Rakkautta ja maan antimia

Rakkautta ja maan antimia
Hehku

torstai 10. tammikuuta 2019

Talvesta ja luonnosta nauttimista!


Aapeili -myrsky pöllytti puut lumiseksi!


Mä niin rakastan tätä lumisuutta! Tuolla ulkona on niin kaunista ja puhdasta. Päivätkin alkavat pitenemään ihan huomaamatta ja valon määrä lisääntyy.
Pimeissä illoissa on kyllä silti oma viehätyksensä. Voi olla sisällä ja poltella kynttilöitä. Nautin yhä edelleen puulämmityksen tuomasta, ihanasta lämmöstä. En ole näiden Leppämäessä asuttujen 19 vuoden aikana kyllästynyt puulämmityksen tuomaan vaivaan. Takkatuleen tuijottamiseen ei kyllästy koskaan!



 Minun on helpompi pysytellä vuorokausirytmissäkin talvella, kuin kesällä. Talvella tulee mentyä aikaisemmin nukkumaan, kuin kesällä. Tämä nyt ei varmaan ole mikään yllätys kenellekkään. Mutta minulle unen määrä on tosi tärkeä asia ja talvella minun on helpompi siitä huolehtia.

Olen huomannut itsessäni, että pidän vuosi vuodelta talvesta enemmän ja enemmän. Ja nyt tarkoitan tälläistä lumisuutta. Kaikki varmaan muistavat muutaman vuoden takaiset lumettomat talvet. Ei ollut kivaa, ei!

Sääpäiväkirjakin meni vaihtoon!


Kohtuus tietysti lumen ja pakkasen määrässäkin, koska liiallisuuksina ne alkavat rajoittamaan ja hankaloittamaan elämää. Eläinten hoito vaikeutuu ja ihan liikkuminenkin. Mutta tälläin kohtuudella, on tää ihanaa!



Aloitin viime viikolla lumikenkäilykauteni. Olin viikolla ollut ihan täpinöissäni, kun satoi lunta ja oli pikkupakkasta. Mutta kun oli jo pimeää töistä päästessäni, en sitten pimeyteen viitsinyt lähteä rämpimään.
Jalkapohjani oli vihoittellut jo pitkään. Mutta päätin, etten voi vain maata "halvaantuneena" kipujeni kanssa ja kävin tunnin verran lumikenkäilemässä viikonloppuna parina päivänä. Jalkahan ei siitä tykännyt, mutta pää kyllä nautti!



Meiltähän pääsee ihan pihasta suoraan pelloille ja metsään, joten lumikenkäilyn harrastaminen on tosi helppoa ja vaivatonta.



Luminen metsä on aivan mielettömän kaunis paikka. Seisoskelin pitkät tovit ihan vain ihaillessa lumen peittämää metsää. Lumi vaimentaa ääniä ja metsässä on todella rauhallista. Jotenkin siellä tuli sellainen olo, ettei tarvitse välittää mistään, eikä kestään. Olla vain tässä ja nyt!



Pellolla on mielenkiintoista etsiä katseellaan merkkejä eläimistä ja tarkkailla niiden jälkiä. Kettu ja rusakot olivat olleet "hippasilla" ja lujaakin oli menty välillä. Saas nähdä, saako kettu jänöstä aterian jossain vaiheessa. Kyllä sillä ainakin yritystä on!




Beibe aurasi meidän tontin ympärille kulkuväylän. Silloin kun meillä oli vielä hevosia, oli helppo iltaisinkin pimeällä niitä liikuttaa turvallisesti omalla tontilla kärrytellen.
Vaikka hevosia ei enään ole, koirienkin kanssa on mukava kierrellä tätä aurattua väylää. Mauri varsinkin vähäisen maavaransa vuoksi, ei välttämättä aina halua lumessa kahlata. Benjahan ei muuta tekisi, kuin hangessa pomppisi. Mutta ihmisten on mukavampi auratulla alueella kulkea.



