Suuntana omavaraisuus 2023, osa 8; kotitarvekalastus, kotitarve-eläimet, säilöntä ja yksi asia, minkä muuttaisin omassa omavaraistelussa

 

Elokuu... onko se kesäkuukausi vielä, vai syyskuukausi? Siitä ollaan montaa eri mieltä. Minulle se on sellainen molempien välimuoto. On yleensä vielä lämmintä, mutta ilmassa alkaa olemaan sitä kuuluisaa syksyn tuntua.

Oli miten oli, niin käsillä on kuitenkin elokuun ensimmäinen maanantai ja kuukausi on jo pitkällä. Käsillä on myös Suuntana omavaraisuus- yhteispostaussarjan kuukauden postaus ja ennalta sovitut aiheet lukevatkin otsikossa. 

Kello 9 aamulla joukko omavaraisuudesta kirjoittavia bloggaajia julkaisevat yhtäaikaisesti postauksensa. Omani lopusta löydät linkit tämän kuukauden postaukseen osallistuvien blogipostauksiin.

Suuntana omavaraisuus-postaussarja, sekä omavaraisuusbloggaajien yhteisö on Tsajut-blogi Sadun ja Korkeala-blogi Heikin perustama ja ylläpitämä. Me muut vaan kirjoitamme postauksemme ja lähetämme linkit, jotta muut saavat ne liitettyä omiin postauksiinsa. Toki vähän osallistumme ideointiin ym.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukset löydät tunnisteiden omavaraisuus, suuntana omavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö -takaa.

Tämän vuoden postausten linkit ovat alla:

Osa 1 

Osa 2 

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6 

Osa 7

Ennen varsinaisia aiheita, tuttuun tapaan hieman kuulumisia! Minä jäin 4.6:tta kesälomalle (lue:työttömäksi) ja minulla oli työtä tiedoksi elokuusta jouluun. No, nyt ne työt sitten alkoivat! Kun tämä postaus ilmestyy, olen aloittanut uuden työni varhaiskasvatuksen virikekerhojen, sekä perhekerhojen ohjaajana eräässä päiväkodissa. Hupsista keikkaa, niin se aika söi pitkänkin loman!

Beibe sen sijaan on vielä pari viikkoa kesälomalla. Ehkä hän keksii itselleen jotain tekemistä päiviksi, kun rouva on töissä. 😊

Elämä heinäkuussa oli vauhdikasta. Murut olivat paljon mummulassa, mikä olikin tosi kivaa. Tehtiin kaikenlaista. Vanhoja juttuja, kuten ankaraa saunomista. Jotain uuttakin aina keksittiin. Pääasiassa kuitenkin ihan sellaista mukavaa yhdessä oloa.

Saunan lämmitys on ihan parasta!

Mekin kävimme paljon lähireissuja, niin yhdessä kuin erikseenkin. Oltiinpa jopa yksi yö pois kotoakin, kun kävimme hääpäivää viettämässä Keuruun seudulla .

Kaikki lähiseudun taidenäyttelyt, sekä kesäkahvilat on tullut luuhattua läpi. No, jokunen jäi käymättä hieman kauempaa. Mutta taas tuli todettua, että kyllä tälleen kesäisin omalla lähiseudulla on paljon hienoja käyntikohteita ja nähtävää.

Kuhmalahden Suojan taidenäyttely Art Suoja.

Jonkin verran ollaan käyty keräämässä marjoja. Vadelmaa, mustikkaa ja hillaa. Kahta edellä mainittua pitäisi kerätä vielä lisääkin. Ainakin vadelmaa on puskat väärällään lähistön hakkuuaukeilla. Mutta nyt on ollut todella sateista ja poimintakelejä ei ole ollut. 

Sieniäkin on alkanut putkahtelemaan. Minähän en esimerkiksi kantarelleja juurikaan löydä metsistä, mutta onneksi niitä on ollut omalla tontilla. Ollaan paistettu leivänpäälle, tehty piirasta ja keittoa, sekä kastiketta. Saas nähdä, miten jaksaa touhuta, kun työpäivät alkavat taas viemään suurimman osan ajasta.

Kasvimaalta ollaan saatu satoakin kivasti. Yrttejä, kurkkua, porkkanaa, sipulia ym. Valkosipulit ovat minulla nostamatta vielä ja ne täytyykin sieltä pikapikaa korjata.

Kesäkurpitsat eivät jotenkin tee muuta kuin pelkkää lehteä. Muutama oma ollaan saatu syödäksemme. Mutta eiköhän ne taas aktivoidu, kun on luvattu lämmintä.

Kantarellipiirakkaa ja porkkanasalaattia

Lasikasvihuoneen kurkut ja chilit voivat hyvin. Kun taas ison huoneen tomaatit jurovat. En ole oikein koskaan saanut satoa onnistumaan mielestäni hyvin tuolla kennohuoneessa. Rikkakasvit ja tuhohyönteiset viihtyvät siellä erinomaisesti. Hyötykasvit eivät niinkään.

Perinnesaunottajaopinnoistani vielä sen verran, että kesken ovat. Toimintasuunnitelma edelleen tekemättä, sekä oma pohdintani itsestäni perinnesaunottajana. Ja tietysti vihdonnan näyttö. Mutta nämä pitäisi tehdä syyskuun loppuun, joten eiköhän tästäkin valmista tule. Yksi työkeikkakin on tilattuna erääseen tapahtumaan. 

Mennäänpä aiheisiin! Minä olen säilöjänä hyvinkin sellainen perinteinen. Teen ihan perushilloja, sekä mehuja. Olen kokeillut vuosien aikana kaikenlaisia eri makuyhdistelmiä, mutta ne ihan tavalliset mansikka-, omena-, sekä vadelmahillot vaan tekevät parhaiten kauppansa. Koska syömme hilloja kohtuullisen vähän, lähinnä puuron, lättyjen ja pannukakun kera, ei niitä tule keiteltyäkään valtavia määriä.

Nyt olen tehnyt hieman mansikka-vadelmahilloa, raparperihilloa, sekä hilloa metsävadelmista, johon puristin nesteeksi limeä. Ihan vaan koska sattui olemaan pari limeä.

Höyrymehua ollaan keitetty pari satsia. Ensimmäinen satsi oli pakastimen tyhjennysmehu, josta tulikin huippuhyvää. Toisessa satsissa oli 'Huvimaja' kirsikkapuun kirsikoita ja mustikkaa, sekä metsävadelmaa, pari litraa kumpaakin. Hyvää tuli tästäkin mehusta. Kuukunahan kutsuu höyrymehuja kellarimehuiksi, koska niitä säilytetään kellarissa. 😆

Mitäs muuta meillä säilötään, kuin hilloja ja mehua? Etikkasäilykkeitä tulee tehtyä jonkin verran. Yksi mitä tehdään joka kesä paljon, on kesäkurpitsarelissi. Ohjeen löydät täältä! Ohje on napattu Viherpihalehdestä vuosia sitten ja yleensä muutan sitä niin, että laitan siihen paprikaa ja jätän pois piparjuuren, sekä inkiväärin. Huippu hyvää!

Toinen vakisäilyke meillä on etikkamarinoidut suppilovahverot. Silloin kun suppiksia löydetään... Ohjeen löydät täältä. Ohje on saatu entiseltä työkaverilta ja hän sanoi ohjeen sopivan myös pienille kantarelleille. Itse en ole kokeillut kuin suppiksille ja ne ovat herkkua talven pata- ja kastikeruokien kanssa.

Etikkaliemeen tulee säilöttyä toki avomaankurkkuja, sekä kurpitsapikkelsiä. Vaikka emme pidä kurpitsapikkelssistä sellaisenaan, on yksi yllättävä ruoka, jonka kanssa se on herkullista. Se on meinaan fetasalaatti! Ihan siis sellainen tavallinen kreikkalainen salaatti kurkulla, tomaatilla ja salaatilla. Kokeilkaa ja hämmästykää! Linkin takaa löytyy pikkelssin ohje!

