maanantai 3. tammikuuta 2022

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 1; suunnitelmat, varhaiset esikasvatettavat ja omat heikkoudet

 

Mun kalenterissa on joka viikolle
joku stemppilause!



Uskomatonta! 5.kausi Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjaa starttaa. Ajatella! Rakkautta ja maan antimia-blogi on ollut mukana postaamassa omavaraisemmasta elämästä alusta asti. Muistan kuinka otettu olin, kun Tsajut-blogin Satu aikanaan pyysi minua mukaan tähän blogiyhteisöön. Hän ja Korkeala-blogin Heikki olivat perustaneet facebookiin omavaraisuusryhmän bloggaajille ja sen myötä tämän yhteispostaussarjan blogeihin. Kiitos heille, että ovat omien kiireidensä sivussa jaksaneet luotsata tätä postaussarjaa tälläisessä "perinteisessä" muodossa kaikki nämä vuodet. Mielestäni on tärkeätä pitää joitakin asioita "tutun turvallisena" tässä alati muuttuvassa maailmassa. Sitä paitsi, on ihan hyvä pysähtyä välillä oikein kunnolla lukemaan hetkeksi asioista. Kyllä Insta ja TikTok tuovat meidän silmillemme ihan tarpeeksi nopeaa ärsykettä, joka ei välttämättä jää kovin pitkäksi aikaa mieleen. Ja jos jääkin, siihen on vaikea palata uudelleen, kun niiden maailmasta on vaikea löytää uudelleen jotain aiemmin mielenkiintoiseksi havaitsemaansa juttua.

Itse en ole jaksanut lähteä seuraamaan vlogeja. Tietysti, jos löytäisin jonkin sellaisen aidosta omavaraistelusta kertovan vlogin, se voisi kiinnostaakin. En jaksa enään tällä iällä katsella mitään kiihkoilua, elämän äärirajoille viemistä, kurjuuden ylistystä tai sitten sitä, kun muutetaan maalle ja otetaan pari lammasta, hevosia ja muita kotieläimiä ja ollaan omavaraisia. No, minun mielestäni se on lemmikkien pitoa ja kun on kokenut itse niin monia vuosia omavaraisempaa elämää, en jotenkin enään jaksa innostua moisista. Vaikka ymmärrän kyllä näiden tarpeen monille. Haluaisin vain jotain realistisempaa! Sori, olen kyyninen mummu! 😂

Itse olen pitänyt näistä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina ilmestyvistä yhteispostauksista. Jokainen julkaisee kello 9 aamulla omalla tahollaan postauksen, jonka aihe on mietitty etukäteen. Aiheet ovat yleensä sellaisia, että niissä käsitellään omavaraistelijoiden vuoden suunnitelmia ja seurataan niiden toteutumista/toteutumattomuutta. Lisäksi jaetaan omia kokemuksia/neuvoja/vinkkejä erilaisista aiheista. Mahtavia tietopaketteja nämä postaukset! 


Meidän vuoden vaihde meni sairastellessa.
Ei ollut sitä itteään. Ihan perusflunssaa. Mutta 
huomasin, että kotivaraan pitää lisätä myös
korona kotitestitkin. Täällä itä- Pirkanmaalla 
ne ovat koko ajan loppu kaupoista ja
apteekeista.



Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukset löydät tunnisteilla; suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, blogiyhteisö, yhteispostaus. 

Pitkin vuotta laitan aina kuukauden postaukseen linkit saman vuoden edellisiin postauksiin. Ja joka postauksen lopusta löytyylinkit  muiden bloggaajien kuukauden postauksiin. Postaukset ovat kasvuvyöhykkeittäin.


Uuden vuoden nakit keitettiin
tyttären perheeltä joululahjaksi 
saamallamme retkikeittimellä.
Kun ei retkelle jaksettu lähteä,
niin kotirapulla sitten.



Alkuun pieni esittely meistä, jotka täältä blogin takaa löydymme. Minä olen Marketta ja kirjoitan tänne blogiin. Elän mieheni Beiben kanssa vanhalla vajaan kahden hehtaarin pientilalla omavaraistellen. Olemme molemmat 50-kymppisiä, meillä on yksi tytär ja kaksi lastenlasta. Isovanhemmuus näyttelee suurta osaa elämässämme.

