Suuntana omavaraisuus 2022, osa 1; suunnitelmat, varhaiset esikasvatettavat ja omat heikkoudet

 

Mun kalenterissa on joka viikolle
joku stemppilause!

Uskomatonta! 5.kausi Suuntana omavaraisuus-yhteispostaussarjaa starttaa. Ajatella! Rakkautta ja maan antimia-blogi on ollut mukana postaamassa omavaraisemmasta elämästä alusta asti. Muistan kuinka otettu olin, kun Tsajut-blogin Satu aikanaan pyysi minua mukaan tähän blogiyhteisöön. Hän ja Korkeala-blogin Heikki olivat perustaneet facebookiin omavaraisuusryhmän bloggaajille ja sen myötä tämän yhteispostaussarjan blogeihin. Kiitos heille, että ovat omien kiireidensä sivussa jaksaneet luotsata tätä postaussarjaa tälläisessä "perinteisessä" muodossa kaikki nämä vuodet. Mielestäni on tärkeätä pitää joitakin asioita "tutun turvallisena" tässä alati muuttuvassa maailmassa. Sitä paitsi, on ihan hyvä pysähtyä välillä oikein kunnolla lukemaan hetkeksi asioista. Kyllä Insta ja TikTok tuovat meidän silmillemme ihan tarpeeksi nopeaa ärsykettä, joka ei välttämättä jää kovin pitkäksi aikaa mieleen. Ja jos jääkin, siihen on vaikea palata uudelleen, kun niiden maailmasta on vaikea löytää uudelleen jotain aiemmin mielenkiintoiseksi havaitsemaansa juttua.

Itse en ole jaksanut lähteä seuraamaan vlogeja. Tietysti, jos löytäisin jonkin sellaisen aidosta omavaraistelusta kertovan vlogin, se voisi kiinnostaakin. En jaksa enään tällä iällä katsella mitään kiihkoilua, elämän äärirajoille viemistä, kurjuuden ylistystä tai sitten sitä, kun muutetaan maalle ja otetaan pari lammasta, hevosia ja muita kotieläimiä ja ollaan omavaraisia. No, minun mielestäni se on lemmikkien pitoa ja kun on kokenut itse niin monia vuosia omavaraisempaa elämää, en jotenkin enään jaksa innostua moisista. Vaikka ymmärrän kyllä näiden tarpeen monille. Haluaisin vain jotain realistisempaa! Sori, olen kyyninen mummu! 😂

Itse olen pitänyt näistä joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina ilmestyvistä yhteispostauksista. Jokainen julkaisee kello 9 aamulla omalla tahollaan postauksen, jonka aihe on mietitty etukäteen. Aiheet ovat yleensä sellaisia, että niissä käsitellään omavaraistelijoiden vuoden suunnitelmia ja seurataan niiden toteutumista/toteutumattomuutta. Lisäksi jaetaan omia kokemuksia/neuvoja/vinkkejä erilaisista aiheista. Mahtavia tietopaketteja nämä postaukset! 

Meidän vuoden vaihde meni sairastellessa.
Ei ollut sitä itteään. Ihan perusflunssaa. Mutta 
huomasin, että kotivaraan pitää lisätä myös
korona kotitestitkin. Täällä itä- Pirkanmaalla 
ne ovat koko ajan loppu kaupoista ja
apteekeista.

Rakkautta ja maan antimia-blogin edellisten vuosien Suuntana omavaraisuus-sarjan postaukset löydät tunnisteilla; suuntanaomavaraisuus, omavaraisuus, blogiyhteisö, yhteispostaus. 

Pitkin vuotta laitan aina kuukauden postaukseen linkit saman vuoden edellisiin postauksiin. Ja joka postauksen lopusta löytyylinkit  muiden bloggaajien kuukauden postauksiin. Postaukset ovat kasvuvyöhykkeittäin.

Uuden vuoden nakit keitettiin
tyttären perheeltä joululahjaksi 
saamallamme retkikeittimellä.
Kun ei retkelle jaksettu lähteä,
niin kotirapulla sitten.

Alkuun pieni esittely meistä, jotka täältä blogin takaa löydymme. Minä olen Marketta ja kirjoitan tänne blogiin. Elän mieheni Beiben kanssa vanhalla vajaan kahden hehtaarin pientilalla omavaraistellen. Olemme molemmat 50-kymppisiä, meillä on yksi tytär ja kaksi lastenlasta. Isovanhemmuus näyttelee suurta osaa elämässämme.

Itse olen tehnyt pitkän työuran elintarviketeollisuudessa, josta jäin ensin opiskelemaan ja nyt olen osa-aikatöissä ihan eri alalla. Valmistuin opinnoistani luonnonvaratuottajaksi ja luontoalan töitä etsiskelen, sekä yrittäjyyttä pienimuotoisesti mietiskelen. Beibe on edelleen elintarviketeollisuuden parissa töissä. Omavaraistelu on ollut meille aina harrastus ja elämäntapa. Ilman sitä on vaikea elää! 

Omavaraistelumme pääpaino on ollut aina oman ruokamme osittainen itsekasvatus ja hankkiminen. Niin kasvisten, kuin lihankin. Siitä syystä meillä on eläimet valikoituneet sen mukaan, että niistä saadaan lihaa ja munia. Ja tietysti lantaa kasvimaille ja pitäähän eläimet laiduntamalla meidän pienet pellot ryteköittymättöminä. 

Beibe metsästää pienriistaa ja minä marjastan, sekä sienestän. Molemmat ollaan innostuttu viehekalastuksesta ja pilkkiminen on tullut osaksi elämää. Kun kahdestaan ollaan pääasiassa, tarpeetkin on pienentyneet.

Olen kirjoittanut tähän sarjaan monta esittelypostausta meistä ja siitä, miten me olemme tänne Kuhmalahdelle, Leppämäkeen, päätyneet. Nykyäänhän me olemme oikein kaupunkilaisiakin, kun kuulumme Kangasalaan. Sijaintimme on siis itä-Pirkanmaa. Pääset esittelypostauksiin tästä , tästä ja tästä . Me olemme saaneet viettää täällä jo yli 20 puuhakasta ja onnen täyttämää vuotta! Nykyään pyrimme hidastamaan entisestään elämäämme ja olla hötkyilemättä turhia.

Olen tänä talvena luistellut ensimmäistä 
kertaa meidän lammella.

Kuukuna kävi myös testaamassa 
lammen jäät.

Lämmäily papan kanssa oli kuitenkin 
kivempaa kuin luistelu.

Viime vuosina eläinten määrä on vähentynyt. Kanoja löytyy ja muutama lammas. Aiemmin on ollut vasikoita lihaksi kasvamassa ja lihakaneja. Kalkkunoita, ankkoja ja viiriäisiäkin ollaan kokeiltu. Fasaaneja parina vuonna. Hevosia meillä oli yli 10 vuotta, 1-3 kerrallaan.

Kun lähdin opiskelemaan, vähenettiin elukkamäärää. Jotenkin on vaikea taas uudelleen lisätä sitä, kun on päässyt vähän helpommalla työmäärällä! 😆

Nyt en ole Tippi-uuhta astuttanut. Se on kolmena aikaisempana keväänä karitsoinut onnistuneesti kolmen karitsan vuonueet joka kerta. Se on 6-vuotias ja mennyt joka karitsoinnista aika kuivaksi, joten ajattelin antaa sille ainakin välivuoden. Tai sitten ihan eläkkeen karitsoinnista. Katsotaan nyt! Mutta joo, lampaanlihaa ei ole tulossa tänä vuonna ainakaan omaa tuotantoa. 

Veikeä-uuhi lähtee jossain vaiheessa uuteen kotiin sukua jatkamaan. Meille tulee tilalle Tipin ja Voiton sisko, Tyyne, viettämään eläkepäiviä. Joten, olen ehkä hieman siirtymässä lampaiden pidossa enemmän hyvinvoinnin tuottamiseen eläinten avulla, kuin lihan tuottamiseen. 

Leivottiin piparkakkuja useaan 
otteeseen Ompun ja Kuukunan kanssa. 
Benja oli mukana tarkkaavaisesti. Jos
vaikka vähän taikinaa tipahtaisi
lattialle. 

Jätin itselleni kaikki viime keväiset konehaudotut kananuorikot. Ihan sillä, että en jaksanut alkaa niitä kauppaamaan mihinkään ja aikuiset kanani ovat jo muutaman vuoden ikäisiä. Orpington jättirotuna ei ole kovin pitkäikäinen ja lopettaa/vähentää munintaansa jo muutaman vuoden iässä. Sillä ajattelin, että onpahan uutta verta parvessa reippaasti. 

En ole vielä päättänyt, että haudonko uusia tipuja keväällä. Olen yleensä helmi-maaliskuussa laittanut koneen "pöhisemään". Yleensä olen hankkinut joltain toiselta kasvattajalta orpin munia. Juurikin ajatuksella, että saan pidettyä parvessa mahdollisimman vähän sisäsiittoisuutta. Aikuisia kanoja en ole enään vuosiin myynyt, koska en ole teettänyt mitään testejä kanoistani ja niillä saattaa olla marekia. Vaikka kaikki kanat eivät koskaan välttämättä siihen sairastu, se saattaa puhjeta stressitilanteissa, kuten siirtämisestä uuteen parveen. 

Hautomistani tipuista olemme kasvattaneet kukkonuorikot lihaksi. Tänä syksynä teurastimme 9 kukkoa, joista tulikin kivasti lihaa pakkaseen. Orpington rotuisissa kukoissa on paljon syötävää. Ruhopaino on 2 kilon molemmin puolin ja liha on vaaleaa ja hienosyistä. Ei siis vaadi mitään tuntien hauduttamista.

Mauri päikkäreillä puruluun kanssa!

Hieman tekisi mieli ottaa taas kaneja. Jouduimme lopettamaan viime kesänä äkillisesti Lötkö-pupumme, joka oli belgianjätti. Se oli oma kasvatti, mutta sen poikimiset eivät onnistuneet, joten se jäi meille lemmikiksi. 

Mutta lihakanien kasvattaminen kiinnostelisi jälleen. Kanien rehunkäyttö-lihasuhde on paljon parempi, kuin esimerkiksi lampaan. Kun poikimisen ajoittaa kevääseen, kanin ruokinta on lähestulkoot ilmaista. Isojen rotujen ruhopaino on useamman kilon. Mutta mietitään nyt! Minulla ei ole yhtään käsitystä, mitä teen esimerkiksi ensi kesänä. Olenko töissä vai en. Nämä asiat määrittelevät paljon suunnitelmia ja niiden tekemisiä.

Lötkö silloin joskus!

Kasvimaa oli viime kesänä huonoimmalla hoidolla ikinä! Syynä siinä oli kokopäivätyöni kauppapuutarhalla, mikä vei ihan täysin mehut meikäläisestä. Kesäkuussa tein 6 päiväisiä viikkoja ja heinäkuun helteet olivat vain yksinkertaisesti liikaa. En kerta kaikkiaan jaksanut tehdä oman kasvimaani eteen yhtään mitään. Silti se antoi meille satoa niistä vähäisistä kasviksista, mitä olin keväällä sinne ehtinyt kylvämään. Mutta juolavehnä, rönsyleinikki ja ohdakkeet ottivat vallan kasvimaasta. Meidän kasvimaahan on lavatarha, jonka käytäviä olen jo monta vuotta kattanut palvilla, oljella ja muilla maatuvilla aineksilla. Tuntuu, että noi rikat saavat vain lisää voimaa katteiden tuomista ravinteista. Joten, kasvimaa ja sen hoito on yksi suurista heikkouksistani ja siihen yritn panostaa enemmän ensi kesänä.

Syynä lavoissa viljelyyn on se, että olen nivelvaivainen ja selkäkipuinen. Lavojen äärellä on helpompi kyykkiä, kuin ihan suoraan alas maahan. Toinen suuri syy on se, että elämme sinisen saven maassa. Tuntuu, että suoraan maassa kylvettynä ei mikään kasva. Monta vuotta sitäkin yritettiin. Kaikki taimet joko kylmettyivät savessa tai hukkuivat sinne. Jos yleensäkkään siemenet itivät!

Nyt ajatukseni olisi purkaa muutamat vanhat lavat ja joko peittää alue muovilla, tai muokata sitä koko kesä. En ole vielä päättänyt kumpaan lähden. Riippuu taas, missä maailma makaa ensi kesänä. Minulle hieman lupailtiin kesätöitä samalta puutarhalta, jossa olin viime kesänä. Mutta taitaa olla meikäläisen kuntoiselle liian raskasta hommaa. Sitä paitsi, minähän kuntoutin itseni fyysisestä ammatista pois. Voipi olla, että etsin kuitenkin jotain kevyempää hommaa!

Mitään viljelysuunnitelmia minulla ei ole kasvimaan suhteen. Olen tehnyt muutamia syyskylvöjä ja loput mennään vanhoilla ja tutuksi tulleilla kasviksilla. Sipulia, porkkanaa, perunaa, papuja ym. Joku eksoottinen kokeilu yleensä mahtuu mukaan.

Kierrätyshirsistä tehty lava ja Mauri!

Kasvihuoneisiin laitan tomaattia, kurkkua, paprikaa ja chilejä. Joka vuosi olen laittanut myös meloneita. Onnistunut olen niissä pari kertaa...

Kahtena edellisenä kesänä meillä ei ole ollut yläpihan lasihuoneessa mitään kasvamassa. Viime kesänä Beibe sai vihdoin kunnostettua sen ympärystän. Maa oli painunut pahasti kasvihuoneeseen päin ja vaati toimia sen suhteen. Nyt olen hieman miettinyt, että laittaisinko chilit ja kurkut sinne. Isoon huoneeseen sitten tomaattia. Sitä tulee aina laitettua paljon, mutta viime kesänä tein umpioitua tomaattikastiketta ja se on säilynyt hyvin. Joten siitä innostuneena voisin ajatella jatkavani tomaatin "ylituotantoa"! Ja jos en olisi ansiotöiden puolesta niin ylityöllistetty ensi kesänä, ehtisin hoitamaan viljelyksiäni ja tekemään sadosta ruokaa. Sekin oli viime kesän heikkous, että en kerta kaikkiaan ehtinyt kunnolla keskittyä sadon jalostamiseen ruuaksi, kun olin koko ajan töissä.