Omat kurpitsat ovat ihan pieniä ja nähtäväksi jää, saadaanko satoa niistä. Mutta halloweenin jälkeen kaupat ovat väärällään sikahalpoja kurpitsoja, joista sitten viimeistään voi tätä tehdä.

Hapatuksia tulee tehtyä jonkin verran. Kurkkuja hapattelen, jos satoa tulee. Olen hapattanut koivunmahlaakin ja se on ihan kelpo juoma. Hapankaalia teen joskus. Joitain villiyrttejäkin olen hapatellut.

Mutta yksi postaukseni on sellainen, jonka google yleensä tarjoaa ensimmäisenä, kun kirjoitat selaimeen hapatetut pavut . Tämä postaus on blogini yksi suosituimmista ja täytyy kyllä myöntää, että hapatetut pavut ovat todella herkullisia ja tekemisen arvoisia.

Umpiointiurani on alkutaipaleellaan. Tämä säilömisen muoto on sellainen, mitä haluan tehdä enemmän. Olen oikeastaan umpioinut tomaattikastikkeita, omenalohkoja ja nyt viimeisimpänä purkillisen kirsikoita sokeriliemessä. Niitä en ole vielä maistanut, joten en osaa onnistumisesta sanoa mitään.

Mutta tomaattikastikkeet onnistuvat loistavasti ja säilyvät yli vuoden, jos eivät tule aiemmin syötyä. Samoin omenalohkot olivat herkkua!

Kalaa haluaisin umpioida. Viime talvena ei vaan saatu pilkittyä särkeä niin paljoa kerralla, että olisi moinen urakka kannattanut aloittaa. Olen myös kytännyt tarjouksista muikkua, jota voisi savustaa ja umpioida öljyyn. Ehkäpä vielä jonain päivänä!

Kirsikat umpioitumassa

Tästä pääsimmekin mukavasti aiheeseen kotitarvekalastus. Sen suhteen olemme ihan harrastelijoita. Emme käytä verkkoja, emmekä muitakaan pyydyksiä. Asumme sen verran kaukana kaikista järvistä, että pyydyksillä kalastaminen olisi liian vaivalloista.

Mutta viehekalastamme kylläkin. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Jiggailua, sekä ihan vaan virvelillä lippoja ja muita härpäkkeitä käyttäen. Emme uistele, koska se on tylsää!

Saaliina on yleensä ahventa ja joskus haukea. Pyrimme pitämään kohdekalan ahvenena, koska se on maukasta ja monikäyttöistä. Hauki on vähän sellainen, että se tuhoaa aina vieheen siihen iskiessään. Ei tule halpaa kalaa, kun yksi hyvä kuva maksaa noin 10 euroa.

Meillä on Beiben perikunnan vene yhdellä järvellä. Sen lisäksi meillä on itsellä vähän isompi vene moottorilla ja traileri. Niinpä pääsemme sillä oikeastaan mihin järvelle vaan, kunhan on hyvä veneenlaskupaikka. Tietysti pitää olla kalastusluvat kunnossa!

Talvella pilkimme. Taas kohdekalana ahven. Meillä on kyllä nykyään tietoa eräästä siikajärvestä ja olemmekin saaneet pilkillä siikaa jonkin verran. Mukavaa vaihtelua, mutta ei se ahventa voita!

Kalat syömme yleensä ihan vaan voissa paistettuna. Mutta joskus leivitettyinä jauhoilla tai vaikkapa juustonaksuilla. 

Joskus jauhamme ne lihamyllyllä tai yleiskoneella massaksi ja teemme kalapullia. Nekin tekevät hyvin kauppansa!

Eri järvien ahvenet ovat ihan eri värisiä.
Näissä ei ole juurikaan ahvenelle 
tyypillisiä raitoja.

Kotitarve-eläiminä meillä on tällä hetkellä kanoja, ankkoja, kaneja ja lampaita. Näistä saamme munia ja lihaa. Sivutuotteina villaa, höyheniä, taljoja, sekä kalloja ja luita ym. askarteluihin ja taideprojekteihin. 

Kotitarve-eläinten pito ei ole edullista ruuantuotantoa. Lisäksi siihen lukeutuu mukaan byrokratiaa. Helpommalla saisi lihansa kaupasta ja halvemmallakin. Ja tietty metsästämällä. 

Olemmekin vähentäneet omaa lihantuotantoa pois ainakin isoista eläimistä. Nautojen pito lihaksi on niin vaikeaa, että se ei oikeastaan kannata millään muotoa pienesti. Sikoja meillä ei koskaan ole ollutkaan, mutta niidenkin pitoa ollaan päästy näkemään lähipiirissä.

Joten meillä ei kauheasti syödäkään nautaa ja sikaa nykyään. Joskus ostan niitä punalaputettuina kaupasta. Koska ruokahävikin torjunta on lähellä sydäntäni.

Lampaan pidossa pätee samat ilmoitusvelvollisuudet ym. kuin naudoissa ja muissakin elukoissa. Mutta meille lampaat ovatkin lähinnä lemmikkejä ja karitsoita lihaksi ei ole läheskään joka vuosi. Tänä vuonna tosin on.

Lampaanliha me leikkaamme paisteiksi ja osa lihoista jauhetaan kotona jauhelihaksi. Osa lihoista viedään purkitettavaksi ja purkkiliha onkin tosi säilyvää ja kätevää käyttää esimerkiksi leivänpäällä tai uusien perunoiden kanssa syötynä.

Karitsoiden kanssa oli lähes 3 kuukauden 
tuttipullorumba, kun niiden emä
menehtyi.

Kaneja meillä on taas vuosien jälkeen niin, että niitä olisi aikomus muutama teurastaa syksyllä. Kaninliha on vähärasvaista ja sellaista kanan ja sianlihan sekoitusta maultaan. 

Kani on edullinen kotitarve-eläin. Kaninlihan tuottaminen on varmaan kaikkein kannattavinta omavaraisuutta ajatellen. Kesäaikaan kanit syövät luonnosta ilmaiseksi saatua rehua. Isosta kanista saa parikin kiloa lihaa, mikä on paljon. Meidän kanit ovat belgianjättejä ja maatiaiskaneja, sekä niiden sekoituksia.

Ankkojen kohtaloa vielä mietitään. Lihaksi niitä ajateltiin alunperin, koska ankkojen pitäminen talviaikaan on niin hankalaa. Ovat sellaisia vedellä läträäjiä ja paskalla sotkioita että. Ankanmunat vaan on todella hyviä leivonnassa ja näyttäisi siltä, että kaikki meidän 4 ankkaa olisivat akkoja.

Viimeisenä voisi miettiä, että mikä olisi sellainen asia, minkä muuttaisin omassa omavaraistelussani? Se onkin vaikea juttu! Ehkä kasvimaa; sen sijainti ja perustamien erilailla. Olen kokeillut kaikenlaisia vaihtoehtoja. Niin suoraan maassa kasvattamista kohopenkeissä, sekä lavoissa. Aina vaan hemmetin juolavehnä ja ohdakkeet valtaavat viljelykset. Ei auta kattamiset pahveilla tai muillakaan. Ehkäpä kaivauttaisin maan pois ja toisin uudet mullat. En tiedä. Tämä sininen savi on vaikea viljelyalusta. 

Mutta näillä mennään ja en ala kyllä mihinkään rajuihin toimiin enään. Ennemmin vaikka lopetan koko kasvimaatouhut!

Joka vuosi oon heittämässä kuokan 
nurkkaan. Sitten kun on sadonkorjuun aika, 
olen onneni kukkuloilla!

Tällaisia mietteitä näin elokuuhun. Käykäähän lukemassa muiden kirjoituksista kuulumiset ja kuukauden aiheisiin liittyviä juttuja.

