Täytekakku koiralle!

 

Mauri alkaa olemaan jo vanha koira. Se täytti jo 13-vuotta! Sillä alkaa olemaan iän tuomia vaivoja. Silmät ovat kaihista harmaat, kuulokin on huonontunut siitä valikoivasta kuulosta valikoimattomaan. Myös kaikelaisia patteja alkaa olemaan ympäri kehoa. Nestettä kertyy vatsaan ja kortisonilääkitys on joka päiväistä. Jalka ei enään nouse niin reippaasti ja hieman kompuroidaankin. Välillä huomaa, että sillä on kipuja.

Talvi oli koiran mielestä inhoittavin ikinä. Se ei ole koskaan talven kylmyydestä pitänyt, mutta lumileikit ovat olleet ennen mieluisia. Nyt nekään ei innostanut pakkaskautena. Remmilenkille piti suorastaan pakottaa ja jossain vaiheessa metsäänkään ei enään kiinnostanut lähteä. Onneksi nyt kevään tullen on taas ulkona olo maittanut ja hajut saaneet pappanakin innostumaan kiertelemään tonttia.

Joka vuosi olen jollain tapaa muistanut koiran syntymäpäivää. Joinain vuosina olen tehnyt maksalaatikko-nakkikakkuja, mutta yleensä koira on saanut jonkin lahjan. Puruluu hirven- tai hevosen nahasta on ollut mieleinen lahja. Maurihan on herkistynyt naudan ja sian proteiinille ja niitä se ei joka päivä ja suurissa määrissä kestä. Varpaiden välit menevät rikki, silmänympäryksistä lähtee karva, korvat alkavat vaikkuuntumaan ja iho hilseilee, sekä kutiaa. Mauri syökin erikoisruokaa ja meidän omavaraistelusta syntynyttä lampaan, kanin, sekä kanojen teurasjätettä, sekä kananmunia. 

Kakun kokosin vuokaan ihan samaan tapaan
kuin ihmistenkin kakut!

Koska väistämättä yhteinen aika alkaa käymään vähiin, halusin tänä vuonna panostaa koiran synttäreihin tekemällä sille oikein kakun. Mauri itsehän ei varmaankaan tästä tajunnut yhtään mitään. Se olisi halulla syönyt ihan vaikka sitä maksalaatikkoa suoraan rasiasta. Koiralle herkun muoto on yhdentekevää, mutta itselleenhän ihminen tälläisiä juttuja tekee. Kuten minäkin nyt. Minä halusin tehdä koiralle kakun ja koirahan sen kyllä söi hyvällä ruokahalulla.

Tässä näkee vähän kakun mittasuhteita.

Valmiina kakku painoi noin 400 g.

Mitään sokeripommia en eläimelle halunnut tarjota. Halusin kuitenkin tehdä kakusta hieman sellaisen makean kakun näköisen ja suklaamoussekakkua imitoivan. Minulla on tallessa joskus vuosia sitten Ikeasta ostettu lasten leikkeihin alunperin tarkoitettu, pieni rengasvuoka. Olen tässä vuuassa ihan kyllä joskus leiponut yhden munan täytekakkupohjankin. Se siis soveltuu ihan oikeaankin leivontaan.

Kokosin kakun vuokaan kerroksittain. Pohjana käytin itse leipomaani vehnäsämpylää, jonka leikkasin kolmeen osaan. Vuorasin vuuan tuorekelmulla ja laitoin sämpylänsiivun pohjalle. Kostutin sämpylää kanaliemellä. 

Täytteen tein keitetystä kananmunasta ja laktoosittomasta kreikkalaisesta jogurtista. Joukkoon silppusin tuoretta persiljaa. Sehän tunnetusti raikastaa hengitystä!

Sämpyläsiivun päälle täytettä, toinen siivu sämpylää, kostutus, loput täytteet väliin ja viimeinen siivu sämpylää kostutettuna, kelmu tiiviisti kakun päälle ja jääkaappiin yön yli tekeytymään.

Seuraavana päivänä tein "suklaamoussen" kakun päälle. Siihen laitoin noin 70 g maksapateeta ja pari ruokalusikallista samaa jogurttia, kuin täytteeseen. Sekoitin ainekset hyvin keskenään ja levitin ne lastalla kakun päälle.

Koristeena käytin valmiita koiran kanakeksejä, sekä kanapullia, kuivattuja kanan sydämiä ja itse kuivaamiani ahvenen nahkoja. Kakku pienelle jalalliselle tarjoiluvadille ja tulipa siitä kaunis!

Tätä oli hauska suunnitella ja tehdä. Eikä se ollut edes vaikeata! Kakkua varten ei tarvinnut edes käydä kaupassa, vaan kaikki tarpeet löytyivät kotoa. Jos nyt koiralla riittää vielä elinvuosia, pitää ottaa kakunteosta tapa. Onhan tämä nyt ihmisen silmään kivempi, kuin se pelkkä maksalaatikko!