Nautin talvesta myös ihan sisällä olemalla. Talvi on minulle sellaista aikaa, että yritän lukea enemmän, koska keväällä ja kesällä en ehdi. Olenkin jo lukenut yhden kirjan ja toista aloittelin, vaikka vuosi on vasta alussa.
Jatkuvastihan minulla on joku kirja luettavanani, mutta ne ovat yleensä asiapitoisia tietokirjoja. Nyt olen lueskellut dekkareita. Ne ovat sellaista, no ei ehkä kevyttä luettavaa, mutta yleisesti aikas helppolukuisia. Ei tarvitse hirvittävästi ajatella, kun vain lukee.
Tämä "Pimeys keskellämme" oli kiinnostava dekkari senkin vuoksi, että sen tapahtumat sijoittuivat Gotlantiin ja Vibyyn. Minähän tein sinne pikareissun pari vuotta sitten. Postauksen reissusta voi käydä lukemassa täältä .

Jännä!


Paljon on somemaailmassa kärsimättömyyttä tästä talven jatkumisesta. Varsinkin puutarhabloggareissa on levotonta mieltä. Mutta koittakaahan nyt hillitä itseänne siellä. Luonto, puutarha ja sen kasvit, tarvitsevat myös oman leponsa. Ja Te myös! Suodaan ansaittu lepo, niin luonnolle, kuin ihmisillekkin.



 Esikasvatuskausi on jo alkanut ja sormia saa tökkiä multaan sisätiloissa niin halutessaan. Minäkin pikkuhiljaa olen siihen heräillyt ja ensimmäinen taimimultasäkki on hankittuna. En ole ajatellut paljoa laittaa esikasvatukseen, vaikka onkin se uusi ja iso kasvihuone tuolla lumeen peittyneenä odottamassa. Kuuluisat viimeiset sanat...
Mutta chilejä ja paprikoita aion laittaa ja hieman täytyy siemeniäkin tilata ja ostaa. Sekin tässä talviajassa on ihanaa, että on aikaa keskittyä taimikasvatukseen. Ei ole muita puutarhahommia vielä rasitteena.

Olen hoitanut itseäni käymällä hierottavana...

... ja jopa kuntosalilla pari kertaa! 


Aika menee jotenkin tosi nopeaan. Juuri vasta oli joulu ja nyt on kohta tammikuu jo puolessa välissä. Toivottavasti säästyisimme niiltä kaikkein kovimmilta paukkupakkasilta ja talvi olisi armollinen meille.
Pari talvikuukautta on vielä edessä. Se on vaan fakta, vaikka kuinka puhutaan ilmaston lämpenemisestä. Mutta kyllä se kevät ja kesä sieltä tulevat. Ainakin aina ennen on näin käynyt!


10 kommenttia:

  1. Samaa mieltä talven ihanuudesta! Mä nautin kans ihan täysillä tuosta ihanasta valkoisuudesta. Metsässä on kuin missäkin unelmien talven ihmemaassa!! ♥ Ja mikä raikkaus ulkona, ah!! Vaikka aika ajoin tuntuu toooooodella takkuiselta ajatukselta lähteä koiralenkille, niin sitten kun sinne menee voi vain todeta, että miksei lähtenyt jo aikaisemmin...

    Mä muuten kokeilin tänään ihan eka kertaa elämässäni lumikenkiä. Tallasin vain muutaman metrin pihassa ja huh, sehän on tosi rankkaa tarpomista! Vähän alkoi mietityttää, että jos pyytäisin ne lainaksi kotiin (koulusta) ja kokeilisin tuolla pelloilla mennä, että tykästyisinkö kenties niin paljon, että omat hommaisin. En viitsi summa mutikassa hankkia, etteivät sitten jääkin käyttämättä.