Elokuu

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2023/

Kakskulma https://kakskulma.com/mita-haluaisin-osata-ja-kesan-raksakuulumiset

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/ankat-ja-kanat-suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/07/kotitarpeilun-suuret-ilot.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-8/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-8.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/07/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2023.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/08/suuntana-omavaraisuus-2023.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelo-asioita-kalastuksesta-ja-elukoista

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-kotitarve-elaimet/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/08/unelmana-omavaraisempi-elama-mita.html

Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/oman-sadon-sailonta-ja-sadeveden-keruuta-vihdoinkin-suuntana-omavaraisuus/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/08/07/elokuu-23-evasta-koko-talven-varalle/

Kanat ja ankkulit joutuivat sisätiloihin 
lintuinfluenssan takia.

Mukavaa kesän loppua ja syksyn alkua kaikille!

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 2; kasvatellaan kaikkea ja opitaan virheistä!

 

Hei vaan helmikuu! Jotenkin tuntuu, että tammikuu ei ole mennyt koskaan näin "kivuttomasti", kuin tänä vuonna. Yleensä se on sellainen "kuukausista pisin", mutta nyt en tuntenut mitään tuskaa sen loputtomuudesta. Johtuu ehkä siitä, että elämäni on ollut niin rauhallista koko kuukauden. Uusia työkuvioita olen kyllä hionut ja luontokerhoakin vetänyt. Yksi osa-aikatöistäni on ollut katkolla rajoitusten takia koko tammikuun. Muutenkin olen ollut tosi paljon ihan vain kotona. Käynyt hiihtelemässä lähiluonnossa liukulumikengillä ja touhunnut arkisia askareita kotosalla. On ollut mukavaakin, että on saanut keskittyä ihan elämän perusasioihin, kuten talon lämmittämiseen, ruuanlaittoon ja lumenluontiin.

Herneenversoja on saatu jo monta satoa!

Nyt on kuitenkin taas suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjan postauksen aika. Tosiaan, joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja -toimisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kukin tahollaan yhtä aikaisesti postauksensa, jonka aihe on päätetty etukäteen. Tämän kuukauden aiheina ovat omat kasvatusvinkit eläimille, kasveille tai vaikkapa lapsille, sekä jos viime kesänä on ollut jotain kokeiluja, niiden onnistumisesta/epäonnistumisesta voi halutessaan jakaa kokemuksia. Tietysti aina kiinnostaa, onko vuodelle suunnitelmia ja miten ne edistyvät.

Talvella on aikaa kokkailla kodassa!

Suuntana omavaraisuus -postaussarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He patistelevat meitä kirjoittamaan, kokoavat meidän postauksien linkit yhteen ja mainostavat yhteispostaussarjaa muissa somekanavissa.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukset löytyvät seuraavien tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö ja omavaraisuus. Ensimmäisen tämän vuoden postauksen löydät alla olevasta linkistä.

Osa 1

Ensin niitä kuulumisia... Me aloitettiin Beiben kanssa alkuvuosi flunssalla. Ei ollut "sitä itseään", mutta ihan tarpeeksi kipeitä oltiin. Ärsyttävää! Toipumiseen on mennyt koko tammikuu. Kuukunaa ja Omppuakin ollaan nähty ihan liian vähän, koska sielläkin on sairasteltu. 

Tammikuussa aloitin Luonto-Liiton kerho-ohjaajana. Olen kerran viikossa vetänyt luontopainotteista kerhoa 3.-6.-luokkalaisille. Vähän on ollut nihkeätä saada kerhoon osallistujia. En tiedä mikä on ollut syynä, rajoituksetkaan eivät kuitenkaan ole koskenut lasten harrastustoimintaa. No, katsotaan miten käy. Voipi olla, että tämä ura katkeaa yhtä nopeasti, kuin alkoikin. Olen joka tapauksessa saanut arvokasta työkokemusta kerhon vetämisestä ja toiminnan suunnittelusta.

Tampereen kehitysvammaisten tuki ry:n kokkikerho on ollut rajoitusten takia katkolla koko alkuvuoden, mutta toivottavasti päästäisiin aloittamaan kokkailut parin viikon kuluttua.

Uusia työkuvioitakin on ja "pahasti" näyttää siltä, että minun kesäni olisi aikas työpainotteinen. Työnkuva ei ole ihan selvä vielä. Olen jo käynyt tekemässä eräällä kylätalolla keikkaa heidän kahvio-lounasravintolassaan ja tälläisiä tuurauspäiviä olisi tiedossa nyt helmi-maaliskuussa. Kesä olisi painottunut todennäköisesti keittiöön ja kahvion saliin. Nyt olen ihan tyytyväinen, vaikkei joka viikolle tuurauksia osuisikaan. Keittiötyö ei kuitenkaan ole se, mitä haluan ihan täysillä tehdä, vaikka se on minulle luontevaa ja siitä pidänkin. Yritys olisi päästä pitkällä juoksulla köökkihommista eroon kokonaan. Kroppakaan ei välttämättä niitä kestä pitemmän päälle.

Klassinen raastepöytä!

Mutta kylätalolla on kotieläinpiha, ns. lasten maatila, sekä kohta avattava pupukahvila, joihin olisi tarkoitus suunnitella ohjelmaa jo keväällä niissä mahdollisesti vieraileville luokkaretkiryhmille. Ja tässä olisi minulla sitten töitä ryhmien ohjaajana, sekä ohjelman järjestäjänä. Kaikki on vielä ihan auki, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mutta kerron näistäkin kuvioista varmasti sitten lähemmin!

Nuo harrastekerhojen ohjaamisethan loppuvat minulta toukokuussa, joten kesätyö on tervetullutta. Se taas pistää miettimään näitä omia kotikuvioita. Lähinnä sitä, että kuinka paljon Leppämäessä kasvatellaan mitäkin. Onneksi kasvukausi on ihan aluillaan, niin on vielä hetki armonaikaa miettiä!

Luontokerhossa ollaan askarreltu
luontounelmakarttoja. 

Olen saanut hieman aloitettua esikasvatukset. Chilit, paprikat, mukulasellerit ja purjot olen laittanut nyt kuun vaihteessa multiin. Ne nyt eivät ole vielä edes itäneet, mutta tarkoituksella yritin venyttää kylvöjä mahdollisimman pitkään. En nauti mitenkään erityisesti siitä, että joka paikka on taimipotteja täynnä!

Olen kuitenkin koko alkuvuoden kasvattanut herneenversoja meille ihmisille ja kauraa marsuille, sekä kanoille. Jotenkin kuitenkin sellainen kasvattamisen palo alkaa olemaan aina joulun jälkeen. Vaikka olen kyllä nauttinut tästä ihanasta, kunnon talvesta lumineen ja pakkasineen. Ei minulla ole mikään ikävä vielä kevättä. Se tulee, sitten kun tulee!

Kaurapelto ikkunalaudalla!

Tämän kuukauden teemana on kasvatusohjeet ja erilaiset kokeilut. Leppämäessä on kasvateltu ja kokeiltu kaikenlaista näiden parinkymmenen vuoden aikana. Niin kasviksia, kuin eläimiäkin. Ja onhan siinä sivussa yksi lapsikin kasvanut aikuisuuteen!

Ja tietysti saadaan olla osaltamme 
mukana näiden murujen kasvussa!

Meillä on eläimistä lisääntyneet marsut, kanit, ankat, kanat ja lampaat. Minulla on joskus ollut jopa akvaarioita ja kalanpoikasiakin eri lajeilta tuli "tehtailtua".