Kasvihuoneen yläpuoli kaivettiin 
auki, perustusta suoritettiin ja 
ympärystää siistittiin.

Mitään en ole vielä laittanut esikasvatukseen. Myöntää täytyy, että mielessä on vähän käynyt! Mutta yleensä maltan kyllä mieleni tammikuulle tai jopa helmikuulle. Joulu ja vuoden vaihtuminen pitää lusia pois, ennen kuin aloitetaan esikasvatukset. 

Chilit ovat sellaisia, mitkä suosivat pitkää esikasvatusta. Vuosien kokemuksella voin sanoa, että kyllä ne tosiaan ehtii kypsyttämään hedelmänsä, kun ovat saaneet pitkän kasvuajan. Viime kesänä sain esimerkiksi jalapenot kaikki kypsymään. Monena edellisvuonna ne ovat ehtineet kypsyttämään vain muutamia hassuja hedelmiä. Toisaalta, jalapenoissa tavoittelen enemmän raakoja hedelmiä, koska säilön niitä viipaleina. Ovat herkullisia tortillojen välissä!

Kuukuna tarkastamassa mummun 
aikaisia kevätkylvöjä kasvihuoneessa.

Helmikuussa olen laittanut yleensä mukulasellerit itämään. Ne vaativat myös pitkän esikasvatusajan. Kuten purjotkin. Mutta niiden kanssa odotan tosiaan helmikuulle, jos niitä kylvän. Chilejä voisin laittaa joitakin itämään nyt jo. Edellyttäen, että löydän kaupasta taimimultaa...

Muuten en laita pitkää esikasvatusaikaa vaativia kasveja. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ei ole tilaa. Olen aikaisemmin hullutellut ja koko kämppä on ollut kalpeita, hojoja taimia täynnä. Kyllähän niistäkin kunnon kasveja on tullut, kun ovat sitten kunnon multaan ja valoon päässeet. Mutta ehkä olen tullut itsekin hieman laiskaksi. Luetaanko se nyt sitten heikkoudeksi vai hyveeksi?

Lisäksi minusta on alkanut tuntumaan siltä, että saan allergiaoireita mullasta. Nokka vuotaa kaiket ajat, kun esikasvatukset ovat sisällä. Ja huomasin puutarhallakin, kun ruukutin taimia, että olin tukossa pitkään sen jälkeen.

Useina vuosina olen ostanut paljon taimia puutarhamessuilta. No, kaikki tietää, ettei sellaisia ole viime aikoina paljoakaan järjestetty. Jotenkin kyllä tuntuu taas vallitseva tilanne siltä, että ei kyllä järjestetä tänäkään vuonna. Joten ehkä pitää panostaa kasvivaloihin ja raivata vaan kämppään tilaa! 

Jos jollakulla on suositella hyviä ja hillityn kokoisia kasvivaloja, vinkkejä otan ilolla vastaan.

Kaalintaimet laitoin viime vuonna 
kasvamaan kylmään kasvihuoneeseen. 
Taimista tuli upeita, mutta ulos istutettuna
joutuivat heti kirppojen suihin.

Yksi suunnitelma on, joka pitäisi tulevana kesänä toteuttaa. Se on huussin rakentaminen. Se on minun 50-vuotislahjani ja sille on kyllä käyttöä. Se miten se toteutetaan ja millainen siitä tulee, on vieläkin auki. Ja mihin se sijoitetaan! Mutta huussi tulee, se on varmaa!

Oikeastaan koko elämä on aika auki! Työasiat epäselviä, mutta silti jotenkin turvallinen olo. Kotona kaikki on niin tuttua ja turvallista. Asiat täällä menevät pitkälti omalla painollaan ja vanhaan tapaan. Aion nauttia tästä kunnon talvesta! Olen huomannut, että päivät kyllä kuluvat täällä kotosallakin, ihan "mitään tekemättä"! Päivät menevät puita kantaessa, pirttiä lämmittäessä, eläimiä hoitaessa ja omia asioita hoitaessa. Koska Beibe käy ansiotyössä kodin ulkopuolella, olen yrittänyt pitää kotiasiat hoidossa. Jotta hänen ei sitten tarvitse työpäivän jälkeen alkaa pirtin lämmittämiseen tai muuhun sellaiseen.

Yllättävän paljon työttömänä ja osa-aikatyöläisenä joutuu omia asioitaan hoitamaan. Kaikki raha-asiat ovat itse hoidettavana. Sellaiset, mitkä ennen hoiti työnantaja, joutuu nyt itse hoitamaan. Lähettelemään kopioita palkka- ja työtodistuksitaan, maksamaan liitonmaksut ym. Hommaamaan todistuksia nuhteettomuudestaan jne. Tekemään myös paljon palkatonta, valmistelevaa työtä.

