Näytetään tekstit, joissa on tunniste hunaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hunaja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Hunajasima

 




Vappu lähestyy vääjäämättä ja samalla toukokuu. Minun vappuuni kuuluu ehdottomasti sima ja munkit. Ja tietysti itse tehtynä!

Oikeastaan munkkeja aloin paistamaan itse sen jälkeen, kun tyttäreni joskus näin alkoi vaatimaan. Siitä onkin sitten jäänyt perinne ja munkkeja paistan nykyäänkin pienen satsin joka vappu.


Mutta simastahan minun piti kirjoitella! Se on jännä juoma, ettei sitä tule tehtyä todellakaan muutoin kuin vapuksi. Vaikka se olisi janojuoma vailla vertaa muulloinkin.

Olen joskus Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilla saanut simaa ruokajuomaksi tilattuani nuotiolla paistettua sianlihaa ja juureksia. Sima sopi ihan huippuhyvin sianlihan rasvaisuuden ja makeaksi imeltyneiden juuresten kanssa. Yleensähän kotikaljaa pidetään perinteisenä ruokajuomana, mutta kyllä sima sopisi yhtä hyvin.


Minun hunajasimani kävi raivolla!


Simasta tulee usein hieman sellaista hiivaisen ja ylimakean makuista. Usein se jää hiilihapottomaksikin. Tai sitten siihen tulee niin paljon hiilihappoa, ettei se pysy pullossa!

Olen tehnyt simani aina 50/50 seoksella tavallista sokeria ja fariinisokeria. Kunnes mehiläisten tultua Leppämäkeen ja hunajan jonkin asteisen omavaraisuuden saatuvutettuamme, aloin käyttämään hunajaa simassa. Ja hallelujaa, siitä ei ole ollut paluuta!


HUNAJASIMA

  • 4 litraa koivunmahlaa tai vettä
  • 450 g hunajaa
  • 2 luomusitruunaa (voit korvata toisen sitruunan myös parilla raparperin varrella)
  • herneen kokoinen pala tuorehiivaa tai lusikan kärjellinen kuivahiivaa
Lämmitä vesi tai mahla niin, että saat hunajan siihen sulamaan. Älä keitä!
Purista sitruunoista mehu ja kaada hunaja-vesiseokseen. Laita myös sitruunan kuoret sekaan makua antamaan.
Kun neste on jäähtynyt kädenlämpöiseksi, lisää hiiva ja sekoita hyvin.
Anna siman käydä noin vuorokausi. Pullota seuraavana päivänä. Voi laittaa pulloihin muutaman rusinan. Minä en laita!
Sima on valmista nautittavaksi parin päivän kuluttua. 




Minä olen ihan rakastunut hunajasiman makuun! Se on siman makuista, mutta ihanan sitruksista, eikä mielestäni läheskään sellaista äitelän makuista, kuin sima yleensä. Olen juonut tätä saunajuomana ja muuten vaan janojuomana. Ihanan virkistävää!

Oletko Sinä siman ystävä ja kuuluuko sen vappuusi?

lauantai 22. elokuuta 2020

Satoa pukkaa ja varastot täyttyvät!




Olen hävettävän vähän postannut siitä, mitä meidän kasvimaalle ja kasvihuoneelle kuuluu! Jotenkin omavaraistelu itse kasvatetun ruuan suhteen on niin itsestään selvää meille, että sitä ei edes pidä mitenkään kiinnostavana. Hauska juttu sinänsä, koska juurikin omavaraistelu on ollut aina blogini peruskivi.


Ollaan oltu lähes omavaraisia polttopuistamme
tämän 20 Leppämäkivuoden aikana


Muutenkin postaaminen on hieman vähentynyt. Ihan siitä syystä, että en ehdi! Koulu on taas alkanut, kotityöt vievät aikaa ja tietysti ihana isovanhemmuus. Beibekin on vielä vuorotteluvapaalla, joten haluan viettää aikaa kotona ollessani mahdollisimman paljon hänen kanssaan.

Parisuhdeaikaa kalassa!

Rouva veti tällä kertaa isoimman ahvenen!


Tämän kesän piti olla hiljaisempi kasvimaan ja kasvihuoneen osalta. Olin suunnitellut, että en laita juuri mitään kasvamaan kumpaankaan. Mutta sitten tuli "K" ja kotoilu lisääntyi. Kasvamaan päätyi sitten molempiin kohteisiin ihan normi setti.

