TSI: Huonetuoksu

 

En ole koskaan ostanut minkäänlaisia huonetuoksuja. Paitsi vessaan joskus jotain suihkautettavaa. Kun koulun yhteen näyttöön mietin hyvinvointituotteita luonnon raaka-aineista, valitsin yhdeksi tehtäväkseni huonetuoksun. Minullahan oli hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla -osatutkinto ja tein siihen vauvoille ja pienille lapsille sopivan tuoteperheen, mihin käytin yrttinä kamomillaa. Sehän on perinteisesti sellainen mieto ja rauhoittava yrtti, pienillä lapsilla käytetty kylvyissä ja hauteissa, jopa sisäisesti nautittuna. Kamomilla on yleisesti hyvin siedetty ja harvoin allergisoiva. 

Tein vauvaöljyn, pari erilaista voidetta ja salvaa, saippuan, tuoksukynttilän ja huonetuoksun. Kynttilän ja huonetuoksun ajatuksena oli siis se, että niistä leijuva kamomillan tuoksu rauhoittaisi vauvaa. 

Erilaisia kamomillasaippuoita
näyttöpöydässäni.

Tässä soijavahakynttiläni. Olin lisännyt
sulaan vahaan kamomillan eteeristä 
öljyä. Ja huonetuoksukin taustalla!

Tässä tekemäni salvat ja voiteet, sekä vauvaöljy.
Minulla oli myös ihan kuivattua, itse kasvatettua 
kamomillaakin näytössäni, koska sitä voi
käyttää hauteisiin, kylpyihin ja teeksi.

No, tämä huonetuoksu on sitten ollut koulunäyttöni jälkeen meidän makkarin takan päällä ja siitä oli jo kaikki tuoksut haihtuneet. Muutenkin maljakko, missä tuoksuöljy oli, oli aikas pölyinen. Joten oli ehkä aika tehdä uusi huonetuoksu!

Olen tehnyt itse myös huonetuoksumaljakossa olevat puutikut. Ostin ihan tavallisia grillivartaisksi tarkoitettuja puutikkuja. Ne maksoivat muistaakseni noin euron ja pussissa oli niitä useita kymmeniä. Netistä tilasin käsittelemättömiä puuhelmiä muutamassa eri koossa. 

Pujotin puuhelmiä grillitikkuun niin, että isoimmat jäivät keskellä. Tyyli on vapaa ja mikä sattuu omaa silmää miellyttämään. 

Kaikissa helmissä ei ollut niin isoa reikää, että ne olisivat painamalla mahtuneet tikkuihin. Joten pyysin Beibeltä ihan ohuen poranterän ja porakoneella varovaisesti isonsin reikää.

Joissakin tikuissa ensimmäinen ja viimeinen helmi jäi löysäksi. Liimasin ne kiinni tipalla pikaliimaa. 

Katkaisin tikuista terävän pään pienellä askartelusahalla. Tämän voisi tehdä terävällä, paksuteräisellä veitsellä painamalla varovaisesti tai kokeilla puutarhasaksia. 

Jos ei grillitikkuja ole tai halua sellaisia ostaa, voi kokeilla jotain muita kuivia tikkuja. Olen nähnyt kuorittuja, ohuita puunoksia käytettävän. Ne ovat kauniita! 

Huonetuoksu

• 1 dl auringonkukkaöljyä tai jotain muuta hajutonta, neutraalia öljyä esim. valmista vauvaöljyä
• (1 tl alkoholia 40 %, vodka tms.)
• noin 30 tippaa haluamaasi eteeristä öljyä
• kapea maljakko, pullo tai vastaava
• puisia tikkuja 

Mittaa öljy, (alkoholi), ja eteerinen öljy astiaan. Sekoita hyvin ja lisää tuoksua niin halutessasi. Kaada seos maljakkoon.

Laita puutikut maljakkoon tuoksuöljyyn. Mitä enemmän tikkuja on, sitä paremmin tuoksu leviää. Voit liikutella tikkuja öljyä sekauttaen aina ohikulkeissasi, jotta tuoksu leviää paremmin. Ajan ollen, öljy imeytyy tikkuihin.

Huonetuoksu säilyy tuoksuvana noin 2 kuukautta. Siihen voi lisätä halutessaan lisää tuoksua. Aseta huonetuoksu sellaiseen paikkaan, ettei eläimet ja lapset pääse siihen käsiksi.

