torstai 24. marraskuuta 2022

Päivien viemää...

 


Harmaa... se on kyllä päivien teema. On pimeää ja kylmää. Jotenkin apeaa. Lunta on tullut hieman, niin että voi sanoa sitä olevan. En tiedä, onko sitä niin paljon, että virallinen ensilumen määritelmä olisi täyttynyt.


Vielä viime viikolla kanatkin ulkoilivat ja varsinkin nuoremmat kanat olivat ihan sujut ensilumen kanssa. Vaikka osa niistä ei lunta koskaan ollut nähnytkään. Ne hengailijat ympäri pihaa ja kuopsuttelivat lumista maata. 

Kukko Jyväkurkku hoksasi, että lintulaudan
alle on pudonnut herkkuja ja johdatteli rouvat
apajille. Käpytikka ei näköjään kanoja hätkähdä.

Sen verran kovia pakkasia on nyt kuitenkin viime päivinä ollut, että laitoin kanalan luukut kiinni ja kanat "sisäruokintaan". Katsotaan jos lauhtuu vielä jossain vaiheessa, niin päästän niitä taas ulkoilemaan. Tuntuu aina niin kurjalta pitää niitä sisällä koko pitkän talven.

Vuoden aikana on taas kertynyt aika kasa
kynttilän jämiä.

Olen potenut jo useamman viikon lievää apaattisuutta. En oikein jaksa innostua mistään. Kaikki tekeminen tuntuu jotenkin turhalta. Ärsyttävää tälläinen olotila!
En ole käynyt missään, eikä meilläkään juuri kukaan käy. Päivät ovat yksinäisiä. No, töissä olen käynyt kerran tai kaksi viikossa ja kaupassa, sekä apteekissa. Siinä se sosiaalisuus sitten on. Eipä ole oikein edes missä käydä.

Tälläisiä kuplakynttilöitä sulattelin jämistä.

Pikku puhastelua olen kuitenkin yrittänyt tehdä. Sulattelin kaikki kertyneet kynttilänjämät uusiksi kynttilöiksi. Tilasin jo keväällä kuplakynttilämuotit ja niitä nyt sitten tein. Tuli kivoja! 
Tuo pienempi muotti on kyllä vähän turha. Kynttilä on niin pieni, että se palaa tosi nopeasti. Voisi jossain vaiheessa tilata vaikka "kiinakaupasta" lisää erilaisia muotteja. Kynttilöiden valaminen on mukavaa puuhaa!

Takkatulen ääressä on ainakin tullut istuttua!

Päivät kuluu jotenkin samalla kaavalla. Nukun tosi paljon, noin yhdeksän tuntia joka yö. Heräilen, kun herään, kuitenkin 7-8 välillä. Kelloa en laita herättämään, jos ei ole työpäivä tai jotain aamumenoa.
Herättyäni laitan takkaan valkeat ja päästän koiran pissalle. Yleensä kissa tulee samalla oven avauksella sisälle. Sitten ruokin nämä kaksi edellä mainittua ja itseni.

Pikku-Omppu on rohkaistunut kovasti ja 
uskaltaa jo ruokkia marsuja.

Aamupalan jälkeen lähden hoitamaan ulkoelukat, eli lampaat, kanit ja kanat. Niille ruuat ja jos on hyvä ilma, niin lampaat vien päiväksi ulkoilemaan. Sitten lähden yleensä koiran kanssa pienelle kävelylle, jotta se saa tehtyä isomman tarpeensa. Sitten haen lisää polttopuita, lämmitän lisää pirttiä ja hörpin kahvia. Sitten syön jossain vaiheessa, juon lisää kahvia ja siivoilen, sekä lämmitän taloa.
Beibe tulee kotiin ja taas juodaan kahvia. Sitten Beibe touhuaa omiaan, minä teen yleensä ruuan tässä vaiheessa, syödään, hoidan elukat, katson telkkaria ja menen nukkumaan aikaisin, kun en keksi enää mitään tekemistä. 


Koska olen perjantait ja lauantait pääosin töissä, en ole suunnitellut näillä näkymin meneväni lähiseudun joulumyyjäisiin myymään. Paitsi yksiin, josta kerron postauksen lopussa.  
Parina edellisvuonna olen pitänyt täällä kotona kranssi- ja tallipuotia, jossa myin itse tekemiäni havukransseja ja muita käsitöitä. Nyt en ajatellut pitää sellaistakaan. 

