Kuuhulluutta paukkupakkasessa ja raejuustopaistosta lämmikkeeksi!

Nyt on kylmä! Tätä postausta naputellessa, ulkona on pakkasta -26 astetta. Nyt tuli tän talven pakkasennätys!

Vaikka tästa talvesta oonkin tykännyt ihan hulluna, ei pakkasukon tarvi enempää voimiaan todistella. Kyllä minä ainakin uskon vähemmälläkin, että hän on cool!

Jos oon talvesta tykännyt hulluna ja nauttinut luonnon kauneudesta, niin oon ollut myös ihan kuuhullu. Tuolla kemällä oon seissyt näpit, varpaat ja naama jäässä pakkasessa ja tuijottanut tuota maagista superkuuta. Se on tosi iso noustessaan ja upea. Tuo kyllä nyt kuulosti niin härskiltä että! 😆

Illalla pellonreunassa ja ihan pihassakin on hieno tunnelma kovalla pakkasella. Lumi narskuu jalkojen alla ja puut paukahtelevat. Muutenkin ympäriltä kuuluu nirinää, narinaa ja narsketta. Ihan kuin tähdetkin pitäisivät jotain huminaa!

Maanantaiaamuna olin liikkeellä kohti Tamperetta juurikin kun supersusiverikuu oli täysipimennossa. Oli kyllä niin mahtava näky, että hyvä kun muistin tietä seurata.
Amerikkalaiset ovat nimenneet tammikuun täysikuun susikuuksi. Joten tästä tämä punaisena näkyneen kuun nimitys juontuu.
Jonkin tarinan mukaan susi olisi nielaissut kuun. Tai peräti lohikäärme! Ennen muinoin ihmiset uskoivat tälläisen kuun nähneenä, että se tarkoittaa karjan kuolemaa ja hallitsijan tuhoa. Siis vähintäänkin maailmanloppua!
No, jotenkin oli hauskaakin radiosta näitä juttuja kuunnella ja samalla ajelella aamuruuhkassa ja katsella Tampereen ruuhkautuvia valtaväyliä. Väistämättä tuli mieleen, että kai tämäkin jonkinlaista maailmanloppua on. Oravanpyörä se vaan pyörii, vaikka taivaalla tapahtuisi mitä!

Yli 6 h isän kanssa Taysissa, niin sisäistin tuon taulun tunnelman!

Alkuillasta palasin takaisin Leppämäkeen. Totesin, että karja on hengissä ja tiluksiakaan ei ollut vallattu. Kukapa tänne kylmyyteen vapaaehtoisesti tulisi, kun lehmäkin on maho!😂

Illalla kuu oli taas ihan tavallinen superkuu!

Koska Leppämäen tulipesissä palaa ikuinen tuli näin talvipakkasilla, puuhellan uuni on kovassa käytössä ruuanlaiton suhteen. Sinne on kätsy heittää "jotain" hautumaan ja unohtaa "se" sinne. Esimerkiksi uuniperunat ovat vakioruokaa näinä aikoina.

Nettiä tässä taannoin selaillessani, silmiini osui Yhteishyvä -lehden ohje raejuustopaistoksesta. Kiinnostukseni heräsi, koska se jotenkin toi minulle mieleen ternimaidosta tehdyn uunijuuston, jota satun rakastamaan.
En ollut moisesta raejuustopaistoksesta ennen kuullutkaan ja luulin sen olevan joku alkuvuoden trendiherkku. Mutta hieman guuggloidessani, löysin muualtakin paistoksen ohjeita kymmenenkin vuoden takaa.

Koska kotona sattui olemaan kaikki aineet ja puuhellan uuni lämpimänä, paistosta kehiin vaan! Tein ensimmäisellä kerralla paistoksen ohjeen mukaan. Hyvää tuli, mutta manteli ei mielestäni sopinut siihen sitten yhtään. Ja Beibe oli samaa mieltä kanssani!
Joten toisella kertaa jätin mantelirouheen pois, ja kyllä, paistoksessa oli uunijuuston tunnelmaa! Söimme molemmilla kerroilla paistosta raparperihillon kera ja se toimi hyvin. Oikein herkkua!
Aion tehdä tätä toistekkin ja ilman mantelirouhetta. Tuolta aikaisemmasta linkistä löytyy alkuperäinen ohje mantelirouheella, jos kiinnostaa.

RAEJUUSTOPAISTOS  noin 4 annosta

• 100g maitorahkaa
• 200g raejuustoa
• 2dl kevytruokakermaa
• 3 kananmunaa
• 1/2dl sokeria
• 1tl vaniljasokeria
• voita/margariinia uunivuuan voitelemiseen

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kaikki paistoksen aineet kulhossa keskenään ja kaada seos voideltuun uunivuokaan.

Paista paistosta noin 40 minuuttia, kunnes se on kauttaaltaan hyytynyt ja ruskistunut kauniisti pinnaltaan.

Tarjoile paistos lämpimänä hillon, marjojen tai hedelmien kanssa.

Tai viinin...