Olen tehnyt huonetuoksun alkoholilla ja ilman. Alkoholin tarkoitus on, että öljyt sekoittuvat toisiinsa paremmin ja tuoksu haihtuu alkoholin mukana. En kuitenkaan ole oikeastaan mitään eroa huomannut, vaikkei alkoholia laita ollenkaan. Tämän takia ei kannata Alkoon lähteä!

Olen törmännyt kyllä sellaisiinkin huonetuoksuohjeisiin, mitkä tehdään vedestä. Niissä alkoholilla on suurempi merkitys, koska eteeriset öljyt eivät ilman sitä sekoitu veteen.

Koska meillä huonetuoksu on edelleen makuuhuoneessa takan päällä, olen valinnut siihen tällä kertaa toisen rauhoittavan yrtin, laventelin. En nyt tiedä, onko se auttanut minua tai Beibeä nukkumaan yhtään sen paremmin, mutta ainahan näin voi uskoa! Joka tapauksessa, itse tehty huonetuoksu ja tikkujen arkartelu on mukavaa puuhaa ja edullista ajanvietettä.

TSI: Valaistu jäätolppa

 

Tein joulukuussa ihan hulluna jäälyhtyjä! Tein niitä lammashaan jäälyhtypolulle ja lisäksi meidän pihatien varteen. 

Talvista valotaidetta Leppämäen tapaan!

Jäälyhtypolulle niitä tein noin 50 ja pihatiellekkin varmaan yli 30. Jäälyhtypolun lyhdythän sulivat suojaisen säätyypin vallatessa Leppämäen. Joten, en voinut niitä käyttää pihatielle. Teinkin uudeksi vuodeksi uudet lyhdyt.

Jäässä näkyy hienoja kuvioita!

Koska minä ja Beibe olimme joulun jälkeen molemmat kovassa flunssassa, emme jaksaneet niin hirveästi panostaa jäälyhtyihin. Kuumeisena riutuessa, ei jäälyhdyt olleet meidän selviytymistaistelussa päällimmäisenä ajatuksena.

Niinpä moni lyhty ehtikin jäätymään ihan umpeen ja ämpäreitäkin meni harmillisesti rikki. Kun tauti alkoi sen verran hellittämään, että jaksoin panostaa asiaan, olikin aikas kasa umpeen jäätyneitä jääkaartioita.

Kasasin umpeen jäätyneet lyhdyt kasalle ja ajattelin viedä ne jossain vaiheessa pois pihasta. Mutta Beibepä keksi hyödyntää ne!

Päiväsaikaan tolppa nyt ei kummoiselta näytä!

Eräänä iltana hän puuhasteli jotain pihassa, kun laittelin ruokaa sisällä. Kun menin huutelemaan häntä syömään, etupihalla oli hieno yllätys. Beibe oli tehnyt jääkaartioista valaistun taideteoksen!

Patterikotelo ihan vaan roikkuu tolpan takana.
Pitää varmaan suojata se, jos alkaa vettä satamaan.

Hän oli porannut isolla puuterällä jokaiseen jääkaartioon reijän keskelle. Sitten hän oli liittänyt kaartiot toisiinsa vedellä valaen. Valaistuksen hoiti pattereilla toimiva valoketju, jonka hän pujotti reijistä jääkaartioiden sisään. 

Onneksi nurkista löytyy jos jonkin moista välinettä!

Jos tälläistä ajattelisi varta vasten tekevänsä, muottien pitäisi olla saman kokoisia. Meillä kaikki ämpärit olivat erikokoisia, joten jäätolpasta ei tullut tasaista. Mutta se ei kyllä minua ainakaan haittaa. Valaistuna se on hurjan hieno ja näkyy suoraan meidän olohuoneen ikkunasta. Se on heti ulko-ovea vastapäätä, niin on kiva näky, kun lähtee illalla koiran kanssa lenkille tai iltatallille.

Nyt on ollut tosi hyvä talvi kaikenlaisten jääjuttujen tekoon. Pitäisiköhän sitä vielä jäädytellä vaikkapa maitotölkkeihin jäätiiliä? Tai kakkuvuokiin jotain kivoja juttuja? 

Yllättävän paljon tuo tolppa valottaa!

Nyt pakkaset lauhtuivat täällä itä-Pirkanmaalla. Mutta viikonlopusta taas luvattiin pakkasten kiristyvän!

Oletko Sinä jäädytellyt jäälyhtyjä tai jotain muuta tänä talvena?

TSI: Marmoroidut kynttilät

 

Näin instagramissa Meidän kotona-tilillä vinkin marmoroiduista kynttilöistä. Ohje vaikutti niin helpolta, että ajattelin kynttilänteon onnistuvan myös Kuukunan ja Ompun kanssa. 

Idea on yksinkertainen toteuttaa. Tarvitset vain steariinikynttilöitä, vahaliituja ja kuumailmapuhaltimen. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään kuumentamiseen palavaa kynttilää, mutta minä en onnistunut sillä muuta kuin nokeamaan kynttilöiden pinnan. Joten, koska meiltä löytyy kuumailmapuhallin, käytettiin sitten sitä. Näppärämmät voivat yrittää kuumentaa värjätyn kynttilän pintaa toisen kynttilän liekillä.

Kuukuna on kohta 4-vuotias, joten häneltä kynttilän värittäminen 
onnistui hyvinkin!

Ompulta, kohta 2-vuotias, ei ihan niin hyvin
sujunut. Mutta yritys oli hyvä!

Kynttilän pintaa väritetään siis vahaliidulla. Väriä saa olla ihan reilusti! Sitten värjättyä kynttilänpintaa lämmitetään varovaisesti. Kynttilä ja vahaliitu sulavat yhteen ja marmoroituvat. 

Väritetty kynttilä

Kynttilä kuumentamisen jälkeen.

Kynttilöiden pitää tosiaan olla steariinistä tehtyjä. Ne eivät pehmene kuumentaessa. Parafiinikynttilät menevät ihan lötköiksi ja taipuvat. Niistä voi tehdä niitä kierrekynttilöitä, mitkä eivät taas steariinikynttilöistä onnistu. Tarkkana siis kynttiläostoksilla!

Tytär oli luova ja teki kynttilöihin palloja!

Tämä oli kyllä tosi kivaa puuhaa yhdessä tyttären ja muksujen kanssa! Innostuttiin sitten tekemään kynttilöitä niin paljon, että saatiin tehtyä joulumuistamiset muksujen päikyntädeille. Ja onneksi tytär oli paikalla, niin saatiin tarkka lukumäärä päikyntädeistäkin. Kuukuna kun sanoi, että heillä ei ole kuin yksi päikyntäti. Viime vuonnahan hän sanoi joulumuistamisia tehdessämme, että hänellä on kolme tätiä ja kaikkien nimi on Leena! 

Minusta näistä tuli tosi kauniita!

Löysin toisenkin ohjeen kynttilöiden tekoon. Siinä vahaliidun päätä kuumennettiin kynttilän liekissä ja sulaneella liidulla vedettiin jälkiä kynttilään. Sitten kynttilän pintaa kuumennettiin toisen kynttilän liekissä. Lopputulos näytti myös kivalta, mutta se tekniikka ei ihan näin pienten lasten kanssa tehtäväksi sovi. Mutta ajattelin kyllä sitäkin itse kokeilla!

Kääräistiin kynttilöiden ympärille pätkä juuttinauhaa, missä oli pitsikoriste ja kiinnitettiin se tipalla kuumaliimaa. Siihen vielä juuttinarua tukevoittamaan ja voi että, kun tulikin kivan näköiset paketit! 

Valmiit vietäväksi päikyntädeille!

TSI: Tonttuovi kierrätys- ja luonnonmateriaaleista

 

En ole ollut mikään kova tonttuovifani. Olen kyllä nähnyt monia todella hienoja ja taitavasti tehtyjä tonttuovia. Juuri sellaiset persoonalliset ja jonkun "jutun" sisältävät ovet ovat kivoja. Eräs entinen työkaverini esimerkiksi teki toiselle työkaverilleni yllätykseksi tonttuoven, mikä oli ihan tarkka kopio lahjan saajan talon ulko-ovesta. Hän oli käynyt kuvaamassa salaa ulko-oven, tehnyt tontulle samanlaisen pienemmän ja käynyt vielä kiinnittämässä sen paikoilleen oikean ulko-oven viereen. Tälläistä kekseliäisyyttä tonttuovien suhteen arvostan!

 Ja kyllähän meiltäkin tonttuovi seinästä löytyy. Se on paikoillaan ympäri vuoden ja olemme saaneet sen joskus vuosia sitten lahjaksi ystäviltämme, jotka olivat sen itse tehneet. 

Tonttuovi on kiinnostanut molempia lapsenlapsiamme tietyssä ikävaiheessa kovasti ja on vähän pitänyt kieltääkin siihen kajoamasta. Muutenhan tonttu ei pääse kylään, jos ovi revitään irti seinästä!