Eläimistä ja niiden lisäännyttämisestä olen oppini saanut kirjoista, netistä, ystäviltäni ja kokemuksen kautta. Onneksi meillä on nämä asiat menneet pääsääntöisesti hyvin. Aina kannattaa varautua siihen, että tulee ongelmia. Näin ne eivät pääse yllättämään. Mutta minusta on turhaa silti pelotella. Eläimet osaavat nämä hommat pääsääntöisesti paremmin, kuin me ihmiset. Silti niitäkin voi joutua auttamaan tai jopa lopettamaan, jos oikein huonosti käy.

Meidän marsut. Vasemmalla Kamu, 
joka on Vainun ja Mustiksen isä.

Itse olen käynyt esimerkiksi tuotantokani-kurssin, jolla opetettiin kanin lopetus tainnutusjousta käyttäen. Kurssilla oli mukana monia kanin kasvattajia, jotka halusivat oppia kanin lopetuksen kotona. Eläinlääkäri saattaa olla pitkän matkan päässä ja joskus on tarpeellista lopettaa eläimen kärsimykset mahdollisimman nopeasti.

Meillä lopetukset/teurastukset on ollut Beiben heiniä. Hänellä on puoliautomaattipistooli, millä kanit on laitettu hengiltä.

Kaneja meillä on pennutettu lihantuotantoa varten, joten poikasilla on ollut aina sijoituspaikka. Osa on siis teurastettu lihaksi omaan käyttöön ja osa on myyty eloon, jos kysyntää on ollut. 

Maailma on kaneja täynnä. Ei tarvitse kuin mennä Toriin tai eläinsuojelukeskusten nettisivuille katsomaan kotia etsiviä eläimiä, niin kaneja on tarjolla. Joten, siksi pitää miettiä tosi tarkkaan, mitä niille tuleville poikasille tehdään, jos kaneillaan niitä meinaa teettää. Jos mielii itse tuotettua lihaa, on kyllä pakko kylmettää ja kovettaa sydämensä. Harva asia on niin suloinen tässä maailmassa, kuin kaninpoikanen! Ei ole kenenkään etu, niin ihmisten, kuin kanienkaan, jos kohta koko kämppä on kaneja täynnä.

Lötkö, joka jouduttiin lopettamaan 
viime kesänä. 

Kaneilla ei ole varsinaista kiima-aikaa, vaan ne voidaan astuttaa koska vaan. Itse olen ajoittanut astuttamiset niin, että poikaset syntyvät aikaisin keväällä. Näin niiden ruokinta on lähes tulkoot ilmaista kesän ajan ja ne ovat kasvaneet teuraskokoon syksyksi. Olemme teurastaneet kanit yleensä noin 6-8 kk:n iässä. 

Meillä on ollut pääasiassa rotuna belgianjättejä. Monet lihakanien kasvattaja moittivat rotua hidaskasvuiseksi, mutta meillä ei ole koskaan ollut tarkoitus tehotuottaa lihaa. Joten maltamme odottaa puoli vuotta laadukasta, itse kasvatettua lähilihaa.

Naaraat olen astuttanut vuoden iässä. Suositus ensisynnyttäjälle on noin 8-12 kk. Astuvan uroksen pitäisi olla kehittynyt ja kasvanut aikuiseen kokoonsa. Suositus ikä vähintään yli puoli vuotias.

Astutus on hyvä tehdä "puolueettomalla maalla" eli sellaisessa paikassa, mikä ei ole kummankaan reviiriä. Jos näin ei ole mahdollista tehdä, olen laittanut naaraan uroksen karsinaan. Urosta ei saisi koskaan laittaa naaraan karsinaan. Naaraat voivat olla hyvinkin agressiivisia urosta kohtaan ja vahingoittaa urosta. Varsinkin nuori, kiihkeä ja kokematon uros nylkyttää ihan mitä päätä vain ja voi hyvinkin joutua nartun kuohitsemaksi. Rajua, mutta totta!

Jos pariskunta on suotuisa toisilleen, akti on lyhyt. Onnistuneen astumisen merkit ovat yleensä se, että uros kierähtää kyljelleen, ihan kuin olisi saanut jonkun kohtauksen, saattaa päästää jonkin äännähdyksen ja sen hampaissa on naaraan niskasta nypätty karvatuppo. Karvatupon nyppääminen niskasta saa kuulemma munasolun irtoamaan. Usein kanit saattavat jäädä makoilemaan aktin jälkeen vierekkäin. 

Naaraan tiineys kestää +/- 30 vuorokautta. Poikimisen lähestymisen huomaa siitä, että kani alkaa tekemään pesää. Sen nisät alkavat turpoamaan ja se alkaa nyppimään rinnastaan karvaa ja vuoraa niillä pesää johonkin hyväksi katsomaansa paikkaan. Tässä vaiheessa kannattaa antaa kanille poikimisrauha.

Poikasia syntyy rodusta riippuen 1-10. Isot rodut, kuten belgianjätti, saavat yleensä isoja poikueita. Meillä taitaa olla 9 isoin määrä.

Poikaset syntyvät kuuroina, sokeina ja karvattomina. Ovat siis ihan avuttomia. Emo imettää poikasiaan kerran tai kaksi vuorokaudessa, eikä hoida niitä sen kummemmin. Imetys kestää pienen hetken. Tämä pitää tietää, muuten voi huolestua turhaan. Samoin tekevät luonnossa jänikset ja rusakot. Ne jättävät poikasensa "heitteille" ja käyvät ruokkimassa sitä pienen hetken pari kertaa vuorokaudessa. 

Karvakasa, sanan varsinaisessa merkityksessä!

Poikimiset ovat sujuneet yleensä hyvin. Pari kertaa on löytynyt pesän ulkopuolelta kuollut poikanen.  Joskus saattaa olla, että emo hylkii jotain poikasta ja vaikka sen laittaa takaisin pesään, emo on sen hetken päästä heittänyt pois pesästä. Olen huomioinut, että pentueen ollessa tosi isolukuinen, saattaa pesän ulkopuolelta löytyä yksi tai kaksi kuollutta poikasta. Joskus joku poikasista on pureutunut maitoa imiessään niin kovasti kiinni emon nisään, että on raahautunut pesästä emon mukana. Pesän ulkopuolelle joutunut vastasyntynyt poikanen kylmettyy todella nopeasti ja menehtyy.

Yleinen ohjehan on, ettei kanin pesää saisi kovasti penkoa ensimmäisen viikon aikana, jottei emo hylkää sitä. Meillä kanit ovat olleet aina viileissä tiloissa ja poikimiset tapahtuneet talviaikaan, pentujen vointia on ollut pakko tarkkailla. Silti näitä pesän ulkopuolelle kylmettyneitä, kuolleita pentuja on löytynyt aika ajoin.

Muutamia kertoja olen löytänyt puoliksi syötyjä poikasia. Tähän on monia syitä ja selityksiä. Ennen vanhaan oli käsitys, että juurikin häirittynä emo syö poikasensa. Voi olla näinkin, mutta emo saattaa myös vetää tiukassa synnytyskanavassa olevaa poikasta ja purra sitä vahingollisesti. Emo myös syö jälkeiset ja joskus voi "vauhdin hurmassa" syödä koko poikasen. Myös jonkinlaisen puutostilan oireena pidetään pentujen syömistä. 

Jos emo itse kuolee tai sairastuu synnytyksen jälkeen niin, ettei ole pentujaan imettämässä, niin ihan vastasyntyneiden kanssa ei ole juurikaan mitään tehtävissä. Parin viikon ikäisiä voi yrittää imettää pipetillä tms. 

Olen antanut emolle jotain erityistä herkkua siksi aikaa, kun olen tarkistanut pesän. Pentujen lukumäärän olen laskenut vasta sitten kunnolla muutamien päivien päästä. Hieron aina käsiäni emon irtokarvoihin, ennen kuin kosken poikasiin. Näin ehkä hieman vältän omaa tuoksuani tarttumasta niihin. Mutta minun toimieni takia meillä ei ole yksikään emon poikasiaan hylännyt.