Itse olen tehnyt pitkän työuran elintarviketeollisuudessa, josta jäin ensin opiskelemaan ja nyt olen osa-aikatöissä ihan eri alalla. Valmistuin opinnoistani luonnonvaratuottajaksi ja luontoalan töitä etsiskelen, sekä yrittäjyyttä pienimuotoisesti mietiskelen. Beibe on edelleen elintarviketeollisuuden parissa töissä. Omavaraistelu on ollut meille aina harrastus ja elämäntapa. Ilman sitä on vaikea elää! 

Omavaraistelumme pääpaino on ollut aina oman ruokamme osittainen itsekasvatus ja hankkiminen. Niin kasvisten, kuin lihankin. Siitä syystä meillä on eläimet valikoituneet sen mukaan, että niistä saadaan lihaa ja munia. Ja tietysti lantaa kasvimaille ja pitäähän eläimet laiduntamalla meidän pienet pellot ryteköittymättöminä. 

Beibe metsästää pienriistaa ja minä marjastan, sekä sienestän. Molemmat ollaan innostuttu viehekalastuksesta ja pilkkiminen on tullut osaksi elämää. Kun kahdestaan ollaan pääasiassa, tarpeetkin on pienentyneet.

Olen kirjoittanut tähän sarjaan monta esittelypostausta meistä ja siitä, miten me olemme tänne Kuhmalahdelle, Leppämäkeen, päätyneet. Nykyäänhän me olemme oikein kaupunkilaisiakin, kun kuulumme Kangasalaan. Sijaintimme on siis itä-Pirkanmaa. Pääset esittelypostauksiin tästä , tästä ja tästä . Me olemme saaneet viettää täällä jo yli 20 puuhakasta ja onnen täyttämää vuotta! Nykyään pyrimme hidastamaan entisestään elämäämme ja olla hötkyilemättä turhia.


Olen tänä talvena luistellut ensimmäistä 
kertaa meidän lammella.


Kuukuna kävi myös testaamassa 
lammen jäät.

Lämmäily papan kanssa oli kuitenkin 
kivempaa kuin luistelu.



Viime vuosina eläinten määrä on vähentynyt. Kanoja löytyy ja muutama lammas. Aiemmin on ollut vasikoita lihaksi kasvamassa ja lihakaneja. Kalkkunoita, ankkoja ja viiriäisiäkin ollaan kokeiltu. Fasaaneja parina vuonna. Hevosia meillä oli yli 10 vuotta, 1-3 kerrallaan.

Kun lähdin opiskelemaan, vähenettiin elukkamäärää. Jotenkin on vaikea taas uudelleen lisätä sitä, kun on päässyt vähän helpommalla työmäärällä! 😆

Nyt en ole Tippi-uuhta astuttanut. Se on kolmena aikaisempana keväänä karitsoinut onnistuneesti kolmen karitsan vuonueet joka kerta. Se on 6-vuotias ja mennyt joka karitsoinnista aika kuivaksi, joten ajattelin antaa sille ainakin välivuoden. Tai sitten ihan eläkkeen karitsoinnista. Katsotaan nyt! Mutta joo, lampaanlihaa ei ole tulossa tänä vuonna ainakaan omaa tuotantoa. 

Veikeä-uuhi lähtee jossain vaiheessa uuteen kotiin sukua jatkamaan. Meille tulee tilalle Tipin ja Voiton sisko, Tyyne, viettämään eläkepäiviä. Joten, olen ehkä hieman siirtymässä lampaiden pidossa enemmän hyvinvoinnin tuottamiseen eläinten avulla, kuin lihan tuottamiseen. 


Leivottiin piparkakkuja useaan 
otteeseen Ompun ja Kuukunan kanssa. 
Benja oli mukana tarkkaavaisesti. Jos
vaikka vähän taikinaa tipahtaisi
lattialle. 



