maanantai 1. lokakuuta 2018

Askeleemme omavaraistelussa 10/2018; "Tilinpäätös", miten suunnitelmat toteutuivat?




Nyt täytyy kyllä olla ylpeä itsestämme ja todeta, että hyvinhän ne toteutuivat! Saimme omavaraistelun suhteen tekemämme suunnitelmat tälle vuodelle maaliin hienosti ja vähän ylikin. Hyvä meidän joukkue!
Tälle vuodelle tehdyistä suunnitelmista voit käydä lukemassa täältä .

Kyllä ollaan ansaittu sulka hattuun! ='D


Ehkä kuitenkin päällimmäisenä tältä kesältä jää muistoihin aivan hirvittävä väsymys! Eihän meille yllätyksenä tullut millään muotoa tämän omavaraistelun tuoma työmäärä. Ollaanhan me tälläistä touhuttu jo vuosikausia, jos ei ihan vuosikymmeniä.



Meidän touhumme täällä on aikas laajamittaista pienen elukkalauman ja  ison kasvimaan kanssa. Lisäksi pikku talomme on puulämmitteinen, ilman suihkua. Pesuvetemme lämmitetään ihan saunanpadassa, vaikka keittiöön ja vessaan saamme kyllä lämmintä vettä varaajasta.



Me molemmat teemme ihan 40 -tuntista työviikkoa kodin ulkopuolella. Jotenkin tänä kesänä ansiotyö rasitti ja vei aikaa kotihommilta. Vai onko se toisteppäin? Olen tätäkin miettinyt todella paljon!



Meillä molemmilla on ollut hieman työstressiäkin vaihtelevista syistä ja ne ovat myös verottaneet jaksamista henkisellä tasolla.
Lisäksi meillä molemmilla on fyysisiäkin vaivoja. Ansiotyön lisäksi kun tekee toisen työpäivän täällä kotona, niin myöntää täytyy, että kova kesä on ollut.
Toisaalta taas täytyy muistaa, että saamme myös henkistä jaksamista tästä omavaraistelusta. Joten...

Ihana pikku-maajussi!


Tämä oli toinen näin kuiva kesä täällä Leppämäessä asuttujen 18 vuoden aikana. Pääasiassahan nämä vuodet ovat olleet taistelua jatkuvien sateiden ja maan märkyyden kanssa.
Tosin alkuaikoina täällä, meillä ei ole ollut ihan näin mittavaa kasvisten kasvatusta, kuin nyt on. Joten kasvimaa ja sen kastelu tänä kesänä on ollut kova urakka.



Ilman tontille kaivettua lampea, kahta omaa kaivoa, joista toinen on aikanaan kunnostettu ja isoja tuhannen litran säiliöitä sadeveden keräämiseen, kasvisten kastelu ei olisi onnistunut.
Korostankin tätä asiaa niille, jotka tälläisestä omavaraistelusta haavelevat. Suunnitelkaa asiat niin, että teillä resursseja kerätä vettä kasteluun. Ja jos teillä on vanhoja kaivoja tontillanne, uhratkaa rahaa niiden kunnostamiseen.
On todella turhauttavaa nähdä kova työ kasvimaan laitossa ja taimien esikasvatuksessa, vain huomatakseen, että ei pysty niitä kastelemaan.
Menetetyt rahatkin ottavat päähän, kun olet ostanut vihannesten-, puun- ja pensaiden taimia ja niitä ei voi kastella.
Jos on eläimiä, niille on vettä löydyttävä. Isot eläimet juovat kymmeniä litroja vettä päivässä ja sitä on sitten haeskeltava vaikka järvestä.



Mutta meidän urakka on palkittu ja suurin osa kasvimaalle laitetuista kasviksista tuottivat hyvän sadon. No, nauriit, retiisit, kaalit ja muut ristikukkaiset eivät menestyneet. Mutta hieman saatiin kyssäkaalia ainakin lautaselle asti. Ja nyt kun ilmat ovat viilentyneet ja sateita saatu, kesästä hengissä sinnitelleet lehtikaalit ovat piristyneet. Satoa niistä vähän saadaan vielä syötäväksi.

"Se meni tuonne!"