    Potkukelkan sen sijaan tahtoisin. Olen tahtonut sellasta jo siitä asti, kun lapset oli pieniä, mutta ei vain ole tullut hankittua. Tai silloin aikanaan oli sellanen minikokoinen lasten kelkka, jolla ajelutin lapsia minäkin... mutta nyt tahtoisin ihan kunnollisen. Lainasin tänään appiukon kelkkaa lenkillä ollessani ja voi sitä riemukasta tunnetta, kun sillä laskin menemään! Koirakin tykkäsi juosta pitkät pätkät kovaa kyytiä (mutta koiran tahtiin aina silti menen, eli kun se pysähtyi haistelemaan jotain, minä löin "jarrut pohjaan" välittömästi). Tän talven aikana on ollu ihan mahtavat kelkkakelit, saa nähdä joko mä sen nyt sit viimeinkin omaksi hankkisin... Mullakin on toi jalkapohja kipeänä ja aina lenkit lisää vaan sitä kipeyttää (luupiikki), niin kyllä olis senkin puoleen hyvä apu mulle se kelkka.

    Mulla ei yhtään pakota puutarhasormea. Sitä hetkeä ei varmaan mun elämässä tulla näkemään, että näin olisi! =D

    Pakkasten kiristymistä odotellessa - ehkä lievällä kauhulla, näin puulämmitteisessä talossa asuvana... puulämmitys on todellakin ihana, pois en vaihtaisi, mutta puut on kuluneet nyt aikamoista kyytiä ja kireimmät pakkaset vasta tulollaan... huh! Mukavaa loppuviikkoa sinne! ♥

    VastaaPoista
  2. Sama! Kuitenkin olen ihan lämpimästä pitävä ihminen, niin aina välillä on vaikea lähteä tuonne kylmyyteen. Sitten kun saa itestään irti, niin voi että, kuinka ihanaa siellä onkaan!

    Mulla on ollut noi samat lumikengät yli kymmenen vuotta. Maksoivat aikanaan noin sata euroa. Ovat kestäneet tosi hyvin ja oon ollut niihin tyytyväinen. Beibellä saman merkkiset kestivät 15 vuotta ja sitten toinen murtui. Nyt hänellä on ollut uudet erimerkkiset jotakin vuosia ja on ollut niihinkin tosi tyytyväinen. Nämä nykyiset maksoivat muistaakseni jotain 170 euroa.

    Minä käyn sauvojen kanssa lumikenkäilemässä. Saa koko kroppa liikuntaa ja olen niin kampura noista jaloistani, että on mukavaa saada hankalammassa maastossa tukea. Esim. ojien ja puun runkojen ylityksessä.
    Se tossa lumikenkäilyssä mua viehätyttää, ettei mun tarvi tuntitolkulla painaa hullunraivolla jotain tienpiennarta saadakseni liikuntaa. Puolen tunnin rämpiminen tuolla lähipellolla saa sykkeen nousemaan ja hien pintaan. Ja hyvän mielen ihanassa lumisessa ympäristössä!

    Meillä on montakin potkukelkkaa, mutta ei niillä tule juurikaan potkuteltua. Lopputalven pilkkireissuille niitä otetaan mukaan, jos lumet on sulaneet jäiltä. Joskus kyllä Beibe käy koiraa juoksuttamassa potkukelkalla. Ite en ole juurikaan enään potkutellut. Silloin kun tytär oli pieni, potkuteltiin useinkin. Ehkä nyt sitten Kuukunan kanssa tulevina talvina.

    Toi kantapäänkalvontulehdus on tosi kiusallinen vaiva. Ja kestää parantua kauan!

    Puut kyllä hupenee ihan silmissä tuolta liiteristä!

    Ihanaa viikonloppua sinullekkin!

    VastaaPoista
  3. Hei, laitahan kasvihuoneen kuulumisia. Kiinnostaa miten se selvisi Aapelista, ja kasautuuko siihen lunta - isona haluaisin saman mallisen kasvarin, kun se vaikuttaa järkevämmältä muodolta kuin tuo tavallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, heti tälläset pikakuulumiset; järkähtämättömästi otti vastaan, mitä Aapeli antoi. Lumet valahtavat katolta kyllä saman tien . Sen verran täytyy kohta alkaa tarkkailemaan, ettei sivustoille kertynyt lumi ala painamaan seiniä.
      Sun täytyy jossain vaiheessa ajella ihan livenä kattoon sitä. Istutusaltaita ei olla vielä tehty , eikä muutenkaan sisustettu! 😃