Jätin itselleni kaikki viime keväiset konehaudotut kananuorikot. Ihan sillä, että en jaksanut alkaa niitä kauppaamaan mihinkään ja aikuiset kanani ovat jo muutaman vuoden ikäisiä. Orpington jättirotuna ei ole kovin pitkäikäinen ja lopettaa/vähentää munintaansa jo muutaman vuoden iässä. Sillä ajattelin, että onpahan uutta verta parvessa reippaasti. 

En ole vielä päättänyt, että haudonko uusia tipuja keväällä. Olen yleensä helmi-maaliskuussa laittanut koneen "pöhisemään". Yleensä olen hankkinut joltain toiselta kasvattajalta orpin munia. Juurikin ajatuksella, että saan pidettyä parvessa mahdollisimman vähän sisäsiittoisuutta. Aikuisia kanoja en ole enään vuosiin myynyt, koska en ole teettänyt mitään testejä kanoistani ja niillä saattaa olla marekia. Vaikka kaikki kanat eivät koskaan välttämättä siihen sairastu, se saattaa puhjeta stressitilanteissa, kuten siirtämisestä uuteen parveen. 

Hautomistani tipuista olemme kasvattaneet kukkonuorikot lihaksi. Tänä syksynä teurastimme 9 kukkoa, joista tulikin kivasti lihaa pakkaseen. Orpington rotuisissa kukoissa on paljon syötävää. Ruhopaino on 2 kilon molemmin puolin ja liha on vaaleaa ja hienosyistä. Ei siis vaadi mitään tuntien hauduttamista.


Mauri päikkäreillä puruluun kanssa!


Hieman tekisi mieli ottaa taas kaneja. Jouduimme lopettamaan viime kesänä äkillisesti Lötkö-pupumme, joka oli belgianjätti. Se oli oma kasvatti, mutta sen poikimiset eivät onnistuneet, joten se jäi meille lemmikiksi. 

Mutta lihakanien kasvattaminen kiinnostelisi jälleen. Kanien rehunkäyttö-lihasuhde on paljon parempi, kuin esimerkiksi lampaan. Kun poikimisen ajoittaa kevääseen, kanin ruokinta on lähestulkoot ilmaista. Isojen rotujen ruhopaino on useamman kilon. Mutta mietitään nyt! Minulla ei ole yhtään käsitystä, mitä teen esimerkiksi ensi kesänä. Olenko töissä vai en. Nämä asiat määrittelevät paljon suunnitelmia ja niiden tekemisiä.


Lötkö silloin joskus!



Kasvimaa oli viime kesänä huonoimmalla hoidolla ikinä! Syynä siinä oli kokopäivätyöni kauppapuutarhalla, mikä vei ihan täysin mehut meikäläisestä. Kesäkuussa tein 6 päiväisiä viikkoja ja heinäkuun helteet olivat vain yksinkertaisesti liikaa. En kerta kaikkiaan jaksanut tehdä oman kasvimaani eteen yhtään mitään. Silti se antoi meille satoa niistä vähäisistä kasviksista, mitä olin keväällä sinne ehtinyt kylvämään. Mutta juolavehnä, rönsyleinikki ja ohdakkeet ottivat vallan kasvimaasta. Meidän kasvimaahan on lavatarha, jonka käytäviä olen jo monta vuotta kattanut palvilla, oljella ja muilla maatuvilla aineksilla. Tuntuu, että noi rikat saavat vain lisää voimaa katteiden tuomista ravinteista. Joten, kasvimaa ja sen hoito on yksi suurista heikkouksistani ja siihen yritn panostaa enemmän ensi kesänä.


Syynä lavoissa viljelyyn on se, että olen nivelvaivainen ja selkäkipuinen. Lavojen äärellä on helpompi kyykkiä, kuin ihan suoraan alas maahan. Toinen suuri syy on se, että elämme sinisen saven maassa. Tuntuu, että suoraan maassa kylvettynä ei mikään kasva. Monta vuotta sitäkin yritettiin. Kaikki taimet joko kylmettyivät savessa tai hukkuivat sinne. Jos yleensäkkään siemenet itivät!