Kesäkurpitsaa ja talvikurpitsaa ollaan syöty ja säilötty urakalla. Kasvimaalla on vielä jättikurpitsoja muutama korjaamatta. Tosin ne on niin isoja, että ei niitä sieltä ihan helposti pois tuodakkaan!
Beibe yritti kaverinsa kanssa nostaa toista jättiä, mutta se ei hievahtanutkaan. Eli kyllä se varmaan yli sata kiloa painaa!


Onpa öljykurpitsa valinnut tukalan kasvupaikan!



Pikkukasvihuone tuotti hienosti tomaattia meidän tarpeisiin. Amppelitomaatit olivat tämän kesän menestyjiä. Niitä laitan ensivuonnakin.
Kurkkuja, paprikoita ja vesimeloniakin saatiin syödäksemme ihan kivasti. Samoin tomaattien juurella kasvanutta basilikaa syötiin punttikaupalla ja pakastin sitä basilikatahnan muodossa. Olen huomannut, että lehtinä pakastettu basilika jää jostain syystä käyttämättä.

Kellarin rapussa on vielä kesäkurppaa ja vesimelonia!


Kasvihuoneesta olen kaikki tomaatit korjannut pois ja ne ovat tuotu sisälle jälkikypsymään. Keittelin niistä myös vihreää tomaatti-chilihilloa. Ohje on Epätrendikkäästä ruokablogista . Hyvää hilloa, joka sopii esim. juustojen kanssa. Jos raakoja tompskuja vielä löytyy, niin kokeilkaahan tätä!

Uusi kasvihuonehan saatiin hommattua, niinkuin oltiin suunniteltukin. 16-18 neliöistä suunniteltiin ja 24 neliöinen sitten ostettiin. Heh heh!
Mutta nyt kun sitä on katseltu, ei se liian iso tule olemaan. Päin vastoin! Mutta isompaa tuohon paikalle ei olisi mahtunut. Ja täytyy ajatella sitäkin, että kuinka paljon tomaattia kaksi ihmistä tarvitsee! Vai täytyykö tuollaisia miettiä...



Isoon kasvariin ei laitettu vielä tälle kesälle mitään kasvamaan. Chilit sinne siirrettiin ulkoa, kun ilmat alkoivat viilenemään.
Hyvin ne siellä viihtyivät ja suurin osa on vielä korjaamatta. Kylmäsavustaa ja kuivat jauheeksi niitä aioin. Mutta olisi kiva tehdä niistä jotain muutakin. Mitä, sitä en ole vielä keksinyt. Vinkkejä otetaan
vastaan!



Omenapuita istutettiin lisää ja se viiniomena 'Veinioun' löytyi heti alkukeväästä Lahden puutarhamessuilta. Pieni taimi, jota varmaan suojellaan henkeen ja vereen asti kaiken maailman nököhampailta.

'Veinioun' on erikoinen syysomena, joka on jalostettu Virossa. Peiteväri on täyspunainen ja hedelmälihakin on voimakkaan punahäiveinen tai punainen. Tästä ompusta pitäisi saada punaista mehua ja se on hyvä viini- ja siideriomena. Todella mielenkiintoinen omenalajike!

'Antonovka' tekee madoista huolimatta isoja omenia!


Rautatienomenapuu, jonka ostin jo edellissyksyn alennusmyynneistä, pääsi maahan ja olen sen juurelle suunnitellut istuttavani metsämansikkaa ja ruohosipulia. Ensi vuonna sitten!

Sain Beibeltä lahjaksi omenapuu 'Punakanelin' ja ostettiin vielä 'Kangasalan Talvi', kun ollaan niinkuin paikkakunnalla!
Monia mielenkiintoisia omppupuita olisi markkinoilla, mutta tila alkaa loppumaan kesken. Täytyy jättää hieman jalkapallokenttääkin Kuukunalle!

Omenatarha


Vadelmat sain raivattua satokauden jälkeen lasikasvarin vierestä, niinkuin olin suunnitellutkin. Mutta en siirtänyt niitä alas, vaan nämä vanhat puskat menivät ihan roviolle. Ostan sitten lisää jossain vaiheessa vattuja.