Mauri viettää paljon aikaa kasvihuoneella meidän kanssa.



Onnistumisia on tullut, mutta myös epäonnistumisia. Tälläinen tasapaino on ollut aina minun viljelyharrastuksessani. Olen myös oppinut sen, että kaikki on hyvä pitää maltillisena, koska silloin vain yksinkertaisesti ehtii huolehtimaan kaikesta. Edes joten kuten!

Lounastarpeita kasvimaalta ja -huoneesta.


Kulunut viikko on mennyt satoa syödessä, korjatessa ja säilöessä. Kouluviikko on taas edessä ja nyt kypsynyt sato on säilöttävä ennen sitä.
Tomaatteja kypsyy loppuhuipennuksena enemmän kuin ehdimme tuoreeltaan syömään. Olenkin pariin otteeseen keittänyt sosetta pakkaseen. Kaupassahan tomaattimurska ei mitään maksa, mutta pakkohan oma sato on säilöä. Ja onhan oma aina omaa!

Tomaatit kannattaa kaltata murskaa varten!

Kyllä näistä neljään ateriaan pohjan saa!


Kurkku on ollut pettymys! Pakkanen vei itse kasvatetut taimet ja ostin kolme tainta Tokmannilta. Nehän eivät ole satoa tehneet kuin alle kymmenen kurkkua koko kesänä. Yleensä noinkin pienestä taimimäärästä saa yltäkylläisesti kurkkua.
Avomaankurkku epäonnistui taas. En vain jostain syystä osaa sitä kasvattaa. Mutta taas ensi vuonna aion sitä laittaa!

Basilikaa on tullut paljon ja siitä tein pakastimeen
basilikatahnaa.

Se on hyvää keitettyyn pastaan sekoitettuna. Vähän
parmesania pintaan, niin jo vot!


Syyskylvöt menivät pieleen kaikki! Pinaatit alkoivat itämään helmikuussa lämpimän jakson aikana ja senhän tietää, miten niille sitten kävi.
Porkkanoista yksi penkki onnistui, mutta se on sellaista pientä ja lyhyttä lajiketta. Sellaista naposteluporkkanaa, mistä ei oikein talveksi ole.
Palsternakkaa saadaan yksi kappale. Tai, juuresta ei ole vielä tietoa, mutta ainakin lehdet ovat komeat. Ensimmäinen vuosi piiiiitkään aikaan, kun emme ole palsternakasta omavaraisia. Se on vähän sellainen juures, mitä ei tule kaupasta ostettua.

Leppämäen supermarketin tarjontaa!


Suuri onnistuja on punajuuri! Olen useaan otteeseen kysellyt täällä blogissakin vinkkejä sen viljelyyn, kun en siinä koskaan onnistu. Nyt ilmeisesti on onnistumisen syynä se, että olemme kastelleet koko kesän lämminneellä vedellä. Raahasimme kasvihuoneen viereen 1000 litran säiliön, minkä olemme täyttäneet kaivovedellä. Beibe on tehnyt liittimen pumpulle, jotta olemme saaneet säiliöstä kastella letkulla kasvimaata. Muutenhan se olisi ollut kastelukannuilla aikas kova urakka. Oli punajuuren onnistumisen syy lämmin kasteluvesi tai jokin muu, olen tosi onnellinen tästä!

Silkkaa onnea!!!


Kesäkurpitsaa on tullut maltillisisesti. Se on ollut toisaalta mukavaakin, että ei ole tarvinnut ihan joka päivä sitä syödä. Olemme syöneet sitä kasviswokeissa, paistaneet pannulla öljyssä ja maustaneet soijalla, sekä jeeralla, tehneet tsatzikia ja vaikka mitä. Olen myös tehnyt siitä kesäkurpitsapikkelssiä ja kesäkurpitsabolognesea, jonka olen pakastanut. Kesäkurpitsaohjeita löytyy blogistani kesäkurpitsa -tunnisteen takaa.

Kesäkurpitsapikkelssiä


Talvikurpitsaakin taitaa tulla muutama! Kurpitsani kasvavat lampolan pehkukasan päällä ja siinä on riittänyt lannoitetta ja kosteutta. Nyt toivotaan, ettei yöhalloja vielä tulisi, vaan mollukat saisivat kasvaa kokoa.