On toisaalta ihan maailmaa avartavaa huomata, että millaista on olla työtön tässä maailman ajassa. Kaikki ei olekkaan ihan niin suoraviivaista, kuin on ajatellut aiemmin työttömistä. Siitä sellaisesta itseohjautuvuudesta tai oma-aloitteisuudesta ei välttämättä palkita. Vaan jos hankit itsellesi töitä, mistä tulee yli 4 tuntia viikossa ansioita, et olekkaan enään työtön, vaan työssä käyvä ja menetät etuuksia. Pitää olla tosi varovainen, ettei menetä kaikkia tulojaan!

Kuluu se aika näinkin!

Mutta eipä siitä sen enempää, vaan mitäpä kuuluu muille bloggajille! Mielenkiintoista lukea heidän suunnitelmistaan uudelle vuodelle. Ja sen verran voin paljastaa, että tulevien kuukausien yhteispostausten aiheissa on paljon mielenkiintoisia aiheita. Joten kannattaa olla mukana seuraamassa Suuntana omavaraisuus yhteispostaussarjaa!

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/tammikuussa-alkaa-kasvatus/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2022/

Kakskulma https://kakskulma.com/aikaomavarainen-ja-aika-omavarainen-muutenkin

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-tammikuu-2022.html

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/01/suunnitelmia-2022-omavaraisuus.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com PÄIVITTYY

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-osa-1.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2022-osa-1/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=1011

Caramellia https://carame/tammikuu2022/

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2022-aloitus/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/12/unelmana-omavaraisempi-elama-3-1-2022.html

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2022/01/suuntana-omavaraisuus-suunnitelma-2022.html

Kasvuvyöhyke 6

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/01/03/tammikuu-22/

Ihanaa vuotta 2022 kaikille kanssabloggaajille, seuraajille ja lukijoille, sekä satunnaisille vierailijoille!

Leppämäen Veikeä 

"Helppoa kuin omenasoseen teko"!

 

Päivitin sanonnan "helppoa kuin heinänteko" satokauteen sopivammaksi. Tosin, en ole koskaan ymmärtänyt tuota vanhaa väittämää heinänteon helppoudesta. Koska se ei sitä todellakaan ole!

Voin kuitenkin luvata, että "helppoa kuin omenasoseen teko" pitää sanontana täysin paikkansa. Koska tämän helpompaa tapaa säilöä syksyn omenasatoa ei ole. Tämä valmistuu lähes itsestään!

Koska suurin osa Leppämäen omenapuista on vielä niin nuoria, etteivät tuota satoa, olemme saaneet hakea Beibe keskimmäisen siskon mökiltä punakaneleita. Puu on Beiben nuorimman siskon parisenkymmentä vuotta sitten istuttama ja tänä vuonna se teki upean sadon lähes virheettömiä omenia. 

Ihanan väristä hedelmälihaa!

Omenia on tullut niin paljon, että niitä on kelkottu tunkiolle kottikärrykaupalla. Puu on ollut todella tuottoisa, yli tarpeenkin.

Me olemme hakeneet sieltä muutamaan otteeseen Ikean kasseilla omppuja ja olemme puristaneet niistä tuoremehua pakkaseen ja pistipä Beibe siiderinkin käymään. Ja minä olen tehnyt useamman satsin ihanaa omenasosetta!

Jos et omista omenaporaa, lohko vain karan
ympäriltä. Mene vähän hedelmää hukkaan,
mutta säästää vaivaa. Meillä lampaat ja kanat
syövät perkuujätteet.

Olen jo vuosia tehnyt omenahillon uunissa, koska se vain on niin kätevää! Sen voi jättää uuniin ihan ittekseen, eikä tarvitse vahtia ja sekoitella koko ajan. Olenpa laittanut joskus jopa kesäkurpitsaakin uuniomenahilloon.

Minulla tuli hieman liian täyteen kattila, mutta
hetken uunissa oltuaan, kansi meni kyllä päälle!

Mutta tämähän ei nyt ole hilloa, vaan sokeritonta sosetta! Hillot minulla on vielä tekemättä. Enkä kyllä edes tiedä, viitsinkö tehdäkkään, koska tämä sose on niin hyvää. Olen syönyt sitä puuron kanssa, laittanut jogurttiin ja käyttänyt tuorepuuroon. 

Kuoretkin hautuvat pehmeiksi ja ne soseutuvat
ihan tasaiseksi.

Olen ollut tosi kovassa flunssassa viikon verran ja silti jaksoin tätä tehdä. Kovin homma oli omenoiden lohkominen, mutta hissuksiin välillä leväten, homma hoitui. Omput muhisivat uunissa ittekseen ja minä lepäsin sillä välin. Todella helppoa omenasoseen tekoa siis!

OMENASOSE UUNISSA

• 2 kg omenoita lohkottuina, siemenkota poistettuna
• 0,5 dl vettä

Pese omenat roskista ja lohko ne siemenettömiksi. Omenoita ei tarvitse kuoria.