Vadelmien paikalle istutin kauan himoitsemiani marjasinikuusamia. Lepaan messuilla oli niitä myynnissä ja kolme eri alalajiketta ostin. Jännityksellä jäämme odottamaan miten menestyvät ja koska alkavat tuottamaan marjoja.



Kuivurin ostin vihdoin! Punnitsin pitkään kahden välillä, Evermatin ja Orakkaan . Luin paljon vertailuja ja kokemuksia. Molempia kehuttiin hyviksi ja valinnan tein puhtaasti kuivurin koon mukaan. Orakas on niin iso, että en oikein tiennyt, mihin sen olisin laittanut. Meillä kun ei ole mitään sellaista ulkotilaa, missä voisi kuivatushommia tehdä, vaan kuivurin on mahduttava meidän pieneen pirttiin. Joten ostin Evermatin ja siihen heti kerralla pari lisätasoa.



Olen nyt jonkin verran yrttejä ja sieniä sillä kuivannut ja olen ollut ihan semityytyväinen. Voi olla että teen postauksen jossain vaiheessa, kun kokemuksia karttuu enemmän.




Hautomakoneen ostin jo alkukesästä ja pari satsia sillä onnistuneesti haudotin kananmunia. Se periaatteessa maksoi itsensä jo takaisin, koska toisen parven nuorikoita sain myytyä ja toisesta tuli monta uutta kanaa munia tuottamaan ja pari kukkoa lihoiksi.




Hehku-lehmän kanssa kävi niin, ettei se sitten kaikista maidonvalutteluistaan ja muista merkeistä huolimatta ollutkaan tiineenä. Olin tosi surullinen asiasta. Mutta eiköhän tää nyt ollut tässä Hehkun osalta. En sitä aio enään yrittää tiineeksi, kun se ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole onnistunut. Siemennykset eivät ole tärpänneet, eikä nyt kesän lemmenloma sonnin kanssa.



Mitäs vielä... Niin olen vähän kerännyt siemeniä kehäkukista, palsternakasta, kurpitsasta ja mustajuuresta ainakin.

Mustajuuren siemeniä

Kehäkukan siemeniä
Palsternakan siemeniä


Ehtittiin kesän aikana tekemään aikas paljon kerppuja talveksi eläimille lehtipuista ja nokkosesta. Samoin paksuja pajunoksia kuivasin kaneille. Näitä herkkuja aletaan sitten jossain vaiheessa talvea eläimille antamaan.





Juurekset ja perunat ovat vielä maassa. Josko nyt vihdoin kellari alkaisi jäähtymään, kun on ollut noita aamupakkasiakin.

Ruokaa omista aineksista!


Säilönyt olen kaikenlaista. Meidän omenasato meni persiilleen matojen ja rupien takia, mutta saatiin onneksi vähän omppuja vävyn mummulasta. Niistä tein hilloa kesäkurpitsan kanssa ja mehua puristettiin pakkaseen laitettavaksi.

talvenvaralle <3
Oksasilppurilla omena rouheeksi

Sitten vaan puristellaan!

Vitamiinit pakkaseen talvenvaralle!


Pakastin on täynnä kaikenlaisia sosepohjia, paseerattua tomaattia ja kesäkurpitsabolognesea. Tein myös pestoja pakkaseen, mitä voi sitten vaikka pastaan sekoitella nopean ruuan toivossa.

Kesäkeittoa! <3


Sienessä olen käynyt ja tatteja, suppiksia ja mustia torvisieniä ollaan syöty ja kuivattu sekä säilötty. Kanttarelleja ollaan löydetty jonkin verran, muttei mitenkään merkittävästi.



Pitkät pojat ovat aloittaneet metsästyskautensa ja saalistakin on saatu. Kesän aikana on kalastettukin, muttei niin paljon kuin olisi haluttu. Se vähän harmittaa!

Syksyn ensimmäinen!




Jotain pieniä kokeiluja täytyy myös kasvimaalla olla noiden perusvarmojen kasvisten lisäksi. Pari okan tainta ostin keväällä ja niitä en ole vielä kaivellut maasta. Saas nähdä, onko yhtään mukulaa maan sisässä!
Bataattia laitoin kasvamaan neljännen kerran ja jumankauta, ne tuotti satoa! Aiemmin olen aina epäonnistunut, mutta näköjään tämä lapsellisen sinnikäs periksiantamattomuus joidenkin asioiden osalta välillä palkitaankin.