Ehkä juuri tonttuovien ympärille syntynyt kaupallisuuden rinki onkin se juttu, mitä en tonttuovissa siedä. Eikä ollenkaan ne itse ovet! Jos oikein muistan, tonttuovethan olivat alunperin sellaisia ihmisten omasta mielikuvituksesta syntyneitä ja ainekset oviin olivat jotain kotoa löytyneitä. Netistä löytyy ainakin monta juttua tonttuovista vuodelta 2017. Taisivat niihin aikoihinsa tehdä tulemisensa.

Nykyäänhän kaupat ovat väärällään tonttuovien rakentelupakkauksia. Löytyy ihan valmiita ovia ja sellaisia, mitkä voi itse maalata, sekä paljon kaikenlaista sälää, joilla voi sitten sisustella oven ympäristöä. Eikä pelkästään tontuilla, vaan löytyy keijuovia, peikko-ovia ym. Joka sesonkiin on nykyään oma ovi! Mutta näinhän se taitaa aina mennä; joku asia nousee hitiksi ja sitten kohta kaupat ovat väärällään siihen hittijuttuun liittyvää tavaraan. 

Meidän tonttuovi on olohuoneen hirsiseinässä.

Hehku-tonttu käyttää ahkerasti näin 
jolunaikaan ovea!

Itse en siis ole koskaan tonttuovea askarrellut. Ei ole ollut tarvetta, kun on jo tuo yksi lahjaovi. Mutta nyt huomasin instagramissa Pihatunarin tilillä niin hienon ja katseen kestävän tonttuoven, että pakkohan sellainen oli tehdä!

Kaikki tarpeetkin löytyi valmiiksi kotoa ja se ehkä olikin se kannustin tämän oven värkkäämiseen. Kun asut monen kymmenen kilometrin päässä lähimmästä sellaisesta kaupasta, josta jotain askartelumateriaalia voisi hankkia, on aina etua, että puuhasteluun tarvittavat materiaalit ovat helposti ja yksinkertaisesti hankittavissa kotioloista.  Lisäksi materiaalit tähän kyseiseen tonttuoveen olivat sellaisia, että se olisi helppo hävittää ja siitä ei jäisi mitään luontoa kuormittamaan. Tälläisistä tonttuovista minä pidän!

Tein heti useamman kerralla! 😁

Tonttuoveen tarvitset:

• puisen valokuvakehyksen, minulla oli 15x10 cm kehys
• kalkkimaalia
• kehyksen kokoisen palan koivuntuohta
• puuhelmiä ovenkahvaksi, sekä kranssiin
• rautalankaa
• liimaa, esimerkiksi erikeeperiä tai kuumaliimaa
• mattoveitsen tai sakset tuohen leikkaamiseen
• sivuleikkurit rautalangan katkaisuun
• pensselin kehyksen maalaamiseen
• paperia tms. työalustan suojaamiseen
• leikkuulaudan tai -alustan tuohen leikkaamiseen mattopuukolla

Näin tein:

Irroitin kehyksen taustastaan ja maalasin sen kalkkimaalilla kertaalleen. Kun kehys oli kuiva, tarkistin tarvitseeko paikkailla. Paikkamaalauksen jälkeen annoin vielä hetken kuivua.

Leikkasin koivuntuohesta kehyksen taustan kokoisen palan mattoveistä apuna käyttäen. Levitin kehyksen taustalevyyn erikeeperia kauttaaltaan ja painoin tuohen taustaan. Annoin kuivua painon alla seuraavaan päivään. Tuohi on sen verran kippuraisuuteen taipuvaista, että kannattaa laittaa vaikkapa kirjoja painoksi, jottei se irtoa ennen liiman kuivumista.

Pujotin pieniä puuhelmiä rautalankaan sopivan määrän ja kiepautin langanpäät kiinni toisiinsa. Pujotin päät helmen reikään piiloon.

Kun tuohi oli kuivunut kiinni kehyksen taustalevyyn, halkaisin pitkulaisen puuhelmen mattoveitsellä halki ja liimasin puolikkaan helmen ovenkahvaksi. Muutamalla tipalla liimaa kiinnitin kranssin oveen. 

Sitten vain ovi kiinni kehyksiin. En liimaillut sitä sen kummemmin, vaan taivutin kehyksen omat kiinnitysnastat vain takaisin paikoilleen. Ja tadaa, tonttuovi oli valmis!

