Rakkautta ja maan antimia: Kuhmalahti

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuhmalahti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Suuntana omavaraisuus 2024, osa 1: Suuret suunnitelmat!

Vuosi 2024 otti heti alkuun luulot pois ja jäädytti lähes koko Suomen. Täällä itä-Pirkanmaalla olemme saaneet "nauttia" kunnon talvipakkasista ja Leppämäen mittari okin painunut alimmillaan -31 asteeseen.

Vanha koivu halkeaa aina kovilla
pakkasilla.

Pakkasherran paukutellessa pirttimme nurkkia ja tulen poksautellessa tulipesissä puita, on kuitenkin jo aatokset vahvasti tulevassa kasvukaudessa. Ensimmäiset kylvöt on tehty ja muutamaa eri chililajiketta pääsi jo multiin.

Versotushommatkin lähti jo käyntiin ja ensimmäisenä laitoin herneitä kasvamaan. Kohta saadaan ihania herneenversoja salaatteihin, pestoksi ja herneenversokeitoksi .

Koska on myös vuoden 2024 ensimmäinen sunnuntai, on aika aloittaa jälleen uusi kausi Suuntana omavaraisuus -yhteispostaussarjaa. Monesko vuosi tämä onkaan, kun omavaraisuudesta kiinnostunut blogiyhteisö näitä yhteispostauksia kirjoittaa? En muista, mutta monta vuotta on menty yhdessä Tsajut-blogin Sadun luotsaamana ja Korkeala-blogin Heikin taustalla komppaamana!

Rakkautta ja maan antimia -blogi on ollut mukana alusta asti. Voinkin ylpeänä todeta, että tämä rakas blogini on varmasti yksi vanhimpia omavaraisuusblogeja Suomessa. Rakkautta ja maan antimia täyttää tänä vuonna 10 vuotta! En olisi uskonut blogia perustaessani siitä tulevan näin pitkäikäistä harrastusta.

Viime vuosina postaustahti on hidastunut. Mutta on ollut ihana huomata, että vanhoja postauksiani käydään silti ahkerasti lukemassa.

Vuoden ensimmäiseen postauksen aiheena on on suunnitelmat. Suunnitelmien edistymistä/edistymättömyyttä olisi tarkoitus seurata kirjoituksissa kuukausittain. Myös esittelyt kirjoitusten takana olevista henkilöistä on aina paikallaan!

Minä ja Beibe, hieman yli 50-kymppiset. Olleet yhdessä kohta 30 vuotta ja asuttaneet tätä meidän pientä vajaan 2 hehtaarin ranchiä kohta 24 vuotta.

Meillä on tytär ja kaksi ihanaa lastenlasta. Kuukuna ja Omppu vilahtelevatkin välillä postauksissa.

Sijaintimme on III-vyöhykkeellä, itä-Pirkanmaalla, Kangasalan Kuhmalahdella. Rakastamme asua täällä!

Omavaraistelumme on aika ruokakeskeistä. Viljelemme kasviksia ja meillä on kaksi kasvihuonetta. Olemme istuttaneet hedelmäpuita, sekä marjapensaita, jo täällä olleiden lisäksi.

Sienestämme, marjastamme, kalastamme ja Beibe metsästää pienriistaa. Hyödynnämme myös villivihanneksia ja muita luonnonkasveja, niin ravinnoksi, kosmetiikkaan, koristemateriaaleiksi, kun lankojen värjäämiseen.

Meidän ekosysteemiin kuuluu myös eläimiä. Kasvatamme erittäin pienimuotoisesti lampaita, kaneja ja kanoja. Ne ovat meille lemmikkejä, mutta myös lihan, villan ja kananmunien tuotantoon.

Meillä on myös akvaario, marsuja ja kohta 18-vuotta täyttävä Lakritsa-kissa.

Leppämäen pieni tölli on rakennettu vuonna 1929 ja sitä on laajennettu silloisen täällä asuneen perheen tarpeita ajatellen. Viimeisin "elintasosiipi", jossa sauna, sekä pesuhuone on tehty 1994. Eli samana vuonna, kun me ollaan alettu oleen yhdessä!

Talo lämpiää pääasiallisesti puilla. Ainoastaan vessa, eteinen ja pesutilat ovat patterien ja lattialämmityksen varassa.