Purjoakin jonkin verran saatiin!


Tämä omavaraisteleva elämä ei tosiaankaan jää syksyn ja talven tullen mitenkään tauolle. Hommat kasvimaalla jatkuvat ja siellä laitetaan kasvilavoja kuntoon ensi kasvukautta varten. Lisäksi syyskylvöt on vielä ihan vallan tekemättä.



Ilmojen kylmettyä jossain vaiheessa kunnolla, alkaa teurastukset. Kaneja, lammas ja pari kukkoa menee lihoiksi. Tämä asia monia kauhistuttaa, mutta me syömme lihaa ja haluamme osan siitä itse kasvattaa.


Parsaperunoita, kyytönlihapullia ja kanttarellikastiketta


Isovanhemmuus on vienyt ja tulee viemään paljon aikaa ja se on vain pelkästään positiivinen asia. Me olemme niin onnellisessa asemassa, kun saamme olla lähellä lapsenlastamme!

Mummun ja papan muru!<3


Vaikka tämä postaus oli nyt viimeinen omavaraisuusbloggareiden tätä yhteispostaussarjaa, palaamme varmaan jossain vaiheessa talvea kertomaan porukalla, mitä meille kuuluu. Kuulin, että ensi vuodelle olisi toivottu jotain samantapaista juttusarjaa. Katsotaan nyt, mitä keksitään!

Sain tyttäreltä lahjaksi makeapihlajan! <3


Tämä on kiva juttu ollut minullekkin, koska minä en kuulu mihinkään Facebookin omavaraisuusryhmiin. Siis yleensäkään koko Faceen! Olen päässyt mukaan joukkoon näiden yhteispostausten kautta ja se on ollut tosi kivaa!


Käykäähän lukemassa, miten muiden yhteispostaukseen osallistuneiden omavaraistelijoiden suunnitelmat ovat toteutuneet!



http://www.korkeala.fi/sarjan-lopetus-omavaraisuuttakohti-2018-kiitos-ja-kumarrus-kaikille/

https://maatiaiskananen.blogspot.com/2018/10/askel-askeleelta-kohti-omavaraisuutta.html

https://maa-tuskat.blogspot.com/2018/10/omavaraisuuden-eteneminen-2018.html

https://mrssinn.blogspot.com/2018/10/kaikkensa-antanut-i-gave-everything.html

32 kommenttia:

  1. Hykerryyttaa ihan lukea miten runsaan ja hienon sadon olette saaneet! Siina on nautittavaa ja muisteltavaa pitkaksi aikaa. Ootte te toimeliaita! Itse hykertelen oman pienen kasvimaan tuotantoa muistellessa ja viela maistellessakin. Jospa ensi vuonna sitten paasisimme muuttamaan ja saisimme oman puutarhan missa paasisi kunnolla mellestamaan. Iloista syksya sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä postaussarja on ollut kyllä hyvä muistutus itsellekkin, että ihan oikeasti me ollaan tehty kova homma tänä(kin) kesänä. Aina välillä tuntee vähän huonoa omaatuntoa siitä, jos vähän käy joissain kulttuuririennoissa. Kyllähän tuolla kasvimaalla saisi kulutettua aikaa ja voimia vaikka kuinka. Mutta täytyy olla muutakin elämää!

      Kyllä ihmiselle tekee hyvää päästä vähän maata mönkimään!

      Poista
  2. Mahtavaa, hyvä TE <3 Olette tosi ahkeria ja reippaita :)

    VastaaPoista
  3. Huh! Olette kyllä melkoisia työmyyriä; en ihmettele, jos jossain välissä on vähän väsyttänyt. Itsekin huomasin, että jaksoin suhteellisen hyvin, kun kaikki meni kuten oli suurinpiirtein olettanut. Suuria yllätyksiä ei kuitenkaan olisi saanut tulla, mikä sitten saikin aikaan melkoisen kiireen ja väsymyksen. Oppia ikä kaikki; ensi vuonna paranneltujen suunnitelmien kautta liikkeelle 😄

    P.S. Teidän kasvihuonehan on valtava! Taidatte tosiaan tykätä tomaateista 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tälläkin touhuamisella hommia jää tekemättä! Mutta sen olen huomannut, että nälkä kasvaa syödessä, näissäkin hommissa. Kyllä koko ajan keksii kaikkia lisähommia, vaikka edellisetkin ovat vielä puolitiessään. Että itseään ihan saa syyttää! ='D

      Kyllä tuonne kasvariin muutakin tulee, kuin pelkkää tomaattia. Beibe haluaa viiniköynnöksen ainakin!