Laita omenalohkot uuninkestävään kattilaan tai uunivuokaan ja lisää tilkka vettä. Jos omenat ovat tosi mehukkaita, vettä ei ehkä tarvita. 

Anna omenoiden hautua 150 asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Kansi kattilan tai uunivuuan päällä edesauttaa hautumista ja omenat eivät pääse kuivumaan.

Kun omenat ovat kauttaaltaan pehmenneet, soseuta tasaiseksi. Jäähdytä ja pakkaa rasioihin tai pusseihin. Sose säilyy jääkaapissa noin viikon verran. Iso satsi kannattaa siis pakastaa!

Punakanelista tulee kauniin värinen sose!

Väkisinkin aloin miettimään sitä, että me voimme olla jossain vaiheessa samanlaisen "ongelman" edessä, kuin Beiben sisko. Jos kaikki istuttamamme omenapuut tuottavat edes silloin tällöin samanlaisen sadon, kuin tämä yksi ainut punakanelipuu, taidamme olla pulassa!

Satoa pukkaa ja varastot täyttyvät!

Olen hävettävän vähän postannut siitä, mitä meidän kasvimaalle ja kasvihuoneelle kuuluu! Jotenkin omavaraistelu itse kasvatetun ruuan suhteen on niin itsestään selvää meille, että sitä ei edes pidä mitenkään kiinnostavana. Hauska juttu sinänsä, koska juurikin omavaraistelu on ollut aina blogini peruskivi.

Ollaan oltu lähes omavaraisia polttopuistamme
tämän 20 Leppämäkivuoden aikana

Muutenkin postaaminen on hieman vähentynyt. Ihan siitä syystä, että en ehdi! Koulu on taas alkanut, kotityöt vievät aikaa ja tietysti ihana isovanhemmuus. Beibekin on vielä vuorotteluvapaalla, joten haluan viettää aikaa kotona ollessani mahdollisimman paljon hänen kanssaan.

Parisuhdeaikaa kalassa!

Rouva veti tällä kertaa isoimman ahvenen!

Tämän kesän piti olla hiljaisempi kasvimaan ja kasvihuoneen osalta. Olin suunnitellut, että en laita juuri mitään kasvamaan kumpaankaan. Mutta sitten tuli "K" ja kotoilu lisääntyi. Kasvamaan päätyi sitten molempiin kohteisiin ihan normi setti.

Mauri viettää paljon aikaa kasvihuoneella meidän kanssa.

Onnistumisia on tullut, mutta myös epäonnistumisia. Tälläinen tasapaino on ollut aina minun viljelyharrastuksessani. Olen myös oppinut sen, että kaikki on hyvä pitää maltillisena, koska silloin vain yksinkertaisesti ehtii huolehtimaan kaikesta. Edes joten kuten!

Lounastarpeita kasvimaalta ja -huoneesta.

Kulunut viikko on mennyt satoa syödessä, korjatessa ja säilöessä. Kouluviikko on taas edessä ja nyt kypsynyt sato on säilöttävä ennen sitä.
Tomaatteja kypsyy loppuhuipennuksena enemmän kuin ehdimme tuoreeltaan syömään. Olenkin pariin otteeseen keittänyt sosetta pakkaseen. Kaupassahan tomaattimurska ei mitään maksa, mutta pakkohan oma sato on säilöä. Ja onhan oma aina omaa!

Tomaatit kannattaa kaltata murskaa varten!

Kyllä näistä neljään ateriaan pohjan saa!

Kurkku on ollut pettymys! Pakkanen vei itse kasvatetut taimet ja ostin kolme tainta Tokmannilta. Nehän eivät ole satoa tehneet kuin alle kymmenen kurkkua koko kesänä. Yleensä noinkin pienestä taimimäärästä saa yltäkylläisesti kurkkua.
Avomaankurkku epäonnistui taas. En vain jostain syystä osaa sitä kasvattaa. Mutta taas ensi vuonna aion sitä laittaa!

Basilikaa on tullut paljon ja siitä tein pakastimeen
basilikatahnaa.

Se on hyvää keitettyyn pastaan sekoitettuna. Vähän
parmesania pintaan, niin jo vot!

Syyskylvöt menivät pieleen kaikki! Pinaatit alkoivat itämään helmikuussa lämpimän jakson aikana ja senhän tietää, miten niille sitten kävi.
Porkkanoista yksi penkki onnistui, mutta se on sellaista pientä ja lyhyttä lajiketta. Sellaista naposteluporkkanaa, mistä ei oikein talveksi ole.
Palsternakkaa saadaan yksi kappale. Tai, juuresta ei ole vielä tietoa, mutta ainakin lehdet ovat komeat. Ensimmäinen vuosi piiiiitkään aikaan, kun emme ole palsternakasta omavaraisia. Se on vähän sellainen juures, mitä ei tule kaupasta ostettua.

Leppämäen supermarketin tarjontaa!

Suuri onnistuja on punajuuri! Olen useaan otteeseen kysellyt täällä blogissakin vinkkejä sen viljelyyn, kun en siinä koskaan onnistu. Nyt ilmeisesti on onnistumisen syynä se, että olemme kastelleet koko kesän lämminneellä vedellä. Raahasimme kasvihuoneen viereen 1000 litran säiliön, minkä olemme täyttäneet kaivovedellä. Beibe on tehnyt liittimen pumpulle, jotta olemme saaneet säiliöstä kastella letkulla kasvimaata. Muutenhan se olisi ollut kastelukannuilla aikas kova urakka. Oli punajuuren onnistumisen syy lämmin kasteluvesi tai jokin muu, olen tosi onnellinen tästä!

Silkkaa onnea!!!

Kesäkurpitsaa on tullut maltillisisesti. Se on ollut toisaalta mukavaakin, että ei ole tarvinnut ihan joka päivä sitä syödä. Olemme syöneet sitä kasviswokeissa, paistaneet pannulla öljyssä ja maustaneet soijalla, sekä jeeralla, tehneet tsatzikia ja vaikka mitä. Olen myös tehnyt siitä kesäkurpitsapikkelssiä ja kesäkurpitsabolognesea, jonka olen pakastanut. Kesäkurpitsaohjeita löytyy blogistani kesäkurpitsa -tunnisteen takaa.

Kesäkurpitsapikkelssiä

Talvikurpitsaakin taitaa tulla muutama! Kurpitsani kasvavat lampolan pehkukasan päällä ja siinä on riittänyt lannoitetta ja kosteutta. Nyt toivotaan, ettei yöhalloja vielä tulisi, vaan mollukat saisivat kasvaa kokoa.

Paistettua oman maan perunaa, vokattuja vihanneksia ja
kesäkurpitsapihvejä.

Valkosipuli onnistui, keltasipuli ei niinkään. Mutta kuitenkin syötiin koko kesä omaa sipulia, ihan toukokuulta asti. Joten ihan hyvin sitten kuitenkin meni, vaikka keltasipulia ei montaa kiloa talvisäilöön tulekaan.

Valkosipulit nostettuna

Osa ihan mahtavan kokoisiakin!

Keltasipulisato aika pieni, mutta sato kumminkin!

Hernettä, kyssäkaalia, lehtikaalia, muutama parsakaali, hyvin mangoldia, hieman papuja ja tosi paljon perunaa. Siinä se satokatsaus pääosin on! Siinä sivussa himppasen tilliäkin, mutta ne olivatkin pääasiassa ritareita varten, joita yksi löysikin ruokapöytään.

Ritariperhosen toukka! <3

Omenoita ei tule, mutta punaista viinimarjaa kylläkin. Keittelin niistä pari pientä satsia mehua ilman maijaa. Mäskin kuivasin marjajauheeksi, jota voi käyttää puuroihin, leivontaan tai vaikkapa jogurtin joukkoon.
Mustikkaakin sitten saimme, kun kotipihasta kerättyä nelisen litraa ja Beibe haki lähimetsästä toisen mokoman. Kaveripariskunta paljasti heidän ehtymättömät mustikkamaansa ja kävimme vielä keräämässä 8 litraa tyttären perheelle.

Tontilta ei ole koskaan tullut näin paljon mustikkaa!

Helppoa marjastamista, kun talolle on noin 50 metriä.

Lakkaa ja vadelmaakin ollaan kerätty hieman. Lakat syötiin osa tuoreeltaan ja osan keitin hilloksi.
Vadelmista keitin pikkuisen hilloa ja loput pakkaseen.

Järkyttävän hyvää! Leipäjuustoa kermassa haudutettuna ja
lakkahilloa päälle.

Kermaista mustikkahuttua tuoreiden marjojen kera!

Sieniä syötiin elokuun alussa, mutta sitten kuivuus vei sienisadon. Nyt satelee ja ensi viikoksikin on luvattu epävakaista, joten ehkäpä sieniä vielä maasta pukkaa. Syytä olisikin, koska muutaman viikon päästä koulussa olisi sienineuvojakurssi, mille minäkin osallistun.

Haaparouskukolmoset!

Herkkutatteja ja jauhosieniä lammashaasta!

Haapa- ja karvarouskuja, herkku- ja punikkitatteja, sekä jauhosieniä.

Herkkutatit ja jauhosienet paistettu sipulin kanssa ja
joukkoon sulatejuustoa. Paahdetulle ruisleivälle ja
eikun ääntä kohden!

Kotipihan antimia!

Luonto on antanut hyvän villiyrttisadon, jota olisin voinut paremminkin hyödyntää. Nokkosen siementä olen kuivannut, sekä koulun kosmettiikkakursseja varten materiaalia, kuten ruusun terälehtiä, siankärsämöä, kanervakukkia, poimulehteä ym. Aika vaan ei meinaa kaikkeen riittää!