Nyt ajatukseni olisi purkaa muutamat vanhat lavat ja joko peittää alue muovilla, tai muokata sitä koko kesä. En ole vielä päättänyt kumpaan lähden. Riippuu taas, missä maailma makaa ensi kesänä. Minulle hieman lupailtiin kesätöitä samalta puutarhalta, jossa olin viime kesänä. Mutta taitaa olla meikäläisen kuntoiselle liian raskasta hommaa. Sitä paitsi, minähän kuntoutin itseni fyysisestä ammatista pois. Voipi olla, että etsin kuitenkin jotain kevyempää hommaa!

Mitään viljelysuunnitelmia minulla ei ole kasvimaan suhteen. Olen tehnyt muutamia syyskylvöjä ja loput mennään vanhoilla ja tutuksi tulleilla kasviksilla. Sipulia, porkkanaa, perunaa, papuja ym. Joku eksoottinen kokeilu yleensä mahtuu mukaan.


Kierrätyshirsistä tehty lava ja Mauri!



Kasvihuoneisiin laitan tomaattia, kurkkua, paprikaa ja chilejä. Joka vuosi olen laittanut myös meloneita. Onnistunut olen niissä pari kertaa...

Kahtena edellisenä kesänä meillä ei ole ollut yläpihan lasihuoneessa mitään kasvamassa. Viime kesänä Beibe sai vihdoin kunnostettua sen ympärystän. Maa oli painunut pahasti kasvihuoneeseen päin ja vaati toimia sen suhteen. Nyt olen hieman miettinyt, että laittaisinko chilit ja kurkut sinne. Isoon huoneeseen sitten tomaattia. Sitä tulee aina laitettua paljon, mutta viime kesänä tein umpioitua tomaattikastiketta ja se on säilynyt hyvin. Joten siitä innostuneena voisin ajatella jatkavani tomaatin "ylituotantoa"! Ja jos en olisi ansiotöiden puolesta niin ylityöllistetty ensi kesänä, ehtisin hoitamaan viljelyksiäni ja tekemään sadosta ruokaa. Sekin oli viime kesän heikkous, että en kerta kaikkiaan ehtinyt kunnolla keskittyä sadon jalostamiseen ruuaksi, kun olin koko ajan töissä.


Kasvihuoneen yläpuoli kaivettiin 
auki, perustusta suoritettiin ja 
ympärystää siistittiin.


Mitään en ole vielä laittanut esikasvatukseen. Myöntää täytyy, että mielessä on vähän käynyt! Mutta yleensä maltan kyllä mieleni tammikuulle tai jopa helmikuulle. Joulu ja vuoden vaihtuminen pitää lusia pois, ennen kuin aloitetaan esikasvatukset. 

Chilit ovat sellaisia, mitkä suosivat pitkää esikasvatusta. Vuosien kokemuksella voin sanoa, että kyllä ne tosiaan ehtii kypsyttämään hedelmänsä, kun ovat saaneet pitkän kasvuajan. Viime kesänä sain esimerkiksi jalapenot kaikki kypsymään. Monena edellisvuonna ne ovat ehtineet kypsyttämään vain muutamia hassuja hedelmiä. Toisaalta, jalapenoissa tavoittelen enemmän raakoja hedelmiä, koska säilön niitä viipaleina. Ovat herkullisia tortillojen välissä!


Kuukuna tarkastamassa mummun 
aikaisia kevätkylvöjä kasvihuoneessa.



Helmikuussa olen laittanut yleensä mukulasellerit itämään. Ne vaativat myös pitkän esikasvatusajan. Kuten purjotkin. Mutta niiden kanssa odotan tosiaan helmikuulle, jos niitä kylvän. Chilejä voisin laittaa joitakin itämään nyt jo. Edellyttäen, että löydän kaupasta taimimultaa...

Muuten en laita pitkää esikasvatusaikaa vaativia kasveja. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ei ole tilaa. Olen aikaisemmin hullutellut ja koko kämppä on ollut kalpeita, hojoja taimia täynnä. Kyllähän niistäkin kunnon kasveja on tullut, kun ovat sitten kunnon multaan ja valoon päässeet. Mutta ehkä olen tullut itsekin hieman laiskaksi. Luetaanko se nyt sitten heikkoudeksi vai hyveeksi?