      Poista
  4. Wau mitä kasvilöytöjä, tähän asti olin tyytyväinen omiini, mutta nyt olisi pakko saada heti lisää :D

    Ihanaa, että olet ollut mukana ja suunnitellaan mitä keksitään jatkossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vähän "ärsyttävääkin", kun kaikkea kivaa ja mielenkiintoista on niin paljon nykyään tarjolla. Kaikkea pitäisi saada ja sitten keksiä niille hyvä ja lopullinen sijoituspaikka. Sanoinkin Beibelle, että salaa sielussani haaveilen 10 neliön rivaripihasta. Ei tulisi tuollaisia kasvihimoja, kun niitä ei vaan voisi toteuttaa. Beibe mulle nauroi, ettei se rivaripiha ja puuharrastus taitaisi oikein toimia yhdessä.

      Sori, että tartutin hamstraushimoni sinuun! Ja kiitos, että pyysit minua tähän juttuun mukaan! <3

      Poista
  5. Huomasin myös, että oli väärä kesä laajentaa mitään eloperäistä. Veden saanti on kyllä kultaakin tärkeämpää sitä ei huomaakkaan miten paljon se vaikuttaa ennen kun sitä ei ole. Meillä jouduttiin ajamaan vettä 1000l joka toinen päivä. Ajaminen alkoi juhannuksena ja loppui vasta syyskuun lopulla. Meiltä voisi löytyä teille lypsylehmä pari nuorikkoa poikii marraskuussa ja tarkoitus olisi myydä niistä osa helmikuussa. Opetetaan täällä lypsylle ja toivotaan, että saataisiin tiineeksi ennen uutta kotia. Mutta asiaan olette kyllä tehneet varmaan kolmivuoro työn jokaisen vuoron puutarhan eteen. En epäile yhtään ettei olisi joskus vähän väsyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä alkukesästä vaan voi tietää, millainen on tuleva kesä. Ja mekin jotenkin elettiin siinä uskossa, ettei näitä helteitä ja kuivuutta voi koko kesää kestää. Mutta niin vaan kesti! Nähtäväksi jää, miten hyvin noi omppopuut jaksoivat juurtua. Niitä ahkerasti kasteltiin, mutta ei voi tietää vasta kuin talven jälkeen.

      Minä tarvitsen sellaisen lehmän, joka poikii täällä. Jotta minulla on vasikka juomassa maidon joka jää yli tai jos en ehdi lypsämään. Mutta kiitos kovasti tarjouksesta! <3

      Tän kaiken hommailun lisäksi ollaan kyllä tajuttu nukkua tarpeeksi. Kunnon yöunista ei olla tingitty, vaikka kiusaus olisi ollut suuri. Kropan palautuminen jo näillä puuhilla on ollut ihan tarpeeksi huonoa!

      Poista
  6. Olette te kyllä uskomattoman ahkeria <3 Hattua nostan <3

    VastaaPoista
  7. Minäkin nostan hattua raadannallenne. Muualla tehtävän ansiotyön lisäksi tuollainen on melkoinen saavutus, olette tosi ahkeria. Eläimet vaativat vielä tarkempaa huolenpitoa kuin viljelykset. Itse teen töitä kotona ja usein löytyy jokin väli karata puutarhaan kesken työpäivänkin.
    Jättikurpitsaa en uskaltaisi kasvattaa, en varmaan saisi sitä edes teurastettua :)
    Kadehdittavan upea kasvihuone teillä ensi satokautta varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet vievät kieltämättä oman osansa ajasta. Olenkin monesti sanonut omavaraistelusta haaveleville, että elukoiden ottoa kannattaa harkita. Lihan omavaraistelu tuntuu hienolta ajatukselta, mutta äkkiä niiden määrä saattaa huumassa lisääntyä sellaiseksi, että niiden hoito vie aikaa ja jaksamista liikaa. Ja varsinkin, jos ei pysty/raaski niitä teurastaa, saattaa ollakkin yhtäkkiä kemä täynnä lemmikkejä. Joihin sitten kuluu kaikki rahat ja aika!