Siankärsämön kukintoja kuivuriin menossa.

Pietaryrttiä värjäykseen.

Nokkosen siementä!

Suuri pettymys on ollut hunajasato. Teimme jaokkeen kotipesästämme alkukesästä ja se näyttikin alkuun menestyvältä. Sitten sieltä kuoli kuningatar. Todennnäköisesti tapoimme sen itse hoitotoimenpiteitä tehdessämme. Hankimme sinne uuden emon, jota pesä ei hyväksynyt, vaan tappoivat sen.
Kotipesän emo taantui munimasta ja sinne annoimme pesän kasvattaa itse uuden kuningattaren. Se tuntuukin olevan hyvä emo ja munii hyvin. Jouduimme siis yhdistämään keväälle tekemämme jaokkeen takaisin kotipesään ja toivomme, että niistä tulisi yksi hyvin talvehtiva, vahva pesä.

Hunaja on tänä vuonna paljon kuivempaa ja tummempaa kuin viime vuonna.

Kesän oikukkuus on ollut oman yksi syy huonoon hunajasatoon ja mehiläisten kanssa oleviin ongelmiin. Toinen iso syy on kyllä ihan oma osaamattomuus!
Kesäkuu oli tosi kuuma ja kaikki kukinta oli parissa viikossa ohi. Sitten tuli kuukauden mittainen kylmä jakso parhaaseen satoaikaan. Mehiläiset eivät päässeet keräämään ja alkoivat syömään jo keräämäänsä hunajaa. Me saimme korjattua hunajaa noin 15 kiloa, kun edelliskesän sato oli noin 35 kiloa.
Yhden ja kahden pesän tarhaajien tappiot ovat aina suhteessa isommat, kuin niillä joilla on kymmeniä pesiä. Mutta emme halua kasvattaa pesien määrää kovin suureksi, koska niiden hoitamiseen kuluu kesällä sitten enemmän aikaa. Tarkoitus olisi, että pesämäärä olisi jatkossa noin 5 yhdyskuntaa. Tänä kesänä se ei sitten yrityksistä huolimatta lisääntynyt.

Kasvihuoneen vehreyttä!

Yksi suuri havaintoni on ollut se, että kasvihuonetta voi käyttää sadon aikaistamiseen ja satokauden jatkamiseen. Kylvin aikaisin keväällä kasvihuoneeseen retiisiä, salaattia ja sipulia. Persiljaa laitoin myös, mutta satoa aloimme saamaan ensin kasvihuoneessa talvehtineista persiljoista. Keväällä kylvettyä persiljaa olen kuivannut niin itsellemme, kuin tyttären perheelle.
Retiisi onnistuin parhaiten ikinä! Laitoin sitä myös kasvimaalle ja kirpat söivät taimet heti. Kasvihuoneessa ei tuholaisia ollut ja vaikka ulkona satoi räntää, me haimme ihania, pulleita retiisejä sieltä.
Samoin lehtisalaatti menestyi huippuhyvin kasvihuoneessa ja alkoi tekemään sato tosi aikaisin. Söimme kasvihuonesalaattia pari kuukautta.
Pinaatti teki hyvän sadon myös kasvihuoneessa. Teimme palak paneeria keväällä ja voi että se maistui hyvältä! Kesällä teimme sitä sitten nokkosesta, kun siitä alkoi satoa saamaan.
Retiisiä ja salaattia olenkin kylvänyt uudet satsit parisen viikkoa sitten. Ne ovat itäneet tosi hyvin ja olen toiveikas syksyisestä sadosta.
Keltasipulia istutin kilon verran kasvihuoneeseen ja sieltä tuli aikainen ja runsas sato. Söimme koko alkukesän runsaasti sipulia kasvihuoneesta, kun sillä välin kasvimaalla sipulit olivat vasta lähteneet kasvuun.
Aion ensi keväänänkin laittaa kaikenlaista, hieman viileämmässä viihtyvää kasvista kasvamaan kasvihuoneeseen. Ihanaa, että näin saa satokautta pidennettyä molemmista päistä!

Kyssäkaali! <3

Vaikka päivät ovat olleet tosi lämpimiä, silti on havaittavissa syksyn merkkejä. Yöt ovat viileitä, sekä sumuisia ja varjot pitenevät.  Näitä merkkejähän tämä sadokorjuukin on. Ei sitä suotta puhuta syksyn sadosta!

Muutama parsakaalikin saatiin!

Millaista satoa Te olette saaneet? Onko kasvimaalla ollut onnistumisia, vai pelkkää epäonnea? Onko kellarit ja pakastin täynnä luonnonantimia, vai haetteko kaupasta sitten talven pimeinä pakkaspäivinä?
Olisi kiva kuulla kesän sadoistanne ja millä mielillä otatte lähestyvän syksyn vastaan?