Tämä tonttuovihan on siitä kiva, että sen voi kehyspohjan jo valmiina olevista reijistä laittaa naulasta roikkumaan. Tai sitä voi vaikka pitää lipaston päällä kehyksen seisontatuen varassa seisomassa ja tehdä sen ympärille asetelman. Tällä tavoin se olisi vähän kuin "ovi tonttujen narniaan"!

Itse mallailin tonttuovea siirtotallin oveen ja seinään. Tallin ovessa se olisi hauska yksityiskohta, koska pidän nyt joulunaikaan pientä puotia siellä. Näin tontutkin voisivat tulla ostoksille omasta ovesta!

En tiedä miten ovi kestää ulko-olosuhteissa. Tuohihan nyt on vedenkestävää, mutta kalkkimaalin vedenkestävyydestä ei ole minulla tietoa. Ehkä kannattaa liimanakin käyttää jotain "kovempaa" liimaa, kuin erikeeper. Minun valokuvakehyksissäni on taustalevy paksua pahvia, joten se ei ainakaan suoranaista vettymistä kestä.

Tonttuovi koristamassa tallipuodin ovea!

Millaisin ajatuksin Sinä suhtaudut tonttuoviin? Löytyykö kodistasi sellaista, vai onko se niitä "ei ikinä"- juttuja?

TSI: Tuunattu sähkökynttelikkö

 

Pitkäaikainen "himoni" on ollut tuunata sellainen perinteinen sähkökynttelikkö! Nehän on yleisesti kaikkien inhokkeja, mutta ovat kyllä ehkä tehneet vähän sellaista uutta tulemistakin. Toki näiden perinteisten mallien rinnalle on tullut nykyaikaisempia ja pelkistetympiä malleja.

Itsellänikin on enemmän sellainen viha, kuin rakkaussuhde näitä kolmionmallisia sähkökynttelikköjä kohtaa. Koska ne ovat yleensä tosi rumia!

Oletteko muuten koskaan miettinyt, että miksi näissä sähkökyntteliköissä on aina 7 kynttilää? Yleisestihän mielletään, että kynttilöitä pitäisi adventtikyntteliköissä olla 4, yksi jokaista adventtia kohti.

Adventti eli Herran saapuminen tai tuleminen, tarkoittaa joulua edeltävää, vajaan 4 viikon jaksoa. Adventtisunnuntait ovat siis joulua edeltävät sunnuntait, jolloin on tapana sytyttää kynttilä. Ensimmäinen adventtikynttilöistä symboloi odotusta, toinen jouluiloa, kolmas kynttilä on joulurauhan tunnus ja neljäs syttyy rakkauden eli Marian muistoksi. Mutta miksi näissä ns. adventtikyntteliköissä on aina 7 kynttilää?

Kynttelikkö alkuperäisessä kuosissaan!

Tälläisen selityksen löysin tälle asialle: "Luku seitsemän esiintyy Vanhassa testamentissa puhuttaessa ilmestysmajan lampunjalasta (4 Moos. 8:1-4). Seitsenhaarainen lampunjalka, 'menora' on juutalaisuuden keskeinen symboli, joka kuvaa Jumalan täydellisyyttä. Kristityille seitsemän kynttilää tarkoittaa seitsemää pyhän hengen lahjaa: Herran henki, viisaus, ymmärrys, taito, voima, totuuden tunteminen ja Herran pelko.

Jumalanpalveluksessa seitsemää kynttilää käytetään mm. piispan ollessa saapuvilla. Seurakunta rukoilee, että sen kaitsijat tulisivat sitä tervehtimään Jumalan täydellinen siunaus mukanaan ja että he julistaisivat sille Jumalan sanaa. Pyytäessään itselleen Hengen seitsemää lahjaa seurakunta puolestaan anoo samalla, ettei se lankeaisi "seitsemään turhuuteen", joista Saarnaajan kirjan 2. luku puhuu, eikä seitsemään pää- eli kuolemansyntiin."

Joulukynttelikön muoto on usein kolmiomainen. Menora sen sijaan on tasainen. Joulukynttelikköjä on muunkin muotoisia, joten olisiko kyseessä teolliseen muotoiluun liittyvä asia.

Lisää tietoa kynttilöihin liittyvästä symboliikasta löydät mm. Pentti Lempiäisen kirjasta Kuvien kieli : vertauskuvat uskossa ja elämässä.

Tässä lakkapinta hiottu hiekkapaperilla. Taustalla
näkyy keskeneräisiä hirvensarvitrofee projekteja.