Meillä kanit ovat tehneet aina pesänsä pesäkoppien ulkopuolelle. Olemme laittaneet sitten lämpölampun paikoilleen, kun kani on poikinut. Kanihan tekee oljista ja heinästä pesän, jonka se vuoraa itsestään nyppimillä karvoilla. Pesä on uskomattoman lämmin!

Olen myöskin tehnyt sellaisen huomion, että meidän kaninpoikaset ovat olleet ihan uskomattoman kesyjä ihan alusta asti. Johtuuko kenties siitä, että hiplailen niitä aina heti syntymästä asti. Saattavat tottua hajuuni. 

Poikasille alkaa karvapeite kasvamaan heti ja muutaman päivän päästä ne ovatkin jo hentoisen karvan peittämiä. Reilun viikon ikäisinä niiden silmät alkavat avautua ja noin kahden viikon ikäisinä onkin jo aika jättää pesä ja lähteä liikkeelle. Kolmen viikon ikäiset kanit alkavat maistelemaan kiinteää ruokaa.

Kaniemo imettää noin 5 viikon ajan. Olen erottanut poikaset emostaan noin 6 viikon ikäisinä ensin kaikki samaan ja hieman myöhemmin vielä nartut ja urokset omiin porukoihinsa. Uusiin koteihin olen pennut antanut 8-10 viikon iässä.

Joskus olen jättänyt naaraspoikaset elelemään emonsa kanssa, mutta olen huomannut, että näin toimiessa narttupoikaset jäävät aremmiksi. Ilman emonsa turvaa niistäkin tulee kesympiä ja emo saa  huilia rauhassa jonkin aikaa. Olen kuitenkin jonkin ajan eristyksen jälkeen laittanut nartut takaisin yhteen emonsa kanssa. Toimin näin siksi, koska haluan kanien olevan helposti käsiteltäviä. Ne eivät stressaannu lopetustilanteessa, koska ovat tottuneet käsittelyyn. Ja ihan silläkin, jos niistä joku vaikka päätyisi lemmikiksi!

Meillä poikaset on totutettu mahdollisimman
kaikkeen ruokaan, jotta niille ei sitten tulisi
myöhemmin mahavaivoja niin herkästi. 
Kanin pääasiallinen ruokahan on heinä ja jokin
rehupelletti. Mutta vihreää saavat kuitenkin
joka päivä vähän.

Kanantipuja meillä on tullut kanojen itse hautomana ja koneella haudottuina. Sen jälkeen kun hommasin orpington rotuisia kanoja, olen hautonut tipuja vain ja ainoastaan koneella. Tämä siitä syystä, että isot kanat polkevat hautomansa munat rikki. Näin on meillä käynyt ihan järjestäen, joten olen katsonut parhaimmaksi hoitaa hautomisen itse. Olen kuitenkin saanut ujutettua tiput usein jollekkin innokkaalle hoivaaja-kanalle, joka on ottanut äipän homman enemmän kuin tosissaan. 

Kanoista ja tipuista en tässä enempää turise. Olen kirjoittanut monta postausta kana-aiheesta, joten laitan linkit oheen. Niistä pääsette lukemaan, jos kiinnotaa!

Kanantipuja hautomakoneella

Kotikanala; uhka vai mahdollisuus omavaraisuudessa?

Proteiinileipä kanantipuille

Tee itse ruokaa kanoillesi hapattamalla

Meidän kanala!

Mummon kanat

Mummo kanasensa niitylle ajoi,...

Lampaat, niillä on teettetty karitsoita monena keväänä. Mutta tämä kevät on karitsaton. Ajattelin pitää Tipillä välivuoden, mutta en tiedä laitanko sitä enään koskaan tiineeksi. Aika näyttää!

Meillä karitsoinnit ovat sujuneet ilman ongelmia. Ehkä sekin on pieni syy, että ehkä olisi hyvä lopettaa tähän, kun ei ole mitään dramatiikkaa tapahtunut!

Suomenlampaat ovat hyviä lisääntymään. Ne tekevät pääsääntöisesti aina monta karitsaa. Tippi on karitsoinut aina 3 kerrallaan. Nella-lammas, jonka olen myynyt lemmikiksi muualle, teki myös 3 karitsaa. 

Tippi on synnyttänyt, hoitanut ja imettänyt karitsansa hyvin. Sillä on ollut uskomaton auktoriteetti jälkikasvuunsa ja se on ollut tiukka äiti. Se ei ole sietänyt yhtään riekkumista karitsoiltaan ja sen utareille ei olla väkisin pyritty.

Nella taas ei ollut onnekas imetystouhuissa. Sillä oli huonon malliset vetimet ja ne olivat myös ihan järjettömän suuret. Pienet karitsat eivät saaneet niistä otetta ja pureksivat ne ihan verille. Tästä johtuen Nella alkoi juosta pakoon karitsoitaan ja siitähän sitten show syntyi. Vieroitin karitsat ja lypsin emää. Lisäksi annoin kakaroille korviketta. Aika homma! Kun myin Nellan, vannotin, ettei sillä saa teettää karitsoita.

Tippi ja minä vuonna 2018.

Meillä astutus on tapahtunut niin, että olen tuonut lainapässin meille ja se on ollut meillä reilun kuukauden. Yleensä astutukset tehdään syksyisin. Ihan siitä syystä, että on mukavampaa karitsoiden syntyä keväällä. Toiseksi karitsat ovat teurasiässä ja -koossa syksyllä ja niitä ei tarvitse siten enään ottaa sisälle ostorehuruokintaan. 

Uuhen kiima kestää vuorokauden verran ja kiimankierto on noin 3 viikkoa. Joten reilussa kuukaudessa pitäisi natsata, jos näin on käydäkseen. Suomenlammas kiimailee ympäsi vuoden.

Pari kertaa olen onnistunut aktin näkemään, joten siitähän on sitten ollutkin helppo laskea, koska karitsointi tapahtuu. Viimeksi Tippi oli muualla laumassa, missä oli pässi mukana. Sitten piti vaan tarkkailla kovasti sitä ja yrittää lukea, koska alkaa  tapahtumaan. 

Uuhen tiineysaika on noin 5 kuukautta. Minulla on sellainen kalenteri, mistä voi katsoa suoraan lasketun ajan, jos tietää astumisajan. Vähän niin kuin ihmisilläkin neuvolassa katsotaan!

Kun aika on, uuhen vatsa laskeutuu, utare turpoaa ja "ronttonen" leviää. Kun ihan h-hetki alkaa olemaan käsillä, uuhi lakkaa syömästä. Meillä lampaat ovat olleet aina niin ihmisystävällisiä, että ovat synnyttäneet puolilta päivin. Kuka sitä nyt yöllä jaksaa!

Meillä lampaat ovat aina synnyttäneet makuultaan ja siitä nousseet nuolemaan kalvot karitsoiden ympäriltä. Pari kertaa olen hätäillyt ja mennyt itse puhkomaan kalvoja, kun emä ei ole heti alkanut nuolemaan turvan ympärillä olevaa kalvoa. Varmaan ihan turhaan, mutta olen aina ihan paniikki-riemussa puuhaamaassa ja ponnistamassa uuhieni kanssa.

Itse olen tällä vähäisellä kokemuksella huomannut, että kahdesta ensiksi syntyneestä tulee aina kuin paita ja peppu ja kolmas jää vähän ulkopuoliseksi. Tälle on kuulemma ihan selityskin ja sitä sanotaan "tissipariksi". Uuhellahan ei ole kuin kaksi utaretta, joten vain kaksi kerrallaan pääsee maitohörpylle. Emo ei anna pentujeen imeä kauaa, joten kolmas jää usein huikatta sillä kertaa. 

Karitsahan on ei-märehtijä ensimmäiset 2-3 elinviikkoaan. Se kyllä maistelee heinää ja muuta kiinteää, mutta maito on se, mistä se ravintonsa saa. 