Paistettua oman maan perunaa, vokattuja vihanneksia ja
kesäkurpitsapihvejä.


Valkosipuli onnistui, keltasipuli ei niinkään. Mutta kuitenkin syötiin koko kesä omaa sipulia, ihan toukokuulta asti. Joten ihan hyvin sitten kuitenkin meni, vaikka keltasipulia ei montaa kiloa talvisäilöön tulekaan.

Valkosipulit nostettuna

Osa ihan mahtavan kokoisiakin!

Keltasipulisato aika pieni, mutta sato kumminkin!


Hernettä, kyssäkaalia, lehtikaalia, muutama parsakaali, hyvin mangoldia, hieman papuja ja tosi paljon perunaa. Siinä se satokatsaus pääosin on! Siinä sivussa himppasen tilliäkin, mutta ne olivatkin pääasiassa ritareita varten, joita yksi löysikin ruokapöytään.

Ritariperhosen toukka! <3

Omenoita ei tule, mutta punaista viinimarjaa kylläkin. Keittelin niistä pari pientä satsia mehua ilman maijaa. Mäskin kuivasin marjajauheeksi, jota voi käyttää puuroihin, leivontaan tai vaikkapa jogurtin joukkoon.
Mustikkaakin sitten saimme, kun kotipihasta kerättyä nelisen litraa ja Beibe haki lähimetsästä toisen mokoman. Kaveripariskunta paljasti heidän ehtymättömät mustikkamaansa ja kävimme vielä keräämässä 8 litraa tyttären perheelle.

Tontilta ei ole koskaan tullut näin paljon mustikkaa!

Helppoa marjastamista, kun talolle on noin 50 metriä.



Lakkaa ja vadelmaakin ollaan kerätty hieman. Lakat syötiin osa tuoreeltaan ja osan keitin hilloksi.
Vadelmista keitin pikkuisen hilloa ja loput pakkaseen.


Järkyttävän hyvää! Leipäjuustoa kermassa haudutettuna ja
lakkahilloa päälle.


Kermaista mustikkahuttua tuoreiden marjojen kera!


Sieniä syötiin elokuun alussa, mutta sitten kuivuus vei sienisadon. Nyt satelee ja ensi viikoksikin on luvattu epävakaista, joten ehkäpä sieniä vielä maasta pukkaa. Syytä olisikin, koska muutaman viikon päästä koulussa olisi sienineuvojakurssi, mille minäkin osallistun.

Haaparouskukolmoset!

Herkkutatteja ja jauhosieniä lammashaasta!

Haapa- ja karvarouskuja, herkku- ja punikkitatteja, sekä jauhosieniä.

Herkkutatit ja jauhosienet paistettu sipulin kanssa ja
joukkoon sulatejuustoa. Paahdetulle ruisleivälle ja
eikun ääntä kohden!

Kotipihan antimia!

Luonto on antanut hyvän villiyrttisadon, jota olisin voinut paremminkin hyödyntää. Nokkosen siementä olen kuivannut, sekä koulun kosmettiikkakursseja varten materiaalia, kuten ruusun terälehtiä, siankärsämöä, kanervakukkia, poimulehteä ym. Aika vaan ei meinaa kaikkeen riittää!

Siankärsämön kukintoja kuivuriin menossa.

Pietaryrttiä värjäykseen.

Nokkosen siementä!


Suuri pettymys on ollut hunajasato. Teimme jaokkeen kotipesästämme alkukesästä ja se näyttikin alkuun menestyvältä. Sitten sieltä kuoli kuningatar. Todennnäköisesti tapoimme sen itse hoitotoimenpiteitä tehdessämme. Hankimme sinne uuden emon, jota pesä ei hyväksynyt, vaan tappoivat sen.
Kotipesän emo taantui munimasta ja sinne annoimme pesän kasvattaa itse uuden kuningattaren. Se tuntuukin olevan hyvä emo ja munii hyvin. Jouduimme siis yhdistämään keväälle tekemämme jaokkeen takaisin kotipesään ja toivomme, että niistä tulisi yksi hyvin talvehtiva, vahva pesä.



Hunaja on tänä vuonna paljon kuivempaa ja tummempaa kuin viime vuonna.


