Ihania eläimiä Tampereen lemmikkimessuilla!

 

Kattokaa nyt tota naamaa! <3

Menneenä viikonloppuna Tampereen messukeskuksessa eli tutummin Pirkkahallissa järjestettiin Lemmikki-messut . En ole koskaan aiemmin käynyt kyseisillä messuilla, vaikka monesti on tehnyt mieli lähteä. Nyt ajattelin, että pyydän ystävääni Päiviä mukaan ja mennään söpöjä eläimiä ihastelemaan.

Tätä pupu sai paijata!

Minua ja Päiviä yhdistää lähes elinikäisen ystävyyden lisäksi se, että meillä molemmilla oli muksuina kaiken kirjava eläinjoukko lapsuuden kodeissamme. Päivillä oli koiria, kissoja, seeprapeippoja, kani ja akvaarioita. Minulla oli marsuja, kissa ja akvaarioita. Muistan, kun oltiin ulkona jyrsijöittemme kanssa ja taskurahoillamme käytiin ostamassa silloisesta Tampereen lintu- ja akvaariokaupasta kaloja. Siihen aikaan lapsillekkin myytiin eläimiä ja ylpeästi käveltiin kalapussi kädessä pitkin Hämeenpuistoa uuden akvaarioasukin kanssa.

Onhan nämä hermeliinikanit aikas söpösiä, vaikka
isojen rotujen ystävä olenkin.

Lapsuuden jälkeen minulla on ollut elukkaa koirasta, kalkkunoiden ja ankkojen kautta lehmiin. Niitä akvaarioitakin on ollut monta ja marsujakin lukuisia. Päivillä on ollut kissoja, koiria, akvaarioita ja jopa papukaija. Nykyään hänellä on yksi koira ja pari kissaa.

Käärmeistä me molemmat pidetään! Tämä 
valkoinen käärmes oli hieno,

Vierailimme messuilla viimeisenä päivänä eli sunnuntaina. Meinasimme ensin hankkia liput ennakkoon. Mutta lähempi tarkastelu osoitti, että ne olisivat tulleen huimat 0,50 € edullisemmiksi, kuin ovelta ostettuna. Joten, emme sitten ostaneet lippuja ennakkoon. 

Pysäköinti maksoi 8 €. Moovy-sovelluksella sen hinta olisi ollut 6 €. Joka tapauksessa, molempi hinta on aivan ryöstöä! En voi käsittää, että messupysäköinti on näin, suoraan sanottuna, HELVETIN KALLISTA! Monesti laskenkin, että paljonko tulee pääsylippu ja pysäköinti maksamaan normihinnalla. Ja kiinnostukseni messuihin hieman riippuukin tästä. Joskus Beibe saa lippuja työpaikkansa kautta joillekkin messuille alennettuun hintaan, niin ei tuo pysäköinti sitten kirpaise niin kovin.

Tämäkin käärme oli aivan huikean kauniin
värinen!

Messuilla oli kani- ja rottanäyttelyitä, koirien agilitynäytöksiä ja kissanäyttelyt. Nämä meitä ei niinkään kiinnostaneet, eikä myöskään tapahtuman luennot. Meitä kiinnosti ainoastaan päästä näkemään erilaisia eläimiä ja mahdollisesti juttelemaan niistä.

Tämä akvaario oli sellainen, missä oli jatkuva
virtaus.

Esterataa suorittavia kaneja oli hauska seurata. Kun itselläkin noita kaneja on ollut monia, en voi kuin ihmetellä kuinka paljon aikaa ja työtä kanien omistajat ovat tehneet, jotta ovat saaneet opetettua kaninsa hyppäämään niin hienosti esteradat. Kivaa katseltavaa! 

Akvaariota himoitsen edelleen kotiin!

Erilaisia kanirotujakin oli aikas hyvin esillä. Belgianjättejäkin oli muutamia ja minulle uusiakin rotuja, kuten esimerkiksi belgianjänis . Kääpiöroduista suosikkini on hermeliini, joka on sellainen lyhytkorvainen, noin marsun kokoinen, pieni kani.