Lisäksi minusta on alkanut tuntumaan siltä, että saan allergiaoireita mullasta. Nokka vuotaa kaiket ajat, kun esikasvatukset ovat sisällä. Ja huomasin puutarhallakin, kun ruukutin taimia, että olin tukossa pitkään sen jälkeen.

Useina vuosina olen ostanut paljon taimia puutarhamessuilta. No, kaikki tietää, ettei sellaisia ole viime aikoina paljoakaan järjestetty. Jotenkin kyllä tuntuu taas vallitseva tilanne siltä, että ei kyllä järjestetä tänäkään vuonna. Joten ehkä pitää panostaa kasvivaloihin ja raivata vaan kämppään tilaa! 

Jos jollakulla on suositella hyviä ja hillityn kokoisia kasvivaloja, vinkkejä otan ilolla vastaan.


Kaalintaimet laitoin viime vuonna 
kasvamaan kylmään kasvihuoneeseen. 
Taimista tuli upeita, mutta ulos istutettuna
joutuivat heti kirppojen suihin.


Yksi suunnitelma on, joka pitäisi tulevana kesänä toteuttaa. Se on huussin rakentaminen. Se on minun 50-vuotislahjani ja sille on kyllä käyttöä. Se miten se toteutetaan ja millainen siitä tulee, on vieläkin auki. Ja mihin se sijoitetaan! Mutta huussi tulee, se on varmaa!


Oikeastaan koko elämä on aika auki! Työasiat epäselviä, mutta silti jotenkin turvallinen olo. Kotona kaikki on niin tuttua ja turvallista. Asiat täällä menevät pitkälti omalla painollaan ja vanhaan tapaan. Aion nauttia tästä kunnon talvesta! Olen huomannut, että päivät kyllä kuluvat täällä kotosallakin, ihan "mitään tekemättä"! Päivät menevät puita kantaessa, pirttiä lämmittäessä, eläimiä hoitaessa ja omia asioita hoitaessa. Koska Beibe käy ansiotyössä kodin ulkopuolella, olen yrittänyt pitää kotiasiat hoidossa. Jotta hänen ei sitten tarvitse työpäivän jälkeen alkaa pirtin lämmittämiseen tai muuhun sellaiseen.

Yllättävän paljon työttömänä ja osa-aikatyöläisenä joutuu omia asioitaan hoitamaan. Kaikki raha-asiat ovat itse hoidettavana. Sellaiset, mitkä ennen hoiti työnantaja, joutuu nyt itse hoitamaan. Lähettelemään kopioita palkka- ja työtodistuksitaan, maksamaan liitonmaksut ym. Hommaamaan todistuksia nuhteettomuudestaan jne. Tekemään myös paljon palkatonta, valmistelevaa työtä.

On toisaalta ihan maailmaa avartavaa huomata, että millaista on olla työtön tässä maailman ajassa. Kaikki ei olekkaan ihan niin suoraviivaista, kuin on ajatellut aiemmin työttömistä. Siitä sellaisesta itseohjautuvuudesta tai oma-aloitteisuudesta ei välttämättä palkita. Vaan jos hankit itsellesi töitä, mistä tulee yli 4 tuntia viikossa ansioita, et olekkaan enään työtön, vaan työssä käyvä ja menetät etuuksia. Pitää olla tosi varovainen, ettei menetä kaikkia tulojaan!


Kuluu se aika näinkin!



Mutta eipä siitä sen enempää, vaan mitäpä kuuluu muille bloggajille! Mielenkiintoista lukea heidän suunnitelmistaan uudelle vuodelle. Ja sen verran voin paljastaa, että tulevien kuukausien yhteispostausten aiheissa on paljon mielenkiintoisia aiheita. Joten kannattaa olla mukana seuraamassa Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjaa!


Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/tammikuussa-alkaa-kasvatus/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/aikaomavarainen-ja-aika-omavarainen-muutenkin

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2022.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/01/suunnitelmia-2022-omavaraisuus.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com PÄIVITTYY

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2022-osa-1/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=1011

Caramellia https://carame/tammikuu2022/

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2022-aloitus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/unelmana-omavaraisempi-elama-3-1-2022.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-suunnitelma-2022.html

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/01/03/tammikuu-22/


Ihanaa vuotta 2022 kaikille kanssabloggaajille, seuraajille ja lukijoille, sekä satunnaisille vierailijoille!