Kesän oikukkuus on ollut oman yksi syy huonoon hunajasatoon ja mehiläisten kanssa oleviin ongelmiin. Toinen iso syy on kyllä ihan oma osaamattomuus!
Kesäkuu oli tosi kuuma ja kaikki kukinta oli parissa viikossa ohi. Sitten tuli kuukauden mittainen kylmä jakso parhaaseen satoaikaan. Mehiläiset eivät päässeet keräämään ja alkoivat syömään jo keräämäänsä hunajaa. Me saimme korjattua hunajaa noin 15 kiloa, kun edelliskesän sato oli noin 35 kiloa.
Yhden ja kahden pesän tarhaajien tappiot ovat aina suhteessa isommat, kuin niillä joilla on kymmeniä pesiä. Mutta emme halua kasvattaa pesien määrää kovin suureksi, koska niiden hoitamiseen kuluu kesällä sitten enemmän aikaa. Tarkoitus olisi, että pesämäärä olisi jatkossa noin 5 yhdyskuntaa. Tänä kesänä se ei sitten yrityksistä huolimatta lisääntynyt.

Kasvihuoneen vehreyttä!


Yksi suuri havaintoni on ollut se, että kasvihuonetta voi käyttää sadon aikaistamiseen ja satokauden jatkamiseen. Kylvin aikaisin keväällä kasvihuoneeseen retiisiä, salaattia ja sipulia. Persiljaa laitoin myös, mutta satoa aloimme saamaan ensin kasvihuoneessa talvehtineista persiljoista. Keväällä kylvettyä persiljaa olen kuivannut niin itsellemme, kuin tyttären perheelle.
Retiisi onnistuin parhaiten ikinä! Laitoin sitä myös kasvimaalle ja kirpat söivät taimet heti. Kasvihuoneessa ei tuholaisia ollut ja vaikka ulkona satoi räntää, me haimme ihania, pulleita retiisejä sieltä.
Samoin lehtisalaatti menestyi huippuhyvin kasvihuoneessa ja alkoi tekemään sato tosi aikaisin. Söimme kasvihuonesalaattia pari kuukautta.
Pinaatti teki hyvän sadon myös kasvihuoneessa. Teimme palak paneeria keväällä ja voi että se maistui hyvältä! Kesällä teimme sitä sitten nokkosesta, kun siitä alkoi satoa saamaan.
Retiisiä ja salaattia olenkin kylvänyt uudet satsit parisen viikkoa sitten. Ne ovat itäneet tosi hyvin ja olen toiveikas syksyisestä sadosta.
Keltasipulia istutin kilon verran kasvihuoneeseen ja sieltä tuli aikainen ja runsas sato. Söimme koko alkukesän runsaasti sipulia kasvihuoneesta, kun sillä välin kasvimaalla sipulit olivat vasta lähteneet kasvuun.
Aion ensi keväänänkin laittaa kaikenlaista, hieman viileämmässä viihtyvää kasvista kasvamaan kasvihuoneeseen. Ihanaa, että näin saa satokautta pidennettyä molemmista päistä!

Kyssäkaali! <3


Vaikka päivät ovat olleet tosi lämpimiä, silti on havaittavissa syksyn merkkejä. Yöt ovat viileitä, sekä sumuisia ja varjot pitenevät.  Näitä merkkejähän tämä sadokorjuukin on. Ei sitä suotta puhuta syksyn sadosta!

Muutama parsakaalikin saatiin!

Millaista satoa Te olette saaneet? Onko kasvimaalla ollut onnistumisia, vai pelkkää epäonnea? Onko kellarit ja pakastin täynnä luonnonantimia, vai haetteko kaupasta sitten talven pimeinä pakkaspäivinä?
Olisi kiva kuulla kesän sadoistanne ja millä mielillä otatte lähestyvän syksyn vastaan?


maanantai 2. syyskuuta 2019

Omavaraistelevaa elämää osa 8; satoa pukkaa ja kierrätysideoita puutarhaan


Benjalla ja Hehkulla on tuijotusbattle meneillään. Ne eivät
siedä toisiaan edelleenkään!

Oho! Mihinkäs se elokuu hujahti? Juurihan se vasta alkoi! Ei kyllä mikään ihme, että on aika mennyt nopeaan, kun ollut tosi kiireinen kuukausi.