      Tuo iso kasvihuono on pitkäaikainen haave. Jännää opetella siellä kasvattamaan kaikkea ensi kesänä!

      Poista
  8. Kyllä nousee varsin nöyrästi lakki täälläkin!!
    Hienosti kirjoitat ja rehellisesti kerrot, ettei se ole mitään tanssia vihreillä niityillä ja sitten vaan niiden tuotosten noukkimista.
    Upea uusi kasvihuone!! Toivottavasti kirjoitat ensi kesänä samasta aiheesta, tämä oli oikeasti tosi mielenkiintoista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Tämä kesä on ollut erityisen haastava kuumuuden kanssa. Se on verottanut meidän jaksamista.
      Mutta ihanaa, että jotain sentään saatiin palkaksi sadon muodossa. Kyllä hanskat olisivat varmaan lähteneet tiskiin, jos kaikesta hommailusta huolimatta olisi jäänyt sato saamatta!

      Ihan varmasti jotain kirjoittelen, halusitte tai ette! =D

      Poista
  9. Huh, on teillä kyllä ollut hommaa ja olette jaksaneet puurtaa! Ansaittua palkkaa tulee sadon muodossa :)
    Saisiko toivoa blogipostausta noista teurastuksista ja lihan käsittelystä? Meillä on vielä tuo puoli ihan lapsenkengissä (ei tosin teurastettavaakaan muuta kuin silloin tällöin kukkoja tai kanoja), mutta vinkit ja kokemukset olisi tervetulleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan paras palkka puurtamisesta on, kun hellalla poriseen itsekasvatetuista aineksista tehty ruoka! <3

      Saa toivoa kyllä! Olen jossain vaiheessa miettinytkin ainakin kanin teurastuksesta ja käsittelystä tekeväni postausta. Olen hieman miettinyt ihmisten reaktioita asiasta. Kukkojen teurastuksesta olen postannutkin joskus http://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2016/02/pari-kukkoa-lihoiksi.html
      Silloin kovasti varoittelin jutun alussa, että postaus sisältää kuvia ja juttua eläimen tappamisesta ja ruhon käsittelystä.
      On aina oltava vähän varoivainen ihan senkin takia, ettei Blogger pistä mun blogia mitenkään syyniin ja "kielletty alle 18 -vuotiailta" -listalle.

      Mutta nämä asiat omavaraistelijoita kiinnostaa ja tämähän blogi asiaa käsittelee muun muassa. Mielle on tulossa yksi nuori mies teurastusoppiinkiin, kun syksy tästä etenee. Että tilausta asialle on!

      Poista
    2. Mun blogin kauttaaikojen suosituin kirjoitus on tuotantokanikurssista.. ilmeisesti sellaisille kirjoituksille on kysyntää.

      Poista
    3. Joo, kyllä ihmisiä kiinnostaa. Se sinun postauksesi on hyvä!
      Mutta teurastusasiat pystyy tänne blogiin laittaan niin ettei ihmiset järkyty ja loukkaannu tälläisen asian esittelystä. Olen kyllä aina kovasti varoitellut postauksen alussa, jos on asiaa ja kuvia moisista asioista.