Leppämäen Veikeä 

19 kommenttia:

  1. Mulla on ihan vaan tavallisissa pöytälampuissa Airamin kasvivalopolttimo. Ja tottahan se on, että tällainen maalle muutto ja muutama lemmikki on kaukana omavaraisuudesta. Haaveiden tasolla toki kaikki on toisin :D Haaveista olen jo sen verran blogannut, ettei niistä riitä kirjoitettavaa tämän vuoden sarjaan, mutta onneksi voi osallistua lukemalla muiden kirjoituksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, no joo! Polttimoitahan taitaa tosiaan saada ihan ilman valaisintakin. Tosin, ei meillä kyllä taida olla ylimääräisiä sellaisiakaan nurkissa pyörimässä!

      Joo, ei meikäläisilläkään tässä elämänvaiheessa elukat ole kuin lähinnä lemmikkien virassa. Sinä sentäs taidat saada maitoa kutuilta?

      Poista
    2. Maitoa, munia ja hunajaa, mutta kanista ja poneista ei tuu kuin lantaa.

      Poista
  2. Kovasti mielenkiintoista asiaa sinulla! Täytyy vain tunnustaa, etten ihan kaikkea jaksanut lukea. Vähän isompi fontti auttaisi varmasti asiaa.
    Mutta varmasti luen blogiasi jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ja kiva että kiinnostaa!

      Minun tapani pitää blogia on päiväkirjamainen. Kirjoitan pitkästi ja yleensä liitän paljon kuvia. Tyylini on ollut tämä koko blogini ajan ja sellaisena aion sen pitääkin. Kuten kirjoitinkin, nopeammalle tiedonsaannille on muut kanavat. Kyllähän minullakin on lyhyempiä postauksia, kuten jotkut ruoka- tai tuunausohjeita sisältävät julkaisut. Mutta minä olen tarinankertoja ja usein postaukseen aiheeseen liittyy jokin muistelu tai tarina. Lukijan omaan päätäntään jää sitten se, että jaksaako lukea kaikkea vai ei.
      Jos blogini olisi millään lailla kaupallinen tai saisin siitä jotain muutakin hyötyä, kuin kirjoittamisen iloa, voisin tyyliäni muuttaa. 😆

      Kiitos rakentavasta mielipiteestäsi ja tosi kivaa kun käyt vierailulla!

      Poista
  3. Olen huomannut, että maalle muutto ja omavaraisuus aina yhdistetään, ihan niinkuin ne olisi sama asia... Mulla on käytössä Nelsonin ledlista valot ja on toimineet ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on juurikin se, mitä hain!

      Hei, hyvä kun muistutit! Joku instan puolella vuosi sitten suositteli juuri noita ledilistoja, mutta en silloin niitä löytänyt mistään. Pitääpä taas pistää etsintään!

      Poista
  4. Juuri tätä mietin ite, instasta poistumista. Se on vaan semmonen sekunnin turraus ja kukkaan muista ennee mitä näki. Blogi pyytää hiastamaan äärelleen mutta ei varmaan nykyporukat jaksa ennee lukkee.

    Kiva oli lukkee teijän kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pidän kovasti blogien lukemisesta. Sellaisista postauksista, joissa on asian lisäksi pohdintaa. Omia kokemuksia, ideoita, ajatuksia synnyistä syvistä. Mutta paasaamisesta en tykkää!😁

      Poista
    2. Niin miekin tykkään blogeista. Niihin on helpompi palata, toisin kun esim ig:ssä!

