Talvesta ja luonnosta nauttimista!

Aapeili -myrsky pöllytti puut lumiseksi!

Mä niin rakastan tätä lumisuutta! Tuolla ulkona on niin kaunista ja puhdasta. Päivätkin alkavat pitenemään ihan huomaamatta ja valon määrä lisääntyy.
Pimeissä illoissa on kyllä silti oma viehätyksensä. Voi olla sisällä ja poltella kynttilöitä. Nautin yhä edelleen puulämmityksen tuomasta, ihanasta lämmöstä. En ole näiden Leppämäessä asuttujen 19 vuoden aikana kyllästynyt puulämmityksen tuomaan vaivaan. Takkatuleen tuijottamiseen ei kyllästy koskaan!

 Minun on helpompi pysytellä vuorokausirytmissäkin talvella, kuin kesällä. Talvella tulee mentyä aikaisemmin nukkumaan, kuin kesällä. Tämä nyt ei varmaan ole mikään yllätys kenellekkään. Mutta minulle unen määrä on tosi tärkeä asia ja talvella minun on helpompi siitä huolehtia.

Olen huomannut itsessäni, että pidän vuosi vuodelta talvesta enemmän ja enemmän. Ja nyt tarkoitan tälläistä lumisuutta. Kaikki varmaan muistavat muutaman vuoden takaiset lumettomat talvet. Ei ollut kivaa, ei!

Sääpäiväkirjakin meni vaihtoon!

Kohtuus tietysti lumen ja pakkasen määrässäkin, koska liiallisuuksina ne alkavat rajoittamaan ja hankaloittamaan elämää. Eläinten hoito vaikeutuu ja ihan liikkuminenkin. Mutta tälläin kohtuudella, on tää ihanaa!

Aloitin viime viikolla lumikenkäilykauteni. Olin viikolla ollut ihan täpinöissäni, kun satoi lunta ja oli pikkupakkasta. Mutta kun oli jo pimeää töistä päästessäni, en sitten pimeyteen viitsinyt lähteä rämpimään.
Jalkapohjani oli vihoittellut jo pitkään. Mutta päätin, etten voi vain maata "halvaantuneena" kipujeni kanssa ja kävin tunnin verran lumikenkäilemässä viikonloppuna parina päivänä. Jalkahan ei siitä tykännyt, mutta pää kyllä nautti!

Meiltähän pääsee ihan pihasta suoraan pelloille ja metsään, joten lumikenkäilyn harrastaminen on tosi helppoa ja vaivatonta.

Luminen metsä on aivan mielettömän kaunis paikka. Seisoskelin pitkät tovit ihan vain ihaillessa lumen peittämää metsää. Lumi vaimentaa ääniä ja metsässä on todella rauhallista. Jotenkin siellä tuli sellainen olo, ettei tarvitse välittää mistään, eikä kestään. Olla vain tässä ja nyt!

Pellolla on mielenkiintoista etsiä katseellaan merkkejä eläimistä ja tarkkailla niiden jälkiä. Kettu ja rusakot olivat olleet "hippasilla" ja lujaakin oli menty välillä. Saas nähdä, saako kettu jänöstä aterian jossain vaiheessa. Kyllä sillä ainakin yritystä on!

Beibe aurasi meidän tontin ympärille kulkuväylän. Silloin kun meillä oli vielä hevosia, oli helppo iltaisinkin pimeällä niitä liikuttaa turvallisesti omalla tontilla kärrytellen.
Vaikka hevosia ei enään ole, koirienkin kanssa on mukava kierrellä tätä aurattua väylää. Mauri varsinkin vähäisen maavaransa vuoksi, ei välttämättä aina halua lumessa kahlata. Benjahan ei muuta tekisi, kuin hangessa pomppisi. Mutta ihmisten on mukavampi auratulla alueella kulkea.

Nautin talvesta myös ihan sisällä olemalla. Talvi on minulle sellaista aikaa, että yritän lukea enemmän, koska keväällä ja kesällä en ehdi. Olenkin jo lukenut yhden kirjan ja toista aloittelin, vaikka vuosi on vasta alussa.
Jatkuvastihan minulla on joku kirja luettavanani, mutta ne ovat yleensä asiapitoisia tietokirjoja. Nyt olen lueskellut dekkareita. Ne ovat sellaista, no ei ehkä kevyttä luettavaa, mutta yleisesti aikas helppolukuisia. Ei tarvitse hirvittävästi ajatella, kun vain lukee.
Tämä "Pimeys keskellämme" oli kiinnostava dekkari senkin vuoksi, että sen tapahtumat sijoittuivat Gotlantiin ja Vibyyn. Minähän tein sinne pikareissun pari vuotta sitten. Postauksen reissusta voi käydä lukemassa täältä .

Jännä!

Paljon on somemaailmassa kärsimättömyyttä tästä talven jatkumisesta. Varsinkin puutarhabloggareissa on levotonta mieltä. Mutta koittakaahan nyt hillitä itseänne siellä. Luonto, puutarha ja sen kasvit, tarvitsevat myös oman leponsa. Ja Te myös! Suodaan ansaittu lepo, niin luonnolle, kuin ihmisillekkin.

 Esikasvatuskausi on jo alkanut ja sormia saa tökkiä multaan sisätiloissa niin halutessaan. Minäkin pikkuhiljaa olen siihen heräillyt ja ensimmäinen taimimultasäkki on hankittuna. En ole ajatellut paljoa laittaa esikasvatukseen, vaikka onkin se uusi ja iso kasvihuone tuolla lumeen peittyneenä odottamassa. Kuuluisat viimeiset sanat...
Mutta chilejä ja paprikoita aion laittaa ja hieman täytyy siemeniäkin tilata ja ostaa. Sekin tässä talviajassa on ihanaa, että on aikaa keskittyä taimikasvatukseen. Ei ole muita puutarhahommia vielä rasitteena.

Olen hoitanut itseäni käymällä hierottavana...

... ja jopa kuntosalilla pari kertaa! 

Aika menee jotenkin tosi nopeaan. Juuri vasta oli joulu ja nyt on kohta tammikuu jo puolessa välissä. Toivottavasti säästyisimme niiltä kaikkein kovimmilta paukkupakkasilta ja talvi olisi armollinen meille.
Pari talvikuukautta on vielä edessä. Se on vaan fakta, vaikka kuinka puhutaan ilmaston lämpenemisestä. Mutta kyllä se kevät ja kesä sieltä tulevat. Ainakin aina ennen on näin käynyt!