Polttopuiden suhteen olemme olleet omavaraisia lähes täysin. Omalta tontilta ollaan kaadettu harkiten puita. Jonkin verran ollaan saatu käydä tekemässä esimerkiksi sähkölinjojen alta kaadettuja, sekä peltojen reunamilta raivattuja puita. Pari kertaa olemme ostaneet polttopuita tai maksaneet ilmaisten puiden kuljettamisesta.

Vuoden alku on kovien pakkasten lisäksi ollut järkyttävän kalliin pörssisähkön aikaa. Ja meillähän on (tietysti) se pörssisähkö!

Olemmekin arvostaneet puilla lämpiävää taloamme sisäsaunoineen. Toki tällainen elämäntyyli on hyvin kotiin sitovaa. Mutta niin on omavaraisteleva elämäntapa yleensäkin. Varsinkin jos on kotieläimiä.

Tämä on hauska kuva Lakritsasta ja Beibestä. Ihan kuin tässä olisi joku keskustelu käynnissä!

Tästä päästäänkin ensimmäiseen tämän vuoden suunnitelmista. Olemme varovaisesti miettineet aurinkopaneelien hankintaa. Nyt saattaisi olla mahdollisuus sellaisten hankintaan kohtuullisella hinnalla. Olemme olleet sitä mieltä, että meidän sähkönkulutuksella (vuonna 2023 8 800 kWh) paneelit eivät tule koskaan maksamaan itseään takaisin. Mutta saimme houkuttelevan tarjouksen, johon on ehkä pakko tarttua!

Joulusaunaan menossa!

Toinenkin iso suunnitelma liittyy taloon. Se on keittiöremontti.

Teimme tänne muuttaessamme teimme pikaisen keittiöremontin, koska täällä ei oikein edes ollut kunnon keittiöö.

Voitto, Pirpana ja Veikeä

Ajateltiin silloin, että tehdään kunnolla sitten muutaman vuoden päästä. Nyt ollaan menty silloin rempatulla köökillä kohta 24 vuotta!

Olivia

Jäi silloin muinoin avaamatta lattia ja se on kylmä. Eristeenä on todennäköisesti samaa olkea, mitä oli eteisen lattian eristeenä.

Kuukauden munintatauon jälkeen saamme taas omien kanojen munia!

Beibe olisi halunnut tehdä keittiörempan jo edellisenä kesänä. Mutta minä toppuuttelin. Ei huvittanut sitten yhtään! Nyt vaan ollaan tilanteessa, että se remppa on pakko tehdä.

Kanit ovat saaneet lämmintä vettä juotavakseen.

Haluisin sellaiset vanhan näköiset, puusepän valmistamat kaapistot. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa naapuripitäjän puuseppään yhteyttä, että ottaisiko hän urakakseen. Meillehän ei kovin montaa kaappia/laatikostoa mahdu, koska se edellä mainittu vessa vie tilaa keittiöstä.

Ihanan kalliita kananmunia tuleekin!

Itse sain neuvoteltua itselleni uuden työsopimuksen. Teen lyhyempää työviikkoa ja olen perjantait vapaalla.

Kudoin välipäivien lomallani elämäni ensimmäiset kuviovillasukat!

Alan viettämään perjantaisin minäpäiviä, joina keskityn itseeni ja itselleni tärkeisiin asioihin. Kuten juurikin tähän omavaraisteluun!

Punalappulohta ja -paprikaa, muut kasvikset omia pakastimesta ja kellarista.

Toki tämä lyhennettyä työaika vaikuttaa ansiotuloihin. Mutta toisaalta haluan tehdä asioita oman elämäni eteen, enkä ostaa kaikkea. Haluan leipoa leipää, kasvattaa kaikkea ja hoitaa eläimiä. Tokihan näitä kaikkia teen työpäivinäkin, mutta on ihanaa kun on yksi ylimääräinen, kokonainen päivä käytettävissä näihin hommiin.

Vaniljajäätelöä umpioitujen omenalohkojen kanssa.

Olen myöskin saanut olla mummu hävettävän vähän. Joten aion myös mummuilla enemmän tänä vuonna ja käyttää vapaa-aikaani lastenlasten kanssa.

Puuhellan uunissa paistettu hävikkibanaanikakku.

Löysin lisäksi erittäin mielenkiintoisen koulutuksen, johon ajattelin ilmoittautua. Perinnesaunottajakoulutukseni päättyi ja onnistuneesti siitä valmistuin. Nyt mieli halajaa lisää oppia ja tämä minua kiinnostava koulutus sopisi nykyiseen viriketoiminnanohjaajan työhöni, sekä tukisi luontoalan- ja perinnesaunottajan opintojani.

Itse leivottuja sämpyjä!

Saapi nähdä, miten aika taas riittää kaikkeen! Mutta olen ajatellut, että en olisi "muualla" töissä tulevana kesänä. Tekisin jotain yritykseni nimissä ja keskittyisin tähän omavaraisteluun.

Kohta saadaan itse kasvatettua vihreää ruokapöytään!

Kasvimaalle laitan tuttuja vihanneksia ja juureksia. Porkkana, palsternakka ja valkosipuli onkin jo syyskylvettyinä.

Ajattelin kokeilla joitain kukkia ym. talvikylvettynä. Eli kylvää potteihin ja laittaa lumella peitettyinä odottelemaan kevättä.

Laitoin 4 eri chiliä ja 2 paprikaa kasvamaan.

Kasvihuoneisiin tulee taas tutut kurkut, tomaatit, paprikat ja chilit. Myös yrttejä, kuten basilikaa. Olemme ihastuneet basilikatahnaan, joka on pestotyyppistä. Se sopii ihanasti pastan kera ja vaikka uunilohen kuorruttamiseen.

Inkiväärinjuurakot pistin vesiastiaan juurtumaan ja astian kylppäriin lattialämmityksen päälle. Pitäisi alkaa tekemään juurta, joten lähtevät nopeammin kasvamaan. Vinkin sain instasta.

En yleensä tee mitään suunnitelmia paperille tms. Menen "vanhan kaavan" mukaan. Eli niin kuin olen aina tehnyt ja sitten fiiliksen mukaan.

Ehkä pitäisi suunnitella, koska välillä lähtee kylvöt lapasesta, eikä kaikki mahdu mihinkään!

Ruokinnalla on ollut tunkua.

Meillä on alkanut vierailemaan töyhtötiainen!

En myöskään ikinä kirjaa ylös kylvämiäni lajikkeita. Joten en koskaan muista mikä oli onnistunut ja mikä ei. Ehkä pitäisi olla säntillisempi näissä asioissa, mutta nääh. En jaksa olla niin tarkka.

Takassa paistettua piharusakkoa leivällä.

Meidän pitäisi myös miettiä mihin laitamme perunat tänä vuonna. Olemme kasvattaneet samassa paikkaa pottuja nyt useamman vuoden ja nyt viime syksyn perunoissa on ruttoa.

Puuhellalla valmistuu rusakkoliemi ja -pata.

Kasvimaalle on tulossa muutoksia. Taas! Pyöritän sitä tyyliin joka vuosi. Siksi varsinaista vuoroviljelyä ei ole kauheasti ehtinyt tulemaan.

Mutta taistelen edelleen juolavehnäongelman kanssa. Se on pahasti luikerrellut kasvilavoihin ja niistä on todella paha sitä kitkeä. Joten jotain teen. Mutta mitä, se on vielä epäselvää.

Tein syksyllä viimeisestä kesäkurpitsasta feikkiananasta. Tässä se on menossa punalapulla ostettuun appelsiinirahkaan.

Mehiläisiä meillä on kolme pesää ja ei ole tarkoitus lisätä, jos kaikki selviävät talvesta. Näissä on ihan tarpeeksi meille. Niin hommia kuin hunajaakin.

Olen tehnyt pikkulinnuille taas talikakkusia!

Yksi uuhi on tiineenä ja karitsoita odotetaan keväällä.

En ole vielä päättänyt, haudonko kananmunia tipuiksi tänä vuonna. Osa kanoista alkaa olemaan iällä, joten uutta verta tarvittaisiin parveen.

Kaninpoikasia varmaan teetän, koska kaninliha on meistä maukasta.

Tein joulun alla depyyttini joulupukkina!

Näillä ajatuksilla vuoteen ja kasvukauteen 2024. Kiva päästä lukemaan kanssabloggaajien suunnitelmia!

Tehtiin muruille dinobongausrata lammashakaan!

Hyppää mukaan omavaraisempaan elämään meidän kanssamme ja tule seuraamaan vuoden 2024 Suuntana omavaraisuus postauksia!

maanantai 1. marraskuuta 2021

Suuntana omavaraisuus 2021, osa 11; mitä ostettiin ennen valmiina, mutta nykyään tehdään itse?

Halloween oli ja meni!

Marraskuu vierähti alkuun ja taas on aika päivittää omavaraisuusbloggareiden kuulumiset, sekä pureutua kuukauden aiheeseen. Aiheena on tässä kuussa asiat, mitä ollaan ostettu ennen, mutta tehdään nykyään itse.

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina joukko omavaraisuudesta kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat tahoillaan kello 9 aamulla yhteispostauksen, jonka aihe on sovittu etukäteen. Yhteispostaussarja Suuntana omavaraisuus on Tsajut-blogi Sadun ja Korkeala-blogin Heikin jo vuosia sitten ideoima ja luotsaama. Rakkautta ja maan antimia on ollut mukana kaikki nämä vuodet tässä kivassa yhteispostaussarjassa päivittämässä Leppämäen omavaraisempaa ja omatoimisempaa elämää. Edellisten vuosien postaukset löydät tunnisteilla: omavaraisuus, suuntanaomavaraisuus, yhteispostaus, blogiyhteisö. Tämän vuotiset postaukset voit käydä lukemassa alla olevista linkeistä. Muiden bloggaajien postauksiin laitan linkit tuttuun tapaan oman postaukseni loppuun.

Meillä täällä itä-Pirkanmaalla on ollut sateista. Lokakuun viimeisen viikon aikana satoi monta kymmentä millimetriä vettä. Pelloilla lilluu vesi, kun savimaa ei sitä enään ime ja ojat ovat täynnä. Luonto kuolee pikku hiljaa. Marrashan viittaa tavalla tai toisella kuolemaan. Toisaalta, marraskuuhan voi olla myös valmistautumista uuteen, koska yleensä teen syyskylvöjä marraskuussa. Minulla on vielä siemenet laittamatta maahan. Valkosipuleiden kanssa jo vähän hätäilin ja iskin kynnet maahan. Syitä oli oikeastaan kaksi. Toinen oli se, että meillä oli lokakuun puolen välin paikkeilla pakkasjakso ja olin toiveikas talven tulon suhteen. Toinen oli se, että minulla venähti valkosipuleiden nosto loppukesästä ja osa valkosipuleista alkoi jo avautumaan. Eli kynnet erottuivat toisistaan. Tälläisten valkosipuleiden säilyminen talven yli on huonoa ja ne alkoivat hieman jo itämään säilytyksessä. Joten pienessä paniikissa istutin kynnet maahan.

Valkosipuleita istututin noin 50 kynttä, laskemattoman määrän yksikyntisiä, vuoden kasvaneita sipuleita ja paljon itusilmuja. Lajike mitä kasvatan on iso 'Aleksandra' ja minä olen sen hyväksi havainnut. Niin maultaan, kuin kasvuominaisuuksiltaan.

Aloitin kasvatuksen aikanaan ostamieni 4 valkosipulin kynsistä. Joka vuosi jätän muutaman kukinnon muodostamaan itusilmuja, jotka sitten istutan syksyllä maahan.

Näistä itusilmuista kasvaa ensimmäisen vuoden aikana yksikyntinen valkosipuli, jonka voi kyllä jo käyttää ruuanlaittoon sellaisenaankin. Mutta jos malttaa vielä istuttaa sen syksyllä takaisin maahan ja antaa sen kasvaa vielä yhden kesän, saakin nostaa upean kokoisen, monikyntisen valkosipulin seuraavana kesänä.

Valkosipulin kasvattamisen helppous yllättää minut joka vuosi! Lisäksi itse kasvatetut valkosipulit ovat maultaa aivan jotain muuta, kuin Kiinasta roudatut. Sitä paitsi, katselin joskus telkkarista dokumentin, missä kiinalaiset vangit joutuivat kuorimaan pelkät kynnet työkaluinaan valkosipuleita. Kun heiltä alkoi kynnet lähtemään irti, he kuorivat sipuleita hampaita apuna käyttäen. Joten, jos itse kasvatetut valkosipulit Leppämäestä loppuvat kesken talven, emme kovin herkästi ulkolaisia osta.

Siellä lepää!

Muiden syyskylvöjen suhteen olen vielä hieman epävarma. Lähinnä siitä, että mitä laitan ja minne. Yleensä syyskylvän porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, persiljajuurta, salaattia, tilliä ja pinaattia. Joskus olen laittanut myös musta- ja kaurajuurtakin. Ehkä kuitenkin ainakin porkkanaa ja palsternakkaa laitan lasikasvihuoneen edessä olevaan lavaan. Persiljan olen parina vuonna kylvänyt kasvihuoneeseen tosi aikaisin keväällä ja se on itänyt siellä hyvin antaen varhaista satoa.

Joka tapauksessa, nyt on ihan liian lämmintä tehdä syyskylvöjä. Meillä on ollut 10 asteen lämpötiloja ja marraskuu alkaa vielä näissä lämmöissä. Siemenet alkavat itämään lämpimässä ja ne ovat sitten pilalla kevättä ajatellen. Uskon kuitenkin vakaasti, että jossain vaiheessa tulee vielä talvi ja pakkasia.

Olen väsynyt taistelemaan kasvimaallani juolavehnää vastaan. Vaikka katan vuosittain kasvilavojen välit paksulla kerroksella pahvia ja olkea, ei auta. Päin vastoin tuntuu, että juolavehnä vaan tykkää kattamisesta ja se kuroo juuriaan katteiden alla.

Viime keväänä kitkin lavoista 11 multasäkillistä juolavehnän juuria. Kun kesä meni kasvimaata huonosti hoitaen, syynä työt ja väsymys, juolavehnä valloitti koko hemmetin alan. Ajatuksena olisi purkaa vanhimpia lavoja pois ja kesännoida ainakin se alue pariksi vuodeksi. En tiedä, voi olla turhaa touhua!

'Aleksanda' valkosipuleiden kynnet
ovat isoja!

Lokakuussa olemme hieman sienestäneet ja kävimme karpalossakin. Pari litraa nypimme marjoja ja niistä keitin kiisseliä, laitoin vähän pakkaseen ja lopuista keitin hyytelöä. Sitä meillä kuluu kastike- ja pataruokien kanssa.

Beibe kökkii suolla!

Muuten elämä on ollut aikas hiljaiseloa. Beibe käy töissä ja minullakin on kovasti pitämäni osa-aikatyö. Muitakin töitä olen hakenut, mutta kaikkiin mielenkiintoisiin pitäisi olla ollut työttömänä pari vuotta, jotta saisi työllistämistukea. Tämä on tätä nykyajan tyyliä. Paljon on tälläisiä työpaikkoja, jotka kyllä työllistää, mutteivät palkkaa. Eli tarjoavat työpaikkaa sellaisille, joiden palkka maksetaan jonkun toisen tahon toimesta. Ei oikein osaaminen ja sopivat työt kohtaa tällä systeemillä!

Tänä syksynä on ollut paljon piispahiippoja.

Olen leiponut paljon, lukenut, ulkoillut ja käynyt jopa kuntosalilla. Viikot menevät haipakkaan, vaikkei "mitään tekisikään"!

Tuossa pienen kylmän jakson aikana saimme kuitenkin kukot teurastettua. Yksi homma vierähti eteenpäin ja nyt on pakkasessa itse kasvatettua kukonlihaa.

Lampaat odottavat vielä teurastusta. Kaksi viime keväisistä karitsoista menee teuraaksi heti kun ilmat kylmenevät.

Tämän kuukauden aihe on vaikea. Mietin kovasti, että mikä on sellaista, mitä me ollaan ostettu ennen, mutta nykyään tehdään itse? Jotain sellaista, mikä ei ole syötävää!

Meillähän on aina tämä omavaraistelu keskittynyt pääasiassa oman ruuan kasvattamiseen. Juurikin meille ihmisille. Kasvimaa ja kasvihuone touhut, sienestys, marjastus, kalastus ja vähäinen metsästys. Eläimet ovat valikoituneet sen mukaan, että niistä saadaan lihaa ja muita hyödykkeitä, kuten munia. Jonkin verran tehdään kerppuja eläimille ja kuivatan niille kaikenlaista. Mutta esimerkiksi heinät ostetaan, koska meillä ei ole niin paljon maata, että voisimme itse heinät elukoille tehdä.

Minä en ole kovin näppärä kuitenkaan käsistäni. En osaa ommella ja kudonkin auttavasti. En kehrää lankaa, koska en osaa. Se olisi sellainen taito, mikä hieman kiinnostaisi. Mutta meillä päin ei ole ollut kursseja ja sellaisen haluaisin käydä. Koulussa kokeilin värttinällä kehräämistä. Mutta näillä käsivaivoilla en kyllä ala tällä tyylillä mitään lankaa tekemään. On kyllä niin hidasta räpeltämistä, että mieluummin teen jotain muuta. Kuten makaan sohvalla lukemassa kirjaa!

Lampaatkin pitäisi keritä!

Sukkia kyllä kudon, ihan ostolangasta. Olisihan se kivaa teettää noiden omien lampaiden villoista lankaa, mutta eipä ole sellaista kehräämöä, mihin lähettää pieniä määriä. Mutta kyllä sukissa pysytään silti ja niitä ei ole kaupasta tarvinnut valmiina ostaa.

Joululahjoja pukkaa!

Kynttilöitä poltan paljon. Ostan kyllä pöytäkynttilöitä, mutta mehiläisvahakynttilöitä rullaan itse. Meidän kahdesta mehiläispesästä ei tule vahaa niin paljoa, että niistä voisi omia levyjä teettää. Joten, ihan ostolevyistä kynttiläni teen.

Mutta jotain omasta mehiläisvahasta olen tehnyt. Olen sulattanut ja siivilöinyt vahan puhdistaakseni monta kertaa ja tehnyt salvaa siitä. Uuttamalla itsekasvatettuja ja kuivattuja kehäkukan, sekä kamomillan kukintoja öljyyn ja sulattamalla siivilöityyn uutokseen mehiläisvahaa. Salvaa voi käyttää läpi vartalon; huulista peräpukamien kautta jalkapohjiin! ='D

Ihan huippua salvaa jalkapohjille!

Palasaippuaa en ole ostanut sen jälkeen, kuin opettelin sitä itse tekemään. Perussaippuaan pitää kuitenkin ostaa öljyt ja rasvat kaupasta, sekä tietysti lipeä. Olen kyllä miettinyt, että ottaisin talteen tulevien teurastusten lampaanrasvat. Sulattaisin ja puhdistaisin rasvat ja kokeilisin käyttää niitä saippuan tekoon. Nähtäväksi jää!

Kuivattua kamomillaa saippuoihin
ja salvoihin.

Olen kyllä aiemminkin ottanut rasvat talteen. Olen käyttänyt ne lintujen talipötkylöiden tekoon, lisäten niihin siemeniä ja pähkinöitä. Kyllä on tinteille kelvannutkin!

Beibe on taitava korjaamaan
autoja. Minä olen taitava ojentelemaan
työkaluja ja ilmaamaan jarruja.

Yksi asia on kuitenkin sellainen, mitä meidän ei tarvitse tällä hetkellä ostaa. Se on polttopuut. Olemme tilanneet ensimmäisenä kesänä Leppämäkeen muuttaessamme kuorman polttopuita. Sen jälkeen olemme pari kertaa maksaneet kuljetuksesta, kun olemme saaneet käydä ilmaiseksi tekemässä jossain hakkuilla polttopuita. Muuten olemme tehneet talomme lämmittämiseen käytetyt puut itse ja pääasiassa omalla tontilla kasvaneista puista.

Puut kaadetaan harkiten valituista. Lampaat kyllä pitävät omalta osaltaan huolta siitä, että tappavat puita syömällä niistä kuoret. Nämä puut kaadetaan, jotta lampaat saavat syödä kuoret niistä kokonaan ja sitten ne pilkotaan meille polttopuiksi.

Joitakin vanhoja koivuja kaadamme myös vuosittain. Näin pysymme vielä jonkin aikaa täysin omavaraisina pikku töllimme lämmittämisessä. Ja tietysti istutamme uusia puita kaatamiemme tilalle!

Onhan tietysti pitänyt tehdä hankintoja puiden tekoa varten. Olemme esimerkiksi hankkineet useamman moottorisahan, sekä traktorin pyörittämän sirkkelin. Silti vuosittaisten polttopuiden tekourakka on ihan mittava. Beibe haaveilee oikein klapikoneesta, mutta voi olla, että se jää ikuiseksi haaveeksi.

Pihlajan kuori maistuu!

Tämäkään ei taida hengissä selvitä!

Tälläisiä juttuja meiltä tällä kertaa. Innolla odotan, mitä muut omavaraistelijat ovat kertoneet omissa postauksissaan. Pitää oikein ottaa aikaa ja keittää vaikka kuppi jotain kuumaa juomaa ja nauttia lukemastaan. Jospa taas kerran saisi hyviä vinkkejä omiin touhuihin!