      Poista
  5. Niin, se tämä tautitilanne ja koko maailmantilanne voi heittää suunnitelmiin häränpyllyä.
    Olen itsekin kasvattanut ennen yhtä ja toista vuosikymmeniä. Ei voi omavaraisuudesta puhua, vaikka sinnepäin pyrkimystä olikin.
    Toiveissa ja unelmissa nyt ois taas löytää paikka jossa kasvattaa jotain...mutta kyllä olen vähän ajatellut laittaa jotain siemeniä multaan, paprikaa, tomaattia, jotain edes. Katsoa sitten kasvaako ja yleensä mahtuuko ne purkit mihinkään.
    En ole löytänyt kotimaisia Vlogeja (Youtube) kuin kaksi, Puutarha49 ja Olli Leppisaari-Hyötykasvit. Muut mitä katson on englanninkielisiä, siinähän vähän oppii kieltäkin, eikä niin omavaraisuudesta, vaan viherkasveista. Sitten on yksi, juuri tuollainen vlogi, jota kuvailit.
    Kasvivaloja olis kyllä tarvis täälläkin, vieraisiin asuntoihin vaan ei ripustella mitään kattoon, mutta irtolamppuja vois kokeilla. Yhen joskus ostin, mutta oli liian punainen valo. Katsellaan :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kukaan pysty täysin olemaan omavarainen nykyajan houkutuksissa. Eikä tarvitsekaan! Sinun bloggaamista vuosia seuranneena, voin kyllä sanoa, että teilläkin oli aikanaan aikas korkea omavaraisuusaste kesäisin.

      Ollia minäkin seurasin. Mutta hänellä on sitä vesiviljelyä paljon, mikä ei taas minua kiinnosta. Ja hän viljelee kerrostalossa, joten meillä on vähän eri lähtökohdat.

      Poista
  6. Tämä onkin ensimmäinen vuosi kun pääsen ihan alusta asti seuraamaan tätä teidän omavaraisuutta.
    Ihanaa uutta vuotta teillekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa seuraamaan! Ei kyllä meidän omavaraistelussa paras vuosi. Tai... eihän sitä vielä tiedä!🙈😂

      Poista
  7. Itse päätin ainoastaan lukea näitä yhteispostauksia, koska elämme sellaista elämänvaihetta, että vähitellen alamme vähentää tuotantoa. Kiitos sinulle taas mielenkiintoisesta postauksesta. Hyvää tätä vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nykyajassa on se hyvä puoli, että omavaraistelusta voi myös luopua. Ja jäädä silti henkiin!

      Oikein mukavaa vuotta teille!

      Poista
  8. Ostin tuon kotitestin heti silloin kun tulivat kauppoihin onneksi ei ole tarvinnut käyttää saimme miehen kanssa kolmannet koronarokotukset eilen, käsi on hieman kipeä ei muuta. Hyvä se on hieman suunnitelmia tehdä alustavasti. Tosin en itse kovinkaan paljon niitä tee koska olen huomannut että ne muuttuvat jopa päivittäin. Minä en kasvata muuta kuin suoraan istutettua hyötykasveja ja itse yritän tänä vuonna keskittyä taas enemmän horttaan viime vuonna oli heikompaa sitä kun itse ei tarvitse kasvattaa muutakuin kerätä ja hyödyntää. Kasvihuone odottaa edelleen tuloaan.... mutta josko jo ensi vuonna 🤗🤔
    Minä kun olen eläkkeellä niin hoidan päivän työt ja ruuanlaitot ja leipomiset ja siivoukset mies tekee etätyötä vielä. Samoin minä olen nivelrikkoinen mutta puutarha on parasta lääkettä. Oletko koittanut viljellä parsaa se on helppohoitoinen kun alkuun pääsee. Sitä meillä kasvaa noin kymmenen metriä pitkä lava.
    Hyviä suunnitelmia ja toteutuksia tälle vuodelle.

    VastaaPoista
  9. Kolmatta rokotusta tässä itsekkin odottelen, koska sen voisi ottaa.

    Siihen nähden, että olen luonnonvaratuottaja, käytän villivihanneksia vähän. Jotenkin olen niin tottunut rapeaan salaattiin, että en välitä mistään voikukanlehdistä, sun muista. Vuohenputki keväällä on ihan jees, ja sehän valittiinkin vuoden 2022 villiyrtiksi.

    Joo, parsaa olen yrittänyt kasvattaa monta kertaa, mutta en oikein siinäkään onnistu. Monta vuotta on nyt ollut tuo uudempia penkki, eikä sieltä oikein mitään tule.

    VastaaPoista
  10. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista