Ossi Somman patsaspuisto Nokian Siurossa

 

Näin korona-aikaan on hyvä kartoittaa lähiseuduilta sellaisia matkailukohteita, joissa ei ole ihmispaljoutta ja voi olla ulkotiloissa.

Minulla oli pari viikkoa sitten syysloma koulusta ja Beibelläkin vielä vuorotteluvapaata. Joten mietittiin, että mitähän me voitaisiin tehdä ja mihin mennä. Vaikka tämä poikkeusaika ei meidän elämäämme ole kovinkaan paljon heilauttanut, niin tälläisiin harvoin tekemiimme lomajuttuihin se on vaikuttanut.

Kuukunan kanssa käytiin tankkimuseossa ja se oli hyvä kohde tämän ajan matkailulle. Kesällä meidän hääpäiväreissun suunnitelmat muuttuivat ja etelä-Suomeen lähdön sijasta, teimmekin päiväreissun meitä lähelle Tampereelle .

Tämä teos oli kyllä tosi vaikuttava ja pelottavakin!

Emme ole mitenkään hysteerisiä koronan suhteen. Mutta emme silti ehdoin tahdoin halua riskeerata terveyttämme. Olemme kuitenkin viettäneet aikas kotipainoitteista elämää ja vältelleet turhaa kulkemista. Meille molemmille on tärkeätä pysyä terveinä lapsenlapsiemme takia. Onhan Kuukuna kuitenkin sydänlapsi, vaikka sekään ei ole mitään vakavaa.

Lähimatkailua olemme aina suosineet. Vaikka välillä onkin kiva käydä muuallakin kotimaassa, kuin pyöriä ihan kotinurkissa.

Olimme ajatelleet lähteä käymään Parikkalan patsaspuistossa , joka kohteena olisi ollut myös erittäin sopivan väljä ulkoilmakohde. Mutta sitten tosiaan alkoi tartuntatilastot nousemaan ja päätimme siirtää sinne menoa myöhempään. Olisimme kuitenkin yöpyneet jossain hotellissa ja poikenneet syömässä, sekä kahvilla, koska meiltä tuonne on sen verran pitkä matka. Piti siis löytää jokin mielenkiintoinen kohde lähempää.

Sitten muistin koulukaverini kertoneen Nokian Siurossa sijaitsevasta patsaspuistosta. Kuvanveistäjä Ossi Somma menehtyi juurikin tämän vuoden syyskuussa, mutta hänen taiteensa elää edelleen.

Somman taiteilijakoti on jo uudella omistajalla, mutta hän pitää pihapiiriä edelleen avoinna yleisölle. Tänne siis lähdimme tutustumaan eräänä sateen tihuisena päivänä.

Ulkorakennukseen pääsi myös sisälle katsomaan siellä
olevia teoksia.

Emme olleet yhtään tutustuneet etukäteen kyseisen taiteilijan tuotantoon. Täytyy kyllä sanoa, että en oikein tiennyt, mitä mieltä sitten loppujen lopuksi siitä olin. 

Pihapiiri oli täynnä toinen toistaan merkillisempiä patsaita. Tunnelma oli suorastaan pelottava ja jopa karmiva. Teokset olivat todella synkkiä! Sateentihkuinen ja harmaa päivä oikein korosti niiden luomaa uhkaavaa fiilistä.

Puistossa olevat patsaat oli tehty pronssista, hartsista ja kierrätysmateriaalia hyödyntäen. Kiinnitimme heti huomiota, että tuoli toistui lähes jokaisessa teoksessa. Ossi Somman mielestä se oli vallan merkki, joka symbolisoi myös alistamista ja ahneutta. Hänestä tuoli kuvasti myös turhaa tavaraa, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.

Ossi Somma oli taiteessaan kantaaottava. Häntä ihmetytti ihmiskunnan epäloogisuus ja hänen töissään käsiteltiin nälänhätää, sotaa ja työttömyys.

Myös ympäristön ja luonnontila huoletti taiteilijaa. Monessa hänen työssään oli viittauksia ilmastonmuutokseen ja luonnon tuhoutumiseen. Myös kyllä siihen, kuinka luonto ottaa paikkaansa takaisin.

Synkkyyden keskeltä löytyi
lehtisydän!

Beibe jossain vaiheessa tokaisikin, että "Mahtoi olla synkkä ukko!" Kun luin tarkemmin taiteilijasta, hänen kerrotaan olleen erittäin huumorintajuinen ja iloinen. Hän mieluummin puhui itseään huolestuttavista asioista hymy huulilla, kuin syyttävään sävyyn. Sanotaan, että huumori näkyy hänen teoksissaan. Tämä väite oli kyllä vaikea uskoa, kun tuolla puistossa kulki. Meillä oli ennemminkin sellainen "kauhuelokuva" -tunnelma, kuin hilpeä!

Ei naurata yhtään! ;')

Somman patsaspuisto oli silti kieltämättä kaikessa kummallisuudessaan ja karmivuudessaan erittäin kiehtova ja mielenkiintoinen. Mutta ei se kyllä sellainen paikka ole, mihin lapsenlapsiani vielä muutamaan vuoteen vien!

Eräs Siurossa asuva tuttu sanoi, ettei ole uskaltanut käydä tuolla puistossa. Se kertoo jo aika paljon, kun on kyse aikuisesta ihmisestä!

Vaikka paikka onkin merkillisen outo, siellä kannattaa poiketa. Kannattaa ehkä kuitenkin valita mukavan aurinkoinen päivä! Ehkä patsaat ja tunnelma ei ole niin uhkaavia silloin.

Tämä kyllä kieltämättä nauratti!

Seinällä oli julisteita taiteilijan näyttelyistä Suomessa ja 
ulkomailla.

OSSI SOMMAN VEISTOSPUISTO

Siuronvaltatie 617, 37200 Nokia

Linkki Ossi Somman muistokirjoitukseen

Marjaneuvojakoulutus ja treffi-ilta Tampereella

Taas mennään!

Näitä koulupostauksia tulee alvariinsa, kun elämä on nyt tätä! Minulla on monta lähiviikkoa peräkanaa ja olen vain viikonloput kotona. Olen kiitollinen, että minä sain keväällä asuntolapaikan, koska nyt syksyllä aloittaneille niitä ei ole kaikille riittänyt. Minulla on kuitenkin edestakainen matka melkein 200 km, joten opiskelu kotoa käsin olisi ollut aikas raskasta.

Tämän viikon ohjelmassa oli marjaneuvojakoulutus. Tämä koulutus on osa meidän kestävällä tavalla toimimisen opintoja ja kuuluu luonnontuntemukseen. Neuvojatenttejä ei ole pakko suorittaa, mutta kasvituntemukseen täytyy osallistua.

Opella oli huoneessaan kukkiva raatokukka ja hän toi sen
meille näytille.

Tosi kaunis kukinto, mutta tosiaan haisi mädäntyneelle
lihalle. Houkuttelee raatokärpäsiä pölyttäjäkseen.

Viikko painottui pitkälti teoriaosuuksiin, missä opeteltiin kotimaiset syötävät ja myrkylliset luonnonmarjat. Myös ravintosisällöt, käyttö, kasvupaikat, lainsäädäntö myynnissä ja valmisteissa opeteltiin. Paljon oli kalvosulkeisia, mutta myös hirmu hyviä keskusteluja open ja muiden opiskelijoiden kanssa. Vaihdettiin paljon kokemuksia ja tietoa toisillemme, mikä oli hirmu mukavaa.

Asuntolassa piti illallinen itse laittaa. Lounas on aina
koulun puolesta.

Vaikka olen kiitollinen asuntolapaikastani, kyllähän minä mieluummin kotoa koulua kävisin. Mutta tämä viikko minulla oli oikein luxuxviikko, koska minulla ei ollut kämppiksiä seuranani kuin yksi yhtenä yönä. Ei sillä, minulla on mukavat kämppikset, mutta ainahan sitä tälläinen vanha ihminen tykkää olla isekseen! ;'D

Oravalla on ollut oikein mässäilyt!

 Koska teorian lisäksi meidän pitää tunnistaa kasveja marjoineen ihan livenäkin, parina päivänä vietimme osan koulupäivästä metsässä. Me keräsimme kaikki neuvojakorttiin tulevat kauppamarjat ja myrkkymarjat ihan kasveina kouluun ja teimme niistä kasvinäyttelyn.

Horsmakiitäjän toukka poseerasi meille!

Koulun autossa asianmukaisesti maskit naamalla!

Mustakonnanmarja. Tappavan myrkyllinen!

Lillukka; kasvi, sekä marja!

Keväinen villiyrttineuvojakoulutus antoi kyllä hyvän pohjan kasvituntemukselle, koska osa näistä nyt tunnistettavista marjakasveista oli myös villiyrttitentissä. Lisäksi kun itse on ollut mukana etsimässä kasveja luonnosta, oppii löytämään niitä muiden kasvien seasta. Muutenkin, kun saattaa olla se kohde kasvi näköislajin vieressä, tulee sellaista näkömuistia siitä, miltä kasvit näyttävät kasvupaikoillaan.

Hain voimaa koulun pihan isolta tammelta!

Sattui taas lähiviikolle upeat ilmat! Parina päivänä vähän rippas vettä, mutta muuten oli ihan aurinkoista. Illat kyllä kylmenivät tosi nopeasti ja välillä oli mahtavat sumut.

Koulun lehmiä!

Koulun lampaita

Kävin monena iltana kävelylenkillä. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä lenkkeillyt koko kesänä. Jalat olivat kyllä tosi tukossa ja kipeät tästä kävelemisestä. Mutta oli ihan kivaa, koska täällä koulussa kesällä lenkkeilyt eivät ole kotihommista pois!

Nuudelia ja kasvispullia salaatilla ja paistetulla munalla.

Lenkkeilyn lisäksi iltoihin kuului työpajaluokassa istuminen ja marjojen pänttääminen. Minähän jotenkin lähdin vähän "soitellen sotaan", koska ajattelin marjat tuntevani. Mutta oli kyllä väärässä! Ei se riitä, että tuntee marjakasvin. Pitää osata tunnistaa pelkkä marja. Ihan siitä syystä, että jos epäillään jonkun keränneet vaikkapa jotain myrkyllistä syötävien marjojen joukkoon.

Marjanäyttely

Otin myös vastuulleni työpajaluokan lukitsemisen iltaisin. Tulikin monena iltana ihasteltua myöhään illalla kauniita auringonlaskuja ja pelloille nousevia sumuja. Illat alkavat olemaan tosi viileitä ja kosteita.

Aivan upea sumu eräänä iltana. Tuo tienvieruspelto laskee jyrkästi mäkeen ja
näyttää silti, että se on ihan tasainen. Niin täynnä sumua se on!

Vaikka olinkin asuntolassa yksin, nukuin silti tosi huonosti. Iltaisin väsytti ihan hirmuisesti ja silti en saanut unen päästä kiinni. Aina kun olin nukahtamaisillani, havahduin hereille. Tätä kun tapahtui tarpeeksi monta kertaa, olinkin sitten jo ihan hereillä. Sitten kun olin nukahtanut, heräilin pitkin yötä ja aamulla en meinannut päästä sängystä millään ylös. Tämä nyt näyttää olevan asuntolanelämän öiden kulku!
Loppuviikosta oli jaloissa hermosärkyjä, kiitos iltalenkkien. Tulikin luettua taas yksi romaani illan ja yön pitkinä tunteina. Hyvä puoli sinänsä, kun kotona ei oikein tule luettua muuta kuin tietokirjallisuutta.

Kävin joka aamu takapihalla venyttelemässä. Hieno pilvi
tervehti minua eräänä aamuna.

Aamupalajuustoon jäi yksi aamu muovi päälle! Tässä
huomaa just sen, että ei oikein olla hereillä aamuisin.

Keskiviikkona meillä oli teoriatentti marjoista. Minusta tuntui, että se meni ihan kohtuullisen hyvin, vaikka olinkin unohtanut pari tärkeää juttua. Mutta uskoin, että puolet on oikein ja kokeesta läpi pääsisin.

Lehtokuusama. Myrkyllinen!

Teoriakokeen jälkeen kävimme Lahden tyrnitilalla Jämijärvellä keräämässä tyrniä. Sai kerätä itselleen ihan rahamaksua vastaan tai sitten niin, että puolet antoi tilalle ja toisen puolen sai itselleen keruupalkkaa.

Tyrnitarhassa välimerellinen tunnelma!

Eri laijikkeet olivat eri värisiä!

Pari tuntia meni 1,5 kiloon!

Minä keräsin itselleni kotiin viemisiksi pienen ämpärin tyrniä. Se on aikas hankala marja kerätä ja käsissä olikin paljon piikkien pistojälkiä.
Happamiakin oli kuin mitkä! Lajikkeissa tosin oli eroja, niin maussa, kuin piikkisyydessäkin.

Eikä kastuttu, vaikka synkät pilvet kiertelivätkin!

Pitkiä ja yksinäisiä iltoja piristääkseni, pyysin Beibeä kanssani Tampereelle treffeille. Meillä kun oli molemmilla suht koht sama matka sinne.
Tavattiin Finlaysonin alueella ja menimme syömään Panimoravintola Plevnaan. Oli kyllä tosi mukavaa nähdä tällein syömisen merkeissä!

Beibellä possunleike ja minulla silakkapihvit.

Meillä jäi silloin hääpäivänreissullamme käymättä Finlaysonin Palatsipuistossa katsomassa siellä olevaa näyttelyä. Joten nyt kävelimme sinne teoksia katsomaan ja sulattelemaan runsasta ravintola-ateriaa.

Nämä "puuvillapuut" olivat hauskoja!

Tyrannosaurus Rex

Vasarahai

Oli mukava katkos kouluviikkoon ja puhuttiinkin, että voisi talvella joskus tehdä uudelleen treffit vaikkapa leffailun merkeissä.

Marjakuusi. Myrkyllinen!

Vehka, myrkyllinen.

Koiranheisi, myrkyllinen.

Torstaina meillä oli lisää marjojen tunnistusta ja valmistautumista marjojen tunnistustenttiin. Saimme myös aikaa valmistautua perjantaina olevaan neuvojaosuuteen.
Olimme keränneet koulun tyrnipensaista lehtiä, joita olimme hiostaneet ja kuivanneet. Teimme kaksi satsia ihan vertailun vuoksi. Toiset olivat hiostettu ennen kuivatusta ja toiset pelkästään kuivattu. Keittelimme lehdistä yrttiteet ja maistelimme makueroja. Aikas heinämäiselle ne maistuivat, mutta muiden yrttien kanssa varmaan menisivät. Tai ihan vaikka mustan tai vihreän teen joukossa. Tyrnin lehdissä on paljon kaikkea hyvää tekevää, kuten marjoissakin. Lehtien on sanottua ainakin saavan hevosien karvan kiiltämään!

Edessä hiostettu ja kuivattu, takana kuivattu.

Sama järjestys kuin edellä.

Iltapäivästä oli sitten se tunnistustentti. En ihan niin paljon sitä jännittänyt, kuin villiyrttitenttiä aikanaan. Silloin meinasin ihan oksentaa!
Tentti meni hyvin ja olin melko varma, että kaikki oli oikein. Jos vain olin muistannut laittaa jokaisen myrkkymarjan kohdalle vaaditun m -kirjaimen.

Tunnistustentti. Tässä vaiheessa en tiennyt. oliko kaikki
oikein.

Viimeisenä iltana lähdin kävelylle koulun rantasaunalle. Ilokseni lähitilan kyytöt olivat tienvieressä ja nuori karja lähti ihan seuraamaan minua. Onneksi kuitenkin pysyivät omalla puolella aitaa!

Ihanat kyytöt!

Lehmäkuiskaaja! ='D

Näkymä koulun mökkirannasta

Mökkitie

Koska meistä tosiaan tuli marjaneuvojia, meille kuului myös sitä neuvontaa. Jokainen otti vastuulleen esitellä yhden marjan. Sai myös kertoa jostain uskomuksista, myrkkymarjoista tai esimerkiksi marjojen käytöstä yleisesti.

Neuvojaosuuden esittelypöytiä. Tässä ruusunmarja.

Marja-aronia.

Minä valitsin karpalon. Kerroin karpalosta yleisesti ja sen käytöstä ruuanlaitossa, sekä säilönnässä. Puhuin lähinnä isokarpalosta, koska se on se tunnetumpi ja enemmän käytetty kuin pikkukarpalo.

Karpalo

Juolukka

Oli kyllä taas huippu viikko koulussa ja oppia tuli niin, ettei päähän meinannut mahtua. Maanantaina taas lähden kohti Osaraa. Minulla alkaa Luonnontuotteiden jatkojalostusta -kurssi. En pysty sitä nyt koko viikkoa  käymään, koska meillä on mahdollisuus suorittaa KeTaTon näyttö Seitsemisessä ja sinne lähden sitten keskiviikkoiltapäivästä. Siellä pitäisi sitten elää mökkiolosuhteissa muiden opiskelijoiden kanssa ja sekös minua hirvittää. Kaksi yötä kyllä niin epämukavuusasteellani, mutta ehkä se on sen arvoista, kun saa toisen pakollisen opinnonosan näyttöön osallistua.

Kataja

Niin ja sainhan minä sen marjaneuvojan tittelin. Nyt minä olen opetushallituksen hyväksymä villiyrtti ja marjaneuvoja. Voin kouluttaa ja kurssittaa muita näiltä osin ja ihan poimioitakin kouluttaa. Vielä parin viikon päästä sienineuvojakoulutus. Sen jos läpäisen, niin minusta tulee keruutuoteneuvoja. Hieno titteli!

Ei voi olla kuin tyytyväinen!