Papukaijojakin olisi päässyt silittämään,
mutta jono oli pitkä.

Me molemmat tykätään käärmeistä. Joskus ollaan kumpikin harkittu joskus viljakäärmeen hankkimista. Mutta onneksi on jäänyt vain aikeeksi ainakin minulla. Jos meillä ei meinaa mäyräkoirakaan tarjeta vetoisessa vanhassa talossa, voisi tuollaisella eksoottisella käärmeelläkin tulla vilu.

Madagaskarin sihisevä torakka

Vaikka käärmeistä pidetäänkin, kaikki ötökät ovat nou, nou! Kaikki millä on enemmän kuin 4 jalkaa, nostaa hieman karvat pystyyn ja tuovat kehoon puistatuksia. Mutta silti kiinnostuneena kuuntelimme, kun meille esiteltiin Madagaskarin sihiseviä torakoita . Näytillä oli kolme torakkaa, Matti, Teppo ja Seppo, joista yhtä esittelijä piti kädellään. Hän kertoi, että torakat tuntiessaan olonsa epämiellyttäväksi, päästävät sihisevää ääntä, josta ne ovat nimensäkin saaneet. Ne eivät kuulemma osaa purra, eivätkä pistää, joten ne ovat lemmikkeinä ihan turvallisia. Minä jopa uskaltauduin silittämään torakkaa ja se ei kyllä tuntunut mitenkään epämiellyttävältä. En ehkä olisi silti ottanut sitä kädelleni. Mutta hämähäkkiin en kyllä uskaltaisi koskea, Beibe on joskus Virossa silittänyt isoa lintuhämähäkkiä. Tuntui kuulemma ihan pehmeältä.

Kiharakarvainen kesyrotta.

Rotat ovat jotenkin kiehtovia mielestäni. Kesyrotat, ei ne villit versiot, jota meilläkin kanalasta loukutetaan aika-ajoin.

Beiben siskolla oli joskus kesyrottia, jotka meilläkin oli joskus hoidossa. Olivat hauskoja tapauksia!

Tällä kissalla on järeä alaleuka, Oikea 
leijonakuningas!

Kissapuolella meitä kiinnosti Maine Coon -kissarotu. Ihania, isoja kissoja. Päivillä tälläinen kotoaan löytyykin. Axe, jolla alkaa jo olemaan ikää. Beiben siskolla on myös yksi tämän rotuinen jätti.

Tähän elukkarotuun pääsinkin tutustumaan
kesätöiden merkeissä viime kesänä.

Isoista eläimistä näytteillä oli ainoastaan alpakoita. Minä en niistä niinkään välitä, mutta Päivin mielestä ne ovat söpöjä.

Minä olisin kaivannut marsuja, mutta niitä ei ollut lainkaan sunnuntaina esillä, ainoastaan lauantaina. Harmitti ihan vietävästi, koska marsut ovat aivan lemppareitani. Meinasi aikuinen nainen taantua melkein itkupotkuraivari-tasolle!

Afrikkalainen kääpiösiili

Olihan esillä kyllä monia eläimiä, sellaisiakin mihin ei ennen ollut päässyt tutustumaan. Messuilla oli väljästi heti aamusta vierailijoita, joten pääsimme hyvin juttelemaan esittelijöiden kanssa. Kävimme hyvää keskustelua esimerkiksi siileistä ja niistä torakoista.

Teimme molemmat hyviä messuostoksia, kuten koirille nameja, puruluita ja kissoille ruokaa. Jyrsijöille minä olisin kaivannut enemmän messutarjouksia. Mutta olen jotenkin niin tottunut siihen, ettei niille ole tarjolla yleisesti mitään ihmeellistä. Eläinkauppojenkin tarjonta on yleensä aika vaisua.

Mutta ihan kivat messut oli ja voisin joskus toistekkin lähteä vastaaville. Jäi kiva fiilis, vaikka ne marsut puuttuivatkin. Jotenkin sitä ihan lapseksi melkein muuttui kaikkien näiden ihanien eläinten keskellä!

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!