Yhden satsin mehiläisvahalevyjä tilasin ja 
rullailin kynttilöiksi.

Minulla oli kovakin joulufiilis jo loka-marraskuun vaihteessa. Nyt kuitenkin tuntuu, että menetin sen johonkin. Odotan kyllä joulua ja sitä, että lapsenlapset tulevat mummulaan. Mutta muuta jouluista minulla ei sitten olekaan tiedossa. Moneen vuoteen ei ole ollut yksiäkään pikkujouluja, joten tuskin tulee kutsua mihinkään tänäkään vuonna.

Talikakkusia olen jo muutamia tehnyt linnuille.
Näiden tekeminen on tosi kivaa!

Ehkä tämä mieli tästä piristyy. Tai sitten ei. Mutta ensi viikoksi on jotain kivaa tiedossa, kun tyttärellä on viikon loma. Olemme suunnitelleet, että tekisimme päiväretken jonnekkin. Katsotaan nyt, mitä keksitään. 
Tosi kiva päästä käymään ihan missä vaan, kun kaiket päivät on täällä kotona pääasiassa ihan yksin elukoiden kanssa. Vaikka viihdynkin hyvin itseni kanssa, niin rajansa kaikella. 

Mauri viettää aikansa lähinnä takan kyljessä!

Täytyisi keksiä taas jokin hyvä idea, mitä alkaisi toteuttamaan ja puuhaamaan, mutta tuntuu kaikki ideatkin olevan hukassa. Ei huvita käydä lenkillä, ei mitään. 

Tervasaippuoita myyjäisiin.

Onneksi on luvassa edes nämä yhdet joulumyyjäiset, josta jo aiemmin mainitsin. Lupauduin menemään myyjäksi jo aikaisin syksyllä ja hieman jotain olen niihin saanut valmistettua. Saippuoita tein paria erilaista, muutaman kranssinkin pyöräytin, niitä kynttilöitä valoin ja rullailin ja sukkia olen kutonut.

Näihin puolikransseihin laitoin koristeeksi
käpyjä ja sulkia.

Toivottavasti jotain edes menisi kaupaksikin. Ja jos ei mene, niin laittelen sitten joululahjapaketteihin näitä.
Myyjäisiin on tulossa useita myyjiä, joten varmasti itsekin tulee tehtyä ostoksia. 


Tulipa tästä alakuloinen postaus! Mutta tällaista tämä nyt vain on tällä hetkellä. Ei oikein lähde! Mutta hei, jos olette liikkeellä täällä päin tulevana lauantaina, niin tulkaahan moikkaamaan joulumyyjäisiin. Yhteystiedot löytyy alla olevasta kuvasta.



tiistai 15. marraskuuta 2022

Kellarin kauhuportaat ja unohdetut perunat

 

Japaninvaahterat ja mangolia odottavat
kellariin pääsyä.

Onneksi tämä syksy kestää ja kestää, koska olen monessa pihahommassa vielä aivan vaiheessa. Mutta nyt on onneksi yksi inhokkihommista tehtynä. Nimittäin suurin osa kellarissa talvehtivista ruukkukasveista on viety talvilepoon.

Kellarin portaikko ylhäältä päin.

Minulla on tällä hetkellä 5 japaninvaahteraa, joista osa on useamman vuoden talvetettu onnistuneesti kellarissa. Lisäksi ostin Rustan alesta kesällä mangolian, jolle luvattiin menestymistä I-vyöhykkeellä. Mehän ollaan III-vyöhykkeellä, joten istutin mangolian ruukkuun ja ajattelin kokeilla sen talvettamista kellarin pimeydessä.

Ja kauhuportaat alhaalta päin!

Pitäisi aina muistaa näitä erikoisuuksia haaliessaan, mikä homma niiden roudaamisessa alas kellariin on. Ja tietysti keväällä ne täytyy ennen silmujen puhkeamista lehteen tuoda sieltä myös ylös. Jos ne ehtivät tekemään lehdet pimeässä kellarissa, aurinkonvalo polttaa lehdet karrelle. Vienkin ruukut aina ensin kasvihuoneeseen, jotta saavat rauhassa tottua valoon ja aukoa lehtiään.

Siellä saavat uinua kevääseen!

Meidän kellari on talon alla ja sinne mennään sisältä eteisen kautta. Kellarin rappujen yläpäässä meillä säilytetään hyllyillä astioita, säilykkeitä, retkeilyvarusteita, tyhjät lasipurkit ja kierrätettäviä jätteitä. Ahdasta siis on ja itse rappuset ovat kapea, jyrkät ja kaidetta ei ole. 

Kasveja kuskattaessa hiukset pitää olla tiiviisti
hupun alla, koska muuten oksat tarttuvat niihin
kiinni.

Vaihdoin japaninvaahterien ruukut pari vuotta sitten savisista muovisiin, mutta silti ne painavat aikas paljon. Ruukut pitää viedä alas porras kerrallaan ja mieluummin takaperin, niin ei ole niin suurta horjahtamisen ja putoamisen vaaraa. 
Vanhoissa rintamamiestaloissa on usein samantapainen portaikko kellariin ja saunatiloihin. Muistan lapsuudestani, kun mummulan naapurin vanha setä oli pudonnut kellarin portaat alas, taittanut niskansa ja kuollut. Tämä tulee aina mieleeni, kun raahaan talvetettavia ruukkuja meidän kellariin. 

Siinä on perunan iduilla mittaa!

Meidän kellari on sellainen kaksiosainen. Etuosassa on pieni ikkuna, vesimittari, vesipumppu ja mehuhyllyt. Takaosa, johon talvetettavat kasvit viedään, on niin sanottu perunakellari. Takaosassa ei juurikaan kesäaikaan tule käytyä ja hieman naurattikin, kun löysin sinne keväällä unohtuneet perunat. Ne olivat kasvattaneet metriset idut ja niihin pieniä perunoita. Uskomaton on kasvun voima, ei voi muuta kuin ihailla!

Näköjään perunat voivat kasvaa ilman multaa,
valoa ja vettä!

Kellariin pääsee vielä japaninvaahteroiden ja mangolian seuraksi neljä syyssyrikkää. Ne hommasin toissa keväänä ja ovat jo yhden talven onnistuneesti siellä talvehtineetkin. Ja tietysi muutama daalianjuurakkokin menee kellariin. 

Syyssyrikät leikkasin ja vein kasvihuoneeseen 
kuivahtamaan. Sitten nekin pääsevät
kellariin talveksi.

Onneksi talvella aika kultaa muistot ja unohdan vaivan, mikä ruukkujen raahaamisessa kellarin kauhuportaissa on. Ja taas kesällä ei tunnut missään, kun ihailee japaninvaahteroiden upean värisiä lehtiä ja loppukesästä perhosten paljoutta syyssyriköissä. Salaa kuitenkin haaveilen maakellarista, joka olisi vain ja ainoastaan talvetettaville kasveille!

maanantai 7. marraskuuta 2022

Suuntana omavaraisuus 2022, osa 11; omavaraistelijan erikoistaidot!

 



Marraskuu ja käsillä on tämän vuoden toiseksi viimeinen Suuntana omavaraisuus-sarjan yhteispostaus. Näin se aika vaan vierähtää!

Joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, kello 9 aamulla, joukko omavaraisemmasta ja -toimisemmasta elämästä kiinnostuneita bloggaajia julkaisevat kukin tahollaan yhtä aikaisesti postauksensa, jonka aihe on sovittu etukäteen.

Suuntana omavaraisuus -postaussarjan ovat luoneet Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-blogin Heikki . He patistelevat meitä kirjoittamaan, kokoavat meidän postauksien linkit yhteen ja mainostavat yhteispostaussarjaa muissa somekanavissa.

Rakkautta ja maan antimia-blogin Suuntana omavaraisuus-sarjan edellisten vuosien postaukset löytyvät seuraavien tunnisteiden takaa: suuntanaomavaraisuus, yhteispostaussarja, blogiyhteisö ja omavaraisuus. Vuoden 2022 postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä.


Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Osa 8

Osa 9

Osa 10


Marraskuun aiheena on erityistaidot omavaraistelussa. Siitä, onko minulla ja Beibellä jotain erityisiä taitoja, jotka helpottavat omavaraisemmassa elämäntavassa tai haluaisimmeko oppia jotain uusia taitoja, pääset lukemaan ihan kohta. Mutta ensin hieman kuulumisia.

Kalaa ei tarvitse koskaan yksin perata!



Nyt vähän tulikin tenkka poo! Aloin ihan tosissani miettimään, että etenikö meidän omavaraistelu mitenkään lokakuussa? Eipä ihan hirvittävän paljon kyllä sen saralla tapahtunut mitään. No, Beibe sai luvan siivota hieman polttopuita naapurien mailta kaapelityömaan jäljiltä. Lähinnä paksuja oksia ja sen sellaista. Oli siinä pari oikein puunrunkoakin, mutta ei mitenkään hirveän paljoa. Mutta metsättömän pienviljelijän on oltava kiitollinen rippusistakin.