Valokuvien oton jälkeen oli tarkoitus antaa puolet kakusta Maurille ja säästää loput seuraavalle päivällä. Koska vieraita ei oltu kutsuttu, niin ei koko kakkua kerralla viitsisi syödä. 

Mutta sitten saimmekin yllätysvieraan kesken kuvausten ja sehän meni ihan mässäilyksi koko touhu, eikä kakkua jäänytkään rääpittäväksi.

"Onkos sieltä joku tulossa jaolle?"

"Hyvän näköinen kakku on, ei käy kiistäminen!"

"Lakritsahan se sieltä saapui ja siitäkin kakku
näytti herkulliselta."

"Joko saa aloittaa? Laku lipoo jo!"

Kakkua syötiin sulassa sovussa, eikä riitoja
tullut.

Kai se on tehtävä Lakritsallekkin oma kakku. Se 
täyttää 16-vuotta toukokuun lopulla.

Varmaan voisi maittaa jokin kalatäytteellä oleva
kakku. Vaikka tämäkin oli kissasta maittavaa!

Sinne meni koko kakku!

Kyllä oli molemmilla mahat pullollaan täytekakusta! Illalla tarjoiltiinkin molemmille sitten hieman kevyempi ateria. 😄

Lapsellista ja eläimellistä menoa!

Mauri

Pääsiäisen pitkät vapaat olivat ja menivät. Pääasiassa tehtiin jotain pieniä pihahommia. Beibe laitteli kasvihuonetta ja minulla meni pari päivää ihan lepäillessä. Tietysti elukkahommat täytyy aina tehdä, mutta muuten oli pakko ottaa kevyemmin, koska kroppa niin käski.

Benja

Lauantaina kävi isäni ja tyttäreni perhe syömässä. Kun "viralliset" ruokailut ja kahvittelut oli hoidettu, oli aika ulkoilla.

Koirille tuli riitaa lelusta ja se laitettiin jäähylle peräkärryn päälle. Siinä kolme
"viisasta" päätä yhdessä, mutta lelua eivät kuitenkaan saaneet alas! ='D

Käytiin Kuukunan kanssa pikku karitsoita katsomassa. Nella suhtautui pieneen poikaan hyvin ja ystävällisesti. Mutta Tippiä piti hieman varoa, koska oli vähän sen oloinen, että voi vaikka pökätä.

Kakarat! <3

Nella käyttäytyi hienosti!

Oli noita hauska seurata!

Lampaat eivät poikaa pelottaneet yhtään. No, ihme kun ison koiran kanssa elelee! Mutta Kun päästin Lötkö-kanin vähän jaloittelemaan, niin se olikin sitten jo pelottava ilmestys. Lötkö on tosi iso kani ja tietysti sen liikkumistapa pomppien on hieman poikkeava. Laitettiin sitten Lötkis takaisin kämpilleen!

Lötkö-kani oli vähän jännä!

Tipuihin Kuukuna on jo tutustunut aiemmin. Nehän kuoriutuivat sisällä, pesuhuoneessa olevassa hautomakoneessa ja Kuukkis niitä jo heti kuoriutumisen jälkeen ihmetteli. Niihin hän suhtautuikin hyvin tuttavallisesti. Ehkä hieman liiankin, koska tiput eivät muistaneet, että olivat jo vanhoja tuttuja! =D

Tiput pakenivat perimmäiseen nurkkaan! ='D

Ei poikaa niin kauaa jaksa noi elukat kiinnostaa. Mutta papalla oli jotain "hommia" puimalassa ja nehän kiinnostaa!

Kuukunalla on jotain luontaista kiinnostusta kaikenlaisia koneita, laitteita ja työkaluja kohtaan. Saas nähdä, mitä tuosta pikkumiehestä oikein tuleekaan!

Kun ruuvipuristin oli "korjattu" alkoi kiinnostamaan minun kesällä ostamani vanha pupulelu. Sitä hän jaksoi jonkin aikaa vedellä ympäri pihaa.

Vanha herra Lakritsakin kunnioitti läsnäolollaan meitä heti, kun Benja oli laitettu autoon. Ne eivät tule yhtään toimeen keskenään, siitä huolimatta, että ovat olleet niin paljon tekemisissä keskenään. Lakritsa ei vaan siedä Benjaa.

Mutta Mauria se sietää!

Lakritsa ei pidä pienistä lapsistakaan erityisemmin. Mutta se hoitaa sen homman niin, että se vaan yksinkertaisesti poistuu paikalta tai pysyttelee sisällä yläkerrassa, lasten ulottumattomissa. Joten tälläinen suvaitsevaisuus tältä kärttyäijältä oli oikea kunnianosoitus Kuukunalle!