Tämän jälkeen on ns. välivaihe, jossa karitsa alkaa totuttelemaan kiinteään ravintoon ja märehtiminen alkaa. Nämä liittyvät pötsin toimintaan ja syljen erittymisiin ja sen sellaisiin juttuihin, joita en nyt ala sen enempää avaamaan. Google auttaa, jos kiinnostaa enemmän!

Noin 8 viikon iässä karitsa pystyy jo märehtimään täysin ja sen pötsi käsittelemään karkearehua. Monesti tässä iässä varsinkin pässikaritsat vieroitetaan emästään. Itse olen vieroittanut pässit viimeistään 12 viikon iässä, koska alkuperäisrotujen pässit tulevat suvunjatkamisikään erittäin nuorina.

Alle puolen vuoden ikäistä pässiä, sen kehittymättömyyden takia, ei ole hyvä käyttää siitokseen. Jotkut astuttavat uuhet jo puolen vuoden iässä, mutta itse pidän vähintään vuoden ikää hyvänä. 

Parin päivän päästä syntymästään annan karitsoille ja emolle monivitamiiniliuosta ja uudemman kerran parin viikon ikäisinä. Kun alkavat syömään kiinteätä pidän niille karitsarehua vapaasti tarjolla. Huolehdin myös, että uuhi ei "kuivu" liikaa, vaan pysyy hyvässä kunnossa. Emo saa kauraa, rehua, kivennäistä ja hyvää heinää. Tuoreelle pääsevät heti, kun pelloille on nurmi kasvanut.

Lampaiden, kuin muidenkin elukoiden kasvattamisessa Beiben sisko on ollut tärkeä mentorini. Häneltä olen suurimman osan opeistani saanut. Olenkin monesti sanonut, että on paljon mukavampaa kysyä asioita suoraan luotettavalta ihmiseltä. Kun olen esimerkiksi kanejani myynyt, olen kehoittanut ottamaan minuun yhteyttä, jos on jotain kysyttävää. Ja välttämään internetin eläinpalstoja, koska sieltä voi saada todella pahan mielen. Poikkeuksia on, mutta aika vähän.

Joten, jos teillä on jotain kysyttävää koskien edellä mainittujen elukoiden asioista, minultakin voi kysyä. Autan mielelläni, jos vain osaan!

Sikoja meillä ei ole koskaan ollut, mutta olen onnekkaasti
päässyt sellaiseenkin touhuun tutustumaan omavaraistelu-
hengessä. 

Kasvisten kasvattamisessa olen ehkä vähän huono jakamaan kasvatusvinkkejä. Tuntuu siltä, että olemme olleet aina onnistuneempia kasvattamaan syömämme lihan, kuin kasvikset. No joo, kyllähän aina jotain onnistuu, kuten kesäkurpitsa. Se on sellainen mistä tulee aina satoa, oli kesä millainen tahansa. Joskun vähemmän, mutta yleensä ihan yli tarpeiden. 

Kesäkurpitsasta kylvän siemet aikaisintaan huhtikuun lopulla ja toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa istutan ne yleensä johonkin kohopenkkiin. Saatan alkuun peitellä niitä harsolla, mutta yleensä jätän ne "herran haltuun" kastelua enempää hoitamatta. Kesäkurpitsa onkin aloittelijalle yksi parhaista kasvatettavista. Lajikkeita on vaikka kuinka ja niistä voi kokeilujen kautta valita omat suosikkinsa. Blogistani löytyy kesäkurpitsa-tunnisteen takaa monia postauksia koskien lähinnä kesäkurpitsaruokia. Niitä tarvitsee paljon, jos kesäkurpitsaa päätyy viljelemään.

Yleensä meillä syödään kesäaikaan tälläisiä kasvispainotteisia
"sotkuja". Joko wokkeina tai patoina. Tässä taitaa olla myös
joko kukon- tai kaninjauhelihaa joukossa.

 Joskus on tomaateista pitänyt tehdä postaus, koska niitä nyt mielestäni osaan kasvattaa. Ehkäpä sen teenkin vielä...

Syyskylvöistä olen postannut. Syyskylvö- tunnisteen takaa löydät juttua minun onnistumisistani ja epäonnistumisista.

Olen vuosia kylvänyt palsternakan ja porkkanan, sekä monia muita hitaasti kasvuun lähteviä vihanneksia ja juureksia syksyisin, juuri ennen talven tuloa. Sehän onkin sitten sellainen taito, joka vaatii lähes noitamaisia kykyjä. Mutta perussääntönä voisi sanoa, että ennen lokakuun loppua ei kannata kylvää. Koska usein loppusyksystä tulee vielä leutoja jaksoja ja siemenet lähtevät kasvuun. Ja se oli siinä sitten!

Pinaatti, retiisi, musta- ja kaurajuuri, salaatti, persilja ja persiljajuuri ovat ainakin sellaisia kasviksia, mitkä sopivat hyvin syksyllä kylvettäviksi. Kukista kehäkukka on mainio tähän touhuun!

Muutama vuosi sitten kävi niin, että helmikuussa oli pitkä lämmin jakso ja lunta ei ollut tullut oikeastaan koko talvena. Meillä lähti syyskylvöt itämään helmikuun lempeissä +8 asteen lämmöissä ja sitten tuli pakkaset, sekä lumi ja keväällä kylvettiin uudet siemenet tuhoutuneiden tilalle.

Tässä olen kylvänyt kannelliseen lavaan
30.10.2017

Ja tässä kylvökset ovat itäneet 23.03.2018.
Taitaa olla pinaattia!

Yleensä emme kasvattele mitään erikoisuuksia, vaan ihan tavallisia vihanneksia ja kasviksia. Kuten porkkanaa, perunaa, tomaattia ja sen sellaisia. Mutta aina joukkoon mahtuu joka vuosi jokin eksoottisempi kokeilu. Bataatti on esimerkiksi sellainen. Sitä olen kasvattanun monena vuonna, lähinnä epäonnistuneesti. Mutta kerran saimme ihan jättisadon ja sekös sitten kannustaa lähes joka vuosi laittamaan sitä aina uudestaan.

Bataatinkasvatuksesta olen postannut pariin otteeseen ja ne pääset lukemaan alla olevista linkeistä.

Bataatin kasvatuksen ABC (tämä kirjoitettu epäonnistuneesta näkökulmasta)

Vuoden 2018 huikea bataattisato

Bataattisatotoiveita sittenkin!

Viime kesänä minulla oli jälleen kerran bataattia kasvamassa. Maanpäällistä kasvustoa tekivät runsaasti, mutta maan aluinen sato jäi surkeaksi.

Koko sato mahtui kädelle!

Huh huh! Tästähän tuli megalomaanisen pitkä postaus, vaikka kasvatettavista asioita kerroin kaikista vain pintapuolisesti. Kiitos sinulle, jos jaksoit lukea loppuun asti!

Nyt sitten urakka jatkuu, kun pitää tietysti lukea muiden omavaraisuusbloggaajien kasvatusvinkit ja -kokeilut. Siinähän tämä helmikuu taitaa sitten mennäkkin!

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/kanojen-kasvatus-kotipihalla/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/rakentajan-henkinen-kasvu-eli-kuinka-romahdin-ja-loysin-itsestani-jalleen-lapsen

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/02/viime-vuoden-kokeilut-omavaraisuus.html

Omavarainen elämä https://omavaraiset.blogspot.com/2022/02/omat-kasvatusvinkit-kaudelle-2022.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/02/omavaraisuushaaste-2-mita-uutta-teimme.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/02/helmikuun-ensimmainen-maanantai.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-2/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvatusasioita

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16358

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2022/02/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/kasvatus-ja-kokeilut/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/02/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/02/07/helmikuu-22/

Mukavaa helmikuuta kaikille lukijoille. Nauttikaa talvesta ja lumesta!