Keittiön kaapit sai inventoitua
ja siivottua.



Kasvimaiden ja syyskylvöjen eteen eivät ole hommat edenneet oikeastaan yhtään. Hyvän alkudraivin jälkeen tulin flunssaan ja sitä kesti kaksi viikkoa. Enkä ole vieläkään täysin terve. Sitkeää on! Sitten tuli Beibekin kipeäksi ja ollaan vietetty laatuaikaa kahdestaan vaakatasossa. Nukkuen!

Myös kanala on siivottu talvea varten. 



Alennusmyynneistä ostin muutaman uuden pensasmustikan ja hortensian, jotka odottavat istuttamistaan. Ja yhden luumupuunkin, 'Victorian', hommasin. Harmittavasti ei ollut enempää muita lajikkeita, koska haluaisin muutaman luumupuun lisää. Tämän luumupuun olen sentäs saanut maahan.

Sadon lisäksi pensasmustikoista
saa syksyisin silmäniloa!



Pari tammeakin löysimme taimialeista törkeän halvalla. Beibe on pitkään himoinnut metsätammea, joka juuristoon on ympätty tryffelin rihmastoa. Kesällä katselimme ja meinasimme ostaakin, mutta tarjolla olevat taimet olivat aivan rutikuivia ja hinta oli kuitenkin lähes 70 euroa. Emme halunneet ottaa riskiä, että taimi oli saanut vaurioita.

Sitten löysimme tryffelitammen taimen hintaan 16,90 € ja pitkään himoitsemani punatammen hintaan 14,90€. Kyllä syksyn taimialet on loistava tapa hankkia uusia kasveja ja tehdä mahtavia löytöjä.

No, toivotaan pitkää ja leutoa syksyä, jotta saisin kaikki asiat ulkona tehtyä ennen lumien tuloa. Niin, ja iso kasvihuonehan on vielä tyhjentämättä...

Lokakuussa saatiin vielä paljon syötävää, 
niin meille ihmisille, kuin eläimille.



Mummun ja papan murut olivat yhden kokonaisen viikonlopun mummulassa ja kyllä meillä oli kivaa. Silloin ei mitään isoja hommia tehdä, vaan nautitaan yhdessä olosta. 

Leivottiin pipareita ja pikku-Omppukin kaulitsi niin hienosti taikinaa! Saunottiin, ulkoiltiin ja katsottiin leffoja. 


Voi rakkaus! Hihat käärittynä ja
ammattimainen ote!


Käytiin naapuripitäjän "lelukaupassa", kuten muksut sitä nimittävät. Hippeläisen kauppa Luopioisten Rautajärvellä on oikea lasten ihmemaa ja miksei aikuistenkin. Vaikka meidänkin lapsenlapset ovat vaikka missä supermarketeissa ja ostoskeskuksissa käyneet, tämä pieni sekatavarakauppa on ihan heidän lempparinsa. 

Myynnissä siellä on kaikkea tarpeellista ja vielä enemmän tarpeetonta. Mutta siellä on sellaisia parin euron pieniä leluja, millaiset muksut saavat valita ja ovat niihin enemmän kuin tyytyväisiä. 

Kauppiaat ottavat lapsiasiakkaat aina ihanan tuttavallisesti vastaan ja juttelevat heidän kanssaan. Nauratti, kun Kuukuna kertoi kuinka hän katselee YouTubesta legon kokoomisvideoita ja kauppiasrouva kuunteli kiinnostuneena pienen pojan juttuja. 


Valinnat näyttävät olevan selvät!

Vähän ehkä teki mieli ostaa!



Sienestämässä ehdin ennen flunssautumistani käymään muutaman kerran. Suppilovahveroita on lähimetsässä ihan mukavasti. Eipä silti, kuivattuja suppiksia on kyllä kaapissa ihan tarpeeksi talven varalle.


Mauri inhoaa sienestystä. Se on 
liian hidastempoista kökkimistä
sen mielestä. 



Minulle tarjottiin työkeikkaa viime kesäiselle työpaikalleni. Keittiöhommia parina päivänä viikossa. Niitä nyt käyn sitten tekemässä ainakin toistaiseksi. Yhtään en taas tiedä, mitä tässä tekisi. Lähtiskö opiskelemaan vai mitä. Minulla olisi kuulemma jokin opinnollistamis mahdollisuus käytettävänäni. Eli opiskella jokin osatutkinto työkokeilumuotoisesti. Mietin jotain hoiva-alan tutkintoa luontoalan tueksi. Katsotaan nyt. On minulla yksi kiva juttu tulossa, mutta siitä myöhemmin. Eikö olekin ärsyttäviä tällaiset teaserit!

Mun ehkä lempparit Raudanmaalla!

Työpaikalla oli kovat halloweenkemut
asiakkaille.



Mutta nyt niihin erikoistaitoihin! Me molemmat ollaan sellaisia, että vähän kaikki kiinnostaa. Ja kaikenlaista on kyllä tullut kokeiltuakin. Minä varsinkin olen sellainen, että käyn kaikenlaisia kursseja ihan vain uteliaisuuttani, enkä kyllä yleensä niiden kurssien jälkeen enää oppimaani tee. Olen käynyt esimerkiksi tuohityökurssin, pärekoppia olen opetellut tekemään, savitöitä useampaankin kertaa, olen parkinnut kalannahkoja ja naudan taljan ja viimeisimpänä kävin kokeilemassa miten villaa kehrätään rukilla langaksi . Olen tehnyt pajusta vaikka mitä, sekä koivunrisuista lintuja ynnä muita. Vuosia tein lasista kaikenlaista, tiffany- ja lyijylasitöitä, sekä lasinsulatusta. Koruja ym. Olen jopa käynyt puhaltamassa lasia yhdellä viikonlopun kurssilla. Ja mitään en osaa kunnolla!

Näyttää paremmalta kuin on. Talja jäi tosi 
koppuraksi ja reunat kipristyivät. 
Mutta telkkuhuoneen alkovissa reunoihin
ei kompastu. Talja on parkittu aivoilla, kananmunan keltuaisella, öljyllä ja 
viimeistelty vielä pajuparkilla. Sen
muokkaamista voisi vielä jatkaa jos 
viitsisi.



Mutta esimerkiksi saippuoita teen itse, sekä kynttilöitä eri tekniikoilla. Teen myöskin erilaisia mehiläisvahapohjaisia salvoja itse. Nämä kaikki nyt ovat aikas yksinkertaisia tehdä.

Mehiläisvahapohjaista salvaa
kuiville jalkapohjille.



Villasukkia kudon ihan suvereenista, kunhan niissä ei raitoja erikoisempia kuvioita ole. Kyllä minulta jonkilainen puserokin onnistuu, ei kyllä välttämättä mitään hienoa kaarrokeneuletta.

Omppu halusi vaaleanpunaiset
sukat.

Kuukuna taas keltaiset valkoisilla 
raidoilla.



Osaan keritä lampaan ja leikata sorkat, piikittää lääkettä erilaisiin eläimiin, olen kokeillut kengittämistä, osaan valjastaa hevoselle erilaisia valjastuksia ja tietysti satuloida sen. 

Osaan teurastaa kukon, lampaan, kanin ja naudankin teurastuksissa olen ollut mukana. Osaan myös jollain tapaa leikata ruhot lihoiksi. 

Osaan, ainakin teoriassa, viljellä kaikenlaista. Syötävää ja ei syötävää. Osaan pilkkoa puita, sytyttää tulipesän, tehdä ruokaa avotulella, osaan opettaa kanantipuja kanan tavoille. Osaan kaikenlaista tarpeellista, mitä ei oikeastaan tule edes ajateltua tehdessään.

Tässä pelataan muistipeliä!



Yksi asia mitä kuitenkin osaan kaikkein parhaiten ja pidän sitä erityistaitonani, on se että osaan tehdä erittäin hyvin ruokaa. Olen joutunut tilanteisiin, missä minun on pitänyt lounaskokin virassa tehdä ilman reseptejä lounaspuffa täyteen ruokaa. On vain kerrottu ruuan nimi, esimerkiksi teriyaki kana, mikä on pitänyt tehdä laktoosittomana ja gluteenittomana. Ja minä olen tehnyt. 


Katsotaan mitä kaapeista löytyy...

... Ja tehdään lasagne!


Rakastan kotona tehdä ruokaa! Olen kiinnostunut raaka-aineista ja siitä mitä niistä voi tehdä. Mielestäni se on ihan hyvä ottaen huomioon, että kasvattaa itse osan raaka-aineista. Tuleepahan kaikki käytettyä mitä kasvattaa!


Itse kasvatettujen karitsoiden paisteja.

Joista tuli herkullista stifadoa!



Pidän erityistaitonani sitä, että osaan yhdistellä erilaisia makuja sitä sen enempää miettimättä. En halua itse syödä "pahaa" ruokaa ja minulle ruoka on enemmän kuin ravintoa. Se on nautinto. Joka ikinen päivä!


Teen aina ruokaa, myös meille kahdelle.
Vaikka olemme kaksin, joka päivä syödään 
kunnon ruoka. Emme harrasta voileipä-
kahvi aterioita!


En harrasta juurikaan mitään kikkaluja kokkailujeni suhteen, vaan tekemäni ruoka on sellaista perus kotiruokaa. Osaan kyllä paistaa pihvin, mutta yleensä me syömme ihan tavallista ruokaa. Mikä se tavallinen nyt sitten onkaan...

Voissa paistetut ahvenfileet, perunat
ja itse leivottua leipää.



Ruuanlaiton suhteen on ihan sama kuin kaiken muunkin. Vain ruokaa tekemällä oppii sitä tekemään. Pitää olla rohkea kokeilemaan ja yhdistelemään. Näin toimien välttyy hävikiltäkin. 

Ruuanlaitto siis olkoon minun erityistaitoni!


Puuhella on välillä tupaten täynnä!



Beibe taas on taitava ratkaisemaan ongelmia ja tekemään kaikenlaisia korjauksia, sekä jopa työkaluja. Hänellä on mieletön taito esimerkiksi tutkia ja katsella miten jokin kone toimii ja vaikka tehdä itse samanlainen. 

Olen monesti harmitellut, kun olen ollut tekemässä jotain ja minulta on puuttunut jokin työkalu. Ei ole mennyt kauaakaan, kun Beibe on tullut ja sanonut, että "Kokeiles tota!" Hän on välillä sellainen Pelle Peloton, että oikein pelottaa!

Meillä on monta ja monta ruohonleikkuria, sekä moottorisahaa jotka ovat tulleet meille niin, että Beibe on saanut ne toimimattomina ilmaiseksi joltain ja korjannut ne. Samoin lapsenlapsien mönkijät on saatu tai ostettu pikkuvikaisina tai toimimattomina ja Beibe on ne korjannut. 

Meidän nuotiopaikka on Beiben suunnittelema 
ja tekemä. 



Meillä onkin Beiben kanssa sanaton sopimus siitä, että minä pidän meidät ruuissa ja hän meidän elämän muuten toimivana. Se on toiminut meidän parisuhteessa ja "ekosysteemissä". Toki minäkin osaa jotain pieniä korjaustoimia tehdä ja Beibelläkin on ruuanlaittotaitoa. Mutta se tekee meillä, joka parhaiten osaa. Meillä ei ole tarvetta kilpailla toistemme kanssa osaamisistamme. Ja toki on paljon sellaisia asioita, joita tehdään yhdessä ja molemmat osataan. 

Tämä meidän patakatos on Beiben 
taidonnäyte. 



Tietysti sitä aina haluaisi oppia lisää kaikenlaista. Yksi asia mitä haluaisin oppia, olisi soittamaan ukulelea. Ehkä vielä joskus....

Kesällä Beibe rakensi meille
ulkin eli ulkohuussin. Se on jo
valmis ja pitäisi siitä tehdä oma
postaus.



Mutta mitähän erikoistaitoja muilla yhteispostaukseen osallistuneilla bloggaajilla onkaan? Niistä pääsemme lukemaan alla olevista linkeistä!

Marraskuu 2022

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-ja-heinalaatikko/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2022/

Kasvuvyöhyke 2

Sarin Puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/11/tunnistatko-erikoistaitosi-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-11-erityistaidot.html

Kakskulma https://kakskulma.com/shampoopala-ja-saippuaa-oman-pihan-kukista

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/?p=6057

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16733

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/erityisemäntätaijot

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/11/erityistaitoni-omavaraistelussa.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-11.html

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/11/07/marraskuu-22-omavaraistelijan-erikoistaidot/

Tälleen koirat ovat parhaimmillaan. Nukkuvina!



Vaikka marras tarkoittaakin kuolevaa, ei anneta pimeyden masentaa. Kaikkea hyvää teidän marraskuuhunne ja hei, kohta on joulu!