Annetaan koskea...

... ja oikein pusketaankin!

Maurin tietysti pitää mennä pilaamaan idylli!

Kyllä tää porukka tuo vilskettä ja vilinää meidän elämään! Ja vaikka noi elukatkin on välillä niin ärsyttäviä, kyllä niille saa nauraakkin!

Talipötköjä linnuille kanin- ja lampaanrasvasta!

Kalloprojekti poikineen!

Meillähän on ollut teurastukset käynnissä täällä Leppämäessä. Yksi lammas ja kuusi kania on laitettu lihoiksi. Muutama kukkopoika vielä odottaa vuoroaan.

Koska meidän eläimet ulkoilevat paljon ja eläinsuojissa ei ole lämmitystä kuin ihan kovimmilla pakkasilla, ne alkavat ihan luonnostaan kerryttämään ihonalaista rasvaa talvenvaralle.

Rasva kanissa on lähinnä kaulassa, lapojen päällä ja nivusissa, lihasten ja nahan välissä. Samoin lampaalla, rasva on lihaksen päällä, ei siellä sisässä. Joten molempien elukkalajien itse liha on tosi rasvatonta.

Me ollaan vähän nirppanokkaisia tuossa lihahommassa siinä mielessä, että me suoritaan itsellemme syöntiin tuleva liha tosi puhtaaksi kaikista kalvoista ja rasvasta. Toki meillä on lihaa syöviä eläimiä, joten mitään ei mene hukkaan.

Lihainen rasva jauhettiin koiralle ja kissalle. Lakritsa -kissa tosin kieltäytyy syömästä tätä lampaasta jalostettua tuotetta. Maistuukohan katin mielestä liian "villaiselle"?  Kani kyllä kelpaa!

Mutta molemmissa elukoissa oli kyllä ihan sitä itseäänkin eli pelkkää ihviä ja jotenkin ajattelimme sen olevan ihan liian tuhtia kamaa meidän pullamössökoiralle ja -kissalle.

Mutta tintithan tunnetusti rasvasta tykkäävät ja ripustin rasvaa ihan sellaisenaan omenapuun oksille ja talipallotelineeseen. Harakat vaan tuppasivat pöllimään rasvat, ettei niistä pikkulinnuille jäänyt.

Kaninrasvaa talipallotelineessä 

Sitten ajattelin, että koska eläinten rasva alkoi sulamaan ihan käsissäkin, se varmasti sulaisi ihan juoksevaan muotoon ja siitä saisi rasvapötköjä linnuille nokittavaksi.

"Valmis tuote; lampaanrasvapötkylä!"

Tuumasta toimeen! Beibellä on meidän saunanpataan vaihtopata, missä hän keittelee kalloja kallotrofeita varten. Koska tuo kallopata oli paikoillaan sopivasti, aikomuksenani oli sulattaa valmiiksi jauhettu rasva ikään kuin vesihauteessa. Sitten vaan kaadella näpsäkästi sula ihvi maitotölkkeihin, joiden sisään olin leikannut sopivat narut pötkylöiden ripustamiseen.

Lampaanrasvassa oli kyllä tosi voimakas lampaanödöör, huh huh! Vaikka olin haistellut rasvaa kylmänä, hieman yllätyin siitä, miltä se haiskahti kuumana. Suoraan sanottuna, yökkäilin kyllä moneen otteeseen tarkkaillessani rasvan sulamista ja vahtiessani, että kattilavirityksemme pysyy pystyssä vesipadassa.

Siellä sulaa! Ja haisee! ='D

Beibeä kovasti nauratti, kun minä silmät vedessä yökkäilin talipötköprojektini kanssa. Hän kyselikin, että olinko tosissani kuvitellut tämän lampaanrasvan olevan sellaista siistiä ja kirkasta? Samanlaista kuin sulatettu munkkirasva? No, myöntää täytyy, että kyllä minä olin!

Beibe auttoi minua rasvahommissani kaatamalla sulaa rasvaa kattilasta, kun minä pidin tölkkejä pystyssä ja naruja, ettei ne uponneet rasvaseokseen. Yritin olla hengittämättä samalla, mutta kyllä okse oli tuloillaan koko ajan ja silmät vesissä yökin.

Yrf ja yökkis!

Mutta tadaa! Kaksi isoa lampaanrasvapötkylää, pienellä kaninrasvalisällä sain aikaiseksi. Vaikka kyllä koville otti ja kurkunpää oli kipeänä yökkimisestä!

Pötkylän pohjaan on painunut rasvan seassa ollutta lihaa.

Paras palkkio on ollut seurata, kuinka hyvin nämä rasvapötkylät on tinteille maittanut. Kyllä kannatti sitten kuitenkin nähdä "vähän vaivaa"! ='D

"Pöytä" on katettu!