      Poista
  4. Täällä etelärannikolla talvet ovat muuttuneet etupäässä vetisen harmaiksi ja pimeiksi. Harvoin ennen vuodenvaihdetta enää on kunnon talvisia oloja, jos sittenkään. En ole talvi-ihminen, mutta kyllä minusta talveen lumi kuuluu. Tykkään kävellä lumisessa luonnossa ja laillasi tarkkailla eläinten jälkiä ja kaikkea ympärilläni. Parasta on se sinunkin mainitsemasi jännä hiljaisuus, jota lumi tuo vaikkapa metsään. Hiihtäminenkin olisi mukavaa, mutta täällä ei juurikaan enää metsään tai pelloille suksilla pääse. Valmiilla laduilla on taas tungosta riittämiin ja tylsää ajaa autolla päästäkseen hiihtämään.
    Kevättä ja kesää odotan, mutta en kiirehtimällä. Talvi ottaa aikansa ja vasta ollaan tammikuussa. Kylvöt kyllä ovat mielessä, sillä monen kasvin kohdalla se alkaa olla ajankohtaista.
    Minä luen paljon dekkareita, mutta myös muuta kirjallisuutta. Olen noista Visby-dekkareista tykännyt ja niinpä luin tuon Jungstedtin tuoreimmankin. Nyt on meneillään Katja Ketun uusin.
    Meillä taitaa olla samanlaiset hommat kalenterissa, sillä itsekin tilasin ajan hierontaan. Niskat on taas sen verran jumissa, että ammattilaista tarvitaan.
    Mukavaa viikonloppua ja lumikenkäilyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä Pirkanmaalaisia on hemmoteltu nyt kahdella lumisella talvella peräkkäin. Ja siitä minä tykkään! Muutamia vuosia sitten, kun olimme vuorotteluvapaalla, ei ollut yhtään lunta koko talvena. Meillä oli vielä kaivettu koko piha ylös viemäritöiden takia, niin oli koko mustaa pihassa.

      Meillä kyllä täällä Kuhmiksessa tehdään latuja ja eikä minullakaan kovin pitkää matkaa olisi hiihtoladuille. Mutta kuitenkin olen niin laiska lähtemään ajelemaan muutamaa kilometriä suksien kanssa, että hiihdot ovat jääneet. Ehkä sitten Kuukunan kanssa tulee taas hiihdettyä. Niin tein tyttärenkin kanssa. Mutta nyt kun ei ole "pakko", ei tule hiihdeltyä. Tuollaisille ruuhkaisille laduille minua ei saisi kirveellä uhattunakaan!

      Dekkarit on mukavaa luettavaa! Nyt minulle tuli Lars Keplerin uusin ja täytyisi nyt luvussa oleva saada alta pois, jotta pääsisin sitä lukemaan. Pitäisi vaan päivittää silmälasit, kun ei tahdo nähdä mitään!

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  5. Ensimmäinen talvi aikoihin, että minua ei ahdista. Johtunee kukkaopinnoistani. Lumikenkäily on varmasti mukavaa puuhaa. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, ettei ahdista! Aivan varmasti auttaa, että saat hipeltää ihanien kukkien parissa! <3

      Olen ihan rakastunut tuohon lumikenkäilyyn!

      Kivaa viikonloppua sinullekkin!

      Poista
  6. Voi mekin nautitaan niin tästä talvesta ja lumesta! Juuri tuossa surffailtiin netissä ja etsimme meille mettäsuksia luontoreissuille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä pitää nauttiakkin! Beibellä on sellaiset pitkät eräsukset ja välillä niitä mwtsästysreissuillaan käyttääkin. Lumikengät ovat vaan näppärämmät tiheässä metsikössä. Niitä sellaisia liukulumikenkiä ollaan myös mietitty. Ne ovat vähän kuin lumikengän ja eräsuksen risteymät. Ovat vaan hiukka hintavat meidän makuun !

      Poista