Aleksandra -valkosipuleista saatiin hyvä sato!
Syksy on lämpimistä ilmoista huolimatta tullut, sanoi kuka tahansa muuta! Aamuisin koiran kanssa lenkille lähteissä, katuvalot palavat ja aamut ovat hämäriä ja sumuisia. Tykkää kyllä silti!

Katuvalo loimottaa!

Kaunista! <3


Lomat on niin sanotusti lusittu meiltä molemmilta ja minähän aloitin opiskeluni luonto- ja ympäristöalan perustutkinnolla Ahlmanilla Tampereella. Minusta pitäisi kahden vuoden opiskelujen jälkeen valmistua luonnonvaratuottaja.

Opiskelijalook! ='D
Olen saanut kudottua Kuukunalle yhdet
villasukatkin, kun kädet ovat hieman palautuneet
työ rasituksista.


Nyt on taas aika kerrata meidän omavaraisuuteen liittyviä kuulumisia muiden ovaraistelevien bloggareiden kanssa. Tämä postaus on osa joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9 julkaistavaa yhteispostaussarjaa. Tuttuun tapaan löydät linkit muiden yhteispostaukseen osallistuneiden bloggareiden postauksiin omani lopusta.

Löysin kuin löysinkin pikkusen villivadelmaa.
Pensasmustikat ovat olleet satoisia. Useita litroja on pakas-
tettuna.

Herkuteltiin ystävän kanssa kakkukahvit hänen vierailunsa
kunniaksi. Pohja omien kanojen munista. Päällä omasta pihasta
pensasmustikkaa ja karhunvattuja, sekä keväällä keittämääni
kuusenkerkkäsiirappia.



Kaikki omat sarjan edelliset postaukset löydät Suuntana omavaraisuus -tunnisteen takaa.

Elokuu on ollut perhosten kuukausi. 

Opintojen lisäksi elämään ei ole paljon muuta kuulunut kuin sadonkorjuuta. Tomaatit alkoivat kypsymään oikein urakkatahtia sen jälkeen kun ne latvoin. Ei meinaa mukana pysyä kypsymisvauhdissa, mutta olen niitä säilönyt öljyyn uunissa kuivattuina . Ovat todellista herkkua!
Olen myös keitellyt pastakastiketta, mitä voi kyllä syödä ihan keittonakin. Pitäisi ehtiä sekin ohje tänne blogiin postaamaan.

Näistä aineksista tehtiin pastakastiketta.
Pastakastiketta menossa pakastettavaksi!


Jokainen ilta kolun jälkeen on tosiaan mennyt viimeisten viiliyrttien keruussa ja satoa korjatessa. Itse en ole mikään hirveän kova villiyrttien käyttäjä, vaikka ehkä pitäisikin. Mutta olen yrittänyt vähän ennakoida mahdollisia talven kouluprojekteja varten. Pitää olla matskua, jos vaikka tulee jotain kivaa mieleen!

"Kun huomaat, että sataa ja pitäisi silti lähteä aamulenkille
ennen mamman kouluunlähtöä!"

Saatiin vävyn mummulasta monta kassillista omenoita ja päärynöitä. Yhtenä päivänä Leppämäen ulkosauna muuttui mehupuristamoksi ja saatiin pakkaseen monta litraa ihanania tuoremehuja. Kuulemma omenoita on tulossa lisääkin, joten hommia piisaa. Pitäisiköhän hommata kolmas pakastin...

Meillä on varta vasten omenoiden rouhintaa varten oma
oksasilppuri. Se on käytettynä saatu aikanaan ja puhdistettu
huolella tätä hommaa varten. Teriä on hieman nostettu, jotta
rouheesta tulee sopivampaa.

Hedelmien murskaamista varten myydään murskainta. Mutta
onneksi pääsimme kerran sellaista kokeilemaan ystävillämme ja
totesimme sen olevan huono. Siihenkin täytyy kuitenkin omenat ainakin
halkaista. Tähän silppuriin pienet omenat menevät kokonaisina.

Silkkaa rakkautta!

Härkäpavuista tuli ihan kiva sato. Olivat kyllä tosi työläitä silpiä ensin paloistaan ja sitten vieltä ryöppäyksen jälkeen kuoristaan.

Isoin härkäpapusato evö!