Aika harva meistä taitaa kuitenkaan noita adventtikynttelikköjä, niin oikeilla kynttilöillä, kuin sähköisenä, polttaa uskonnollisten syiden vuoksi. Itse ainakin kuulun siihen ryhmän, että tähän synkkääkin synkempään vuodenaikaan, kynttelikön valo on vaan niin kaunista!

Suojasin kynttilät maalarinteipillä alarenoista, samoin sähköjohdon.
Kalkkimaalilla saa kivan, matan pinnan. Tälläisessä käytössä se
kestää hyvin, kun pintaan ei tule rasitusta. Kuten huomaatte, 
meidän olkkarin pöydän ääreen ei mahdu syömään. Sen verran
monta projektia on kesken!

Satuin poikkeamaan naapuripitäjän kirpputorilla ja sieltä löysin toimivan, Airamin sähkökynttelikön edulliseen 3 euron hintaan. Pari lamppua ovat hieman tummentuneita, mutta onneksi varalamppuja saa marketeista. 

Sekin muuten hämmästyttää, että varalamput myydään 3 kpl:n paketeissa. Itse ainakin aion vaihtaa kaikki lamput tähän "uuteen" kynttelikkööni kerralla. Joten no, jäähän minulle sitten pari varalamppua, koska joudun ostamaan niitä kolme pakettia. 

Kynttelikössä oli tälläiset muoviset 
"havu-käpykranssit".

Kynttelikön tuunaus oli helppo ja nopea toteuttaa! Hintaakaan sille ei vielä ilman uusia lamppuja tullut montaakaan euroa. Olin ostanut jo aiemmin ison pussillisen puuhelmiä kirpputorilta 2 eurolla ja niistä ei kulunut tähän projektiin kuin murto-osa. Kalkkimaali oli jäänyt edellisestä kalloprojektista ja rautalanka löytyi kotoa. Samoin hiomiseen käyttämäni hiekkapaperi.

Tein uudet kranssit kynttilöiden ympärille
tummanruskeista, noin 5 mm halkaisijaltaan
olevista helmistä.

Tein näin:

Pujottelin muoviset kranssikoristeet pois kynttilöiden ympäriltä. Niitä ei oltu kiinnitetty mitenkään, vaan lähtivät ihan vaan pois ottamalla.

Hioin kynttelikön lakkapinnnan karheaksi ja pyyhin pölyt pinnasta kostealla rätillä. Kiepautin palat ohutta maalarinteippiä kynttilöiden ja sähköjohdon alareunaan suojaamaan mahdolliselta ylimenevältä maalilta.

Maalasin kynttelikön kauttaaltaan tumman harmaalla kalkkimaalilla. Olin ostanut maalin ihan Prismasta ja pieni purkki maksoi muistaakseni jotain 5 euron paikkeilla.

Käytin maalia aikas paksun kerroksen, joten kynttelikköä ei tarvinnut maalata kuin kerran. Ensimmäinen kerros peitti puunvärin tosi hyvin.

Onhan nämä nyt söpömmät, kuin nuo alkuperäiset
muoviset!

Tämän jälkeen pujottelin pieniä puuhelmiä ohueen rautalankaan ja korupihdeillä kieputin langanpäät yhteen. Piilotin pienet langanpäät helmen sisään. Rinkuloista ei kannata tehdä liian kireitä! Minun kynttelikkööni meni joka rinkulaan näitä 5mm halkaisijaltaan olevia helmiä 9/rinkula.

Ja muutahan tähän ei sitten tarvinnutkaan ja kynttelikön tuunaus oli valmis! Mietiskelin helmirinkuloita tehdessäni, että näitähän voisi tehdä monenvärisiä ja voisi aina fiiliksen tai juhlan mukaan vaihtaa. Tai miksei jostain toisestakin materiaalista voisi tehdä vaihtokoristeet! Näin yksi kynttelikkö voisi olla monipuolinen ja sopia monenlaisiin tilanteisiin. 

Itse ainakin taisin muuttua sähkökynttelikkö heitteristä sähkökynttelikkö ihastelijaksi. Niin kaunis tästä tuli todella pienellä vaivalla! 

Mitä mieltä Te olette?

Kyllä tätä nyt kehtaa esillä pitää!

Jälkihuomautukseksi; jokainen tuunailkoot sähkösiä "juttuja" aina omalla vastuullaan ja harkinnallaan. En ota vastuuta kenenkään muun tuunauksista, kuin omistani!

Jäätiiliä murujen kanssa, Saharan hiekkaa, yhden koulunäytön puristus ennen lomaa ja pienet karitsat

 

Maanantaina saatiin ihanaa lounasseuraa!

