Beiben syntymäpäivän viettoa pilkkien ja nuotiolla ruokaillen

 

Beibe sai Kuukunalta ja Ompulta
kortit!

Olemme näköjään kehittäneet, kiitos koronan, uuden perinteen. Viime vuonna vietimme poikkeustilan vuoksi Beiben syntymäpäivät pilkkien Pajulanjärvellä ja minä laitoin nuotiolla hänelle juhla-aterian. No, koska tämä poikkeustilassa eläminen on näköjään jäänyt ilmiö, juhlistimme Beiben synttäreitä taas samoissa merkeissä, samalla järvellä.

Aamulla oli aika utuista!

Vuosi sitten Beibehän täytti 50-vuotta ja edellisvuoden postauksessa vielä suunnittelen, että oltaisiin pidetty juhlat sitten kesällä. Ei sitten pidetty, kuten ei pidetty Ompun kastejuhlia, eikä mitään muitakaan isoja juhlia. Saas nähdä miten käy, kun olin ajatellut nyt kesällä juhlistaa omia viisikymppisiäni ja tietysti valmistumistani. Vähän huonolta näyttää tämä pandemia juhlien suhteen!

Beibellä oli nyt talviloma ja minulla etäopiskeluja. Joten, pääsimme heti aamusta lähtemään Pajulanjärvelle. Päiväksi oli luvattu aurinkoa ja lämpöä. Aikomuksenamme oli pilkkiä ja sitten mennä Isosaareen nuotiolle tekemään ruokaa. 

Ilma ei sitten ollutkaan ihan niin aurinkoinen ja lämmin, mitä säätiedotus lupasi. Oli aikas pilvistä, mutta kyllä aurinko lämmitti kivasti, kun pilvet rakoilivat. +6 astetta oli korkeimmillaan lämmintä iltapäivällä. 

Tuuli oli kylmää ja puuskaista. Se kävi ihan jäätä pitkin ja välillä ihan horjutti pilkkiää. Mutta meillä oli kuitenkin ihan hyvin lämmintä vaatetta päällä, niin kyllä ihan hyvin pärjättiin.

Mun pannu alkaa olemaan jo 
aika nokinen!

Kalahan ei syönyt taaskaan! Minä sain yhdeltä paikalta kymmenisen, tulitikkuaskin mittaista ahventa ja yhden pienen särjen. Beibellä oli kalaonni kateissa ihan totaalisesti. Parin tunnia aikana hän taisi saada kaksi surkean pientä kalaa.

Monta tuntia pilkittiin tyhjää reikää ja päätettiin lähteä ruuanlaittoon saareen. Nuotio syttyikin helposti ja kahvivesi kiehui alta aika yksikön. Tekikin hyvää saada kuppi kuumaa!

Olin tehnyt meille pienet leivät ja ottanut vielä omenatkin mukaan, niin syötiin pienet välipalat kahvin kera, ennen kunnon ateriaa.

Leiripaikka!

Olin suunnitellut tekeväni nokkos-fetapastaa ja paistaa halsterilla kirjolohta. Ja näin sitten teinkin! Pastan kiehuessa, kuullotin kotona valmiiksi pilkkomani sipulin ja valkosipulin. Heitin sipulien joukkoon viime kesänä kotipihasta keräämäni, ryöppäämäni ja pakastamani nokkosen. Vähän aikaa kuullottelin sitäkin sipulien kanssa.

Lisäsin joukkoon purkillisen rasvaista kermaviiliä ja kun se oli kuumentunut, murensin fetan sinne joukkoon. 

Kun feta oli sulanut ja kastike kiehahtanut, yhdistin valuttamani pastan kastikkeen joukkoon. Valmista tuli!

Pastan valmistuksen aikana, lohi oli halsterissa nuotiolla ja sitä kääntelin samalla, kun kokkailin muuta. Lohikin valmistui siinä sivussa ihan melkein itsestään.

Savua menee silmiin!

Ruoka oli tosi hyvää ja Beibekin oli tyytyväinen tarjoiluun. Jälkkäriä meillä ei ollut nuotiolla, koska synttärisankari oli pyytänyt illaksi mustikkapiirakkaa ja vaniljajäätelöä. Joten jälkkärit syötiin sitten kotona.

Tyytyväinen asiakas!

Hyvä alkoholiton olut!

Saaresta lähtiessämme, poikkesimme vielä kokeilemassa parissa paikassa, josko ahven söisi. Beibe saikin yhden ihan hyvän kokoisen, mutta siihen se sitten jäikin. Ei ollut Ahti taaskaan meille suotuisa!

Me oltiin noin 6 tuntia jäällä ja saaressa. Kyllä illalla väsytti ihan hirvittävästi! Ja naamaakin kyllä vähän kuumotteli. Taisi se aurinko sittenkin hieman lämmittää!

Mukava päivä oli kahdestaan! Kyllä tästä vahingossa alkaneesta perinteestä täytyy pitää kiinni. Jos jäälle ei joka vuosi päästä, pitää sitten soveltaa. Mutta niin, että oltaisiin ulkona ja laittaisin ruokaa päivänsankarille ulkooloissa.