Kohta on taas kesäkurpitsojen aika!

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 4; kuulumisia ja tosi vähän kompostoinnista!

 

Maaliskuun 9. päivä

Heipparallaa ja hyvää huhtikuuta! Niin se vaan on taas aika #suuntanaomavaraisuus -yhteispostauksen. Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kello 9, joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita, sitä jo vankasti eläviä tai sellaisesta haaveilevia bloogareita, julkaisee yhtäaikaisesti postauksensa ennalta sovitusta aiheesta. Tai sitten postaavat jostain muusta itselleen tärkeästä ja mukavasta aiheesta. Ei tämä nyt niin tarkkaa ja tiukkapipoista ole! Kuitenkin hieman kuulumisia olisi tarkoitus kertoa ja vähän sitä, että jos on ollut jotain suunnitelmia tälle vuodelle, niin miten niiden kanssa on mennyt.

Maaliskuun 18. päivä

Suuntana omavaraisuus postaussarjan ovat luoneet ja sitä luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He ovat jo vuosia jaksaneet kehitellä aiheita ja innostaa meitä muita bloggareita mukaan kirjoittamaan. Iso kiitos heille tämän sarjan olemassa olosta!

Maaliskuun 27. päivä 

Rakkautta ja maan antimia on ollut muutamaa postausta lukuun ottamatta mukana joka kuukausi kaikken näiden vuosien aikana. Vanhoja postauksia voit käydä lukemassa tunnisteiden omavaraisuus, blogiyhteisö, suuntana omavaraisuus ja omavaraisuus, takaa. Alla olevista linkeistä pääset lukemaan tämän vuoden aikaisemmin julkaisemani postaukset.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Kasvimaa 31. maaliskuuta

Kevät lähtikin etenemään jättiharppauksin! Maaliskuun lopulla kylvin isoon kasvihuoneeseen kylmänkestäviä vihanneksia ja lunta oli vielä puolimetriä. Sitten tuli parin päivän sateet ja lumet, sekä jäät saivat kyytiä niillä alueilla, millä oli liikuttu. Pelloilla ja pihan laitamilla lunta vielä riittää, mutta sen rakenne alkaa olemaan jo tosi rakeista. Joten, kyllä ne siitä kohta sulavat!

Kylvöt ovat jo itäneet kasvihuoneessa!

Elämä on ollut aika kotipainotteista. Beibe käy töissä ja minä olen opiskellut kotona. Talvilomaviikkoakin vietettiin yhdessä. Kuukuna ja Omppu olivat mummulassa pari päivää. Beiben kanssa kävimme pilkillä ja juhlistettiin Beiben synttäreitä jo lähes perinteeksi muodostuneella saarireissulla . 

Lomalla hain Beiben siskon kanssa Lavialta Rantasen Nahkajalostamolta siellä muokattavana olleet viime kesäisten karitsoiden taljat. Beiben siskolla oli 4 taljaa muokattavana ja minulla kolme. Taljat olivat jälleen kerran tosi hienoja ja hyvin tehtyjä.

Tämä meni yhdelle kaverille!

Taimikasvatuksia olen alkuvuoden chilien jälkeen laittanut lisää. Tomaatteja laitoin useita lajikkeita ja ne ovatkin jo koulintakunnossa. Lisäksi laitoin purjoa. Niitä en ole oikein koskaan onnistunut itse kasvattamaan ja olenkin yleensä ostanut taimet. Mutta kun ei nyt oikein tiedä, saako taimia tänä keväänä mistään, ajattelin taas kokeilla itse purjon esikasvatusta. Voihan olla, että tällä kertaa vaikka onnistuisinkin!

Mukulaselleriä laitoin multiin myös. Sen kanssa ehkä olin vähän myöhässäkin, mutta katsotaan nyt. Mukulasellerillä kun on tosi pitkä kasvukausi. 

Nyt huhtikuussa onkin sitten loppujen esikasvatusten vuoro. Aikomus olisi laittaa ainakin erilaisia kurpitsoita, avomaankurkkua, papuja, maissia ja ehkä jotain kesäkukkiakin. Tsinnian siemeniä olen ainakin ostanut. Niiden pitäisi olla hyviä kukkia pölyttäjille.

Laitoin perunoita esikasvatukseen. 'King Edvard' ja 
'Maris Peer' lajikkeita. 

Koulussa minulla alkoi luonnontuotekasvien viljelyn jakso. Sehän sopii nyt tähän aikaan hyvin. Tosin ensimmäinen viikko oli etänä. Joitain tehtäviä saatiin mietittäväksemme ja niitä sitten käytiin yhdessä läpi Teamsin välityksellä. Seuraavat viikot toivottavasti pystytään järjestämään ainakin osittain lähinä. Päästäisiin ainakin jo parin viikon päästä leikkaamaan pensaita ja hedelmäpuita.

Mua huvittaa, kun koirat aina
istuvat mun jalkojen päällä!

Näyttötyönä pitää tehdä viljelysuunnitelma viideksi vuodeksi kasvimaalle. Joko jo olemassa olevalle, tai hypoteetiselle. Meikäläinen nyt yrittää tehdä sitä omalle kasvimaalleni. Minun "ongelmani" on se, että kasvimaani on vähän elänyt joka vuosi ja en ole kauheasti aikaisemmin mitään suunnitelmia sinne tehnyt. Aika hyvin kuitenkin olen muistanut joka kevät, mitä olen missäkin penkissä edellisenä kesänä kasvattanut. Yleensä minulla on aina ne samat kasvit viljelyssä ja niitä kierrätän penkistä toiseen. Nyt pitääkin sitten miettiä vähän tarkemmin ja ainakin suunnitella niin, että ottaa mukaan myös maata parantavia kesannointikasveja.

Ja niin tykkää lapsetkin!

Eläinrintamalta sen verran, että Tipin helmikuun lopulla saamat kolme uuhikaritsaa ovat kaikki kasvaneet tosi hyvin. Tipiltä riittää maitoa hyvin ja karkkoset syövät heinää, sekä rehuakin jo ihan jatkuvasti. Ne ovat alkaneet märehtimäänkin. Karitsan ruuansulatus muuttuu märehtijän ruuansulatukseksi noin 8 viikon ikään mennessä. 

Kanantipujakin on tulossa, jos vain haudonta onnistuu loppuun asti. Hain orpingtonin siitosmunia eräältä kasvattajalta ja kone on nyt hurissut reilut pari viikkoa. Tämän viikon lopulla pitäisi kuorintaa alkaa tapahtumaan.

Mitäs siitä kompostoinnista? Häpeäkseni minun täytyy myöntää, että sillä saralla olen kunnostautunut aikas huonosti. Tähän on sellaisia syitä kuin, että meillä ei tule esimerkiksi juurikaan keittiöjätettä. Kompostiin menee lähinnä kahvinpurut, teepussit, sipulinkuoret ja sitrushedelmien kuoret. Kaiken muun syö kanat, koira, marsut, kani ja lampaat. Niille menevät salaatin- ja kurkunkannat, kaikkien hedelmien ja juuresten kuoret ym. Ruuantähteitä meillä ei juurikaan jää. Paitsi silloin, kun mummun ja papan murut ovat kylässä. Silloin jää leivänjämiä ja puuron, sekä ruuan rippeitä. Silloin on kanoilla ja koiralla herkkupäivät. 

Silloin tällöin olen kerännyt sipulinkuoret ja kuivannut ne lankojen värjäystä varten. Kahvinporoissa olen kasvatellut sieniä. Sitruksienkin kuoria olen kuivannut sytykkeiksi. Välillä on siis aikoja, jolloin kompostiin ei kerta kaikkiaan mene mitään.

Kahvinporot, paprikan kanta ja 
appelsiinikuoria 

Minulla on bokashiämpäritkin olemassa ja yleensä ne ovatkin käytössä talvisin, keittiön nurkassa pöhisten. Jotenkin en vain ole hirvittävän innostunut niistä. Niihin kun pitäisi pilkkoa kaikki laitettava jäte ja minä en ole jaksanut siihen lähteä. Tosin, olen kyllä heitellyt niihin jätteen ihan sellaisenaan ja hyvin on pelittänyt. Mutta tosiaan, meillä tulee sisältä niin vähän jätettä ja on pienet tilat, niin en ole bokasheja nyt tänä  talvena käyttänyt. 

Viime talvenahan Kuukuna oli avannut toisen bokashiämpärin hanan ja laski bokapissat lattialle. Onneksi siellä ei montaa desiä ollut. Mutta haju oli silti melkoinen monta päivää. Bokasheista tuleva neste haisee ihan mahahapolle, eli oksennukselle.

Kuihtunut kukkakimppu ja kahvinporoja.

Silloin kun minulla on ollu bokashi käytössä olen antanut täyden ämpärin tekevöityä sisällä ja sitten olen tyhjentänyt sen. Olen keväällä tyhjentänyt ne suoraan kunnostettavaan kasvilavaan, sekoittanut hyvin ja peittänyt mullalla. Jätös on maatunut tosi nopeasti, enkä ole huomannut sen houkuttelevan tuhoeläimiä. Jostain olen joskus lukenut, että hiiret ym. eivät olisi niin kiinnostuneita fermentoituneesta bokashijätteestä. Tiedä häntä, pitääkö paikkaansa!

Marsuille kasvatettujen kauranversojen
kasvualustat, kahvinporoja ja
valkosupulinkuoria.

Meillä on kolme umpinaista kylmäkompostoria aitan takana ja niihin olen tyhjännyt bokashit tekevöitymisen jälkeen. Bokashijäte edesauttaa kompostin toimintaa tosi hyvin ja maatuminen nopeutuu. 

Olen kokeillut bokashin kanssa sellaistakin, että olen tyhjentänyt bokajätteen kannellisiin tynnyreihin ja lisännyt hieman multaa perään. Kun saavi on ollut täynnä, olen jättänyt sisällön muhimaan vuodeksi. Jonkin ohjeen mukaan, hapettomassa tilassa muhinut bokajäte muuttuisi ihanaksi mullaksi. No, minun bokajäte kyllä muhi, mutta minulla oli kaksi 50 litran saavillista sellaista oksennukselta haisevaa, märkää tavaraa. Vaikka olin kyllä hyvin nesteet valuttanut massasta ennen saaviin laittoa ja laittanut multaa sekaan, silti tuotos oli tosi märkää. Kuitenkin saavin sisällöt tyhjensin kasvilavoihin ja kyllä ne sinne hävisivät. Koko pihapiiri haisi yrjölle monta päivää. Hanskat oli pakko heittää saunan padan tulipesään ja kottikärryt haisivat, vaikka ne mäntysuovalla pesin. Mutta olisikohan ollut viime kesäinen hyvä punajuurisato tämän "yrjömassan" ansiota, jota lavaan laitoin. Tai sitten vain hyvää onnea muuten vaan!

Kylmäkompostorit.

Eläimiltä tulee lantaa ja sitä käytämme kasvimaalla, sekä muuallakin pihassa. Pehkut ajetaan kasalle keväällä ja sen annetaan maatua vuoden verran. Sitten siinä kasvatetaan kurpitsoita. Parin vuoden jälkeen kasasta saa hyvää, maatunutta multaa kasvilavoihin ja kukkapenkkeihin. Lampailta syömättä jääneet heinät haravoin ja levitän katteeksi kasvilavojen väliin, sekä vadelmapenkkiin rikkaruohojen kasvua estämään.

Lampaiden katoksista haravoin
heinänjämät katteeksi kasvimaalle.

Puutarhasta tulee tietysti jonkin verran risuja ja muutakin. Ruohonleikkujätettä käytetään kasvimaalla ja -huoneessa katteena. Kasvimaalta tulleet rikkaruohot ja kasvien varret, sekä naatit syötän yleensä lampaille. Nyt olen kyllä vähän miettinyt, että voisin esimerkiksi porkkanoiden naatit kuivata ja syöttää niitä eläimille talvella. Katselin meinaan eräässä eläintarvikekaupassa, että siellä myytiin kuivattuja porkkanan naatteja jyrsijöille ja kaneille pussitettuina. Pieni pussi maksoi kolmisen euroa. Tai sitten voisin kokeilla värjätä lankoja niillä! Pitäisi tulla keltaista väriä.

Muuten silppuan kasvijätteen usein suoraan maahan niille sijoilleen, enkä kuskaile sitä sen kummemmin mihinkään. Pikkuisen kun multaa pöyhäsee päälle, niin madot ne hoitaa nopeasti kuleksimasta.

En ole mitenkään innokas haravoija. Pikkuisen pihan paraatipaikkoja raavin keväisin ja syksyisin. Mutta meillä on niin iso piha, että koko pihan haravoiminen olisi ihan ylitsepääsemätön urakka. 

Haravoidut lehdet levittelen kasvilavoihin syyskylvöjen päälle ja lavojen väliin katteeksi. Osan lehdistä vien kanoille ja lampaille pehkuksi. Loput laitan kasalle ja sekoittelen ne talvella kanalasta tulleeseen pehkuun. 

Perunankuoret maistuu rehun seassa. 

Olen haaveillut vuosia lämpökompostorista. Vihjailin jo aikanaan 40-vuotta täyttäessäni, että sellainen olisi kiva saada lahjaksi. No, en saanut! Mutta täyttäessäni 49-vuotta viime joulukuussa, Beibe osti minulle sellaisen. Nyt se odottelee, että lumet sulaa sieltä, mihin olen ajatellut sen sijoittaa. Saas nähdä, mitä sinne sitten laittelen. No, ainakin niitä kahviporoja, teepusseja, sekä sipulin- ja sitruksien kuoria, silloin, kun niitä en muualle laita.

Maurille maistuu muksujen tähteet!

Tälläistä tänne tällä kertaa! Mitähän muille yhteispostaukseen osallistuville bloggaajille kuuluu? Heidän postauksensa pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä. Tiedän, että osa bloggareista on perehtynyt minua enemmän kompostoinnin saloihin, joten saamme varmasti hyviä vinkkejä siltä saralta.

Mauri tuntuu miettivän,että paljonko
vielä tarvitsee kaataa koivua, jotta 
pirtti pysyy lämpimänä!

Vyöhyke 1

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-huhtikuu2021.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/04/ylpea-kompostin-omistaja.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-4-kompostointia-ja-sita-ihtiaan/

Kakskulma https://kakskulma.com/aloitin-bokashoinnin-kun-jate-muuttuu-raaka-aineeksi/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/huhtikuu2021/

Vyöhyke 2

Finland Urban Farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/04/komposti-puutarhailun-sydan-ja-keuhkot.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/04/huhtikuu-2021.html

Omavarainen vegaani https://www.omavarainenvegaani.fi/post/bokashi-on-vegaanisen-puutarhurin-paras-kaveri

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/04/helppo-ja-toimiva-komposti-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-4/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/04/omavaraisuutta-vuodelle-2021-huhtikuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/huhtikuu2021/

Villa Kotiranta https://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-huhtikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-4-2021/

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21149

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/04/04/suuntana-omavaraisuus/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/04/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-4.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/04/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meilla-kompostoidaan-jokaisella-nurkalla-ja-lannoitetaan-miten-sattuu/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=680

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/04/05/huhtikuu-21-lannoitus/

Mukavaa alkanutta huhtikuuta kaikille! Rakkautta ja maan antimia on saanut pari uutta seuraajaakin lisää. Olette sydämellisesti tervetulleet matkaan muukaan! <3