Innostuin pakkasjakson viime hetkillä jäädyttelemään jäätiiliä. Niitähän on tehty yhteistyönä ympäri Suomea yleisille paikoille. Ihmiset ovat jäädyttäneet maitotölkeissä värjättyä vettä ja vieneet niitä yhteisiin rakennusprojekteihin. Ihania kuvia on ollut pitkin somea jäätiilimuureista ja muista rakennelmista.

Kuukuna ihailee jäätiilimuuria.

Minä en mihinkään yhteisprokkikseen niitä tehnyt, vaan vein ne meidän pihatien päähän. Ajattelin, että mahdolliset ohikulkijat iltaisin saisivat jotain iloa niistä.

Meillä vaan tuli tiiliä hitaasti, koska kaksi aikuista ei maitoa hurjia määriä juo. Teinkin osan tiilistä isoihin jogurttipurkkeihin ja töistä aikanani tuomiin suurtalouskeittiö margariinirasioihin.

Kustannuksiahan näistä ei muuta tullut, kuin elintarvikevärien hinta. Ostin nestemäistä sinistä, punaista ja vihreää väriä, jotka tulivat maksamaan 8 euroa.

Ihana leopardinainen! <3

Kuukunahan oli ihan innoisssaan jäätiilistä. Hän heti sanoi, että niistä voisi rakentaa vaikka talon! No, taloa ei tänä talvena ehditty "muuraamaan", mutta pieni muurin pätkä kuitenkin. Jäätiilethän "muurataan" toisiinsa kiinni pienellä tilkalla vettä. Näin ne jäätyvät toisiinsa kiinni.

Vietiin Kuuknan kanssa ulkotuli muurin taa.

Tiistaina oli niin kamala keli, että kissakin
hakeutui takan ääreen!

Vietinkin alkuviikosta pari päivää kotona koulutehtäviä tekien. Vaikka olin tehnyt näyttööni kaikki tuotteet valmiiksi, niin piti vielä viimeistellä kirjalliset tehtävät. Eli tuotteiden ainesosista piti tehdä INCI-listat, ainesosaluettelot, reseptit säilyvyysaikoineen ja vaikka mitä. 

Pää kireenä hakkasin koneella pari päivää
näytön kirjallista osuutta. Kamomillasta kirjoittaessani
yhtäkkiä tajusin, että sehän on rauhoittava yrtti.
Niinpä tein itselleni kamomillateetä ja rauhoitin
itseäni koulutehtävien ohessa! ='D

Onneksi välillä luonto piti huolen, että piti käydä sen ihmeellisyyttä ulkona ihmettelemässä. Ainakin tänne Pirkanmaalle satoi lumen ja veden mukana. Ja oli sitä uutisten mukaan satanut muuallekkin. 

On meille aiemmin kulkeutunut kaksikin kertaa Venäjältä metsäpalojen savuja ja se ei ollut kivaa se. Tämä hiekkajuttu nyt oli sellaista harmitonta ja monet vitsailivatkin, että luonto hiekoitti saman tien maahan jäätyneen veden.

Melkein saatiin hiekkabiitsi pihaan!

Muutama päivä ehdittiin ihailemaan 
jäätiilimuuria, kunnes tuli suojakelit.

Keskiviikkona pakkasin sitten näyttökamani autoon ja suuntasin koululle. Parina päivänä harjoittelin emulsiovoiteiden tekoa. Ei ne sitten loppujen lopuksi niin hankalia ollutkaan. Pitää vain muistaa käyttää emulgaattoria ja yhdistää vesi ja öljy saman lämpöisinä. Tei Beibelle after shave -voidetta ja hieman rasvaisempaa yövoidetta itselleni. En käyttänyt mitään säilöntäainetta, niin nämä täytyy käyttää nopeasti pois, koska voiteessa oleva vesi alkaa pilaantumaan jossain vaiheessa.

Öljy- ja vesifaasit hauteissa lämpiämässä.

Tässä yhdistettynä ihanaksi voiteeksi.

Tein iltapuhteina avocadosaippuaa. Kuva ei 
anna oikeutta sen ihanan vihreälle värille.

Perjantaiaamuna oli sitten näyttöpäivä. Meillä oli taas sellainen yhteisnäyttö, johon meitä tuli tuotteinemme reilu 10 oppilasta. Tämä on tosi kiva tapa tehdä näyttö, koska jännitys jakaantuu monen oppilaan kesken ja saamme tosi paljon oppia toistemme tuotteista. Nytkin oli kaikilla ihan erilaiset tuotteet. Oli parranhoitotuotteista urheilutuotteiden kautta kipua lievittäviin tuotteisiin.

Minun näyttöpöytäni kamomillasaippuat.

Minun tuotteenihan oli suunnattu vauvoille ja pienille lapsille. Yrttinä tuotteisiini käytin kamomillaan, joka on erittäin hyvin yleisesti siedetty. Mykerökukkaisallergiset voivat saada siitä oireita. Eli jos on pujolle allerginen, saatta reakoida kamomillaankin.

Soijavahakynttilät ja huonetuoksu, joihin käytetty
tuoksuna roomankamomillan eli jalosauramon
eteeristä öljyä. Noi tikut huonetuoksuun tein
grillitikuista ja puuhelmistä.

Kamomillalla on rauhoittava vaikutus, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Monihan tietää, että iltaisin nautittu kamomilla tee saattaa rauhoittaa levottoman mielen ja auttaa hyviin yöuniin.

Kamomilla auttaa myös ulkoisesti samalla tapaa. Kamomillateestä voi tehdä vaikkapa hauteen kylpyveteen tai kastamalla pyyhe tms. siihen hautoa sillä itseään. 

Kamomilla voi auttaa koliikkista vauvaa rauhoittumaan, kun hauteilla hellii vauvan vatsaa.

Kamomilla teetä, vauvarasvaa, -salvaa ja -öljyä.
Kaikissa vaikuttavana yrttinä tosiaan kamomilla.

Kamomillalla on myös ihoa parantavia ja rauhoittavia vaikutuksia. Sitä sisältävillä voiteilla ja salvoilla voi parannella hiertymiä, palovammoja, taiveihottumia ja vaikka mitä ihon haavaumia. Todellinen ihmeyrtti siis! Samalla mieto, mutta kuitenkin tehokas.

Asuntolaelämä peräluukussa!

Itse en kuitenkaan ollut osaamiseeni kovin tyytyväinen. Luonnonkosmetiikka ja sen lainsäädäntö on todella vaikeata. Minulla ei ollut omasta mielestäni tarpeeksi hyvä tietämys näistä ja olin epävarma tuotteitteni säilyvyydestä. Lisäksi näyttöön tekemäni tuotteet olivat mielestäni tosi yksinkertaiset. 

Mutta näytön arvioijat olivat toista mieltä ja he olivat tyytyväisiä näyttöni kokonaisuuteen. Olin kuulemma ottanut turvallisuusasioista selvää, minulla oli selkeät tuotteet ja ne olivat tuoteryhmänä esitetty, sekä tietämys yrtistä oli ajantasalla. Joten sain näytöstä K5, vaikka itse arvoin itseni H3:ksi. Olen vieläkin ihan hämilläni tästä, mutta erittäin tyytyväinen ja iloinen. Ehkä se onkin hyvä, että on kriittinen, koska silloin on halua parantaa ja kehittyä.

Perjantaina aamusta hallitus sanoi, että korona sulkee myös Pirkanmaalla toisen asteen opetuksen lomaviikon jälkeen. Piti siis tyhjentää koko asuntolakämppä, koska paluusta ei ollut tietoa. Niinpä otin kaikki tavarana, jota olin tuonut koulutehtäviäni varten seuraaville jaksoille, petivaatteet, vaatteet ja ruuat mukaan. Auto olikin aikas täynnä! 

No, iltapäivästähän sitten peruttiin koulujen etäopetus Pirkanmaalla lomien jälkeen. Tämähän nyt tietysti  voi muuttua reilussa viikossa moneen kertaan.

Vihdoin ne syntyivät! Kolme yhteensä.
Yksi emon takana, joten ei näy kuvassa.

Minulla siis alkoi koululaisten talviloma. Muuta ohjelmaa ei ole, kuin että murut tulevat pariksi päiväksi mummulaan. Beibehän ei ole lomalla, mutta onneksi aamuvuorossa. 

Jonkin verran minun pitää vielä tehdä viikolla 10 olevaa näyttöäni, mutta aion kyllä muutaman päivän olla niin, että en edes suo ajatusta koulutehtäville.

Loman alkajaisten kunniaksi, Tippikin vihdoin synnytti 3 karitsaa. Kaikki meni taas kerran niin hyvin, kuin vain voi mennä. Emä ja karitsat voivat hyvin! Postailen tästä sitten paremmin omassa postauksessaan.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! Ja hyvää lomaa niille, joilla sellainen on!