Vuoden 2018 huikea bataattisato!

Yksi blogini luetuimmista postauksista on Bataatin kasvatuksen ABC muutamien vuosien takaa. Nyt huomasin sen taas nousseen kymmenen luetuimman joukkoon. Joten ajattelin vähän ynnätä viime vuotisia kokemuksiani bataatin kasvatuksestani.

Minähän olen yrittänyt tätä himoittua "etelän makeaa mukulaa" kasvattaa peräti neljänä kesänä. Siinä mitenkään mainittavasti onnistumatta. Olen yrittänyt niitä kasvattaa ihan maassa, kasvilavoissa peitettynä harsolla ja peittämättä, kasvihuoneessa, isossa laastipaljussa ja vaikka missä.
Mutta viime kesän helteet ja kuumuus ilmeisesti olivat suotuisia myös täällä Leppämäessä ja saimme "ruhtinaallisen" sadon bataatista.

Viime vuotinen bataatin kasvatus alkoi marketin heviosastolta, kuten kaikkina edellisinäkin vuosina. Ilmeisesti ameriikassa on bataatin satokausi näin alkuvuonna, koska bataatteja on tarjolla aikas edulliseen kilohintaan. Ja sekös meille suomalaisille "bataatinkasvattajille" sopii!

Helmikuun loppupuolella löysin marketista peräti kolme idullista yksilöä. Tyttäreni kanssa oltiin liikekannalla ja hän kuivasti totesi, että persiilleen menee, niin kuin aina ennenkin. Hän kun on käynyt Madeiralla ja nähnyt siellä bataattiviljelmiä, hän ei oikein usko äidin täällä koto-Suomessa onnistuvan. Hän onkin ehdottanut minulle sarkastiseen sävyyn, että jos haluan jatkaa uraani bataatin viljelijänä, minun täytyy muuttaa Madeiralle.

Bataattilaareilla kuluu tovi jos toinenkin etsiessä sellaisia bataatteja, joissa näkyy itusilmun alkuja. Kyllä bataatti itämään lähtee ihan ilman noita itujakin. Jos on lähteekseen!
Olen käsittänyt niin, että noita bataatteja käsitellään jotenkin, juurikin itämisen estämiseksi. Tällä vähäisellä kokemuksella, olen huomannut noiden ituisten bataattien varmemmin alkavan kasvamaan. Olen kyllä saanut iduttomankin bataatin versoilemaan, mutta siinä on mennyt todellakin kauan. Ja aina ne eivät lähde kasvamaan.
Kärsivällinen kannattaa kuitenkin olla, koska bataatti itää todella hitaasti. Jos hieman epäilyttää, tuleeko siitä yhtään mitään, kannattaa kurkata mullan alle. Jos bataatti on alkanut juurta tekemään, se todennäköisesti alkaa myös versoja pukkaamaan.

Olen katsellut myös luomubataateista ituisia yksilöitä. Mutta ainakin kaikki markettien luomut ovat olleet niin huonokuntoisia, että en ole niitä ostanut. Aion kyllä taas niihinkin katseeni kohdistaa!

Kun/jos löydät ituisen bataatin kaupasta, sitä kannattaa käsitellä hellästi. Idut irtoavat tosi helposti bataatista ja sitten pääsee melkein itku. Olen jopa kaupan kassalla neuvonut kassahenkilöä olemaan erityisen varovainen bataattieni kanssa. Kertonut heille syynkin ja saanut aina erityisen hyvää ja hellää palvelua bataateilleni!

Bataatin kasvatushan alkaa siis niin, että bataatti laitetaan multaan. Täts it! Olen kokeillut montaa eri konstia. Olen laittanut bataatin puolitettuna, niin pitkittäin, kuin poikittainkin. Ihan siitäkin syystä, että olen pihi ja minusta on tuntunut ihan kamalalta haaskuulta heittää iso määrä ruokaa multaan. Mutta toisaalta, hautaanhan perunoitakin maahan!

Viime kesäinen kasvatuskokeiluni kannustaa minua tekemään juurikin niin, että laitan jatkossakin kokonaisen, ehjän bataatin kasvamaan puolittain haudattuna isoon astiaan kasvamaan.
Näin siis tein viime vuoden helmikuun loppupuolella löydettyäni nämä kolme ituista yksilöä.

Tuntuu, ettei bataateille tapahdu mitään. Kunnes eräänä päivänä huomaat, että idut ovat lähtenneet kasvamaan! Näin tapahtui viimeksi noin kuukauden kuluttua. Maaliskuun lopulla idut alkoivat kasvaa suorastaan räjähdysmäisesti!

Kastella bataatteja kannattaa maltilla, etteivät vaan ala mätänemään. Minä olen kasvattanut näitä mukuloitani muovisissa dynokulhoissa, missä ei ole reikiä pohjassa. Kannattaa ihan sormella kokeilla, ettei vesi lillu astia pohjalla.

Kun versot ovat kasvaneet noin 20 senttiä pitkäksi ja niissä on monta lehtiparia, on aika katkaista versoja vesilasiin juurtumaan. Olen jättänyt bataattiin veroja muutamia senttejä ja niin, että siihenkin jää lehtiä. Koska se jatkaa näin kasvuaan ja saattaa jopa haarautua.
Verson leikkaan irti heti lehden jälkeen, jotta versoon jää vartta ennen seuraavaa lehteä. Näin versosta ei mene yhtään hukkaan.

Versot laitan vesilasiin tai pieneen maljakkooon juurtumaan. Ne jatkavat kasvuaan vedessä ja pian alkavat tekemään juuria. Muista vaihtaa vettä ja pitää se puhtaana, jotta versot viihtyvät ja kasvavat hyvin.