Instassa kyllä minulle kerrottiin, ettei niitä papujen ulointa kuorta tarvitse välttämättä poistaa. Pehmenee kyllä pitkässä haudutuksessa. Mutta minä maistelin niitä ja tuntuivat kyllä niin kumisilta ainakin noin lyhyen ryöppäyksen jälkeen, että katsoin parhaaksi ne poistaa. Tulevatpahan ainakin syötyä, kun on kunnolla käsitelty!

Sokeri- ja silpoydinhernettäkin on vähän ryöpättynä pakkasessa.



Me laitettiin aikas ajoissa mehiläiset talviruokinnalle. Instassa olen kyllä katsonut, että jotkut ovat hunajansa keränneet vasta elokuun lopulla. Mutta me ajateltiin tehdä niin kuin kurssilla opetettiin. Ainakin näin ensimmäisenä kesänä. Rönsyillään sitten myöhemmin!

Sokerilientä likoille!

Meille tuli kylmästä ja kuivasta kesästä huolimatta mielestämme huippusato hunajasta. Saatiin 36 kiloa! Hyvä meidän tytöt!

Kennoissa näkyy jotain tummempaakin hunajaa joukossa!

Itselle jätettiin suurinpiirtein talven hunajat ja läheisille annettiin purkit. Loput myytiin ja ne menivätkin suoraan sanottuna ihan käsistä!

Takan Leppämäen hunajaa ja edessä supikoiran käsitelty
ja valkaistu kallo , hampaita ja muita pieniä luita tulevia
projekteja varten.

Kuten yläpuolella olevasta kuvasta näkyy, metsästyskausi on alkanut. Tosin tuo supikoira loukutettiin jo viime talvena. Sillä oli todella pitkälle edennyt kapi ja ei tehnyt kyllä pahaa päästää se kärsimyksistään.



Samoin peuran kallo on viime vuonna auton alle jääneestä yksilöstä
Mutta Beibe otti osaa monen vuoden tauon jälkeen sorsastuksen aloitukseen ja saikin yhden heinäsorsan alas. Se me syötiin herkkuillallisena, sorsaliemessä haudutetun tattirisoton kera.



Jäniksen metsästys alkoi nyt syyskuun ensimmäinen päivä ja pitkillä pojilla oli heti metsästys onnea! Saaliiksi tuli heti ensimmäisenä päivänä yksi pitkäkorva, mistä saadaan herkullista kastiketta tai pataa talvella.

Mauri on liekeissä!

Minä kun en metsästä, olen yrittänyt hoitaa sitä keräilijäpuolta. Mutt huonoa on ollut! Marjojahan ei tosiaan tässä kohtuullisen matkan päässä tule ja sienetkin on vähissä. Muutamia tatteja olen sentäs löytänyt ihan pihasta.
Toisaalta sienettömyys ei haittaa muuten kuin, että sienestys oli kivaa. On kyllä hyvä välillä saada käytettyä vanhoja kuivattujen sienten varastoja poiskin!

Haavan punikkitateiksi minä nämä tunnistaisin!

On ollut muutenkin tosi kivaa tehdä ruokaa oman maan ja luonnon antimista. Eihän tälläinen mitään pikaruokaa todellakaan ole, mutta ah, niin nautinnollista syödä.

Syyskylvetyt porkkanat ja palsternakat ovat isoja!
Kesäkurpitsaa ei ole tullut kuin muutama hassu!


Tyttären perhe oli taas meillä yhtenä viikonloppuna käymässä ja he lupasivat tehdä ruokaa. Tyttäreni kyseli minulta, että missä minulla on sipulit, valkosipulit ja tomaatit, sun muita raaka-aineita. Kerroin että tomaatit ovat kasvihuoneessa, sipulit ja valkkarit puruvarastossa kuivumassa ja  muita kohteita eri aineksille. Likka totesi "heviosaston" kierrettyään, että jessus, tässähän ihan kunto nousee ja askelia tulee päivän mittaan kun ruokatarpeet kerää. Ja minä lisäsin, että kaupan pällisiksi hyvää mieltä ja ihan erilailla raitista ilmaa, kuin supermarketeissa!

Munakasta omien kanojen munista. Täytteenä itse kasvatettuja
tomaatteja ja yrttejä, sekä punalaputettuja juustoja.

Kyllähän tälläistä elämää pitää rakastaa ihan sydämmestään ja parisuhteessa tätä täytyy molempien haluta! Meillä onneksi molemmat ollaan samaa mieltä (ainakin) näissä asioissa. Joten hyvin sujuu!

Kuukuna papan kanssa niittohommissa!

Ja Mauri mamman kanssa kasvihuoneella tylsistymässä! ='D

Kuulumisien lisäksi aiheena oli jakaa ideoita omavaraisuuteen liittyvistä kierrätysvinkeistä. Minä ensin ajattelin, että eihän meiltä löyty yhtään sellaisia. Vaikka kyllä yritetään kaikkea mahdollista kierrättää.
Mutta kyllähän niitä sitten alkoikin löytymään, ainakin jotain. Enemmänkin rakenteluun liittyviä juttuja, mutta kuitenkin.
Tässäpä näitä meiltä löytyviä:

Lämpölavan kannet on tehty rikkoutuneen pienoiskasvihuoneen seinistä.

Klassikko! Vanhoja ikkunoita hyödynnetty lasikasvi-
huoneen tekoon. Ovi tehty samaisesta pienoiskasvihuoneesta,
kuin yläkuvan kannet.

Kanojen munintapesä kierrätyslaudasta ja luukkukansi vanhan vaatekaapin
ovi.

Eläinten katokset on isoista kuormalaoista ja katot romahtaneen heinäladon
kattopeltejä.

Tässä telineessä on kaktuksien kesäkoti. Mutta tälläisessä
voisi kasvattaa vaikkapa yrttejä. Materiaalinan Leppämeäen
vanhoja heinäseipäitä ja ulkosaunan vanhoja lautepuita.

Puuliiterinämme toimivaa vanhaa heinälatoa on korjailtu puretun navetan ladon laudoilla.
Uusi katto tehty ystäviemme romahtaneen ladon katon pelleistä, mitkä Beibe kävi
itse purkamassa.

Kuukunan mansikkamaan tein ovenkarmeihin.

Meidän pikkumassikan puhjenneet takarenkaat
ovat kasvimaalla istutusaltaina. Joku voi hieman tätä kyseenalaistaa
mutta olen ajatellut, että saan minä varmaan myrkkyjä
elimistöön muualta enemmän, kuin noista kahdesta
renkaasta.

Nämä kolmion muotoiset kasvilavat on tehty samaisista
kuormalavoista, kuin elukoiden katokset.

Kaikenlaisia kasvitukia jämämatskuista on vähän
joka puolella.

Meidän savustusmökki on tehty täältä Leppämäestä
löytyneistä jämämateriaaleista.
Hehkun karsinan seinämä ja ruokintapöytä on myös tehty aikanaan
ulkosaunan vanhoista lauteista. On muuten hienoa hien patinoimaa
ja takapuolien kiiltäväksi kuluttamaa lautaa!


Tälläisiä kuulumisia on ehtinyt tänne meille kertymään elokuun aikana. Mitähän muille mahtaa kuulua? Niistä pääset lukemaan alla olevista linkeistä!

#puunhalausviikko lla bongattua!
Näyttää siltä, että osa linkeistä ei ole toimivia, pahoitteluni siitä. Korjailen niitä, jos saan uudet ja toimivat linkit.

Tsajuthttps://tsajut.fi/suuntana-omavaraisuus-osa-8/ Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/09/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html Omavarainen/Jovelassa https://www.omavarainen.fi/l/siemenpankki Sarin puutarhat Elämää korvessa https:// elamaakorvessa.blogspot.com/2019/09/suuntana-omavaraisuus-kierratys.html Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/09/omavaraisempaa-elamaa-2019-osa-7.html Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=699 Caramellia https://caramellia.fi/syyskuun-kuulumiset/ Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi  Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2019/09/02/askeleitani-kohti-omavaraisuutta-osa-8-kierratysvinkit Kah-Villakoira https://kah-villakoira.blogspot.com/2019/08/kesa-2019.html Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2019/09/omavaraistelevaa-elamaa-osa-8-satoa.html Luomulaakso https://luomulaakso.fi/polyttajapenkin-kuulumisia/ Vehkosuo https://vehkosuo.blogspot.com/2019/09/kerta-kierron-paalle.html Riippumattomammaksi https://riippumattomammaksi.blogspot.com/2019/09/projekti-omavaraisempi-elama-2019.html Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=879 Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=2341


Kävin moikkaamassa ystävieni Väinö -possua, joka on
ihan lemmikkipossu!