      Poista
  10. Hurja määrä puurtamista ja mielettömän hieno lopputulos. Kumpa joskus itse pääsisi edes puoleenväliin listaustanne. Mikä oli bataatissa se että onnistuit, olisi kiva meinaan kokeilla sen kasvatusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolivälikin on loistava tavoite! ;'D

      Bataatin onnistuminen oli varmasti kuuman ja pitkän kesän ansiota. Ei niinkään minun taitojeni! ='D

      Poista
  11. Faktahan on se että olen kateeeeeelinen teiän ja parin muunkin huíppusasolle! Mutta täällä kun on pienet tilat, niin sadotkin on automaattisesti pienet..mutta silti olisipa ihanaa kun satoa olisi paljon. Onnittelut aherruksienne tuloksista! Upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mutta ei kannata kade olla! Sinulla on siellä paljon sellaista, mistä me muut voitaisiin kadehtia. Kuten se sinun ihana kellari! <3

      Meillä on alkanut satonäkymät paranemaan sen jälkeen, kun luovuttiin tuosta savimaan kanssa taistelusta ja siirryttiin lavaviljelyyn. Pakko oli todeta, ettei tuolla sinisessä savessa mikään kasva. Ja varsinkin, kun hevoset olivat sillä vuosikaudet laiduntaneet ja talloneet sen entistä tiiviimmäksi.

      Poista
    2. Se on kyllä kovin kilttiä jos voitte olla vähän kateellisia keskeneräiselle pienelle kellarilleni :D vaikka tasan ei silti punnukset mee :P Mun lapsuus on ollut savimaassa ja vieläkin saan täällä hillittömiä kiksejä siitä että voin kasvimaalta vetää ylös kokonaisen voikukanjuuren! Kasvimaa on siis kuohkeaa multaa entisen pellon paikalla eli ominaisuudet on loistavat mutta koko vähän pieni mutta toisaalta muakin on vain yksi eli kunhan taidot karttuu niin siitäkin voi tulla säilöön sopivasti satoa 😊 ja aina on etupihan entinen kukkamaa-alue minkä voi muuttaa kasvimaaksi vaikka kaksi tammea sitä kyllä vähän verottaa

      Poista
    3. Noh Noh, eipäs olla siellä yhtään vaatimattomia. Ja varsinkin kun yksin siellä ryynäät! 😂

      Poista
  12. Huhheijaa, en yhtään ihmettele että jaksaminen on ollut välillä kortilla. Mutta aivan upean palkinnon ootte kyllä saaneet sadon muodossa puurtamisestanne.

    Tuo sinun kasvimaasi on kyllä upea. Ihan silmä lepää. Mun on ehkä pakko joku kaunis päivä kutsua itseni sinne teidän ranchille oppia ja inspiraatiota hakemaan :D Teidän systeeminne kun on niin samankaltainen kuin meillä kasvimaineen ja eläimineen kaikkineen, me vain mennään vielä ihan lapsen kengissä koko touhun kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beibe aina nauraakin, kuinka kaikki näyttää kuvissa niin hienolta! Kuviin saa ne rikkaruohot ja rytöläjät hyvin rajattua pois!

      Ei muuta kuin vieraisille vaikka ensi kesänä! En nyt tiedä saako täältä mitään oppia, insipiraatioista puhumattakaan. ='D

      Täytyy muistaa sekin, että me ollaan paljon teitä vanhempiakin. Kyllä tähän ikään jotain jo täytyy tietääkin, kun alkaa aika loppumaan kesken! ='D

      Poista
    2. Mä tungen sitt samaan vierailuun mukaan 😍

      Poista
    3. Teretulemast vaan! Kunhan ette mitään ihmeitä odota ja kauheasti pety! 😂

      Poista
  13. Ihan valtavan paljon on teillä saatu kaikkea aikaiseksi ja vielä käyty töissäkin sen päälle. Ei ole ihme jos vähän on rätti olo. Kasvimaa näyttää ihanalta ja taidan apinoida teiltä tuon olkipeite asian, sillä vihaan kitkemistä sekä sitä, että näyttää kitkemättömältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on tässä puuhaa, ei käy kieltäminen. Ja sitten vielä kaikki säilöntä sun muut hommat!

      Apinoi vaan! Meillä on tuolla oljen alla pahvia ja sanomalehteä. Kyllä sieltä silti pukkaa ohdaketta, juolavehnää ja leinikkiä läpi. Mutta kuitenkin on helppo lisätä katetta. Ja onhan tuossa sekin ajatus, että jos joskus katetta olisi maatunut niin paljon, että vois taas ihan maassakin viljellä. Mutta ei taida meidän elinaikana tuo savimaa niin paljoa taipua! ='D

      Poista