Nämä juurtuneet versot voi istuttaa omiin ruukkuihinsa, jos tekevät juuret nopsaan ja ulos niitä ei voi vielä istuttaa. Näin olenkin edellisinä vuosina tehnyt. Mutta viime kesä olikin niin lämmin jo toukokuussa, että istutin juurtuneet versot suoraan kasvilavaan, jonka päällä oli minikasvihuone.
Istutin myös bataatit, joista versoja olin ottanut. Ne istutin vanhaan traktorin renkaaseen.
Tosin tuli vielä kylmäkausi, mutta moninkertaisella harsolla peitettynä ne selvisivät hyvin kylmästä ajasta.

Juurrutetut versot istutin minikasvarin huomaan.

Bataatit, joista olin versot leikannut, istutin traktorin renkaaseen.

Multa, missä bataatit kesän kasvoivat oli ihan tavallista vanhaa kasvualustaa, mitä olin hieman uudella turpeella ja mullalla parantanut. Hiukan olin jo edellissyksynä kääntänyt kasvualustaan eläinten pehkuja.

Näitä ei tarvinnut sen kummemmin peitellä, kun kasvihuone suojasi niitä.

Pikkuisen oli jo lupausta sadosta!

En silti toukokuussa ollut järin toiveikas!

Peitin taimet molemmissa paikoissa ruohosilpulla ja lisäsin sitä kesän mittaan.

Kesän aikana bataatit saivat olla aikaslailla omillaan, kastelua lukuunottamatta. Olen käsittänyt, ettei bataatti tarvitse lannoitusta mitenkään hurjasti. Oikeastaan ainut, millä niitä lannoitin, oli ruohosilppu. Sitä lisäilin heti istutusvaiheessa ja pitkin kesää. Näin lavoihin ei ehtinyt rikkaruohojakaan kovin kasvamaan. Bataattihan tekee hienon, köynneliään kasvuston maan päälle. Se on niin tuuhea, ettei pikkurikat sen kasvua pääse häiritsemäänkään.

Heinäkuussa näytti tältä

Yksi verso innostui kukkimaankin!

Muutaman kerran kesän aikana yritin vähän mullan alle käsin kaivella. Mitään en kuitenkaan sormissani tuntenut ja ajattelinkin, ettei niistä taaskaan mitään tule.

Hiljaiseloa ainakin bataattirintamalla.

Syyskuun lopulla kävi halla alavilla mailla. Koska Leppämäen savinen kasvimaa on alava ja kylmänarka, pakkanen nipsaisi kuumasta pitävän bataatin kasvustot ihan mustiksi. Ajattelin, että on aika kaivella kasvustot ylös ja laittaa ne seuraavaa kasvukautta varten valmiiksi.
Olin niin skeptinen sadon suhteen, ettei minulla ollut kuin talikko mukanani. Ei mitään astiaa, saati kottikärryjä mahtisaaliin kuljettamiseen.

Etualalla näkyy pakkasen puremat bataattikasvustot.

Yllätyksekseni bataatit oli tehneetkin mukulaa hurjasti! Ne olivat jännästi pystyssä ja tosi syvällä emokasvuston alla. Ilmankos en niitä sormin kaivellessani ollut tuntenut.

Renkaasta tuli näin paljon satoa. Etualalla alkuperäiset bataatit!

Versot tekivät kanssa aikas kivasti, mutta koko oli pienempää!

Olin niin iloinen, että minua ihan itketti! Hihkuin ja nauroin ihan ääneen yksikseni ja minun oli ihan pakko lähteä hakemaan Beibeä katsomaan tätä riemua ja ilon aihetta.

Bataattia tuli tosi paljon. Ja varsinkin sellaista reilun sormen paksuista. Oli joukossa muutamia melkein puolen kilonkin painoisia yksilöitä.
Niin kuin aikaisemminkin olen todennut, alkuperäisistä mukuloista saimme isoimmat bataatit ja suuremman sadon kuin versoista kasvatetuista. Joten kannattaa istuttaa myös "emobataatit" multiin.

Bataatti ei säily ilman lämpökäsittelyä kuin parisen viikkoa. Emme alkaneet tälläiseen rumbaan, vaan söimme urakalla bataattiranuja ja kaikkeen mahdolliseen ruokaan sitä tungimme. Annoin ämpärillisen pieniä bataatteja tyttärellenikin, jotta saisi Kuukunalle keittää soseeksi ja aikuisille ranuja tehdä.

Osan bataateista keitin minäkin soseeksi pakkaseen ja kevyesti ryöpättyinä kuutioina pakastin myös. Kuivasin hyötykasvikuivurilla bataatinpaloja, mutta jostain syystä niistä tuli karvaita. No, ne syötin liotettuina kanoille, joten haaskuun eivät menneet. Kuten eivät menneet ihmiselle liian pienet bataatit ja bataattien kuoretkaan. Ne söi hyvällä ruokahalulla Hehku ja lampaat.

En aio jatkossakaan laajentaa onnistumisestani huolimatta bataattiviljelmiäni. Tälläinen pienimuotoinen sopii minulle, koska panostan kuitenkin varmempiin kasvatettaviin. Sellaisiin, millä oikeasti on merkitystä omavaraistelevassa elämäntyylissämme.
Mutta tosi kivaa on aina tälläinen leikkimielinen kokeilu ja varsinkin, kun siitä ihan syötäväksikin riittää. Suosittelenkin ihan lämpimästi yhden kasvilavan bataatille uhraamaan!

Nyt siis eletään taas sitä aikaa, että pitäisi suunnitella tulevan kesän bataatin kasvatusta. Hieman jo katselin marketin bataattivalikoimaa. Eli, jos näätte jonkun pullean tädin hiplailevan ja silmä kovana kyyläilevän bataatteja laarien äärellä, se olen minä!