinnosta. Koska viljelee tuotteita vain omaan käyttöön, pakkaamiseen, merkitsemiseen ja sen sellaiseen kaupalliseen tuottamiseen esittelevät pisteet voi jättää kiertämättä ihan kokonaan.

Ruohonleikkurit kuitenkin kiinnostivat!

Huomasimme nopeasti, että messut olivat menneet viime vuodesta takaisin ammattimaisempaan suuntaa. Viime kesänän messuilla oli enemmän taimimyyntiä ja harrastelijoille suunnattua ohjelmaa ja somisteita ulkona.

Nyt taimimyynti oli aikas suppeaa. Mikä olikin minusta ja Beibestä ehkä ihan positiivinenkin asia!  Minua hieman kauhistutti etukäteen, että kuinka hirvittävästi tulisi tehtyä hankintoja. Ja mihin ne kaikki taas saataisiin istutettua!

Ihan jättimäisiä kärhön kukkia!

Tämä oli minun suosikkini! <3

Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi. Minä ostin kaksi kirjaa ja anopinkielen. Voitteko kuvitella! No, en minäkään tätä oikein todeksi usko.

Syömässä käytiin herkullinen lounas!

Beibe tosin totesi tämän hankintojen vähäisyyden olevan pelkästään positiivinen asia. Ei se kuoppien kaivaminen puille kuulemma hänen mielestään ole niin mukavaa homma!

Ei ole meidän Zilgat vielä kypsiä!

Minä taasen olin vähän hämillänikin. Olemmeko saavuttaneet harrastuksessamme sellaisen tilan, että ei ole tarjolla sellaisia puita, jotka meitä enään kiinnostaisi? Ei kai nyt sentään! Mutta nyt vaan ei ollut sellaisia tarjolla, mitä meillä ei jo olisi tai mitkä juuri tällä hetkellä oli hankintalistalla.

Pieniä kasvihuoneita oli somistettu ja niistä sai äänestää
mielestään kauneimman.

Tämä oli minun suosikkini!

Vaikka me ei saatukaan mielihyvää ostosten muodossa, meillä oli kuitenkin antoisa messupäivä. Meillä oli hyviä keskusteluja muutaman muun messuvieraan kanssa kasvimaalla. Juteltiin hyötyviljelystä, sen onnistumisista ja epäonnistumisista. Sekä vaihdettiin vinkkejä. Nämä tälläiset ovat tosi kivoja kohtaamisia. Varsinkin niin inspiroivassa ympäristössä kuin Lepaan hieno kasvimaa.

Taas kateellisena katselin suuria punajuuria!

Samaten paksoita. Ei ole minulla tuollaista!

Upeat latva-artisokat!

Minun musta mieleni ihastui tähän mustaan
tomaattilajikkeeseen!

Ja nämä salaattipenkit ovat kuin suoraan Mummo-
ankan kasvimaalta!

Myös Luonnovarakeskuksen pisteellä oli hirmu mielenkiintoinen tunnistustehtävä mikrolisätyistä kasviksista. Juteltiin pitkät tovit pisteellä ja onnistuttiinkin tunnistamaan monta oikein. Onneksi tehtävää oli avustettu antamalla vaihtoehdot.

Mikrolisätty ryvässipuli kasvamassa ravintohyytelössä.

Myös Ruokaviraston pisteellä saimme osallistua mielenkiintoisiin keskusteluihin tulokas- ja vieraslajeista ja niiden torjunnasta.

Coloradokuoriainen

Myös innostavaa keskustelua kävimme museopuutarhanäyttelyn yhteydessä. On todella tärkeää, että myös vanhoja puutarhoja ja niiden kasvistoa museoidaan. Tälle toiminnalle on perustettu oikein uusi yhdistyskin.
Olenkin huomannut tämän kesän aikana, että tämä aihe ollut esillä. Olikohan Kotipuutarhalehdessä juttukin museopuutarhoista ja moni puutarhabloggaaja ja -instaaja on vieraillut museopuutarhakohteissa niistä postaten.

Vanha saksalainen mallinnos ukonhatun kukinnosta.

Oli todella opettavainen messupäivä meille! Saatiin paljon uutta tietoa monista asioista. Ehkä kuitenkin kaikkein opettavaisinta oli ainakin minulle itselleni, että onnistunut messuvierailu ei aina tarkoita täyttä auton takaronttia ja tyhjää pankkitiliä.

Minua kiehtoo nämä pienoismallit kovasti!

Onnistuneet messut voivat koostua myös hienoista kohtaamisista muiden messuvieraiden ja näytteilleasettajien kanssa.

Parhaat hankinnat voivatkin materian sijasta olla henkisen pääoman ja tiedon saamista upean inspiroivassa miljöössä!

Kävitkö Sinä Lepaalla messuilemassa? Olisi kiva kuulla fiiliksiäsi messuista!

Paratiisiomenapuu on kyllä hankintalistalla!