Juuri kun pääsin Beibelle harmittelemasta sitä, että en ole yhtään piispaa nähnyt lähimetsässä, törmäsinkin kokonaiseen piispojen joukkoesiintymään siirtotallin takana olevassa purukasassa.
Kyseessähän ei oikeasti ollut kirkollisesta kokouksesta, jossa piispat päättävät tärkeistä seurakuntia koskevista asioista. Eikä oikeista piispoistakaan ollut kyse, vaan mielestäni paljon mielenkiintoisimmista asioista eli sienistä.
Kyseessä on sieni nimeltään piispanhiippa . Kun kuvia sienestä katsoo, on tosi helppo päätellä, mistä sieni on nimensä saanut. Englanniksi sienen nimi on 'elfin saddle' eli tontun satula. Joo-o, voisin allekirjoittaa myös tämän nimen.
Piispanhiippa on kaksi- tai monikolkkalakkinen sieni. Väriltään ruskea ja pinnaltaan sileä tai kurttuinen. Jalka ontto, lakkia vaaleampim vaaleanruskea tai sinipunertavaan vivahtava.
Kasvaa laholla puuaineksella, kannoissa, lahorungoissa, kuorikasoissa ja myös paljaalla maalla. Suosii kulo- ja paloalueita.
Pohjoista-Suomea lukuunottamatta, yleinen koko Suomessa. Kasvaa syysmyöhällä usein talven tuloon asti.
Piispanhiipoilla taitaa tänä syksynä olla suotuisat olot, koska olen somessa nähnyt niistä runsaasti kuvia. Itse olen näitä purukasassa kokoustavia piispoja ennen nähnyt tälläisen kaksi kertaa aiemmin lähimetsässämme.
Piispanhiippa on korvasienen sukulainen ja usein sitä erheellisesti luullaankin vuodenajoista sekaisin menneeksi korvasieneksi. Korvasieni, sekä huhtasieni ovat molemmat kevätsieniä. Piispanhiippa ja mustamörsky taas syksyllä ilmaantuvia.
Wikipedia väittää piispanhiipan kuuluvan maljasieniin. Vähän tätä hämmästelin, koska taas sienikirjat kertovat korvasienen sukulaisineen kuuluvan kotelosieniin. Näin muistaakseni sienineuvojakurssillakin opetettiin. Tällä tiedolla tavallinen sieniharrastaja nyt ei välttämättä mitään tee.
Mutta sillä tiedolla tekee, että piispanhiippa on ruokasieni. Koska kyseessä voi olla pohjanpiispanhiippa, joka sisältää samanlaisia vesiliukoisia myrkkyjä kuin korvasienikin, piispanhiipoille suositellaan samanlaista käsittelyä, kuin korvasienillekkin. Eli runsaassa vedessä ryöppäystä kaksi kertaa noin 5 min, hyvin ilmastoidussa tilassa. Sienet huuhdellaan ryöppäysten välillä ja ryöppäysvesi vaihdetaan välillä. Sitä ei saa käyttää ruuanlaitossa!
Täällä kehutaan hiippasoosin olevan parasta ikinä!
Itse en aio piispoja syödä. Kokoustakoon purukasassa ihan rauhassa. Mutta mukava ja mielenkiintoinen sienilöytö yllättävässä paikassa ihan kotipihassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti