Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruuanvalmistus ulkona. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruuanvalmistus ulkona. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Halsterileivät

 

Täytteet leivillä

Halsterileivät ovat herkullisia ja niin yksinkertaiset tehdä, että ihan hävettää! Teemme usein tälläisiä leipiä retkillemme mukaan ja sitten paistamme ne joko halsterissa tai ihan grilliritilällä. 
Pilkkireissuillamme vedämme varusteita ahkiossa, joten halsteri ei siellä paljon tilaa vie tai paina. Talvella ulkona oleillessa on mukava saada makkaran lisäksi jotain muutakin lämmintä syötävää. Halsterileivät ovat vallan mainio vaihtoehto vaikkapa ihan korvaamaan makkara kokonaan! Ja tietysti mikään ei estä näitä syömästä ihan kylmiltäänkin, jos ei tulenteko onnistu.


Puolikkaat toistensa päälle.

Ensimmäinen kosketukseni halsterileipiin oli joskus parisen kymmentä vuotta sitten eräällä hevosvaelluksella. Jonkin aikaa ratsastettuamme saavuimme leiripaikalle ja retken vetäjät keittivät meille nokipannukahvit ja paistoivat täytettyjä ruisleipiä halsterissa. Muistan, että niissä oli ihan perustäytteet; juustoa, kinkkua ja tietysti levitettä. Mutta ne maistuivat aivan täydellisiltä ihanan ratsastusreissun ohessa!

Halsteri kiinni ja leivät tulille

Minä teen aina halsterileivät ruisleipään, johonkin sellaiseen ruispalatyyppiseen. Mikään ei estä tekemästä vaikkapa paahtoleipään. Lapset yleensä pitävät vaaleasta leivästä enemmän, kuin tummasta. Mutta mielestäni leivänsiivut eivät saa olla liian paksuja, koska leipä kovettuu paistuessaan. Ei ole miellyttävää syödä paksua leipää, jossa kovat reunat sattuvat suupieliin!

Paista varoen, ettei leivät pala!

Tärkeätä on myös se, että voitelee leivät molemmin puolin. Siis, pohja- ja kansipalat. Ja ihan reilulla rasvamäärällä. Retkillä ei ole tarkoitus laihduttaa, vaan saada energiaa eväistä ja nauttia hyvästä ruuasta!

Mmmm!

Täytteeksihän voi sitten laittaa vaikka ihan vain sitä kinkkua ja juustoa. Hyvää tulee niilläkin! Mutta muutenhan leipien täyttämiseen on vain taivas ja oma mielikuvitus rajana. 
Väliin voi laittaa oikeastaan mitä vain, kunhan se on jo valmiiksi kypsennettyä. Leipiä ei voi kuitenkaan paistaa avotulella niin kauaa, että raa'at ainekset sen sisällä kypsyisivät. Leivät ovat kyllä ilmiliekeissä ennen tämän tapahtumista!

Ehkä parasta lämmintä voileipää
pitkästä aikaa!

Minä tein nämä kuvien leivät odotellessani Beibeä töistä kotiin iltapäiväkaffeille. Täytin leivät nyhtökanalla ja paistetulla sipuli-paprikaseoksella. Juustoksi laitoin kermajuustoa ja hieman sinihomejuustoa. Leivät voitelin Oivariinilla. Täytyy kyllä sanoa, että olivat oikein onnistuneet lämpimät leivät!

Nokipannukahvit kiehahti samalla, kun
paistelin leipiä.

Savulohi sopisi leipiin oikein hyvin. Valmiiksi kypsennetyistä silakkapihveistä saisi ihan huippuhyvät halsterileivät! Samoin kalasäilykkeistä. Niitä olisi helppo ottaa mukaan päiväretkiä pidemmillekkin retkille. Nykyään on ihan marketeissä ihania, kotimaisia järvikalasäilykkeitä. Ne ovat tosi hyvän makuisia! Ja tietysti, miksei ihan maustekastikkeissa olevaa tonnikalaa tai makrillia tomaattikastikkeessa.
Kaupoista saa valmiina erilaisia valmiiksi kypsennettyjä lihavalmisteita. Siitä vain valkkaamaan sopivaa omaan makuunsa. Säilykelihasta nyt puhumattakaan!
Tietysti kaikki muuliha-valmisteet. Niistä saa varmasti hyviä kasviproteiinileipiä. Varsinkin jos ne on ensin hyvin maustanut. 
Avocadoa, aurinkokuivattua tomaattia ja oliivia voisi kokeilla. Nyt leivissämme oleva valmiiksi paistettu, edelliseltä aterialta jäänyt sipuli-paprikaseos toimi todella hyvin leivän sisällä. Voisin kuvitella ihan sitä pelkältään juuston kera leivän täytteenä.
Juustona on hyvä olla ihan täysrasvainen juusto. Kokemuksesta tiedän, että kevytversiot eivät sula hyvin. Sitä en osaa sanoa, miten vegaaniset juustot halsterileivässä toimisivat. Pitää joskus kokeilla!

Beibelle maistui hyvinkin!

Olikin mukava iltapäiväkahvihetki ihan keskellä viikkoa oman pihan kodassa! Tätä pitäisi harrastaa enemmänkin!

Onko Sinulle halsterileivät tuttuja? Jos on, mitä on Sinun leipiesi täytteenä? Mukavaa viikonloppua kaikille ja ulkoilkaa. Tänne etelään ja keski-Suomeen on luvattu ihanaa aurinkoa!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

50 -vuotispäivä Beiben tapaan!



Olen tilannut Beibelle kaksi kuusentaimea synttäri-
lahjaksi. Toinen on kuvassa näkyvä luutakuusi 'Akka'
ja toinen surukuusi 'Punapaula'.


Beibe oli palkallisella vapaalla 50 -vuotispäivänään 23.pvä. Sattui niin kivasti, että vanheneminen osui arkipäivälle ja Beiben työnantaja tarjoaa sen silloin palkalliseksi vapaapäiväksi.

Keli näyttää mukavalta, mutta todellisuudessa kävi ihan
hirvittävän kova tuuli ja oli tosi kylmä!

No, koska korona, kysyin Beibeltä, että mitäs hän haluaisi synttäripäivänään tehdä. Kun ei oikein voi mihinkään ihmistenilmoille lähteä. Vastaus oli selvä, hän halusi pilkille, koska se oli vielä jäätilanteen huomioiden mahdollista.




Olinkin jossain vaiheessa suunnitellut ehkä hieman itsekkäästikin järjestäväni hänelle jonkinlaiset kemut ns. ulkoruokinnassa. Olisin kutsunut muutamia vieraita ja kestinnyt heitä jotenkin leirioloissa. Koska minä haluaisin suorittaa Maastossa ruokaileminen -osatutkinnon.
Mutta sitten alkoi tulemaan kaikenlaisia muuttuvia tekijöitä. Minun koulunvaihtoni, Kuukunan lähestyvä sydänoperaatio ja viimeisenä niittinä tämä koronapandemia.


Mutta hyvä näin! Vietettiin nyt tämä "The Päivä"  kahdestaan juuri niin kuin Beibe sen halusi viettää. Ulkoillen ja pilkkien!



Uskon, että tämä maailma korjaa itsensä tavalla tai toisella. Järjestän sitten ehkä jonkinlaiset juhlat heinäkuussa meillä kotona, kun olemme molemmat lomalla. Kesäkuussa kun viimeistään on kastejuhlat ja kaikkea!

Isoja railoja oli paikkapaikoin!


Lähdimme aamulla hyvissä ajoin Pajulanjärvelle. Jäätilanne siellä oli vielä ihan hyvä ja yöllä oli pakkastakin ihan reilusti, joten sulaminen ei ollut edennyt.
Kuvista ehkä saa sellaisen käsityksen, että ilma olisi ollut mitä parhain, mutta ei se ollut! Ihan järkyttävä tuuli ja oli välillä aikas kylmäkin. Lämpöä oli sen verran, että liikkuessa tuli hieman kuuma ja sitten kun pysähtyi, tuuli kylmäsi alta aikayksikön.
Aurinko lämmitti ihanasti, kun se pilkisti pilvenraosta. Mutta heti sen mentyä pilveen, tuuli yltyi ja kylmä tuli pilkkijälle.

Mutta jäässä oli upeita luonnon taideteoksia!
Muutamista paikoista kokeiltiin narrata ahventa, mutta syönti oli heikkoa. Joitakin pieniä ahvenia ja särkiä otti kiinni, mutta ne vapautettiin. Beibe kyllä sai joksen ihan hyvän kokoisen ahvenen morrilla, mutta minun pystypilkiin ei napannut. Näin alkukeväästä ahvenilla on kutuaika lähestymässä ja niiden mahoihin ei mahdu isoa ateriaa. Sen takia pieni morri houkuttaa niitä nappaamaan isoa pystypilkkiä paremmin. Pientä knoppitietoa pilkkimisestä! ;'D

Päivänsankari sai muutaman ihan kivan kokoisen ahvenen!
Nopeasti siirryimmekin Beiben perikunnan saareen, jossa on nuotiopaikka. Siellä olin suunnitellut tekeväni juhla-aterian päivänsankarille.
Aikasmoinen pakkaaminen ja valmistelu ruokahommeleissa olikin. Ne olin tehnyt jo edellisenä iltana, jotta päästiin ajoissa lähtemään heti aamusta. Piti kuitenkin mittailla aineita valmiiksi pusseihin, keittää ja kuoria perunat ja pakata ruuanlaittovälineet valmiiksi.

Näkymä saaren ulkohuussilta nuotiopaikalle päin.

Retkiruokatarpeita.
Olin suunnitellut menuuseen paistetut perunat, jotka maustaisin suolalla ja kuivatulla sipulinvarrella. Niiden kanssa ihan voissa paistettua kirjolohta.

Kuivattua omenaa likoamassa jälkiruokaa varten.
Jälkiruuaksi olin suunnitellut omenapaistosta ja vaniljakastiketta. Niihin löysin ohjeen netistä . Linkistä pääsee ladattavaan retkiruokaohjetiedostoon, jossa on paljon hyviä ohjeita retkiolosuhteisiin.

Nokipannukahvia keitin tietysti!

Tässä valmistan vaniljakastiketta omenapaistokselle. Savua
menee silmiin!

Sehän onnistui hienosti, eikä palanut edes pohjaan!

Paistettuja perunoita mausteenaan kuivattuja sipulinvarsia.

Tein ensimmäiseksi vaniljakastikkeen, jotta se ehtisi hieman jäähtyä. Sanoin Beibelle, että hän saisi nyt vain nauttia ja mennä pilkkimään, niin minä sillä välin valmistaisin aterian.
Ruuanlaitto nuotiolla on yleensä ihan kivaa, mutta nyt oli jotenkin sääolosuhteet vaikeat. Tuuli niin kovasti, että puut paloivat räjähdysmäisen nopeasti ja pannuja oli vaikea sihdata liekin päälle.


Lisäksi silmät, nenä ja suu oli ihan savua täynnä koko ajan. Ajattelin kyllä siinä ruokaa laittaessani, ettei tämä kiisun hengittäminen voi ihan terveellistä olla!

Omenapaistoksen muut aineet pussissa valmiina käyttöön.
Näppäränä likkana ja pienen taistelijan luonteen omaavana kuitenkin sain ruuan tehtyä tarjolle ja jälkkärinkin valmiiksi. Keitin vielä kahvit päälle, jotka me sitten juotiin pienen hetken päästä aterioinnista.

Omenapaistosta nuotiolla!

Ruoka maistui päivänsankarille! <3
Kaiken taistelun ja vaivan arvoista oli se, että päivänsankarille ruoka maistui erittäin hyvin. Oli kuulemma parempaa, mitä mistään ravintolasta saisi!

Paistetut perunat ja lohi kuusenkerkkäpestolla

Omenapaistos vaniljakastikkeella.
Maistui kyllä kieltämättä kokillekkin! Jälkkäri oli kyllä positiivinen yllätys ja nälkähän se on se paras mauste. Tietysti ulkoilmassa kaikki maistuu paremmalta, sanotaan!

Jälkkäri maistui kyllä eräkokillekkin! ='D

Ei ruuanlaitto eräoloissa ole mitää kovin vaivatonta! Ensin mittailet ja pakkaat ainekset. Sitten mietit kaikki ruuanlaittovälineet, mitä tarvitset mukaan. Onko paikalla puita, jos teet ruuan avotulella? Paljonko puhdasta vettä tarvitset mukaan? Onko millainen ulkolämpötila? Jäätyykö tarvikkeet, vai onko liian lämmintä? Kaikki pitää pakata säänkestävästi ja mahdollisimman kevyesti.

Beibe tiskasi pannun kuusenhavuilla!

Meillä on kyllä puukuksatkin. Mutta nämä muoviset ovat
kevyet ja niissä kahvi ei jäähdy niin nopeasti ulkona, kuin
puisissa. Lisäksi nämä menevät kasaan!

Mutta kyllä minä ainakin välillä nautinkin tälläisestä itseni haastamisesta. On kiva suunnitella nuotiolla valmistettavia ruokia. Ja varsinkin tällein, kun ruuan valmistaa omalle rakkaalleen! <3

Päivänsankari elementissään ja onnellisimmillaan!
Pääasiahan oli taaskin se, että päivä aterioineen oli juurikin sitä, mitä päivänsankari halusi ja mistä hän nautti!

Paluumatkalla rantaan bongasin hevosen jäästä!
Olimme juhlistaneet Beibeä jo aikaisemmin tyttäreni perheen kanssa kakkukahvein. Samalla juhlittiin tosi pienimuotoisesti tyttären koronan takia pitämättä jääneet vauvajuhlat.

Kakkua syötiin jo aiemmin tyttären perheen kanssa!

Koronan takia juhlittiin tosiaan näin pienesti! Mutta väkisinkin tulee mieleen, ettei tämä nyt tainnut huonokaan asia olla. Ei juhlien aina tarvitse olla kauhean isot ollakseen onnistuneet.

Onko korona muuttanut Sinun juhlasuunnitelmia tai siirtänyt juhlintaa myöhemmäksi?